Babylife vai taaperoarki, kumman valitsen?

Eilen tuli vietettyä kyllä melkoista köllöttelypäivää. Käytännössä en tehnyt muuta kun hengailin kotona pyjamassa, söin herkkuja ja chillailin. Eihän siinä, joskus kyllä todellakin kaipaa tuommoisia päiviä. T oli koko lauantain poissa surffaamassa ja muilla menoilla. Teimme pojan kanssa koko päivän omia juttujamme kotona, ulkona oli niin kurja sadesää, joten ei kovin kiinnostanut silloinkaan lähteä kotoa kauemmas. Sunnuntaille olikin suunnitelmissa HopLop, kauppakeskus ja dinner, mutta sitten jotenkin oli niin laiska olo, ettei sittenkään jaksanut tehdä mitään. Toisinaan kyllä rakastan niitä päiviä kun ei ole oikeastaan mitään velvollisuuksia. Arki menee usein niin hektisissä merkeissä sitä sun tätä tehden, että välillä on sallittua vetäytyä kotisohvalle ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka viikonloput onkin lepoa varten, on meillä yleensä kuitenkin jotain ohjelmaa aina niillekin. Tällä kertaa ei onneksi ollut!

Tottakai lastenhoito, leikit ja pojan kanssa ajanvietto kuuluvat aina päiviin, mutta se nyt on täysin itsestäänselvyys. Taaperon kanssa on muutenkin enemmän omaa aikaa sen suhteen, että ollaan viikonloppuisin paljon köllötelty yhdessä sohvalla ja välillä toinen viihtyy hyvin omissa leikeissään minun istuessa vieressä esimerkiksi telkkaria katsoen. Yleisesti tuon tyyppistä, jossa ollaan lähekkäin ja ”yhdessä”, mutta molemmat tekevät tyytyväisinä hetken omia juttujaan. Joskus kun on ollut niitä vaiheita kun lapsi ei viihdy minuuttiakaan yksin ja esimerkiksi kokkaus tai siivous ovat ihan mahdottomia asioita kun ollaan kaksin. Voi sitä huutoa ja itkua jossei pääse syliin joka hetki. Toki se sylihoidon kaipuukin aina kertoo jostain tarpeesta, joten sitä ei missään nimessä pitäisi vähätellä ja pyrinkin pitämään poikaa sylissä ja vierellä niin paljon kun mahdollista. Juju onkin kuunnella lasta ja tämän viestejä, jos halutaan syliin, niin sitten halutaan syliin. Jos taas ennemmin puuhastellaan hetkisen omillaan, halutaan ehkä viettää hetki itsenäisemmin.

Nuo kovin intensiiviset jaksot ovat toki pidemmän päälle ajoittain hieman raskaita, mutta vaiheita nekin. Jos jotain on tässä puolentoista vuoden aikana tullut opittua niin se, että vaiheita tulee ja menee. Niistä tuskin pääsee koskaan eroon niin kauan kun lapsi on aikuinen. Onhan tilanne nyt niin erilainen kun vertaa niihin pikkuvauva-kuukausiin, jolloin napero oli iholla ja rinnalla käytännössä 99% ajasta. Välillä toki kaipaa niitä rauhallisia köllöttelyhetkiä vauvan kanssa, mutta noin muuten pidän kyllä enemmän tästä taaperovaiheesta kun lapsesta on jo eri tavalla seuraa ja tämän kanssa voi tehdä asioita.

Jutustellaan, leikitään piilosta, riehutaan, katsotaan hauskoja juttuja tai sitten ihan vaan istuskellaan illalla vierekkäin sohvalla napero äidin kainalossa. Toki nautin myös niitä vauvavuoden hetkistä, mutta kommunikointi lapsen kanssa on niin erilaista silloin kun se ei ole enää vain pelkästään sitä väsymykseen, nälkään tai märkään vaippaan perustuvaa pakollisiin tarpeisiin vastaamista, vaan arjen kommunikointia. Toki nyt 1,5v kanssa kommunikointi on varsin erilaista kun sitten taas 3-4-vuotiaan, mutta tiedätte varmasti mitä ajan takaa.

Tähän mennessä tämä on ehkä paras ikä (ja ehkä jopa helpoin) jos minulta kysytään. Toki jokaisessa iässä on ne hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu kurjalta sanoa, että pitäisi jostain ajasta enemmän kun toisesta, mutta itse olen kovasti juuri odottanut niitä aikoja kun pääsen oikeasti puuhailemaan pienokaisen kanssa omia juttuja. En malta odottaa niitä aikoja kun päästään metsäretkille, museoihin, opettelemaan ekoja kertoja surffausta, Disneylandiin ja kaikkia muita jännittäviä asioita, kuten esimerkiksi tulevia reissuja, jotka tarjoavat pienelle hurjasti kivoja kokemuksia. Lapsille kun ihan perusjututkin ovat maailman suurimpia elämyksiä.

Sitten asiasta ihan kukkaruukkuun! Nämä ovat nimittäin ehkä maailman revityimmät farkut, jotka kaivoin viime viikolla jalkaani ekaa kertaa sitten vuoden 2014 tai 2015. Ostin nuo joskus H&M:ltä, mutta jotenkin olivat jopa omaan makuuni liikaa reikien suhteen. Tommi meinasi saada slaagin perjantaina kun tulin töistä nuo jalassa. Ehheh, eiväthän nuo nyt niin pahat ole!? 😀 (Enkä edes palellut!) Ehkäpä menevät taas hetkeksi kaappiin jemmaan. Täytyy taas keväällä kaivaa esiin.

Farkut / H&M

Villapaita / Vintage (äidin vanha)

Pipo / H&M

Kengät / Isabel Marant

Kävin muuten viime viikolla ostoksilla UFF:illa! Ekaa kertaa ikinä löysin sieltä jotain ostettavaa ja olen ihmeen innoissani. Kuluneen vuoden aikana olen ihan eri tavalla innostunut 2nd hand-jutuista. Yritän saada lähiviikkoina UFF:in jutut esittelyyn. Näillä reikäfarkku-meiningeillä kuitenkin kuittaan viikon käyntiin ja yritän saada näitä aivoja käynnistettyä 😀

Mikä on teidän mielestänne ”paras ikä” lapsen kanssa? Nautitteko enemmän leppoisista vauvakuukausista vai nopeatempoisemmasta taaperoelämästä?

 

Ps. Black Friday on jo startannut joissain verkkokaupoissa! Esimerkiksi Zalandolla alkoi tänään 24h Designer-ale, joka tarjoaa vuorokauden ajan designermuotia jopa -70%. Todella kiva valikoima löytyy täältä.

Myös Elloksella on koko viikon vaihtuvia tarjouksia, esimerkiksi tämän päivän erikoisdiileinä on paljon naisten ja miesten vaatetusta. Lisäksi paljon treenivaatteita -50%! Tarjoukset voimassa 24h tai niin kauan kun tuotteita riittää. Valikoima löytyy täältä.

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Lisää sisustushöpinää ja himotuksia kotiin

Nyt kun olohuone ja keittiö on vihdoinkin saatu valmiiksi, on jäljellä vielä pari sisustusprojektia: lastenhuone ja yläkerran ”aikuisten kerros”.  Tähän astihan olemme jakaneet pojan kanssa alakerran huoneen, joka on siis ollut meidän ”yhteinen” huone. Lipaston päällys on 50/50 täynnä molempien tavaraa, mutta pian kuitenkin haluaisin naperolle ihan sen omankin huoneen jo. Paikan, johon voi tunkea ne kaikki lelut, jotka tällä hetkellä ovat lojuneet lähinnä ympäri olohuonetta ja alakertaa 😀

Jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtää poika myös omaan huoneeseen nukkumaan, mutta vielä toistaiseksi ollaan kaikki tykätty nukkua samassa tilassa. Haluaisin itse käyttää aamuisin esimerkiksi herätysvaloa ja testata, olisinko talvella sen avulla aamuisin pirteämpi, mutta koska en halua herättää samassa tilassa nukkuvaa lasta vielä ennen aamukuutta, en ole toistaiseksi voinut tätä toteuttaa.

Yläkertamme on noin 20m2 kokoinen tila, joka tällä hetkellä on jaettu Tommin omaan tilaan (jossa ei ole ikinä!) ja nukkumatilaan. Pojan nukkumanurkan tilalle olisikin tarkoitus raivata itselleni työ/pukeutumisnurkkaus, johon voisin keskittää siis kaikki tyttöhärpäkkeet, meikkijutut, purnukat ja kaikki sen suuntainen roina, tiedätte varmaan. Uusi lipasto ja työpöytä pitäisi ostaa nyt lähiviikkoina, teen niistä postausta tarkemmin kun kyseinen juttu etenee!

 Vasemmanpuolimmainen täältä / Oikeanpuolimmainen täältä

Eräästä jutusta olen myös haaveillut jo pitkään, nimittäin sänkykatoksesta. Pienenä mulla oli tuommoinen ”prinsessaverho” sängyn yllä ja sen alla oli jotenkin ihanaa nukkua. Nyt olen bongaillut noita unikatoksia monesta paikasta, ovat näköjään tehneet paluun. Olenkin kuumeisesti yrittänyt miettiä, millä keinolla saisin tuon meille yläkertaan! Viisto katto on nimittäin sen verran matala,  muuten olisin tilannut tuon jo ajat sitten. Houkuttelisi kyllä kovasti, varsinkin kun olen yhdenlainen unihifistelijä. Täytyy kyllä hieman arvioida tilannetta, jospa tuommoisen uskaltaisi ostaa. Molemmat näistä kuvien sänkykatoksista ovat Elloksen valikoimista.

Musta hylly / Puinen hylly / Vaaterekki / Ananas-vati / Vauvan töppöset / Pienten tohvelit

Tässä sitten vähän sekalaisia juttuja! Noista seinähyllyistä postailinkin jo aikaisemmin. Mietin jompaa kumpaa tulevaan lastenhuoneeseen, kunnes nyt valikoitui tilaukseen tuo vaaleampi puisillla hyllyillä. Kummatkin olivat vielä sopivasti tarjouksessa. Koska me käytetään molemmat Tommin kanssa kotona tohveleita, olen haaveillut semmoista myös pojalle. Nuo toiset nyt ovat vauvan töppöset (noin muuten kyllä tosi söpöt!), mutta vähän isommille löytyy nuo varsinaiset tohvelit 🙂

Myös toinen vaaterekki olisi ehkä suunnitelmissa yläkerran ”tyttöjen nurkkaan” ja mielestäni tuo Industri-vaaterekki on tosi kiva. On nyt myös tarjouksessa. Haluaisin koruille tuon ananas-vadin vain sen vuoksi, että on niin söpö. Näitte ehkä Instasta sen lokerikon, joka maalasin vaaleanpunaiseksi viikko takaperin. Sinne ajattelin tunkea meikkejäni yläkerran naisnurkkaan!

Kaikki huonekalut (kuten esimerkiksi nuo hyllyt) ovat vielä tänään -20% Elloksella, itse säästin nyt hyllyn kanssa 20e 😉 Myös paljon talvi-diilejä löytyy jopa -50%, kodin valikoima täällä.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Olohuoneen seinän uusi sävy ja muutama kotikuva

Lupasin viikonloppuna postailla kotijuttuja ja uudesta seinästä, nyt olisikin sen vuoro. Valitettavasti keittiön seinä ei vielä ennättänyt näihin kuviin, mutta sekin on näiden räpsimisen jälkeen maalattu samaisella sävyllä olohuoneen kanssa. Seuraavaksi sitten pojan huoneen kimppuun. Moni ihmetteli alunperin, että miksi luovumme siitä kivasta vihreästä seinästä. Se tosiaan oli ihana myös meidän mielestämme. Ensin Tommi vastusti vihreän jäämistä, kunnes sitten alkoi kannattaa, että jättäisimme vihreän tapetin. Itse taas ensin kannatin sen jäämistä, kunnes sitten ehdin tottua ajatukseen toisesta sävystä. Tapetissa oli myös ikäviä reikiä nauloista ja koukuista, joten senkin vuoksi päätimme sitten uusia koko seinän. Sen jälkeen kun tapetista oli revitty testiksi riekale, ei voinut enää perääntyäkään. Hetken ehdimme ihmetellä valkoista seinää, mutta voi elämä miten tylsä se oli!

Siinä se uusi seinä sitten on! Maalin sävyksi valikoitui Tikkurilan Kalsiitti, joka ihan alusta saakka oli oma suosikkini. Kannatin alkuun myös vähän vaaleampia sävyjä, koska pelkäsin lopputuloksen tulevan noin isolla seinällä liian yleisilmettä ”hämärtäväksi”, mutta olin väärässä. Tykkään hurjasti tuosta ja sävy oli kyllä ihan nappivalinta. En osaa selittää, mutta antaa tietynlaista kivaa tunnelmaa tänne. Varsinkin nyt kun keittiön seinäkin on samaa sävyä, yritän ensi viikolla napsia siitä kuvaa.

Eräänä etäpäivänä oli harvinaista herkkua ja paistoi aurinko! Nyt on alkanut iskeä taas se perinteinen pimeän vuodenajan dilemma; kuvaaminen on todella haasteellista. Varsinkin siis sisätiloissa. Jos on hämärä päivä, niin kuvat ovat tosi pimeitä ja ankeita, vaikka kuinka yrittäisi päivällä kuvailla. Ehdottomasti ankein kuukausi vuodesta on mielestäni juuri marraskuu. Pimeää, märkää ja no, ankeaa. Eiköhän se tästä vielä, yli puolenvälin ollaan jo.

Meillä oli yli vuoden SodaStreamer tauolla, koska ei yksinkertaisesti ikinä saatu aikaiseksi täyttää sitä kaasusäiliötä. No, tässä välissä sain blogin kautta uuden SodaStreamerin, jolla ollaankin valmistettu kuplavettä aikalailla päivittäin. Tuossa Source-mallissa voi itse muuten säädellä juoman hapokkuutta, en itse nimittäin tykkää liian hiilihappoisista juomista ja olen todennut, että miedoimman hapotuksen juomat ovat itselleni mieluisampia. Vihasin hiilihapottamista meidän vanhalla SodaStreamillä, en nimittäin ikinä meinannut saada sitä pulloa kierrettyä irti siitä laitteesta. Tuohon ei tarvitse pulloa kuitenkaan kiertää, vaan asettaa paikoilleen, samoin irrotus on todella helppoa. Nyt olen siis itsekin taas innostunut 😀

 

Rakastan vissyjä, mutta niiden raahaaminen kaupasta on jotenkin rasittavaa. Lisäksi hammaslääkäri on pyytänyt minua välttämään maustettuja vissyjä, joiden hedelmähapot ovat huonoksi hampaille. Tavallinen vissy on harmitonta, mutta heti jos siihen lisätään mitään makua tai hedelmähappoa, muttuu se hampaille vahingolliseksi. Siksi onkin tuntunut jotenkin typerältä ostaa kaupasta maustamatonta vissyä kun periaatteessa sitä voi tehdä kotonakin ihan pikkurahalla. No, nytpä voin tehdä sitä kotona milloin tahansa! Itse siis enimmäkseen juon juurikin ihan perinteistä maustamatonta kuplavettä. Tommi lisää usein joukkoon hedelmätiivistettä ja välillä sitä juon itsekin, mutta pääasiassa perusmeiningillä mennään.

Sitten vielä lyhyesti takaisin maalihommiin. Pojan huoneen seinät olisi nimittäin tarkoitus maalata semmoisella tähtihippumaalilla, ellei nyt taas vaihdeta mielipidettä siitä. Alkuun mietimme jotain kivaa vihertävää sävyä, esimerkiksi Tiffany’sin turkoosia tai siitä vihreämpään, mutta sitten törmäsin niihin tähtihippumaaleihin ja mielipide muuttui. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin kun lastenhuoneen projekti taas etenee 🙂

Kivaa sunnuntaita!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Turinoita arjestamme + Duplo-arvonta

Sen jälkeen kun poika aloitti syyskuussa päivähoidon, on melkein jatkuvasti ollut jotain pientä flunssaa ilmassa. Päikkäreissähän pyörii varsinkin flunssakaudella ties mitä pöpöjä, jotka näköjään melkoisen tehokkaasti kiertävät lapsesta toiseen. Tähän saakka on selvitty lievillä nuhakuumeilla, joita on ollut pari ja yleensä osuneet juuri viikonlopuille, jolloin on ollut aikaa lepäillä kotona. Viime viikolla alkoi taas vaihteeksi ikävä yskä ja nuha, tiistaina mitattiinkin sitten 39c kuume todella kiukkuiselta pikkupojalta. Eipä ihme, että kiukuttaa kun on kurja olla!

Eihän siinä, ekaa kertaa nyt puolentoista kuukauden jälkeen soittoa päikkäriin, että tämä herra ei ainakaan tänään tule hoitoon. Kuume on onneksi pysytellyt onneksi kokonaan poissa sitten tiistain ja toivotaan, että pysyykin. Hoitoryhmässä on ollut liikkeellä enterorokkoa, joten ehkäpä se on iskenyt tännekin, vaikkei ainakaan vielä toistaiseksi ole mitään ihottumaa tai rakkuloita näkynytkään. Käsittääkseni rokko voi oireilla myös ihan normaalina flunssana. Nyt on kuitenkin ollut jo paluu normiarkeen, keskiviikko meni tosin tehden työhommia yhdessä naperon kanssa kotoa käsin. Poika nukkui aamulla melkein kymmeneen (lepo lääkkeistä paras) ja ehdin aamulla tehdä ennen toisen heräämistä lähes 3h hommia, samoin päikkäreiden aikana. Muutoin meni päivä leikkien, sylitellen ja välillä koneella hyppien. Käyhän se näköjään noinkin.

