Julkaistu

Epävarmuus, uhka vai mahdollisuus?

Vapusta selvitty! Oma vatsani on edelleen aivan pallo kaikista herkuista, joita tuli eilen ja toissapäivänä vedettyä. Munkkeja, tippaleipää, poppareita.. Olisikohan viikon herkkusaldo tällä kertaa tässä? Eilen hengailtiin omassa pihassa ja vietettiin vappubrunssia ystävien kanssa. Poika oli kaksi päivää kertakaikkisen takertuneena vappupalloonsa, eikä ollut kaukana, että olisi yrittänyt raahata sitä illalla sänkyynkin mukaan. Onko muuten muita taaperoita, jotka haluavat ehdottomasti ottaa aina sänkyyn unileluksi auton? Ei tulisi kuuloonkaan, että pehmolelu kelpaisi, koska oman lemppariauton (tai siis anteeksi kuorma-auton) on oltava vieressä ihan joka yö 😀

Toukokuu on kuukautena itseasiassa yksi suosikeistani. Kevään virallinen startti, se mitä on odottanut koko pitkän talven ajan. Minulle kevät merkitsee usein tietynlaista itsetutkiskelun ja pohdinnan aikaa. Keho ja mieli heräävät  pimeän talven jäljiltä, joka voi tuoda mukanaan myös ristiriitaisia tunteita. Kevät vuodenaikana symboloi kasvua, luovuutta ja uusia alkuja. Luodaan edellytykset tulevalle kaudelle ja kesälle. Vähän kuin perusta vuodelle niistä asioista ja ajatuksista, jotka ehkä ovat hautuneet mielen sopukoissa talven aikana.

Aikaisemmin olen ollut aina tarkasti päämäärien nainen. Tiedättekö kun aina odottaa vähintään sitä kesän lomaa, reissua tai jotain tapahtumaa. Sinänsä on tilanne tällä hetkellä erilainen, koska rehellisyyden nimissä en tiedä mitä kesällä tai syksyllä tapahtuu. Ei suunnitelmia, eikä mitään konkreettista päämäärää, jota odottaisi. En tiedä onko tilanne sen huonompi kuin se, jossa on ollut ne selkeät päämäärät, mutta ainakin erilainen.

Toki työ on yrittäjällekin tärkeä asia elämässä, ellei jopa aiempaa tärkeämpi, koska on eri tavalla vastuussa työsi tuloksista ja tulevasta, kuin tavallisena palkansaajana. Tällä hetkellä ei minulla esimerkiksi ole mitään kiinteää tuloa. Semmoista, jonka tietäisi rullaavan tilille kuukaudesta riippumatta. Palkkatyössä tämmöisiä asioita ei juurikaan edes ajattele. Sitä, kuinka itsestäänselvyytenä sitä piti palkkaa, verrattuna esimerkiksi yrittäjyyteen, kun joudut oikeasti tekemään paljon hommia jokaista euroa kohden.

Tilanne on se kun tiedät tulosi 2-3 kuukautta eteenpäin, jonka jälkeen voi olla täysin tyhjää. Viisi vuotta takaperin en olisi kuuna päivänä nähnyt itseäni tässä tilanteessa. Epävarmuus oli vihollinen. En kertakaikkiaan sietänyt sitä ollenkaan ja halusin pelata varman päälle kaikessa. Usein eniten kuitenkin pelkää niitä asioita, joita ei ole mahdollista hallita tai joista ei tiedä tarpeeksi. Mitä tässä välissä on tapahtunut? Epävarmuus tulevasta ei tietyllä tapaa enää pelota tai ahdista, vaikkakin tottakai ajoittain mietityttää esimerkiksi taloudellisesta näkökulmasta. Tunne siitä, että kaikki kyllä järjestyy ja tämä on oikea polku, on vahva. Ehkä suurin askel onkin ollut tämän vuoden aikana oppia luottamaan juuri siihen tunteeseen.

Ajatustyö tulevan suhteen onkin vienyt aivan valtavasti energiaa viime aikoina. Mihin suuntaan kehitän käsityöbisnestä? (Vai kehitänkö edes?) Jos, niin miten minulla edes olisi yksin siihen resursseja näin yhden naisen käsityötehtaana? Tunteeni ovat ristiriitaiset, mutta samalla toiveikkaat. Optimistiset, mutta silti vielä jollain tapaa ajoittain epävarmat. Tiedättekö kun on siinä elämäntilanteessa, jossa periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta silti on vähän umpikujassa, koska joutuu tietyllä tavalla luomaan asioita tyhjästä.

