En olisi ikinä uskonut, että eteen tulisi se päivä kun luen elämäni ensimmäisen Vauva-lehden, mutta nyt täytyy myöntää että saa vetää rastin seinään tämänkin asian suhteen! Muutama kyseinen lehti tuli nimittäin saatua ystäväpariskunnalta ja tottahan se on, että jostainhan noitakin juttuja ihan tosissaan täytyy lukea edes vähän ja onhan niistä oikeasti saanut vaikka mitä vinkkejä, haha!
Mistä tämä koko asia nousi mieleeni oli joku aika sitten luettu kyseisen lehden pääkirjoitus odotuksen peloista ja tuo juttu olisi oikeasti voinut olla minun kirjoittamani. Itselläni nimittäin pieni pelko takaraivossa on varjostanut aikalailla alusta saakka ja osittain sen vuoksi odotin melko pitkään koko raskauden julkistamisen kanssa, en tehnyt mitään ensimmäisiä hankintojakaan kun vasta 6. kuun tienoilla kun mielessä oli todella pitkään ajatuksia kuten ”jos jotain meneekin pieleen” tai ”jos kaikki ei olekaan kunnossa”. Mahdotontahan elämässä on ennakoida ylinpäänsä mitään, mutta eihän se perusolettamuskaan saisi olla se, että odottaa jotain pahaa tapahtuvan? Vähän kun ajattelisi ettei ansaitsisi sitä kaikkea iloa ja onnea?
Älkää käsittäkö väärin etten iloitsisi ja olisi äärimmäisen onnellinen pienestä, mutta pieni pelko ja huoli on silti ollut matkassa kokoajan, vaikkei sille sinänsä mitään varsinaista aihetta olekaan. Ilmeisesti tämän tyyppinen stressaaminen kuitenkin on melko yleistä? Esimerkiksi itse synnytystä en jännitä tai stressaa (ainakaan vielä) ollenkaan, koska se tulee mitä on tullakseen, eikä sitä synnytystä nyt oikein enää voi sivuuttaakaan. Jännitys onkin koskenut lähinnä tätä odotusta. Pelkoa ei ole tosiaan parantanut se, että olen joutunut ravaamaan kaikenmaailman ylimääräisissä ultraäänissä ja tutkimuksissa, eikä oikeastaan varhaisultran ja np-ultran jälkeen ole ollut yhtäkään rutiinitarkastusta, jossa kaikki olisi ollut ”täydellisen kunnossa”, paitsi nyt tietysti neuvolakäynnit.
Bahama
Nykyään saan jo melkein paniikkikohtauksen ultraäänitutkimuksista, joissa on ollut nyt syynissä siis vauvan symmetrisesti pieni koko joka on siis melkolailla normaalien mittojen alakäyrällä, mutta siellä käyrällä kuitenkin. Se on ollut tiedossa jo rakenneultrasta saakka, että vauva nyt vain on pieni. Ahdistavinta on se kuinka asiaa on käsitelty siihen tyyliin, että pikkuisessa olisi jotain vikaa vain sen vuoksi että se on pieni. Olen pariin otteeseen aikaisemmin käynyt yksityisellä erikoislääkärillä hakemassa toista näkökulmaa, koska olen huomannut että kunnallisella on jotenkin todella vaikea saada mitään juuta tai jaata mihinkään, kaikkea vertaillaan vaan siihen laskettuun aikaan ja käyriin (jotka eivät tietysti ota huomioon että ihmisiäkin on erilaisia, kuten minä 157cm!), eikä oikein osata tai uskalleta sanoa mitään omaa järjellistä mielipidettä asioihin, vaan kerrotaan juuri mitä taulukko sanoo.
Ette arvaa kuinka monet kymmenet itkut on tullut itkettyä kaikkien noiden käyntien jälkeen kun kaikki tilanteet on käsitelty sen pahimman skenaarion mukaan ja istuttu kätilön kanssa pöydässä ja selattu kansiota eri kromosomihäiriöistä tyyliin
”vaikkei tämän päiväisten mittojen perusteella olekaan mitään mikä nyt viittaisi että mikään olisi vialla tai näiden mittausten perusteella et olisi tänne tutkimuksiin edes joutunut, mutta tässä nyt kuitenkin nämä tutkimukset joita silti voidaan tehdä. Ainiin ja onhan tässä keskenmenoriski, joka on suurempi kun todennäköisyys siitä että mitään ylinpäänsä olisi pielessä” tai että
”järkihän sen sanoo, ettei sulle voi tulla mitään jättiläisvauvaa, mutta nämä mitat nyt vaan ovat pienemmät kun mitä taulukon keskivertolukemat sanovat ja pienemmät mitat voivat viitata eri asioihin”.
