Julkaistu

Horoskooppimerkkinä leijona x 14

Bongasin Jutan blogista hauskan postausaiheen, jonka näin horoskooppihulluna päätin itsekin toteuttaa. Jutta kirjoitti omasta merkistään kaksosista 15 asiaa, jotka täsmäävät omaan luonteeseen ja postaus löytyypi täältä. Olen horoskoopiltani kesän lapsi leijona, mutta mitkä tyypilliset leijonamaiset piirteet sitten tunnistan itsessäni?  Vaikka horoskoopit saattavatkin jonkun mielestä olla suurinta humpuukia ikinä, uskon itse vahvasti varsinkin luonnehoroskooppeihin. En muista varmasti kenenkään ikinä sanoneen, ettei tunnistaisi itseään oman horoskooppinsa tuntomerkkeihin. Toki, terve järki mukaan näissäkin 😀 Pidän itseäni kuitenkin melko tyypillisenä leijonana, mutta millainen tämä sitten on?

Tässä 14 leijonalle tyypillistä ominaisuutta, jotka ehdottomasti allekirjoitan itsessäni..

 

Johtajatyyppi. Minulle on tärkeää, että minulla on ohjakset käsissäni ainakin mitä tulee omiin asioihin. Otan usein johtajan roolin porukassa, varsinkin jos kukaan muu ei siihen ryhdy. Tietyllä tavalla on huonona puolenani ehkä tietynlainen määräilevyys ja halu saada oma tahtoni läpi. Tästä huolimatta olen kuitenkin hyvin joustava ja otan muut ihmiset, sekä heidän mielipiteensä huomioon.

Mukavuudenhalu ja elämästä nauttiminen. Menen monessa asiassa ehdottomasti mukavuus edellä ja rakastan hemmotella itseäni, sekä muita. Odotin esimerkiksi tätä Balin reissua erityisen innolla juuri tästä hemmotteluloma-syystä. Kerrankin varasimme pari huippuluokan hotellia, joissa on tarkoitus yksinkertaisesti vain nauttia olosta. Lisäksi tietysti tavata hieronnoissa ja spa-hoidoissa kun kerran pikkurahalla saa, ah! Nautiskelu on kyllä elämän suola!

Pidän vahvasti omia ja läheisteni puolia, ihan jopa leijonaemon tavoin. Olen ehdottomasti oikeudenmukaisuuden ja reiluuden kannattaja. Epärehellinen meininki ja epäoikeudenmukaisuus ovat asioita,  joita en siedä ollenkaan. Reiluus ja rehellisyys ovatkin minulle todella tärkeitä arvoja.

Suorapuheisuus. Sanon usein ääneen sen, mitä joku toinen ei ehkä uskaltaisi. Jos vaikka hotellin palvelu ei pelaa, löytyy kyllä pokkaa antaa palautetta. Joskus olen saattanut olla liiankin suorapuheinen, mutta aikuistuessa olen opetellut pitämään mölyt mahassa ja tunnistamaan tilanteet, joissa on ehkä vain parempi olla hissun kissun omien mielipiteidensä kanssa.

Rohkeus. En juurikaan pelkää mitään tai pidä suuriakaan haasteita elämässä mahdottomana. En pelkää luottaa vaistoni, tavoitella unelmiani ja tehdä juuri niitä asioita, joita tahdon. Leijonille voi olla tyypillistä olla jopa uhkarohkea, mutta itseni tunnistan enemmänkin rohkeaksi realistiksi.

Anteliaisuus. Olen välillä liiankin antelias ja teen paljon ystävieni ja muiden eteen, vaikken saisikaan teoilleni vastinetta. Joskus olen kokenut tätä valitettavasti myös käytettävän hyväksi esimerkiksi pitämällä itsestäänselvänä kiltteyttäni ja sitä, että olen aina valmis auttamaan muita.

Tarve haasteisiin elämässä. Liian tasapaksu ja tylsä elämä saisi minut kyllästymään alta aikayksikön. Rakastan kehittää uusia projekteja ja haasteita, jotka motivoivat arjessa, pitävät hyvällä tavalla kiiteisenä ja antavat inspiraatiota. Elämä ilman haasteita olisi turhauttavaa!

Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus. Vaikka pieni introverttius on yhä enemmän nostanut viime vuosina päätään, olen kuitenkin aina ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta saatan myös pitkässä juoksussa ahdistua sosiaalisen elämän puutteesta. Jos en ehdi nähdä ystäviäni säännöllisesti, pidän heihin kuitenkin oikeastaan päivittäin yhteyttä viestien tai ääniviestien välityksellä.

Lämpö ja aurinko hallitsevat leijonan merkkiä, eikä varmasti tule suurena yllätyksenä, että koen myös itse olevani parhaimmillani juuri lämmössä ja auringossa. Kesän lapsi 4 life siis!

Luovuus on usein jollain tapaa esillä leijonan luonteessa ja allekirjoitan tämän täysin! Olen aina ollut jollain tapaa luova tekijä. Piirtänyt, maalannut, tehnyt käsitöitä, valokuvannut, kirjoittanut tai laulanut. Jotenkin luova tekeminen on itselleni tehokas itseilmaisun keino ja keino lievittää stressiä.

Kunnianhimo ja suorittaminen. Usein leijona pyrkii pitkäjänteisesti saavuttamaan tavoitteitaan ja voi olla myös hyvin suorituskeskeinen. Jep! Liiasta suorittamisesta olen myöskin yrittänyt pyrkiä eroon, mutta toki tunnistan tietynlaisen suorittamisen jo luonteenpiirteenänikin. Asia, joka ajaa tuota kunnianhimoa on juurikin motivaatio saada asioita aikaan ja tehdä muutosta asioihin, sekä omaan elämäänsä. Käsite päämäärätietoisuus kuvaakin leijonaa oivallisesti.