Kuluneen viikon aikana ovat myös yöhulinat taas vaihteeksi jatkuneet. Olin eilen kertakaikkiaan niin väsynyt sen jälkeen kun valvottiin koko yö toisen nukkuessa todella levottomasti. Ehkä lisää hampaita, flunssan jälkimaininkeja tai perus, joku vaihe. Jälleen kerran. Viime yö meni tosin paremmin, joten ehkä tästä taas parempaan suuntaan. Eilinen ilta meni pääasiassa Havaijin hotelleja selaillen. Taas. Jotenkin tuntuu, että ne on ihan loputon suo. Loseissa otetaan varmaan Air B’n’b, mutta Havaijilla haluaisin jonkun kivan hotellin hyvältä paikalta. Ei vaan ole toistaiseksi löytynyt mitään kovin kivan hintaisia tarjouksia 😀 Ihan pikkurahalla eivät nuo rantahotellit irtoa, joten mietintä jatkuu. Yksi on jo varmuuden vuoksi varattu merinäköalan kera ja tiiraillaan vielä, että pidetäänkö se vai vaihdetaanko toiseen.

Anyway, myönnän olleeni eilen illalla niin naatti, että kömmin sänkyyn jo kasin maissa, kuuntelin hetken äänikirjaa ja nukahdin melkein heti. Voi elämä mikä nynny musta on tullut, mutta toisaalta huonosti nukutut unet edellisenä yönä verottavat kohdallani aina! Yritän saada viikonloppuna postailtua kotijuttuja, nyt on nimittäin olohuoneen ja keittiön seinät maalattu vihdoinkin. Olen todella tyytyväinen sävyyn ja tulokseen, kuvaa tulossa myöhemmin 🙂 Nyt olisi kuitenkin arvonnan vuoro!

Yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa kuvien vastaava Duplo-huvipuistosetti, lahjaksi omalle pienokaiselle, kummilapselle, mitä ikinä. Kokosimme Nompsun kanssa tuon setin viime viikonloppuna ja kylläpä riitti ihmeteltävää! Eipä muuten pysynyt kamalan kauaa koossa 😀

Osallistumisohjeet: Kommentoi tätä postausta nimimerkillä ja kerro, kenelle antaisit voittaessasi Duplo-setin. Kommentoithan nimimerkillä. Aikaa osallistua on maanantaihin 20.11 saakka, jonka jälkeen arvon ja kontaktoin voittajan.

Arpaonnea! 🙂

 

Palkinto ja kuvien tuote saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 125 kommenttia.

Kuinka tienaan rahaa blogillani + muutamia faktoja aiheesta

Ne päivät ovat olleet jo ikuisuuden historiaa kun blogien tai somen kaupallisuudesta ei vielä ollut tietoakaan. Nykyään kun ala on elinkeino ja ammatti yhä useammalle suomalaisellekin ja mielestäni se on aivan mielettömän hieno asia. Vaikka olen itse koko blogiurani ajan tehnytkin ohella muita töitä, olen itse tienannut blogillani rahaa enemmän tai vähemmän nyt noin seitsemän vuoden ajan. Alkuvuosina tein ainoastaan affiliatemainontaa, jossa tuloni kertyivät postausteni mainoslinkeistä ja bannereistä. Viime vuosina olen tehnyt myös kaupallisia rahaa vastaan tapahtuvia yhteistöitä. Ennen vanhaan kun blogimainonta oli vielä ihan alkutekijöissään, antoivat yritykset bloggaajille tuotteita näkyvyyttä vastaan, useinhan bloggaajat myös näistä kirjoittivat. Tuolloin päästiin kyllä yritysten taholta melko helpolla! Nykyään kun joutuu lähes poikkeuksetta laittamaan rahaa peliin, mikäli haluaa taatun näkyvyden suuressa blogissa ja vieläpä toivotun viestin kera.

Edelleen teen itse pääasiassa affiliatea ja voin rehellisesti kertoa, etten kyllä elättäisi itseäni  pelkästään blogillani. Toisaalta en myöskään haluaisi viedä blogiani siihen pisteeseen, jossa tämä olisi sisällöltään vain yhtä mainospaikkaa. Sanoisinko, että saan blogini kautta kuukausittain noin muutaman sadan euron tulot. Riippuu siis todella paljon kuukaudesta, yhteistöistä ja kaikesta muustakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Keskimäärin pyöritään ehkä jossain 500 euron tuntumassa, mikä sekin on toki ihan kivaa pientä korvausta tekemästäni ”työstä”. Mutta sitten taas kun miettii sitä, kuinka monta tuntia oikeasti käytän blogiini kuukaudessa.. Nopeasti laskettuna varmaankin noin 50-70h, joka loppupeleissä on melko paljon ottaen huomioon, että teen ohella myös täyspäiväisesti muita töitä. Tuntimäärän kun jakaa noilla tuloilla, niin eipä tuolla tuntipalkalla juhlita. Ja ei sillä, toki tämä on oma valintani ja siksi teen ohella myös päivätyötä, pääasia kuitenkin, että saan tehdä jotain josta nautin.

