Luonteenpiirteet ohjaavat montaa asiaa elämässämme. Ne saavat meidät kiinnostumaan eri asioista, hakemaan itseään kiinnostavaa työpaikkaa, ystävystymään tietyn tyyppisten ihmisten kanssa ja vaikuttavat vahvasti ihmissuhteisiin. Persoonallisuus kehittyy läpi iän, mutta tietyt seikat ovat jo synnynnäisiä. Perimä ja temperamentti luovat pohjustan luonteelle, jota lapsuusajan kokemus ja kasvatus sitten muokkaavat. Matkan varrella persoonallisuuteen vaikuttavat kokemukset, traumaattiset tapahtumat, sairaudet, ilot, surut, se miten tulet kuulluksi tai miten tarpeisiisi vastataan. Perusluonne kuitenkin usein pysyy samana, tai ainakin voin itse todeta, että olen aina ollut melko samanlainen. Kova suunnittelemaan, organisoimaan, haaveilemaan ja ulospäinsuuntautunut.
Lomalla on aikaa selailla juttuja ja eksyin pitkästä aikaa erään aiheen pariin: Persoonallisuustestit! Olen itseasiassa joskus aikaisemmin tehnyt MBTI-testin entisellä työpaikallani ja ajauduinkin ennen testin tekemistä muistelemaan aikaisempaa tulostani. Tuolloin en jostain syystä intoutunut tutkimaan aihetta tarkemmin, mutta nyt taas sitäkin enemmän. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja luonnetyyppien perusteella löytyy netistä paljon statseja, jos aiheen tutkiminen kiinnostaa syvemmin. Löysin itse esimerkiksi sivun (tämä), jossa eri persoonallisuudet on jaoteltu tulotaso-arvion ja ihmissuhteiden perusteella.
Viime vuonna innostuin tutkimaan tunnelukkoja ja tein itsekin tunnelukko-testin luettuani Kimmo Takasen Tunne Lukkosi-kirjan. Kirjan avulla oivalsi paljon itsestään ja ennen kaikkea auttoi selittämään tiettyjä asioita ja niiden seurauksia minuun. Miksi toimin kuten toimin ja miten voisin ehkä muuttaa jotain toimintatapoja? No, takaisin kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen, eli niihin persoonallisuustesteihin!
Ekalla kerralla ajattelin nettitestistä vähän, että blaah, taas yksi höpöhöpötesti luokittelemaan meitä eri kategorioihin. Vaikka persoonallisuustestit ovatkin sinänsä mielenkiintoisia ja selittävät monia asioita meissä itsessämme, sekä muissa. Jokainen tietysti ainakin jossain määrin osaa kuvailla millainen on, mutta harvemmin persoonallisuuden piirteitään ehkä sen koommin miettii tai analysoi. Itsekin olen joskus sortunut siihen, ettei ole oikein ymmärtänyt toisen ihmisen toimintatapoja. Miksi toinen ei tee samoin kuin itse? Tai miksi toinen ei usko esimerkiksi unelmiensa saavuttamisesta samalla tavalla kun itse tekee? Miksi toinen jättää homman viime tippaan? Olemme kaikki erilaisia, luonteemme ovat muovautuneet lapsesta saakka niiksi, joita olemme tänä päivänä, osa ominaisuuksistahan ovat jo synnynnäisiä. Oman luonteen tarkastelu auttaa havainnoimaan omia hyviä, mutta myös niitä huonoja puolia. Näkemään ehkä asioita, joihin kenties voisi kiinnittää enemmän huomiota. Itse hätkähdyin kuinka tarkka tulos oli, samoin kun kahdella läheiselläni, jotka testin tekivät.
MBTI-testi (eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori) kuvaa persoonallisuutta 16 eri profiilin ja neljän ulottuvuuden mukaan, jotka on jaettu tiettyjen piirteiden perusteella. Oma testitulokseni on ENTJ-persoonallisuus, ns. ”johtajapersoonallisuus”. Sitä kuvaillaan esimerkiksi näin:
”Päällikköjä luonnehtii usein armoton järkiperäisyys, ja motivaationsa, määrätietoisuutensa ja terävyytensä ansiosta he saavuttavat minkä tahansa itselleen asettamansa päämäärän.”
”Heidän kykynsä ajatella strategisesti ja säilyttää pitkäntähtäimen tavoite silmiensä edessä edetessään suunnitelmissaan vaihe vaiheelta määrätietoisesti ja tarkasti tekee heistä vahvoja yritysjohtajia. Tämä määrätietoisuus on usein itseään toteuttava ennustus, sillä päälliköt puskevat kohti tavoitteitaan puhtaalla tahdonvoimalla, siinä missä toiset jo luovuttaisivat ja jatkaisivat muiden asioiden parissa.”
”Sen sijaan päällikkö saattaa ajatella “Ei haittaa, vaikka pitäisit minua tunteettomana p*****a , niin kauan kuin pidät minua tehokkaana sellaisena”.
”Taitava tunneilmaisu ei ole minkään analyytikkotyyppien vahva persoonallisuuden piirre, mutta sosiaalisen luonteensa vuoksi päälliköiden tunnekylmyys tulee helposti yleisesti ja laajasti esiin. Erityisesti työympäristössä päälliköt haluavat yksinkertaisesti murskata sellaisten henkilöiden herkkyyden, joita he pitävät tehottomina, epäpätevinä tai laiskoina.”
Noh, melko hurjalta kuulostaa osa näistä.. Mutta kyllä, tunnistan itseni.