On myös sanottu, että leijona on herkkä stressaantumaan juurikin semmoisen ”sata rautaa tulessa”-asenteen ja suorittamisen vuoksi. Siksi tulisi leijonan opettaa itselleen armollisuutta, sekä juuri sitä, ettei kaikki aina ole niin justiinsa. Ja jep, pieni stressi-erkki myös täällä näppiksen äärellä.

Oma tyylini on minulle tärkeä ja leijonalle onkin tyypillistä kulkea omaa polkuaan myös pukeutumisen suhteen. Ulkonäköseikkana voisinkin todeta, että minulle on aina kotoa poistuessa todella tärkeää, että hiukset ovat hyvin ja olen pukeutunut vaatteisiin, joissa koen itseni mukavaksi ja itsevarmaksi. Kotona en sitten toisena ääripäänä välitä oikeastaan lainkaan miltä näytän 😀

Leijonaa kutsutaan usein myös turhamaiseksi ja kyllä, joltain osin allekirjoitan tämän. Vaikka olenkin säästeliäs, on makuni tietyllä tapaa myös vaativa ja kallis. Usein olen esimerkiksi reissumajoitusten suhteen melko tarkka ja vaadin mukavuutta siinä missä joku toinen ei välitä ollenkaan siitä, yöpyykö jaetussa dormissa vai yksityisessä villassa.

Muita leijonia? Samaistutteko? ✨

 

Ps. Yritän huomenna kirjoitella taas Bali-kuulumisia!

Osa kuvista Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Minä sijoittajana ja 4 faktaa rahastosäästämisestä

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Ah, olen aivan innoissani päästessäni pitkästä aikaa kirjoittelemaan sijoitusjuttuja, tällä kertaa tämän Nordnetin yhteistyön tiimoilta, jonka myötä olen innolla odottanut alkavaa huhtikuuta. Samalla ajattelin kertoa hieman omasta säästämisestäni ja siitä, miten oma sijoittamiseni aikoinaan lähti käyntiin.. Pakko kyllä todeta, että nyt viimeisen vuoden aikana on naisten sijoittamisesta tullut meillä Suomessa jopa buumi, joka on aivan mielettömän hieno juttu!! Hyvä me  💕 Ei sijoittaminen tosiaankaan ole vain pukuherroja varten, heh 😉

En itse ole säästänyt rahaa käyttötilille enää vuosiin, poikkeuksena erikoistapaukset kun rahoille on ollut lähikuukausina tiedossa jotain konkreettista käyttöä, kuten lomamatka tai suurempi hankinta. Sijoittaminen on totisesti koukuttavaa puuhaa ja kun siinä pääsee vauhtiin, ei säästöihin tule edes kuuloonkaan kajota – päinvastoin, nälkä kasvaa syödessä ja näin myös säästämisen suhteen! Oikeastaan innostuin ensimmäisiä kertoja sijoittamisesta ammattikorkeassa suuntautuessani opinnoissani finanssialaan ja rahoitukseen.

Sitä ennen olin toki ollut ajatuksesta kiinnostunut, mutta monien muiden tapaan ollut siinä olettamuksessa, että sijoittaminen on vain niille, joilla on paljon valmista pääomaa sijoitettavaksi. Ensimmäiset rahastosäästöni pistin kuitenkin poikimaan vasta vuosia myöhemmin, heti aloitettuani pankissa 2012. Tuolloin oli aivan päivänselvä oletus, että hei, nyt sinulle rahastosäästöt poikimaan ja äkkiä! Siitä se sitten lähtikin, melko pienillä summilla ja kuukausisäästämisellä noin alkuun, enkä sen jälkeen ole kertaakaan heittänyt hanskoja tiskiin rahastosäästämisen suhteen – päinvastoin. Vuosia taaksepäin hoidin ja setvin ympäri maailmaa istuvien instituutioasiakkaideni suuria osakekauppoja Tanskan osakemarkkinalla ja tuolloin tulivat erityisesti Tanskan osakkeet melkoisen tutuksi 😀

Kun säästän, haluan itse ehdottomasti, että rahani tuottavat jotain. Tilisäästämisessä kun on lähes mahdotonta kerryttää järkeviä tuottoja säästöille. Jos säästät pitkällä aikavälillä tai yleisesti säännöllisesti tulevaisuuden varalle, kannattaa aivan ehdottomasti valita tuottoisampi vaihtoehto perinteiselle pankkitilille. Itse olen vuosien varsilla säästänyt ja sijoittanut pääasiassa erilaisiin rahastoihin, mutta nyt viime kuukausina olen itseasiassa intoutunut taas pitkästä aikaa myös osakesijoittamisesta ja tarkoitus olisikin nyt pikkuhiljaa alkaa kartuttamaan ahkerammin myös osakesalkkuani. Tästä kirjoitan myöhemmin ja voin samalla avata hieman oman osakesalkkuni sisältöä!

Olen myös tähän asti ollut melko ”laiska” sijoittaja ja varsinkin alkaessani rahastosäästäjäksi olin iloinen vaihtoehdoista, joissa salkunhoitaja hallinnoi sijoitusten kohteita ja hajautusta puolestani, koska en yksinkertaisesti ehtinyt aina tiirailla markkinoita sen koommin. Valmiiksi räätälöity, hajautettu ja hallinnoitu rahasto on erinomainen valinta esimerkiksi aloittelevalle sijoittajalle tai kun tuntuu, että sijoituskohteiden päättäminen ja riittävä hajauttaminen on liian aikaavieviä tai päänvaivaa aiheuttavaa hommaa. Tällöin voi olla huojentava ajatus, että salkunhoitaja hoitaa hajautuksen ja sijoituskohteiden hallinnoinnin puolestasi.

Avasin itse sijoitussalkun Nordnetiin muistaakseni vuonna 2013 ja itse pidän palvelua erinomaisena kaikille sijoittajille ja siitä kiinnostuneille. Sijoitussalkun avaaminen Nordnetiin on todella helppoa ja nopeaa verkon kautta. Sivuilta löytyy lisäksi paljon tietoa sijoittamisesta, vinkkejä, laskureita ja digitaalinen rahastoneuvoja, joka auttaa löytämään sinulle parhaiten sopivia vaihtoehtoja sijoittamiseen. Nordnetin kautta voit sijoittaa erilaisiin rahastoihin, sekä osakemarkkinoille ympäri maailman. Itselläni on Nordnetissä rahasto-osuuksia, sekä osakkeita arvo-osuustilillä.

