Julkaistu

Niksini rauhallisempiin aamuihin

Itselläni parhaimmat aamut ovat tottakai niitä kun takana on kunnolliset yöunet. Riittävä uni vaikuttaa niin moneen asiaan; Jaksamiseen, mielialaan ja jopa siihen, millaista ruokaa tekee mieli. Väsyneenä on olo alakuloinen, pahalla tuulella, tietysti tekee myös mieli mättää hiilaripitoista ruokaa ja herkkuja. Pyrin itse nukkumaan ihan vähintään 8h yöunia, mutta toki usein olen aamuisin heti herätessäni väsynyt, vaikka olisin kuinka aamuihminen. Pyrin olemaan melko järjestelmällinen tyyppi, joka yrittää keksiä kaikkia mahdollisia niksejä helpottamaan elämää ja myös niitä aamuja. Pieniä esivalmisteluita, jotka nopeuttavat aamutoimia ja vähentävät kaaosta.

Muutamia omia vinkkejäni parempiin aamuihin:

Lataa kahvinkeitin valmiiksi. Ehkä suurin nautinto kaikista on aamuisin se kun muistaa, että on laittanut kahvinkeittimen valmiiksi ja tarvitsee vain painaa nappia. Ah! Jaksaisinpa tai muistaisinpa tehdä tämän joka aamu. Melko usein kuitenkin ja säästyypähän siinä pari minuuttia ja hieman myös hermoja.

Pakkaan aamun laukun aina valmiiksi. Teen usein aamulla heti herätessä töitä, mutta työläppäriä lukuunottamatta laitan laukun valmiiksi niin, että avaimet, lompakko, kalenteri ja muut härpäkkeet ovat valmiina. Samoin jumppakamat tai kamera, jos niitä sattuu seuraavana päivänä tarvitsemaan.

Ennen valitsin myös aina valmiiksi vaatteet ja asusteet, mutta tässä olen hieman laiskistunut.. Nyt olen tosin pitänyt melko samoja asusteita ja koruja, jotka nappaan aina aamusta päälle. Sen sijaan laitan tarhapäivinä pojan tavarat aina illalla valmiiksi. Valitsen pinoon päivän vaatteet ja puhtaan vaipan, jolloin aamutoimet sujuvat melko sutjakkaasti: Vaatteiden ja vaipan vaihto, hampipesu ja pian ollaankin jo valmiina tarhaan! Ah muuten tätä helppoutta kesällä kun ei tarvitse pukea aamuisin ulkovaatteita lapsellekaan!

En ikinä torkuta! Tämä on tietty hieman ihmisestäkin kiinni, toisella on maailman vaikein asia nousta ylös ekalla kellonsoitolla, itse taas teen sen aina, enkä torkuta ikinä. Siis maksimissaan ehkä kerran vuodessa jos olen jonkun järkyn jetlagin kourissa tai jotain muuta todella poikkeuksellista. Oma mielipiteeni on, etten ainakaan itse saa enää kunnolla lepoa (saati sitten unta) sen ekan soiton jälkeen, päinvastoin olen vielä väsyneempi. Herään siis aina ekalla soitolla ja nousen melkeinpä suoriltapäin ylös. Jos torkuttaisin, tekisin sen varmaan niin, että torkutus-soitto tulisi siinä vaiheessa kun pitäisi muutenkin herätä 😀

Omia aamujani helpottaa aina se, että minulla on valmiina (tai ainakin lähes valmiina) päivän blogipostaus, jonka työstän useimmiten edellisenä päivänä. Näin en saa aamukoomassa mitään järjetöntä paniikkia postausaiheesta, vaan voin rauhassa alkaa miettimään tulevien päivien aiheita.

Olen hieman huono syömään mitään kunnollista aamupalaa. Usein koostuu aamiaiseni kahdesta paahtoleivästä, Terranovan life drink-shotista, lusikallisesta manukahunajaa ja acai-jauhetta. Töissä syön banaanin tai rahkan ja pähkinöitä saapuessani toimistolle. Jos haluaisin hemmotella itseäni kunnolla, tekisin itselleni valmiiksi jonkun ihanan tuorepuuron 😉 Pikainen aamiainen kotona on siis kiireisten aamujen valttikortti, syömättä mitään en voisi kotoa lähteä mihinkään.

Mikä itselläni on ehkä se kaikkein tärkein tekijä onnistuneissa aamuissa on hommien sujuvuus, edes hetken rauha ja se, että olen suunnitellut hommat valmiiksi. Vihaan yli kaiken häslinkiä, kiirettä ja semmoista ”mitäköhän tässä piti tehdä”-menoa aamuisin! Suunnittelen siis huolellisesti valmiiksi aamun hommat, varaan tarpeeksi aikaa niiden tekemiseen. Herään siis ennemmin liian aikaisin kun torkutan.

