Eräs Snapchatin (pien)omistaja täällä hei

Viimeinkin viikonloppu! Parasta perjantaissa on ihan ehdottomasti herkkupäivä. Voi elämä kun on nimittäin tehnyt mieli herkkuja koko viikon! Aina kun on jotenkin ankea viikko takana, niin tekee aina mieli syödä kaikkea epäterveellistä. Ja noin muutenkin voisin kyllä syödä aivan jatkuvasti taas vaihteeksi 😀 Tuo keli on ollut niin kova ankeuttaja, ettei oikeastaan ole mikään huvittanut. Muuta kun olla vaan sisätiloissa. Kaikki muu on täytynyt tehdä ihan pakon edestä. Näinä päivinä erityisesti kaipaa työpäiviä, jolloin nyt ei periaatteessa ollut väliä millä kelillä istuu kun työt on jokatapauksessa tehtävä. Paitsi kyllä helteillä tietysti vähän kieltämättä ärsytti painaa hommia kun muut istuvat terassilla.
Itse en oikeastaan ikinä herkuttele viikolla. Arkisin syödään ihan tuiki tavallista kotiruokaa ja yleensä viikonloput on meidän perheessä niitä joita odotetaan nimenomaan hyvän ruoan vuoksi (lue: niiden herkkujen) ja tietysti myös yhteisolon merkeissä kun saadaan olla koko perhe koolla, tottakai. Vaikka luulisi, että kotimammalle jokainen päivä on identtinen  edellisen kanssa, mutta ei! Kyllä täälläkin aina odotetaan viikonloppua innolla ja on se arki aina kuitenkin erilaista. Herkkujen lisäksi odotan viikonlopussa juoksulenkkejä aamiaisen jälkeen, kun katsellaan koko perheen voimin telkkaria illalla, käydään vauvauinnissa, sunnuntaisin brunssilla tai muuten vaan ulkona syömässä. Tavallisia juttuja, joita nyt ei yleensä vaan arkisin tule tehtyä.

 

Tiedättekö, eilen ei mennyt joogajutut ihan suunnitelmien mukaan. Jouduin ekaa kertaa lähtemään tunnilta kesken pois kun sain jonkun huimaamiskohtauksen. En tajua! Olo oli vielä 2h kuluttuakin todella outo. Ei siis huono olo millään tapaa, mutta huimasi ja silmissä pimeni aina kun yritti olla pystyssä. Ikinä ennen ei ole moista tullut. Tai siis joo, kyllä välillä saan huimauskohtauksia ihan täällä kotioloissakin jos on kiireinen päivä. Kuten tuolla ylempänä mainitsin, niin lähiaikoina on ollut kokoajan nälkä! Eilen söin kuitenkin aika reippaasti kaikenlaista pitkin päivää eikä edes käyty vaunulenkillä. Keitin linssejä, tein jättikulhoon bulgur-fetasalaatin, ruisleipää, puolikkaan purkin raejuustoa, puolikkaan avokadon ja tietysti aamulla tuunatun kaurapuuron. Ja kaurapatukan vielä ennen tuntia.
Mutta kai sitä energiaa vaan kuluu niin järjettömästi imetykseen ja siihen, että on täällä kotona melkein kokoajan jaloillaan ja tekee jotain. Töissä kun vain käytönnössä istuisi tuntikausia. Joulukuun jälkeen on mulla pudonnut paino 5kg, tuli siis huomattua sattumalta edellisellä neuvolakerralla kun  ei kotona omisteta puntaria. Näköjään kotilaiffi siis kuluttaa. No mutta, pitää vissiin jatkossa jättää salaatit, avokadot ja raejuustot sikseen jos on menossa illalla treenaamaan ja pitäytyä niissä hc-lounaissa. Kumma juttu! Mua harmitti koko eilisillan tuo tunnin kohtalo. Juuri kun olin ajatellut, että se tunti olisi pelastus tälle muuten paskalle viikolle 🙁 Ehkäpä viikonloppu sitten korjaa fiiliksen ja onhan tänään uusi päivä, vaikka edelleen ärsyttää jostain syystä.