Nordnetin valikoimaan tuli loppuvuotena uutena tuotteena Nordnet Smart-salkut, joita on valittavissa ammattimaisia, valmiiksi räätälöityjä ja tehokkaasti hajautettuja valmiita sijoittamisen paketteja erilaisille säästäjille. Smart-salkkujen sijoitusstrategia perustuu indeksisijoittamisen hyötyihin. Salkkujen sisältöjä hallinnoidaan markkinoiden mukaan, esimerkiksi lisäämällä tai vähentämällä osake- tai korkopainotusta aina markkinatilanteen mukaan, fokuksena tietysti optimaalinen tuotto rahasto-osuuksien omistajille. Smart-salkkujen sisältö on hajautettu globaalisti korko-, osake- ja kiinteistömarkkinoille, sekä luottoihin ja hyödykkeisiin, joka tarjoaa tehokkaasti hajautetun sijoituskohteen, jollainen on aikaisemmin ollut saatavilla vain suuremmille instituutiosijoittajille. Smart-salkkujen sijoituskohteisiin ja spekseihin voit tutustua esimerkiksi täällä. Tämä on ehdottomasti tuote, jota aion itse kevään mittaan kokeilla 🙂

Smart-salkkuja löytyy erilaisia sen mukaan, millaista riskiä on valmis sietämään ja millaista tuottoa hakee. Nämähän kulkevat luonnollisesti käsi kädessä. Enemmän korkopainoa sisältävä sijoitustuote on usein riskiltään pienempi, koska korkomarkkinoiden heilahtelut ovat osakemarkkinoita maltillisempia. Mutta toisaalta, korkopainotteisten tuotteiden tuotto-odotukset ovat toki myös pienempiä, kuin tuotteiden, joissa osakepaino on korkeampi. Nordnet Smart-rahastoja löytyy kolmea erilaista: Nordnet Smart 5, Nordnet Smart 10 ja Nordnet Smart 15. Näistä maltillisimman riskin tuote on Smart 5 (korkopaino 40%, osakepaino 30%) ja korkeimman riskin / tuotto-odotuksen tuote Smart 15 (korkopaino 5%, osakepaino 75%), Smart 10 taas on näiden välimuoto. Tarkemmat allokaatio- ja jakaumatiedot, sekä viime vuoden tuottoindeksin löytät täältä. Sivuilla voit myös testata, mikä Smart-salkuista sopisi parhaiten sinulle.

4 kysymystä faktaa rahastosäästämisestä:

 

Mikä rahasto on?

Rahasto on sijoitusinstrumentti, joka voi sijoittaa osuudenomistajien pääomaa esimerkiksi korkoihin, osakkeisiin, joukkolainoihin, valuuttoihin tai kiinteistöihin. Rahastoja löytyy erilaisia, kuten korko-, osake-, yhdistelmä-, ja indeksirahastoja, jotka eroavat toisistaan sen perusteella, mihin rahasto sijoittaa. Korkorahasto sijoittaa korkomarkkinoihin, osakerahasto osakemarkkinoille, kun taas indeksirahasto  on sidoksissa osakeindeksiin ja noudattaa maantieteellisesti esimerkiksi tietyn maan pörssin liikkeitä, esimerkiksi Helsingin Pörssiä ja näinollen kotimaisen osakemarkkinoiden kehitystä. Yhdistelmärahasto voi taas pitää sisällään sekä korkoja, osakkeita, kuin muitakin sijoitusinstrumentteja hajautetusti. Kun merkitset rahastoa, omistat siitä osuuksia, joiden arvo vaihtelee markkinoiden kehityksen mukaan.

Miksi kuukausisäästäminen kannattaa?

Aloittelevalle sijoittajalle on kuukausittainen rahastosäästäminen erinomainen keino päästä mukaan sijoittamiseen ja samalla oppia perusjutut. Yleinen harhaluulo on edelleen, ettei pienillä summilla tai ilman suurta alkupääomaa ole asiaa sijoittajaksi, mutta päinvastoin! Olen itsekin aloittanut sijoittamisen aikoinaan juurikin pienillä kuukausisummilla. Jopa 50 eurolla kuussa voi päästä hyvin alkuun (kertamerkinnät rahastoihin voivat olla tätäkin pienempiä, yleesä minimissään 15€), huomioiden ettei tässäkään tosiaan ole oikotietä onneen, vaan rahastosijoittaminen on pitkäjänteistä hommaa, mutta ennen kaikkea sinua itseäsi varten. Olen itse mahdollistanut säästöilläni vaikka mitä, kuten esimerkiksi nyt viimeisimpänä perheemme maailmanympärysmatkan. Aikanaan se toi tietynlaista turvaa esimerkiksi hoitovapaalla ja nyt taas yrittäjänä on helpottava tietää, että takana on puskurirahastoa. Suosittelen ehdottomasti piensijoittamisen aloittamista tulevaisuutta varten, vaikkei mikään selvä käyttökohde olisikaan vielä mielessä. Varallisuuden kartuttaminen ei ole koskaan huono idea, oli se sitten käsirahaa ensi- tai sijoitusasuntoa varten, matkakassaa unelmien lomaa varten, sapattivuotta varten tai sitten ihan muuten vaan.

