Avainsana: ajatuksia

Mun täytyy heti alkuun varoittaa maailman hölmöimmästä kuvapläjäyksestä! Perehdyin nimittäin taas kerran eilen Snapchatin saloihin, kerran aikaisemmin annoin jo joskus viime vuonna nimittäin periksi kun en kertakaikkiaan tajunnut siitä yhtään mitään 😀 Eilinen tulikin aikalailla sitä plärättyä ja jopas jotain, alan jo tajuamaankin jotain! Nyt en sitten oikeastaan ole muuta tehnytkään kun postannut Snapchatiin ties mitä hölynpölyä ja vauvajuttuja. Sain jopa äsken laitettua asetukset niin, että muutkin näkevät nuo postaukset. 

Ihan varma en ole millä nimellä mut sieltä löytää, mutta joko iines tai wp_aaltonen. Mullekin saa sitten kertoa millä nimellä mahdan sieltä virallisesti löytyä 😀 Nyt tajuan oikeasti kuinka vanhanaikainen Instagram on, enpä olisi uskonut! Yleensä olen aina ihan ajantasalla kaikissa somejutuissa, mutta pakko myöntää että tämän Snapchatin kanssa tultiin melkolailla jälkijunassa, ei vaan voinut ymmärtää miten se toimii.

Kuten näistä nyt näkyy, niin eilen tuli tosiaan reippailtua (taas kerran) babyn kanssa. Arabianrannan ja Vanhankaupungin lenkki on yksi lemppareista sillon kun mennään ”vähän kauemmas” eli n. 2km päähän kotoa. Aurinkoisella säällä tuo Arabian pätkä on ihan superkiva kävellä, muutenkin noilla vaunulenkeillä viihtyisi aina vaikka useamman tunnin. Yleensä kierretään 6-8km ja aikaa tähän kuluu yleens reilu tunti. Käppäillään nimittäin niin kovaa vauhtia kun vaan päästään ja nyt parilla kerralla olen vähän hölkännytkin noilla pitkillä suorilla vaunujen kanssa ja hyvin sujuu!

Meillä oli eilen myös eilen ensimmäinen julkinen ”imetysincident”, enkä voi nyt uskoa että selitän tästä täällä.. Käytiin siis tunnin lenkkeilyn jälkeen ennen kotiinpäin kääntymistä ostamassa pari lautasta Arabian tehtaanmyymälästä kun baby sai tietty herätessään nälkä-raivokohtauksen (niin käy aina kun vaunut pysähtyy edes hetkeksi vaikka nyt sitten kassalla) ja eipä siinä muu auttanut kun alkaa etsiä sopivaa paikkaa syömiseen. (Onneksi meillä on aina mukana tuo alemman kuvan saronki :D) Ensin löydettiin puistonpenkki ja yritettiin siinä auringonpaisteessa syödä istuaalteen, muttei siitä tietty tullut mitään kun vauva ei tahtonut löytää sopivaa asentoa siinä suutuksissaan. Lopulta sitten mentiin läheiselle nurmikolle puun alle köllöttelemään makuulleen ruokailun ajaksi, kunnes pikkuherra oli taas tyytyväinen ja pääsimme jatkamaan matkaa kotiin! 

Pakko sanoa sen verran, että itseäni ei toki haittaa imettää suht julkisella paikalla kunhan nyt vaan on mahdollisuus peittää itseni vaikka sitten edes jollain harsolla tai liinalla. Tarkoitan, että ei hätä tietysti lue lakia, mutta vaikka onkin kyseessä kovin tärkeä asia, en koe että imetys olisi sen enempää syy esitellä tissejäni julkisesti. Kukin saa tietty tehdä kuten itse haluaa, mutta jos tähän asti olen ollut vilauttelematta itseäni julkisilla paikoilla, en myöskään halua jatkossakaan tehdä sitä imettämisen verukkeella. Kokisin itse todella kiusalliseksi sosiaalisen tilanteen, jossa kaivaisin paidasta vauvalle paljaan rinnan muiden perheen ulkopuolisten ihmisten silmien edessä, voisin kuvitella etten olisi siinä vaiheessa itse ainut kenelle tilanne on kiusallinen. Mutta kukin tavallaan! Itselleni on tietysti tosi tärkeää, että kykenee ruokkimaan itse lastaan ja tietysti aina silloin kun vauva sitä vaatii, mutta mitään imettämisen överiliputtajaa minusta ei kyllä saa tekemälläkään. Välillä kun tuntuu että koko keskustelu aiheesta menee aivan totaalisen överiksi kun mielipiteet jakautuvat todella jyrkästi kahtia! Mutta eipä tässä mielestäni ole sen koommin virallista oikeaa kantaa 😀

