Julkaistu

Tulevan kesän ABC

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Viime vuonna tein kesän lopulla ”kesän aakkoset”-postauksen, mutta nyt ajattelin tehdä tämmöisen käänteisen version, nimittäin miettiä tulevaa kesää. Mitä kaikkea haluaisin sisällyttää tulevaan kesään ja mitä on tullut vastaan tähän mennessä? Postauksen kuvituksena on jemmassa olleita bikinikuvia Malediiveilta. Mikäs nyt sopisikaan paremmin kesäpostaukseen?

Mitä sitten tulee mahdollisesti mahtumaan tulevaan kesään?

Aurinko. Tärkeimmät ensin tietenkin! Eihän kesästä tule tietysti mitään ilman aurinkoa ja onneksi olemme tähän saakka saaneet nauttia ihanista keleistä, jotka toivon mukaan myös jatkuvat. Itse olen kesäisin ja auringossa aivan eri ihminen kuin talvikaamoksen keskellä. Aurinko siis todella tekee ihmeitä.

Bikinit. Ovat useimmiten ainakin itselläni rantalomilla ja kesäisin käytössä useammin kuin alusvaatteet, melkeinpä päivittäin. Siksi panostankin bikineissä semmoisiin, jotka oikeasti ovat kestäviä ja ajattomia vuodesta toiseen.

Changen bikinit. Näissä Malediiveilla napsituissa kuvissa ovat päällä juurikin Change Lingerien bikinit, joissa ihastuin ensinäkemällä erityisesti tuohon erikoiseen selkäosaan. En aikaisemmin ole omistanut ainuttakaan korkeampaa bikinien alaosaa, mutta näihin olen tykästynyt! Materiaali on näissä bikineissä todella jämäkkää ja kestävää. Changen alusvaatteet ovat jotain, mihin olen luottanut jo vuosia, mutta nyt olen ihastunut myös merkin biksuihin, joita löytyy malleja ja kokoja kaikenmuotoisille vartaloille.

D-vitamiinin tankkaus. Kesäisin haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Jotenkin tuntuu haaskaukselta kököttää sisätiloissa, siksi olen nytkin pyrkinyt olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Tekemässä töitä, lukemassa, leikkimässä ja käsitöiden parissa.

Edistysaskeleita. Kesälomalleni minulla on pari ihan erityistä suunnitelmaa, joista olen superinnoissani! Näistä enemmän myöhemmin. Pahoittelut teaserista! 😀

Fluoriitti, jonka ostin kesän onnenkiveksi ja siitä saakka onkin tuo värikäs kivi liikkunut mukanani laukussa. Jatkossa kivi ehkä muistuttaa juurikin asioista ja muistoista, joita tuli koettua tänä kesänä.

Grillaus. Tietenkin! Sehän kuuluu meillä suomalaisilla kesään ihan pakollisena juttuna. Omat grilliherkku-lempparini ovat edelleen mustapekka-juustolla täytetyt herkkusienet, niitä ei voita yksinkertaisesti mikään.

Helteet. Rakastan helteitä ja pakko myöntää, että nyt viime viikkojen lämpiminä päivinä meidän pihassa (jonne ei siis tuule käytännössä lainkaan) on ollut jopa liian kuuma! Siis miettikää 😀 Tarkoitan siis semmoista, etten ole pystynyt enää lukemaan kirjaa kun tuntuu siltä, että aivot sulavat lämmöstä, haha! Silti toivon, että tästä kesästä tulisi kunnon inkkarikesä ihan koko Suomeen.

Italia. Tämä olisi voinut olla myös Gardajärvi, jossa piipahdin aikaisemmin. Aikaisemmin en reissannut kesäisin minnekään, vaan pidin lomani aina kesäkauden ulkomailla. Nyt viimeiset kolme kesää on kuitenkin tullut käytyä kesän aikana ainakin viikon Euroopan reissulle ja kesäreissuista onkin tullut tietynlainen tapa. Ehkä seuraavaksi se Sardinia tai Amalfi..?

Juhannus. Uskokaa tai älkää, mutta viime vuonna vietimme juhannuksen todella tylsästi kotona. Pidän itse juhannusta ehkä vuoden ainoana pyhänä, jolloin tulisi olla jossain muualla kun kotona, mielellään tietysti mökillä. Tänä vuonna suuntaamme viettämään keskikesää järvimaisemiin, eli hyvällä tuurilla pääsen tänä kesänä jopa kesäturkista eroon.

Kesäloma. En muista milloin olisin viettänyt töistä oikeasti kesälomaa. Viime kesänä olin tosin kotona mammailemassa, mutta edellisestä virallisesta kesälomasta on vuositolkulla aikaa. En esimerkiksi ikinä ole käyttänyt lomapäiviäni ja lomaillut kokonaista kuukautta kesä-, heinä-, tai elokuussa. Pidämme töissä koko toimiston kiinni heinäkuussa, joten tietty myös minä lomailen silloin. Kerrankin! Nyt kun on asennoitunut heinäkuun lomaan, ei sitä sitten malta olla ajattelematta ollenkaan. Ensi kuuta odotellen siis!

Lukeminen. Tässä aion tänä kesänä kunnostautua oikein olan takaa. Tähän saakka olen saanut luettua jo kolme kiinnostavaa kirjaa toukokuun jälkeen ja iso pino odottaa. Astrologia, meditointi, kundaliini ja kristalliterapia. Siinäpä on muutamia aiheita makkarin pinon kirjoista! Melko erikoisia aiheita siis. Välillä on hyvä perehtyä joihinkin aivan uusiin aiheisiin ja muutakin kun pelkkiä dekkareita, vaikka itse kova dekkari- ja jännityskirjojen ystävä olenkin.

Meditointi. Asia, jota aion tehdä päivittäin myös kesälomalla. Vaikka olen yrittänyt pitää meditoinnin arjessani mukana, havahtuu välillä siihen, että on mennyt viikko ja unohtanut koko homman. Monesti sitä ajattelee, ettei mukamas ole aikaa meditoida, mutta oikeasti jo minuutti-parikin on hyödyllistä aikaa.

Naturel. Pyrin viettämään lomani ainakin pääasiassa meikittä. Viimeisten parin kuukauden aikana olen viettänyt paljonkin aikaa arkena täysin meikittä ja se on ihan parasta! Kesäisin ei tarvitse muutenkaan paljoa meikkiä, ainakin itselläni iho nauttii aina valtavasti lämmöstä, auringosta ja kosteammasta ilmasta, mikä näkyy tasaisempana ihonsävynä ja semmoisena tietynlaisena hehkuna. No, tiedättehän! Meikittömyys on aivan parasta ja täytyyhän ihonkin antaa välillä lomailla.

Onni ja positiiviset ajatukset. Näihin asioihin aion keskittyä kesällä. Miettimään hyviä juttuja, nauttimaan hetkestä ja yrittää murehtia vähemmän turhista. Kun keskittyy miettimään sitä, mikä on hyvin juuri nyt sen sijaan, että murehtisi tulevaa, vähenee stressi huomattavasti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin kannattaa yrittää!

Pulikoiminen. Siksi pulikoiminen, koska uimisen U oli jo varattu ukkoselle 😀 En ole käynyt Suomessa uimassa meressä tai järvessä pariin vuoteen. Miettikää! Tai siis oikeastaan siis kahteen vuoteen, silloin taisin käydä kerran ja se oli juhannuksena mökillä. Tänä vuonna olisi tietty ihan kiva päästä vähän enemmänkin rantsuilemaan.

Ruoka. Kesäisin tulee herkuteltua aina reippaasti ja ihan ansaitusti! Innostun usein kesäisin useammin leipomaan piirakoita, syön jäätelöä ja käymme ulkona syömässä kivoissa paikoissa. Lisäksi on kesäruoka kotona ihan parasta. Kesäperunat, kala, kotimaiset kasvikset, letut.. Lista voisi jatkua loputtomiin!

Saunominen. En varsinaisesti ole mikään himosaunoja, vaikka meillä kotona sauna onkin. Noin kerran-pari kuussa on tahti, jolla yleensä saunon. Silti saunominen mökillä on ihan eri juttu. Löylyistä suoraan uimaan, sehän kuuluu kesään! Toivon, että pääsisin tänä kesänä ainakin kerran rantasaunaan.

Tanska. Suuntaan heinäkuussa ekaa kertaa ikinä Tanskaan, uskokaa tai älkää! Ainut Pohjoismaa, jossa en ole käynyt muuta kuin muutaman kerran lentokentällä. Kööpenhamina on ollut reissulistalla jo vuosia ja keväällä bongasin sinne edulliset lennot. Tällä kertaa siis semmoinen kesän miniloma, en malta odottaa!

Ukkonen. On nimittäin ihan parasta! Jyväskylässä ukosti huomattavasti useammin kuin täällä Etelässä ja kesät olivat muutenkin mielestäni kuumempia sisämaassa. Kesäukkoset ovat aivan parasta! On niin ihana käpertyä ukkosella ja sateella sohvalle viltin alle tunnelmoimaan tai nukkua yöllä silloin kun tietää ulkona myrskyävän. Se on jotenkin todella rentouttavaa, enkä ole koskaan pelännyt ukkosta, päinvastoin.

Virkkaus. Käsitöiden suhteen olen vaihtanut hetkeksi neulomisen virkkaamiseen. Kivaa vaihtelua! Nyt olenkin yrittänyt koota ideoita virkkuutöistä, tällä hetkellä on työn alla esimerkiksi torkkupeitto pojalle.

Äiti+poika-aika. Heinäkuussa lomailemme yhdessä pojan kanssa, mikä tarkoittaa kivoja kesäaktiviteetteja yhdessä. Puistoleikkejä, nurmikolla juoksemista paljailla varpailla, pallon heittämistä hauvoille, retkiä ympäri kesä-Helsinkiä ja ekaa kertaa Linnanmäen pienten laitteissa hurvittelua.

Mitä juttuja tulee kuulumaan teidän kesäänne?

 

Ja ps. mitä tykkäätte bikineistä? Tuli ihan kamala ikävä Malediiveille!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Neljä kristallia laukussani

Huomenta te kaikki ihanat! En malta olla heti hehkuttamatta erästä asiaa (ei, loma ei vielä alkanut) heti ensimmäisenä.. Sain nimittäin tällä viikolla vihdoinkin teettämäni astrologisen syntymäkarttani ja analyysin siitä, ette tiedä kuinka tohkeissani olen siitä ollut! Kirjoitan kartasta enemmän heti kun ehdin ajatuksella lukea ja sisäistää nuo kaikki 35 sivua. Tähän saakka on tullut vastaan varsin mielenkiintoisia juttuja ja haluan käsitellä aihetta paremmalla ajalla myös täällä blogin puolella! 🙂 Juuri kun ehdin maanantaina ajatella, että ah kun on ollut erikoisen rauhallista, niin jostain puskee taas kamala kiire ja paniikki päälle.. Noh, vielä reilu viikko lomaan ja sen varalle onkin vaikka mitä siistejä juttuja mielessä. Tänään meillä on pojan kanssa taas vaihteeksi aika lääkärille. Pituuskasvua seurataan edelleen ja tällä kertaa vuorossa ravitsemusterapeutin vastaanotto, huoh. Eiköhän se tästä taas.. Yritän huomenna palailla blogiin kuulumispostaukselle.

Yksi päivä havahduin siihen kun kaivoin laukustani muutaman kiven, jotka jostain kumman syystä olivat sinne ajautuneet. Ja juuri nämä neljä kiveä. Tästä on nyt noin kuukausi aikaa ja mietin tuolloin toimstolla hetken sohvalla istuen, että pakkohan näissä kivissä on ollut jotain erityistä tuohon aikaan kun olen ne vaistomaisesti napannut mukaani, jotta ne olisivat lähelläni. Usein toimistolla otan työskennellessäni yhden kiven käteeni pyöriteltäväksi. Itseäni tämä auttaa keskittymään, rauhoittumaan tekemään yhtä asiaa ja myös ajatusten palauttamisessa. Kun olen saanut yhden homman tehtyä, saatan viettää hetkisen kiveä näperrellen tai ihmetellen, ikäänkuin tauottaen aivojani.

Kesän luku-urakalla on muutama kiviterapiaan keskittyvä teos ja olen aivan koukuttunut aiheeseen! Olen nyt jonkin aikaa tehnyt semmoista chakrojen puhdistamista ja aktivoimista sopivien kristallien avulla, mutta ehkä noiden muutamien muiden teosten jälkeen uskallan postailla aiheesta enemmän. Älkää pelätkö, en ole muuttumassa sataprosenttiseksi hihhuliksi, mutta mikä mielestäni on tärkeää, on avata mielensä muille vaihtoehdoille. Kuten esimerkiksi sille, että voisiko jollekin oireelle olla toinenkin vaihtoehto kun lääkehoito? Kehon chakrojen ja energoiden epätasapainot voivat oireilla monilla tavoin ja olen itse alkanut ajatella, että oli sitten täyttä huuhaata tai ei, haluan tietää asiasta enemmän. Itämaiset kulttuurit ovat harjoittaneet näitä oppeja jo vuosituhansia, meillä suomessa taas on todella vahva usko länsimaiseen lääketieteeseen. Enkä yritä millään tapaa kiistää sitä, vaan ymmärtää niitä muitakin ajattelutapoja.

En itsekään lähtisi missään nimessä lääkitsemään sairauttani ensisijaisesti poppakonsteilla, mutta jos nämä ovat keinoja esimerkiksi vahvistaa sisäistä intuitiota, yhteyttäsi maapalloon ja saada jonkinlaista sisäistä tasapainoa, miksi et haluaisi tietää asiasta enemmän? Mielestäni olisi epäkunnioittavaa ensiajatuksella tyrmätä esimerkiksi vuosituhansia käytössä olleet ayurvediset opit tai intialainen näkemys ihmisen hyvinvointiin vain sen perusteella, koska lääketiede nyt vain on meille länsimaisille se ensimmäinen oljenkorsi melkeinpä mihinkä tahansa vaivaan. Jos joku käytäntö on ollut käytössä jossain ikuisuuden ja hyväksi koettu, tuskin on kyse mistään aivan hölynpölystä. Sama homma kun länsimaa on kunnolla herännyt meditaatioon ja joogaan, sekä niiden valtaviin terveyshyötyihin vasta ihan viime vuosina. Ottaen huomioon, että nämä ovat olleet käytössä Intiassa jo iät ja ajat.


Tänään hieman lyhyempi postaus, koska en eilen yksinkertaisesti ehtinyt kunnolla tehdä blogijuttuja, olimme illan suussa nimittäin pojan tarhakaverin ekoilla kaverisynttäreillä! 😀 Mutta tähän keskiviikkoon suosittelen kuuntelemaan nuo kaksi biisiä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Heivasin viisivuotissuunnitelmani romukoppaan

Täytän ensi kuussa 31 vuotta ja tässä yhtenä päivänä havahduin työni lomassa jotenkin siihen, että olen pian virallisesti ”yli 30-vuotias”. Apua! Vai eikö sittenkään kriisiä? Sanoisinko, että olen itse melko sinut ikäni ja kertyvien vuosien suhteen. En jaksa stressata asiasta, jota nyt ei nykytieteen nojalla voi pysäyttää. Normaaleinta asiaa ikinä, sitä että tulee vanhemmaksi ja tietysti myös viisaammaksi, hehe. Yleensä myös vältän lähtemästä mukaan niihin ”Voi apua, jo x vuotta täynnä”-jaaritteluihin, joita kuulee silloin tällöin. Mitä pahaa on siinä, että tulee vanhemmaksi? En minä haluaisikaan olla se sama Iines, joka oli 20-vuotiaana, vaan juuri tässä hetkessä. Viime kesänä kirjoittelin ajatuksiani kolmenkympin rajapyykistä täällä ja sanoisinko, että samoilla linjoilla mennään edelleen.

Muistatteko ne ”nuoruusvuodet” alle parikymppisenä kun 30-vuotias tuntui aivan ikälopulta? Jotenkin hassua, kuinka sitä vuosi vuodelta ajattelee enemmän niin, että ikä on vain numero. Vanheneminen on ennen kaikkea henkistä. Henkistä kasvuahan se onkin, fyysiset muutokset tulevat siinä sivussa. Oppimista, kehittymistä ja tietynlaista kypsymistä. Löytyyhän teineistäkin niitä, jotka henkiseltä tasoltaan muistuttavat enemmänkin kolmekymppistä. Itse en halua vanhentua henkisesti, enkä koe että niin olisin käynytkään. Olen edelleen se sama hassuttelija kun nuorenakin ja juuri elämänasenteella, sekä tietynlaisella lapsenmielisyydellä on paljon tekemistä sen kanssa kuinka vanhaksi itsensä tuntee. Meillä on puolisoni kanssa 10 vuotta ikäeroa, enkä koskaan edes ajattele, että olemme ”eri ikäisiä”. Juuri luonne ja persoona on se millä on väliä.

Jos otan kantaa ulkonäköseikkoihin, voisin todeta olevani itse tyytyväisempi ulkonäkööni nyt kuin 10 vuotta taaksepäin. En koe minkäänlaista kriisiä kertyvistä vuosista, vaikka kolmekymppinen vielä nuori onkin. Toki tilanne voi muuttua ja kukapa sitä nyt varsinaisesti haluaisi rupsahtaa? Tottakai hoidan ihoani, nautin kollageenin tuotantoa tehostavia vitamiineja ja pyrin huolehtimaan itsestäni, ihan vain koska se on mahdollista ja tekee minulle hyvää. Se ei tarkoita, että ikääntyminen ja sen tuomat pienet merkit olisivat maailmanloppu tai asia, josta pitäisi saada aikaan paniikkia.

Ajanjakso ikävuosien 20-30 välillä oli jotenkin semmoista ainaista etappien ja viisivuotissuunnitelmien kyhäystä. Mitä ”pitää” saavuttaa ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Itse olin ennen maailman pahin tulevaisuuden suunnittelija. Tein aina niitä listoja päässäni, mitä haluan saavuttaa ja mitä haluan saavuttaa sitten kun olen saavuttanut ne ensimmäisen suunnitelman asiat. Argh, kuinka kaoottista. Jotain tässä parin vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut. En enää jaksa stressata tulevasta. Ihan pakko paljastaa, että tällä hetkellä oikeasti ainoa varsinainen suunnitelmani (tai enemmänkin haave) seuraavalle kymmenelle vuodelle on se, että voisimme edes osan vuodesta asua jossain lämpimässä ulkomailla. Tai edes kerran hieman pidempään, muutaman kuukauden ajan. Ja yleisesti tehdä asioita, joita rakastamme ja noista nautimme. Olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää.

Ei elämää ole tehty sille, että väsätään listoja tuleville vuosille, joita sitten pää jumissa ja ajatukset elämässä oikeasti vähäpätöisiin asioihin fokusoituneena yritämme paniikissa saavuttaa. Ja mitäs sitten tapahtuu? Helpottaako olo ja elämä oikeasti sen jälkeen kun saavutat sen seuraavan etapin? Todennäköisesti sen jälkeen keksii pari lisää ”sitten kun-asiaa”, jotka tulee saavuttaa. Ja valitettavasti saattaa käydä niin, että kaiken tuon suorittamisen ja vuosisuunnitelmien pakertamisen ohella oikeasti unohtaa elää sitä elämäänsä.

Mitäs sitten jos olisin valinnut toisin? Emme olisi koskaan tavanneet puolisoni kanssa ja olisin mennyt vuosipläänien perässä. No, olisin saattanut opiskella vielä toisen tai ylemmän korkeakoulututkinnon, ehkä työskennellä suuren konsernin johto- tai asiantuntijatehtävissä, joista joskus haaveilin ja mitä aikaisemmin teinkin työkseni. Mutta en jaksa uskoa, että olisin kaiken sen jälkeen yhtään onnellisempi kuin nyt, päinvastoin. Luotan ehdottomasti siihen, että elämässä asiat kyllä järjestyvät. Jos teet toisille hyviä asioita ja olet hyvä tyyppi, tapahtuu myös sinulle hyviä asioita, jos vain uskot siihen.

 Itse olen jostain kumman syystä onnistunut muuttamaan ajattelutapaani tämän kaiken suhteen. Ehkä se oli juurikin äitiys, joka oikeasti pisti elämän prioriteetit uusiksi. Enää en suostuisi vaihtamaan siihen vanhaan, ikinä. Haluan elää jokaisen päivän sillä, etten stressaa sitä mitä teen viiden vuoden kuluttua. Ennen mietin sitä lähes päivittäin. Oikeastaan, mitä väliä asialla edes on juuri tällä hetkellä? Jos teet päivittäin parhaasi siinä, minkä teet parhaiten, nautit asioista jotka teet ja tietysti teet myös töitä sen eteen, millaista haluat elämäsi olevan, todennäköisesti siitä myös tulee semmoista. Tahdonvoima on yllättävän vahva juttu ja ajaa melko tehokkaasti omia haaveita kohti, vaikkei sitä ehkä aina huomaisikaan. Toisaalta, olen elämässäni nyt siinä, missä haluankin. Siksi en näe viisivuotissuunnitelmille yksinkertaisesti mitään tarvetta.

Pikaiset jorinat asusta. Olin nimittäin hurja ja menin ostamaan uudet housut Zarasta! Nuo nilkkamittaiset rentoiluhousut löysin Milanon lentokentältä ja olin koko kevään etsinyt juuri tuommoisia löysiä lounge pants-tyylisiä housuja, joita voi käyttää helposti arkenakin ja yhdistää monipuolisesti. Ja sitten ne löytyvät Zarasta, jossa en ole käynyt ikuisuuteen. Aivan mainio löytö kyllä, vaikka nykyään pyrinkin kuikuilemaan uusia juttuja ensisijaisesti kirppiksiltä. Näitä en ollut kuitenkaan onnistunut sieltä löytämään. Tuon Minkoffin laukun taas löysin talvella Havaijilta todella hyvään hintaan alesta. En juurikaan omista värikkäitä laukkuja, joten tämä oli siinä mielessä kiva poikkeus. Sopii todella kivasti kesälaukuksi! Huomasin muuten, että tätä myydään hyvään alehintaan eri väreissä täällä 🙂

T-paita / Monki 

Housut / Zara

Camotakki / 2nd hand kirppikseltä

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Rebecca Minkoff (alessa eri väreissä täällä!)

