Uudenlainen työviikko

Alkuviikko on ollut blogin kanssa pientä hässäkkää. Aloitin nimitäin maanantaina uuden työni ja ensimmäiset päivät ovat menneet paljolti siihen liittyvien asioiden tuumailussa. Paluu aamukuuden herätyksiin kesän aikana vakkareiksi muodostuneista seitsemän herätyksistä (hurjaa :D) ja aamurutiinit taaperon kanssa ovat vaatineet pientä totuttelua sen jälkeen kun olen työskennellyt koko vuoden useimpina aamuina lähinnä kotona verkkarit jalassa ja tukka sotkussa. Tästä syystä en ole ehtinyt tällä viikolla tekemään kirjoitushommia aamuisin aivan samaan malliin kuin mitä normaalisti, mutta eiköhän rutiini tästä pian taas lähde käyntiin näidenkin suhteen.

Ensimmäiset päivät töissä ovat olleet aivan huippuja ja paluu edes osittaiseen työviikkoon ulkoiselle työnantajalle (vaikka tosin teenkin asiantuntijapalveluna yritykseni nimiin) on tuntunut todella oikealta, juuri siltä mitä olen kaivannutkin tasapainona arkeen. Vaikka yksityisyrittäjyys ja kotityöskentely kuulostavatkin paperilla unelmalta (ja toki ihanaa onkin), on homma loppupeleissä todella yksinäistä. Vaikka aikaisemmin rakastin etäpäiviä ja työskentelyä kotona, on nyt kesän aikana tullut enemmänkin vaihe, kun nimenomaan haluaisi tehdä töitä jossain muualla tai ulkoisella toimistolla. Aikaisemmin pystyin keskittymään töihin hyvin kotona, mutta nykyään jotenkin huonommin. Olen myös melko laiska sopimaan mitään kaveritreffejä kahviloihin tekemään hommia kuin ehkä maksimissaan kerran viikossa, eikä ole jotenkin jaksanut yksinkään lähteä. Eikä niitä kovin mobiilisti työskenteleviä ystäviä loppupeleissä nyt kovin montaa ole. Siksi onkin onkin ihanaa nyt kun on taas työporukka ja ihmisiä, joiden kanssa ideoida ja sosialisoida aivan eri tavalla kuin mihin viime kuukausina on tottunut.

En ole aikaisemmin ajatellut, että olisin millään kantilla yksinäinen, mutta nyt asiaa ajateltuani olen todennut, että työskentely yksin valtaosan ajasta on aiheuttanut pientä yksinäisyyttä. Semmoista, johon en ole tottunut työskenneltyäni aina aikaisemmin muiden ihmisten parissa, osana tiivistä työporukkaa. Loppupeleissä on kuuluminen yhteisöön tai osaksi jotain sosiaalista verkostoa ihmiselle todella tärkeää jo ihan psykologisestikin. Olen paasannut paljon siitä, ettei kenenkään pitäisi tehdä (työnkään saralla) itselleen epämieluisia tai epätyydyttäviä asioita, kuluttaa itseään psyykkisesti loppuun työn tai minkään muunkaan epätyydyttävän asian vuoksi, mutta harvassa asiassa ääripäät ovat niitä parhaita vaihtoehtoja. Tasapaino siis rulaa.

On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa omat rajansa (no, kaikessa), hallita ajankäyttö työn ja vapaa-ajan välillä, loppupeleissä kun yksilönä on itse tästä ensisijaisesti vastuussa. Itse en ihan aina ole tässä asiassa onnistunut, mutta se onkin opettanut. Ja totuushan on, että kaikkien meistä on pakko tehdä jonkinlaista työtä, joten miksi ei pyrkisi edes siihen, että se on mielekästä? Itse ainakin varmasti sekoaisin pitkässä juoksussa tekemättä mitään, enkä usko, että nauttisin aivan tyhjän panttina olemisesta kovinkaan kauaa, vaikka tilillä lojuisi miljoona euroa. Raha ei korvaa yhteisöllisyyttä tai tunnetta siitä, että teet mielekkäitä juttuja, joilla on jokin tarkoitus. Noh, oli se sitten toimistotyö, yritys, lastenhoito (omien tai muiden), järjestötoiminta vapaaehtoisena tai mitä ikinä. Pohdinkin tätä aihetta syvemmin viikonloppuna mm. perustuloa sivuten ja ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

En ole koskaan aikaisemmin maininnut työpaikkojani blogissa kovin suoraan tai ollenkaan, koska se on jotenkin ollut helpoin rajaveto työn ja oman ajan välillä. Tai oli varsinkin silloin kun työni ei millään tapaa edes liittynyt someen tai markkinointiin. Oikeastaan en nähnyt syytä miksi olisin sen koommin käsitellyt aihetta blogissa ja jotenkin se vain jäi pitkäksi aikaa ”päälle”. Nyt toisaalta mietin, että miksi en sitä tekisi kun työhön liittyviä asioita tulee jokatapauksessa näkymään enemmän myös somen puolella ja toki, Linkedin nyt on nykyään takuuvarma stalkkauskeino työjuttujen suhteen. Aloitin siis PING Helsingillä vaikuttajamarkkinoinnin parissa, jonka ohella keskityn myös muihin aihealueisiin, kuten kehitys- ja strategiatyöhön. Luvassa on siis jännä syksy, paljon uutta ja inspiroivaa!

Loppuun pari sanaa asusta. Löysin nimittäin tuon Marimekon pitkän raitapaidan Fredan UFF:ilta pari viikkoa takaperin. Mietin ensin, että otanko tämän yökkäriksi (=koska koukussa niihin olo- ja yöasuihin, haha) vai en, mutta toistaiseksi päätyi ihan normikäyttöön. Saapi nähdä onko tämä kohta uutena vakkari-kotiasuna 😀 Täytyypi tutkailla milloin UFF:ille tulee taas uusi mallisto, viimeksi löytyi nimittäin niin ihania juttuja. Ensi viikolla on blogiin muuten tulossa kesän kirppislöytöjä!

 

Mitäs teidän viikkoon? ✨

 

Kuvat Jutta

 

6 Replies to “Uudenlainen työviikko”

  1. Vitsi miten ihanat hiukset sulla onkaan! Onko ne kasvanut jo noin pitkiksi? Mulla harventunut hiukset älyttömästi muutamassa vuodessa, pakko mennä lääkäriin jos niille ois vaikka vielä jotain tehtävissä👍

    1. No voi kiitos! Edelleen mennään pidennyksillä, oma tukka on suunnilleen vähän yli leuan (osa olkapäille :D), mutta noin muuten ihan hyvässä kunnossa! Ja voiei, hiusongelmat on todella ikäviä :/ Voisiko olla jotain hormoneihin tai stressiin liittyvää ? Toivottavasti syy selviää <3

  2. Onnea uudesta työpaikasta! Niin ne asiat vaan järjestyy. Jotenkin voin niin samaistua suhun monessakin asiassa ja uskon siis että itsellekin ne asiat järjestyy jossain vaiheessa 😀

  3. Tuo btyöyhteisö on kyllä tärkeä. Sitä ei aina ajattele kun konttirlla on päivittäin. Satunnaiset etäpäivät ovat vaan kivoja, mutta kyllä niitä ihmisiä kaipaa ympärilleen jos joka päivä on vaan kotona. Niin ihanaa kun se joskus onkin vaan jäädä kotiin, niin itse ainakin tarvitsen hyvin usein sen siirtymän paikasta toiseen.

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *