Elämä jatkuu

Ajatukset ovat tällä viikolla olleet hieman sekavat ja tunteet menneet laidasta laitaan. On ollut todella vaikea keskittyä mihinkään ja tuntuu kuin kaikki voimat olisivat yhtäkkiä huvenneet. Tiedättekö kun kuulette musertavia uutisia, tuntuvat omat arkiset asiat niin turhanpäiväisiltä. Somen päivittäminen, säästä valittaminen ja kaikki nuo seikat, jotka oikeasti ovat täysin merkityksettömiä suuressa mittakaavassa. Elämän ylä- ja alamäissä olen itse kuitenkin saanut aina voimia ja energiaa blogista, varsinkin siitä kun saa kirjoitettua ajatuksensa konkreettisesti tänne virtuaalipaperille.


Usein silloin asiat myös ovat helpommin käsiteltävissä ja nuo ehkä alitajunnan piiloissa kytevät asiat nousevat omaankin tietoisuuteen. Surun keskellä tuntuu todella vaikealta ja itsekkäältä ajatus siitä, että oma elämä jatkuu normaalisti. Mutta tiedättekö, pakkohan se on. Vaikeissa tilanteissa voi tuska lisääntyä siitä, että antaa sille yliotteen. Siksi haluan tästä eteenpäin pitää aiheen blogin ulkopuolella, vaikkei se tietysti tarkoita sitä, että asia olisi unohdettu.

No mitäs muuta tässä on ollut meneillään? Olen saanut teiltä useampia pipotilauksia ja talven viimeinen pipomallistokin on tässä työn alla niiden toppien ohella. Kuvien pinkki pipo on juurikin yksi niistä! Yhtä päivää lukuunottamatta olen tämän viikon aikalailla vain kököttänyt kotona. Ihan vain siksi, koska on tuntunut siltä. Niin monta viikkoa tuli reissattua eestaas ja nyt tuntuu ihanalta ajatus siitä, että olen voinut päivisin nauttia edes pienen hetken omasta rauhasta, tehdä työjuttuja, käsitöitä ja katsoa Netflixistä dokumentteja eri aiheista. (Okei, olen kylläkin käynyt Bixun kanssa myös tunnin lenkeillä, ettei ole mennyt ihan sohvaelämäksi, eilen saimme myös Maui Beben takaisin äidiltäni hoidosta <3)

Ja ei varmasti tule yllätyksenä kun kerron, että yksi suurimmista shokkijutuista Suomeen paluussa on pukeutuminen.. Kun on viikkokausia laittanut jalkaansa flipflopit tai lenkkarit, eikä ole käyttänyt farkkuja varmaan kolmeen kuukauteen, tuntuu niin oudolta palata ”normaaliin”. Tällä viikolla ajattelin, että aivan sama, lähden asioille vaikka villahousut jalassa, koska ei vain jaksa miettiä 😀

Rentouttavaa viikonloppua! Kertokaa ihmeessä, mitä teidän perjantaihin kuuluu? 💫

 

Ps. Ensi viikolla yritän vihdoinkin saada kylppäripostauksen blogiin, kunhan saan ensin kuvat otettua✨

 

Pps. Vinkki! Elloksella on muuten sunnuntaihin saakka -25% alennus koko omasta valikoimasta, myös huonekaluista. Koko valikoima löytyy täältä 🙂

 

Kuvat Jutta

Sisältää kaupallisen linkin

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

DIY: Vauvan helpot ja nopeat villatöppöset

Uudessa-Seelannissa tuskailin neulomisvajareissani, että mitä ihmettä saisin tehtyä villasukista jääneistä jämälangoista. Googlettelin ohjeita ja päätin, että tekisin lämpöiset villatöppöset vauvalle. Normaalikokoisiin villausukkiin verrattuna oli näiden tekeminen todella yksinkertaista ja nopeaa, meniköhän minulta näihin muutama tunti. Ainiin ja selvennyksenä, että meille ei ole tulossa perheenlisäystä, nämä sukat annoin Australiassa lahjaksi ystävälleni Merille, joka saa tyttövauvan kesällä 🙂 Nämä omani ovat melkolailla vastasyntyneen kokoa, eli todella pikkuiset. Jos villasukkien neulominen kiinnostaa ja tuttavapiiristä löytyy odottavia äitejä, ovat vauvan villasukat helppo tie aloitta villasukkien neulominen ja mielestäni myös aivan ihana lahja! Bongasin ohjeen tästä blogista.