Meikin suhteen laitan myös usein valmiiksi omaan pussiinsa semmoiset basic-arkimeikit, joilla saan helposti siistin meikin aamulla, ilman huolta siitä, että joutuisi käyttämään aikaa siihen kun yrittää etsiä jostain meikkikätköjen uumenista juuri sitä jotain tiettyä luomivärisävyä, jolla haluaisi tänään tehdä meikin.

Aamut sujuvat minulla melko ”minuuttisäästöllä”. Yritän siis käyttää jokaisen hetken hyväksi. Sillä välin kun kahvi tippuu, pesen naamat ja otan esiin läppärin. Kaivan ehkä jostain jo vaatteita esiin, kunnes istun juomaan kahvia ja aloitan hommat. Olen pyrkinyt ehkä vähän eroon tästä liiallisesta multitaskingistä, ettei aamuista tule liiallista häsellystä ja olen enemmänkin tehnyt yhden jutun kerrallaan.

Minulle aamujen hiljainen hetki on tietynlainen meditatiivinen juttu. Olla vain hetki hiljaa ja latailla aivoja uuteen päivään. Se on jotain, mitä kertakaikkiaan tarvitsen. Tavoitteeni on jo pitkään ollut ottaa meditoiminen rutiiniksi aamuisin myös niinä aamuina kun lähden toimistolle. Toistaiseksi tämä ei vielä suju, mutta etäaamuina pidän aina vähintään noin 30min pituisen jooga- ja meditaatiohetken sen jälkeen kun olen saanut tehtyä hommia 2-3h. Siinä vaiheessa onkin aiheellista pitää pieni välinollaus 😉 Normaalisti jos työmatkoihin menee päivästä jopa tunti-pari, säästää kotitoimistopäivinä huomattavasti sitä aikaa juurikin esimerkiksi tämmöisiin asioihin.

Mitä muuten tulee työmatkoihin, olen vähentänyt somettamista silloin. Monille ”kiireisille” voi olla hyvä sauma kokeilla arkimeditaatiota esimerkiksi juuri työmatkalla junassa tai bussissa. Istua paikallaan, kenties katsoa ikkunasta ulos, keskittyä johonkin kiintopisteeseen ja hengitykseen. Tai tietysti myös ihan silmät kiinni mikäli siltä tuntuu. Teen tätä yleensä ainakin pari-kolme kertaa viikossa ja olen todennut, että aamut lähtevät huomattavasti vähemmän stressaantuneina käyntiin, kun aamurumban tasoittaa rauhallisella työmatkan meditaatiolla. Testatkaa!

Koti/pihajooga- ja meditaatio on kyllä aivan best. Varsinkin nyt kesällä! Päivä ei voisi alkaa paremmin kun tekee edes pienen harjoituksen aamuauringossa. Kesälomalla pyrin tehdä harjoituksen joka päivä. Itse saan paremman tehon irti joogasta ja meditaatiosta musiikin avulla. Käytän tuota Spotifyn Yoga & Meditation -listaa, joka on ihan best! Kokeilkaapas 🙂

 

Onko joku mainitsemani vinkki teillä jo käytössä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Astrologia, horoskoopit ja minä, tyypillinen leijona

Astrologia ja horoskoopit ovat aiheita, jotka ovat aina kiehtoneet minua. Nuorempana luin aina horoskooppeja ja nyt kun mietin, niin internetin alkuaikoina oli todella yleistä käydä kurkkimassa eri sivustojen horoskooppeja. Niiden paikkansa pitävyydestä nyt voi olla montaa mieltä, en nyt itse välttämättä suunnittelisi tulevaisuuttani iltapäivälehden horoskoopin perusteella, mutta luonnehoroskooppi on asia, johon kyllä uskon. Pienenä yksityiskohtana kerron, että minun täytyy aina tietää ihmisten horoskoopit ja muistan ne ikuisesti, samoin syntymäpäivät! Juuri yksi päivä ajauduimme Jutan kanssa juttelemaan horoskoopeistamme ja pitkästä aikaa intouduin itsekin miettimään aihetta. Jutta muuten postasi joku aika taaksepäin kaksosen merkistä, postaus löytyy täältä.

Todellisuudessahan itse horoskoopit ovat varsin uusi keksintö, mutta itse astrologian juuret menevät ajassa huomattavasti kauemmas. Horoskoopit ja astrologia ovat täysin eri asioita, vaikka horoskoopeista tutut eläinradan merkit astrologiaan liittyvätkin. Astrologia on uskomusta, että taivaankappaleiden, kuten auringon, planeettojen ja tähtien suhteellisten sijaintien perusteella voidaan ennustaa luonnetta, ihmissuhteita ja elämän tapahtumia. Astrologit usein välttävät sanaa ennustaminen, koska tulkinnat ovat usein enemmänkin ”ohjeiden antamista itse toteutettavaksi ja polkujen näyttämistä valinnoille, joita yksilö itse kenties tekee”. Silloin kun viime talvena kävin Loseissa tarot-ennustajalla, joka sitten loppupeleissä osoittautui täydeksi höpöhöpöksi ja pettymykseksi, harkitsin itseasiassa ensin astrologilla käymistä.

