Syksyn lempparitakki ja ajatuksia päivähoidon aloittamisesta

Lupasin ryhdistäytyä asukuvien suhteen ja pakko sanoa, että tähän saakka on pysytty melko hyvin tässä lupauksessa! Nyt olisi luvassa asua syksyn lempparitakissa. Ehdinkin jo aiemmin kertoa myös tuosta toisesta Biarritzin 2nd hand takkilöydöstä ja nyt olisi sen esittelyn paikka! Tässäpä siis tämän hetken ehdottomasti lempparitakkini 😉

Bongasin tuon heti ekalla käynnillä siellä Harold & Maud vintageliikkeessä, itseasiassa ehdin koluta rekkejä ja hyllyjä hetken, kunnes sitten spottasin tuon takin näyteikkunan mallinukelta. Siitäpä se sitten lähtikin mukaan! Takki on villasekoitetta ja sillä pärjää varmasti pitkälle syksyyn lämmittävyyden suhteen. Edelleen vähän harmittaa, että laskin käsistäni täydellisesti istuvan Isabel Marantin jakkutakin, jonka eräs tyttö samantien nappasi itselleen. Mitä tästä siis opimme? Jos löytää jotain hyvää, niin ei todella kannata jäädä aikailemaan, haha.

Meillä on tällä viikolla edessä tulevan päikkärin kanssa paltsu ja vähän kieltämättä jännittää! Tai siis eihän siellä nyt varmasti sen kummempaa, mutta tietysti kaikki hoitojutut on ihan uutta. Mitä lapselle täytyy hommata päikkäriin, onko yksilölliset tarpeet esimerkiksi ruokailun suhteen jotenkin mahdollista huomioida, millaisia hoitotädit ovat, toisista lapsista puhumattakaan.. Ja siis tottakai se tärkein: Miten oma napero sopeutuu hoitoarkeen ja viihtyy muiden saman ikäisten lasten kanssa? Kuten kerroinkin, niin eka viikko mennään kevennetyllä osapäivä-hoitosysteemillä ja eiköhän se sitten siitä lähde rullaamaan 🙂

Varmasti samat ajatukset pyörivät kaikilla vanhemmilla mielessä päivähoidon suhteen. Pisin aika mitä olemme molemmat olleet pojasta erossa on kolmisen tuntia kun silloin yhden kerran heinäkuussa olimme siellä dinnerillä kaksin 😀 Toki olemme molemmat olleet pojasta erossa työpäivien ajan ja vähän pidempäänkin, mutta aina on jompikumpi ollut naperon kanssa. Nyt sitä miettiikin, että miten tämä pieni muka pärjää ilman meitä? Hienosti siis tietysti, vaikka moni vanhempi varmasti ajatteleekin, ettei lapsi päivän aikana muuta teekään kun ikävöi vanhempiaan. Kun totuus on varmasti se, ettei tämä suurimpaa osaa ajastaan edes mieti isiä ja äitiä kun on niin paljon muuta kivaa puuhaa 😀 Silti sitä miettii, että apua, mitäs jos pieni oppii jotain uusia juttuja, emmekä kumpikaan ole sitä todistamassa?

Eipä muuten ole vaikea sanoa mitkä ovat tämän hetken lempparikengät. Nuo uudet Vansit ovat olleet jalassa melkeinpä joka päivä sen jälkeen kun hain paketin postista, aivan parhaat 🙂 Omani tilasin Zalandolta, josta löytyvät täältä.

