Minä ja juokseminen

Kellekään ei varmasti liene epäselvää, että rakastan juoksemista. Rehellisesti sanottuna se ei aina ollut niin, vaan lyhytkin juoksulenkki oli joskus jotenkin täyttä verta ja tuskaa. Yläasteella ja lukiossa rakastin kävelylenkkejä ja saatoin lähteä koulun jälkeen pariksi tunniksi yksikseni ulos kävelemään. Pari cd:tä ja kannettava soitin mukaan, niiden säestyksellä oli mukava vaan viettää aikaa yksikseen ja mietiskellä kaikenlaista.

Yksi vakkarireiteistä taisi olla lenkki Jyväsjärven ympäri, mutta aika vaihdellen kävelin ympäriinsä vähän kaikkialle. Jossain vaiheessa aloin harjoitella lyhyitä juoksuja, jotain siis kilometrin pätkiä, jotka silloin tuntuivat niin kamalilta! Toisaalta aloittelijana eivät kaikki jutut, kuten hengitystekniikat ehkä olleet vielä aivan päivänselviä. Pikkuhiljaa vuosien saatossa intouduin kuitenkin enemmän ja enemmän juoksemaan ja sanoisinko, että siitä kun virallisesti päätin aloittaa juoksemisen kunnolla (ehkäpä vuonna 2009), meni kuukausikaupalla kunnes homma kunnolla alkoi sujua.

Ensin juoksin semmoisia parin kilometrin matkoja, sitten pikkuhiljaa viittä kilometriä ja siitä ylöspäin. Kävin säännöllisesti kuitenkin edelleen reippailla vähintään tunnin kävelyillä, jotka tietysti nekin kohottavat kuntoa jonkin verran. Melko nopeasti kuitenkin rakastuin juoksemiseen, sen makuun kun kuitenkin pääsee nopeasti eikä enää juurikaan edes malta kävellä, vaikka yrittäisikin kävelylenkille lähteä.

Kevät on aina juoksuharrastuksen kulta-aikaa ja ajattelinkin jakaa omat vinkkini aloittelevalle juoksijalle:

 

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aloita siis matalalla tempolla ja lyhyillä matkoilla. Hölkäten siis ensin kilometrin-pari, ei ole mitään hyötyä vetää itseään henkihieveriin vaan parempi tehdä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Hengitystekniikka myös vaatii harjoittelua, ideanahan on pitää hengitys juostessa tasaisena, jolloin jaksaa pysähtymättä pidempiäkin matkoja kun hapensaanti on tasaista, eikä tarvitse pysähtyä haukkomaan henkeään.

Panosta hyviin varusteisiin. Tai varsinkin hyviin juoksulenkkareihin! Huonoilla, muuhun tarkoitukseen suunnatuilla kengillä ei kannata juosta, siinä vaan tekee jaloilleen hallaa. Hyvillä kengillä juokseminen tuntuu kevyeltä ja varsinkin ekojen kunnon lenkkareiden hankinnassa kannattaa konsultoida urheiluliikkeen myyjiä, jolloin löytyy kenkä oman askeleen ja jalan mukaan. En itsekään ole mikään ihan kamala hifistelijä juoksukamppeiden kanssa, mutta lenkkareihin kyllä panostan ja ne kannattaa uusia ainakin parin vuoden välein jos juoksee ahkerasti.

Haasta itseäsi. Seuraa juoksujasi jonkun appsin avulla ja pyri parempiin tuloksiin. Välillä on parempia ja välillä huonompia lenkkejä, mutta itse haastan itseäni esimerkiksi spurteilla, jolloin juoksen jonkun tietyn matkan todella kovaa ja sitten taas tasoitan vauhtia. Kehityksen huomaa kyllä selvästi kun seurailee matkojaan ja etäisyyksiä. Kun huomaa juoksevansa aina vaikkapa 6km matkoja, voi pikkuhiljaa haastaa itsensä juoksemaan 7-8 km matkoja. Itse käytän juoksujen trackaamiseen Sportstrackeriä ja Suunnon Movescountia, nykyään pääasiassa jälkimmäistä kun toimii yhdessä sykevyöni kanssa.

Viikolla käyn hölkkä/kävelylenkeillä vaunuilla ja viikonloppuisin ihan virallisesti juoksemassa. Tarkoitus olisi saada nyt aikaiseksi lähteä juoksemaan myös arkisin illalla ja eilen itseasiassa kävinkin jo. Olen pikkuhiljaa lisännyt matkaa juoksujen kanssa, alkuun noita 9-10km pätkiä ja nyt viime viikkoina ollaan päästy sinne 10-11km. Kesällä olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa semmoisia 12km matkoja.

Hyvä musiikki on ainakin itselläni ihan avainasemassa! En ikinä jaksaisi juosta tuntia ilman musaa. Yleensä kuuntelen oman Spotify-listan lisäksi myös Viikon suositukset-listaa, joka päivittyy aina maanantaisin ja sieltä saattaa löytää vanhoja lemppareita tai uusia hyviä biisejä. Hauskaa vaihtelua siis! Tällä hetkellä mulla ei ole mitään virallista erillistä soittolistaa treenibiiseille, mutta on kyllä aikaisemmin ollut ja pitäisi kyllä tehdä taas 🙂 Mutta anyway, hyvää musiikkia kuunnellen pitkäkin lenkki taittuu varsin rattoisasti!

Sykkeiden mittailu on itselläni nykyään arkipäivää juoksulenkeillä, aina en kävelylenkeille (eli siis vaunulenkeille) jaksa sitä ottaa mukaan. En ehkä keskittyisi heti alkuun tutkailemaan sykkeitä jos juoksu jo itsessään on uusi juttu, mutta kokeneelle harrastajalle se voi tuoda lisämaustetta.

Myös kivat juoksureitit ovat tärkeä juttu! Maailman tylsintä on juosta esimerkiksi pitkää asfalttisuoraa ja aina samaa reittiä (jonka pituuden lisäksi vielä tietää aina tarkalleen), joten vaihtelu virkstää senkin suhteen. Välillä on kiva lähteä juoksemaan jonnekin, missä ei ole vielä ikinä käynyt. Aika kuluu rattoisammin jo senkin puolesta, että voi ihmetellä uusia maisemia.

Mullakin on ehdottomasti välillä semmoisia känkkäränkkä-juoksuja kun tuntuu ettei suju ollenkaan! Juuri sunnuntain juoksu oli jotenkin täyttä tuskaa ja reilu normilenkkiin kului noin 5min pidempään kun yleensä.

Kuitenkin se aina palkitsee kun on saanut itsensä ylös, ulos ja juoksemaan! Juoksumaton ja ulkojuoksun välillä tykkään ehdottomasti enemmän ulkona juoksemisesta. Lempparini onkin ehdottomasti juosta metsässä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Viikonlopun juttuja ja vaalimietteitä

Eilen selasin kalenteria ja tämän kuun menoja, kunnes tajusin että toukokuu kolkuttelee jo pian ovella. Tai siis onhan siihen vielä tietysti viikkoja, mutta silti! En vaan jaksa uskoa kuinka nopeasti aika kuluu. Omalla kohdallani kevään (ja kesän) odotus alkaa yleensä huhtikuussa. Jotenkin sitä ennen kaikki tuntuu vielä niin kaukaiselta ja edessä voi olla maaliskuussa vielä lukusia takatalvia.

Sanotaanko, että usein pääsiäinen on hyvä virstanpylväs josta voi alkaa odottelemaan toukokuuta, silloinhan kevät on jo aivan hollilla. Itse korkkasin nahkatakkikauden viime viikolla, baltsuja en kuitenkaan ole vielä kaivanut esiin. Viikonloppuna tarkenin kuitenkin topilla pudistella mattoja ja oli kyllä ihan superlämmin! Meinasin itseasiassa jo hakea varastosta aurinkotuolin esiin 😀

Eilen käytiin äänestämässä ja loppuilta katsottiinkin vaalivalvojaisia. Ekaa kertaa ikinä olin vähän blaah-asenteella äänestämisen suhteen. Ihan vain siksi, etten tiennyt ketä äänestää. Vaalikoneiden ehdokkaat eivät jotenkin kiinnostaneet ja no, en osaa selittää. Loppujen lopuksi sain kuitenkin itseni raahattua sinne uurnalle ja onneksi! Muistin nimittäin saman asian, josta olen muillekin aiemmin paasannut; Jossei äänestä, niin ei ole myöskään sitten lupaa valittaa yhtään mistään. Jos äänestää ja vaikuttaa, saa myös kritisoida asioita, koska on oikeasti pyrkinyt vaikuttamaan asioihin, semmoinen turha valitus ilman mitään toimintaa on kyllä maailman turhinta.

Onneksi en nyt itsekään sortunut siihen, lopulta äänestimme Tommin kanssa (ekaa kertaa) samaa ehdokasta. Tällä kertaa annoin melko radikaalin äänen (en tosin persuja, just to make things clear :D) aiempiin verrattuna ja melko yllättävää, että monilla muillakin on näköjään alkaneet äänestystulosten perusteella kääntymään mielipiteet enemmän vasemmalle kaikkien leikkaussotkujen jälkeen. Sen verran voin sanoa, että vielä pari vuotta taaksepäin koin Kokoomuksen edustavan lähimpänä omaa ajatusmaailmaa, mutta enää en.

Vaikka en edelleenkään liputa semmoisen sosiaalihyysäämisen puolesta, niin en kyllä myöskään noiden jatkuvien leikkausten. Opiskelijoiden asema on esimerkiksi itselleni todella tärkeä aihe ja nyt ajattelee lisäksi vielä lapsiperheiden asioita ihan eri tavalla.

Mutta edelleen mielipiteet jakautuvat aika tasaisesti oikealle ja vasemmalle, kuitenkin jos näistä kahdesta täytyy tällä hetkellä valita tulevaisuuden Suomen nimissä, niin haluan vaihtoehdon, josta kukaan ei oikeasti kärsi. Esimerkkinä nyt vaikka juuri pienituloisimpiin kohdistuvat leikkaukset sun muut. Muutamia hyviä henkilöehdokkaita oli, mutta ehkäpä sekään ei ole järkevää, että antaa äänensä sen henkilön nimissä, koska puolueellehan se loppupeleissä kuitenkin menee. Eipä yksi pieni ehdokas loppupeleissä kovin vahvasti niitä omia asioitaan saa eteenpäin..

Tämän enempää en viitsi politiikasta turista, nuo nyt ovat aina niin mielipiteitä jakavia asioita. Toivottavasti myös moni teistä kävi äänestämässä! Täytyy tänään perehtyä tarkemmin noihin lopullisiin tuloksiin, en jaksanut nimittäin valvoa kun kymppiin eilen 😀

Muutenkin pidin eilen jotain ihme tietokone-paussia ja jostain syystä en saanut aikaiseksi julkaista postausta kun koko päivä oli jotenkin taas täynnä hommaa. Oltiin hamstrattu virpojille palkkaa, mutta meillä ei käynyt yhtäainutta virpojaa! Olin aivan pettynyt! Odotin nimittäin, että tänne uuteen kotiin tulee niin varmasti useitakin, mutta eipä sitten näköjään. Tuli niitä pikku-noitia kyllä vastaan tuolla ulkona kun kävin lenkillä.

Ja kuvituksena randomkuvia mun parin viikon takaisista viikonloppu-kynsistä. Lakkasin ensin kaksi kerrosta Avonin Gel finishin Creme brulee-sävyllä* ja sitten koristelin nimettömät Lumenen hilelakalla*. Tuli kyllä tosi kivat!

Olen jotenkin vielä täydessä horroksessa ja unenpöppörössä viikonlopun jäljiltä. Ehkäpä se tästä kohta karisee..

Kivaa viikon alkua!

 

Saadut tuotteet merkitty *-tunnisteella

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Elloksen tilaukseni

Meidän maalaukset eivät ole edenneet yli viikkoon taas mihinkään.. Toivottavasti nyt saadaan tällä vauhdilla edes kesäksi koti valmiiksi! Ja onneks nyt edes nuo olohuoneen tasot hommattu. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että niiden päälle voi sopivasti alkaa hamstraamaan kaikenlaista härpäkettä. Teinkin tällä viikolla tilauksen Ellokselle* ja tämmöiset jutut lähtivät siis tilaukseen…

1.Turkoosi koristerasia täältä* 2. Pöytälamppu marmorijalalla täältä* 3. Lightbox täältä* 4. Marmorinen alusta/tarjotin täältä*

En oikein tiedä ovatko nuo lightboxit jo vähän vanha juttu, mutta pakkohan semmoinen on saada! Tarkoitus olisi laittaa se sitten myöhemmin pikkuherran huoneeseen, mutta ihan näppärä koriste esimerkiksi juhliin kun voi laittaa jonkun  viestin näkyville 🙂 Mikään ihan superkallis (25e) kun ei kuitenkaan ole.

Tuota marmorista vatia olin miettinyt jo jonkin aikaa ja nuo Ellos Homen marmorijutut ovat tosi kivoja. Vati on loppupeleissä monikäyttöinen, sopii koriste-esineiden alustaksi, tarjoiluvadiksi ja miksi ei kivojen kuvien ottoon, haha!

Pöytälampulle en jaksanut tilata itse lamppua, mutta täytyisi käydä ostamassa joku kiva e27 niin saisi lampun sitten heti käyttöön olkkariin. Olin jo pitkään kurkkinut jotain tuommoista kivaa pienikokoista lamppua, joka olisi samalla myös sisustuselementti. Nyt vasta huomasin, että tuo marmorivati ja lamppu olivat samassa tuossa tuotekuvassa! Olenkohan jotenkin alitajunnassa nähnyt tuon ja tilannut molemmat 😀

Tuo  koristerasia oli vähän random, mutta jotenkin niin söpö etten voinut vastustaa. Sopii mielestäni meille kivasti.

Elloksellahan* on vielä 17.4 saakka käynnissä se alekamppis, mitä enemmän ostaa, sitä enemmän saa alennusta. Esimerkiksi 80 euron ostoksista tulee 20 euron alennus, 120e ostoksista 30 e alennus.. Alennus aktivoidaan joko tuolla sivuilla tai kassalla koodilla 355727

Koko valikoimaan pääset tästä!* Voin ottaa myöhemmin kuvia näistä tuotteista in action 🙂

 

kaupalliset linkit merkitty *-tunnisteella. Alennus ei välttämättä koske kaikkia merkkejä, eikä huonekaluja

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Weeruskan brunssi

Nyt jatkuu sitten ne brunssijutut! Seuraavaksi olisi vuorossa tämän hetken ehdottomin lempparini brunsseista, nimittäin Weeruska Alppilassa. Sinne kun tulee mentyä kerta toisensa jälkeen. Ennen asuin Weeruskan naapurissa ja ravasin siellä ainakin kerran viikossa. Käpylässä asuessa tulikin sitten pitkä tauko, kunnes noin vuosi sitten alkoi tuo brunssi ja olin kerrasta myyty. Nykyään tulee aikalailla sen vuoksi käytyä useammin taas. Voisin sanoa, että tuolta löytyy ihan kaikki mitä brunssilta yleisesti odotan!

Itseasiassa joku aika sitten en tiennyt,  että brunssi voisi mennä paremmaksi.. Kunnes Weeruskan brunssille ilmestyi pehmiskone! Ihan älytöntä 😀 No mutta kuitenkin, sanoisinko että tämä brunssi on aivan loistava myös kasvissyöjille. Viimeksi katsoin, että lämmin-tuotteista puolet ovat lihattomia ja salaattejakin löytyy tosi reippaasti. Oikeastaan tuolla on kyllä kaikille kaikkea, samoin puitteet ovat varsin lapsiystävälliset ja kesällähän Weeruskassa on mukava käydä vaikka Lintsireissun yhteydessä.

 

Olen maistanut tuolla ensimmäisen kerran kukkakaali-wingsejä ja ne on kyllä niin hyviä! Siis semmoisia uppopaistettuja kukkakaaleja, joita syödään wings-kastikken kanssa. Välillä tarjolla on myös semmoista jännää uunibataatin tyyppistä (en nyt oikein keksi sille sanaa), joka myös vie noista kasvisruoista kielen mennessään. Viimeksi oli myös falafeleja.

Lisäksi tarjolla on mm. Clippersin laaja teevalikoima, karjalanpiirakoita, croissantteja, leipää, muistaakseni Nutellaa (nam), pekonia, lihapullia, munakasta,perunamuussia, smoothieta, kakkuja, hedelmiä ja lisäksi paistopiste, jossa saa tehdä itse vohveleita! Ja sitten tietty myös nyt se pehmiskone ja nompparelleja 😀 Jotain saattoi myös unohtua!

Brunssin menu on aina ennakkoon Weeruskan kotisivuilla ja tosiaan brunssi katetaan vain sunnuntaisin. Nyt näyttäisi olevan Välimeren brunssi seuraavaksi, kuinka taas tekisikään mieli, vaikka justiinsa viime sunnuntaina kävin!! Muistaakseni hintaa brunssilla on jotain reilut 20e, on kuitenkin jokaisen euron arvoinen. Itselläni tuo ainakin pitää aina iltaan asti nälkää. Ja ei ole sponsoroitu postaus todellakaan. Kaikki testaamaan! 😀

Jos olette käyneet, mitäs tuumasitte? Mikä on teidän lemppari-brunssi?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Vinkkejäni tuloksekkaaseen työnhakuun

Jos yksi suurista intohimoistani on kaikki someen ja viestintään/ digitaaliseen viestintään liittyvä, niin HR ja henkilöstöjohtaminen on toinen suuri kiinnostuksen kohde. Olen aina ollut valtavan kiinnostunut urasuunnittelusta ja työnhausta, sekä noin yleisesti kaikesta kouluttautumiseen, kehittymiseen ja työhyvinvointiin liittyvästä. Jos haluaa tehdä elämässä mielekkäitä juttuja ja siis nimenomaan työn saralla, niin täytyy työnhakuun oikeasti panostaa.

Kaikki lähtee tietysti pohjimmiltaan siitä varsiaisesta urasuunnittelusta, täytyyhän päässään olla valmiina jo tietynlainen visio siitä mitä haluaa tehdä ja hahmottaa omat taidot, sekä osaaminen sen kantilta miten ne tukevat tuota haavetta ja visiota. Aina voi tietysti haaveilla vaikka nyt sitten ydinfyysikkona toimimisesta, mutta voin kertoa että ainakin omalla kohdallani tuo olisi jo pelkästään haaveen tasolla aika tähtitieteellisen kaukana realismista! Todellisuudentajua niiden omien taitojen ja kykyjen suhteen siis tarvitaan. Aina tietyt asiat oppii itse työssäkin ja koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella ja kouluttautua, mutta ymmärrätte varmasti pointtini.

Oma projektini tälle keväälle on päivittää Linkedin-profiilini aivan perinpohjin, ihan noin muuten vaan. Kovin aktiivisessa käytössä Linkedin ei ole nyt mammaillessa ollut, mutta aikaisemmin on tullut ahkerasti sitä selailtua. Tuo ”työelämän Facebook” on kyllä mitä mainioin työkalu verkostoitumiseen ja yleisesti urasuunnitteluun, suosittelen kaikkia liittymään. Se nyt vaan on sitä nykypäivää, että CV:kin on netissä. Itse olen aina avoin uusille työtarjouksille, koska: Miksi ei? Vaikka nykyinen työpaikka olisikin kiva, voivat uudet haasteet välillä olla kuitenkin hyvä juttu. Joten, jos joku siellä päässä rekrytoi mielenkiintoiseen pestiin, niin viestiä vaan tulemaan, haha!

Sain juuri pari viikkoa taaksepäin kommentin yhdeltä teistä ja siitä, kuinka jostain aiemmasta työnhaku-postauksesta oli ollut hyötyä työnhaussa ja työhaastattelussa. Aivan huippua!! ? En tosiaan edes muistanut, että olin aikaisemmin kirjoittanut aiheesta postauksen, mutta kaivoin sen nyt itsekin esiin ja aika hyvä postaus kyllä, vaikka itse sanonkin. Postaus Pieniä vinkkejä finanssialan harjoitteluhakuun vuodelta 2011 täällä, kurkkaa ihmeessä jos esimerkiksi harjoitteluhaku on ajankohtainen juttu! Jos olen tehnyt muunkin työnhakuun liittyvän postauksen, niin en ainakaan tähän hätään sitä löytänyt.

Itsehän en siis tosiaan ole mikään HR-ihminen tai alan ammattilainen muun kun oman kiinnostuksen kautta. Silti kyllä väitän tietäväni aiheesta asian jos toisenkin, ihan oman kokemukseni ja kiinnostuksen kautta. Tässäpä siis omia vinkkejäni tuloksekkaaseen työnhakuun! Osa näistä, ellei jopa kaikki voivat suurelle osalle olla täysiä itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti avuksi edes jollekin.