Mitä tarvitset?

 

3,5mm sukkapuikot (esimerkiksi nämä bambupuikot) ja villalankaa. Itse käytin näissä tätä Socki-villasekoitelankaa, mutta vauvan neuleisiin sopii erinomaisesti esimerkiksi kutittamaton merinolanka.

Ohje:

 

Luo 24s ja jaa neljälle puikolle, eli 6s/ puikko. Neulo ensin resoriksi noustinneuletta 2o, 2n haluamasi mitta. Näihin tein noin 2cm joustinneuleresorin. Tämän jälkeen aloitetaan helmineule, joka syntyy seuraavalla kuviolla: Neulotaan kahta eri kerrosta vuorotellen. Ensin kierros 1o, 1n koko kierros toistaen ja seuraava taas 1n, 1o, eli jokatoinen oikeaa, jokatoinen nurjaa, mutta nämä aina jokatoinen kerros kussakin järjestyksessä. Jatka tätä noin 4cm.

Kantapää: Siirrä kantalappua varten ensimmäisen ja viimeisen (1. ja 4.) puikon silmukat samalle puikolle ja jätä muut puikot odottamaan. Neulo kantalapun silmukoita tasona (eli edestakaisin) sileää neuletta 12 kerrosta. Seuraavalla nurjalla kerroksella neulo 8 silmukkaa, neulo 2 silmukkaa nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s oikein, neulo 4 s, tee ylivetokavennus, käännä työ. Jatka näin kunnes jäljellä on 6 silmukkaa. Keskellä on 6 silmukkaa, jotka pysyvät ja sivusilmukat kavennetaan pois kunnes jäljellä on enää keskimmäiset 6 silmukkaa.

Jaa jäljelle jääneet 6 silmukkaa kahdelle puikolle. Poimi sen jälkeen kantalapun vasemmasta reunasta 11 s. Neulo 2. ja 3. puikkojen silmukoilla helmineuletta, eli  1o 1 n ja seuraavalla  1 n 1 o. Poimi nyt myös kantalapun oikeasta reunasta 11 s. Jatka sen jälkeen neuloen 1. ja 4. puikolla sileää, 2. ja 3. puikoilla helmineuletta. Tee kiilakavennukset 1. puikon lopussa 2 viimeistää silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa ylivetokavennus. Tee näitä kavennuksia siihen saakka kunnes puikoilla on jälleen 6 s / puikko. Sen jälkeen jatka 1. ja 4. puikoilla sileää ja 2. & 3. puikoilla helmineuletta 11 krs.

Aloita kärkikavennukset. Neulo 1. ja 3.  puikon lopussa 2 s oikein yhteen ja 2. sekä 4. puikon alussa ylivetokavennukset. Jatka näitä kunnes työssä on yhteensä 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele langat.

Aiotteko kokeilla näitä? 💕

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Back to basics

Pari vuorokautta kotihengailua takana ja mitkä ovat sitten olleet fiilikset? Ensinnäkin melkoisen väsyneet aikaeron ja lentorasituksen vuoksi, mutta pääosin todella hyvät. Saavuimme kotiin aikaisin keskiviikko-aamuna, jolloin alkoi heti armoton tavaroiden purkaminen ja järjestely. Olen nykyään se, joka haluaa saada matkalaukun pois silmistään heti ensimmäisenä päivänä. On ihanaa asettua kodiksi kun on ensin saanut tylsemmät jutut pois alta, matkalaukun purkaminen kun ei ole koskaan asia, jota ihan kamalasti odottaa. (Paitsi nyt kun halusin saada kaikki reissusta tuodut matkamuistot omille paikoilleen :D)

Eilen mietin, ettei paluu ole tosiaan tullut sen kummempana shokkina. Toki kylmyys ja hämärät aamut aina alkuun vähän kauhistuttavat, mutta onhan sitä aika ihana olla taas kotona. Omassa kodissa, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan, nukut yöt omilla suosikkityynyilläsi (ainiin ja omaa sänkyä on matkoilla aina ikävä!) , juot aamukahvin vakkarimukistasi tai köllöttelet villasukat ja kylpytakki päällä omassa löhöpisteessäsi sohvalla. Toki semmoinen aurinkokaipuu on aina, mutta nyt on ihan hyvä näin.

Aikaeron vuoksi ollaan koko perhe simahdettu jo todella aikaisin illalla ja olen nämä pari aamua ollut keittelemässä aamukahveja jo viiden maissa tai oikeastaan tänään heräsin jo neljältä sänkyyn kukkumaan, heh. Aamun mittaan onkin meillä ollut naperon kanssa melkoiset meiningit täällä. Piirrettyjä, tanssibileitä ja autoleikkejä! Ette usko, kuinka tohkeissaan pieni oli kotiinpaluusta kun pääsi leikkimään kaikilla leluillaan! Oli oikein valinnanvaikeutta, että millä kaikilla sitä ehtisi leikkiä, hehe.

Eilen ajoimme heti aamukymmeneltä Ikeaan ostamaan loput kalusteet tulevaan kylpyhuoneeseen ja olen kyllä melko täpinöissäni tähänastisen elämäni hienoimmasta kylpyhuoneesta! 😀 Allas- ja seinäkalusteet odottavat vielä asennusta, mutta toivon mukaan voidaan jo ensi viikolla juhlia uutta kylppäriä ja saunaa. Ilmeisesti on ihan perusjuttu, että kun yhdestä projektista pääsee eroon, on mielessä jo seuraava. Sinänsä meillä ei ole mitään akuuttia fiksattavaa täällä, mutta keväällä ajattelin pistää pienen kasvimaan alulleen pihaamme. Nyt kun keittiö ja pian kylpyhuonekin ovat tiptop, olemme alkaneet syynätä ylikulunutta parkettiamme, joka kaipaisi pientä fiksausta. Voi olla, ettei tätä enää saa hiomalla kuntoon, mutta jos remppabudjetista jää ylimääräistä, voi olla että lattioiden päivitys tulee keväällä tai kesällä ajankohtaiseksi. Kaikkein yksinkertaisin vaihtoehto olisi tietysti, jos hiominen ja vaikka kuultolakkaus onnistuisi! Eilen sain päähäni ajatuksen mustaksi maalatusta / lakatusta parketista! En ole tainnut moista edes koskaan nähdä missään, mutta voisi olla aika upea!

Anyway, valehtelisin jos väittäisin, ettei näitä huolettomia asuja ja rentoa pukeutumista ole ikävä. Vähiten olen odottanut kotona tätä toppatakki/kumisaapasrumbaa, joka on auttamatta edessä. Jos saisin valita, käyttäisin vuoden jokaisena päivänä flipflopeja, pukisin päälle shortsit ja antaisin tukan olla huolettomasti merituulen jäljiltä. Nämä pienet asiat tekevät elämästä jo yksinään yllättävän huoletonta!

Kuvissa ensimmäinen virkkaamani toppi. Ja juuri tästä mallista ja sävymaailmasta inspiroituneena on tulossa muutamaa eri variaatiota myyntiin keväällä!! 🙂

 

Mutta hei! Kivaa viikonloppua teille 🙂 Ihanaa viettää tänään pitkästä aikaa löhöperjantai kotona!

 

Ainiin ja ps. Huomasin, että Elloksella on parhaillaan -30% alennus kaikista vuodetekstiileistä. Yksi omista suosikeistani ovat esimerkiksi nämä pellavapussilakanat, jotka ovat olleet käytössä todella laadukkaat! Koko alevalikoima löytyy täältä.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Viimeisiä viedään ja mistä nuorena haaveilin..