Itselläni on aikomus teetättää astrologinen syntymäkartta taivaankappaleiden sijainnista synnyinhetkelläni ja analyysi siitä (eilen muuten pistin illalla tilaukseen!). Eli tavallaan semmoinen ”next levelin horoskooppi”, koska itse luonnehoroskoopit eivät ota huomioon yksittäisiä tekijöitä, joita syntymäkartoissa katsotaan. Löysin tässä yksi päivä netistä sivun, jossa voi laatia itsestään tarkan syntymäajan perusteella astrologisen tähtikartan ja huhhei kuinka paljon tuolta löytyikään omalla kohdallani paikkaansa pitäviä asioita! Toki moni asia täsmäsi myös luonnehoroskooppiini, mutta tuo vielä tarkemmin. Sivusto löytyy täältä ja jos joku teistä intoutuu tekemään tuon, niin kertokaa ihmeessä pitikö teillä paikkansa! Tosin, monet astrologit kritisoivat vahvasti noita tietokoneen luomia profiileja, saa nähdä kuinka yhteneväinen se tuleva karttani on tuohon. Nämä jutut ovat oikeasti todella mielenkiintoisia, mutta itse astrologiasta ja syntymäkartoista voin postata enemmän myöhemmin. Nyt haluan keskittyä ihan vain näihin suppeampiin tähtitulkintoihin, eli horoskooppeihin.

Kuka väittäisi, ettei oma horoskooppi kuvaa omaa luonnetta millään tavalla? Useimmat, joilta olen asiasta kuullut, uskovat luonnehoroskooppeihin ainakin jossain määrin. Ja kun asiaa miettii syvemmin, miksi näissä sitten ei olisi mitään totuusperää, jos moni asia loppupeleissä kuitenkin menee yksiin sen oman merkin kanssa? Olen huvikseni tässä tehnyt pientä testiä ja lukenut muiden merkkien luonnehoroskooppeja. Voin kertoa, ettei juuri mikään näistä täsmää. Vasta oma merkkini antaa semmoisia ”tämä on niin minua”-oivalluksia. Olen aina ollut sitä mieltä, että omalla kohdallani horoskooppini kuvaa itseäni enemmän kuin hyvin. Synnyin pari viikkoa lasketun ajan jälkeen 23.7, eli päivänä joka on ensimmäinen leijona-merkin päivä. Vahvasti uskon siihen, etten suostunut syntymään aikaisemmin sen tähden, etten yksinkertaisesti ollut rapu 😀 Sanoisinko, että olen todella tyypillinen leijona. Merkin planeetta on tietysti aurinko ja ei varmasti yllätä, että leijona on ”kesän lapsi”, joka nauttii lämmöstä ja auringosta.

Leijonaa kuvaillaan esimerkiksi näin:

”Leijona on antelias, luova, johtamiskykyinen, elinvoimainen, arvokas ja viisas. Leijona luo itse oman arvomaailmansa ja on avoimesti ylpeä itsestään.”

”Leijonan ulospäinsuuntautuneen ja itsetietoisen kuoren alla on äärimmäisen herkkä sielu, joka haavoittuu helposti. Tämä herkkyys takaa sen, että leijona on lämminsydäminen ja pohjimmiltaan hyvää tarkoittava. Leijonat vaativat valtavasti huomiota ja hyväksyntää herkän sielunsa koossapitämiseksi, mutta jos näin käy hän maksaa ihailun takaisin olemalla intensiivinen ystävä.”

”Ihmisen henkisiä ja tietoisia päämääriä kuvaava Aurinko hallitsee Leijonan merkkiä. Leijonat ovat syntyneet alitajuiseen päämäärähakuisuuteen ja siksi jokaisella Leijonalla täytyy olla se oma juttu elettävänä ja toteutettavana. Ilman selkeää päämäärää tai tavoitetta oleva Leijona tulee auttamatta tuskastumaan elämänsä tyhjyyteen ja tuossa tilassa Leijona ei ole enää se kiva kaveri, jollaiseksi hän on syntynyt. Tuskastuminen ja elämän päämäärättömyys nousee ensimmäisenä esille arkielämän rutiineihin kypsymisenä ja siitä nousevan kiukun saavat niskaansa Leijonan puoliso, lapset ja muut hänen kanssaan päivittäin tekemisiin joutuvat ihmiset.