Mikä on haaveesi?

 

Kun on selvillä visio siitä, mitä haluaa tehdä on aika miettiä miten sinne saakka päästään. Mitä valmiuksia minulta jo löytyy (mielenkiinnon lisäksi) ja kuinka voisin hankkia niitä lisää? Löytyisikö kirjastosta alan kirjallisuutta, muutaman teoksen lukeminen ei nimittäin ole pahitteeksi! Vaikka kyseessä olisikin oma ala, voi tietoaan päivittää ajantasalle ja palauttaa muistia kirjan tai alan artikkeleiden muodossa. Tai olisiko työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa kiinnostavia alan kursseja vai olisiko aika lähteä kuluttamaan ihan kunnolla koulun penkkiä tavoitteena ihan uusi ammatti tutkintopapereineen? Itse tykkään lukea eri alojen kirjallisuutta ja artikkeleita ajankuluksi, jotenkin kiva oppia oikeasti uusia juttuja ja noin muutenkin virkistää muistiaan opintojen suhteen 🙂

Pienimuotoista uudelleen kouluttautumista kun voi tehdä omatoimisestikin, mutta tietysti täytyy olla realismi tässäkin asiassa. Itse kun liputan ainakin sen puolesta, että useimmiten asenne ja luonne ratkaisevat. Hyville tyypeille löytyy aina hommia ja suurin osa asioista on mahdollista oppia itse työssä. Toki tietyt koulutukset ja kokemuspohja voivat olla rekrytoinnissa ratkaiseva juttu, mutta en jaksa uskoa, että kukaan nykypäivän muuttuvassa työelämässä olisi täysin valmis osaaja.

Mieti mitkä yritykset kiinnostavat sinua eniten. Tee lista niistä ja käy säännöllisin väliajoin kurkkimassa avoimet toimet. Etsi käsiisi yrityksen hr-kontakti ja lähetä avoin hakemus tai tiedustele vapautuvista paikoista. Tällöin jäät mieleen ja jos hakemuksesi on hyvä, sekä vastaat haettua tyyppiä, voidaan se poimia kasasta sivuun.

Hakemus ja CV

 

Olen itse ollut aina työnhaun suhteen äärimmäisen systemaattinen. Mietin asiat aina todella perusteellisesti alusta loppuun. Jos löydän kiinnostavan työpaikkailmoituksen, printtaan sen ja perehdyn siihen ajatuksella. Laadin jokaisen työhakemuksen aina erikseen ja tavoitteeni onkin, että itse ilmoitus ja hakemukseni ”käyvät yhteen” eli hakemus vastaa täydellisesti juuri kyseiseen ilmoitukseen. Mietin mitkä ovat juuri ne ominaisuudet, joita minulla on tukemaan kyseistä tehtävää ja tuon ne hakemuksessani ilmi.

Kerron myös mikä juuri kyseisessä alassa kiinnostaa ja perustelen sen, miksi juuri minä olisin kyseiseen tehtävään sopiva. Esimerkiksi ”aiemmissa tehtävissäni olen käyttänyt oleellisia järjestelmiä x ja x” tai ”olen asiantuntija aiheessa x, jota esimerkiksi kehitysnäkökulmasta voisi kyseisessä tehtävässä olla kaivattu kyky” tai mitä tahansa joka voisi tuoda juuri kyseiseen tehtävään lisäarvoa.

Ennemmin hiomaton timantti ulkopuolisilla näkökulmilla ja toisenlaisella kattavalla kokemuksella, kun suppeampi kokemus juuri siitä yhdestä ja ainoasta jota tehtävä pitää sisällään. Tämä siis jos liikutaan edes suurinpiirtein samalla alalla, eikä olla hyppäämässä lääkäristä kokiksi ? Tärkeintä on se, että hakemus on juuri sinun tyylinen. Toisen puolesta on nimittäin äärimmäisen hankala työstää työhakemusta, aina voi antaa vinkkejä sisällön suhteen, mutta jos alkaa muotoilemaan sisältöä toisen suuhun sopivaksi niin on tulos vaan teennäinen. Äitini vaati saada joskus kirjoittaa ensimmäisen kunnon työhakemukseni ja siitähän tuli ihan karsea! Tai siis voitte kuvitella kun teksti ei kuulostanut yhtään 18-vuotiaan nuorukaisen kirjoittamalta.. Noh, kirjoitin sen itse uudelleen 😀 Kirjoita siis itse hakemuksesi, mutta pyydä lopuksi vinkkejä sisältöön ja tietysti oikeinkirjoitukseen.