Kun merkitset (=eli ostat rahasto-osuuksia) rahastoja säännöllisesti, esimerkiksi kuukausittain tai jokatoinen kuukausi, hajautat sijoituksiasi myös ajallisesti. Tällöin ostat osuuksia eri markkinatilanteissa, joka tasaa pitkässä juoksussa arvonvaihtelua. Tällöin et koskaan ”osta väärään aikaan”, koska merkitset pitkällä aikavälillä eri arvoisia rahasto-osuuksia. En väitä, että suuremmatkaan yksittäiset rahastomerkinnät olisivat huono vaihtoehto, mutta mikäli teet yhden ainoan 1000€ rahastomerkinnän kurssien ollessa ennätysmäisen korkealla, ovat sijoitukset alttiimpia arvonvaihtelulle kuin silloin, kun ostaisit pienissä erissä, mutta säännöllisesti. Tämän vuoksi säästän itse rahastoihin juurikin kuukausittain, sekä teen ajoittain lisämerkintöjä, esimerkiksi ”markkinoiden alemyyntien” aikaan.

Mikä ihmeen hajauttaminen?

”Ei kaikkia munia samaan koriin”, kuuluu melko yleinen viisaus mitä tulee sijoittamiseen. Hajautus onkin kaiken a ja o. Kaikkia säästöjään ei tule koskaan laittaa yhden yrityksen tai toimialan varaan, vaan hajauttaa hyvin eri kohteisiin. Tällöin yksittäinen osake tai toimialaan sijoittava tuote ei notkahda niin radikaalisti, jos vastaan tulee laskusuhdanne tai esimerkiksi kotimaiset osakkeet lähtevät laskuun ja olet laittanut kaikki säästösi niihin. Hajauttaminen tuo siis tietynlaista turvaa ja tasapainoa sijoittamiseen. Sekä sijoituskohteiden, että ajallinen hajauttaminen ovat molemmat todella tärkeitä! Itse olen hajauttanut säästöni osake-ja korkomarkkinoihin, eri toimialoihin, sekä maantieteellisesti eri maiden osakemarkkinoille.

Voinko menettää kaikki rahastoihin sijoittamani rahat?

Täysin rehellisesti, periaatteessa kaikki on tässä maailmassa mahdollista, tosin kaikkien sijoitusten menettäminen aivan äärimmäisen epätodennäköistä ja tarkoittaisi käytännössä pahimman maailmanluokan pankkikriisiä ja sitä, että (toivottavasti) hyvin hajautetun sijoitussalkun kaikki sijoituskohteet menisivät nurin, jonka mahdollisuus on melko vähäinen. Lähes mahdoton. Silti sijoittajan tulee aina tiedostaa riski ja mahdollisuus kurssin vaihteluihin suuntaan tai toiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että välillä käydään miinuksella ja sitten taas noustaan plussalle. Pelin henki on, että markkinat elävät ja mikäli arvonvaihtelu stressaa, kannattaa valita matalan riskin sijoituskohde, kuten esimerkiksi osakepainoltaan pieni rahasto. Itse en ole vuosien varrella menettänyt pääomaa, vaikka laskusuhdanteen aikana ovatkin tuotot ajoittain sulaneet, kunnes markkina on taas normalisoitunut.

Loppuun muutama yleinen vinkki rahastosijoittamiseen:

Paras kikka on olla tiirailematta kursseja liian tiuhaan. Pahimmillaan tämä voi osakekurssien notkahtaessa aiheuttaa vain turhaa päänvaivaa. Sijoittamisessa maltti on valttia ja vaikka välillä tulisikin laskusuhdanne, lähdetään todennäköisesti taas pian uuteen nousuun. Ja hei, laskusuhdanteiden ”alemyynnit” ovat oivallinen aika merkitä rahastoja! Olin itse miettinyt loppuvuodesta nostavani rahastosäästöjäni reissuamme varten ja siitäkin syystä tuli hieman tiirailtua markkinoita, että milloin olisi sopiva aika myydä. No, loppuvuosi oli markkinoilla todella huono ja loppupeleissä päädyin pitämään säästöt sisällä ja merkitsemään lisää. Alkuvuoden aikana päästiinkin taas ihan kivoihin tuottoiden markkinoiden tasaannuttua, vaikka ajoittain vähän rassasikin kun tuotot hupenivat useilla sadoilla euroilla  🙂

Jos on herkkä stressaamaan rahojaan, kannattaa ehdottomasti säästää kuukausittain, mutta yrittää pitää pää kylmänä, eikä tuhlata liikaa aikaa kurssien pähkäilemiseen. Vaikka tuntuisikin hullulta, kannattaa ehdottomasti ostaa silloin kun hinnat ovat halvat, eikä jättää kuukausisäästämisen merkintöjä vain niille kuukausille, kun rahaston käyrät näyttävät plussaa. Silti, jos riski jännittää tai suunnitelmissa on säästää lyhemmällä aikavälillä (sanotaan alle 5 vuotta), kannattaa puntaroida matalariskisempää vaihtoehtoa. Osakepainotteisissa tuotteissa suurimmat tuotto-odotukset on aina laskettu suurimmiksi juuri pitkällä aikavälillä.

Jos stressaa, älä tutkaile säästöjäsi liian tiuhaan! Kerta-pari kuukaudessa on ihan riittävä, jos haluaa tietää missä mennään. Moni katsastaa sijoitusten tilanteen esimerkiksi vain muutaman kerran vuodessa tietääkseen missä mennään.

 

Sijoitatteko te tai oletteko jo rahastosäästäjiä? 💰

 

Jos sijoittamisen aloittaminen tai sijoittajana kehittyminen houkuttaa, onnistuu sijoitussalkun avaaminen Nordnetiin täältä jo vaikka heti tänään 🙂

 

Osa kuvista Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Mitä tyylini merkitsee minulle?