”Hallitsevan planeettansa mukaisesti Leijonan herkin alue on ihmisen vitaalisen voiman keskus, sydän. Kunnianhimossaan Leijona on altis stressaantumaan, mistä seuraa ensin rintakipuja, selkäsairautta ja lopullinen diagnoosi kertoo usein sydän- verenkiertoelimistön ylirasittumisesta ja sairauksista. Energisen Leijonan puolustusjärjestelmä joutuu turvautumaan tavallista useammin pienten kuumetautien apuun ihmiselle välttämättömän levon aikaansaamiseksi.”

Valttikortit: ”Leijona hallitsee tulisen elementtinsä, keskittää voimansa ja kerää itselleen arvovaltaa. Hän on avarakatseinen ihmistyyppi, innokas, suorapuheinen ja ylpeä itsestään. Leijonalla on kyky vakuuttaa muut omista kyvyistään ja käännyttää muut omalle kannalleen. Hän on esiintyjä, jolla on tarve olla esillä ja herättää kuulijoissa vastakaikua, saada palautetta ja kerätä ihailua omalla alallaan. Leijona osaa olla suvaitsevainen, lämpöä ja iloa levittävä ihminen. Luovuus on omaa esiintymistä ja vallankäyttö johtamista, organisoimista ja tuloksellista ohjaamista.”

Heikkoudet: ”Ensimmäisenä ja näkyvimpänä heikkoutena on oman merkityksen suurentelu ja sen lieveilmiöinä mahtailevuus, pöyhkeys, kaiken ulkoistaminen, ylimielisyys, mahtipontisuus ja itsekkyys. Psyykkisesti epävarma Leijona on altis liioittelemaan, vaatimaan huomionosoituksia ja nostamaan itseään jalustalle.”

Kuvaukset lainattu täältä ja täältä.

idkuvanosto

Itsessäni tunnistan anteliaisuuden, johtamiskyvyt ja tietynlaisen kyvyn iloita omista saavutuksistaan. En ole kehuskelevaa sorttia, mutta tottakai voin esimerkiksi myöntää, että olen itsestäni ylpeä saavuttaessani jonkin tavoitteen kovalla työllä. Kuten tuossa mainittiin, ovat erilaiset päämäärät asioita, jotka ajavat minua elämässä eteenpäin. Tosiaankin turhautuisin, mikäli niitä ei olisi. Juuri se oma juttu, jota toteuttaa. Olen perinteisenä leijonana sosiaalinen, mutta todella intensiivisiä ystävyyssuhteita solmin melko harvakseltaan. Sanoisinko, että minulla on paljon kavereita, mutta todellisia ystäviä vain noin 5. Siis semmoisia joille voin periaatteessa kertoa mitä vain ja keihin luotan sataprosenttisesti. Ne keihin pidän säännöllisesti yhteyttä ainakin viikottain, ellen ihan päivittäin. Usein nuo valikoidut ystävyyssuhteet ja ystävät ovat niitä joiden eteen olen valmis tekemään lähes mitä tahansa, sekä myös niitä jotka kestävät vähintään yhtä vahvoina vuodesta toiseen. Koen ystävänä olevani äärimmäisen lojaali ja omistautunut. Harvemmin minulla on ystävyyssuhteissa ollut mitään ”salamasuhteita”, koska minun täytyy oppia luottamaan uuteen ystävään täysin, ennenkö voin avata hänelle ”todellista minääni” ja päästää lähelle. Siksi en usein paljasta sisimpääni kovin uusille tuttavuuksille tai henkilöille, joita en kovin hyvin tunne. Tästä syystä voi hyvin pitää paikkansa, että minusta saattaa saada kylmän ensivaikutelman, koska en yleensä kovin helposti avaa vieraille omia asioitani. Minulla on todella kova ja itsevarma kuori, jonka alla olen kuitenkin loppupeleissä melko herkkis. Tuon herkkyyden annan tulla ilmi vasta niille, joihin luotan täysin.

Uskon myös siihen, että tietyt merkit vetävät puoleensa tiettyjä muita merkkejä. Olen esimerkiksi todennut, että lähipiirini koostuu monesta oinaasta ja usein oinaat ovat niitä, joiden kanssa klikkaa kemiat heti! Tommi ja parhaimmat ystäväni ovat oinaita ja usein tunnistan oinaan kun semmoisen tapaan, haha. Oinas, leijona ja jousimies ovat kaikki tulimerkkejä ja usein saman elementin merkit sopivat hyvin yhteen.

Onko siellä muita leijonia ja tunnistatteko itsenne postauksesta? Uskotteko te horoskooppeihin?

 

Ja nyt kun aloin miettiä tarkemmin, voisiko horoskooppimerkeillä ja MBTI-persoonallisuuksilla olla yhteys? Nimittäin kaksi ystävääni saivat testistä saman tuloksen ja ovat samaa horoskooppimerkkiä. Löytyykö teistä ENTJ-persoonallisuuksista kenties joku leijona? 😀

 

Ps. Huomasittehan, että Instagramissani lähti eilen käyntiin arvonta! Yhdellä onnekkaalla on mahdollisuus voittaa itselleen laadukas kauneuspaketti luonnollisia vitamiinivalmisteita Terranovalta! Mukana eri valmisteita tukemaan hiusten, ihon ja kynsien kasvua, sekä terveyttä 🙂 Arvonta löytyy profiilistani @iines

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Kaksi vuotta sitten..

