Julkaistu

Askel parempaan minään

Huomenta! Meillä elellään melkoista hullun myllyä tämän jet lagin seurauksena. Eilen tulikin kysymys, että kuinka lapsi mukautui aikaeroon. Tämähän oli tosiaan ensimmäinen reissumme näin pitkällä aikaerolla, ennen ollaan menty lapsen kanssa Euroopan sisällä ja Seychelleillä, jossa aikaero on ollut paria tuntia. Nyt hujautettiinkin sitten 10 ja 12h aikaeroihin, joten voitte kuvitella, että niistä selviytyminen aikaerosta on aikuisellekin vähintään muutaman päivän homma. Tähän saakka ollaan mielestäni selvitty aikaerosta naperon kanssa todella hyvin. Kunnes viime yö. Heräsimme kaikki kahden jälkeen, eikä sen jälkeen nukkunut enää kukaan. Valvomista ja raivoamista sängystä yrityksenä nukahtaa uudelleen, kunnes sitten neljältä noustiin ylös keittämään aamukahveja. Olo oli itselläkin suorastaan sekava parin tunnin jälkeen, muutaman tunnin sain jo työjuttuja tehtyä, yritys on nyt kova valvoa iltaan saakka 😀

Napero tarhaan, hauvalenkille ja hetki ihan vain itselleni. Laitoin äsken kynttilän palamaan, säädin valot turkoosille ja tein 30min tehokkaan jooga- ja meditaatiosession. Kieltämättä sai hieman ajatuksiaan kasaan, mieltä ja kehoa virkeämmäksi. Tarkoitus olisi jatkossa ainakin etäpäivinä herätä hieman aikaisemmin ja ottaa aamuisesta rauhoittavasta joogahetkestä säännöllinen tapa. Ainakin pari kertaa viikkoon. Saatoin mainita ennen lomaani, että helmikuussa alkaa tauon jälkeen pilates ja jooga. Yleisesti aktiivisemman liikunnan pariin palaamisen lisäksi aion panostaa enemmän myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini. Meditoida enemmän, nukkua paremmin (tai ainakin yrittää, heh) ja yrittää olla stressaamatta liikaa.

Havahduin nimittäin loman alkaessa siihen, että vaikka jo fyysisesti olinkin lomalla, kävi mieli edelleen ylikierroksilla. Kuluneet viikot ennen lomaa olivat olleet todella hektisiä, eikä mieltään valitettavasti voi kääntää lomamoodiin ihan vain nappia painamalla. Olen huomannut, että itselläni suuri haaste on juuri vetää selkeä raja työn ja vapaa-ajan välillä. Siihen haluankin erityisesti tehdä nyt muutoksen. Selkeät ajat työ- ja blogihommille, määritelty aika, jolloin läppärin kansi viimeistään sulkeutuu. Aloitan jälleen clean sleep methodin, jota harjoitin viime kesänä. Ajattelin muutenkin tehdä unijutuista postauksen nyt lähiaikoina, joten voin kertoa sitten tarkemmin unimetodeista 🙂 Valitettava juttu on kuitenkin se, etten ole viime kuukausina hoksannut / ehtinyt / malttanut panostaa omaan hyvinvointiini ja jaksamiseen ihan kamalasti. Tietysti on hyvä havahtua siihen nyt, sen sijaan että vuoden päästä, mutta karu totuus on, ettet voi olla jaksava äiti/ energinen puoliso / tehokas työntekijä tai montaa muutakaan asiaa, josset pidä riittävästi huolta itsestäsi. Ei elämä voi olla pelkkää kiirettä ja suorittamista. Joskus täytyy pysähtyä edes hetkeksi, noina hetkinä voi oivaltaa montakin asiaa.

Ja hei! Haluaisin normi-pilateksen lisäksi testata reformeria. Onko teillä suositella hyvää pilatespaikkaa Helsingissä, jossa olisi juurikin laitepilatesta? Eilen yritin googletella paikkoja, mutta toki suositukset ovat aina kivoja 🙂

Energistä maanantaita!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Tarot-ennustajalla Los Angelesissä