Viimeisiä reissupäiviä viedään ja täällä Gold Coastilla elellään muutenkin jännittäviä aikoja. Odottelemme nimittäin syklonia lähestyväksi! Nyt pari päivää ovat olleet myrskyn merkit ilmassa: Aallot megalomaanisia, kovia tuulenpuuskia ja nyt viikonloppuna odotetaan myrskyn iskevän oikein kunnolla. Tosin, ennustus on muuttunut luokan 2 syklonista lievempään, luokan 1 sykloniin ja pahimmat myrskyennusteet toistaiseksi kumottu. Silti ulkona on jo kolmatta päivää tuullut niin kovaa, että jouduin eilen kääntymään lenkiltä rannalla takaisin ja jouduin tänään altaalla pitämään kaksin käsin kiinni korvakuulokkeista, etteivät olisi lähteneet tuulen mukana 😀 Saa nähdä jääkö myräkkä vain tähän tuuleen! Rakastan myrskyjä ja koen monet luonnonilmiöt hurjan energisoivina. Oli se sitten kova ukkosmyrsky kotona tai reissussa, on niissä jotain jännittävää! Samaistuuko joku muu tähän?

Odotan kotiinpaluuta innolla, mutta tottakai pieni shokki pimeyteen ja harmauteen paluusta jännittää. Kun olemme tämän pian 2,5kk heränneet jokaikinen aamu yhdessä perheenä ja viettäneet lähes jokaisen hetken yhdessä, on tuleva arki varmasti melko erilaista kun palataan päivähoidon ja työrutiinien maailmaan. Ystäväni oli juuri eilen postannut kuvan valoisasta aamusta Helsingissä ja olin aivan ihmeissäni, kuinka valoisaa siellä jo on aamuisin. Näppäilin itseni itseasiassa nyt ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen Forecan appsiin kuikuilemaan Helsingin säätä ja mitä ihmettä, siellähän on plussaa!

Toisaalta odotan sitä, ettei tarvitsisi tuskailla lähes päivittäin kuumuuden kanssa, mutta sitten taas ahdistaa ajatus kerrospukeutumisesta ja loskasta. Perus. Nyt muutamaan vuoteen en ole edes kokenut mitään katastrofaalisia reissusta paluun kriisejä, mutta ennen kärsin niistä aina! Ensimmäinen viikko kotona oli aina ihanaa vaihtelua, mutta heti kun tavarat oli saatu purettua, olisi voinut lähteä uudelleen ja iski kamala ahdistus. Tästä syystä varmaan niin kauan nuorena ajattelin, että lentoemännän työ olisi unelmien täyttymys kun saisi olla usein menossa, näkemässä, kokemassa ja ainakin osittain välttyisi semmoiselta tietynlaiselta paikallaan kököttämiseltä. Toki, sekin on paljon itsestään kiinni ja minkälaista tekee arjestaan tai elämästään yleisesti. (Ja nämä haaveet nyt kariutuivat muutenkin jo lukion jälkeen pariin puuttuvaan senttiin pituudessa 😀 Jos joku toinen oli yo-kirjoitusten aikana selannut huolellisesti yliopistojen hakuoppaita, käytin tuolloin melko paljon aikaa selailemaan lentoyhtiöiden työpaikkailmoituksia, haha.) Hassua miettiä, että missä mahtaisin olla juuri nyt, jos pituus ei olisi ollut tälle unelmalle esteenä!

Nyt on ollut niin kauan poissa kotoa, että ajatus rauhallisesta kotielämästä kaikkine rutiineineen tuntuu kieltämättä mukavalta. Kevääksi on suunnitteilla kivoja juttuja (kuten se virkattujen toppien mallisto, jota olen täällä jo hiki hatussa kyhännyt :D), enkä malta odottaa, että pääsen näiden juttujen pariin. Olemme olleet tämän viimeisen reissuviikon aika paljon menossa, enkä ole ehtinyt ihan kamalasti istuskelemaan tänne respan netin ulottuville. Paluu normaaliin postaustahtiin on luvassa siis ensi viikolla 🙂 Ajatus siitä, että pääsen keskittymään rauhassa blogijuttuihin kuulostaa niin luksukselta kaikkien näiden katkonaisten kirjoitushetkien ja huonojen nettiyhteyksien jälkeen!