Tällä viikolla vietimme juhlapäivää kun pienokaisemme täytti hurjat 2v. Jee! Totean tähän jälleen kerran (sen tsiljoonannen kerran) kuinka nopeasti aika rientääkään. Tottakai vuosi sitten ihmettelin samaa, mutta ihmettely vain jatkuu. Edelleen muistan tuon päivän Kätilöopistolla pari vuotta taaksepäin kuin eilisen. Kuinka olin onnellinen, hämmentynyt ja samalla peloissani kaikesta uudesta. Maailmamme oli mullistunut täysin. Muistan kun Tommi sai kunnian vaihtaa pojalle ensimmäisen kerran vaipan ja kuinka hienosti se meni. Katselin itse vieressä edelleen yön synnytyksestä pää pökkyrässä ja mietin, että miten ihmeessä osaan vaihtaa vauvalle vaippaa, edes nostaa tätä rikkomatta, saan itkun loppumaan tai saati sitten opetella imetysasentoja.

Ekat yöt synnärillä menivät lähinnä huutaessa, kärräsin pojan mukaani yöllä jopa mennessäni vessaan ja olin jotenkin aivan ylihysteerinen. Muistan kun samassa huoneessa kanssani oli ulkomaalainen nainen, joka toisena yönä huusi minulle kaikesta itkusta ilmeisesti ärsyyntyneenä (ja vissiin ”kokeneempana äitinä” :D), että ”Your baby is hungry!”. Tämä nyt oli melko ilmiselvä juttu, mutta vaikka meillä olikin reilun vuoden mittainen intensiivinen imetysjakso, ei se alkuun ollut kovin helppoa minullakaan. Onneksi kätilöt tsemppasivat, eivätkä missään vaiheessa edes ehdottaneet lisämaitoa, sitten kun taikaiskusta heti kotiutuessa kaikki alkoi sujua kuin itsestään.

Voinkin todeta, että äitiys tuo mukanaan niin paljon huolta, vastuuta ja pelkoa, josta osa on oikeasti täysin turhaa. Kuinka selviydyn? Olenko riittävän hyvä äiti? Kaikki menee hyvin kun vaan uskoo itseensä. Jos minä, vauvoista tai lapsista mitään aiemmin tietämätön olen selvinnyt kaikista vauvavuoden ja taaperoiän juonenkäänteistä huolimatta, voin kertoa, että niin selviät sinäkin. En juurikaan lukenut vauvakirjoja, kasvatusoppaita, perehtynyt syvällisesti synnytysasioihin (muuta kuin katsomalla HUS:in tarjoamat opetusvideot) tai ottanut todesta kaikkia neuvolan ohjeita. Luotin itseeni, vaistoihini ja maalaisjärkeen. Ja silti olemme selvinneet.

Tänä vuonna emme vietä yhtä suuria synttärijuhlia kuin vuosi sitten, mutta ystäville ja kummeille pidämme tänään pienet kemut. Ehkä jo vuoden päästä synttärikemut ovat jo saaneet ihan uuden merkityksen pojallekin ja alkaa virallisesti semmoinen ”synttärirumba” 🙂 Kuvituksena juttuja meidän viime viikonlopulta.

 

Rentouttavaa sunnuntaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

DIY: Kevyt kesäneule kid mohairia

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Mitä tulee käsityöjuttuihin ja neulomiseen, olen joutunut pitämään pientä breikkiä nyt lähiviikkoina. Huhti- ja toukokuussa olin paljon reissussa, joten neulominen jäi vähemmälle, muttei innostus ole suinkaan laantunut. Päinvastoin! 😉 Lisäksi on ollut meneillään yksi projekti, joka on osoittautunut ylättävän työlääksi.. Pojan merinovillapusero, jota neulon 3.5mm puikoilla ja hitto mikä homma! Tällä viikolla sain kuitenkin vihdoin valmiiksi lyhyen kesäneuleen, jonka kanssa otin viikonloppuna oikein kunnon spurtin. Tämä voi olla hyvä valinta jos haluaa projektiksi semmoisen, joka on a) helppo b) nopea tehdä c) kustannuksiltaan edullinen!