Kaulakoru / Glitter

Nykymaailma on yhä enemmän suoritusyhteiskunta. Asioita täytyy saavuttaa yhä enemmän, suunnitellaan, laaditaan listoja ja keskitytään ehkä kehittämään itseämme osittain väärillä tavoilla. Loppupeleissä yllättävän moni asia lähtee siitä, että olet tyytyväinen nykyhetkeen ja siihen, millainen olet. Menneisyyttä ei voi muuttaa, sitävasten tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta kaikki lähtee kuitenkin siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Mitä valintoja teet, miten käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan ja kuinka hyvin teet hommasi juuri tänään.

Kuvien paidassa lukee choose peace, mutta siinä voisi yhtä hyvin lukea choose yourself 😉

Kumpaan joukkoon itse kuulut? Viisivuotispläänien laatijoihin vai niihin, jotka lompsivat eteenpäin sydämen mukaan?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Suora mielipiteeni x 5

Huomenta! Toivottavasti viikonloppunne meni mukavissa merkeissä. Juuri eilen sanoin Tommille, että tämä oli ihanin viikonloppu aikoihin. Vaikkei edes tehty mitään kovin kummallista. Olimme kotona, hengailimme omalla pihalla, söimme kaikkea hyvää ja ihan vain rennosti vietimme aikaa yhdessä. Eilen ajoimme vielä alkuillasta Classic Pizzaan vetämään sunnuntai-illan mätöt, hehe. Tänään olisi jokatapauksessa tietynlaisen mielipidepostauksen vuoro. Tässäpä siis suora mielipiteeni muutamista asioista..

 Humalaiset ihmiset ärsyttää aivan suunnattomasti. On jotain niin kiusallista olla itse selvinpäin ja kuunnella semmoista kännijankkaamista. Järkevistäkin ihmisistä tulee monesti kännissä supernoloja ja humalaisten ihmisten ympärillä tulee itselleni semmoinen olo, että pakko päästä pois. Eri asia tietty olla pienessä hiprakassa kun semmoisessa kiusallisessa ”Anna mä kerron yhden jutun.. Oot tosi hyvä tyyppi tiiäks”-kunnossa. Ei, ei, ei! Myös itsestäni tulee juodessa tosi dorka, saatan juoda helposti liikaa, tehdä tempauksia, joita en muuten tekisi, unohdella ja hukkailla tavaroita, sekä kaikki vielä ihan järkyn krapulan kera, joten ennemmin olen yksinkertaisesti juomatta. En en edes pidä minkään alkoholijuoman mausta, joten en näe syytä miksi joisin silloin tällöin edes lasillisen. Tiedättekö, jos siis voin olla juomattakin. Ennemmin olen täysin selvänä ja ilman alkoa. Tämän tosin kerroinkin jo viime viikon alkoholi-postauksessa.

En voi sietää epärehellisyyttä ja valehtelua. Joskus saatan itse olla jopa yltiörehellinen (joka ei sekään tietysti aina ihan paras juttu). Jos joku esimerkiksi kysyy erikseen, että olenko ollut tyytyväinen asiaan x, enkä ole ollut, kerron sen kyllä. Miksi sitten kysytään, jossei haluta oikeasti kuulla? Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että millainen ihminen valehtelee? Ajattelevatko valehtelijat, että ovat muita ihmisiä fiksumpia, eikä valheita vain huomata? Vai onko se vain pakkomielteistä? Uskovatko he itsekin siihen, mitä sanovat? Onneksi nyt aikuisena harvemmin törmää kovin epärehellisiin ihmisiin, mutta silloin siinä on kyllä jotain sitäkin oudompaa.