Olin nuorena todella kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta. Ufot, noituus ja yleisesti kaikki paranormaali. Kävin kaluamassa ala-asteella läpi koko Jyväskylän kaupunginkirjaston parapsykologian hyllykön ja X-files oli ehdottomasti lempparisarjani kaikista. Jostain syystä kaikki moiset ”hömpötykset” ovat olleet lähes koko aikuisikäni melkolailla taka-alalla, kunnes nyt ihan vuoden-parin sisällä kiinnostus on taas alkanut nousta pintaan. Useimmat pitävät minua pöhkönä kun selitän voimakivistä tai muista humputuksista, mutta itselleni ne ovat kiinnostuksen kohde ja tietyllä tavalla viihdettä. En tuputa muille uskomuksiani tai itsekään mitenkään orjallisesti usko yliluonnolliseen. Lähinnä sillä periaatteella, että joskus on hauska miettiä myös jotain vaihtoehtoisia juttuja perinteisten uskomusten tilalle. Ajatusmaailma voi avartua, jos joskus miettii tarkemmin, että voisiko joku asia oikeasti olla toisin tai kenties energioista kiinni.

Kerron salaisuuden: Olen jo hetken miettinyt meneväni selvännäkijälle. Ihan noin kokemuksena. Missään nimessä en odota ihmeitä, mutta haluaisin vain tietää, mitä tulemaan pitää ja että osaisiko ennustaja kohdallani kertoa jotain paikkaansapitävää. Jutun juju oli enemmänkin kokeilla, saisiko käynti minussa aikaan jotain mietittävää. Ajattelemaan asioita, joita ei ole tullut mieleeni aikaisemmin.

Hetken mielijohteesta sitten päätin Loseissa käydä huvikseni Tarot-lukijalla. Googlettelin paikkoja, olin kadulla mennyt yhden paikan ohi, jossa aluksi mietin käyväni. Sitten googlasin kokemuksia ja arvostelut olivat todella huonot. Ennustaja oli kertonut asiakkaalle, että tällä on kirous, joka voidaan poistaa suurella summalla rahaa. Okei, ehkä ei sinne sitten. Käveltiin Hermosasta viereiselle rannalle hengelliseen myymälään, jossa järjestettiin myös korteista lukemista. Kyseinen paikka oli saanut hyvät arvostelut etenkin omistajan asakkailtta. 15min sessio maksoi 25$ ja toivoin pääseväni luettavaksi paikan omistajalle, mutta minut laitettiin toisen ennustajan, Donnan tyköön.

Menimme pieneen koppiin, jossa Donna pisti ajastimen päälle, hörppi vettä mukista ja antoi minulle pakan plärättäväksi, jotta niihin tarttuisi energiaani. Sitten alkoi lukeminen ja minun tuli valita pakasta kortteja. Ensimmäisten minuuttien aikana iski kamala ahdistus tilanteeseen ja olisin halunnut vain pois. Ennustajasta tuli todella huonot vibat, tiedättekö kun jostain ihmisistä oikein huomaa, että nämä puhuvat täyttä sontaa? En kestä sitä jos joudun kuuntelemaan ihmisten ilmiselvää valehtelua, tulee semmoinen tietynlainen kiusaantunut olo, kuten nyt. Melkeinpä kaikki, mitä ennustaja kertoi, oli päinvastaista todellisesta. En edes tajua, miten voikaan edes mennä niin pieleen. Joitakin asioita hän tosin tiesi, mutta nämäkin olivat semmoisia, jotka voisivat tulla kenelle tahansa: Pidän matkustamisesta ja nautin äitiydestä. Tulevaisuus pitää sisällään onnea, mutta minun täytyy pitää myös huolta itsestäni ja ottaa aikaa vain minulle, koska välillä tuntuu, että jokainen haluaa minusta jotain. Noh, nämä voisivat tietysti päteä kehen tahansa.

Noh, toisaalta mitä sitten odotin? Mielessäni ei rehellisyyden nimissä ole erityisiä kysymyksiä, joihin olisin toivonut vastausta. Ehkä suurin osa ennustajalle ajautuvista asiakkaista toivovat vastausta juuri johonkin tiettyyn, jonkinaista mielenrauhaa nimetyn aiheen suhteen. Itse ehkä läksin tilanteeseen juuri testimielessä, halusin tietää auttaisiko kokemus oivaltamaan  jotain tai ajattelemaan jatkossa jotain asiaa eri tavoin. Ennustajien tai selvännäkijöiden tehtävä kun on juuri auttaa ihminen vaihtoehtoiselle polulle, tarjota vaihtoehtoja tai mietittävää tulevaisuuden varalle. En tietysti itsekään odottanut, että istuisin penkkiin ja tämä henkilö kertoisi minulle tarkkaan, mitä tulevaisuudelta on tulossa. Kuulemma kuitenkin paljon onnea nyt kun tuli puheeksi 😀

