Huhheijaa! Viime viikot ovat olleet melkoista piinaa valintakokeen tuloksia odotellessa. Oikeastaan olin jo kehitellyt niistä jonkin sortin päänvaivan, vaikka alunperin pidin tätä koko hakuhommaa lähinnä ”kokeillaan nyt huvikseen”-juttuna. Sen jälkeen kun luet viikkotolkulla useampiin pääsykokeisiin (en muuten hevillä suosittele, ellei nyt aivan tietoisesti halua ajaa itseään äärimmilleen. Täytyy mainita, että olin kesäkuun alussa totaalisen poikki kaikesta pänttäämisestä :D) alkaa kuitenkin jännästi nousta pintaan jonkinlainen nythän en sitten enää anna periksi-asenne, jonka tuloksena päivitinkin nyt sitten viimeisen viikon ajan yliopiston sivuja suunnilleen kerran tunnissa julkaistujen tulosten toivossa. Hups.
Näiden viikkojen varrella olen käynyt mielessäni läpi kaikki skenaariot ja valmistautunut myös siihen, ettei opiskelupaikka välttämättä aukea. Kilpailu opiskelupaikoista on ollut tänä keväänä erityisen kova ja itse stressailin eniten juurikin sitä, että onko keväänä 2020 hakeva ei-ensikertalainen automaattisesti häviäjä? Pääsin kuitenkin yhdessä hakukohteessani jatkoon, eli toisen vaiheen valintakokeeseen, jonka jälkeen olikin sitten suuremmat todennäköisyydet opiskelupaikalle (hakijoista 15 otettiin vastaan valintakokeen kautta). Ja tämä oli itseasiassa valintakoe, jonka ensimmäinen vaihe tuntui kaikkein vaikeimmalta ja ainoa, jonka jälkeen mietin, että mitä tästäkin nyt tulee. Niistä kokeista, jotka taas mielestäni menivät hyvin, en päässyt jatkoon, mutta näissä olivat myös hakijamäärät huomattavasti suuremmat. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä vaihtoehto rajata lukurumba pariin kohteeseen, jotka prorisoi vahvasti, mutta en yksinkertaisesti malttanut ja pyrin siihen, että saisin luettua kaikkiin suunnilleen yhtä paljon.
Ja uskokaa tai älkää, mutta täällä kirjoittelee tuleva opiskelija!! Hain tosiaankin (maantieteen lisäksi) maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan, joka jostain syystä alkuvuodesta alkoi kiinnostaa sen verran, että päätin lähteä mukaan hakurumbaan. Viime vuosina olen todennut, että luonnontieteet ja yleisesti luonnonvara-ala on se, joka kiinnostaa ja josta myös haluaisin oppia enemmän, hyvällä lykyllä myös ohjautua tätä kautta vielä aivan uudelle urapolulle. Olen jo pitkään ollut jotenkin äärimmäisen ahdistunut luonnon ja lajien tulevaisuudesta, siispä yksi motivaationi on ollut myös se, että oppisin enemmän siitä, mitä voimme tehdä toisin.
Kuten maantieteen hausta aikaisemmin kirjoittaessani totesinkin, kiinnostavat luonnonjärjestelmät ja ihmisen suhde niihin suuressa mittakaavassa, mutta myös ruohonjuuritasolla, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut, luonnonsuojelu, viherala, sekä bio- ja kiertotalous. Ja se, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa näihin osa-alueisiin ja toimii kimmokkeena ilmastoystävällisiin innovaatioihin, joilla saadaan hyvällä lykyllä myös toivottua talouskasvua Suomeen. Ensisijainen kiinnostukseni kohde oli metsätieteet, mutta tutkittuani maataloustieteiden kandiohjelmaa, innostuin täysillä myös siitä. Ja juurikin tästä jälkimmäisestä sain tiedon hyväksymisestä! Näillä näkymin aloitan siis syksyllä maataloustieteen opinnot. (Ja huhhei, tuolla opintopolussa tapahtuu tällä hetkellä maantieteen osalta niin outoja juttuja, etten ehkä enää kestä uusia jännitysmomentteja tämän hakuasian osalta tänään :D)
Tutkin keväällä melkoisesti hakutilastoja ja vielä aikaisemmin on maatalous-metsätieteellisen ohjelmiin ollut melko helppo päästä, kunnes niiden suosio on hiljalleen noussut (varsinkin metsätieteiden kandiohjelma, jonka hakijamäärä kasvoi tänä keväänä yli 66%) ja sisäänpääsy vaikeutunut. Olin aluksi täysin varma, että pääsen maataloustieteisiin todistusvalinnalla (koska raja on ollut aikaisemmin todella matala), mutta tänä keväänä oli todistusvalinnan pisteraja sinne jopa alkuun korkeampi kuin esimerkiksi metsätieteisiin. Voi siis olla, että moni hakija on lätkäissyt sen mukaan hakuvalintoihin helpon varavaihtoehdon toivossa.
Kun olen kertonut hakuvaihtoehdosta ystäville ovat reaktiot olleet useimmiten, että tuleeko minusta sitten maatilan emäntä? Haha! (Ja ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa, sehän olisi superduper coolia!) Alkuun ajattelin itsekin, että ohjelma keskittyisi vain ja ainoastaan maatalouteen ns. ”sen perinteisessä muodossa” (koska itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta esimerkiksi karjatalous tai kotieläintiede ihan jo eettisistä syistä), mutta kun tutustuin kevään mittaan ohjelmaan syvemmin niin yllätyin kuinka monipuolisesti suuntautumisvaihtoehtoja loppupeleissä löytyy. Itseäni kiinnostaa erityisesti kasvintuotantotieteet, sekä maaperä ja ympäristötiede. Esimerkiksi siis puutarhatuotanto, palkokasvit (ja talousnäkökulmasta vientipotentiaali kestäville ruokainnovaatioille) ja yleisesti ympäristöasiat luontokulmasta. Saa nähdä siis mitä tästä seuraa!
Jee! 🌞✨
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.
Meikittömyys. Meikkasin edellisen kerran joskus noin 2,5kk sitten ja nyt alkaa tuntua jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta kaikki meikkaamiseen ja ehostautumiseen liittyvä näiden rentoiluviikkojen jälkeen. Toisaalta on välillä tuntunut, että olisi kivakin laittautua jonnekin lähtemistä varten, mutta sitten taas on ollut aivan ihanaa, ettei ole paineita siitä, että pitäisi laittaa meikkiä tai välttämättä edes hiuksia sen koommin. En myöskään ole itse tyyppi, joka jaksaisi meikata vain huvikseni kotiin, joten homma on yksinkertaisesti vain jäänyt, enkä ole tainnut ”ikinä” olla näin kauaa meikittä putkeen. Saa nähdä jatkuuko ”meikittömyyshaaste” nyt pitkin kesää! 