Tänään olisi sitten kampaaja! Saa nähdä huomenna millaista tukkaa sitä sitten taiotaan, enempää en vielä paljastakaan. Eikä siis sillä tosiaankaan että mitään kovinkaan shokeeraavaa olisi tiedossa, pientä vaihtelua vaan 😀

Ps. Mikä siinä on, että kaikki elektroniikka alkaa hajoamaan aina samaan aikaan?! Tällä hetkellä mulla reistailee taas vaihteeksi puhelin, MacBook on vedellyt viimeisiään jo ikuisuuden ja samoin järkkäri kiukuttelee. Aikamoinen pommi alkaa uusimaan kaikkea, joten ehkäpä vaan tyydyttävä näihin vanhoihin niin kauan kun suostuvat toimimaan.. 

Aikamoinen selfiepläjäys tänään! Voisi tässä taas postailla sinne snäppiin 😀

Juhannuspa vilisti ohi nopeasti ja niinhän kaikilla vapaapyhillä on tapana. Pieni blogikoomakin ehti näköjään iskeä taas. Niin käy oikeasti aina kun on täältä erossa enemmän kun pari päivää! Joutuu jumittamaan tässä kahvin kanssa puoli tuntia ja miettimään, että mitäs ihmettä sitä kirjottaisi. Ehkä se taas tästä pikkuhiljaa.. Nyt voi ainakin sanoa syöneensä hyvin ja eilinen tunnin kävelylenkki ainakin tuli varsin tarpeeseen usean päivän ähkyn jälkeen.

Vietimme jussia tosiaan ystävän mummon mökillä parin tunnin ajomatkan päässä ja olipahan samalla tavallaan vauvan ensimmäinen lomamatka tai yleisesti muutenkin ensimmäinen yöpyminen muualla kun kotona (tai sairaalassa). Hyvin kuitenkin meni kaikki noin vieraassakin ympäristössä vaikka aluksi lähinnä tuumailikin, että mitäs kummaa sitä täytyy pienelle pakata mitään.. (Samat ongelmat tosin itselläkin ja tulipa taas todettua, että olisi kyllä pärjännyt huomattavasti vähemmällä..) Viime juhannus vietettiin poikkeuksellisesti kaupungissa kun jouduin itse päivystämään aaton töissä kun aatto ei ole kaikissa Pohjoismaissa pyhäpäivä, mutta nyt oli kyllä ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla mökkeilemään! Pelottavaa miettiä kuinka harvoin sitä loppupeleissä ikinä edes poistuu Helsingistä jonnekin, ellei nyt sitten siis ulkomaille.. 😀

Juhannuksena tuli jokatapauksessa heitettyä talviturkki, otettua vähän aurinkoa laiturilla, suppailtua, syötyä mun lemppari-grillijuttuja eli mustapekka-juustolla täytettyjä pekoni-herkkusieniä ja entrecotea, paistettua muurinpohjalettuja ja vohveleita.. Kaikkea aika perusjuttua siis! Vauvan kanssa ei tullut kyllä missään vaiheessa aika pitkäksi, joten kuvien räpsiminenkin vähän unohtui 😀 Ainiin ja vauva täytti sunnuntaina jo neljä viikkoa!

