Myönnän, että olin ennen varsinainen shoppailuhirmu ja välillä tuli ostettua uusia asioita ihan vain pelkästään sen uuden tavaran viehätyksen vuoksi. Eniten tuli varmaankin heräteostoksina hommattua vaatteita ja asusteita, vaikka oli sanomattakin selvää että kaappi tursusi niistä jo valmiiksi.

Heikkouteni taisi olla erityisesti Zaran vaatteet, toisinaan kyllä kengätkin, erilaiset huivit.. Ei sitä nyt yli varojensa tullut elettyä, mutta voisin todeta, että vähemmälläkin tavaralla olisi kyllä tullut toimeen. En varmaan ole yksin tämän asian suhteen, voisin nimittäin väittää että sama ”ongelma” on ollut varmaan ainakin jokatoisella nuorella naisella ellei jopa useammalla.

Ne rahat, jotka nyt menevät suoraan säästöön, tuli aikaisemmin käytettyä shoppailuun. Joskus 5-7v sitten en siis vielä ollut hoksannut sitä säästämisen juttua ja matkasäästöjä lukuunottamatta palkka yleensä tuli ja meni. Saatoin joskus maksaa vuokran pari kuukautta ennakkoon, joten olihan sekin tietynlainen säästötapa, mutta kuitenkin.

Nyt olen jo useamman vuoden pyrkinyt välttämään turhaa törsäämistä ja ostanut tavaraa vain todelliseen tarpeeseen. Kieltämättä sitä rahaa kyllä säästyy aika rutkasti kun ei tee niitä heräteostoksia tai ylinpäänsä kiertele usein kaupoissa, sehän niihin extempore-löytöihin yleensä nimenomaan johtaa 😀 Toisaalta, sitten tulee usein laitettua rahaa laadukkaampiin juttuihin, joista on iloa pidemmäksi aikaa. Säästäähän sekin rahaa pidemmällä aikavälillä.

Toki voin myöntää ostavani välillä jonkun vaatekappaleen vain silkasta ihastuksesta, mutta loppupeleissä kyllä ostan moneen tuttuun verrattuna varsin vähän mitään. Viimeaikoina olen ostanut muutaman vaatekappaleen kevääksi ja kaksi vaatekappaletta urheiluvaatteita, mutta siinäpä se oikeastaan sitten onkin.

Kaikesta tästä huolimatta asuu minussa kuitenkin pieni materiahiiri, ei semmoinen joka haluaisi ostaa kaiken ja hamstrata turhaa tavaraa, vaan semmoinen joka tykkää kivoista jutuista ja säilyttää huolella omia materiaalisia aarteitaan. Valehtelisin jos väittäisin, etten enää tykkää kivoista vaatteista ja asusteista.

Viime vuodet olen pyrkinyt aina säännöllisin väliajoin tyhjentämään kaappeja ja laittamaan myyntiin kaiken turhan tavaran, mutta tiettyjen juttujen kohdalla en kyllä edes harkitsisi. Jälkeenpäin on jopa harmittanut joidenkin rakkaiden juttujen myynti, joten jatkossa aion kyllä rehellisyyden nimissä olla hieman harkitsevampi sen suhteen mitä tavaroita myyn.

Tavallaan vastakohtana kaiken maailman säästöpostaksille ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen tavaroista, jotka ovat minulle rakkaita ja nimenomaan kulutustavaroina käytössä. Semmoisia jemmattavia harvemmin käytettäviä löytyy kyllä, mutta nykyään voin kyllä sanoa että kaikki ostettu pääsee aktiiviseen käyttöön. Tavaroita osaa arvostaa eri tavalla kun tekee juuri niitä harkittuja hankintoja, joista oikeasti tykkää hurjasti!

Lempparikenkäni (Niken Huarachen lisäksi) ovat nuo Acnen Cypressit. Ostin nilkkurit Tukholmasta Acnen liikkeestä ja ovat olleet jokaisen euron (vai kruunun? :D) arvoiset. Superhyvät jalassa, tyylikkäät ja muutenkin varsin kestävät. En voisi edes harkita luopuvani näistä, tosin tarkoitus olisi hankkia toiset samantyyliset vähän eri sävyisessä nahkassa.

Vaatekappaleista lempparini ovat varmaankin nämä kaksi. Eli ensimmäisenä tuo Samsoe & Samsoen roosa neulepaita, joka on aivan ihanan pehmoinen ja lämmin. (On muuten nyt Junkyardilla -30% alessa täällä!)