Asia, joka minua välillä harmittaa on se, etteivät bloggaajat vielä välttämättä osaa hinnoitella työtään järkevästi. Nyt ei puhuta kaikista bloggaajista, toki työkseen bloggaavat varmasti tietävät työnsä arvon. Eihän hullukaan tee työtä riistopalkalla tai ilmaiseksi. Varsinkaan siis jos tekee sitä oikeasti työkseen. Tällöin se on elantosi, jolla maksat vuokran, ruoan ja muut päivittäiset kulusi. Verrattuna muihin mainoskanaviin, on blogimainonta oikeasti halpaa verraten sen tehokkuuteen. Silti on pöyristyttävää, etteivät läheskään kaikki yritykset ole vieläkään heränneet siihen. Olen täällä aiemminkin kertonut, että silloin tällöin saa kuulla kyllä varsin naurettavia yhteistyöehdotuksia. Bloggaajalle tarjotaan nimetön rahapalkkio tai kenties vain tuotepalkkio sitä vastaan, että sinulle käytännössä syötetään suuhun se, mitä tuotteesta täytyy kertoa. Ei kiitos! Itse olen ehdottomasti ennemmin ilman sitäkin pientä rahasummaa, kuin alennun alipalkatuksi. Usein sääntö on se, että jos vastaanotat tuotteita testiin, ei sinulla ole niistä postauspakkoa. Jossei sinulle erikseen makseta sisällöstä, ei ole perusteltua esittää miten ja mitä kerrot tuotteesta. Vai kerrotko ollenkaan. Kerrot sitten jos oikeasti siihen tykästyt ja luulet aiheen kiinnostavan myös lukijoitasi.

Niin kauan, kun riittää myös niitä, jotka suostuvat yhteistöihin alihintaan, riittää myös niitä yrityksiä ja toimistoja, jotka kinnaavat palkkioiden nousua vastaan ja joiden tilipussiin suurin osa mainospalkkioista valuu. Toki suurimmassa osassa tapauksia viestintä- ja mediatoimistojen palkkiot ovat täysin perusteltuja. Hehän tekevät asiakashankinnan, neuvottelevat hinnat, ideoivat kampanjat ja hoitavat niiden jälkeen myös mahdollisen raportoinnin. Tottakai kaikki haluavat tehdä bisnestä ja rahaa. Silti väittäisin, että jos palkkiosuhde on enemmänkin 90/10 kuin 50/50, on tilanne hieman epäreilu. Ja puhutaan siis tilanteesta, jossa toimisto vetää välistä sen 90% ja bloggaajalle maksetaan tämän tekemästä työstä se 10% viipale. Itsekin noudatan nykyään yhteistöiden suhteen tiettyä hinnastoa. En lähde tekemään kaupallista, rahaa vastaan tapahtuvaa yhteistyötä ilman tiettyä x hintaa. Minulla on myös laadittu hinnat sille, mitä esimerkiksi veloitan IG-näkyvyydestä. Ainoastaan silloin kun olen merkinnyt postauksen ”kaupallinen yhteistyö x kanssa” saan rahallisen korvauksen postauksesta. Tällöin postaus on toteutettu ja suunniteltu yhdessä asiakasyrityksen kanssa. Muulloin toteutan postaukset omasta tahdostani tai esimerkiksi tuotetestauksen muodossa. Minulla on useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa homma sujuu ja pelaa, joiden kanssa haluan tehdä pitkäaikaista yhteistyötä, vaikken siitä varsinaista rahallista korvausta saisikaan. Toki mainitsen yhteistyöstä aina erikseen.

Miksi blogi tai yleisesti some sitten on oiva mainostila yrityksille?