Aivan pakko muuten antaa supersuositus tuolle kaulaliinalle, joka on kestänyt todella kovaa käyttöä jo useamman talven. Ostin tuon muistaakseni 3v taaksepäin H&M:n Premium-mallistosta ja silloin jotenkin hampaat irvessä maksoin 50e Hennesin kashmirkaulaliinasta. Jokaisen sentin arvoinen on kyllä ollut! Tuo on mielettömän lämmin, pehmeä ja erinomaista laatua. Voisin todeta, että eniten käyttämäni huivi näiden kuluneiden vuosien aikana. Tuota on tullut kannettua mukaan reissuille, lenkeille, arkeen.. Ja on edelleen kuin uusi! Omalla kohdallani kaikki Hennesin Premium-tuotteet ovat olleet todella hyviä, tosin ei nyt pariin vuoteen ole muistaakseni tullut mitään hommattua. Toivottavasti ei ole laatu heikentynyt, kuten joskus tuppaa käymään! En enää löytänyt tuota valikoimista, mutta tulisipa taas 🙂

Takki / 2nd hand

Musta paita / H&M

Farkut / Zara

Tennarit / Vans (nämä)

Laukku / Balenciaga

Kashmirhuivi / H&M Premium

Kello / Swatch

Palataan taas!

Kuvat Jutta Hirsimäki

Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Mustavalkoinen maanantai

Maanantaina pitäisi lätkäistä blogiin ehkä jotain muuta kun mustavalkoisia ankeita kuvia, mutta näillä viime viikon asukuvilla nyt mennään kohti uutta viikkoa. Eilinen meni jotenkin niin koomaillessa, etten lähtenyt koko päivänä mihinkään kotoa. Yritin nukkua päikkäritkin, mutta uni vaan ei tullut kun mielessä pyöri sata asiaa, muttei silti saa mitään aikaiseksi. No, ehkäpä tuli nukuttua yksinkertaisesti liian pitkät yöunet kun koko perhe noustiin vasta vähän ennen yhdeksää 😀 Nyt kuitenkin virkeänä kohti uutta viikkoa, eheh..

idkuvaa

Onko kellään muulla semmoisia ”rumapäiviä” kun mikään ei vaan tunnu menevän putkeen aina hiuksista ja vaatteista lähtien? Kun tekisi vaan mieli vetäytyä kotiin, pestä meikit pois, vaihtaa päälle kotivaatteet ja mennä kyhnöttämään sohvalle. Ainakin toivon, etten ole ihan ainoa. Viime viikolla kärsin juuri moisesta rumuuspäivästä ja melkein jätin nämä kuvatkin julkaisematta kun jotenkin ärsytti kaikki tässä tyylissä 😀 Hiukset eivät suostuneet menemään hyvin, vaatevalinta tuntui jotenkin epäonnistuneelta ja kaikki huonosti. Huoh. Noin yleisesti oli todella onnistunut päivä, mutta ärsytti heti kun näki itsensä peilistä. Sitten meninkin töiden jälkeen kotiin ja revin kaikki pidennykset päästäni kun meni niihinkin hermo. Ja peruin vielä pidennyshuollonkin. Haha.

Nyt olen sitten opetellut elämään omalla tukalla. Muhittelin lauantaina päässä niitä kaiken maailman päänahkakuorintoja ja muuta kivaa, onhan se kyllä ihanan helppoa olla omalla tukalla, vaikken kyllä näillä paljoa hiukset auki-päiviä viettäisi. No jokatapauksessa, välillä itselläni ainakin on niitä päiviä kun kaikki on jotenkin niin kamalan vaikeaa mukamas. Se on kamalaa, vaikka tiedän koko ajatuksen olevan ihan vaan siellä omassa päässä, tuskinpa kukaan muu kiinnittää mitään huomioita niihin rumatuskailuihin.

Kerroin niistä parista vintage-takista, jotka löysin Biarritzistä 2nd handinä. Tämä Marellan villasekoitetakki siis toinen niistä. Olen kyllä kertakaikkisen tyytyväinen löytööni! Kunto on tässä erinomainen ja maksoin takista vähän reilut 100e. Kävin juuri Stockalla sattumalta ohikulkiessa kyyläilemässä samaisen merkin takkeja, jotka maksavat uutena noin 400-500e. Kuvaa tulossa pian myös siitä toisesta takista, joka on ehkäpä vieläkin ihanampi 🙂

Näiden onnistuneiden kirppislöytöjen jälkeen olen jotenkin täysin intoutunut uudella tavalla kirpputoreista ja käynyt jopa kahteen otteeseen tonkimassa kirppiksillä. Toisaalta innostuin myös hurjasti niistä äitini kätköistä löytyneistä retrovaatteista ja sen jälkeen on katsastellut kierrätettyjä vaatteita ihan uusin silmin. Nimimerkillä tänään taas päälle se kaikkein lempparein retrocollege.. Todellinen luottovaate nykyään!

Tarkoituksena olisi yrittää bongailla kirppikseltä esimerkiksi joku ihanan muhkea villapaita talveksi! Saa nähdä jos onnestaaa. Jos joku osaa heittää erityisen hyviä vinkkejä Helsingissä moisten bongailuun, niin saa ehdottomasti ilmiantaa lempparipaikat! Nyt olen käynyt Fredan Uffilla ja Pitkänsillan kupeessa Krunikan puolella siinä yhdessä kirppiskaupassa (onkohan nimi Rekki tai jotain?).

Takki / Marella Sport

Neule / Gina tricot

Farkut / H&M

Nilkkurit / Acne

Laukku / Balenciaga

idkuva

 

Nyt meikit naamaan, tukka kuntoon ja kova yritys välttää tänään ugly day 😀

Kivaa maanantaita!

 

kuvat Jutta Hirsimäki

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Farkkutyttö 4ever ja aamun kuulumisia

Maanantai! Tämä päivä on saanut omassa arjessani taas vanhan perinteisen merkityksen. Vaikka meillä toki aiemminkin oli arjessa tietyt rutiinit, niin onhan se töihin lähtö aina vähän eri juttu kun jäädä tukka rasvaisena kotiin kyhnyttämään yökkärissä. Ei sillä, että tuota olisi tapahtunut aina, mutta öhöm. Tiedätte varmaan 😀 Tommi lähti tänään aamuvarhain ajamaan Hankoon surffin perässä, enkä enää sitten (tietenkään) saanut unta tuon klo5-herätyksen jälkeen, vaikka olisin saanut itse nukkua vielä yli tunnin.

Yritin vajaan tunnin kukkua sängyssä, kunnes nousin lopullisesti ylös keittämään kahvia ja tekemään hommia läppärille. Aamuvirkku, mikä aamuvirkku. Itse tosiaan lähden töihin, mutta kummi on lupautunut tulemaan aamuksi pariksi tunniksi katsomaan poikaa kunnes T palaa aaltojen parista. Kerrankin kun kuulemma on järkevä keli Hangossa! 😀 Jokatapauksessa, kun siitä ajankäytöstäni kysyttiin, niin tekniikkani työn ja blogin yhdistämiselle on aina ollut: pirun aikaiset aamut ja kahvi! En itse koe olevani kirjottamisen suhteen parhaimmillani iltaisin tai töiden jälkeen.

idup

Olisi vuorossa asukuvaa viime viikolta. Mietin alkuun, että postaisinko ensin asukuvaa vai lupaamaani meikkipostausta. Asupostaus nyt sitten veti pidemmän korren. Meidän oma piha ei ehkä ole mikään parhain kuvauslokaatio, mutta ehkäpä kestätte!

Nuo farkut ovat muuten pitkäaikaisimmat farkkuni. Olen ostanut nuo aikalailla tasan yksitoista vuotta sitten, muistaakseni lukion jälkeen 2006 ollessani Spirit Storessa myyjänä ja edelleen mainiossa kunnossa. Mitä nyt tuli nuo lahkeet pätkäistyä muutama vuosi taaksepäin ja tuo super low-waist juttu oli niin viimeistään sitä vuotta 2006-2007, mutta noin muuten. Eipä uskoisi, että ovat olleet näinkin kauan käytössä!