Myös tämä neule on ”Skappel-inspiroitunut” ja joo, joku aika sitten sain kommenttiboksista eräältä blogiini googlen kautta eksyneeltä syytökset siitä kuinka plagioin täällä muiden ohjetta kutsumalla neulemekkoani Skappel-inspiroituneeksi, vaikka kyseessä on kuulemma selvä ”kopio” ja olisi pitänyt linkittää suoraan alkuperäiseen Skappel-ohjeeseen. No, Skappel-ohjeita löytyy netistä varmasti tuhansia, enkä ala todellakaan käyttämään aikaa tutkiakseni mikä on se ensimmäinen ja alkuperäinen. Jos teen neuleeseen selviä muutoksia ja mainitsen, että se on Skappel-inspiroitunut niin kuvittelisin, että kuka tahansa osaa maalaisjärjellä päätellä, että inspiraation lähteenä ohjeeseen on ollut Skappel, vaikkei omani olisikaan se sama.

Ei ole mitään syytä väittää, että olisin itse keksinyt tämän ohjeen, jos erikseen mainitsen, että inspiraationa on ollut Skappel. Samoin myös se hattara-neulemekko on kuulemma kopio jostain Dropsin ohjeesta, josta en valitettavast ole kuullutkaan ja olisi kuulemma pitänyt merkitä lähteeksi kyseinen ohje. Edelleenkään en jatkossa aio mainita lähteinä asioita, joita en todellakaan ole käyttänyt lähteenä ja ihan nyt röyhkeästi sanon, että myös tämä harmaa cropped-neule on juurikin Skappel-inspiroitunut, eli samaan tyyliin tehty, omilla mieleisillä muutoksilla höystettynä. Ymmärrätte varmasti pointin ja pahoittelut avautumisesta 😀

Lankana käytin Viking of Norwayn Kid Mohair-lankaa, jota jäi nelisen kerää yli siitä aiemmasta neulemekosta. Olen maailman huonoin muistamaan tarkkoja lankamääriä ja nämä pitäisi aina kirjata jotenkin ylös, mutta muistaakseni tähän meni noin 3-4 kerää (viimeisestä jäi reippaasti yli). Yksi kerä maksaa reilut 5€ eli koko paitaan kului vähän yli 20€, eipä paha 🙂 Nyt olen tilannut oikeastaan kaikki langat ja puikot Adlibrikseltä. Puikkoina oli tässä 7mm (30cm) suorat bambupuikot.

Ohje:

Etukappale: Luo 66 silmukkaa. Neulo 2 o 2n-joustinneuletta noin 5cm. Tämän jälkeen jatka aina oikeaa neulomista (eli siis ihan joka kerroksella neulotaan oikein), kunnes halutusta pituudesta puuttuu noin 10cm. Tämän jälkeen päättele keskimmäiset 20 silmukkaa pään aukoksi. Jatka aina oikeaa pääntien kummaltakin puolen 5 kerroksen verran, päättelemällä joka kerroksella 1 silmukka pääntien puolelta. Tämän jälkeen jatka neulomista vielä muutama kerros (itse muistaakseni 3) kunnes täysi mitta on täynnä. Molemmilta puolilta sama homma ja päättele työ. Oman etukappaleen mittani helmasta kaula-aukkoon on 35cm.

Takakappale: Sama kun etupuoli, mutta jatka neulomista aina oikein niin pitkään kunnes takakappale on tarpeeksi pitkä. Päättele. Takakappale on siis suorakaide, ei mitään kavennuksia. Itse tein kummastakin yhtä pitkät. Oman takakappaleeni mitta on noin 45cm.

Hihat: Luo 30s. Sama juttu tähän joustinneuleen kanssa, neulo 2 o 2 n noin 5cm. Tämän jälkeen aina oikeaa lisäten kerroksen alkuun ja loppuun aina yhdet silmukat (eli 2 /rivi) joka 8. kerros. Tämän kanssa tein niin, että kirin tahtia silmukoiden lisäämisen suhteen loppua kohden ja loin viimeisellä hihan puolikkaalla vähän useammin kuin 8. kerroksella, jolla koitin välttää sitä, että normaalia lyhyemmästä hihasta tulisi liian kireä. Päättele. Oman neuleeni hihojen pituus on noin 40cm.

Etu- ja takakappaleet ovat siis erilliset, yhteensä tähän tulee 4 osaa, jotka vain parsitaan kokoon. Huomioithan, että oma neuleeni on melkolailla XS-S kokoa ja mitaltaan tarkoituksella lyhyt. Mikäli haluat isomman tai pidemmän, lisää ohjeeseen silmukoita/ senttejä 🙂

Tämä on myös semmoinen, joka himottaisi tehdä toisessakin värissä! Käytännöllinen perusneule arkeen. Juuri eilen otin tämän lämmikkeeksi päälle kun oli ”viileämpi” päivä, eikä ollut ollenkaan liian kuuma kesäkäyttöön.

 

Mitäs tuumaatte?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Downshifting ja miksi sinunkin pitäisi aloittaa?