Olen pikkutytöstä asti rakastanut muotia. Pyytänyt äitiä pukemaan minut rimpsumekkoihin, asustanut Barbie-klaaniani, leikellyt muotilehdistä inspiskuvia ala-asteella ja piirtänyt jopa paperille oman muotimallistoni joskus, haha. (Pitää joskus etsiä ja kuvata se tänne blogiin!) Ensimmäisellä tai toisella luokalla eräs koulukaverini Tukholmassa kysyi, että miksi käytän koulussa joka päivä eri vaatteita ja pukeudun niin ”hienosti”? Poikia vartenko? Tuo kysymys sai minut nolostumaan, enkä oikein osannut itsekään vastata siihen. Tai no, miten sitä nyt selittäisi jollekulle ehkä tyylistä piittaamattomalle (ja olimmehan me vielä lapsia), että minä vain tykkään miettiä kivoja asukokonaisuuksia, pukeutua ja ilmaista itseäni tyylin avulla. Kyllä, ihan jo lapsesta lähtien, heh. Mutta mitä muoti merkitsee minulle? Onko itsensä ilmaiseminen tyylin ja pukeutumisen avulla sitten vain silkkaa pinnallisuutta?

Nykyään muoti monesti yhdistetään melko mustavalkoisesti siihen, että se on yhtä kuin kulutushysteria ja materialismi. Okei, materialismia se toki osittain onkin, mutta sen jälkeen kun vuosia sitten aloitin kestävämmän vaatekaapin rakentamisen, oivalsin erään asian: Ei muodin tarvitse olla jatkuvaa uuden ostamista, kertakäyttövaatteita ja fast fashioniä. Oman tyylin voi rakentaa myös kestävämmän pohjan päälle, ilman sitä brändikeskeisyyttä. Perustana siis kestävä tyyli, jossa oikeasti viihdyt ja olet ”oma itsesi” sen sijaan, että pitäisi jatkuvasti ostaa uutta ja olla mukana kaikissa muotivillityksissä. Ei minusta ainakaan ole siihen. Ja täytyy todeta, etteivät brändit enää juurikaan merkitse minulle mitään. Jos ennen tuumasin, että kaiken täytyy olla Acnea aina pipoista lähtien, ei tuommoisilla asioilla ole nykyään kyllä suoraan sanottuna mitään merkitystä, oikeastaan vain farkut ovat tässä poikkeus, niiden suhteen olen edelleen tarkka ja luotan enimmäkseen ennestään hyviksi todettuihin merkkeihin. Kiinnitän vaatteissa ja asusteissa pääasiassa huomiota materiaaliin ja istuvuuteen sen sijaan, että ajattelisin pelkän brändin tuovan jotain statusarvoa. Haluan, että jokainen omistamani vaatekappale on omalla tavallaan minulle tärkeä. Oli se sitten itse tekemäni tai kirppikseltä hyvällä tuurilla bongattu.

Minulle muoti on sitä, että tunnen itseni tyylissäni itsevarmaksi ja ”minuksi”, enkä yritä olla kukaan muu. Olin kerran eräissä kuvauksissa, joissa minulle valittiin asu, joka ei ollut lainkaan omaa tyyliäni. Kieltämättä se oli kauheaa! Vaikka tyyli tuskin olisi kenenkään muun silmään näyttänyt sen erikoisemmalta, tuntee eron heti kun pukee päällensä jotain, mikä ei ole ”minua”. Tyylini ei ole vuosien varrella kokenut mitään ihan kamalia muutoksia. En ole muuntautunut rokkarista hoppariksi ja siitä gootiksi, vaan ollut aikalailla aina tämmöinen samanlainen. Oma tyyli on kuitenkin viime vuosina ehkä hioutunut semmoiseen pysyvään uomaan, jossa olen pyrkinyt kestäviin elementteihin ja pois niistä yhden kauden villityksistä.

Ostan uusia vaatteita melko harvoin, sanoisinko muutamia kertoja vuodessa. Tällöin panostan erityisesti materiaaleihin, kestävyyteen ja siihen, että vaate kestää myös aikaa, mielellään vähintään 5-10 vuotta. Ja kyllä, se on yleisin kiertokulku omassa vaatekaapissani, mutta onpa vaaterekissäni myös vaatteita, jotka ovat olleet minulla reippaasti yli tuon 10 vuodenkin ajan. Myönnän, että ostan edelleen ajoittain joitain vaatekappaleita H&M:stä ja Gina Tricotista ihan rehellisesti siitä syystä, että joitain juttuja on hankala löytää muualta, saati sitten käytettynä. Esimerkiksi kashmirvillahousuja olen ostanut parit Hennesiltä, koska en vuosien etsinnän jälkeen onnistunut muualta löytämään. T-paidat ostan monesti Gina Tricotin Organic-mallistosta, koska en yksinkertaisesti raaski maksaa t-paidoista ihan kamalasti ja olen todennut, että nuo kestävät juuri sitä vuosien käyttöä. Minulle t-paidat ovat juuri niitä, joita käytän vaatekaapin peruselementtinä ja hankin semmoisia, jotka kestävät tyylinsäkin puolesta aikaa.

Tiettyjä juttuja kannattaa ehdottomasti käydä etsimässä kirppiksiltä, näitä ovat esimerkiksi nahka- ja mokkahameet, asusteet, erikoisemmat kankaiset printtihameet ja rennot neuletakit. Nämä kaikki vaatekaapin peruspilarit olen itse onnekkaana onnistunut löytämään käytettynä ja vieläpä kotimaista laatua. Esimerkiksi näiden kuvien nahkahameen olen ostanut kirppikseltä, samoin tuon sinisen villaneuletakin.