Nuorena olin kyllä niin farkkutyttö kun olla voi ja teininä halpisfarkut eivät olleet vielä kyllä yhtä hyviä kun nykyään. Puhumattakaan toki siitäkään, että edullisia ketjuliikkeitä olisi ollut läheskään samalla mitalla kun nykypäivänä. Saati sitten Jyväskylässä! Kun olin yläasteella ei siellä ollut vielä edea H&M:ää. Lemppareimmat farkkumerkeistä olivat Killah, Miss Sixty, Fornarina ja pari JC:n valikoimista löytyvää merkkiä, joita en enää saa päähäni. Kerran-pari vuoteen sai uudet farkut teininä, yleensä uudet vaatteet hommattiin silloin juuri ennen koulujen alkua.

Yleensä ostin vaatteeni Tukholmasta missä ravasimme vielä tuolloin melko ahkeraan ja oli niin luksusta päästä H&M:lle. Olin myös aivan supermegainnoissani joskus kun silloinen lemppariliikkeeni JC avasi Jyväskylään. Ah, ravasin siellä jatkuvasti! Esimerkiksi ne Marwinin hupparit olivat eri teksteillä hurja villitys joskus ja ne hupparit olisi halunnut jokaikisen värin printillä. Muistaakseni itsellä oli kahdessa värissä. Harmi vaan , että on tullut joskus myytyä ne kai kirppiksellä. Ketjuliikkeiden vaatteet oli ennen kyllä muutenkin niiiin paljon laadukkaampiakin kuin nykyään..

Nuo kuvien farkut ovat Tiger of Swedenin ja en ole tainnut noiden lisäksi muita TOS:in farkkuja edes omistaa. Tuota pörrötakkia en ole tainnut vielä esitellä missään varsinaisessa asukuvassa, mutta on ihan lempparini. Ostin tuon keväällä Gina Tricotista ja olin näkeväni, että nyt sykyllä noita on tullut lisää eri väreissä. Ajauduin perjantaina ennen  töitä haahuilemaan pikipäin Zaraan ja pakko myöntää, että liikaa takkihoukutuksia taas! Harvemmin sorrun siellä kyllä tosissaan mihinkään muuhun kuin takkeihin. Nyt oli tullut esimerkiksi samantyylinen pörrötakki kun tuo omani, mutta vaaleassa puuterin sävyssä, ihania tekomokkaisia lyhyitä bikertakkeja monissa eri väreissä ja sitten vielä jotain muutakin mallailin. En kuitenkaan onneksi sortunut ostamaan mitään, vaikka kyllä kovasti teki mieli semmoista bikeria 😀

Teepparin bongasin yksi päivä Monkista, jonne ajauduin Jutan mukana. En ole ikinä ostanut sieltä ainuttakaan vaatetta ja harvemmin edes ikinä käyn kyseisessä liikkeessä. Nyt kuitenkin ihme kyllä bongasin pari kivaa t-paitaa kympillä. Uusista tennareista postailinkin jo viime viikonloppuna ja pidän noista kyllä hurjasti. Sopi yhteen tähän rentoon farkkuasuun ja sanoisinko, että jos pitäisi kuvailla sitä millainen tyyli on sitä ”eniten Iinestä” niin varmaankin joku tämmöinen rento farkkuasu 🙂 

Pörröjakku / Gina Tricot

Farkut / Tiger of Sweden

T-paita / Monki

Laukku / Rebecca Minkoff

Tennarit / Vans (nämä!)

Mitäs tuumaatte asusta? Ja tsemppiä maanantaihin!

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Uutta tennarikokoelmassa..