Kuuntelin alkuviikosta ensimmäistä kertaa äänitteen viime syksyn kanavoinnista. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa kanavoinnista erillinen postaus, mutta loppupeleissä vaati tuo istunto melkoisesti prosessointia ja koin, että moni sen aikana kuultu asia olisi liian henkilökohtaista tänne. En edes tiedä miksi olin jännittänyt tuon äänitteen kuuntelua lähes puolen vuoden ajan? Maanantaina kuitenkin pistin nauhan pyörimään. Kanavoinnissa nousi esille esimerkiksi se, että kontrollin ja hallinnan tarve ovat asioita, jotka ovat vahvasti hallinneet elämää ja tunnistan tämän ehdottomasti. Kontrolli siitä, että arki sujuu tietynlaisella kaavalla, eikä epävarmuus pääse yllättämään. Samalla nuo kontrollin kahleet ovat kuitenkin esteenä asioille, joita kenties voisi tapahtua, mikäli niille antaa mahdollisuuden. Kun pyrkii välttämään epävarmuutta joka asian suhteen, pysyy helposti siellä helpolla mukavuusalueella, josta ei pahimmassa tapauksessa ole joustovaraa kehittymiseen tai uusiin mahdollisuuksiin.

Sinänsä hassua, että juuri tämän puolen vuoden aikana olen enemmän pyrkinyt tästä eroon alitajuisesti, vaikken edes muistanut, että asia oli noussut kanavoinnissa ilmi. Olen kehittäjä, jonka tulisi työssään pyrkiä kehittämään juuri sitä ”omaa juttuani”, eikä jumittua pisteeseen, josta ei ole mahdollista laajentaa omaa osaamistaan ja kehittyä. Tässä maailmassa ei ole valmiina odottamassa mitään minulle tarkoitettua, vaan se pitäisi luoda itse. Tämä onkin saattanut aiheuttaa tunnetta ulkopuolisuudesta tai siitä, etten aina tule ymmärretyksi. Yhteiskunnan byrokratia, kriittisyys itseään kohtaan ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat taakkoja ja hidasteita, joka aiheuttavat turhautumista kun haluaisi tehdä ja luoda asioita, mutta jokin hidastaa etenemistä. Oma ihannemaailmani olisi se, jossa ihmiset olisivat aina oma itsensä, ilman peliä tai valheita. Se juuri ahdistaakin valtavasti, koska naiivisti haaveilen siitä utopistisesta haavemaailmasta, jossa ihmisillä ei ole taka-ajatuksia tai intressejä toisten loukkaamiseksi. Miksi kaikki ei voisi olla niin yksinkertaista?

Uskon itse vahvasti siihen, että hyviä asioita tapahtuu kun antaa niille mahdollisuuden ja on valmis ottamaan riskejä. Kuinka koskaan voisikaan tietää, mitä matkan varrella voi tulla eteen, ellei edes anna asioille mahdollisuutta? Myös niille mahdottomille ideoille. Mikä on loppupeleissä pahin, mitä voisi tapahtua? Palatakseni postauksen alkuperäiseen pointtiin, täytyy todeta epävarmuuden olevan ennen kaikkea mahdollisuus. Haluankin uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus ja myös menneisyydessä tehdyt valinnat ovat olleet osana muokkaamassa sitä kokonaisuutta, jota elämme tässä hetkessä. Silti, jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja kertoa jotain nuoremmalle minulle esimerkiksi kymmenen vuoden taakse, yrittäisin rohkaista sietämään paremmin epävarmuuden tunteita ja päästämään irti turhasta kontrollista.

Tulipas ajatuspläjäys näin aamutuimaan. Mukavaa alkanutta toukokuuta teille 🙂

Ja hei, onko epävarmuus teille vihollinen vai mahdollistaja? ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Vihreitä tabuja: Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä?