Noin yleisesti oli pettymys suuri, sillä kokemus olisi voinut olla hyvä, jos vain lukija olisi ollut ammattitaitoinen ja liukuhihna-fiilis olisi puuttunut. Penkissä tuli kertakaikkiaan fiilis, ettei tätä ennustajaa olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa edes yrittää onkia minusta jotain. Toisaalta, en tiedä olisiko tälle pitänyt sanoa huonosta kokemuksesta? Olin jotenkin niin hämilläni koko jutusta, etten edes ajatellut asiaa. Minulle on kerran aikaisemmin luettu taroteista tutun toimesta ja kokemus oli ihan mieletön. Lukijan ammattitaidolla ja omalla kiinnostuksella on siis todella merkitystä. Jos postaus ekasta tarot-kokemuksesta kiinnostaa, löytyy se täältä.

Mielenkiinnosta kysyn, oletteko te käyneet selvännäkijällä tai ennustajalla? Mikä oli fiilis?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mitä teen työkseni ja mikä siinä on parasta?

Työasiat ovat kiinnostaneet blogissa paljon. Aikaisemmin ja toki sen jälkeen kun vaihdoin kesällä alaa. Jotain olenkin tänne työstäni kirjoittanut, mutta ajattelin, että olisi hauska tehdä postaus siitä, mitä teen ja mikä työssäni on parasta. Mitä työni sitten käytännössä on? Teen tulospohjaista onlinemarkkinointia, eli tuotan asiakkailleni näkyvyyttä ja myyntiä eri kanavissa, pääasiassa sosiaalisessa mediassa. Asiakkaitani ovat esimerkiksi muodin ja kauneuden verkkokaupat. Pyrin miettimään heille keinoja saada lisättyä myyntiä, näkyvyyttä tuotevalikoimalle, sekä tarvittaessa erilaisia muita viestinnän tai tekniikan ratkaisuja.

Pääasiassa työpäiväni koostuvat sähköpostittelusta, verkkokauppojen valikoiman ja kiinnostavien tuotteiden bongailusta, sekä tottakai myös vaikuttajien kanssa kommunikoinnista ja erilaisten yhteistöiden suunnittelusta. Mietin, mikä voisi olla ajankohtaista, mikä tuote voisi myydä hyvin ja missä kanavassa. Miten yhteistyön voisi toteuttaa ja mikä sen kohdeyleisö olisi. Kuulostaa ehkä varsin simppeliltä, mutta loppupeleissä homma vaatii jatkuvaa ideointia, ajattelutyötä, reagointia ja hurjasti näpyttelyä. Päivisin ei kyllä tarvitse peukaloitaan pyöritellä, joka sopii minulle loistavasti. Aivan huippua jokatapauksessa! Syksyllä vietin päivän I love me-messuilla, jossa kävin moikkaamassa asiakkaitani, joulun alla järkkäsin meille keväälle säännöllisen yritysjoogan, tietysti tapaan myös säännöllisesti asiakkaitani ja yhteistyökumppaneita. Kaikenlaista erilaista hommaa loppupeleissä.

Tässäpä muutama seikka, jotka ovat parasta työssäni:

 

Työnteko onnistuu käytännöstä missä tahansa. Pidän välillä etäpäiviä, jolloin työskentelen kotoa käsin, etäpäivinä säästän arvokasta aikaa kun ei tarvitse raahautua keskustaan toimistolle tai millään tapaa ehostautua. Töitä voi tehdä niin sängyssä, sohvalla kun keittiönpöydän ääressäkin. Miksei nyt periaatteessa ulkomailtakin 🙂 Juuri yksi päivä päätin hetken mielijohteesta mennä Espresso Houseen aamupalalle (ja ihanalle golden lattelle!) ja tein samalla tunnin verran töitä kahvilasta käsin. Useaan otteeseen ollaan myös Jutan kanssa pidetty kahviloissa ”kimppa-työpäiviä”. Itseäni vaihteleva työympäristö ainakin inspiroi.