Toki, pipot, asusteet, neuleet ja villapaidat pyrin parhaani mukaan tekemään itse, mutta nyt olen pyrkinyt siihen, että aina kun tarvitsen jotain uutta, yritän joko valmistaa sen itse tai ostaa käytettynä. Aina tämä ei tietysti ole mahdollista, enkä nyt edes lähtisi ostamaan alusvaatteita käytettynä, myös farkut olen todennut omalla kohdallani hankala löytää 2nd handinä, mutta mahdollista ehdottomasti! Esim Köpiksessä oli varmaan jokaisessa 2nd hand-putiikissa vinot pinot Acnen ja muiden merkkien käytettyjä farkkuja. Farkuissa panostan erityisesti laadukkaisiin merkkeihin, jotka kestävät käytössä vuosia. Vanhimmat käytössä olevat farkkuni ovat vuonna 2007 ostamani Tiger of Swedenin farkut, jotka aikanaan päivitin nykypäivään leikkaamalla lahkeet nilkkamittaan. Olisi ihana päästä taas 2nd hand-shoppailureissulle Köpikseen <3 Helsingissä käyn lähes poikkeuksetta Fredan UFF:issa. (Ainiin, siellä oli juuri viime viikolla iso rekillinen kivoja nahkahameita!!!) Tällä viikolla eksyin sattumalta Roban Fidaan, josta löysin kivan farkkuhameen kesäksi, jonka ehdinkin jo vilauttaa IG Storiesissa (@iines) 🙂

Merkkilaukut ovat aina olleet minulle se heikkous, siinä missä toisen pahe saattaa olla kenkien hamstraus. Ostin ensimmäisen Louis Vuittonin laukun 14-vuotiaana vuonna 2001 todella pitkän haaveilun jälkeen, enkä silloin ajatellut sitä siltä kantilta, mitä muut ajattelisivat, päinvastoin. Arviolta 99,9% ikäisilläni nuorilla Jyväskylässä ei ollut mitään hajua mikä Louis Vuitton on ja sain kuulla monilta, kuinka ruma Monogram Pochetteni on. Noh, monen mielipide on varmasti muuttunut melkoisesti sen jälkeen kun LV:stä tuli hitti. Itselleni ei tämmöiset jutut kuitenkaan merkinneet edes tuolloin mitään, koska koen pukeutuvani itseäni varten. Ja sinänsä hassua, että tässä reilun vuoden aikana olen huomannut päässeeni eroon myös tästä jonkinlaisesta laukkufetissistäni! En edes muista milloin olisin viimeksi haaveillut jonkun merkkilaukun ostamisesta 😀 Nykyään pakkaan tavarat useammin kangaskassiin, kuin laukkuun lähtiessäni jonnekkin.

Mitä tyyli merkitsee teille? Toimiiko se itseilmaisun keinona? 🦄

Ja hei! Oletteko te jo panostaneet kestävään tyyliin ja vaatekokoelmaan? 💫

 

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kun luovuin lihansyönnistä

Kirjoittelin viime syksynä ajatuksia punaisesta lihasta luopumisesta tai oikeastaan sen vähentämisestä, johon olen ryhtynyt lähinnä ympäristösyistä. En ole enää vuosiin syönyt lihaa suurissa määrin ja puhutaan enimmillään noin muutamasta kerrasta kuukaudessa. Tosin, vuosia takaperin söin punaista lihaa varsin paljon. Pihvit ja pekoni olivat viikottaisia juttuja, eikä lihansyönti tuolloin ollut muutenkaan niin ”tapetilla”, saati sitten kasviproteiinivalmisteita juurikaan markkinoilla. Toisessa viime syksyn postauksessani käsittelin kuluttamista ja sitä, kuinka senkin suhteen on ajauduttu aivan päinvastaiseen tilanteeseen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Kuka muistaa ne ajat 2008 talouskriisin jälkeen kun kuluttamiseen suorastaan kannustettiin kun asia nyt on täysin päinvastainen? En ole enää vuosiin ostanut turhaa hömppää (okei, toki ihan satunnaisesti, mutten tosiaan säännöllisesti), kun joskus aikanaan oli aivan tavallinen juttu lähteä työpäivän jälkeen kiertelemään kauppoja Helsingin keskustaan ja ostamaan kassikaupalla vaatteita, joita piti ehkä kerran-pari tai pahimmassa tapauksessa ajatteli, että ”nääh, en jaksa palauttaa, mutta kai tälle joskus tulee käyttöä.” Ihan rehellisesti voin nykyään pahoin tästä ajattelutavasta. Siitä, että ostetaan kassikaupalla turhaa krääsää vain siitä ostamisen ilosta ja hetken hurmiosta.

Vähän sama homma on tullut pikkuhiljaa myös lihan suhteen. Lihateollisuus on toki ekologisesti valtava kuormitus, mutta koko teollisuuden raadollisuus on alkanut toden teolla ahdistaa minua myös tuotantoeläinten olojen suhteen. Mikä oikeuttaa meidät ihmiskuntana systemaattisesti tuottamaan muita eläviä ja tuntevia olentoja vain taloudellisista syistä? Ajaessamme Uudessa-Seelannissa näin paljon karjapeltoja, joilla lehmät elivät vapaina laitumilla. Tuo on se idea, jonka vielä jossain määrin voisin hyväksyä ja samoin riistan, mutta valitettavasti todellisuus on monissa maissa kuitenkin varsin erilainen. Miksi siis haluaisin olla itse osallisena tähän? Vain sen vuoksi, että saisin syödä sen pihvini ja iloita siitä kymmenen minuutin ajan. Varsinkin jos muitakin vaihtoehtoja on. Ja meillä Suomessahan niitä nimittäin riittää!

Tästä pääsemmekin sitten koko postauksen ytimeen. Olen nimittäin ollut nyt pian kaksi kuukautta ilman punaista lihaa ja olen päättänyt, että yritän luopua siitä kokonaan. Edellisen kerran söin punaista lihaa ensimmäisinä Australian päivinä reissussa kun otin eräässä brunssipaikassa vohvelin ja siihen kylkeen pekonia (kyllä, tämä on yksi noloista paheistani, pannarit ja bacon on the side). Tommi katsoi pekoniani pahoinvoivana ja yhtäkkiä alkoi myös itseäni etoa. Silloin päätin yrittää elää ilman lihaa. Kanaa olen syönyt satunnaisesti, mutta se on kieltämättä tökkinyt jo pitkään muutenkin. Tähän asti olen pitkään muutenkin syönyt punaista lihaa varsin harvoin, ehkä 2-4 kertaa kuukaudessa, joten siitäkin syystä on siitä luopuminen tullut melko luonnostaan, puoliso kun ei ole oikeastaan syönyt lihaa enää vuosiin.

Ja mitä tulee tilanteeseen meillä Suomessa, voin kertoa liha-keskustelun olevan melkoisen eri tasolla kun monessa muussa maapallon kolkassa. Maailmanympärysmatkalla tuli koluttua jos millaisia supermarketteja ja täytyy kyllä sanoa, että harvasta maasta löytyy niin paljon kasviproteiinivalmisteita, kuin meiltä Suomessa. Tai luultavasti ei mistään Pohjoismaiden ulkopuolelta. Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa on liha-ja maitoteollisuus aivan hurjaa. Tämä onkin yksi seikka, jonka oikeasti huomaa vasta sitten kun näkee tilanteen jossain muualla.

Omalla kohdallani se kaikkein ratkaisevin herättäjä tässä asiassa on ollut juurikin realismi siitä, kuinka lihakeskeisesti ruokateollisuus pyörii muualla maailmassa. Suomessa on tottunut tuudittautumaan semmoiseen omaan pieneen idylliin, jossa on päivänselvää, että sinulla on mahdollista valita kaupasta nykyään jopa kymmeniä eri vaihtoehtoja lihalle. Ihan totta, tämä ei ole lähelläkään todellisuutta muualla maailmassa. Saamme suomalaisina olla tästä hurjan ylpeitä edelläkävijöinä ja toivoa, että muut maat ottaisivat nopeasti mallia. Silti toki tuntuu karulta ajatella, että valtaosa maailmasta elää vielä siinä maailmassa, jossa liha on arjen luksusta tai tsestäänselvyys, jolle ei yksinkertaisesti välttämättä edes löydy vaihtoehtoja.

Jossain vaiheessa olisi mielenkiintoista käydä mittaamassa veriarvot ja tarkastella, että onko lihasta luopuminen vaikuttanut jollain tapaa. Rauta-arvoni ovat olleet aina todella hyvät ja joku aika takaperin tutkiskelin vanhoja labratuloksia, joissa ferritiiniarvo on ollut yli 90 pitkällä aikavälillä. Erityisesti rauta-arvojen suhteen olisi kiinnostava nähdä, että onko punaisen lihan jättäminen vaikuttanut jollain tapaa. Jos muita elintapojen muutoksia ei olisi takana, olisi helppo tehdä johtopäätös siitä, että onko tämä vaikuttanut jollain tapaa rauta- tai kolesteroliarvoihin.

Kun viime syksynä mainitsin paheekseni Naughty Brgr:in hampparit, niin voin nyt ylpeänä todeta, että kävin pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa purilaisella ja vaihdoin pihvin vegaaniseen! (Saa siis nykyään vaihdettua kaikkiin hamppareihin!) Pihvissä itsessään olisi ehkä ollut parantamisen varaa, mutta toisella kerralla vaihdoin tilalle portobello-sienen ja tykkäsin hurjasti. Maitotuotteista en ole vielä toistaiseksi valmis luopumaan aivan kokonaan, vaikka olenkin vaihtanut kahvimaidon jo kauramaitoon. Koen tämän olevan kuitenkin melkoinen edistysaskel minulle, entiselle pihvi-perjantain pitäjälle.

Näin kohta parin kuukauden lihattomuuden jälkeen voin todeta, ettei sitä ole ihan kamalasti edes tehnyt mieli. Välillä on mielessä pyörinyt joku satunnainen hamppari tai perinteinen makaroonilaatikko, mutta pihvejä en ole miettinyt ollenkaan. Itseasiassa en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt pihvin? Siitä on varmaankin jo pian vuosi aikaa. Täytyy myöntää, että vaikka kuinka pihveistä pidinkin, nykyään jopa nolottaisi lähteä ravintolaan mässäilemään pihvillä.

Itse näen, että lihasta luopuminen tai edes sen vähentäminen on yksi merkittävimmistä yksittäisistä teoista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastosyistä. Ja sinänsä hassuna seikkana ja ehkä jotain meistä suomalaisista kertovana asiana täytyy mainita, että on huomattavasti vähemmän huomiota herättävää olla syömättä lihaa, kuin olla juomatta alkoholia. Lihattomuus alkaa tosissaan olla meille jo ihan normaali juttu, eikä aiheuta enää yhtä paljoa ”Aijaa, miksi et syö lihaa?”-kysymyksiä kuin alkoholittomuus, jota tuntuu saavansa olla jatkuvastin selittelemässä edelleen.

 

Oletteko luopuneet lihasta tai olisitteko valmiita tekemään sen?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Nuorissa on Suomen tulevaisuus

Eräs ajatus lähti kytemään mielessäni ensimmäisen kerran pari vuotta taaksepäin. Ajatus siitä, että haluaisin joskus alkaa tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Yksi asia on nimittäin huolettanut jo vuosikaudet ja päivä päivältä enemmän: Nuorten syrjäytyminen. Kun Suomessa näyttäisi olevan asiat päällisin puolin niin hyvin, miten voi olla, että yhä suurempi joukko nuoria voi huonosti, syrjäytyy ja hyppää pois koulun penkiltä? Juuri taannoin luin uutisen, jossa kerrottiin Tikkurilan asemalla pyörivän jopa 10-vuotiaita lapsia täysin sekaisin. Siis anteeksi mitä? Lapsia? Miten tämmöistä edes voi tapahtua Suomessa? Suurimpana kolkuttaa kuitenkin sisälläni huoli siitä, että voisinko tehdä jotain?

