Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..
Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.
Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.
Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!
On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?
Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.
Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.
Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.
Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.
Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?