 

Arvatkaa muuten! Snapchat on listautunut pörssiin! Merkitsin Nordnetin kautta eilen 7 kpl Snap Incin osaketta kun Nordnet tarjoaa merkinnät Facebookin, Snapin ja Twitterin osakkeisiin ilman merkintäpalkkiota 10.3 saakka. Nyt sitten vaan pitämään peukkuja, että Snapin menestys on tulevina vuosina yhtä hurjaa kun Facen ja Twitterin! ;D Me aina väitellään Tommin kanssa kun tämä on sitä mieltä ettei Snapchatillä ole tulevaisuutta. Olen kyllä eri mieltä, mutta nyt saa jännittää ihan osakkeidenkin kannalta. Eihän muutamalla osakkeella nyt rikastumaan pääse, mutta leikkiähän tämä enemmän on. Jos osakkeen hinta tulevina vuosina nyt vaikka triplaantuisi, niin se ei olisi pahitteeksi. Saisihan niillä nyt ainakin lennot jonnekkin! Nyt jokatapauksessa koen, että kannattaa ostaa jos meinaa. Ensin merkitsin 4 ja nyt aamulla vielä 3 lisää kun olin tutkaillut noita Facen ja Twitterin käyriä menneiltä vuosilta.
Eihän ne koskaan tietysti ennusta tulevaa, koska ikinä ei voi tietää mitä (somenkaan) maailmassa tapahtuu, mutta sehän siinä on jännintä! Seuraava iso juttu voi olla huomenna ja kauppahinta tuplaantuu. Tai sitten ei! Sellaista se on. Facebookin osakkeen hinta on ollut 2009 alimmillaan nin 18 dollaria ja tällä hetkellä noin 136 dollaria. Peukkuja siis Snapille! 😉 Tämä on oma versioni loton pitkävedosta, haha! Lisää tuskin olen noita ostamassa, koska normaalisti nuo kaupankäyntikulut ovat melko paljon, mutta nyt ei tarvinnut niitä maksaa, yay. Kai noita voi ostaa muutakin kautta, mutta oman pankin kautta on vähän monimutkaisempi jos haluaa ostaa muualta kun kotimaan markkinalta ja kulut kovia. Itse ainakin voin suositella Nordnetiä ihan tämmöisen piensijoittajankin näkökulmasta 🙂
Stressaajan ja lyhytjänteisen ei kannata suoraan osakkeisiin sijoittaa, siinä vain pahimmassa tapauksessa menettää yöunet (ja kaikkein pahimmassa tapauksessa tietysti rahat). En itse lähtisi ikinä sijoittamaan rahoja, joista on kiinni oma talouteni eli toisinsanoen mitään tilin viimeisiä ruokarahoja. Aikaisemmin olen ostanut pieniä määriä esimerkiksi Nordeaa, joka on ollut varma osingon maksaja, mutta ei senkään kehitys ole viime vuosina kovinkaan päätä huimannut. Tietysti merkintähinta on vähän eri vaikka nyt noihin mainitsemiini jenkkiosakkeisiin, joten aika paljon saa ostaa Nordeaa että kurssinousu oikeasti tuntuu lompakossa 😀 Tämä Snapchat nyt oli tämmöinen randomjuttu, mutta seuraillaan lähivuodet mitä tapahtuu! Snapissä muuten olen edelleen nimimerkillä wp_aaltonen 🙂
Ja ps. Yves Rocherilla on tänään 3.3 kunniaksi -33% pois tilauksen arvosta koodilla NOW33. Yvesille tästä.
Ihanaa perjantaita!! Meillä tänään jopa erikoisempi päivä tiedossa kotona löhöilyn sijaan! 😀
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Näitä juttuja odotan eniten kevässä ja kesässä!

Ei aina jaksaisi jauhaa tästä säästä, mutta kyllä se vaan on jotenkin niin pakollinen puheenaihe. Varsinkin jotenkin meille suomalaisille. Itselläni sää ainakin  vaikuttaa tosi vahvasti fiilikseen, jos ulkona on ankeaa ja synkkää niin jotenkin se kyllä myös tuntuu. Ehkä kaikkein ällöin kohta talvea on juuri tämmöinen loskavaihe ja varsinkin se kun lumet alkavat sulaa, koiria saa suihkuttaa kurasta kahdesti päivässä ja ulkona joutuu  kokoajan varomaan ettei astu koiran kakkaan  kun ne alkaa nousta sieltä lumesta 😀 Yäk! Sain alkuviikosta raahattua itseni joka päivä vaunulenkille, minne ikinä nyt tuolla ulkona hyvin pääsikään sohjossa, mutta tänään en kyllä varmana lähde. Katsoin juuri ikkunasta ja ulkona tihuttaa vieläkin vettä. Ei kiitti!

