Julkaistu

Terveiset sairastuvalta

Heippa taas. Meidän perheessä on vietetty eilisestä saakka kivaa vatsatautia, joka on ollut itseasiassa pojan ensimmäinen pahempi kuumetauti. Kuume nousi toisella useaan otteeseen yli 39 asteeseen ja vihdoinkin kai pahin pöpö alkaa hellittää levon, sekä lääkkeiden avulla. Toinen oli aivan surkeana ja veto pois vielä aamulla, mutta nyt jaksaa jo leikkiä entiseen tapaansa aina hetken, vaikka toipilas onkin edelleen. Näköjään on kuitenkin kuume taaas nousussa 🙁

Tässä kauhulla odottelen, että mahtaako samainen vatsatauti iskeä kohta meihinkin, sehän tästä puuttuisikin että oltaisiin täällä kaikki sairaina!! Siihen malliin on kyllä päätä särkenyt tänään, että vähän pelottaa mitä seuraavat pari päivää tuovat tullessaan. Käsidesi ja probiootit ovatkin olleet aktiivisessa käytössä.

Sinänsä ollaan oltu todella onnekkaita, ettei naperolla ole tähän saakka ollut kertakaikkiaan mitään muuta pöpöjä kun pariin otteeseen pientä nuhaa ja muistaakseni lämpöilyä jonkun rokotuksen jälkeen, sekä semmoista tavallista hampaiden tuloon liittyvää kipuilua, mikä nyt tietty ei mihinkään flunssaan liity. Koskaan ei ole kuume noussut noin korkealle tai vointi yleisestikään ollut noin huono. Tuo pikkuherra kun on muutenkin todella huono juomaan nesteitä mukeista yms, niin ollaankin nyt jouduttu melkoiseen tahtiin tankkaamaan ruiskulla ja lusikalla suuhun nesteitä ja Floridralia 🙁

Seuraavalla kerralla toivottavasti vähän kivempiä terveisiä. Mikäli pariin päivään ei kuulu mitään täällä, niin todennäköisesti maataan siis vatsataudin kourissa 😀 Toivottavasti kuitenkin parempi tuuri!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Yllärisynttärit ja eka tatuointini!

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin kolmekymppisistäni, vietettiin lauantaina jo ennakkoon hurjia synttärikemuja, jotka tulivat siis itselleni täytenä yllätyksenä. Osa teistä saattoikin Instan puolelta nähdä ”synttärikaappauksestani”, jossa ystäväni siis tulivat meille ja lähdimme yllärinä ensin Tammiston Rush trampoliinipuistoon. Itseasiassa sattumalta juuri viime viikolla mainitsin haluavani mennä tuonne ja koko tämä juttu olikin jo siinä vaiheessa tietysti suunniteltu 😀

Tuo tramppapuisto on aivan superkiva!! Ja vaikka ei uskoisi, niin tunnin hyppiminen käy oikeasti treenistä, hiki virtasi ja oli oikeasti kyllä melkoinen homma jaksaa hyppiä sen tunnin, joka tuohon oli varattu. Kauempaa ei kyllä edes jaksaisi. Onnistuin into piukeana tosin nyrjäyttämään nilkkani ekan vartin hyppelyn aikana, mutta mitäs nyt pienistä. Tällä hetkellä nilkka on kolmesta kohtaa turvonnut ja mustana, mutta toivottavasti paranee nopeasti. Anyway, varmaan ainakin tämän viikon osalta tulee paussi juoksulenkkeihin. Tämmöistä se ikä teettää, hahah 😀

Olen ihan hulluna kaikkiin tämmöisiin ”hurjapäiden aktiviteetteihin”, huvipuistot, vesipuistot, tämä tramppapuisto, saan aina semmoisen adrenaliinirushin kun pääsee hulluttelemaan, maailman parasta! Sitä tunnetta ei edes osaa kuvailla. Ihan kuin olisi taas joku 8v. Seuraavaksi pitäisikin sitten hoitaa kesän Lintsi-visiitti pois alta 😀

Trampoliinipuistosta poikkesimme kodin kautta suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, matka jatkuikin sitten keskustaan. En tiennyt yhtään mitä ohjelmassa on ja jossain vaiheessa alkoi oikeasti iskeä pieni ahdistus siitä, että mihin tässä joutuukaan. Pelkäsin hurjapäänä lähinnä benjihyppyä. Pieni shokkihan se kyllä oli havahtua tatuointipaikan edestä! Tosin huomattavasti pienempi kylläkin kuin se pelkäämäni benji.

Olin muutamaan otteeseen joskus sanonut Tommille ajatuksiani ekasta tatuoinnista ja näyttänyt kuvia, että millaisen ottaisin jos ottaisin. Olen jo vuosia jotenkin hannannut koko tatuointijutun kanssa ja semmoistahan se varmasti on aina sen ekan tatuoinnin kohdalla. En siis ole kokenut mitään pakollista tarvetta saada tatuointia, vaan lähinnä ajatellut, että ajan ja kuvan on oltava oikeita sitten joskus jos ovat tullakseen.

Tuskinpa olisin itse saanut koskaan mentyä sitä ottamaan. Pieni shokkihan siinä rehellisyyden nimissä iski, mutta olin kuitenkin niin helpottunut ettei kyseessä ollut mitään sen kauheampaa 😀 Kuva oli suunniteltu jo ennakkoon Tommin lähettämien kuvien perusteella ja lähinnä arvuuttelin kuvan tarkkaa paikkaa, jokatapauksessa ranteeseen olin sitä aina ajatellut. Ja juuri tuo kuva on se, jonka olin sanonut ottavani jos ottaisin.

Ensin olin puhunut symbolista ihan mini-koossa, lähinnä siis semmoisena etusormen kynnen kokoisena pikkuriikkisenä, mutta kuulemma aivan pienet tatuoinnit lähtevät ajan mittaan helposti leviämään, eivätkä pysy niin tarkkoina. Liian iso ei tuokaan missään nimessä kyllä ole, mutta isompaa en itse olisi halunnut. Olen näissä jutuissa todella minimalisti.

Enemmän jännitän verikoetta kun tatuointia, eikä tuo sattunut yhtään! Voisin kuvailla sitä tunnetta samaksi kun säärikarvojen epilointi, joka tosin ei sekään ihan kivutonta hommaa ole. Ehkä olen epilaattorilla jotenkin karaistanut kipukynnystäni. Ihan kauhean kauaa nyt ei tarvinnut tuossa penkissä kyhnöttää kun homma oli ohi noin viidessä minuutissa, mutta siinäpä se nyt sitten on ranteessa. Ikuisesti 😀

Vaikka joskus keväällä olikin käynyt mielessä, että olisi hyvin mahdollista saada Tommilta lahjaksi jotain tatuointiin liittyvää, niin koko juttu tuli kyllä aivan puskista! Paikkana oli siis Paradise Tattoo ja tekijänä Enni. Olen kyllä hurjan tyytyväinen tuohon ja ihan jatkuvasti havahtuuu tuijottelemasta omaa rannettaan.

Ilta jatkui tuosta terassin kautta Merimakasiiniin dinnerille ystävien kanssa, eikä päivä olisi kyllä voinut parempi olla. Aivan loistavat ja ikimuistoiset kolmekymppiset täynnä yllätyksiä, kiitos siitä Tommille ja ihanille ystävilleni. Sain lahjaksi hemmottelulahjakortin Långvikiin spahan, jonne siis suuntaamme Tommin kanssa vielä nyt heinäkuun aikana 🙂

Jee! Tästä voikin sitten hyvillä mielin alkaa elämä kolmekymppisenä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kohta 30

Tällä viikolla tulee minulla täyteen kolmenkympin rajapyykki ja huomenna sunnuntaina juhlinkin siis noita hurjia pyöreitä. Sen jälkeen kun täytti 25, on tuo kolmenkympin etappi jotenkin tuntunut niin ”hurjalta” ja sen suhteen on ideoinut mielessään ties mitä juttuja päänsä menoksi tai noin muuten vaan listannut asioita, joita pitää (mukamas) tehdä ennen kuin täyttää kolmekymmentä.

Hommata ensimmäinen omistusasunto, tulla äidiksi, nähdä maailmaa.. Ja muuta ihan höpöhöpöä, jotka ovat itselleni olleet semmoisia asioita epävirallisella to-do-listalla, vaikkeivat tuon kaltaiset elämän suuret päätökset nyt aina katso sitä aikaa tai paikkaa. Eihän lapsia voi hankkia ilman sopivaa puolisoa tai omistusasuntoa ilman tasaisia kuukausittaisia tuloja. Eikä sillä, eihän joku toinen edes pidä tärkeänä asiana esimerkiksi omistusasunnon hankkimista. Eipä tässä elämässä nyt toisaalta minnekään pitäisi olla kiire muutenkaan, joten nykyään olen vähän sillä kantilla, että melko turha mennä suunnittelemaan mitään ennakkoon, koska ikinä ei voi tietää minne elämä vie.

Nuorempana ajattelin, että yli kolmekymppinen esikoisen äiti on jotenkin ”vanha”. Mitä ihmettä olen ajatellut? Toisaalta, silloin täysi-ikäisyyden kynnyksellä nyt joku 25-vuotiaskin tuntui ikälopulta. Nyt nimittäin tuntuu, että olen sieltä nuorimmasta päästä nykypäivän äideistä. Jos ennen saatiin ensimmäinen lapsi parikymppisenä, on se nykypäivän mittarilla varmaankin vähintään kolmekymppisenä. En pidä niitä neljääkymppiä lähenteleviä äitejäkään millään tapaa vanhoina. Toisaalta, niin kauan kun nainen ylinpäänsä on hedelmällinen, niin tuskin kukaan nyt on oikeasti ”liian vanha äidiksi”. Tottakai riskit kasvavat mitä vanhempana synnyttää, mutta onhan ensisynnyttäjien keski-ikä noussut ihan huimasti.

Takaisin siihen ikäkriiseilyyn. Oikeastaan voisin ihmetellä, että mikä ikäkriiseily? Jotenkin nyt kun tuo 30v lähestyy niin siihen on alkanut enemmän suhtautumaan vain numerona. Kolmekymppinen on edelleen nuori. Ja vaikka jokainen vanhetessaan jossain määrin haikailee sinne nuoruusvuosiin, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, etten haluaisikaan olla enää se kokematon ja epäkypsä parikymppinen. Elämä opettaa ja jokainen vuosi tuo tietynlaista varmuutta elämänkokemuksen lisäksi. Nykyään osaan suhtautua moniin asioihin huomattavasti rennommin kuin viisi vuotta taaksepäin, monista asioista on opittu, eikä enää tee elämässä (toivon mukaan ainakaan) samoja virheitä uudestaan.

Eli, ikäkriisiä ei ole ainakaan tällä erää näköpiirissä, eiköhän katsota sitä uudelleen sitten kymmenen vuoden kuluttua! 😉

Aurinkoista lauantaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

JKL-visiitillä

Palasimme eilen pikalomalta Jyväskylän suunnalta ja kaikessa reissutohinassa en ehtinyt siellä bloginkaan ääreen kuten olin aikaisemmin ajatellut. Kylässä pikkulapsen kanssa toimiminen on jotenkin niin paljon työläämpää ilman syöttötuolia sun muita kotivempeleitä. Matkasängyn ostimme pojalle tämmöisiä reissuja varten, mutta senkin totesimme kyllä jo ekan käyttökerran jälkeen niin romuksi, että taidetaan reklamoida kyseinen Emma-sänky 😀

Vietin reissussa tuntikaupalla mm. kaivellen säkkejä täynnä äitini vintagevaatteita ja hitto mitä aarteita sieltä löytyikään! Oikein sormet syyhyten odottelen, että pääsen niitä pesukoneen kautta käyttämään. Nyt jo eka koneellinen kuivumassa! Eipä tarvitse hetkeen ostella uusia neuleita tai collegepaitoja.

Anyway, en ollut käynyt entisessä kotikaupungissani kunnolla sanotaanko noin viiteen vuoteen. Ihan pari kertaa ollaan tässä välissä piipahdettu jollain ihan tunnin-parin visiiteillä, jolloin ei ole oikein edes mitään ehtinyt tekemään, mutta tällä kertaa olimme siis jopa yhden yön 😀 En olisi voinut kyllä rehellisyyden nimissä uskoa, että olisin näin innoissani Jkl-reissusta! Harmikseni nimittäin täytyy myöntää, että vielä pari vuotta sitten jo ajatus Jyväskylään menemisestä ahdisti, eikä sinne ollut oikeastaan mitään asiaa.

Nyt lapsenkin kanssa on kuitenkin alkanut tietyllä tavalla arvostaa pienempien kaupunkien turvallisuutta ja onhan nyt vaikka Jyväskylässä ihan eri meininki Helsinkiin verrattuna. Huomattavasti siis turvallisempi ja kotoisampi. Vaikka tuskin sinne muuttaisimmekaan, niin on mielessä kyllä käynyt, että minne seuraavaksi? Porvoo, Sipoo, yms? Tuntuu, että Helsinki on nykyään niin levoton, vaikka kuinka yrittäisi lintukotoon muuttaa ja päiväkotien kanssa on ihan mahdottomat tilanteet. Kaikki ovat tupaten täynnä ja lapsia heitellään ympäriinsä kilometrien päähän vapaiden paikkojen perässä.

Siinäpä sitten koukkaillaan julkisilla eestaas lasta hoitoon ennen töitä jonnekin aivan toiseen suuntaan missä oma työpaikka on. Kyllähän ne päikkäreiden johtajatkin täällä tietävät, ettei hommassa ole kertakaikkiaan mitään järkeä, mutta minkäs teet kun budjetit ovat rajalliset. Voin jossain vaiheessa raapustaa enemmän meidän päikkärijutuista, paikkaa ei ole edelleenkään vaikka hakemus laitettu jo lähes 7kk sitten. Tosin syksyn paikat käsitellään vasta nyt lähiviikkoina.

Snapissä ja Instan storiesissahan tosiaan selitin, että sorruin taas ripsenpidennyksiin. Tosin näin kolmen yön jälkeen voin todeta, että olen taas onnistunut unissani hankaamaan näitä irti.. Meitä ei vaan ole luotu yhteen ripsenpidennysten kanssa 😀

No, enää ei ahdistanut lähteä Jyväskylään, päinvastoin! Kaupunkihan on muuttunut tässä vuosien varrella hurjasti ja ette tiedä kuinka innoissani esittelin Tommille vanhoja kotikulmia, kouluja, pankin konttoria, jossa pikkutyttönä kävin tallettamassa rahaa säästöpossusta, kaikkia ravintoloita ja siis keskustaa noin yleisesti. Harmi vaan, ettei juurikaan tullut tuttuja vastaan ja melko kiirushan tälläkin kertaa oli, mutta jotain tuli kuitenkin nähtyä ja tehtyä. Jo pidemmän aikaa on kuitenkin ollut ”haaveena” mennä Jyväskylään (mielellään näin kesällä) ihan kunnolla, sanotaanko muutamaksi päiväksi, jolloin ehtisi ajan kanssa nähdä ihmisiä ja käydä kaikkialla.

Erästä juttua olin kuitenkin odottanut erityisen innolla! Nimittäin ehdottomasti lemppariravintolaani eli Sohwia. Ihan älytöntä, etten vieläkään kaikkien näiden Helsinki-vuosien jälkeen ole löytänyt täältä ravintolaa, joka ajaisi Sohwin ohitse. Ei semmoista vain ole! Teki muuten myös Tommiin vaikutuksen!

Jos Sohwia pitäisi jollain tapaa kuvailla Helsingin ravintolamittakaavalla, niin se olisi Weeruskan ja Soul Kitchenin risteytys. Mutta niiiiin paljon parempi! Ja mikä parasta, myös ikilempparini löytyi vielä listalta, Sohwin kanaleipä. Söin itseasiassa sen molempina päivinä, haha 😀

Tosi kiva muuten huomata kuinka paljon Jyväskylään on tullut uusia pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita! Jossain vaiheessa vuosia taaksepäin tuntui, että kaikki puljut vaan sulkevat ovensa, mutta positiivinen juttu, että elpymisen merkkejä on havaittavissa taas pienyrittäjyydenkin kanssa, vaikkei se nyt edelleenkään täällä Suomessa mitään superkannattavaa aina ole.

Silti se tulee aina tietynlaisena shokkina Jyväskylässä kuinka ”tyhjää” kaikkialla on. Tiedättekö, vilkkaimpanakin aikana on Kauppakatu (joka on siis kuitenkin ydinkeskustan ”pääkatu”) kuitenkin melko tyhjä kun Helsingissä on ”tottunut” semmoiseen todella ahdistavaan tungokseen ja väenpaljouteen. Tuntuu oudolta mennä niin rauhalliseen paikkaan, vaikka se siellä asuessa kovin vilkkaalta tuntuikin.

Tavallaan tämä siis oli samalla meidän perheen kesän maakuntamatka. Sanoisinko kyllä, että on suoraan sanoen melkoinen operaatio lähteä minireissuun autolla pienen lapsen ja kahden aktiivisen koiran kanssa, muutaman tunnin ajomatkan päähän. Oikeasti ei uskoisi.

Tuntuu, että on melkeinpä helpompaa lähteä ulkomaille kun auto täynnä kohti toista kaupunkia, puhumattakaan jostain junamatkailusta 😀 Te ketkä harrastatte kotimaan matkailua ja matkustelu ulkomaille pienen lapsen kanssa arveluttaa, niin oma mielipiteeni on kyllä se, että melkeinpä helpompi homma lähteä lapsen kanssa jonnekin muutaman tunnin lennolla kuin roadtripille kotimaahan. Haha!

Ihan mukava kuitenkin taas olla takaisin kotona omien juttujen ja blogin parissa. Mukavaa viikonloppa btw! 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Julkaistu

Kotikuvia ja päivitystä pienimuotoisesta sisustusprojektista

Saatiin viikonloppuna taas tehtyä kunnon siivous kotona ja sen myötä innostuin räpsimään muutaman kuvankin, vaikka päivä itsessään olikin kuvauksen kannalta melko hämärä. Maailman suurin mysteeri on kuitenkin.. Miksei esimerkiksi keittiö voi olla aina siinä tip-top-kunnossa, että se olisi edustuskelpoinen suurimman osan ajasta? Ei nimittäin ole todellisuutta ainakaan meillä 😀 Aina jotain tahroja tasoilla, murusia ympäriinsä ja muutenkin kaikkia epämääräisiä astioita, joita muka vielä käyttää uudelleen. Eipä silloin kyllä kehtaa tänne räpsiä kuvia, vaikka kuinka sitä todellisuutta olikin. Toisaalta, olisihan se ihan hauskaa kontrastia näihin kuviin, joissa on takana siivoilua ;D

Olen viime aikoina yrittänyt väkertää meille yläkertaan jotain pieniä sisustusviritelmiä. Ja siis melko säälittäviä semmoisia, vaihdoin siis meidän yövalot, ohhoh! Haha! No mutta en jaksa tällä erää ottaa mitään stressiä yläkerran suhteen, sillä vaikka se ei kaikkine sekalaisine mööpeleineen ole läheskään valmis, niin näillä näkymin uudistus on edessä kesän jälkeen. Toivon mukaan kyllä jo aikaisemmin.

Nimittäin raahaan kaikki tavarani alakerran ”mun/pojan huoneesta yläkertaan”, jolloin pikkuinen saa siis sen ihan virallisen oman huoneensa jo nyt. Tarkoitus oli, että tämä nukkuisi vielä toistaiseksi meidän kanssa yläkerrassa, mutta ajateltiin kesän jälkeen kokeilla omassa huoneessa nukkumista. Veikkaan, että me kaikki nukumme sen myötä paremmin, varsinkin kun sitten töihin palatessa täällä alakerrassa on normaalia enemmän (ja aikaisemmin) meteliäkin, avaraan yläkertaan kun kantautuu kaikki äänet, mikä nyt ei meitä itseämme haittaa, mutta poika niihin tietty aamuisin herää. Meillä on muutenkin ilmeisesti joku telepatia-yhteys tuon minin kanssa. Jos itse herään aikaisemmin ja hipihiljaa nostan yöpöydältä puhelimen selatakseni hiljakseen hetken somea, niin johan se napero herää muutaman minuutin sisällä, vaikka olisin kuinka hiljaa 😀

Sen yläkerran Iines-kornerin myötä alakerran huone muuttuukin pois tästä meidän yhteisen huoneen roolista ja saan ihan virallisen oman nurkan yläkertaan, yay! Tuo meikkipeili on muuten se viimeksi tilaamani Bloomingvillen meikkipeili marmorijalalla. Tykkään kyllä! Se tulee sitten sijoittumaan mun yläkerran meikki/työ/romupöydälle. En muuten pärjäisi ilman yöpöytää, varsinkaan tuommoista laatikollista, johon jemmaan ihan kaiken pompuloista nenäsuihkeeseen ja käsirasvaan. Kaikkea sieltä löytyykin 😀

Tykkään kuitenkin hurjasti meidän yläkerrasta jo nyt. Harvemmin ollaan viimeaikoina vietetty siellä muuten aikaa kuin nukkuen, mutta jos vain saan mahtumaan niin tarkoitus olisi tunkea nurkkaan myös pieni työpiste itselleni. Vaihdoin viime viikolla taas vaihteeksi sänkyyn nuo Ellos Homen Candice-pellavalakanat ja on ne vaan ihanat! Edelleen himoitsen noita myös toisessa värissä. Noihin oli itseasiassa tullut uusia sävyjä ja tuolla postauksen lopussa on alekoodi, jolla saa -20% alen mm. Elloksen oman malliston jutuista.

Mun vanha (ja liian hämärä) lukuvalo jouti nyt sitten Tommin yöpöydän puolelle 😀

Ollaan jouduttu karsimaan alakerran tv-tason päältä kaikki tavarat pois, koska tuo riiviöhän tietysti vetää siitä kaiken alas, joten myös tuo lamppu jouti siis minulle lukuvaloksi yöpöydälle. Lamppu on tämä Ellos Homen Gibson pöytävalaisin, johon hommasin Biltemasta semmoisen vintage-hehkulampun. Tästä tulikin mieleen, että siitä paljon kysytystä ja aiemmin loppuunmyydystä lightboxistani on tullut myös tämä 15 euron miniversio. Itse olisin tilannut tuon heti paikalla, ellei olisi jo tuota aiempaa!

Tällä hetkellä on muuten lukemisena tuo Plum Sykesin Erojuhlat Manhattanilla. Aiemmin olen lukenut tuota sarjaa mm. Manhattanin Blondit ja VIP-ihmisiä, joskus siis sanotaanko 10v sitten kun tuommoinen hömppälukeminen iski jotenkin enemmän. Kivan kevyttä kesälukemista kuitenkin, vähän Sinkkuelämää-tyyliin, mutta ehkä enemmän jetset-elämällä höystettynä 😀

Sitten olkkariin! Tilasin kaksi uutta sohvatyynyjen päällistä, koska niitäkään meiltä ei juuri nyt löydy kun ihan pari hassua ja onhan niitä hauska vaihdella edes vuoden-parin välein. Tilaukseen lähti silloin viimeksi siis tuo hapsupampulapäällinen uutuusmallistoa ja ekopuuvillainen pilkkupäällinen. Selailin ensin epätoivoisena näistä alen puolta, mutta sieltä ei mikään oikein silloin osunut tyynynpäällisistä silmään.

Tyytyväinen olen ollut kyllä kumpaankin 🙂 Tosin tuo hapsullinen on nyt saanut kurjaa kyytiä Maui bebeltä ja vähän kauhulla odottelen, että kauanko siinä menee kun kaikki pampulat on mennyttä. Pakko todeta, etten ole todellakaan mikään koristetyyny-friikki, mutta kyllä sieltä Ikeasta yleensä edes muutaman vuoden välein jotkut uudet päälliset aina tarttuu mukaan. Viimeksi varmaan siis juurikin pari vuotta sitten.

Yhteensä meillä on varmaan jotkut ihan muutamat päälliset sohvatyynyihin, mutta niillä saa loppupeleissä kuitenkin melko vaivattomasti ja pienellä budjetilla uusittua olkkarin ilmettä. Vähän kun vaihtaisi verhoja (joita meillä ei edelleenkään ole, kauhistuttaa jo ennakkoon miettiä kuinka tuo pikkuinen niitä repisi ihan kokoajan, joten ehkäpä edelleen odotellaan niiden suhteen :D).