En varmaan vielä kertonutkaan täällä kun mun luottokortti jouduttiin sulkemaan sen jälkeen kun kortin tiedot olivat joutuneet vääriin käsiin ja sillä oli tehty vaikka mitä ihme ostoja. Sitä nyt on mahdoton saada selville missä se kortti oikeasti on kopioitu, jossain matkalla ehkä jo kauan sitten tai netissä. Tilasin nimittäin juuri kuukausi takaperin eBaystä vauvalle parit euron maksaneet töppöset, joten melko huono tuuri käynyt jos korttitiedot on kopioitu PayPalin kautta maksaessa, kuulemma kun ne voi nykypäivänä vuotaa ihan mistä vaan. Enkä nyt edes käytä korttia reissussa missään kovin ”epäilyttävissä” paikoissa, mutta nykyään ei sekän tarkoita mitään. Meidän Käpylän otto-automaatissakin oli talvella ollut kopiointilaite. Jokatapauksessa, nyt on osa niistä oudoista ostoista toteutunut ja joku on mm. ostanut Jenkeissä mun kortilla pizzaa yli 100 euron edestä Dominos pizzassa ja Papa Johnsissa. Toivottavasti oli edes hyvät bileet 😀

Ainiin ja niitä postaustoiveita saa aina pistää tulemaan jos jotain mielessä!

Tänään olisi tarkoitus suunnata juhannuksen viettoon mökille! Eilen saimme myös viikonlopun megalomaaniset ruokaostokset hoidettua ja ihmeen kivuttomasti vielä. Olipa myös vauvan ensimmäinen kerta isossa automarketissa, ei onneksi kuitenkaan saanut mitään raivaria kesken kaiken vaan nukkui tietysti vaunuissa kiltisti. Olen muutenkin alkanut sen leikkimaton lisäksi pitämään pientä lyhyitä aikoja sitterissä, siinä kyllä viihdytään! Varsinkin kun nostaa sen sitterin sinne kehdon sisälle, pääsee kunnolla tiirailemaan ympäriinsä ja voin samalla heiluttaa koko helahoitoa jalalla 😀 

Emoji-asu (H&M:ltä) ja sukka-Converset 😀

Viimeiset pari päivää olen ollut jotenkin normaalia väsyneempi, tuntuu että babyllä on jotkut tehotankkauspäivät taas meneillään ja syödään oikeasti ihan yötäpäivää. Viime yön jälkeen tosin vähän aiempaa parempi kun sai nukuttua edes vajaat 3h putkeen, sitä edellisenä yönä kun herättiin taas n. 1,5h välein syömään ja ihmettelemään. Onneksi kahvi pelastaa ja siinä vaiheessa kun päästiin eilen lähtemään meidän tunnin vaunulenkille aurinkoon, oli kyllä niin uudestisyntynyt olo! Se on kyllä ehdottomasti meidän päivän kohokohta 😀 On kyllä siinä mielessä suuri onni päästä vauvailemaan näin kesästä, eipä sinne vaunulenkeille tulisi nimittäin varmaan ihan kamalan aktiivisesti lähdettyä loskassa tai megapakkasissa.

Tänään siis tasan kuukausi meidän Ranskan reissuun (ja btw mun synttäreihin, ”jee” :D). Onhan tämä ensimmäinen virallinen kesälomareissu muutenkin lähes viiteen vuoteen. Joku voisi jo raahata matkalaukun varastosta ja alkaa tehdä ensimmäisiä pakkauksia, hahah. Itse tosin kuulun niihin edellisenä tai sitä edellisenä iltana pakkaaviin. Jotkut hienot matkarattaat meidän kuitenkin pitäisi naperolle ostaa reissuun, jotta päästään mahdollisimman vauhdikkaasti paikasta toiseen. Eilen aloitinkin jo etsinnän, täytyy jatkaa aktiivisemmin sitten ensi viikolla.

Vuodenvaihteessa kävi eräs mystinen juttu, joka on pistänyt sen jälkeen miettimään paljon muun muassa onnellisuutta. Tein tämän postauksen valmiiksi itseasiassa jo puoli vuotta sitten tammikuussa, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin saanut koko hommaa julkaistuksi ja aihe on jotenkin pelottanut.