 

Ps. Bikinit ovat Halla x Hallan Tutu-bikinit (saatu), joihin olen rakastunut täällä hurjasti ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ärsyttävät olettamukset bloggaamisesta x 4

Kivaa alkavaa viikonloppua Gold Coastilta! Kirjoitan viikonloppuna tarkemmin ajatuksiani lähenevästä kotiinpaluusta, mutta tänään listasin muutaman enemmän tai vähemmän ärsyttävän yleisen olettamuksen bloggaajista tai bloggaamisesta, jotka ovat tulleet vastaan myös itselläni tämän kymmenvuotisen bloggaamisen varrella. Olen kirjoittanut useita postauksia työstä somen parissa, ilmiöstä yleisesti ja valitettavasti myös siitä, millaisia olettamuksia monella edelleen tänä päivänä on tästä hommasta.

Oletus, että bloggaaja suostuu sovittuun yhteistyöhön tuotepalkkiolla, tai jopa sillä verukkeella, että voisi itse ostaa tuotteet alennuskoodia vastaan. Huoh. Blaah. Argh! Kyllä, joillain yrityksillä on edelleen pokkaa ehdottaa näitä tämmöisiä, eikä tunnuta aina oikein ymmärrettävän, ettei niillä shampoopurkeilla nyt ihan oikeasti makseta asuntolainan lyhennystä tai ruokaostoksia kaupassa.  Eri asia, että tästä tekemästään työstä pitäisi vielä itse maksaa! Vaihtotalous oli ja meni tuhansia vuosia sitten, tiedoksi vaan. Tottakai on eri juttu suositella omasta vapaasta tahdosta loistaviksi koettuja tuotteita ja sitä tekee mielellään, oli tuote sitten saatu tai omilla rahoilla ostettu. Tehdystä työstä, jolle asetetaan vaatimukset ja tavoitteet, tulee kuitenkin aina maksaa palkkio. Tuskinpa moni muukaan suostuisi tekemään töitä ilmaiseksi, miksi bloggaajien sitten pitäisi?

Tästäpä pääsemme seuraavaan kohtaan, eli olettamukseen siitä, että bloggaaja mainostaa kyllä ihan mitä tahansa, kunhan palkkion määrästä sovitaan. Jokainen edes vähän omaa mainettaan, brändiään ja yleisesti bloggaajauransa jatkoa ajatteleva osaa kyllä puntaroida yhteistyökumppanit sen mukaan, sopivatko ne blogin imagoon, vai eivät. Mitäs jos minä alkaisin postailla yhteistöitä pikavippifirmojen ja nettikasinoiden kanssa? Tai tahojen, joita vastaan olen aikaisemmin ollut jyrkästi? Entäpä jos vegaanibloggaaja postaisi eines-nugeteista vain sen tähden, että saa siitä rahaa? Olisivatko mielipiteet minkään suhteen enää sen jälkeen uskottavia? Ei, itse en myisi omaa uskottavuuttani ja kasvojani mistään hinnasta. Tai no ”mistään hinnasta”, jos joku olisi valmis maksamaan parisataatuhatta ja voisin sen turvin kaivautua maan alle häpeämään ja kadota kuin sumuun, olen valmis harkitsemaan 😀 Mutta noin pointtina, kuka tätä edes osittain työkseen tekevä olisi valmis omilla kasvoillaan riskeeraamaan tulevan kertaluontoisen helpon rahan toivossa? Tämä on kuitenkin yksi olettamuksista, jotka ärsyttävät kaikkein eniten. Että vaikuttajat ja bloggaajat olisivat rahanahneita ja lahjottavissa olevia mainoskanavia, jotka esittelevät mitä tahansa, jopa ilmaiseksi. Juuri tuossa olettamuksessa unohdetaan koko vaikuttajamarkkinoinnin ydin: Tuotteen ja vaikuttajan yhteensopivuus niin brändin, kuin arvojenkin suhteen.