Moni saattaa muistaa, että ennen olin poliittisilta arvoiltani melko kokoomukseen suuntaan kallistuva. Ajattelin, että lähes yhtäläiset menestyksen avaimet ovat meillä kaikilla, vain asenne ja itsensä pistäminen likoon ratkaisevat. Olin itsekin teininä melkoinen hulivili, mutta tietyt tavoitteet olivat aina selkeät: Suhteellisen hyvä keskiarvo lukuvuodesta riippumatta, lukio, korkeakoulu ja myöhemmin mieleinen ura. Olen itse ollut lapsesta saakka todella itsenäinen, halunnut ja saanut keksiä itse ratkaisuja asioihin, ottaa jossain määrin vastuuta ja ehkä tietyllä tavalla myös joutunut vanhempana sisaruksena melko nuorena ottamaan sen vastuun monesta asiasta elämässäni. Mottoni on aina ollut, että ”Yritän kaikkeni ja näen asioiden suhteen aikaa ja vaivaa”. Monesti tällä onkin päässyt pitkälle. Omalla kohdallani näen, että vastuun ottaminen on on ollut hyvä asia. Olen oppinut hoitamaan asioita ja pärjäämään omillani, järjestänyt itse kaikki aina työpaikoistani vuokrasuntoihin. Hommasin ensimmäisen vuokra-asuntoni 18-vuotiaana itse, järjestin tuet, takuuvuokran, vakuutukset ja sähkösopparit itse, sitten ilmotin kotona, että ainiin, muutan sitten kuukauden päästä pois ja äiti oli aivan shokissa. No, hyvin pärjäsin ja tien toiselta puolelta oli kivan lyhyt matka Voionmaan lukioon viimeiselle lukukaudelle, heh.

Karu totuus on kuitenkin se, että me kaikki olemme erilaisia. Mistä tiedät kouluttautumisen ja mukaan työelämään pääsyn tärkeydestä esimerkiksi sosiaalisesta näkökulmasta, jos lähelläsi ei ole tähän yhtäkään esikuvaa tai kannustajaa? Tottahan se on, että perhetausta, lapsuuden kokemukset, sosiaalinen verkosto ja jollain tasolla genetiikkakin määrittävät paljon. Osa näistä on ehkä kukistettavissa sillä omalla vahvalla tahdolla ja motivaatiolla, mutta aina ei päästä sinne saakka. Entäs tilanne, jossa nuori joutuu ottamaan niin paljon vastuuta esimerkiksi nuoremmista sisaruksistaan, kotitöistä tai vanhemmistaan, että oman tulevaisuuden miettiminen ei ehkä käy edes mielessä? Kun nuorelle ei välttämättä edes anneta mahdollisuutta olla nuori. Myönnän itsekin nyt, että helppohan se on huudella jos päivänselvä juttu mitä elämänsä suhteen täytyy tehdä. Kaikille se ei valitettavasti ole niin. Psyykkisiä resursseja, perheen tai ystäväpiirin tukea ei ole ehkä edes henkisellä tasolla antamaan eväitä rakentamaan semmoista tulevaisuutta, jollaisen ehkä toivoisi saavansa.

Pari viikkoa sitten luin Linda-Maria Roineen (aka Mercedes Bentson) kirjan ”Ei koira muttei mieskään” ja tämä aihe nousi taas mieleeni kirjan aiheuttaneen lievän järkytystilan jälkimainingeissa. Erityisesti ajatus siitä, että haluaisin jollain tapaa auttaa juuri niitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole mitään. Mutta onko tsempeistä ja kauniista sanoista mitään apua siinä vaiheessa kun tuntuu, että elämä on yhtä helvettiä ja tulevaisuus pimeän peitossa? Tottakai näihin tarvitaan radikaalimpia yhteiskunnallisia panoksia. Koulutuksen ja terveydenhuollon edistämiseen kyllä nähdään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta kirjoitin jo vuosia sitten blogiin, että näen itse tärkeänä panostaa juurikin siihen ennaltaehkäisevään työhön. Rikkinäistä maljakkoa on aina vaikeampi yrittää korjata takaisin ehjäksi kun pitäisi keskittyä siihen, että tehdään niistä alunperin kestäviä ja estetään rikkoontumasta.

Sehän on selvää, että varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä toiminta on huomattavasti tehokkaampaa pitkässä juoksussa, kuin asioiden lakaiseminen maton alle tai paapominen sitten, kun ollaan jo syvässä suossa (millään tapaa siis tätä auttavaa työtä väheksymättä, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa). Mitä itse olen jo vuosia halunnut tehdä, olisi jollain tapaa auttaa, tukea ja neuvoa näitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole paikkaa tässä maassa. Tsempata opintoihin, tukea talouden hallinnassa, neuvoa raha-asioissa ja ennen kaikkea ymmärtää. Tämä on asia, joka on jostain syystä todella lähellä sydäntäni ja oikeasti pyörii mielessä usein. Toki näen myös esimerkiksi vanhustenhuollon tärkeänä asiana, mutta sitten taas toisaalta: Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Eikö tuleva sukupolvi ratkaise koko maamme tulevaisuuden? Aikuisia ihmisiä on todella vaikeaa yrittää muuttaa tai auttaa esimerkiksi päihdeongelmien suhteen, koska usein ainoa henkilö, joka muutoksen voi tehdä, on henkilö itse. Mutta eikö kuitenkin pitäisi pyrkiä siihen, etteivät nämä ihmiset joutuisi tähän tilanteeseen? Ja tottakai niillä tukitoiminnoilla on suuri merkitys. Monesti vain tuntuu, että byrokratia ja asioiden hoitamisen hankaluus on se suurin kompastuskivi meillä Suomessa.

Olen ollut aina ahkera äänestäjä vaaleissa, mutta tänä vuonna en ole vielä ehtinyt tehdä edes vaalikonetta ja se olisi tarkoitus tehdä nyt lähipäivinä. Asiat, joita itse kuitenkin ehdottomasti korostan ja kannatan näin tulevien eduskuntavaalien alla, on erityisesti ehkäisevä nuorisotyö, ympäristöasiat ja tottakai myös tärkeänä naisten asema, sekä esimerkiksi naisten aseman kohentaminen työelämässä, kannustamalla esimerkiksi miehiä enemmän perhevapaille.

 

Tulipas syvällisiä ajatuksia tänään. Onko teillä ajatuksia tästä?

 

Ps. Kuvien neulemekko on itse tekemäni, ohje löytyy täältä 🙂

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.