Saan tehdä töitä ihanien ja inspiroivien ihmisten kanssa. Yritykset, joiden ajatusmaailman takana voin itsekin seistä, kuten esimerkiksi luonnonkosmetiikan, kauneuden ja hyvinvoinnin yritykset, bloggaajat ja muut yhteistyökumppanit. Pidän hurjasti ihmisten kanssa olemisesta, ideoinnista ja siitä, että voin kenties olla heille avuksi. Nykypäivänä kun verkostoituminen todella on tärkeää. Löysinhän itsekin työpaikkani juuri blogini kautta verkostoitumisen ansiosta. Itse en voi sietää meininkiä, jossa toiset ihmiset ovat vain tapa hyötyä itse jostain. Toisaalta, vaikka osaankin pitää puoleni, saatan joskus olla itse liiankin kiltti. Mielestäni on kuitenkin tärkeä lähestyä maailmaa sillä ajattelutavalla, että yhdessä hyvä tulee. Kun yhdistää monen tekijän hyvät taidot ja tiedot, voi saada aikaan vaikka mitä. Yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen onkin todella tärkeää, ei missään nimessä hyväksikäyttö ja oman navan ajattelu.

Saan itse suunnitella mitä teen ja milloin. Toki välillä on tapaamisia, paltsuja ja deadlineja, joista ei voi joustaa, mutta noin yleisesti voin itse suunnitella, että teenkö töitä aamuseiskalta vai iltakahdeksalta. Yleensä avaan työläppärin aamulla heti herätessä, jolloin saan yleensä tehokasta työaikaa 1-2h. Jos keskellä päivää on joku meno, voin tehdä päivän loput hommat esimerkiksi työmatkalla junassa tai Tommin kyydissä, tai sitten kotiin päästyäni. Pyrin kuitenkin siihen, että saan mahdollisimman paljon aikaan jo aamusta. Joskus saattaa mieleeni tulla sunnuntai-iltana joku homma, jonka haluan hoitaa ja silloin saatan hetkeksi kääntää työmoodin päälle. Vastavuoroisesti saatan joskus sitten käydä keskellä päivää esimerkiksi jossain blogitapahtumassa. Pääasia, että työtunnit tulevat täyteen, tekipä töitä sitten 9-17 tai silloin kun se itselleen parhaiten sopii.

Koen, että tämmöinen työskentelytapa on itselleni se paras. Teet työtä silloin kun olet kaikkein tuottavin. Silloin saatat saada tehtyä tunnissa hommat, joihin menisi 3h silloin kun et kenties taas ole sillä kaikkein tuottavimmalla tuulella. Itselleni on myös tärkeää työtiimi ja ilmapiiri, jossa luotetaan toisiin ja siihen, että jokainen hoitaa oman hommansa.

Toisaalta luovassa ajattelutyössä on myös kääntöpuolensa. Ennenhän olen tehnyt melko paljon manuaalista työtä ja prosesseja, jotka toistuvat aina samana. Työ on ollut töissä ja that’s it. Siihen ei ole liittynyt mitään, mitä voisin tai edes kiinnostaisi miettiä kotona. Pankin palveluprosessit, kuinka myisin enemmän yms. Suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa aikaisemmin miettiä työasioita kotona, koska niihin ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista intressiä.

Syksyn mittaan olen oppinut, että jatkuva luovuus voi todella olla aivoille rasittavaa. Käytännössä mietin kokoajan uusia ideoita, miten tekisin jonkun asian ja työ on todella erilaista kun aikaisemmin tekemäni rutiininomainen manuaalityö, joka hoitui jopa melkein automaatiolla. Olen huomannut, että luovan työn kanssa on vaikeampi irtaantua työmoodista. Pää kun on jatkuvasti mukana kulkeva toimisto ja ajatus laukkaa välillä aivan jatkuvasti. Siksi ehkä arjen rentoutumiskeinot ovatkin nousseet syksyn mittaan enemmän ajankohtaiseksi. Tilanne kun on ollut itselleni myös uusi. Valtavan mieleinen kuitenkin!

Millaista työtä te teette? Mikä siinä on parasta?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Mitä äitiys merkitsee minulle ja mitkä asiat ovat yllättäneet?

Hetkeen en ole kirjoitellut äitiydestä. Vaikka äitiys ajoittain onkin tunteiden vuoristorataa, eikä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, on se ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut. En tarkoita, että äitiys olisi kaikille se oikea asia elämässä tai että muunlainen elämä olisi vähemmän tärkeää. Eihän kaikkien tarvitse olla äitejä, enkä sano, että naisen elämäntehtävä olisi lisääntyä ja olla äiti. Sanon silti omalta kohdaltani, että äitiys on tuonut minulle semmoista onnea, joka on aikaisemmin puuttunut. Ottaen huomioon seikan, että vielä 5+ vuotta sitten ajattelin, etten välttämättä ikinä halua äidiksi. Tuolloin äitiys ja lapset olivat asia, jota en sen koommin ollut edes ajatellut. Niin se ihminen ja ajatusmaailma muuttuu.