Varmasti moni varsinkin vanhempi lukija tietää, että olen melko uraorientoitunut tyyppi ja suhtaudun intohimolla asioihin, joita teen. Työ on ollut minulle aina suuri asia elämässä, jo lapsena haaveilin työelämästä ja paljon siitä, mikä haluaisin olla isona. Ensin tulivat haaveet lentoemäntänä ja muotisuunnittelijana, pitkään haaveilin urasta muodin parissa, mutta jotenkin se sitten jäi unholaan. Lukion jälkeen olen opiskellut pariakin eri alaa, kunnes koin tradenomiopinnot eniten omaksi jutukseni. Tuolloin koulun penkillä haaveilin urasta suuressa finanssikonsernissa. Ajatus vakuutus- ja rahoitustuotteiden parissa työskentelystä vaikutti maailman kiinnostavimmalta jutulta, enkä edes tiedä miksi? Tuolloinhan pidin jo blogiakin ja kirjoittelin ahkerasti paljon myös opiskelujuttuja. AMK-opintojen aloituksesta alkaa pian olla jo 10 vuotta (hui!!) ja tietysti moni asia on muuttunut siinä ajassa.

Sinänsä hassua ja harmi, että vaikka blogini puolesta olinkin mukana somessa sen nousukautena enemmän kuin moni muu, en minäkään osannut aavistaa sen potentiaalia esimerkiksi juuri työnäkökulmasta. Sitä, kuinka paljon vaikuttajamarkkinointi ja some loisi yrittäjiä, työntekijöitä, ihan siis uuden segmentin markkinointiin. Hullunkurista, että jopa itse vielä 7v taaksepäin ajattelin, että koko somevillitys ja blogit ovat täysin ohimenevä juttu. Silti ollaan tässä edelleen, toki ehkä enemmän pro-meiningillä kun silloin vuosia sitten, mutta silti. Tottakai asiat ovat muuttuneet ja kehittyneet matkan varrella, eikä se varmasti tule loppumaan koskaan. Tietysti myös yritykset ovat vuosien varrella heränneet tähän hommaan ja onhan se totta, että sosiaalinen media on mitä parhain markkinointiväylä, ainakin monissa tapauksissa.

Rehellisyyden nimissä minua harmittaa suunnattomasti, etten uskonut itseeni ja omiin haaveisiini somen suhteen jo silloin vuosia sitten. Ihminen toki muuttuu, eikä nuorena valittu ammatti välttämättä ole se ”oma juttu” enää viidentoista vuoden kuluttua. Minäkin halusin tehdä virallista työtä, olla jäsen isossa konsernissa, puhua asiakkaille juuri niistä tylsistä virallisista asioista ja pyöritellä numeroita. Toki alussa rakastinkin sitä ja ette usko kuinka onnellinen olin muuttaessani Helsinkiin kun sain harjoittelupaikaksi määräaikaisen äitiysloman sijaisuuden Mandatumilta Bulevardilta. Näin työpisteeltäni Hietsun torille ja pidin hurjasti työstäni.

Vuosia kului ja siinä samassa vaihtuivat myös työtehtävät, sekä pariin otteeseen myös yritys. Sanoisinko, että viimeiset pari vuotta ennen äitiyslomalle jäämistäni mietin, että onko tämä nyt oikeasti sitä mitä haluan tehdä? Teenkö työtä, joka on oikeasti arvojeni mukaista ja josta nautin? Iso vakaa konserni ja varma työ versus hyppy tuntemattomaan. Kyllähän se pelottaa. Sanon suoraan, että varsinkin rahoitusalalla numerot puhuvat ja määrittelevät sen, millainen olet ihmisenä. Jos et tee tulosta, olet huono. Ihan kamalasti ei ole väliä sillä kuinka tunnollinen, ahkera tai hyvä asiakaspalvelija olisit, koska numerot puhuvat puolestaan. Mikäli et yllä asetettuihin (epärealistisiin) tavoitteisiin, saat varmasti kuulla, että nyt täytyy tapahtua jotain parannusta. Asia, jota itse en voi sietää on syynääminen ja kyttääminen, varsinkin silloin kun tekee parhaansa. ”Mikään ei riitä”-mentaliteetti ei luo ”positiivista pöhinää” (vihaan muuten tuota sanontaa yli kaiken, yäk!), kivaa kiirettä tai motivaatiota varmasti kellekään, päinvastoin ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta.

