Tätä tekstiä kirjoittaessani istun keittiönpöydän ääressä, kädessäni kivi. Valtamerijaspis Madakaskarilta. Samainen kivi on pyörinyt viime päivinä kädessäni melko ahkeraan ja ajattelin kertoa tännekin oudon kivitarinan, jonka jo Instagramiin selostinkin lähes itkien. En nimittäin muista, milloin olisi tapahtunut jotain näin outoa ja samalla syvästi koskettavaa, kuin torstaina.

Torstai kului töissä rattoisasti, koristelin joulukuustamme ja valmistelimme firman pikkujouluja. Olin ihan superväsynyt, koska olin herännyt aamulla pojan kanssa jo todella aikaisin. Sattumoisin juttelimme lyhyesti työkavereiden kanssa horoskoopeista ja muusta ”hömpästä”. En oikeastaan käy ikinä yksin lounaalla, mutta jostain syystä päätin lähteä yksin lounastamaan, ramenkeitto on nimittäin viimeaikoina vienyt mennessään. Otin lounaalta latten ja lähdin rauhallisin mielin käppäilemään takaisin toimistolle. Kävelen lähes päivittäin Eerikinkadulla erään liikkeen ohi, mihin en aikaisemmin ole sen koommin kiinnittänyt mitään huomiota. Yhtäkkiä minut valtasi outo fiilis ja pysähdyin liikkeen kohdalle. Katsoin näyteikkunasta sisälle ja huomasin, että putiikki myy kiviä. Hetken mielijohteesta päätin astua sisään kauppaan.

Hetkisen tiirailin kivivalikoimaa ja kysyin sitten myyjältä, että mitä minun täytyy tehdä jos haluan kiven? Täytyykö minun kertoa tietty tarkoitus mihin semmoista etsin? Onko erilaisia kiviä eri tarkoituksiin? Enhän oikeastaan edes tiennyt, miksi olin tuonne kivikauppaan alunperin ajautunut. Nainen kertoi, ettei minun tarvitse tehdä muuta kun antaa intuition ja fiiliksen valita juuri se oikea kivi minulle. Katselin, koskettelin, ihastelin erilaisia kiviä ja keräilin muutamia käteeni. Jos kerran poimii kiven, ei saa vaihtaa. Onhan siihen joku syy, että juuri kyseinen kappale on saanut valitsemaan sen. Kävelin kassalle ja näytin keräämiäni kiviä. Putiikin nainen sanoi heti suoriltaan yhdestä ja tietystä kivestä, että tämä se on. Sinun kivesi.

Sain kivelleni myös tarkoituksen, joka määriteltiin nimeni ja tietyn numeron perusteella, jonka kivi ”viestitti”. Oma kiveni on irtipääsemisen kivi. Se tulee auttamaan minua pääsemään irti jostain asiasta, joka jo pidemmän aikaa on vaivannut mieltäni. Suositeltavaa on, että pidän kiveä lähelläni niin paljon kuin mahdollista. Tiedän, että tämä kuulostaa todelliselta hippihömpötykseltä, mutta olin jotenkin niin oudon fiiliksen vallassa kun lähdin liikkeestä. Epäuskoinen ja samalla meinasin purskahtaa itkuun. Mitä ihmettä juuri tapahtui? Miksi juuri tänään päätin mennä yksin lounaalle? Miksi juuri tänään menin kivikauppaan ja löysin oman voimakiveni?

Ja toki, tuskin kyse on sen kummemmista taikavoimista, vaan enemmän juuri siitä, että tuo kivi saa ehkä minut enemmän ajattelemaan nimettyjä asioita, jotka eivät ehkä muuten olisi koskaan pälkähtäneet mieleeni. Kuten nyt tässä tapauksessa käsittelemään asiaa, joka on vaivannut mieltäni. Oli kummin päin tahansa, on kivi kuitenkin auttanut. Hömppää tai ei. Se on pakko sanoa, että tuossa kivessä on kyllä jotain maagista. Eikä ole mikään uusi juttu käyttää kiviä hoitamiseen. Voin kertoa, että jo pelkästään kauniin kiven katsominen, näpräily ja tutkiminen rauhoittaa, sekä poistaa stressiä. Aivan ihme juttu!

Vielä en ole saanut selkeää vastausta siihen, mikä on se tietty asia, josta tulen pääsemään irti, mutta eiköhän se sieltä vielä valkene. Tuskin jäi kuitenkaan yhteen kertaan kiviostokset 🙂

Uskotteko te näihin juttuihin?

Ps. Kuvien isompi kivi on kotikiveni, joka tuo rauhaa ja turvaa kotiimme.