Some on helppoa hommaa. Tätä sivusinkin jo aikaisemmin ”Bloggaajan työpäivä”-postauksessa. Bloggaajan työ on todella kokonaisvaltaista ja 95% ajasta teet juttuja, joista ei makseta sinulle mitään. Kuten ymmärrätte, täytyy tähän juttuun olla oikeasti tietynlainen intohimo ja rakastaa sitä mitä tekee. Kaikessa työssä on puolensa, kun tein töitä rahoitusalan asiantuntijana, istuin toimistolla 8h ja kun lähdin töistä kotiin, en miettinyt työjuttuja ennen seuraavaa työpäivää. Eipä joutunut koskaan stressaamaan työjutuista työajan ulkopuolella. Tässä hommassa onkin vähän eri, koska ”työ” seuraa sinua käytännössä kaikkialle, ainakin ajatuksen tasolla. Mutta sitten taas tuo tietynlaisia vapauksia, kuten mahdollisuuden organisoida hommat oman mielen mukaan tai työskennellä juuri silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Välillä tuntuu, että kaikki, mikä ei liity ihmishenkien pelastamiseen tai rankkaan fyysiseen tekemiseen, ei ole lainkaan rinnastettavissa työhön. Automekaanikko joutuu käyttämään lihastyötä, mutta harvemmin työ on varmasti henkisesti todella kuormittavaa. Juristi joutuu käyttämään ratkaisu- ja päättelykykyään, mutta harvemmin on työ fyysisesti vaativaa. Onko näistä jompi kumpi vähemmän arvokasta työtä? Miksi siis bloggaajan tai yleisesti markkinointiviestintää tekevän työ olisi yhtään sen vähemmän tärkeää tai saati sitten ei ”oikeaa työtä”? Kuten olen jossain postauksessa aiemmin maininnutkin, löytyy jokaisessa työssä hyvät ja huonot puolensa, toisen työn vähättely kertoo kuitenkin ennen kaikkea vain henkilön omasta tietämättömyydestä asiaan. Kuka tahansa esimerkiksi bloggaajan työtä parjaava tai vähättelevä voi ryhtyä samaan ja näyttää sen, kuinka helppoa homma on. Tähänpä kun ei nimittäin edes koulutusta vaadita 🙂

Bloggaajat ovat pinnallisia. Toki monet bloggaajat pyrkivät (varsinkin nykyään) pitämään selvän pesäeron blogin ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Itse kirjoitan melko avoimesti ajatuksistani ja elämästäni, mutta totuus on kuitenkin se, että myös omalla kohdallani on blogiin näkyvä sisältö vain pintaraapaisu siitä oikeasta elämästä. Harvemmin ne perusarjessa tapahtuvat käänteet kuitenkaan päätyvät blogiin asti. Yksityisyys on kuitenkin henkilökohtaisin asia, joka yksilöllä on ja kukapa nyt haluaisi paljastaa julkisesti puolia itsestään ja seikkoja elämästään, jotka voitaisiin pahimmassa tapauksessa vetää arvostelun ja julkisen keskustelun kohteeksi? No tuskin kovin moni! Siksi pyrkii moni bloggaajakin pitämään tietynlaisen rajan ulospäin näkyvän ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Ehkä on kuitenkin aihepiiristä ja sisällön tyylistä riippuvaista kuinka ”pinnallinen” kuva ulospäin viestittyy. Jos tarkoituksena on tuottaa visuaalisesti kaunista sisältöä ja keskittyä tiettyihin aihepiireihin, voi tämä toki vaikuttaa pinnalliselta verrattuna bloggaajaan, joka keskittyy vähemmän visuaaliseen kuvasisältöön ja kirjoittaa esimerkiksi ajankohtaisista aiheista, koska ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa bloggata. Toinen valitsee olla enemmän ”inspiraatiokanava”, toinen taas ottaa kantaa puheenaiheisiin ja ilmiöihin. Kuten kaikissa ammateissa, toki myös bloggaajien joukosta löytyy ihmisiä laidasta laitaan ja tuntuu jotenkin mustavalkoiselta leimata henkilö pinnalliseksi vain pintapuolisen blogin perusteella. Vähän kun yleistäisi, että kaikki ammatin x edustajat ovat tosikkoja, nörttejä tai mitä ikinä.

Onko teillä ajatuksia aiheesta? 🦄

 

Ps. Kuvan toppeja on nyt tosiaan minulla työn alla pieni mallisto!!! 🙂 Tarkoitus olisi tehdä muutama eri malli, eka valmistui juuri pari päivää sitten! Jee, en malta odottaa 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.