Lentopäästöt ovat olleet yksi ympäristökeskustelun puhutuimpia aiheita jo jonkin aikaa. Olen huomannut, että erityisesti bloggaajat ovat mielipidevaikuttajina joutuneet melkoisen luupin alle tämän matkailuaiheen myötä. En ole aikoihin kirjoittanut aiheesta, koska en yksinkertaisesti ole tiennyt mitä sanoisin tai miten. Kuinka voisin puolustella valintojani ja mitä minun edes pitäisi sanoa kun tuntuu, että aiheesta keskustelu on pääasiassa loputonta väittelyä? Lentomatkailu tuntuu olevan punainen vaate, aihe johon ei oikeastaan edes voi tai saa sanoa puolustuksen sanoja. Miten siis käsittelisi aihetta niin, että ajatukseni ehkä edes joten kuten tulisivat ilmi?


Näiden kymmenen blogivuoteni aikana on matkailu aina ollut merkittävässä osassa blogissa ja edelleen miellän blogini myös osittain matkablogiksi kaiken muun lifestyle-asian ohella. Siksi koenkin olevani hieman puun ja kuoren välissä tässä asiassa. Jos bloggaat matkailusta, miten voisit puhua esimerkiksi ympäristöasioista niin, ettet ärsytä ketään tai aiheuta vastaväitteitä? Onhan se kieltämättä vähän hankalaa. Ellei jopa täysin mahdotonta. Pitäisikö kaikkien matkabloggaajien yhtäkkiä keksiä jotain täysin uutta?

Ymmärrättekö pointtini siitä, kuinka ristiriitaista olisi itselleni yrittää muuttaa koko identiteettiäni tai myös elinkeinonani toimivaa blogia profiililtaan täysin erilaiseksi vain sen vuoksi, etten enää uskalla kirjoittaa matkustamisesta sen vuoksi, ettei koskaan voi miellyttää kaikkia? Kun kirjoitan maailmanympärysmatkan olleen yksi elämäni upeimmista kokemuksista tai jaan kokemuksia kohteista, tiedostan tottakai sen aiheuttavan ihmisissä halukkuutta matkustaa. Sitten taas, ihan rehellisyyden nimissä en voisi sanoa sitäkään, ettei matkustaminen kannata tai etten siitä nauttisi, koska eihän se ole totta. Koen, että tämä on asia, joka on pala minua, identiteettiäni.

Haasteena onkin ehkä miettiä tapoja, joilla voisin tuoda ympäristöseikkoja enemmän huomioon myös matkustamisen suhteen. Onhan tämä tottakai melko kaksipiippuinen juttu. Monien köyhien maiden talous on täysin riippuvaista turismista, matkailun väheneminen saattaisi useammat ihmiset ahdinkoon, mutta sitten taas lisääntyvä lentoliikenne on erittäin tuhoisaa maapallolle. Haluttomimpia ilmaston lämpenemistä vastaan taistelemaan ovat juurikin ne köyhimpien maiden asukkaat, eli juuri ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin joutuvat ensimmäiseksi ja eniten kärsimään ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmiöistä. Karu totuus on kuitenkin se, että jos sinun täytyy valita sen väliltä, että jääkö perheesi ilman ruokaa vai oletko valmis kärsimään tulevien sukupolvien vuoksi, tottakai valitset täyden vatsan. Eihän meidän suomalaisten edes tarvitse miettiä näitä asioita. Tämän vuoksi muutoksen tekeminen on oikeasti todella vaikeaa, koska aina loppupeleissä kärsii joku. Aihe on silkkaa politiikkaa, jossa on helppo osoittaa sormella muita.

 Ja tottakai, jutun ydinhän on nimenomaan se, että meidän, joilla on mahdollista tehdä pieniä muutoksia, pitäisi juurikin pyrkiä siihen. Suomalaisen parin euron vihreämpi uhraus ruokakaupassa on loppupeleissä melko pientä verraten uhraukseen siitä, että valitsenko ympäristön vai kärsinkö itse perheineni nälästä ja ahdingosta. Mutta entäs sitten kun tuntuu, ettei mikään riitä? Tuntuu, että aina tekee väärin jonkun toisen mielestä. Olen aikaisemmin kirjoittanut lentämisestä esimerkiksi tässä postauksessa, sekä listannut lukuisissa muissa postauksissa asioita, joita itse teen arjessa ympäristön vuoksi. Luovuin punaisesta lihasta pääasiassa ekologisista syistä, en edes omista ajokorttia, olen vähentänyt maitotuotteet minimiin, suosin kotimaista, en harrasta turhaa shoppailua tai kertakäyttömuotia, sekä pyrin blogissani kannustamaan ihmisiä 2nd hand-polulle, suosimaan käsitöitä ja innostumaan valmistamaan itse hyödykkeitä käsin.