Pari viikkoa sitten postasin kaikista tennareistani ja nyt olisi aika palata jälleen tennari-aiheeseen. Nimittäin uusien tennaritulokkaiden muodossa! Kerroinkin aiemmassa syksyn tennarikatsauksessa, kuinka olin miettinyt eräitä Vansejä jo pidempään.. Noh, pistin ne heti tuon postauksen tehtyäni tilaukseen 😀 Tässäpä siis uutukaisten esittelyä!

idup

Kyseessä ovat siis Vansin korkeavartiset SK8-HI-tennarit, joita aluksi mietin myös matalavartisina. Todella hankala päätös, mutta jahkailun jälkeen nämä korkeavartiset olivat jollain tapaa kivemmat.

Mustat tai mustavalkoiset tennarit olivat kuitenkin ehdoton valinta, tuommoiset jotka on helppo yhdistää erilaisten vaatteiden ja tyylien kanssa. Pakko kyllä sanoa tuosta Vansin kokoluokituksesta, joka on kyllä melko reilu.. Itselläni on suunnilleen koon 35 jalka, suurin osa tennareistani ovat kokoa 35,5 ja olen tottunut, että esimerkiksi Niken kengissä se on kohdallani nappikoko.

Muistelin kuitenkin, että aiemmat Vansini olivat melko reilua kokoa tuolla 35,5 koollakin, joten uhkarohkeasti otin näistä pienimmän koon ja varauduin jo valmiiksi palautusrumbaan… Koon 34,5!! Ja istuu muuten kun nakutettu! Eli jos joku pistää nämä tilaukseen, niin suosittelen ottamaan yhtä kokoa normaalia pienemmän. Ovat muuten kai tällä hetkellä kaikista kengistäni pienintä kokoa 😀

Itse tilasin nuo Zalandolta, jonne oli Cityshopparin alekoodi vielä käyttämättä tälle vuodelle. Tennarit löytyvät siis täältä!

Ensi viikolla asukuvia näiden kanssa! Olivat nimittäin eilen ensikäytössä, paremmat jalassa kun edes odotin ja koko täysin passeli!

 

Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kehoni vuosi synnytyksen jälkeen

Reilu vuosi on hurahtanut suorastaan silmissä, mutta niinhän siitä vauvavuodesta perinteisesti sanotaankin. Tietyllä tapaa pitäisi oikeasti osata nauttia täysillä jokaisesta päivästä pienokaisen kanssa, koska se kasvu nyt yksinkertaisesti tapahtuu lähes silmissä ja aika kuluu niin valtavan nopeasti. En nyt tietenkään tarkoita, etten olisi nauttinut jokaisesta päivästä, mutta jokainen pienen lapsen äiti varmasti tietää ihan hyvin, että välillä on niitä hektisiä päiviä kun ei ihan kamalasti ehdi pysähtyä haaveilemaan ja elämään hetkessä. Ajatuksena silti ihana.

No mutta! Tarkoitus oli tässä postauksessa kirjoittaa ajatuksia omasta kehostani ja kehokuvastani reilu vuosi synnytyksen jälkeen. Kuinka palautuminen eteni, millainen kroppani on nyt ja mitä mieltä olen siitä. En jaksa latoa itsestäänselvyyksiä siitä kuinka naisen keho on niin ihmeellinen ja luotu tekemään lapsia, sehän nyt on täysin päivänselvä juttu. Toki myös se, että palautuminenkin on kovin yksilöllistä, tietysti elintavoillakin on siihen vaikutusta.

Ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä pakko esitellä syksyn uudet treenireleet! Nuo trikoot nyt ovat vanhat (H&M), mutta crop-paita ja alempien kuvien musta tuulitakki löytyivät Peak Performancen alerekistä viime viikolla. Peak on itselleni todellinen heikkous… Varsinkin ne streetstyle-vaatteet, kuten juuri tuo tuulitakki ja muutaman vuoden vanha kevytuntsikka, joka on ollut superkovalla käytöllä. Nuo katuvaatteet kun ovat rentoja ja soveltuvat rentoon urheiluun, mutteivat silti ole kuitenkaan liian sporttisia. Eli töihinkin pystyy hyvin sateisella kelillä heittää päälle tuon vettä hylkivän tuulitakin 🙂

Haluaisin syksyksi myös uuden hupullisen Peakin kevytuntsikan, mutten vielä tiedä raaskinkok ostaa. Niitä on nimittäin tullut vaikka mitä ihania sävyjä, roosaa sun muuta. Viime talvena en oikeastaan muuta takkia käyttänytkään kun sitä Peakin luotto-untsikkaani! Sitä tuulitakkia en löytänyt netistä, mutta tuo cropattu paita on tämä!

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Itsehän nimittäin paisuin raskausaikana kun pullataikina. Toki kyllä tuli syötyäkin paljon, ensinnäkin siksi, että järkyttävän huono olo iski aina jossei saanut kunnolla ruokaa ja sitten taas liikkuminen oli viimeistään toisen kolmanneksen jälkeen todella tukalaa, lähinnä kamalien nestekertymien jälkeen. Muistan joskus viimeisinä aikoina töissä (ehkä siis joskus 7. kuulla) kun paino nousi yhden viikon aikana yhtäkkiä 4kg!

Kävin tuolloin vielä kuntosalilla ja huhheijaa, mun polvet meinasivat suorastaan räjähtää noista nesteistä kun tein seinää vasten kevyttä kyykkyä jumppapallon kanssa. Eivätkä nuo nesteet enää sen jälkeen lähteneet pois millään, vasta sitten synnytyksessä suurin osa. Pääosin kerryttämäni paino (noin 20kg) oli siis nestettä,  mutta toki myös rasvaa kertyi, enimmäkseen keskivartaloon. Lisäksi sain myös kasvoihini turvotuksen lisäksi jotain ihme ”poskiläskejä” ja myös kaksoisleukaa, jotka ovat vasta nyt alkaneet lähteä 😀

idkuva Ennen raskautta treenasin kuntosalilla noin 3-6 kertaa viikossa, lenkeillä tuli vuoden-pari käytyä vähemmän. Nyt taas on treeneissä pääpaino juurikin aerobisessa ja sen kyllä sinänsä huomaa, koska lihasmassaa on raskauden ja sen jälkeisen rankemman voimaharjoittelun puutteen seurauksena lähtenyt hurjasti. Tällä hetkellä painan noin 3kg vähemmän kuin raskauden alussa. Toki kehonkoostumus on täysin erilainen!

Lihasta on vähemmän ja rasvaa enemmän. Etenkin tuosta keskivartalon rasvasta on ollut vaikea päästä eroon ja tuntuu, että treeni on alkanut tehota vasta imettämisen lopetuksen jälkeen kun ei enää tarvitse lasta varten lisäravintoa. Vatsa ehkä pömpöttää nykyään helpommin ruokailun jälkeen, mutta syy voi olla myös heikentyneissä vatsalihaksissa. Viime kuukausina olenkin ottanut juuri vatsalihastreenit tähtäimeen. Toisaalta, vatsakin on litistynyt paljon sen jälkeen kun se keskivartalon rasvakin on vähentynyt.

Koen silti olevani melko siro rakenteeltani ja olen aina ollutkin. En ole koskaan jaksanut stressailla painostani, enkä nyt erityisemmin kokenut raskauskiloista mitään ahdistusta, päänvaivaa ne tuottivat lähinnä yleisen jaksamisen kannalta kun liikkuminen oli normaalia raskaampaa. Olen tyytyväinen kroppaani, mutta silti myönnän rehellisesti, etten olisi varmasti olisi päässyt takaisin omiin mittoihini imetyksellä ja kotona istumisella. Omalla kohdallani se nimenomaan vaati todella säännöllistä liikuntaa ja toki liikun edelleen! Enkä nyt toki laihduttaakseni, vaan pysyäkseni kokonaisvaltaisesti kunnossa. Liikunta on itselleni eniten juuri henkinen juttu. Kärsin myös kroonisista niskajumeista, joihin oikeastaan ainut hoitokeino on liikkua. Muutama päivä lepoa niin johan taas on niska kipeä ja jumissa!