Hyvähän se tietysti on, että Suomessa seulotaan ja tutkitaan tarkasti, mutta lähinnä se miten kaikki muu joka ei täysin täsmää siihen mitä taulukko sanoo, käsitellään ”epänormaalina” eikä mihinkään uskalleta ottaa kantaa kokonaisarvion vaan niiden taulukkomittausten pohjalta. Olen huomannut, että varsinkin tuolla neuvolasysteemissä kaikki menee niin by the book kun olla voi. Tyyliin täytetään kaavake ja kun kaksi tai enemmän kohtaa täyttyvät niin ohjataan potilas eteenpäin rutiininomaisesti, eikä järjellä ole siinä välttämättä mitään tekemistä. Lisäksi on ahdistavaa, että kaikki selventävät seikat täytyy itse onkia lääkäreistä ja kätilöistä, kuten ”olenko joku superpoikkeus kun edes joudun tänne syyniin” (et, koska se on todella yleistä..) tai ”viittaako semmoinen nyt johonkin poikkeavaan että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienempi, ottaen huomioon että äitikin on” (ei..). Kai lääkäreilläkin kehittyy joku tietty kyynisyys siinä vaiheessa kun potilasta pukkaa kunnallisella kun liukuhihnalta ja otetaan sitten vaan ne faktat faktoina eikä mitään ylimääräistä. Eihän se potilas useimmiten ole alan ammattilainen tai tiedä, että milloin on oikeasti syytä huoleen.
Hanauma Bay, Havaiji
Itse olen saanut mielenrauhan vasta sen jälkeen kun on saanut siellä yksityisellä erikoislääkärillä sen toisen kannan asiaan ja suorat sanat, ”ettei tässä ole mitään epänormaalia tai poikkeavaa, täysin normaali vauva, mutta vaan vähän pienempi!” Täytyyhän sitä johonkin aina tehdä vertaukset, mutta eihän kaikkia ihmisiä ikinä voi luokitella niiiden keskivertolukujen mukaan. Itse olen käynyt Femedassa kolmella eri erikoislääkärillä ja ollut aina todella tyytyväinen palveluun ja hoitoon. En voi muuta kun suositella! En ymmärrä miten itselläni on käynyt niin huono tuuri juuri noiden kunnallisen kokemusten kanssa, ehkä suhtautuisin siihenkin eri tavalla jos olisin ollut koko tämän ajan ”keskivertotapaus”.
On tässä kieltämättä käynyt mielessä myös pieni itsesyytös, että onko minussa jotain vikaa jonka vuoksi vauvakin on pienempi? Olen pyrkinyt pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta koko tämän ajan ja ehkä turha edes lähteä tuolle linjalle miettimään, että kukaan pitäisi pienuutta omana syynäni. Mutta löytyyhän niitäkin äitejä jotka vetävät röökiä koko raskauden ja viis veisaavat vaikka siitä syystä saisivat vaikka nyt sitten pienikokoisemman vauvan. Itse en vain pystyisi elämään moisen asian kanssa!
Gili Air
Kävin jälleen parina viikkona Kättärillä kasvukontrollissa ja istuin tunnin anturoissa kuuntelemassa vauvan sydänkäyrää. Enää en tosin ole jaksanut ottaa samanlaista stressiä noista vaikka aikamoista piinaahan ne käynnit silti aina on. Se nyt on ollut tiedossa, että pikkuinen nyt vaan on siro, eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Nyt on vaan ollut ideana seurata että jatkuuko kasvu kuitenkin edelleen normaalisti ja jatkuuhan se. Vasta viimeisimmällä kerralla osui eteen ensimmäistä kertaa oikeasti sympaattinen lääkäri, joka kerrankin (!!!) sanoi heti alkuunsa että tämä on ihan selvä juttu eikä alunperinkään olisi ollut mitään syytä huoleen, eihän sitä oikeastaan suoraan oltu missään vaiheessa sanottu. Lääkäri käänsi asian vielä positiiviseksi, että ei ainakaan tarvitse sen suhteen jännittää synnytystä, että olisi jättiläisvauva, tämähän on vaan hyvä juttu! (:D) Ja kylläpä helpotti!
Meillä on ollut laskettu aika alusta asti vähän hämärän peitossa. Varhaisultran perusteella se nimittäin on viikkoa aikaisemmin kun kierron perusteella. Itsestäni on alusta saakka tuntunut, ettei vauva varmasti tule syntymään vielä silloin kun sen pitäisi tuon lasketun ajan mukaan johon noita mittauksiakin verrataan, mutta saa nähdä miten käy! Lähiaikoina on alkanut yhä enemmän odottamaan että saisi vaan pienen jo tähän maailmaan ja loppuisi tämä stressailu. Toisaalta olen kunnolla vasta nyt ihan tuon viimeisimmän kontrollikäynnin jälkeen rentoutunut koko tämän asian suhteen ja hyvä niin. Asia ahdisti tosi pitkään enkä halunnut aiheesta edes täällä aikaisemmin puhua.
Toki joku voisi ajatella asiaa niin, että olen ”onnekas” kun olen päässyt tarkempiin tutkimuksiin joissa on varmistettu että kaikki on kunnossa ja seurattu kehitystä. Voihan toiselle olla suuri piina se, ettei oikeasti tiedä varmaksi mitä noiden ”perustutkimusten” eli niiden kahden kunnallisen tarjoaman uä-tutkimuksen ulkopuolella tapahtuu. Nyt nopeasti laskin, että olen tässä odotuksen aikana käynyt ainakin kahdeksassa eri ultrassa, osan tosin yksityisellä. Toisaalta näistä kahdesta vaihtoehdosta olisin itse ehdottomasti valinnut tuon normaalin tien ilman lisäsyynejä ja ylimääräistä huolta.
Kuvituksena jotain kivoja matkakuvia koneelta kun en muutakaan keksinyt 😀
