Julkaistu

Miten menee? Ja vähän myös ehkä reissuturinoita

Huomenta! Viimeinkin olisi aika kuulumisille, päätin nimittäin viikonloppunakin viettää pitkästä aikaa kaksi päivää ”blogivapaata”. Ja mitäs se sitten meinasikaan? En julkaissut postauksia, mutta kuvasin ja setvin kuvasaldoa, sekä hommailin muita blogijuttuja yhteensä varmasti yhden kokonaisen työpäivän verran. Se joka sanoi, että bloggaaminen on helppoa hommaa ja vielä semmoista, joka ei vie aikaa, niin ei ole kyllä itse kokeillut. Varsinkin kun yrittää kokopäivätyön ja perhearjen ohessa säätää, älkää siis ihmetelkö jos joskus tulee yksittäisiä päiviä kun postausta ei tipu. Bloggaajalla kun ei vapaapäiviä tunneta. Silti tämä on ihan parasta hommaa! Olen yrittänyt olla stressaamatta vähemmän kaikesta blogiin liittyvästä, joten aina ei ole niin vakavaa, vaikkei juuri sillä sekunnilla saisikaan jotain käsityöohjetta ulos 🙂

Lähden ensi viikolla lomalle ja sen jälkeen onkin Tommin vuoro lomailla. Vietän muutaman viikon etäillen pojan kanssa ja sitten Portugalista käsin. Ihanaa kun saa pientä vaihtelua arkeen! Ja toivon mukaan myös hieman korkeammat lämpöasteet kun täällä meillä. Edessä muutaman viikon päästä myös ihkaeka lentomatka naperon kanssa kahdestaan. Iik! Hyvin se varmasti menee, tuommoisen villi-veikon kanssa se vaikein homma on varmaankin se paikallaan pysyminen. No, pakko taas ladata iPadiin tarpeeksi akkua ja hyvät pelit kehiin 😀 Jos teillä on jotain hyviä viihdykevinkkejä, niin kertokaa! Maissinaksut voisi olla aika kova (tosin niillä saa pelattua aikaa sen max 30min), pehmolelut, käsinuket, kirjat sun muut on täällä semmoisia, joista poika suunnilleen pyörittelee silmiään jos yrittää niillä hassutella. Paitsi yksi kirja, jossa on muttereita, kaivinkoneita, traktoreita ja kaikkea, jonka luultiin olevan epäkiinnostavaa, mutta siitä kehkeytyi ihan lemppari. Harmi, että kyseinen kirja on tällä hetkellä noin kuudessa kappaleessa..

Tähän mennessä olemme lentäneet kaikki lennot perheenä ja varsinkin pitkillä lennoilla on hyvinä puolina a) lapsi usein nukkuu ainakin osan matkasta (TAI vaihtoehtoisesti kiukuttelee yliväsyneenä, kunnes tunnin sylissä keinuttelun jälkeen nukahtaa) b) voi puolison kanssa vaihdella hoitovuoroa, jolloin toinen voi hyvällä lykyllä nukkua tunnin-pari. Kamalin skenaario olisi päästä perille kaukokohteeseen, jossa molemmat vanhemmat olisivat silmät ristissä aikaerosta ja valvomisesta, lapsi taas pirteä kun peipponen 😀 Onneksi kyse on vain melko lyhyehköstä, muutamien tuntien lennosta kahdestaan, joten en nyt oikeasti koe siitä mitään erityisiä paineita. Onneksi lentokoneet ovat pojan mielestä ihan paras juttu (osaa näyttää hienosti miten lentokone lentää taivaalla), joten ehkäpä tulevat lennot menevät sitten fiilistellessä 😀

Tässä asukuvat, joiden suhteen ensin harkitsin, että julkaisenko ollenkaan. Näytän aivan zombielta, mutta menkööt tämän kerran. En tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että UGGs-kausi alkaa olla lopuillaan. Todennäköisesti ikävöin jo kesäkuussa niiden perään, vaikka talvi saakin puolestani pysyä poissa. Viime viikot onkin käppäilty varsin tyylikkäästi kumppareissa. Todellinen mamma-moment on kun huomaat alkavasi panostaa joka sään kestäviin ulkoilukamoihin. Ensi talveksi täytyy varmaan kaivaa varastosta toppahousutkin pitkästä aikaa, kun pääsee vähän aktiivisemmin jo lumileikkeihinkin lapsen kanssa 😀