Mulle nostettiin nimittäin Uuden vuoden aattona ensimmäinen tarot-kortti ikinä. Aluksi koko tarot-juttu pelotti, niistä tulee nimittäin heti ensimmäisenä mieleen elokuvat, joissa henkilölle nostetaan taroteista joku dramaattinen viikatemies ja sitten käykin köpelösti. Itse olen jotenkin niin hätähousu ja muutenkin taikauskoinen, että odottelisin varmaan joka päivä että milloin kortin ennustus toteutuu. Opin kuitenkin, ettei taroteista löydy varsinaisia ikäviä kortteja, eikä niidenkään tarkoitus ole välttämättä edes ennustaa tulevaa vaan peilata esimerksi menneisyyteen. Tulkintahan näissä on se kaikkein tärkein, oli se sitten tulevaa, nykyhetkeä tai menneisyyttä mitä se kortti symboloi. 

En ole siis aikaisemmin ollut missään tekemisissä tarot-korttien kanssa tai ylinpäänsä tiedä niistä paljoakaan, mutta hämmästyttävää (ja samalla pelottavaa) oli tuolloin Uuden vuoden illan pikkutunteina se, kuinka meille kaikille vedetyt kortit ihan oikeasti sopivat jokaiselle kun nenä päähän. Pakka sekoitettiin huolellisesti jokaisen henkilön jälkeen ja ennen vuoroani tippui lattialle eräs kortti. Ehdin jo painaa kortin mieleeni ja miettiä, että mikä ihme kävisi jos jostain kumman syystä vetäisin pakasta juuri tuon kortin johon aikaisemmin kiinnitin huomiota. 

Valitsin sopivaa korttia viuhkasta sen mukaan minkä kortin kohdalla tulisi se tunne, että juuri tuo kortti on se oikea. Ja siinä se oli, maljojen 10. Sama kortti jonka juuri olin nähnyt lattialla ja jota olin miettinyt. Ja jonka jälkeen pakka oli sekoitettu niin huolellisesti, etten olisi ikinä voinut tietää missä juuri tuo kortti sijaitsee tuosta lähes sadan kortin pakassa.

kuva täältä

 

Maljojen kymmenentähän kuvaillaan esimerkiksi näin: 

Rakkaus, onni ja ilo ovat asettuneet kysyjän elämään pysyvästi joko ystävien, rakastetun tai muitten läheisten muodossa. Sydämessä tuntuva hyvä olo, luottamus ja keveys ovat asettuneet sinne jäädäkseen.

Maljojen kymmenen on täyttymyksen ja valmiiksi saattamisen kortti, joka
antaa luvan juhlia saavutettua menestystä. Henkinen minuutesi johdattaa
sinua kohti loistavia rakkauden kokemuksia, uusia ystäviä ja menestystä.

Itse olen tänä vuonna miettinyt paljon juuri onnellisuutta ja sitä kuinka kaikki asiat ovat itselläni kohdillaan. Ei oikeastaan ole mitään mitä haluaisin muuttaa (jos nyt unohdetaan vaikkapa lottovoitto :D) enkä ole koskaan ollut näin onnellinen. Silti välillä mietin, että olenko oikeasti ansainnut tämän kaiken onnen? Tai tuleeko onnellisuuden ansaitsemiseksi ylinpäänsä tehdä jotain? Onko se itsestäänselvyys? Onko joku ihminen koko elämänsä jatkuvasti onnellinen ja tuntee ettei elämästä puutu mitään? Itse en nimittäin ainakaan ole tuntenut niin läheskään aina. Oikeastaan en ole koskaan tuntenut aikaisemmin tämmöistä samanlaista onnea. 