Niinä ankeina päivinä kun ulkona on harmaata ja sataa vettä, on kivaa ainakin ajatuksen tasolla siirtyä aurinkoisempiin tunnelmiin ja tulevaan kevääseen. Itse odotan keväältä ja kesältä moniakin juttuja. Viime kesänä tuli kyllä melko paljon käytyä beben kanssa kaikkialla ja ulkoiltiin varsinkin aivan ennätyspaljon. Tietty uuden kodin kanssa monet jutut saavat tänä vuonna uusia ulottuvuuksia, mutta niitä joitain samoja asioita odottaa aina kuitenkin vuosi toisensa jälkeen. 

Esimerkiksi näitä juttuja odotan itse eniten keväältä ja kesältä:
Linnanmäki! Olen ehkä pahin huvipuisto-hurjimus ja viime kesänä en päässyt ollenkaan hulluttelemaan. Tai mitä nyt yhden ainoan kerran Kirnuun (joka siis yksi lemppareistani Lintsillä), mutta eihän se yksi kerta nyt riitä mihinkään. Harmitti. Ensi kesänä tilanne on kyllä aivan ehdottomasti korjattava. Mielellään jo alkukesästä kun ei ole niin kovia ruuhkiakaan. Alppilassa asuessa oli kyllä ihanaa kun Lintsille tuli lähdettyä tosi usein kun asui aivan vieressä. Se oli kyllä aivan parasta! Varsinkin se iltahupiranneke oli hauskaa illanvietettä kun oli kesäisin niin helppo lähteä hulluttelemaan ihan extempore. Voi niitä aikoja 😀 Ihan kun siitä olisi sata vuotta aikaa jo. Niin monet vuodet on pitänyt lähteä Tampereellekin ihan vain Särkänniemeen, mutta sekin on jäänyt. Kuulemma monet laitteet ovat Lintsiä hurjempia. Omat lempparini Linnanmäeltä tietty Kirnu,  Salama ja Mustekala (hyvä laite oikein tankata sitä riemua kun kestää suht kauan eikä tarvitse jonottaa :D).
Pyöräily. Jo pari vuotta on mun täytynyt ostaa pyörä. En ole omistanut polkupyörää sitten Jyväskylän aikojen, siellähän pyöräilin aina kaikkialle. Ja niin pyöräilivät kaikki muutkin. Ei olisi tullut kuuloonkaan mennä töihin kahta kilometriä bussilla. Tai en olisi mennyt vaikka olisi ollut viiden kilometrin matka. Säällä kun säällä, pyörällä vaan! Lähdin kotoa aina 15min ennen työvuoron alkua polkemaan Mäki-Matista (ei kun onko se edes Mäki-Matti siinä Synergia-areenan vieressä :D) keskustaan ja hienosti ehti. Olipas se hauskaa kyllä. Viime keväänä olisi ollut hieman asiaan kuulumatonta pyöräillä vatsa pystyssä ympäri Käpylää ja kaupunkia, mutta tänä vuonna sen kyllä teen ja ostan pyörän. Ja kypärän tottakai! Jostain syystä on oikein himo päästä ajamaan pyörällä!
Tästä pyörä-muistelusta tuli nyt mieleen, että näin unta että ”jouduin” takaisin töihin Jyväskylän Glitteriin. Mulle oli laitettu joku random työvuoro yksin sunnuntaina ja yritin siinä sitten tuskailla, että miten osaan kaikki näiden vuosien jälkeen. Haha!
Oma piha ja grillaus. Sehän on sanomattakin selvää, että omalla pihalla hengailua odottaa hurjasti. Ja grillausta, kuinka mieletöntä! Me grillataan ensi kesänä varmaan päivittäin jotain. Kunhan nyt saisi sen grillin ensin ostettua. Ja semmoiset terassikalusteet. Ehkä jopa jonkun ihanan aurinkotuolin, semmoisen kunnon löhöversion. Oma piha on kyllä niin hyvä juttu koirien kanssa. Vielä kun keväällä ja kesällä viihtyy siellä itsekin paljon useammin heittelemässä palloa.