Tietyllä tavalla koko elämäni on tuon pienokaisen myötä täyttynyt ja tuonut valtavaa onnea. Äitiys on myös opettanut paljon ja voisin myös todeta, että tehnyt minusta jossain määrin myös paremman ihmisen. Semmoisen, joka on ehkä aikaisempaa ymmärtäväisempi, empaattisempi ja osaa ajatella asioita enemmän toisten näkökulmista. Vaikken aikaisemmin edes ajatellut haluavani lapsia, on tuo ihana pikkuinen ja äitiys muutenkin ollut minulle todella eheyttävä asia. Jos on paska päivä, ahdistaa ja olen alakuloinen, lapsi saa aina hyvälle mielelle ja muistamaan sen, kuinka onnellinen saakaan olla. (Aloin pillittää kun kirjoitin tätä)

Olen myös miettinyt, että millainen äiti olen itse? Siis omasta mielestäni. Ainakin huolehtiva, rakastava, muttei silti ylihysteerinen hössöttäjä. En jaksa stressata pienistä asioista, esimerkiksi en raahaa lasta lääkäriin jokaisesta nuhasta tai kolhusta, vaikka vielä raskausaikana ajattelin, että olisin juuri semmoinen, joka on huolissaan about kaikesta. Kolhuja ja kommelluksia tulee, se kuuluu elämään ja perhearkeen. Välillä lentelee lautaset ruokineen lattialle, levitellään lipastosta kaikki vaatteet ympäri huonetta, lelut ja Duplot heitellään ympäri olkkaria juuri kun olen saanut ne korjattua. Such is life. Äitiys on siis opettanut minua myös huomattavasti kärsivällisemmäksi. En ikinä hermostuisi lapselle tämän tekemistä ”mokista”, halua kiroilla lapsen kuullen tai jatkossakaan käyttää missään nimessä mitään fyysisiäkään kurituskeinoja.

Ja hei, tähän väliin myös pakko mainita! Kuvien mekko on se aikaisemmin Instassa esittelemäni Marimekon mekko, jonka löysin UFFi:ilta. Ette tiedä kuinka innoissani olin kun löysin tuon sieltä rekistä! Samaa kuosiahan löytyy jo ennestään äitini vanha hame Marimekolta, jonka jo pakkasin matkalaukkuun mukaan reissuun. Mamma-tyylinen mekko mamma-aiheiseen postaukseen 😀 Aluksi mietin, että pitänkö tuota yöpaitana vai arkimekkona, mutta kieltämättä pidän siitä kyllä näinkin. Kiva maksimekko kesäiltoihin 🙂

Aikuisen esimerkki on se vahvin opettava malli lapselle, jos äiti tai isä toimii tietyllä tavalla, oppii lapsikin helposti, että semmoinen on ok. Esimerkkinä aikaisemmin IG:ssä mainitsemani puru-case.. Poikamme on siis alkanut puremaan minua. Pyrin viestimään lapselle, että pureminen sattuu ja äiti tulee siitä pahalle mielelle, suuttuminenhan olisi täysin väärä lähestymistapa pienelle lapselle, joka vasta harjoittelee rajojaan. Paras asia ikinä on se kun herää aamulla siihen, kun pienokainen vieressä herää halaamaan sinua ja sanoo ”äiti”. Silloin sitä muistaa, että tämän pikkukaverin vuoksi teen ihan mitä tahansa.

Tässä muutama asia, jotka äitiydessä yllättivät:

Univelkoihin ja lyhyisiin yöuniin tottuu. Nyt olisin aivan töttöröö 5h yöunien jälkeen, mutta pikkuvauva-aikana se oli ihan perus! Ne mammahormonit ovat kyllä ihan ihme juttu! Väsymys ei tunnu aikoihin missään, vaikka olisi heräillyt sata kertaa. Onnekseni en koskaan joutunut valvomaan kokonaisia öitä, poikamme ei ollut semmoinen yökukkuja, että olisi keskellä yötä herännyt tosissaan valvomaan. Rintamaitoa kehiin ja oltiin taas unilla alta aikayksikön.

