Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

8 vastausta artikkeliin “Reissuväsy?”

  1. Pystyn kyllä samaistumaan näihin fiiliksiin, nimimerkillä toinen maailmanympäri matkaaja täällä 😀 Olen kans ollut aina todella levoton sielu ja aina haluamassa lähteä jonnekin tai muuttaa kotia koko ajan uuteen paikkaan. Mulla kans ulkomailla ollessa on todella hankalaa keskittyä juurikin vaikka blogin päivittelyyn, mies haluaa yleensä kiertää koko päivän jossain niin hotellille tullessa on aika rättipoikki eikä jaksaisi alkaa tekemään yhtään mitään. Mutta koti ikävää ei ole näin kuukauden reissaamisen jälkeen vielä näkynyt, toisaalta on menossa ihan ok fiiliksillä kotiin, mutta samalla just fiilis että takki on ihan tyhjä ja odottaako siellä joku ankea tylsä elämä jos en pääse jo heti seuraavalle matkalle!

    1. Jeee, waude!! Kuulostaa kyllä tutulta 😀 Tsemppiä kotiinpaluuseen! Täytyy yrittää asennoitua, ettei mieti kotimatkaa vielä ennenkö se oikeasti koittaa. Kivaa loppumatkaa 🙂

  2. Ymmärrän hyvin nämä fiilikset. Teen itse aika täysillä töitä tällä hetkellä ja tytöt 10 päivää kuussa tarhassa. Pääasiassa teen siis niin, että kaksi lasta kotona, teen öisin, aamukuudelta kun nukkuvat jne. Tekee välillä tiukkaa. Ja Thaimaassa swkä Englannissa asuneena tiedän, että se väsyttää, pelkkä jatkuva epävarmuus, uudet ihmiset ja toinen kieli. Se uuvuttaa enemmän luin etukäteen arvaakaan. Tsemppiä! <3

    1. Hei tuttu juttu! Mäkin aina kotona aloitan hommat kuudelta aamulla kun lapsi nukkuu, täytyy hieman soveltaa 😀 Tsemppiä hurjasti töihin ja arkeen 🙂

  3. Ihanat kuvat, oot ihan sika kuuma näissä haha! Sun koko lookki on täydellisen ihana beachbum, hiuksia myöden! Mistä noi shortsit?

    1. Hahha 🙈🙈 Kiitos 😀 Täällä on kyllä sopivat kelit täydelliseen pukeutumiseen! Nuo shortsit ostin Loseista, ovatkohan ehkä One Teaspoonin 🌸

Vastaa käyttäjälle Katja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.