Samalla silti tuntee melkein huonoa omaatuntoa asiasta, ihan kuin se olisi joku perusolettamus, että jokaisen kuuluu olla edes vähän tyytymätön johonkin asiaan elämässään ja täysin ansaita se onni. Tai sitten pelkää että jotain ikävää tapahtuu jos menee liian pitkään liian hyvin. Mutta eihän sen niinkään pitäisi mennä? Nykyään mietin muutenkin enemmän karmaa ja sitä miten yrittää enemmän kiinnittää huomiota esimerkiksi omaan toimintaan ja välttää muiden ihmisten loukkaamista. Saatan itse olla esimerkiksi todella suorasanainen ja harvoin ajattelen että toinen voisi ehkä loukkaantua jostain sanomastani vain sen vuoksi että sanon jonkun asian liian suoraan, mutta olen jo pitkään yrittänyt miettiä tarkemmin vaikka sanomisiani tai tekemisiäni. Tai ylinpäänsä olla parempi ihminen. Uskonkin, että muille ihmisille tehdyt ikävät asiat osuvat ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan, sama juttu tietysti niiden hyvien tekojen kanssa.

Itse menin tuosta kortista jotenkin aivan psyykkeeseen, koska olin juuri lähiviikkoina ja päivinä pohtinut samaista asiaa. Jokainen tuosta kortista kerrottu seikka nimittäin tuntui niin ajankohtaiselta ja oikealta. Ehkäpä kortin tarkoitus oli kertoa, ettei onnellisuuden saavuttamiseksi tai ansaitsemiseksi tarvitse tehdä mitään tai ettei siitä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Mitäs mieltä te olette asiasta?

Viime viikolla sain melkoisen spurtin lenkkeilyn suhteen, eli kovin vauhdikkaissa merkeissä lähti nämä liikunnat käyntiin. Reippailla kävelylenkeillä tuli spurttailtua nimittäin viime viikolla yli 26km viidessä eri erässä!! 😀 Muutoin käytiin reippailemassa vaunujen kanssa, mutta eilen lähdin sitten koiran kanssa tunnin megareippaalle kävelylle. En malta odottaa sitä kun pääsee juoksemaan kunnolla! 

Mulle sattui nimittäin koominen kommellus jalalle kuukausi takaperin.. Mulla on siis vieläkin jaloissa jotain rasitusvammaa siitä kaikesta ”ylipainosta”, joka viimeisellä kolmanneksella koetteli. Yritin jokatapauksessa kuukausi takaperin eräänä päivänä päästä ylös siitä mun upeasta aurinkotuolista meidän pihassa, kun toinen jalka jotenkin lipesi ja taittui. Olin kertakaikkiaan niin painava, ettei omat jalatkaan enää jaksaneet kannatella 😀 

Tuo jalka on siitä asti välillä oireillut ja jalka kipeytyy varsinkin jos yrittää ottaa juoksuaskelia, kävellessä ei onneksi. Voitte kuvitella, että on tosiaan ihan mukava juttu olla taas oma itsensä tämän kehon suhteen. Puntarilla en ole käynyt nyt aikoihin, koska meillä ei kotona semmoista ole, joten tällä hetkellä ei ole hajua miten nuo kilot ovat jatkaneet karisemista. Väliäkö tuolla nyt edes on, synnytyksestähän on vasta 3 viikkoa aikaa, mutta kyllä mielenkiinnosta täytyy seuraavalla neuvolakerralla käydä puntarissa. Viimeksi parisen viikkoa sitten oli jokatapauksessa n. 12kg lähtenyt veks niistä vajaasta karttuneesta 20 kilosta.

Selfie parin viikon takaa 😀 

..jolloin puin ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen farkut jalkaan! Tosin nuo vaatekaappini kaikkein löysimmätkään farkut eivät mahtuneet kiinni kun lantio ei vielä ole palautunut, mutta täytyy tällä viikolla testata jos onnistuisi jo. Ihana kyllä pukeutua ”normaaleihin vaatteisiin”!

Mun on kyllä myönnettävä, kuinka yllättynyt olen siitä kuinka paljon tässä vauva-arjessa saa loppupeleissä aikaan ja hoidettua asioita. Olinhan kuvitellut alkuunsa, ettei aikaa ole mihinkään ja kaikki kotityöt seisovat. En voi kiistää etteikö vauvanhoito olisi ympärivuorokautista hommaa ja eipä tuo pikkuinen loppupeleissä enää nuku läheskään niin paljoa kun ensimmäisinä viikkoina vaan nimenomaan haluaa olla paljon sylissä ja lähellä. Otettiin viikonloppuna käyttöön leikkimatto, jolla poika tykkää tyytyväisenä köllöttää jopa yli puoli tuntia ihan vaan ihmetellen kaikenlaista. No mutta takaisin aiheeseen.. Päiviähän on aivan mahdoton mennä ennakkoon suunnittelemaan ja kotihommat sun muut on tietysti hoidettava silloin kun bebe nukkuu. Ja saahan viikonloppuisin ja iltoisin luonnollisesti paljon enemmän aikaan kun meitä on se kaksi aikuista täällä kotona.