Lupasin muuten laittaa parempaa kuvaa tuosta Samsoe & Samsoen Nor-neulepaidasta ja tässäpä sitä! Olen tykännyt tuosta aivan hurjasti. Ihanan pehmeä ja lämmin kyllä.  Myös tuo väri on varsin passeli. Neule löytyy Junkyardin valikoimista täältä. Nuo Lee Jeansin farkut taas löytyvät mustina täältä.

Töihin paluu. Kylläpä odotan töitä jo innolla! Eipä kyllä harmita lainkaan ajatus mennä kesäksi töihin,  toivottavasti siitä palkintona sitten edes joku kiva reissu syksyllä. Olen toisaalta ollut töissä melkeinpä kaikki kesät aikuisiällä, joten eipä tämä mikään poikkeus todellakaan ole. Ihan perusjuttu! Lomat pidetään silloin kun ei kiinnosta näitä harmaita maisemia katsella ja kun muut ovat lomailleet niin ei tarvitse taistella lomaviikoista (arghhh!). Viime kesänä oli luonnollisesti poikkeus kun olin vastasyntyneen kanssa kotona ja lähdettiin jopa kesäloma-reissulle Biarritziin, mutta noin muuten on kyllä useimmat kesät vietetty töissä. 
Vähän töihin liittyen odotan myös pukeutumista. Vaikka lämpimät neuleet, UGGsit, kivat huivit yms ovat kivoja, niin eivät nyt sentään niin kivoja että niihin jaksaisi ympäri vuoden pukeutua. Kai sitä vain aina haluaa keksiä kylmässä syksyssä jotain ihanaa ja kivaa, se on sitten aina ne ihanat kaulaliinat, kynttilät, lämpimät vaatteet. Tai siis en kyllä itse ainakaan ikinä niitä mitenkään erityisemmin odota. Kyllähän se lämmin  viltti ja teekuppi tietysti kivasti lämmittää syysmyrskyn silmässä, mutta eipä sitä silti kesään  voi verrata 😀 Kesällä pukeutuminen on aina kevyttä ja huoletonta. Voi käyttää niitä rentoja vaatteita, eikä tukkakaan lätisty pipon alla. Voisin itse aina pukeutua niin, kaikista kaulaliinoista sun muista viis! Kai nyt jokainen tietää nämä jutut. Ennen töihinpaluuta ehtii toivon mukaan ehkä jo vähän korkata flipflop-kautta, ihan missä tahansa varusteissa en itse voi kuitenkaan takaisin töihin tallustella!
Sehän on sanomattakin selvää, että eniten odotan keväältä ja kesältä sitä kun pääsee puuhailemaan enemmän pojan kanssa ulkona. Maauimalassa, Linnanmäellä katsomassa värejä ja meininkiä, Suomenlinnassa ja noin yleisesti puistoissa ynnä muuta 🙂 Ja pikkuisen 1v-synttäreihinhän on enää 3 kuukautta. Aivan älytöntä!!! Niitähän täytyy siis jo pian alkaa tässä suunnittelemaan, heheh  🙂
Plus: Tottakai odotan keväässä innolla myös sitä, että meidän kodista (toivon mukaan) tulee vihdoin ja viimein valmis!
Mitäs te odotatte keväässä ja kesässä? Löytyykö samoja? 😀
Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Ajatuksia ajankäytöstä