Silti ehkä koenkin vääräksi sen, että kritiikki kohdistuu niin kärkkäästi yksittäisiin ihmisiin. Ja tottakai siksi, että on niin helppoa ottaa maalitauluksi joku konkreettinen henkilö. Itse kuitenkin näen, että esimerkiksi bloggaajien satunnaiset lomalennot ovat melko eri mittapuulla päästönäkökulmasta suhteessa siihen, mitä esimerkiksi lukuisat suuryritykset käyttävät kokousmatkoihin, jotka järjestäisi helpostikin virtuaali-konferenssina. Unohtamatta tietysti teollisuuden rahtiliikenteen päästöjä, jotka aiheutuvat kuljettaessa niitä hyödykkeitä, joita me niin iloisena taas kerran klikkailemme verkkokaupan ostoskoriin palkkapäivänä. Tai sitten yksityisautoilu, jota tuhannet ja tuhannet ihmiset harrastavat Suomessakin huolimatta siitä, että matkat tekisi huomattavasti nopeammin ja edullisemmin julkisen liikenteen avulla. Miksei näistä puhuta?

Sehän on selvää, että vaikuttajilla on tietynlainen vastuu ja tottakai myös valta mielipideseikoissa. Mutta onko sekään reilua, että pieneltä yksittäiseltä ihmiseltä vaaditaan kaikki tai ei mitään-tekoja ja tehdään kaikki ne muut, ehkä omassa elämässä suuretkin uhraukset ja valinnat täysin merkityksettömiksi? Muuten leimataan itsekkääksi. Samalla kun päättäjät, jotka ajavat juuri näitä asioita, lentävät huomattavasti bloggaajia enemmän ja autoilevat varmasti moninverroin suhteessa keskivertosuomalaiseen. Tekopyhää? Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät muutenkaan pidä matkustamisesta ja joiden on ehkä helppo asettua semmoisen ”En matkusta ympäristön vuoksi”-asenteen taakse. Vähän kun itse mainitsin, etten autoile. No en tietenkään, koska en omista ajokorttia. Enkä missään nimessä tuomitse. Asian ydin onkin tehdä juuri ne valinnat, jotka kokee omaan elämäänsä parhaiksi. Oli se sitten luopuminen lihasta, yksityisautoilusta tai lentämisestä. Jos aletaan vertailemaan ja syynäämään toisten tekoja ja valintoja, on harva varmasti täydellinen. Loppupeleissä on helppo luopua jostain mikä ei muutenkaan ole ollut osa elämää kuin se, että vaadittaisiin yksittäiseltä ihmiseltä yhtäkkiä totaalikieltäytymistä asioissa, jotka ovat tähän saakka olleet suuressa osassa heidän elämäänsä.

Välillä tuntuu jopa siltä, että puolet ajasta menee väittelyyn siitä, kuka tekee oikein ja kuka väärin tai tietynlaiseen tekojen todisteluun, koska on niin cool olla vastuullinen. Sanotaan toisin ja tehdään toisin, koska pelätään kritiikkiä. Mihin jäi ajatus siitä, että tiedostaisi itse tekonsa ja pyrkisi käyttämään aikansa oikeisiin asioihin todistelun ja väittelyn sijaan? Ei tämä ole edelleenkään mikään kilpailu siitä, jossa näennäisesti parhaiten toimiva palkitaan. En yritä hakea oikeutusta esimerkiksi matkailulleni, mutta ihan oikeasti yritän tehdä asioiden eteen jotain niillä keinoilla, jotka parhaiten sopivat omaan elämääni. Luovuin tästä syystä esimerkiksi lihansyönnistä, maksan päästöhyvityksiä ja teen useita vihreitä tekoja, joiden koen olevan merkittävä askel myös näin vaikuttamisen näkökulmasta.