En ymmärrä niitä, jotka menevät lähijunissa istumaan paikoille, jotka ensisijaisesti ovat varattu vaunujen kanssa matkustaville. Varsinkin kun juna on puolityhjä ja paikkoja olisi muualla vaikka muille jakaa. Sama juttu busseissa. Sitten kun tulet itse junaan vaunujen kanssa, nämä tyypit eivät meinaa korvaansa lotkauttaa vapauttaakseen vaunupaikan vaunuille. Haloo! Omasta mielestäni nuo vaunupaikat ovat muutenkin maailman rasittavin paikka istua, enkä ymmärrä miten joku menisi siihen vapaaehtoisesti istumaan? Sama ärsyttävä ilmiö on tyypit, jotka esimerkiksi aamun ruuhkajunassa blokkaavat joko keski- tai ikkunapaikan tyhjäksi niin, että kenenkään on hankala päästä sinne. Ja sitten katsotaan äreästi kun joku uskaltaa kysyä, että pääsisikö tuonne istumaan? Välillä olen meinannut kysyä, että onko kenties joku syy, miksi tuo paikka tuolla on tyhjillään..?

Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin jollain tapaa auttaa syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä nuoria. En vain tiedä miten lähtisin liikkeelle? Olen ollut aina kiinnostunut esimerkiksi päihdeongelmaisten taustoista. Mitä tapahtuu ja mitä asioita siellä ihmisen sisällä velloo, joka saa nuoren elämän suistumaan raiteiltaan? Joskus tekisi mieli mennä haastattelemaan näitä tyyppejä jonnekin steissille ja kysyä, että millaista teidän elämä on? Oletteko onnellisia? Mitä teille kuuluu? En tietenkään uskalla. Se miten haluaisin auttaa, olisi kuunnella, antaa näille vinkkejä kuinka hakea töihin ja opiskelemaan, sekä tietty jollain tapaa auttaa ymmärtämään, että vaikka on vaikeaa, niin jokainen on loppupeleissä oman elämänsä käsikirjoittaja, mutta avun pitäisi ehdottomasti olla helpommin saatavilla. On aivan sairasta miettiä, että kun itse oli nuori otti porukka ehkä tilkan viiniä vanhempien kaapista ja nykypäivänä taas suurinpiirtein aletaan vetämään kovia huumeita heti ensimmäisenä, koska niitä vaan on niin helppo saada esimerkiksi alkoholiin verrattuna. Huhheijaa. Ja sitten vastustetaan jotain keskivahvojen alkoholijuomien tuomista päivittäiskauppoihin kun fokuksen ehkä pitäisi olla joissain aivan muissa ongelmissa. Suomi on tottakai paras paikka asua, mutta välillä havahtuu siihen, että täällä sokaistutaan niille todellisille ongelmille ja keskitytään miettimään jotain naurettavia yhden henkilön päähänpistoja. Näitä kategorian ”kielletäänkö olutpanimoiden logoiset aurinkovarjot terasseilta”, jotka eivät ainakaan itselläni ole aiheuttaneet koskaan, ikinä minkäänlaista oluthimoa. Jep jep.. No, asioista voi aina olla montaa mieltä.

Omien aatteiden liiallinen tuputus on asia, joka saa minulla hieman niskakarvat pystyyn.  Oli sitten kyseessä uskonto, elämäntapa tai muu aate, saa semmoinen ”Toimi samoin tai olet huono”-asenne minut vihaiseksi. Tottakai kukin saa uskoa mitä itse tahtoo ja kannatan toki mielipiteen vapautta, mutta siinä vaiheessa kun se menee syyllistämisen puolelle, tulee jo stoppi vastaan. Uskon itse vahvasti siihen, että jos itse haluan johdattua jollekin tielle tai jonkin asian äärelle, se varmasti tapahtuu ilman mitään erityistä käännytystyötä. Liiallinen omien aatteiden tuputtaminen aiheuttaa enemmänkin melkein allergiaa, joka saa reagoimaan kyseiseen asiaan negatiivisesti. Esimerkkinä nyt vaikka kuvitteellinen tapahtuma, jossa kerron syöväni nykyään melko vähän punaista lihaa ja kun jonkin kerran sitä sitten söisin, saisin lokaa niskaan siitä, että olen murhaaja. Ymmärrättekö? Tai jos joku tulisi kertomaan, että joudun helvettiin kun uskon astrologiaan, olen paska ihminen kun ostan nahkaiset kengät tai kun syötin lapselleni illalliseksi kaupan purkkiruoan.. Vain koska ”Minä itse en ikinä tekisi x…” Lista voisi jatkua loputtomiin. Omia aatteita voi suitsuttaa myös tavalla, joka ei ärsytä muita ihmisiä tai ole epäkunnioittava toisen omia valintoja kohtaan. Maailman paras juttu onkin, että ihminen saa valita omat tapansa toimia ja onneksi hyvistä valinnoista voi kertoa myös tavalla, joka ei syyllistä toista. Ero näillä on se, että edellä mainittu ei saa toista tuntemaan oloansa huonoksi, koska nyt sattuu ehkä ajattelemaan toisin.