Tehostamiskeinoja on käytössä nykyään lähes kaikissa suurissa yrityksissä. Kaikki manuaalinen työ, mikä on vain mahdollista automatisoida, laitetaan tietokoneiden työstettäväksi ja se työ mitä jää jäljelle, jaetaan entistäkin pienemmän ihmisjoukon harteille. Enemmän työtä, suurempi vastuu, korkeammat tavoitteet sillä samalla työajalla ja tietysti palkalla. Itse en usko siihen, että kiristyskeinot ja painostaminen toimivat johtamisessa, päinvastoin. Se, että laaditaan epärealistisia tavoitteita, imetään työntekijät kuiviin kuin pesusienet, on jotain mitä en itse voi kertakaikkiaan hyväksyä tai ymmärtää. Ja silti se on ihan arkipäivää työelämässä. Täällä Suomessa vielä varmasti huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi USA:ssa tai monissa muissa maissa. Niitä iltoja on kuitenkin ollut kymmeniä ja kymmeniä kun olen istunut töissä aivot juntturassa vetämässä 10-12h työpäiviä samaa hommaa naputtaen. Voin kertoa, että never again. Ei ole sen arvoista.

Itse haluan tehdä työtä, jossa minua ja vahvuuksiani arvostetaan juuri sellaisenaan. Jossa yritän joka päivä parhaani, mutta niin, että siitä myös saa kiitosta ja arvostusta. Työssä on myös tärkeää nähdä työn tulos. Tiedätte sanonnan ”tee työtä jolla on tarkoitus”. Itse en ainakaan jaksaisi kovin pitkään tehdä työtä, jos en näe konkreettisia tuloksia tai saati ole selvillä se miksi tätä edes teen? Tietynlainen kapina tätä nykypäivän työmaailmaa vastaan on downshiftaus, joka on ilmiönä yhä yleisempi. Vastalause oravanpyörää ja puhki puurtamista vastaan. Ja kyllä, näen itsenikin jonkinlaisena downshiftaajana. Käsite downshifting on varmasti monelle tuttu ja tarkoittaa ”kapinaa nykypäivän työelämän paineisiin”. Työtaakan kohtuullistamista, stressitason laskemista ja sitä, että järjestää asiat niin, että työ on mielekkäämpää esimerkiksi a) vähentämällä töitä b) vaihtamalla alaa c) muuttamalla asennetta työntekoon.

Vinkkini työn kanssa jahkaileville: Mieti plan B. Jos työsi tympii, kyllästyttää tai mielessä pyörii tuo perinteinen ”onko tämä sittenkään minua varten”-ajatus, pohdi mitä haluaisit tehdä ja mikä oikeasti tekisi työminäsi onnelliseksi? En väitä tietenkään, että isossa korporaatiossa työskentely olisi millään tapaa väärää tai kaikille huono. Päinvastoin! Sehän se jutun juuri onkin, että jokaiselle löytyy oma mieleinen juttu, mielipiteet muuttuvat ja se vanha uravalinta ei välttämättä enää jonain päivänä tunnukaan oikealta. Siksi on hyvä miettiä jo valmiiksi edes unelmoinnin tasolla, mikä se varasuunnitelma voisi olla.

Itse viihdyn nykyisessä työssäni hurjan hyvin, enkä näe vaihtavani työpaikkaa. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä tässä maailmassa tapahtuu ja olen ihminen, joka aina tekee varasuunnitelmia, oli sitten tilanne mikä. Tälläkin hetkellä minulla on useampi urahaave, joista yksi (ja tuorein) olisi perustaa oma pieni putiikki erääseen kaupunkiin. Putiikki myisi esimerkiksi tekemiäni käsitöitä ja ei varmaan yllätä, että kristalleja ja kiviä! Haha! Hullunkurinen haave, mutta usein suuret haaveet ja niiden toteutus lähteekin juuri niistä pienistä ajatuksista 🙂 Tämä hassu ajatus koskaan tuskin toteutuu, mutta pääasia on, että haaveilee, edes niistä ihan hassuilta kuulostavista jutuista.

Ja ei, en millään muotoa hauku edellisiä työpaikkojani, niitä joissa olen oppinut hurjasti ja juuri semmoiseksi työntekijäksi, joka olen tänään. Jokainen työtehtäväni on opettanut minulle paljon ja olen aina ollut ylpeä työstäni. Silti olen todennut, että oma ajatusmaailmani ei enää yksinkertaisesti mene yhteen siihen mikä yrityskulttuuri ja ylempi johtamismalli on monissa suurissa konserneissa. Voin kertoa, että jos tulevaisuudessa kuulisin työssäni lauseen ”No, ihan hyvin meni, mutta ensi kerralla sitten entistäkin paremmin” tai ”Pystyisit kyllä parempaankin” niin luultavasti otan lopputilin. Vaikka työ on vain työtä, on se kuitenkin sinun elämääsi. Miksi viettäisit puolet elämästäsi tehden jotain, mikä tekee sinut onnettomaksi, ahdistuneksi, luo sinulle riittämättömyyden tunnetta tai pahimmassa tapauksessa jopa sairastuttaa sinut? Siinäpä ajateltavaa.

 

Oletteko downshiftanneet tai harkinneet asiaa? Pitäisikö mielestänne useamman ryhtyä downshiftaajaksi? (Oma vastaukseni: KYLLÄ!)

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.