Tekijä: Iines Aaltonen

Mähän oon jo melkein päässy takas tähän mun suht. normaaliin postaustahtiin, hyvä minä! Lähdin eilen iltapäivästä tonne muutaman kilometrin päähän Ala Moana-nimiseen ostariin, joka on maailman suurin open air-ostoskeskus. Oon yleensä tosi nopea jaloistani ja saan ostos-kierrokset yleensä hoidettua melko nopeasti, mutta voin rehellisesti sanoa, että ton paikan koluamiseen tarviis yhden kokonaisen päivän. Mun 3h aikana kerkesin käydä pikapikaa läpi kaikki ennalta katsotut liikkeet, kunnes tajusin etten oo koko päivänä syönyt oikeestaan mitään ja jouduin hakee sipsipussin ja mussuttaa sitä keskellä sitä ostaria, etten ois pökränny. Oon ihan masentunut ensinnäkin siksi, että VS:n Secret Garden- tuoksuista ei oo enää olemassa just sitä mun luottotuoksua, enkä jaksanut alkaa arpoa niistä mitään uutta lempparia, kun ne kaikki tuoksu niissä hajulapuissa ihan samalta. Ainiin ja oon muutenkin tavallaan käyttänyt jo ton mun etukäteen laaditun matkabudjetin, lukuunottamatta ihan vaan paria juttua mitä oon jo käynyt katselemassa 🙂 Koitan laittaa ostoksista (huonoja) kuvia vaikka huomenna, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Oon syönyt tän reissun aikana varmaan 100kg hedelmiä, ainoa mikä alkaa tulla korvista ulos on hunajameloni. Mitenköhän pärjään kotona taas mun ehrmann-linjalla?

partsilta..

Kuten kaikki varmaan tietää, pimahdan aina ihan täysin kaikista rusketustuotteista. Kannoin tänne reissuun mukaan 2 täyttä aurinkoöljyä ja lisäks vielä ostin yhden matkan varrelta, koska oli pakko saada muistoks aitoa Tahitin Monoi-öljyä. Jokatapauksessa, oon käyttänyt tän vajaan kuukauden aikana aurinkoöljyä tasan yhden kerran. Mikä mua vaivaa?? Ennen sellanen ”ihana” kiiltävä öljynen iho oli suorastaan mun tunnusmerkki meidän piireissä 😀 Ehkä vielä kerkeen lotrata ne pullot tyhjiks viemästä turhaa painoa mun matkalaukusta..
No, nyt oon seonnut näistä.. Eka ostin muutama viikko sitten ton valkosen litkun, joka on tavallaan after sunia ja aika ihanaa sellasta! Ihosta tulee ihanan pehmeä ja tuoksunen, pakko ostaa näitä kotiin jemmaan. Toissapäivänä sorruin ostamaan myös ton saman sarjan tommosen rusketuslitkun, jonka pitäis syventää rusketusta ja ravita ihoa. Voin kertoa, että toimii!! Lisäks ton tuoksu on sellanen lievä suklaisen kahvi ja koostumus aikalailla kun levittäis sulaa suklaata iholle, aivan ihanaa! Voisin alkaa näiden maahantuojaks Suomeen 😀

Aurinkorasvat naamaan ja rantsuun!

Aloha (taas kerran)! Mun ois tehny mieli alottaa tää taas vaihteeks kertomalla kuinka en enää ikinä halua tulla kotiin, kuinka ihanaa täällä on ja kuinka mahtavaa on olla lomalla, mutta eiköhän se oo jo tullut kaikille ihan tarpeeks selväks. Tänään meinasin rantsun jälkeen hurauttaa tonne yhteen megaisoon ostariin. Oon koko matkan odottanut, että pääsen pitkästä aikaa Victoria’s Secretille, mun kaikki vanhat PINK-collarit on jo ihan nuhjusia eli aika taas hamstrata seuraavaks pariks vuodeks 😀 Ne vaan on niin parhaita! Pakko lisäks ostaa varastoon mun yhtä lemppari-hajuvettä sieltä ainakin sata pulloa. (Onneks on vielä 4päivää aikaa miettiä mitä vanhaa roinaa heitän menemään matkalaukusta, esim. puolet mun alkkareista on jo suosiolla lentäny roskiin, vaikkei ne nyt sinäänsä mitään painakkaan :D)

Sain lisäks eilen jonkun luovuuden puuskan ja aloin työstämään sitä lemppari matkakohteet-postausta, johon ajattelin listata kaikki kivoimmat ja myös ei-niin-kivat paikat. Jos tää mun luovuus siis jatkuu ja saan sen joskus valmiiks.

Kirjotin joskus, että mulla oli joskus kamalan suuret odotukset Jo Nesbon kirjoja kohtaan ja olin tähän mennessä alottanut lukemaan kolme eri Nesbota ja jättänyt jokaisen kesken. En ikinä jätä kirjoja kesken! Sain just kuitenkin luettua loppuun vihdoin ekan Nesbon ja pakko sanoa, että ainakin kyseinen kirja (Snömannen, en tiedä suomalaisen version nimeä) oli aivan huippu! (Oon tosi ylpeä itsestäni, koitan saada ne loputkin mun kirjahyllyssä lojuvat yksilöt joskus finaaliin..) En tiedä miks, mut oon kaikkien kirjojen suhteen aina ihan kamalan tunteellinen. Jos joku kirja on hyvä, niin mä syvennyn siihen niin että unohdan kaiken muun aivan totaalisesti. Purskahdan hyvän kirjan päätteeks poikkeuksetta AINA itkuun, koska liikutun niin paljon, mikä mua vaivaa?! En voi koskaan alottaa uutta kirjaa suoriltapäin edellisen jälkeen, koska tarviin ainakin sen pari tuntia aikaa, että ”pääsen yli” siitä edellisestä ja saan rauhassa pohtia. Eniten oon tähän mennessä itkenyt Liza Marklundin Studio Sexin jälkeen ja viime viikolla kun luin loppuun Mankellin uusimman (ja vikan, Den orolige mannen) Wallander-kirjan, olin ihan itkun partaalla varmaan 3 tuntia, varmaan ihan sen lopun ja myös ihan vaan senkin takia, että se oli vihonviimeinen Wallander 🙁 Onks kukaan muu koskaan tunteellinen kirjojen suhteen vai oonkohan kenties vaan vähän liian herkkä? Mua alko itkettää jo kun kirjotin tätä.

Tästä ”aamukahvi partsilla koneen kanssa” on jo tullut niin rutiini mulle, kelpais joka aamu 😀