Ja hei!! Tänään alkoivat Hullut Päivät! Harmittaa, etten tänä vuonna ehtinyt tehdä postausta omista suosikkitarjouksistani. Hullareiden tarjoukset löytyvät kuitenkin täältä ja ovat käynnissä tästä hetkestä sunnuntaihin saakka 🙂

Aurinkoista keskiviikkoa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Arkea uhmiksen kanssa

Voi apua. Tajusin aivan yhtäkkiä tällä viikolla, että meidän pojallahan on alkanut uhmaikä! 2v-synttärit kolkuttelevat vajaan parin kuukauden päästä ja ollaankin tässä jo hetki ihmetelty, kuinka niin monesta arjen asiasta on tullut jotenkin niin hankalaa. Siis sillä tavalla, että lapsi pistää hanttiin. Itsepäinen tapaushan tuo pieni on aina ollut, mutta nyt on menty ihan uudelle levelille kun herra saattaa suuttua melkein mistä vain. Ei suostu autossa turvaistuimeen, saa raivarin jos yritän auttaa ulko-oven kynnyksen yli, jos joutuu istumaan pulkassa tarhamatkan (vaikka ennen oli maailman siistein juttu) ja sitten kun pääsee kävelemään itse, nin heittäytyy tielle makaamaan lötköksi. Perus! Uhmaikä on siis virallisesti täällä.

Pahimpia ovat ehkä aamut tämän uhmiksen kanssa. Napero kun mielellään jäisi aamuisin nukkumaan mukavasti sänkyymme, joten voitte kuvitella, että hiusten harjaus, pukeminen, hampipesut ja muut eivät ehkä ole siinä kohdin ihan helpoimmasta päästä unipöhnässä. Viime syksynä ilmeni tarhan aloituksen jälkeen pientä esiuhmaa, joka oli juuri tuommoista oman tahdon ilmituomista ja kaikenlaista kapinointia ihan ihme asioihin. Kai sitä tarhassa ottaa mallia muista lapsista. Esiuhma meni pikkuhiljaa (hetkeksi) ohi, kunnes sitten nyt. Lautaset ja mukithan täällä ovat lennelleet lattialle melkein kokoajan, mutta se on ehkä jopa viimeaikoina vähentynyt. Jotenkin olin tässä tohinassa unohtanut ajatella koko tulevaa uhmaa, mutta juuri tässä hetkessä mietin, että voisihan tämä nyt olla hankalampaakin. Alkuun kun sitä maalaili kauhukuvia tulevasta uhmasta jo ennakkoon. Toisaalta, sitä ei tiedä mitä tulemaan pitää, joten turha ehkä lähteä liikaa suitsuttelemaan vielä 😀

Uhmahan liittyy lapsen itsenäistymiseen, harjoitellaan olemaan oma itsensä ja vanhemmistaan erillinen pieni tyyppi. Useinhan uhma ilmenee pahimpana juuri niille lähimmille, eli vanhemmille. Ja tämähän ollaan kyllä huomattu. Saattaa olla, että päivän päätteeksi tulee tarhasta palautetta, että päivä on ollut niin loistava ja pelkkää hymyä, kunnes sitten kotona alkaa koko illan kestävä kiukku. Vaihetta toisen perään siis, taas vaihteeksi. Olen itse todennut, että uhmaa helpottaa juuri asioiden selittäminen. Äiti auttaa, ettei käy köpelösti. Kerron, että nyt vaihdetaan vaatteet ja sopiiko, että mennään pesemään hampit. Tietysti kaikki ei mene aina niin mallikkaasti, mutta kai tuo pieni herrakin näin hoksaa, että hänellä on edes jotain valtaa vaikuttaa asioihin. Nykyään kun pyydän halia, on vastaus tiukka pään pudistus, mutta sitten tullaankin jo seuraavassa hetkessä antamaan se hali. Eihän halata nyt voi silloin kun käsketään! 😀

t-paita / Gina Tricot (valkoisena tämä)

pörrötakki / Gina Tricot (ostettu viime vuonna)

farkut / Gina Tricot (ostettu joskus 2012)

nilkkurit / Sixtyseven

korvarenkaat / Glitter (saatu)

Huh, en ollutkaan tajunnut, että koko asu on tässä Gina Tricotia 😀 Ostin tuon teepparin juuri viikko-pari sitten, kaikki muu päällä on ikivanhaa. Ginan printti-teepparit on niin parhautta! Myönnän, että ne ovat mun pieni pahe. Kun saa kivan t-paidan kympillä, saattaa niitä helposti hamstrata silloin tällöin yhden – tai pari, ups! Helppo vaate yhdistää, lisäksi myös todella kestävä.