Monilla voi olla se ongelma, että ollaan superhuonoja raapustamaan hakemuksia, mutta sitten taas suorastaan loistetaan haastattelutilanteessa. Haastatteluun asti pääseminen on jo puoli voittoa, mutta karu totuus on se, että juuri hakemus on avain sinne. Siksi kannattaakin oikeasti panostaa hakemuksen työstämiseen, vaikka se olisikin aikaavievää ja ärsyttävää.

Työhaastattelu ja siihen preppaus

 

Haastatteluun valmistautuminen on kaiken perusta! Olen itse päässyt suurimpaan osaan paikoista, joihin olen ollut haastattelussa ja varmasti juuri perusteellisesta valmistautumisesta on ollut hyötyä. Kannattaa miettiä ennakkoon kysymyksiä, joita todennäköisesti esitetään. Ainakin ne kaikkein yleisimmät: Mitä juuri sinulla on antaa juuri tähän tehtävään? Mitä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Miksi juuri tämä ala tai tehtävä kiinnostaa? Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua? Mitä piirteitä arvostat esimiehessä? Millainen ryhmän jäsen olet? Mitä asioita toteuttaisit ja lähtisit viemään eteenpäin kyseisessä tehtävässä?

Mieti myös tarkkaan, miten kerrot itsestäsi tiivistetyssä muodossa, ammattimaisesti, mutta silti kiinnostavasti kiteyttäen kaiken oleellisen. Ketään tuskin kiinnostaa, mikä on lempiravintolasi tai poikaystäväsi nimi, mutta harrastuksista ja arvoista kertominen kertoo kuitenkin paljon sinusta ihmisenä ja antaa sopivasti osviittaa millainen tyyppi olet oikeassa elämässä. Usein työhaastattelut jännittävät ennakkoon, mutta mitä paremmin olet valmistautunut, sitä enemmän se auttaa haastattelussa ja estää jäätymisiä kun kysytäänkin jotain mihin et osaa vastata. Jännitys on yleensä sitä suurempi, mitä enemmän juuri kyseistä paikkaa haluaa. Usein olen itse maininnut haastattelussa jännityksestä ja saanut yleensä lopuksi kuulla, että mikäli jännitti, niin ei se ainakaan näkynyt ulospäin. Niin se nimittäin usein menee, että muut eivät sitä jännitystä ulospäin huomaa!

Perehdy myös ennakkoon itse yritykseen. Se nimittäin kertoo aidosta kiinnostuksesta ja siitä, että olet oikeasti jaksanut nähdä sen vaivan, että olet lukenut esimerkiksi heidän visiostaan ja arvoistaan. Voit myös yrittää miettiä pari täsmäkysymystä, kuten nyt vaikkapa ”Miten käytännössä toteutatte arvoanne X henkilöstönäkökulmasta?”. Itseäni myös kiinnostaa tietää millainen ilmapiiri työpaikassa on, minkä ikäistä porukkaa siellä työskentelee ja miksi ei voisi kysyä myös työsuhde-eduista (ellei niitä erikseen tuoda haastattelussa ilmi).

Haastattelun jälkeenhän vasta alkaakin se jännittäminen, että onko paikka sinun vai ei! Usein jatkon kyllä osaa aavistaa jo siitä, millainen fiilis haastattelusta ja haastattelijoista on jäänyt. Tai ainakin sen, että onko ehdoton no-no vai todennäköinen jatkoon-tapaus 🙂

Kysykää toki mikäli tuli jotain mieleen ja kiinnostaisi myös jos teillä on lisäillä hyviä vinkkejä!

Jotkut jutut kun varmasti tästäkin unohtuivat ja en jaksanut kovin itsestäänselviä asioita edes lähteä listaamaan. Perusjuttuja olikin jonkin verran listattu siellä aiemmassa työnhaku-postauksessa.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.