Sanoisin kuitenkin silti, että vaikka työelämässä tulikin nukuttua pitkiä ja katkeilemattomia yöunia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden vastata pienen ihmisen tarpeisiin olin silloin kyllä huomattavasti kiireisempi ja väsyneempi työpäivien jäljiltä. Itseni tämä vauva-arki on siis yllättänyt lähinnä näin päin, energiaa kyllä riittää vaikka tuleekin nukuttua öisin aikalailla yhteensä se max 6h kun öisin ruokaillaan 2-4 erässä ainakin tunti. Päivisin en ole itse nukkunut kertaakaan. Nyt ennättää jopa pitää kotia pystyssä ja päivittää blogiakin. Tietty kaikki tuo vaatii oikeasti sitä multitaskingiä ja ripeyttä, sata asiaa täytyy nimittäin saada hoidettua siinä vaiheessa kun vauva päivällä nukahtaa niille tunnin päikkäreille. Kyllä siinä välillä sydän pampaten täällä hiihtelee ympäriinsä tekemässä asioita. Ei myöskään toivoakaan, että olisin työpäivien jälkeen jaksanut lähes jokapäivä raahautua tunnin lenkille, mikä on siis meidän todellinen arjen luksusmomentti päästä liikkumaan!

Ja en todellakaan tarkoita, että heivaisin täällä vauvan tuntikausiksi kehtoon yksikseen ihmettelemään päivittäessäni blogia tai muuta askaretta, kumman hyvin saa kirjoitettua postauksia kännykällä esimerkiksi imettäessä tai hoidettua hommia vauva sylissä. Suurimman osan hommista saa kuitenkin hoidettua hienosti vauvan nukkuessa, eikä niihinkään tuntitolkulla mene aikaa kun pyrkii pitämään kodin edes jonkunlaisessa järjestyksessä. Mutta tietty kyllä sitä hommaa aina riittäisi ja päiviäkin on erilaisia, välillä ei ehdi paljoa mitään ja välillä vaikka mitä. Tai onhan sitä usein semmoinen olo, ettei saa läheskään kaikkea tehtyä mitä oli suunnitellut, mutta yllättävän paljon kuitenkin! Onhan tässä siis hurjasti puuhaa, muttei ehkä sillä mitalla mitä olin villeissä kuvitelmissani ajatellut. Ehkäpä syy onkin juuri siinä kuinka erilaista kiirettä tämä on, ei nimittäin samalla tavalla stressaavaa kun se työelämän kiire.

Onhan eroja varmasti vauvoissakin ja ehkä itse vaan olen päässyt helpolla, sitä en tiedä? Voin kyllä täysin rehellisesti sanoa, että kertaakaan ei ole tullut esimerkiksi yöllä ruokailemaan herätessä semmoinen olo, että ei tätä jaksa. No mutta, pakkohan se silti on vaikka niin ajattelisikin 😀 Paljon helpompaa tämä jokatapauksessa ainakin toistaiseksi on kun olin kuvitellut ja tykkään aivan mielettömästi olla kotona. Toisaalta sitten mies taas kauhistelee kuinka ei itse tästä yksin selviäisi ;D

Arjen pientä luksusta on nykyään esimerkiksi hyvä lounas! Viime viikolla alkoi sadepäivänä tehdä aivan älyttömästi mieli sushia ja kävinkin sitten kipasemassa sushilounaan. Nam!! Sama juttu oli myös lauantaina kun haettiin kunnon sushimätöt kotiin. Eilenkin olisi tehnyt niin kovasti mieli.. Nyt pakko pitää pieni paussi näistä 😀