Toinen lemppari on tuo Biarritzistä ostettu collegepaita, joka on myös ihan superihana päällä. Jos pitäisi siis valita kaksi paitaa joilla pärjätä, niin valkkaisin nämä. Voisin sanoa tätä kaksikkoa semmoisiksi mukaviksi turvavaatteiksi 😀

Jos täytyisi koruista valita ne, joista pidän eniten niin ne ovat nämä kaksi. Tuo ylempi Love-riipus on myöskin Biarritzin reissulta, merkiltä Delphine Pariente. Kävin siis tuolla Dephinen liikkeessä ja meinasin seota. Aivan liikaa ihania koruja! Biarritziin voisi muutenkin mennä takaisin jo ihan noiden shoppailuidenkin vuoksi, vaikka mitä superihania putiikkeja.

Tuo rannekoru hopeisella tree of life-killuttimella on ostettu Balilta rantakauppiaalta ja oli kyllä paras ostos ikinä. Maksoi siis muutaman euron ja on ollut siitä asti ranteessa. Siis marraskuusta 2015 asti! Ja olen varmaan aivan murtunut sitten kun tuo päättää ranteesta irrota.

Lempparilaukku on tietysti tuo Balenciagan City, jota harkitsin siis aikalailla ehkä viiden vuoden ajan 😀 Menneinä vuosina olisin vaan antanut mennä ja ostanut tuon. Toisaalta laukun hinta ehti tässä vuosien varrella nousta varmaan 300 euroa, joten ehkä olisi vain alunperinkin mennä ja ostaa se.

Baltsu on ollut käytössä kyllä ihan huippu, yllättävän tilava ja ehdottomasti plussaa tuosta pitkästä hihnasta joka lapsen kanssa kätevä kun laukun saa tarvittaessa olalle. Pitkään harkitsin hopeiden ja kultaisten metallien kanssa, kultaiset siis olivat olleet ihan itsestäänselvyys pitkään, kunnes sitten päädyin noihin hopeisiin. Tämä siis se perus city, eikä Giant 12, jossa on vähän suuremmat ja röpelöisemmät nuo niitit.

No sitten ainoa näistä jutuista, joka ei ole hetkeen ollut kovin aktiivisessa käytössä. Nimittäin tämä pinkki Louis Vuittonin shawl, joka nyt vaan on niin ihana. Jotenkin tuo pinkki tuntuu niin hankalalta nykyään yhdistää mihinkään vaatteisiin tai varsinkin talvella takkeihin, mutta en kyllä raaskisi tästä luopua. Ennen omistin myös kaksi muuta LV:n shawlia (roosan ja sen sinisen denimin), jotka myin pois.

Vaikken enää niin paljoa näistä Vuittonin logohuiveista innostukaan, niin olen alkanut katua sen sinisen myymistä.. Aivan älytöntä muuten, että näissäkin on noussut hinta vuosien varrella niin paljon, että sain niistä kahdesta huivista myydessä enemmän kuin olin itse maksanut! Ja siitäkin on jo vuosia. Ja ihan siis huuto.netissä tarjousten perusteella. Lähtöhinta oli kuitenkin huomattavasti alempi kuin mitä itse olin maksanut, joten itse en noita lopullisia hintoja määritellyt.

Joku saattaa muistaa tarinan tämän pinkin huivin takana 😀 Olin siis jahdannut tuota pinkkiä shawlia (ja semmoista turkoosia) todella kauan, kunnes siitä tuli vihdoin taas tuo kausiväri ja sain sen ostettua. Tommi oli kauhistellut jotenkin kaikkien mun tavaroiden hintoja, oltiin siis alettu seurustelemaan ehkä pari kuukautta ennen tuota ostosta..

En uskaltanut näyttää tälle, että olin ostanut 400 euron huivin niin piilotin tuon paketteineen vaatekaappiin varmaan pariksi kuukaudeksi, kunnes sitten jossain vaiheessa otin sen esiin. Haha 😀 Esimerkiksi töissä tuo juttu oli ihan yleinen vitsi ja kaikki kyselivät aina, että olenko jo kaivanut huivin esiin. Nykyään en kyllä lähtisi mitään piilottamaan todellakaan, vaan sanon ihan rohkeasti että maksaa mitä maksaa. Huvinsa itse kullakin!

 Rakkaimpiin tavaroihin kuitenkin liittyy yleensä joku hauska muisto. Harvemmin kun mihinkään hutiostokseen saa muodostettua mitään tunnesidettä tavallaan. Ehkä siksi niitä ei arvostakaan samalla tavalla.