Emme ole puolison kanssa koskaan olleet mitään kovin ahkeria lahjojen ostajia. Viime vuosina itseasiassa sitäkin vähemmän. Jos ostamme lahjoja toisillemme, teemme sen usein todelliseen tarpeeseen, kuten viime vuonna kun ostimme toisillemme samanlaiset talvi-kumisaappaat ennakko-joululahjaksi. Haha! Toki toista tulee muistettua esimerkiksi syntymäpäivänä hankkimalla jotain pientä, mutta itse en kyllä kertakaikkiaan ole mikään turhanpäiten lahjoja osteleva tyyppi. Ensisijaisesti yritän aina miettiä, mitä toinen oikeasti tarvitsee. En edes muista milloin olisin ollut virallisesti joululahjaostoksilla. Oikeasti, siitä on varmasti yli 5 vuotta! Sinänsä hassua, että jos miettii ajassa taaksepäin, pidettiin jopa epäkohteliaana sitä, ettei ostanut toisille kasapäin lahjoja.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana on alkanyt yhä enemmän kiinnittämään huomiota kuluttamiseen noin yleisesti, samalla myös lahjojen ostamiseen. Viimeinen asia, mitä haluan tehdä on ostaa jotain turhaa vain ostamisen ilosta. Olen esimerkiksi todennut käsitöinä tehdyt lahjat parhaimpina ystäville, perheelle ja kummeille. Pipot ja soijavahakynttilät ovat löytäneet tämänkin vuoden aikana monen ystävämme luokse. Myös aineettomat lahjat ovat kasvattaneet suosiotaan ja ottaisin itse ehkäpä kaikkein mieluiten vastaan aineettoman lahjan! Keramiikkakurssin, joogakortin tai ihan vain yhteisiä hetkiä perheen kanssa 🙂
Lapsen kanssa on koko lahjahomma kuitenkin kokenut aivan uusia ulottuvuuksia, koska kaikki haluavat ostaa lapsille lahjoja. Poikamme syntymän jälkeen yritin promota ihmisille pojan omaa tiliä ja vaihtoehtoista rahalahjaa, joka säästyisi tämän myöhempiä ikävuosia varten. Siis niissä tapauksissa kun lahjoja on annettava ja joudutaan erikseen kysymään meiltä, että mitä sitä voisi ostaa. Emme me turhanpäiten yritä pyytää muilta rahaa lapsen tilille, mutta itse näen sen kuitenkin parempana vaihtoehtona kun semmoisen turhan tavaran ostamisen. Rahalahja ei kuitenkaan ole saanut kovin suurta kannatusta ja toki itsekin olen sitä mieltä, että joku pieni konkreettinen lahja on aina henkilökohtaisempi kuin tilisiirto.
Kuulun edelleen johonkin Facebookin vauvaryhmiin, joita joskus äippälomalla ehdin imetystylsyyksissäni selailemaan. Jokunen viikko sitten bongasin jonkun lahjajulkaisun, jossa äiti esitteli parivuotiaalle ennakkoon ostamiaan lahjoja. Niitä oli enemmän kuin yhden käden sormia! Siis yhdeltä ihmiseltä, yhdelle lapselle. Tuon jälkeen aloin miettiä, että mitä arvoa iso lelukasa oikeasti tuo pienelle lapselle? Jolla mitä ilmeisimmin on jo kaikkea, mitä ”ihan oikeasti” tarvitsee. Ehkä hetken riemua, kunnes lelut heitetään nurkkaan ja palataan takaisin niihin ykköslemppareihin. Jäin miettimään, että onko lahjojen ostaminen lapselle joku kilpailu? Miksi kymmenen hätiköityä lahjaa olisi sen parempi kuin vaikkapa pari oikeasti harkittua? Täytyykö määrällä pyrkiä todistelemaan jotain?