ENTJ:n slogan voisi olla: ”Mikään asia ei ole mahdotonta saavuttaa, jos vain tekee sen eteen hommia.” Joku saattaa ehkä muistaa, että tämä samainen lause on kuultu monesti myös omasta suustani.. ENTJ-persoonallisuuden piirteitä ovat suorapuheisuus, itsevarmuus, kokonaisuuksien ja asioiden organisoiminen, ulospäinsuuntautuneisuus ja vahva motivaatio asioihin. Myös vahva intuitio ja hyvin strateginen ajattelutapa ovat tyypillisiä piirteitä. Asioiden eteen tehdään paljon töitä ja usein ENTJ:t menestyvätkin, koska laativat tarkan vision ja määrätietoisesti pyrkivät sitä kohti. Itse rakastan haasteita, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja usein näenkin ideoideni kohdalla täysin selkeänä strategian, eri vaiheet ja itse määränpään. Ajattelen asioita todella pitkällä tähtäimellä, puntaroin kaikki puolet, eri vaiheet ja mahdollisuudet. Jos joku asia kiinnostaa, otan siitä selville aivan kaiken ja hahmotan aiheesta päähäni kokonaisuuden, sekä etenemissuunnitelman. Olen monesti harkinnut oman yrityksen perustamista ja vaikka itse sanonkin, uskon että olisin siinä hyvä, koska olen aina todella motivoitunut asioista joihin lähden mukaan, enkä hevillä anna periksi tai jätä juttuja kesken.
Tunnistan näistä kaikista piirteistä itseni, mutta myös ENTJ:n ”huonoista puolista”. Heikkouden sanotaan nimenomaan olevan tietynlainen ”tunteettomuus”, tunteita voi olla vaikea ymmärtää, olivatpa ne omia tai jonkun toisen. Myönnän, että olen ehkä luonteeltani enemmän järjen kuin tunteiden pohjalta toimija. Välillä jopa saatan ärsyyntyä tai tuntea oloni jollain tapaa kiusaantuneeksi liiaksi tunteisiin suuntautuvassa keskustelussa. Koen toki olevani empaattinen, mutta perustan ennemmin faktoihin ja järkeen kuin liian tunteellisiin tulkintoihin. Voin kuitenkin sanoa, että haluan ymmärtää muita ja heidän tunteitaan. Osaan asettaa itseni muiden asemaan ja tiedostaa, miltä joku tilanne heistä tuntuu. Silti ratkaisuni johonkin ongelmaan saattaa olla täysin erilainen kun jollain toisella. Vaikka kuinka toitottaisi toiselle ”Älä välitä siitä tyypistä ja sen sanomisista”, ei se ehkä jollekulle toiselle ole yhtä helppoa. En siis kutsuisi itseäni tunteettomaksi, vaikka vaakakupissa ehkä painaakin enemmän järki. Omassa elämässäni tuo ”tunteettomuus” tulee ehkä ilmi työpersoonassani. Keskityn työhön ja siihen liittyvään, jättäen tunteet ja muun hömpötykseen mielellään sikseen. Saatan jopa pitää itseäni epäonnistuneena, jos annan tunteiden tulla liikaa esille virallisten asioiden yhteydessä. Olen huomannut, että omalla kohdallani äitiys on hurjasti vahvistanut tunnepuolta ja myös pehmentänyt luonnetta.
Toinen ENTJ:lle tyypillinen huono puoli on se, että he usein myös odottavat muilta samanlaista motivaatiota, suoriutumista tai sitoutumista asioihin. Jos kokee jonkun toisen laiskottelijaksi työtiimissä, saattaa se ärsyttää, jos on itse hiki hatussa paiskinut hommia tiimin tuloksen eteen. Eihän tämä omasta mielestäni ”laiska” välttämättä edes itse tiedosta tätä tai muiden silmissä edes ole laiska, hänellä on vain erilainen käsitys kunnianhimosta tai kyky olla stressaamatta mistään työhön liittyvästä ja tapa tehdä hommat omaan tahtiinsa. Tietty tämmöinen toimintatapa ei välttämättä toimi kaikilla työpaikoilla, eihän kaikki työ sovi kaikille. Toinen ei kestä tavoittellisuutta tai minkäänlaista niskaan hengittämistä, toinen taas turhautuu ilman selkeitä tavoitteita. Ennen kaikkea liputan siis reiluuden ja tasapuolisuuden nimeen. Itselläni on tietynlainen ”pelko” sen suhteen, että pelkään muiden pitävän minua laiskana tai toteavan, etten ole liian hyvä. Koska luonteeni on juurikin semmoinen, joka antaa niille intohimon kohteilla oleville asioilla kaiken motivaation.
Mielelläni kuulisin teidän kokemuksianne MBTI:stä. Onko osunut oikeaan? Mikä on teidän persoonallisuus ja onko joku muu siellä ENTJ?
Itse tein testin tosiaan tällä sivustolla.
Kuvat Jutta
En varmasti ole ainoa, joka kärsii ajoittain pienestä someähkystä. Somea töissä, somea kotona, somea työmatkoilla ja lomilla. Mihinkäs se ei kulkisi mukana? Tämän vuoden aikana olen ottanut pieniä offline-harppauksia ja esimerkiksi tullessa töistä kotiin, pyrin usein pitämään puhelimeni illan ajan laukussa ja läppärin kannen kiinni. Ja se vasta onkin ihanaa, olla ulottumattomissa. Nyt jopa mietin ensin, että olisin täysin somevapaalla lomallani. Ehdin jo fiilistellä, että mitä kaikkea tekisin toisin, kävisikö aikani tylsäksi ja kuinka nopeasti tottuisin somettomaan elämään?