Tuotteen tai palvelun mainostaminen luonnollisessa ympäristössä on aina tehokkaampaa, kuin perinteinen printtimainonta. Verratkaapa itse, ostatteko mielummin kalliin kasvovoiteen sen perusteella, että joku oikea ihminen kehuu sitä toimivaksi vai siksi, että naistenlehden koko aukeaman kokoinen mainos väittää sitä kymmenen eri faktan kera parhaimmaksi voiteeksi ikinä? Itselläni on ainakin tapana melko tehokkaasti jättää huomioimatta suurin osa mainoksista. Usein kiinnitän esimerkiksi tuotteisiin huomiota silloin jos joku mainitsee niistä somessa, esimerkiksi IG-feedissäni. Koen ainakin omalla kohdallani, että tuotteet ovat huomattavasti kiinnostavampia silloin kun joku oikea ihminen kertoo niistä. Ja jos yhteistyö on toteutettu kuten pitää, täytyisi niihin kokemuksiin osata myös luottaa. En itse ainakaan haluaisi tai suostuisi sanomaan susihuonoa tuotetta hyväksi rahasta. Toki mielipiteitä on aina monia, eivätkä kaikki välttämättä esimerkiksi kosmetiikan suhteen pidä samoista asioista. Lisäksi blogimainonta antaa yrityksille ja verkkokaupoille valtavan hakukone-hyödyn, usein kun blogit rankaavat aika korkealle esimerkiksi googlen haulla. Jos olen itse kiinnostunut jostain tuotteesta tai palvelusta, tottakai googlaan sen ensin. On yritykselle suuri hyöty, jos heidän tuotteista tai palveluista on löydettävissä hakukoneissa kivoja kokemuksia. Blogipostaukset ja artikkelit kuitenkin pysyvät netissä käytännössä ”ikuisesti” löydettävänä julkaisun jälkeen.

Täytyy myös muistaa, että usein kohdeyleisö on somemainonnassa tehokkaasti kohdennettua. Eli kun esimerkiksi mammabloggaaja mainostaa raskausvitamiinia tai lastenvaatteita, voidaan olettaa suurimman osan seuraajista olevan niitä, joita nämä aihealueet oikeasti kiinnostavat ja jotka ovat potentiaalista asiakaskuntaa. Kun tuote ja blogi on valittu oikein, voidaan tehokkaasti edesauttaa tuotteen brändäämistä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tuote on valittu tarkasti mainostajalle sopivaksi tämän omaan imagoon ja on todettavissa, että tämä on aidosti tuotteesta kiinnostunut. En itse lähtisi erävaatteiden lähettilääksi tai mainostajaksi, koska tiedätte varmasti itsekin, ettei se lainkaan olisi minua, kuten sitten taas esimerkiksi joku kauneuteen tai matkailuun liittyvä asia, jonka tiedätte muutenkin olevan kiinnostuksen kohteeni. Yhteensopivuus ja uskottavuus on siis kaiken perusta.

Kuten olen aiemmin maininnutkin, ehdotan itse paljon yhteistöitä yritysten kanssa. Tällöin saan tehdä yhteistyötä juuri semmoisten tuotteiden ja brändien kanssa, jotka oikeasti kiinnostavat. Joihinkin ehdotuksiin joudun kiittämään ei, koska en halua kirjoittaa mistään epäkiinnostavasta aiheesta vain sen tähden, että saisin rahaa tai ilmaista tavaraa. Olisihan sekin naurettavaa joutua keksimään päästään, että miten voisi tuotteesta x kertoa. Mielestäni yhteistyöjuttuihin täytyy olla itsellään jo valmiina jonkinlainen kiinnostus tai edes mielenkiinto sen testaukseen. Valtaosan kosmetiikkatuotteistani tulee blogin kautta PR-lahjoina ja toki aina mainitsenkin asian postausten yhteydessä. Niitäkin tapauksia löytyy, kun lukija ei itsepäisesti halua uskoa blogin käyttökokemuksia jostain tuotteesta vain siksi, että tuote on saatu. Miten se vähentää kokemusten uskottavuutta? Varsinkin kun mitään postauspakkoa tuotteista ei ole. Jossei jokin tuote miellytä, ennemmin sitten jättää siitä postaamisen väliin. Tuskin yksikään yritys tahtoo tuotteistaan huonojakaan kokemuksia ilmoille.

Itselläni on blogin kautta suhteita eri maahantuojiin ja pr-toimistoihin, joiden työ on nimenomaan saada heidän edustamilleen tuotteille näkyvyyttä lehdistössä ja somessa. Jos minua kiinnostaa tietyt brändit, joiden kanssa teen yhteistyötä, miksi ostaisin näitä tuotteita kun on mahdollisuus saada samoja tuotteita testiin, nähdä vaivaa siihen, että otan niistä kuvat, kerron tuotetietoja ja omia kokemuksiani? Vastineeksi tuotteista, saatan toiminnallani edistää niiden myyntiä, antaa näkyvyyttä, sekä auttaa teitä lukijoita mahdollisesti löytämään sopivia ja kiinnostavia tuotteita. Toki edelleen tulee paljon testituotteita, joiden tiimoilta lähestytään minua, mutta paljon tiedustelen myös itse tuotteita testiin ja tämä on itseasiassa melko yleistä. Onhan sekin järkevää, että bloggaaja valikoi tuotteita aidon kiinnostuksen siivittämänä, verrattuna siihen, että saat postissa jonkun random-lähetyksen. Eihän yrityksillekään ole kannattavaa lähettää tavaraa sokkona olematta täysin varma siitä, että tuote oikeasti kiinnostaa kyseistä vaikuttajaa.