Rakastan korvarenkaita siis yli kaiken. Voisin käyttää niitä aina, olivatpa sitten muodissa tai ei. Onneksi ovat taas pinnalla ja löytyy kivasti tarjontaa. Nämä omani sain valkata Glitteristä ja tykkään hurjasti. Jos joku näistä innostuu, niin ovat melko uudet eli luultavasti löytyy vielä valikoimista 🙂

 

Onko siellä muita uhmisten mammoja? Onko meno ihan mahdotonta vai helpompaa kun odotitte?

 

Kuvat Jutta Hirsimäki

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Neulemekko in action

Hei! Viime päivinä on pitänyt taas vaihteeksi kiirettä, enkä ole juurikaan ehtinyt luonnostelemaan postauksia valmiiksi. Siksi postauksetkin ovat olleet paljolti kuulumisia ja tämmöistä sekalaista ajatusvirtaa. Toivottavasti se ei haittaa teitä. Eilen illalla sain vihdoin lisättyä koneelle kuvia tältä viikolta, ehkä nyt pääsiäisenä ehtii taas muutenkin keskittyä enemmän kuvausproggiksiin. Nyt on päästy siihen vaiheeseen kun pääsen käyttämään näitä omia tekeleitäni päällä asuissa. Sanon tämän varmaan sadannen kerran: On vaan niin loistava fiilis kun saa itse omin käsin tehtyä jotain alusta loppuun. Vaikka ekasta villapaidasta taannoin suoriuduinkin, on se nyt jälkeenpäin mietittynä melkoinen räpellys. Siis ihan kelpo paita siis, mutta kehityksen kyllä huomaa tässä hommassa. Toivottavasti nyt pääsiäisenä pääsen viimeinkin aloittamaan sen uuden käsityöjutun. Jännittää, että miten suoriudun 😀 Ja okei, pakko paljastaa: Se on macrame!

Jokatapauksessa, kuvissa on päällä siis tuo neulomani oversized mohair-mekko, jonka (todella helpon) ohjeen jaoin aikaisemmin tässä postauksessa. Materiaalina tuo on todella pehmeää ja pörröistä, todella ihana siis päällä. Ja huh, kuinka kuuma.. Täytyy ennen kesää ottaa tästä kaikki ilo irti. Odotan niitä kevätpäiviä kun pääsen pukemaan tämän tennareiden ja nahkatakin kanssa ilman sukkahousuja. Ehkä sitten parin kuukauden päästä ollaan säiden suhteen siinä vaiheessa, haha.

Pääsiäinen kolkuttelee ovella ja vielä yksi päivä pitäisi puristaa hommia ennen vapaita. Kuten aikaisemmin viikonloppuna taisin mainita, on nyt ollut pienokaisemme vuoro sairastaa. Tällä kertaa on ollut riesana ehkä pahin yskä tähän saakka (ja muuten vasta ensimmäinen korvatulehdus, kauan selvittiin ilman!), silti toinen yrittää olla niin reippaana. Välillä miettii sitä kuinka itse aikuisena valittaa pienistäkin jutuista ja on heti maansa myynyt pienestä flunssasta, kun tuommoinen taapero jaksaa olla iloinen ja touhottaa, vaikka olisi 39c kuumeessa. Ja kyllä, jos jollakulla on lapsi, joka vain nukkuu flunssassa, niin täällä on aivan päinvastaista. Meno on aivan yhtä kovaa, oli sitten flunssa tai ei, hieman ehkä normaalia kiukkuisempaa tosin 😀 Ja ei varmaan yllätä, että olen itse myös taas vaihteeksi eilisestä saakka ollut tässä räkätaudissa ja pienessä yskässä. Myös korvia vihloo. Mikäs lastentauti nyt EI minuun tarttuisi?! Mies oli alkuviikon kotona pienen saikkupotilaan kanssa ja tänään onkin sitten minun vuoroni.