Sinänsä harmillista, että moni kokee näidenkin olevan asioita, joita on jollain muotoa todisteltava muille. Tai joihin kokee kaikilla ulkopuolisilla ihmisillä olevan jonkinlaista etuoikeutettua arvosteluvaltaa, että näyttäisi muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. En henkilökohtaisesti itse koe olevani oikeutettu kritisoimaan tai arvostelemaan muiden ihmisten valintoja. Jos joku toinen grillaa somefeedissään kilokaupalla lihaa, esittelee uutta autoaan tai fast fashion-ostoksiaan, en voisi kuvitellekaan, että paasaisin tästä toiselle vaikka ajattelisinkin toisin. Emme koskaan tule olemaan siinä pisteessä, jossa ne omat valinnat olisivat asioita, jotka soveltuvat kaikille muille tässä maailmassa. Tärkeintä on, että tiedostaa omat valintansa.

Toki haluan itsekin jatkossa miettiä enemmän matkailuani ja ennen kaikkea tiedostaa tilanteen. Pyrkiä esimerkiksi reittien suhteen mielummin niihin suorempiin tai viettää kertaheitolla pidempiä aikoja reissussa, kuten talvella teimme – sen sijaan, että lentäisin kotiin välissä. Haaveenani tietysti on, että voisi vielä joskus asua paikassa, jossa olisi tyytyväinen ympäri vuoden. Ihmisten matkustaminen tuskin kokonaan loppuu koskaan, joten miksi olisi sitten huonompi ajatus nostaa esille niitä ”vihreämpiä tapoja” matkustaa tai edistää vähempipäästöisten teknologisten innovaatioiden kehitystä sen sijaan, ettei tekisi sitä ollenkaan? Eikö tämä ole osa juuri sitä ihmisten asenteiden muuttamista askel kerrallaan?

 

Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte edes osittain pointtiani ✨

 

Onko teillä ajatuksia aiheesta?

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Balin ostospostaus: Mitä Balilta kannattaa etsiä ja mitä itse ostin?

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tämmöisen perinteisen ostospostauksen vanhojen blogiaikojen muistoksi, edellisestä kerrasta kun taitaa olla vuosia aikaa. Ennenhän nämä olivat blogissa ihan perinne. Reissujen jälkeen esiteltiin aina ostokset! Löysin Balilta niin kivoja juttuja, että ajattelin esitellä ostokset ihan omassa postauksessaan ja vinkkailla, mitä kaikkea ostettavaa Balilta löytyy.


Se mitä huomasin hintatasossa sitten edellisen Balin reissuni vuonna 2015, oli ehdottomasti hintatason nousu ostosten suhteen. Jos joskus aikanaan sai tingittyä saronkeja parin euron hintaan, ovat pyyntihinnat nyt jopa aivan poskettomia. Ensimmäisiä hintoja esimerkiksi sarongeille oli 200 000-400 000 rupiaa (noin 12-20€), käsi- ja kaulakoruille jopa enemmän. Toki, lähtöhinta on aina lähtöhinta, eikä se ole tyhmä, joka pyytää, mutta anyway. Tinkimisvaraa kyllä löytyy, muttei kyllä ehkä ihan samaan malliin kun joskus aikanaan. Haaveenani olisi päästä joskus shoppailemaan Balilla jonnekin paikallisten markkinoille ihastelemaan.

Perinteisiä surffimerkkejä löytyy Balilta pilvin pimein, mutten itse ole järin niiden perään. Ollaan Tommin kanssa käyty aikaisemmin aina koluamassa surffimerkkien outlettejä Kutalla, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän basaarihenkisistä jutuista ja cratfwork-kojuista. Jossain vaiheessa ostin matkoilta aina jonkun käsin maalatun taulun tai muun taideteoksen, mutta nyt en ole itseasiassa Havaijin matkan jälkeen ostanut yhtäkään. Unelma olisi edelleen joskus tehdä kunnon matkamuisto-taulujen seinä, jonka laittaisin täyteen eri paikoista ostettuja tauluja tai printtejä. No mutta kuitenkin, jos käsityöt ja taide-esineet kiinnostaa, on Bali kyllä ehdottomasti shoppailijan paratiisi. Menneen talven lumia ovat ne vuodet kun päällimmäisenä tuli mieleen Balin ostoksista piraatti-DVD:t ja t-paidat 😀 Toki, varmasti niitäkin sieltä vielä löytyy?