Entäs sitten ne rinnat? 😀 Ajattelin jo vuosi sitten, etten varmasti kirjoittaisi niistä sanaakaan. Ikinä. Toisaalta, miksi en? Haha. Asia varmasti kuitenkin mietityttää monia. Kieltämättä kyllä vähän arvelutti, että mitä niille kävisi imetyksen jäljiltä. Lähinnä nyt siksi, että imetin ainoastaan toisesta rinnasta koko vuoden ajan ja olin jo ajatellut, että 99% varmuudella olen jatkossa jonkun sortin rintapuoli. Nyt muutama kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen en huomaa oikeastaan mitään eroa rinnoissani, molemmat ovat siis ihan samanlaiset huolimatta siitä, onko kyseessä imetysrinta vai ”se toinen”.

Toki rasva on kaikonnut rinnoista maitoa varten, mutta jossain määrin ovat rasvakertymät alkaneet palautumaan. Nykyään rintani ovat huomattavasti aiempaa pienemmät, mutta olen ainoastaan iloinen siitä! Elämä on nykyään jotenkin huomattavasti helpompaa ja vähemmän niskaa/selkääkin kuormittavaa. Liikuntakin huomattavasti mielekkäämpää. Voinkin siis näiden omien vertailukohtieni pohjalta todeta, että omalla kohdallani ei imetys juurikaan vaikuttanut rintoihin. Ainut juttu oli tuo rasvan katoaminen, mutta toisaaltahan rintoihin myös kertyy helposti rasvaa lihotessa, joten uskon tilanteen jossain vaiheessa kuitenkin palautuvan ennalleen.

Useinhan sanotaan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kun itse raskaus. Eli siis vähintään 9 kuukautta. Ja tottahan se on. Toki raskauskilot voivat aiheuttaa jollekulle äärimmäistä päänvaivaa ja ymmärrän kyllä. Onhan se melkoinen muutos yrittää sopeutua ensin henkisesti olemaan äiti ja vielä hyväksymään uuden erilaisen kehonsa. Itse koen, että olen täysin palautunut synnytyksestä vasta nyt vasta viime kuukausien jälkeen. Se imetyksen lopetus jotenkin kruunasi koko homman ja olo alkaa vihdoin olla astetta itsenäisempi kaiken vauvan kasvattamisen ja ruokapankkina toimimisen jälkeen.

Kyllä minuakin vähän kauhistuttaa katsoa niitä vuodentakaisia tai synnytystä edeltäviä kuvia kun ei jotenkin ollut hoksannut itse olevansa niiiin iso. Tiedättekö, kun kaikki hokevat jatkuvasti kuinka hehkeältä ja säteilevältä näytät. Huhheijaa! Fuck that shit. Siltä ei ainakaan tuntunut. Toisaalta huomaan sen nyt jälkeenpäin, että samaa tulee toitotettua niille muille raskaana oleville. Ei sitä osaa selittää mikä siinä olemuksessa on 😀

Siinä nyt täytyy vain yrittää olla itelleen armollinen, toki se terveellinen monipuolinen ravinto ja säännöllinen vaihteleva liikunta tekevät ihmeitä jo ihan henkisellä tasollakin. Aloitinkohan itse vaunulenkit rauhallisesti about 2-3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siitä asti ne olivat itselleni semmoinen päivän rauhoittumishetki. Vauva vaunuihin unille (viihtyi siis onneksi vaunuissa vähintään sen lenkin ajan), musat korville ja menoksi!

Tähän Mauin vauhtihirmu-kuvaan on hyvä lopettaa 😀

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.