Lähiaikoina olen miettinyt tarkemmin omaa ajanhallintaani ja sitä mihin sitä aikaa eniten oikein kuluu. Se sai muistelemaan ”vanhoja aikoja” kun kaikki päivät ja illat olivat vain niille omille jutuille. Varmaan yleisin juttu, jota tuleva äiti kuulee ystäviltään on se ”nauti siitä omasta ajasta vielä kun voit”. Itse ainakin kuulin sitä viimeisen raskauskolmanneksen aikana ehkä jokatoiselta ihmiseltä. Tottahan tuo tietysti on, mutta harvemmin sitä omaa aikaa osasi samalla tavalla arvostaa silloin kun ei vielä ollut äiti. Toisaalta pakko olla rehellinen ja myöntää, etten enää edes muista millaisia vapaapäivät tai illat yleisesti olivat ennen. Tai siis että mihin sitä aikaa sai kulutettua? Nykyään kun on niin automaattista, että päivät on omistettu pikkumiehelle ja tietysti myös illat ruokailujuttujen, nukuttamisten yms muodossa. Ja siis yleisesti tämä elämä aikalailla 24/7. Kuulostaa varmasti lapsettoman korvaan aivan karmealta ajatukselta, mutta sitä se ei kyllä ole!

Onhan se täysi totuus, että yhdessäkin lapsessa riittää kyllä hoitamista ja  oma aika on kyllä kortilla, mutta jotenkin kaikissa mom brain-huuruissa sitä luppoaikaa ei edes samalla tavalla osaa kaivata. Välillä tuntuu, että ne tunnin-parin omaa aikaa-breikit ovat aivan tarpeeksi ja ehtii iskeä jo järkky ikävä toista! 😀 Vauvavuosi on varmasti parisuhteellekin se rankin kun vauva vaatii äidin huomiota ympäri vuorokauden, eikä oikein muulle riitä aikaa edes ajatuksen tasolla. Tietysti ajatuksena olisi ihanaa viettää viikonloppuna vaikka leffailta miehen kanssa ja katsoa se leffa oikeasti alusta loppuun ilman keskeytystä. Useinkaan se ei vain ole mahdollista, mutta on kyllä paljon juttuja joita vauvankin kanssa voi tehdä. Pyöriä ja puuhailla sängyssä tai olkkarin lattialla samalla telkkaria katsoen, ulkoilla, käydä ravintoloissa, keskustassa kiertelemässä (juuri kun itse eilen kehuskelin kuinka hyvä olen tässä, hah ;D), monet jutut ovat nimittäin ajan mittaan helpottuneet huomattavasti kun vauva ei ole enää se tunnin välein nälkäänsä itkevä aikapommi, jonka kanssa sai kaupungilla pelätä, että milloin ne hermot menee.

Sitä tulevaa uhmaikää tässä siis odotellen! Tällä hetkellä eletään siis monen asian osalta melko helppoa vaihetta kun pieni on pitkiä aikoja tyytyväinen vain sillä, että on lähellä, masu täynnä ja saa ihmetellä kaikkea kivaa ympärillään. Ja mitä tulee niihin epätoivon hetkiin jatkuvien yöheräilyiden ynnä muiden suhteen, niin itseäni helpottaa se ajatus, että aika auttaa. Eikä mekään enää (tai siis taas vaihteeksi) missään huonossa jamassa niiden suhteen olla. Kyllähän lapsi jossain vaiheessa alkaa nukkua niitä kokonaisia öitä, oli se sitten vuoden iässä tai jo puolivuotiaana. Meillä syynä jo pitkään katastrofaalisiin yöuniin on jo kuukausia jatkunut hampaiden tulo. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa kuinka paljon syödään tai ei olla syöty kiinteitä ruokia, nälkään kun harvemmin selvästi heräilee tuo meidän napero. Välillä helpottaa hetkeksi, kunnes taas uusi hammasrumba alkaa. Ekat alahampit puhkesivat reilun 4kk iässä muistaakseni, nyt on hampaita puhjennut 5 kpl ja lisää on tulossa! Tietysti sekin ajatus helpottaa, ettei niitä hampaita loputtomiin voi ilmaantua ja tulisivathan ne jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kuulemma joillain lapsilla hampaat voivat oireilla kuukausi toisensa jälkeen.