Asun suhteen, kerrankin vaihtelua Acnen nilkkureille. Ostin vuosi sitten nuo Sixtysevenin Acne Pistols-wannabeet, jotka olivat itseasiassa lojuneet työpaikan kaapissa jostain viime syksystä saakka. Kunnes sitten tällä viikolla hoksasin, että hei nämäkin olivat näköjään olemassa.. Ihan parhaat! Aivan täydelliset kävellä ja muutenkin hyvät jalassa. Olen aiemminkin vuosia sitten omistanut yhdet merkin kiilapohjaiset nilkkurit ja ne olivat aivan lempparini. Hinta-laatusuhde on noissa enemmän kuin kohdallaan 🙂 Tuo oma mallini löytyy alessa 62 eurolla täältä.

Neulemekko / omatekemä (ohje täällä)

Kaulakoru / Glitter (aitohopea-mallistoa)

Kengät / Sixtyseven

Mikäli painutte somesta pääsiäislomalle, niin toivotan ihania pyhiä!

 

(Meinasin laittaa tähän sen yhden ”hieman” kuluneen kaksimielisen pääsiäisheiton, mutta jätin väliin :D)

 

Kuvat Jutta.

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Maaliskuun kivoin asu ja muita mietteitä

Tänään olisi taas vaihteeksi asukuvien aika. Itse olin erityisen innoissani tästä asusta, koska a) päällä oli vaihteeksi joku muu takki kun se iänikuinen Peakin pitkä turvatoppis b) tennarit!! Wuhuu! Ja tietysti revityt farkut, eikä edes palellut. Pipo pysyy edelleen sinnikkäästi päässä. Jos viime viikolla vielä ankeilin, niin nyt mennään jo huomattavasti aurinkoisemmissa merkeissä, sitkeästä pöpöstä selvitty ja sitä rataa. Itselläni tuppaa menemään mieli heti jotenkin maahan jos on sairaana, kaikki tuntuu maailmanlopulta ja varsinkin kotona jumittaminen on turhauttavaa.

Minua IG:ssä (@iines) seuraavat saattoivat bongata storiesissa, että aloitin eilen vuosien jahkailun jälkeen oikomishoidon 😀 Viestienne perusteella yllättävän moni on harkinnut samaa ja prosessista on tulossa postaus, luultavasti ensi viikolla. Nyt eka yö takana ja olisin kuvitellut, että tämä olisi jotenkin rasittavampaa. Halpaa hommaahan tämä ei ole, mutta jos aihe kiinnostaa, niin stay tuned.

Olen käyttänyt kuukausitolkulla samaa laukkua, tai oikeastaan kahta. Niitä Rebecca Minkoffin shoppereita, ensin sitä harmaata ja nyt mustaa. Mukana täytyy kantaa päivittäin yllättävän paljon tavaraa: Läppäri, kalenteri, laturit, tietty kaikki muu yleinen sälä ja niinä päivinä kun kamera kulkee mukana, niin saa yllättävän paljon lisäpainoa laukkuun. Melko rajalliset ovat siis laukkuni, joihin saisin kaikki nämä romppeen mahdutettua, siispä olin tässä taannoin niin innoissani kun ei tarvinnut kantaa matkassa läppäriä ja nappasin Balenciagan olalle. Olen jopa miettinyt ostavani jonkun virallisen läppärilaukun, ihan vain siksi, että saisin taas kesän tullen kaikki muut laukut käyttöön. Löytyykö niitä edes tyylikkäitä? 😀

Takki / Zara

Pipo / H&M (ikivanha)

Farkut / H&M

Laukku / Balenciaga

Musta neule / itse tehty (ohje täällä)

Hanskat / Sauso

Tennarit / Vans (nämä)

Tässäpä tosiaan päällä myös tuo kuukausi sitten valmiiksi saatu todella edullinen (ja langan puolesta se hieman ärsyttävä) dropsin neulepaita. Langat tähän kustantivat tosiaan reilun kympin ja odottelen edelleen Adlibriksen tilaustani, jossa on tätä samaa valkoisena ja laventelinsinisenä, ajattelin tehdä niistä tuplana jonkun freessin kevätpaitulin kun langat olivat vielä tarjouksessa reilun 2€/kerä. Tähän mustaan tuli siis 5 kerää ja lanka on tämä. Ohjeen linkkasin tuossa hieman ylempänä 🙂 Tämä on hurjan pehmeä käytössä ja lämmin, vaikka onkin melko ohkainen. Neuloksen kanssa täytyy olla vain hieman varovainen, ettei tartu mihinkään ja lähde katkeilemaan, lanka kun on melko hentoa.