Imetys vie aikaa. Tai oikeastaan melkein kaiken ajan. Tiesin tietysti, että vauva syö paljon, mutta en käsittänyt, kuinka paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana voisin sanoa imettäneeni ainakin kolmasosan vuorokaudesta. Tuolloin ainakin ehti vielä hyvin nettailla puhelimella ja maata. Nyt lapsi yrittää saada käsiinsä kännykän heti sen nähdessään 😀

Syöminen oikeasti unohtuu. Kotimammaillessa saatoin havahtua siihen iltapäivällä, etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Sitten alkoikin oksettaa, eikä ihme. Vaikkei imetys itseäni laihduttanut, oli syötävä jatkuvasti. Ajoittain jatkuu sama juttu, eilen esimerkiksi tohelsin täällä kotona illalla pakaten, kotijuttuja tehden, laskuja maksaen, jolloin ruokalautaseni jäähtyi pöydällä puolen tunnin ajan. Ei vain mukamas ehtinyt.

Aina eivät asiat suju aivan oppikirjan mukaan tai siten kuten oli suunnitellut. Tutti, tuttipullo, kiinteät ruoat.. Näiden kanssa oli hankaluuksia, tutti ja tuttipullo ei enää kelvaneet 3kk iän jälkeen, kiinteiden ruokien suhteen oli myös haasteita saada ruoka maistumaan.

Lapset voivat olla sairaanakin varsin energiapommeja. Meidän naperolla ei nimittän tunnu yleensä kuume missään. Siitä huolimatta ollaan ihan yhtä aktiivisia kuin aina muulloinkin, meidän perheessä ei lapsen kohdalla siis todellakaan päde, että sairas lapsi vain nukkuisi. Pätee tosin enemmän minuun itseeni 😀

Tässä muuten lähikuvaa myös uusista ripsistä, joista eilen jo lyhyesti ehdinkin mainita. Tällä kertaa sekoitimme kevyemmän volyymiripsen joukkoon myös normaalipaksuista ja tulos on mielestäni aivan mielettömän hyvä! Pituuksina oli 12 ja 13mm, sekä lyhyempää. Kaarevuus D. Vaikka olen aikaisemminkin ollut äärimmäisen tyytyväinen Anniinan ripsiin, nämä ovat ehkä lempparini kaikista. Kun näin tuloksen laiton jälkeen, olin aivan WOW-fiiliksellä. Eli vaihtoehtona voi olla myös tämmöinen kombinaatio ohuempaa ja normaalia ripseä sekaisin. Tulos on näyttävä ja kaunis, mutta silti luonnollinen. Parhaimmat ja ehdottomasti pysyvimmät ripset ovat olleet Anniinan jälkeä. Beauty Anniinan sivut löytyvät täältä. 

Hassua muuten. Raskauden aikanahan tein postauksen, että miten haluan kasvattaa lapsemme. Postaus löytyy täältä. Toki oli hieman eri asia lapsettomana ja lapsista tietämättömänä miettiä, miten oman lapsen kasvattaisi, mutta toki sitäkin asiaa miettii usein jo ennakkoon. Näin jälkikäteen onkin hauska vertailla, että kuinka onkaan mennyt sitten oikeasti, vaikka kyseinen postaus nyt olikin hieman kepeällä mielellä kirjoitettu. Toki olen monen asian suhteen edelleen ihan samoilla linjoilla

Vaikka vauvavuosi ja elämä taaperon kanssa onkin ajoittain todella haastavaa ja myös hyvien hetkien lisäksi rankkaa, pitäisi kuitenkin muistaa olla sopivan itsekäs ja huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, unohtaa turhat kotityöt silloin kun ei oikeasti jaksa, yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Itse sairastuin keväällä vauvavuoden päätteeksi masennukseen, vaikka olinkin yrittänyt pitää itsestäni parhaani mukaan huolta. Loppupeleissä, happy mom = happy child. Vaikka olet äiti, ei ole väärin ottaa aikaa itselleen ja ajatella myös sitä, mikä on juuri sinulle hyväksi. Olet jokatapauksessa omalle pienokaiselle juuri se maailman paras äiti.

Nyt kun ajattelen, olen ehkä aikaisemmin jo tehnyt samanlaisen postauksen, mutta eihän siinä, uudelleen nyt sitten 😀

 

Ripset sponsoroitu. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.