Helmikuussa oli aivan liian vähän päiviä, koska kuukauteen ei mahtunut meidän pikkuisen ”synttäripäivää”! No mutta, leikitään että nyt on vielä helmikuun loppu. Meidän pikkuinen tänään nimittäin jo 9kk ♥

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kotiäiti, kirjaimellisesti + pikapannarit

Muutamat viime päivät ovat olleet taas melkoista hulinaa meidän taloudessa. Ei nyt mitään sen kummempaa, mutta tiedätte varmaan. Perusjuttuja 😀 Tulipa eilen mieleen se kuinka vielä vuosi sitten ajattelin, ettei minusta ikinä tule semmosta äitiä joka vaan kyhnyttää kotona. Niin vannoin kuinka käydään vauvan kanssa monesti viikossa museoissa, lounailla, kiertelemässä kaupoissa vaikkei mitään ostaisikaan. No, aika eri tavalla on kyllä mennyt tämä arki! Hyvä jos sinne lenkille ehtii päivällä muiden juttujen ohessa.

Eihän nämä meidän kotinäpertelytkään mitään aivan pakollisia juttuja ole, mutta onhan kotona kuitenkin loppupeleissä ihan kivaa. Plus, onhan jonkun ne pyykit pestävä. (Jännä muuten miten se pyykkikori täyttyy aivan jatkuvasti vaikka tuntuu että pesee pyykkiä päivittäin!!) Kiire on melkoinen järjestelykysymys toisaalta. En voi väittää ettei kertakaikkiaan ehdittäisi asioita, mutta tietysti tehdään tiettyjä valintoja sen suhteen mitä haluaa päivän mittaan saada aikaiseksi. Niiden valintojen puitteissa ei sitten jääkään niin paljoa aikaa muille jutuille. Eiköhän sitä toisaalta ehdi vielä aivan tarpeeksi viettää aikaa muualla sitten kun palaa töihin. Sitä kyllä innolla jo odottelen, olen lähiaikoina alkanut miettimään töitä jo lähes päivittäin.

Keskustassa käydään siis ehkä kerran-pari kuussa. Jos on pakko keksiä joku asia jota syyttää tästä kyhyttämisestä niin se on talvi. Pienen lapsen kanssa asioille lähteminen on talvella kuitenkin aina jonkinmoinen operaatio ja pakko myöntää, että oli se kyllä melko helppoa kesällä! Vaikka pikkuvauvan kanssa olikin aina vaarana joku määrittämätön itkukohtaus aikaan tai paikkaan katsomatta, oli kyllä ihanaa kun lähteminen oli niin yksinkertaista ja ulkona oli helppo viettää tuntejakin. Sitä kevättä ja kesää siis odotellessa!!

Mulla on lojunut jo ikuisuuden keittiön kaapissa pressipäiviltä saatuja Fastin proteiinivalmistepusseja, joita en jotenkin ole saanut
aikaiseksi testailla, esimerkiksi nuo proteiinipannarit. Silloin kun on tehnyt
mieli lettuja tai pannareita niin on ollut himo nimenomaan niihin
perinteisiin näiden sijaan.  Etsin siis eräs päivä kaapeista jotain nopeaa välipalaa juoksulenkin jälkeen syötäväksi ja käteen osui tuo pannarijauhepussi. 
Pussin sisältö sekoitetaan kupilliseen maitoa ja paistetaan esimerkiksi kookosrasvassa, niin yksinkertaista ja nopeaa, että kuka tahansa ehtii. En tykkää siis yleensä ollenkaan
esanssisista jutuista, mutta nämä kyllä yllättivät positiivisesti. Itse yritän syödä oman lisäproteiinini lähinnä maitorahkasta ja vältellä proteiinijauheita, jotka usein ovat aikamoisia lisä- ja makeutusainepommeja. Ihan päivittäiseksi herkuksi en näitä ottaisi, mutta näppärä välipala silloin tällöin, vaihtelua niille perinteisille 🙂

Viime viikolla muuten paistoin itselleni ja pojalle banaanipannareita välipalaksi. En tietenkään näitä Leaderin vaan ihan niitä tavallisia mihin tulee banaania ja kananmunaa. Kylläpäs maistui, meille molemmille! Täytyy alkaa paistamaan taas useammin. Tungen itse aina pannareihin paistovaiheessa lisänä banaaniviipaleita tai ananaksen paloja. Reissuissa tulee syötyä aina tuommoisia pannareita ja lettuja, pieni juttu siis helpottamaan lomakaipuuta ;D

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.