Itse olen kokenut, että jo pelkästään kummeilta ja isovanhemmilta saadut lahjat ovat jo melko paljon. Tai siis jos pieni lapsi saa yhteensä 3-5 lahjaa, on se yksi aineeton tai aineellinen lahja vanhemmilta sopiva määrä. En itse halua ostaa mitään turhaan, enkä myöskään opettaa lapselleni, että merkkipäivät- tai pyhät ovat aikaa, jolloin on ostettava jotain, kunhan on joku paketti annettavaksi. Itseltäni menee jotenkin täysin yli ymmärryksen se, että pikkulapsi saisi vaikkapa yli 10 lahjaa. Kukin tavallaan ja tietysti lahjojen merkitys vain korostuu entisestään lapsen kasvaessa, mutta ehkä nyt onkin hyvä aika kasvattaa lasta jonkinlaiseen ”ei määrä, vaan laatu”-ajattelutapaan. Jos saisin itse päättää, ostaisin kyllä mielelläni kivoja pehmeitä lahjoja tarpeeseen, toki nyt lapsi varmasti ajattelee pehmeästä ja lämpimästä uudesta pyjamasta hieman eri tavoin kun olovaatteita hifistelevä äiti 😀 Tottakai ostan pojalle sillon tällöin uusia leluja tai tarvikkeita, vaikkei olisikaan mikään merkkipäivä. Uudet värikynät, kivan kuvakirjan tai nyt viimeisimpänä pienen poliisiauton Oslon lentokentältä, joka oli pienelle flunssapotilaalle niin tärkeä juttu, ettei irrottanut autoa käsistään koko päivän aikana. Pienetkin jutut tekevät lapsen valtavan onnelliseksi. Ei siihen tarvita satoja euroja tai kymmentä lahjaa, ainakaan näin pienille.
Tänä(kään) vuonna en lähde lahjaostoksille tai ota lahjarumbasta mitään sen kummempaa stressiä. En odota saavani muilta lahjoja, enkä myöskään ostele niitä muillekaan. Pojalle haluan tänään tai huomenna käydä ostamassa jonkin lahjan, josta on iloa täällä reissussa. Semmoisen, josta arvelen tämän pitävän pitkään. Puolison kanssa olemme sopineet, että toiselle täytyy ilmoittaa mikäli ostaa tälle lahjan. Tänä vuonna koen, että yhdessäolo ja joulu ulkomailla on paras joululahja. Yhteiset muistot ovat niitä, jotka jäävät mieleen siinäkin vaiheessa kun lelulahjat on jo aikapäiviä sitten unohdettu. Voi tietysti olla, että lahjojen merkitys korostuu pojalle tässä lähivuosina, mutta mitään turhaa hömpötystä ja roinaa en aio jatkossakaan ostaa lahjaksi vain sen tähden, että olisi jotain annettavaa.
Oletteko te vähentäneet lahjojen ostamista viime vuosina?
Ps. Tuumailen vähän, että postailenko jouluna. Luultavasti useimmat teistäkin puuhailevat aattona ihan muita juttuja. Mikäli pidän päivän-parin tauon, toivotan teille hyvää joulua! Palaillaan 🌸✨💎🦄
Mä myönnän että taisin vähän innostua lapselle joululahjojen ostamisesta tänä vuonna 😉 No en nyt yli kymmentä lahjaa ostanut, yritin valita sellaisia opettavaisia joista riittäisi iloa pidemmäksi aikaa ja jonka myötä saa harjoitella uutta kehittyvää taitoa sekä muutaman vaatteen laitan pakettiin 😀 Toisaalta en pahemmin ostele leluja muuten vaan kuin ehkä just jouluna ja synttäreinä niin sallin nämä joululahjat lapselle 😀 En juurikaan muille ostanut, toki puolisolle ja kummilapselle ja molempien vanhemmille tehdään herkkukorityyppiset lahjat. Ensi vuonna voisi panostaa enemmän käsitöihin sillä niitä on kiva tehdä ja kun miettii vielä jonkin jutun tarpeeseen niin tulee enemmän hyvä mieli. Ja kun aloittaa ajoissa niin ei tule kiire 😀
Hehe, eihän siinä mitään väärin ole! 🙂 Mä olen aina ollut jotenkin huono ostamaan lahjoja, tai siis yleensä keskityn johonkin yhteen kunnolliseen, enkä osaa ostaa monia lahjoja. Ah, olisin niin onnellinen jos saisin lahjaksi herkkukorin <3 Hyvää joulua näin jälkikäteen!