Pahoittelen pientä radiohiljaisuutta blogissa lomani jälkeen. Ette varmasti ylläty kun kerron, että kiirettä on pitänyt ja ollut ties mitä härdelliä meneillään. Stressitasot ovat olleet melko korkealla, mutta pikkuhiljaa helpottaa! Muiden juttujen ohella päätin nyt loman jälkeen blogipaussin makuun päästyäni viettää ennakkoon pientä joululomaa täältä parin hiljaisemman päivän muodossa. Toki olen päivittäin puuhastellut noin muuten blogijuttuja, vastaillut sähköposteihin, ottanut kuvia ja siirtänyt niitä koneelle, joihin menee yllättävän paljon aikaa kaiken muun arjen härdellin ohella 😀 Jotenkin en vain ole päässyt tänne asti varsinaisesti postausta julkaisemaan. Pahoittelut siitä! Ensi viikon jälkeen hellittävät kiireetkin, niin ihan viimeistään silloin pääsen taas päivittäiseen postausrytmiin. Viikonloppua olisi todennäköisesti vuorossa myös virallinen Islannin matkapostaus!

Sitten ihan muihin aiheisiin. Itsekin olen tiedostanut viime viikkojen kiireet ja tuumaillut, että joulun jälkeen täytyy ehdottomasti yrittää ottaa rennommin. En ole ollut kovin ahkera tekemään uudenvuoden lupauksia, koska mielestäni tuntuu turhalta luvata ja keksiä jotain vain sen uuden vuoden tähden. Toki uusi vuosi tuo aina uudet kujeet ja ajankohta on helppo uuden aloitukselle, lupauksille ja asioista luopumiselle, mutta itse olen pyrkinyt lupauksissani lähinnä asioihin, jotka lupaisin jokatapauksessa. Olla maailman paras äiti, toteuttaa itseäni, elää arvojeni mukaan ja sen semmoista. Melko itsestääselviä asioita siis. Loppuvuoden kunniaksi ajattelin listata myös muutaman enemmän tai vähemmän ”hömppälupauksen”, joita yritän noudattaa loppuvuoden ajan. Kovin maailmaa mullistavista asioista ei ole kyse, mutta pienistä itsensä haastamisista.

Yritän olla vähemmän perfektionisti ja välttää stressaamista pienistä, mitättömistä asioista. Rautalangasta väännettynä, siis keskittyä vain niihin oikeasti merkittäviin juttuihin ja jättää turhat pienet huolet sikseen. Ne kun usein ovat niitä, jotka vain turhaan aiheuttavat päänvaivaa ja joille ei oikein ole tehtävissä mitään.

Lupaan rentoutua enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä mielekkäiden asioiden tekemistä, ajan ottamista itselleni ja omille ajatuksilleni. Esimerkiksi aloittamani käsityöt ovat loistava keino rentoutumiseen. Sain sen pipon melkein valmiiksi, jess! Seuraavaksi aloitan kaulaliinan kanssa.

Muistuttaa itseäni enemmän elämän ihanista asioista ja olla niistä kiitollinen. Ei ole itsestäänselvää olla onnellinen, äiti tai rakastettu. Se, että voi rakastaa muita, lähtee kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että osaa rakastaa ja pitää itsestään huolta. Siksi ei ei ole itsekästä panostaa (edes näin äitinä) siihen omaan hyvinvointiin. Jos parin päivän miniloma tekee väsyneen mamman onnellisemmaksi, sillä aikaa kun napero on isänsä kanssa, go for it! Happy mommy = happy child.

Jungle Juice Bar boikottiin! Älkää toki käsittäkö väärin, rakastan jungle juiceja edelleen yli kaiken, mutta joku aika takaperin havahduin tilitapahtumiani selatessa, ettei tapahtumissa näkynyt melkein mitään muuta kuin JJB:n tapahtumia. Sai vähän miettimään, että ehkä nuo eurot voisi tosiaan laittaa säästöönkin nyt reissujen alla ja syödä aamiaista hieman vaatimattomammin. Olenkin nyt jo muutaman viikon pysytellyt pois JJB:stä ja päässyt siitä hienosti eroon! 😀 Huhheijaa, edelleen tuottaa aamuisin tuskaa kulkea ohi, mutta paremmin menee. Oikeasti, en uskonut, että noista smoothieista tulisi itselleni jokapäiväinen ”pahe”. Toki aamupalana kivan piristävä ja ravitseva, mutta kun alkaa miettiä, paljon niihin kuukaudessa kului rahaa niin..

Kivaa viikonloppua!

kuvat Jutta