Eräs teistä kyseli kommenttiboksissa, että onko meillä Tommin kanssa samanlaiset näkemykset rahankäytöstä ja tästä sainkin postausidean kirjoittaa raha-asioista parisuhteessa. Oikeastaan en ole ihan kamalasti edes aihetta pohtinut, ollaan nimittäin rahojemme kanssa loppupeleissä melko itsenäisiä. Emme ole naimisissa, joten ei juridisestikaan noudateta ”kaikki on yhteistä”-periaatetta, enkä kyllä tiedä olisiko se muutenkaan meidän kohdalla kaikkein luontevin vaihtoehto, vaikka kylläkin osa omaisuudestamme onkin yhteistä, kuten nyt vaikka tämä asunto.

Ollaan raha-asioiden suhteen melko peittelemättömiä, kumpikin tietää suurinpiirtein paljonko toisella on rahaa, paljonko säästössä, milloin on seuraava palkkapäivä, paljonko toisen palkka on ja paljonko tulee veronpalautuksia, enkä usko että toisen kaapista voisi mitään sen suurempia luurankoja löytyä. Olemme siis kai raha-asioiden suhteen melko avoimia, vaikka aihe on toki semmoinen, joka saattaa jollekulle toiselle olla todella privaatti, eikä sitä kovin avata edes puolisolleen.

Olemme molemmat melko säästeliäitä ja meille on tärkeää, että rahaa jää sivuun esimerkiksi matkoihin, niihin yllättäviin juttuihin ja yleisesti niihin asioihin, joita haluamme toteuttaa ja jotka ovat meille tärkeitä. Kuten nyt vaikka tuo matkustelu. Sehän on tietty hyvä juttu, että jaamme tämän suhteen samat ajatukset. En nimittäin tiedä tulisiko siitä loppupeleissä mitään jos näkemyserot olisivat tässä asioissa kovin radikaaleja, toinen pistäisi sileäksi kaiken heti palkkapäivänä ja eläisi yli varojensa, kun toinen taas elelisi supersäästeliäästi.

Yritetään siis molemmat säästää arjen pienissä jutuissa, bongaillaan kaupassa päivän illallispohdinnan ohella esimerkiksi niitä punaisen lapun päiväystuotteita, suositaan nykyään S-ryhmää ja muita tuommoisia pikkujuttuja. Kumpikin kuitenkin huolehtii omasta säästämisestään ja vaikka yhteinen säästötili onkin joskus ollut ajatuksen tasolla, niin säästämme kummatkin erillään omilla tahoillamme.

Ainakin tähän saakka on toiminut vallan mainiosti se järjestely, että molemmat tienaavat ja käyttävät omat rahansa. Sanoisinko, että ruokaostokset hoidamme suurinpiirtein 50/50, osan kuluista (sähkö, netti yms) maksamme vuorotellen ja lisäksi meillä on tietyt omat jutut, mitä kuuluu hoitaa. T esimerkiksi hoitaa autoon liittyvät asiat ja minä taas maksan kaikki taloutemme vakuutukset. Tuo on aina toiminut meillä ja onhan se mielestäni reilua ja tasa-arvoista, että hommat hoidetaan puokkiin. Toki toinen tulee sitten vastaan joidenkin menojen suhteen esimerkiksi nyt hoitovapaan aikana, vastavuoroisuutta siis.

Yhteinen tili meiltä löytyy, se oikeastaan asuntolainan vuoksi. Meillähän on siis yhteinen asuntolaina, jota toki maksamme vastikkeen kanssa puoliksi pois. Toki yhteinen laina vaatii tietynlaista luottamusta toiseen, onhan siinä suuret rahat kyseessä ja ihmisetkin ovat erilaisia, jotkut haluavat erilaiset lainat vaikkei asialla olisikaan mitään tekemistä luottamuksen kanssa. Tokihan jo itsestään toisen kanssa yhdessä asuminen vaatii toiseen luottamista, ihan siis taloudellisestikin. Täytyy osata luottaa, että se toinen maksaa vuokran, vastikkeen tai sähkön ja muut arjen perusjutut.

Sehän on kai omien tilien lisäksi melko yleinen vaihtoehto, että siirretään yhteiselle taloustilille aina x-summa, josta maksetaan ruoka ja muut talouden menot, loput ovat sitten omia rahoja. Tuo on kyllä siitä kätevä järjestely, että helpommin pysyy hollilla siitä, paljon sitä rahaa todellisuudessa kuluu kuukaudessa esimerkiksi ruokaan, verrattuna siihen että maksetaan sekalaisesti omilta tileiltä kortilla ruokaostoksia, eikä niin tarkkaan pidetä summista kirjaa.

Ensimmäistä yhteistä asuntoa ostaessa olimme laina-asian äärellä, yhteinen vai erillinen? Olimme silloin taloudellisesti tosi eri tasoissa asunnon omarahoituksen suhteen, koska minulla olivat ASP-säästöni ja toisella taas hurjasti enemmän omaa varallisuutta aikaisempien omistusasuntojen kautta. Vaikka kuinka olisi luottamus kunnossa toiseen, niin on mielestäni tärkeää, että varsinkin suurempien summien kohdalla sovitaan asioista ihan mustaa valkoisella. Päädyimme yhteiseen lainaan, koska työni kautta saimme yhteisen lainan huomattavasti edullisemmin kuin silloin jos T olisi joutunut ottamaan erillisen ”kalliin lainan”.

Omarahoituksen suhteen kuitenkin teimme virallisen ”lainakirjan”, jossa määrittelimme molempien asuntoon pistämät ”omat rahat” ja minä ikäänkuin ”lainasin” toiselta erotuksen, jotta pankin näkökulmasta olisimme sijoittaneet 50/50. Muutenhan se olisi mennyt aivan järkyttäväksi säätämiseksi. Sitten aina asuntoa vaihtaessa on helppo vähentää jäljelle jäävästä summasta molempien ”omat rahat” ja tietää, että loput voidaan jakaa puoliksi.

Nyt kun vaihdan työpaikkaa, niin myös lainaehdot meillä muuttuvat ja syksyn mittaan varmasti onkin ajankohtaista myös kilpailuttaa asuntolainoja! Olen ollut koko ikäni saman pankin asiakas ja jännä, millainen tunneside siihen pankkiinkin syntyy. Lisäksi kun on vielä vuositolkulla ollut töissä siellä omassa pankissaan. No mutta, tottakaihan näissä asioissa menee sen mukaan mikä itselleen on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, asuntolainaahan maksetaan niin pitkään, että marginaalilla kyllä on pidemmässä juoksussa todellakin väliä.

Jossain vaiheessa pohdin OP:ta, mutta tuo bonusjärjestelmä on itselleni jotenkin niin vieras, että se vaihtoehto jotenkin vielä jännittää, vaikka kaikki vakuutuksemme ovatkin Pohjolasta. Aktia voisi olla kiinnostava uusi pankki, samoin Hypo, josta monet ovat alkaneet nostaa asuntolainoja lähivuosina. Täytyy tässä kesän jälkeen ottaa asiakseen tuo lainojen kilpailuttaminen!

Oletteko viime aikoina kilpailuttaneet lainoja (Pk-seudulla) ja kuka on antanut parhaan tarjouksen?

Ainiin ja oletteko samanlaisia parisuhdetalouden suhteen kun mekin vai kuinka taloutenne on jaettu?