Paita / Twist & Tango (ikivanha)

Farkut / Topshop

Flipflopit / Havaianas

Kello / Swatch

Samaa mieltä jostain kohdasta?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Zen-paikkani ja uusi marokkolainen rahi

Lupasin aiemmin lisää kotijuttuja ja nyt olisi vuorossa muutama kuva yläkerrasta, jota olen pikkuhiljaa pienin harppauksin rakentanut mieleisekseni. Rakastan yli kaiken tyttömäisiä juttuja. Pieniä esineitä, simpukoita, kauniita tauluja ja tottakai kaikkea pinkkiä. En halua edes miettiä, millainen prinsessahuone huushollissamme olisi jos lapsemme olisi tyttö, haha. Tietysti on mukavaa rakentaa myös neutraalimpaa sisutusta pojalle, sen suhteen en nimittäin tähtää todellakaan mihinkään baby blue-pläjäykseen. Kompensoin siis tätä tyttömeininkiä nyt tänne omaan kolooni, pinkit sisustuselementit eivät nimittäin varmasti olisi kovin tervetulleita muualle asuntoon. Onneksi jonnekin saa kuitenkin hamstrata pinkkejä juttuja, maalata lilan seinän ja laittaa pinkit petivaatteet!

Yläkerta on paikka, jossa rakastan viettää aikaa. Iltaisin saatan vetäytyä sinne lukemaan, tekemään blogijuttuja tai vaan chillailemaan rahin päälle. Se on paikka, jossa on hyvä fiilis ja positiivinen tunnelma. Usein poikakin alkaa jo seiskan jälkeen hinkua kanssani yläkertaan ja yleensä vietämmekin ennen unia tovin sängyssä yhdessä hengaillen. Katsotaan kirjoja, lauletaan iltalauluja ja kerrotaan iltasatuja. Nuo ovat arkemme parhaimpia hetkiä. Yhtä ihania kun ne aamut viikonloppuisin kun heräämme kaikki yhdessä. Ja niin, perhepedissä nukumme edelleen, olisi varmasti suora ihme päästä siitä eroon 😀 Toisaalta, emmehän ole oikeastaan edes yrittäneet (tai halunneet), yhdessä on maailman parasta! Vielä tulee sen aika kun ollaan pojan mielestä noloimpia tyyppejä ikinä, eikä kotona malteta viihtyä ollenkaan.

Ja jos mennään takaisin aiheeseen, on tunnelma itselleni kotona se tärkein asia mitä tulee sisustamiseen. Haluan, että tavarat ja esineet noudattavat tiettyä kaavaa, että sisustus on persoonallista. Jokaisella esineellä on jollain tavalla joku tarina ja ”oma sielu”. En ehkä itse viihtyisi kovin kliinisessä kodissa, jossa ei olisi paljoakaan elementtejä, jotka vaikuttavat minuun jollain tapaa tunnetasolla. Kun ympäröi itsensä kauniilla asioilla, jotka saavat sinut hyvälle mielelle, on myös yleisfiilis kotona silloin positiivinen.

Tämän marokkolaisen rahin tilasin Etsystä After five bohemians-liikkeestä, samasta tilasin sen aiemmassa kotipostauksessa esittelemäni tyynynpäällisen. Erilaisia poufeja ja raheja nimittäin löytyy juuri Etsystä vaikka millä mitalla, itselläni iski todellinen valinnanvaikeus kaikkia vaihtoehtoja selaillessa. Seuraava projekti olisi etsiskellä sieltä kiva matto.

Postailin aiemmin tällä viikolla taulusta, jonka teetätin Hilkka Helmellä. Tämän pikkutaulun taas sain Hilkalta yllätyslahjana ja tuo sopii aivan täydellisesti juurikin tyttönurkkaukseen! Aivan ihana 🙂 Myös yhden noista Jyskin tekotaljoista raahasin nyt yläkertaan, pojan huonetta koristavat ne harmaat.

Mitä tulee yläkerran sisustussuunnitelmiin, puuttuu työpiste ja iso lipasto edelleen. Projekti jatkuu siis vielä, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että kuitenkin viihtyy. Harvempi sisustusprojekti loppupeleissä valmistuu ikinä lopullisesti. Aina keksii jotain pientä, jonka kanssa puuhastella.

Aurinkoista sunnuntaita, itse suuntaan nyt terdelle <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.