Kuinka kuka tahansa sitten voi tehdä blogillaan rahaa?

Sitten takaisin tämän postauksen alkutekijöihin eli siihen kumppanuusmarkkinointiin, jota kerroin itse pääasiassa tekeväni. Olette varmasti huomanneet esimerkiksi kauneuspostausteni sisältävän kaupallisia affiliatelinkkejä, joiden avulla voin tienata rahaa. Vaikka joku ehkä voisi ajatella toisin, en kuitenkaan tienaa senttiäkään sillä, että joku klikkaa linkkejäni. Mielestäni ei ole keneltäkään pois, että bloggaaja saattaa tienata jotain sillä, että suosittelee lukijoilleen tuotteita, joista ajattelee näiden pitävän ja joita suosittelisi ihan ilman niitä mainoslinkkejäkin. Hommahan menee niin, että jos joku teistä ajautuu ostamaan linkkini kautta jonkin linkittämäni tuotteen, saan ostoksesta komissiona jonkun pienen osan, esimerkikisi 10%. Eli jos joku tilaa kauttani 15 euron kasvovoiteen, saan siitä ehkä parhaimmillaan euron-parin luokkaa. Vaikkei suurista summista olekaan kyse, on mielestäni kyseessä todella reilu ansiomalli bloggaajille, jotka jokatapauksessa suosittelisi niitä samoja tuotteita. Ottaen huomioon, että blogien lukeminen on kaikille ilmaista. Ei kukaan valita siitä, että joutuu maksamaan lehtitilauksesta, joka on pullollaan maksettua mainosta, sisältäen huomattavasti vähemmän oikeaa ja aitoa sisältöä blogeihin verrattuna.

Oma tuntumani on, että bloggaajien työpanosta saatetaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä ehkä ajatella kuinka paljon hommaan oikeasti kuluu bloggaajan aikaa ja nimenomaan välttämättä ilman mitään korvausta tästä työstä. Siksi esimerkiksi mainoslinkkien tulot eivät oikeasti ole konkreettisesti kenenkään pussista pois. Jos joku lukee mielellään blogin kauneustuotevinkkejä, mutta ihan silkasta periaatteesta välttää linkkejä ”ettei bloggaaja vain saisi mitään” ja näpyttelee samaiseen verkkokauppaan jotain muuta kautta, on mielestäni hieman syytä mennä itseensä. Miksi joku toimisi näin? Onko sekään reilua, että mielellään hyödyntää kaiken blogin tuottaman sisällön, vieläpä ilmaiseksi ja yritetään viime hetkeen asti taistella sitä vastaan, että bloggaaja saisi euroakaan tekemästään tuntien työstä (joka ei kuitenkaan oikeasti ole keneltäkään pois). Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä tätä. Itse teen affiliatea pääasiassa kahden verkoston kautta: Performission ja Awin.. Kuka tahansa voi liittyä näihin verkostoihin mukaan ja tienata blogillaan tai somellaan. Itse teen Performissionin kautta yhteistyötä kauneuden, sekä hyvinvoinnin ohjelmien, kuten eleven, Jolie, Naturelle, NaturalGoodsCompany, Hyvinvoinnin tavaratalo ja sitten Stockmannin kanssa, Awinin kautta taas pitkäaikaista yhteistyötä Zalandon ja Elloksen kanssa. Olen tehnyt kumppanuusmarkkinointia niin monia vuosia, että itselleni se on jo täysin selkeä juttu ja pidän tästä toimintatavasta. Ostolakossa-Virve itseasiassa kirjoitti mielenkiintoisen postauksen samaisesta aiheesta ja toimi inspiraationani tähän postaukseen. Käykää lukaisemassa myös hänen ajatuksensa aiheesta 🙂

Ja jos kuvien kalenteri herätti mielenkiintonne, niin on Nunucon juuri ilmestynyt ensi vuoden kalenteri (saatu). Minullahan oli tuo samainen kalenteri myös tälle vuodelle ja on kulkenut mukana laukussani suunnilleen vuoden jokaisena päivänä. Vuosi sitten jo hehkutin, että Nunucon kalenteri on kaunein kalenteri, jonka olen omistanut!

Herättääkö blogilla tienaaminen teissä minkälaisia ajatuksia? Nyt saa kertoa mielipiteitään anonyyminä tai omalla nimellään.

Ansaitsevatko bloggaajat mielestänne palkkansa tämän postauksen luettuanne? 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.