Jokatapauksessa, olen nyt viikon odottanut tilaustani ja alan olla jo aivan kärsimätön kun bubblegum-pinkki neulemekko seisoo vaiheessa! Ja noin muuten on käsitöiden saralla tulossa niin siistejä kokeiluja (jos siis edes onnistun), en malta odottaa, että pääsen näyttämään teille. Kunhan nyt edes pääsen alkuun, vasta eilen kävin tarvikeostoksilla..

Huomenna olisi muuten vuorossa postaus kristalleistani, joten pysykäähän (kaikki te edes vähän hihhulimieliset) kuulolla! <3

 

Kuvat Jutta

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Kevätkriisiä?

Turhista jutuista valittaminen on asia, jota pyrin itse välttämään, ainakin täällä blogin puolella. ”Tee asioille ennemmin jotain ennenkö jupiset” voisi olla joku mottoni, mutta nyt täytyy kyllä itsekin rikkoa tuota negakieltoa ja hieman valittaa. Välillä pitää yrittää päästää vähän höyryjä ulos. Kuluneet viikot ovat nimittäin olleet suoraan sanoen täyttä kuraa. Olen pian kuukauden ollut enemmän tai vähemmän sairaana, useamman viikon olen kärsinyt nuhasta, pienestä lämmöstä ja voi huhhei tuota yleisesti väsynyttä oloa. Ruokahalua ei juurikaan ole ollut ja olen joutunut pakottamaan itseni syömään lämmintä ruokaa. Sitkeä flunssa ja siitä johtuva väsymys ovat johtaneet jonkinlaiseen oravanpyörään, itselläni jo itse väsymys aiheuttaa kamalaa ahdistusta kun saattaa kokea itsensä ”huonoksi” siitä, ettei jaksa tehdä asioita, ajatus ei laukkaa kunnolla tai voi antaa itsestään parasta. 

Pari viikkoa olen pyrkinyt ottamaan rennommin, koska fiilis on välillä oikeasti ollut luokkaa ”voimat eivät riitä mihinkään” ja yleisesti ahdistunut. Infektiokausi, tiedetään, mutta sitten kun en ole ollut perheen ainoa terveyshuolien kanssa. Monillehan kevät voi olla pientä kriisin aikaa. Luulisi, että kevätaurinko ja lisääntynyt valon määrä virkistäisi kun nappia painamalla, mutta joskus voi homma mennä päinvastoin. Aivot sekoavat lisääntyvästä valosta ja hormonit menevät sekaisin. Pientä kevätkriisiä siis ilmassa, ehkäpä tämä pikkuhiljaa vihdoin väistyy..

Eipä elämä todella ole aina mitään ruusuilla tanssimista ja olen todennut, että yleensä kaikki inhottavat jutut tulevat jotenkin kertarysäyksellä. Bixu on ensi viikolla menossa kolmanteen leikkaukseen, nyt poistetaan uuden nisäkasvaimen lisäksi myös muutama heiluva hammas. Tietysti kaikki tämmöiset jutut vaivaavat mieltä. Yhdistettynä kaikkeen muuhun arjen härdelliin. Tuntuu, että alkuvuosi on muutenkin ollut todella hektistä, paljon juttuja meneillään jatkuvasti, huolia, kiirettä, tulevia muutoksia, kaikenlaista siis samaan aikaan. Olen yrittänyt ottaa aikaa itselleni ja priorisoida juttuja, nyt olenkin päättänyt, että menojen suhteen pyrin karsimaan kaiken turhan pois. Osallistumaan vain niihin oikeasti kiinnostaviin tapahtumiin, olla haalimatta liikaa hommaa, muistaa liikkua ja levätä. Huhtikuu on varmasti jo huomattavasti parempi kuukausi.

Kuvien asu on talvisen lämmin hameasu muutaman viikon takaa. Olin ehtinyt jo unohtaa koko asukuvat. Kuvien hame siis se taannoinen kirppislöytö, paita on H&M:n Premium-sarjaa jostain vuodelta 2014. Kaulaliina ja pipo omatekemiä. Odotan muuten hurjasti, että pääsen yhdistämään kevään mittaan tuota hametta myös tennareiden ja t-paitojen kanssa 🙂

Kertokaa, etten ole ainoa kevätkriiseilijä?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.