Ja kylläpä on nyt uutta kotiin! Ennen pahinta muutto/rempparumbaa ei tullut kyseeseen tehdä mitään sen kummempia hankintoja ja muuton yhteydessä tuli toki heitettyä vanhaa kamaa menemäänkin, joten monet jutut ovat olleet ostoslistalla. Edellisen 40m2 pikkukaksion jälkeen nimittäin joutuu ostamaan yllättävän paljon kaikenlaista, lipastoa, keittiövarusteita, jotka eivät ennen mahtuneet kaappeihin sun muuta.

Myös uusi keittiöpyyhe oli ollut ostoslistalla, aiemmat ovat olleet Marimekkoa ja Iittalaa, muita en hevillä huolisi. Joidenkin tekstiilien suhteen olen jotenkin ihan ylinuuka. Aiempi Marimekko alkaa kyllä olla jo niin kulahtanut näiden kaikkien vuosien jälkeen, että tämä uusi melkein häikäisi väreillään.

Tykkään siitä, että muuten yksiväristä ja simppeliä keittiötä piristää pienillä väripilkuilla esimerkiksi juuri keittiötekstiileillä. Marimekon Pikkukellukka-keittiöpyyhe löytyy 15 eurolla täältä jos kiinnostaa 🙂 En hoksannutkaan tilata samalla saman setin patakinnasta, joka itseasiassa myös pitäisi hommata uusi kulahtaneiden tilalle.

Noin muuten on pakko todeta, että olemme olleet keittiöömme hurjan tyytyväisiä. Etenkin juuri kaakeleiden ja keittiön kaappien osalta. Tai ainakin minä. En kyllä ole valituksen sanaa kuullut tuolta miekkoseltakaan. Tason suhteenhan oli silloin arvuuttelua, että musta vai valkoinen, kunnes valkoinen tuntui yhtäkkiä itsestäänselvältä vaihtoehdolta. Onneksi valittiin se!

Vaikka tahrat siinä toki näkyykin herkästi, niin ei tarvitse stressailla kosteutta tai kulumaa, jotka olivat aiemman jalopuutason kanssa ne suurimmat huolenaiheet. Ja sitä täytyy säännöllisin väliajoin öljytä, minkä suhteen ainakin itse olimme todella laiskoja. Toki esimerkiksi koivutaso olisi ollut tähänkin keittiöön ihana, varsinkin jos parketit olisi maalattu valkoisiksi, mutta hyvä näinkin 🙂

Kaikki kodinkoneethan hommasimme Siemensiltä ja noin muuten olemme olleet todella tyytyväisiä, mutta induktioliesi on alkanut viime viikkoina reistailemaan. Taitaa siis tulla takuuhommia.. Mutta pointti oli pyrkiä hommaamaan kaikki samalta valmistajalta. Nyt kun uuden kahvikoneen hankinta on tullut myös ajankohtaiseksi niin olen sen suhteen pohtinut juurikin Siemensin ja DeLonghin välillä. Luultavasti siis päädyn jompaan kumpaan!

Tulipas taas melkoisesti näitä kotijorinoita ja siinä ohessa myös esiteltyä se aiempi Elloksen tilaus! Noita tuotteita kaivellessa hairahdin taas selailemaan tuota Elloksen alea ja varsinkin kivoja pussilakanoita pilkkahintaan. Kannattaa siis varsinkin katsoa se kodintekstiilien osa alen puolelta. Nyt nimittäin tulee 24.7 saakka aletuotteista -30% lisäalennus, joten sillä ajattelin vielä itse tiirailla mm. noita petivaatteita.

Taas olisi jaossa myös alekoodia Ellokselle mikäli kiinnostaa esimerkiksi näistä postauksen jutuistani:

Koodi 365403 antaa -20% alen tilauksen loppusummasta 23.7 saakka.

Lisäksi tuo uuden asiakkaan kamppis on edelleen voimassa, eli liittymällä My Ellos-klubiin, saat -50% alen tilauksesi loppusummasta ja ilmaisen toimituksen 🙂 Täytyy seuraavalla kerralla pistää Tommi tilaamaan ne uudet pellavalakanat mun puolesta puoleen hintaan ;D

Kivaa keskiviikkoa!

 

Postaus toteutettu affiliateyhteistyössä Elloksen kanssa.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.