Sitten niihin ostoksiin…

 

Nykyään rakastan aamutakkeja. Olen viime syksystä saakka käyttänyt kotona päivittäin Changen kylpytakkiani, johon olen jo melkein kasvanut kiinni, haha. Kesän lähestyessä en saanut näppejäni irti silkkisistä aamutakeista Balilla ja nyt kieltämättä harmittaa, etten ostanut toista. Nämä ovat nimittäin kesäisin todella ihania myös ihan kodin ulkopuolellakin käytettynä, esimerkiksi neuletakin sijaan. Sain tingittyä kuvan silkkisen aamutakin hinnan noin 15 euroon. Tämä on todella mukavan tuntuinen päällä ja sopivan vilpoinen kesäksi.

Puiset esineet, astiat ja tarjoiluvälineet ovat tavaroita, joilta ei oikeastaan voi välttyä Balilla. Rakastan itse kaikkia kippoja ja kuppeja, yleensä bongailenkin niitä reissuista juuri käsityönä tai antiikkikaupoista. Nyt bongasin noita ihania kookoskippoja, joita olisin halunnut kantaa kotiin enemmänkin. Yhden kipon hinnaksi jäi muutama euro, toki varmaan olisi saanut halvemmaksikin tingittyä, mutta olen todella huono tinkimään ja välillä säälittää maksaa liian vähän. Pojalle ostin tuon puisen norsun, josta toinen oli niin riemuissaan! Tulipa parina yönä sänkyyn unileluksikin, haha.

Simpukka-korit ostin Canggusta. En muista tarkkaa hintaa, mutta olisinkohan maksanut näistä kahdesta ehkä 10€? Lisäksi kaikki punotut jutut ja korit olivat kova juttu. Ihan kaikkialla oli korilaukkuja myynnissä ja kieltämättä harkitsin jo semmoisenkin ostamista kesäksi 🙂

Käsin painettu saronki, sekä koruja itselleni ja Tommille. Ostan reissuista aina kaikenlaisia käsikoruja ja niitä löytyykin kieltämättä melkoiset varastot kun en aina edes raaski käyttää matkamuistokoruja, hehe. Ostin talvella Byron Baystä tuommoisen simpukka-kaulakorun ja vitsit kuinka innoissani olin kun Balilta löytyi niitä vaikka minkälaisia. Pakkohan se oli hamstrata pari lisää ja Tommille myös mieskoruja. Pakkaan reissuille aina mukaan sarongin ja aikanaan käytin niitä myös pojan vauva-aikana aurinko- ja tuulisuojana vaunuihin. Ovat todella monikäyttöisiä ja mahtuvat pieneen tilaan. Tämä on siis asia, joita sorrun ostamaan aina yhä uudelleen 😀 En ikinä pakkaa matkoille mukaan pyyhettä tai muuta ranta-alustaa,  vaan aina sarongin. Ainiin ja ovat myös matkoilla käteviä myös mekoksi kietaistuna! Sarongeista on kyllä moneksi.

Alkumatkasta ostin tämän Balilla valmistetun kietaisuhameen, jonka itseasiassa Jutta bongasi rekistä ja sanoi, että näyttää ihan minun hameeltani. Ja tämä oli niin kiva ostos! Sopii kivasti Suomenkin kesässä käytettäväksi ja helppo yhdistää asiallisempaankin tyyliin, eikä ihan vain rantavaatteeksi 🙂

Tätä edellisellä Balin reissulla ostin Lombokilta pampulashortsit, jotka ovat olleet edelleen ahkeralla käytöllä. Yleisesti kaikkea kivaa huitulaa, shortseja ja kevyitä vaatteita löytyy, mutta niiden suhteen kannattaa olla tarkkana laadun, materiaalien ja toki myös hintojen suhteen.

 

Mitäs tuumaatte ostoksista?

Millaisia juttuja yleensä ostatte reissusta? ✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Kootut vinkkini Balille

Lupasin listata muutamia Bali-vinkkejä, vaikkakin moni näistä saattaa olla jo ennestään Balilla reissanneille melkoisia itsestäänselvyyksiä. Mieheni on joskus aikanaan asunut hetken Balilla ja sen myötä olemme yhteisillä reissulla päässeet hyvin mukaan myös paikallisten suosimiin paikkoihin ja juttuihin. Tosin, tällä tyttöjen reissulla oli tarkoitus tehdä juttuja ihan fiiliksen mukaan ja nähdä ainakin muutama paikka, silti mistään nähtävyyksistä stressaamatta. Kokosin yhteen omia perusvinkkejäni Balille oman kolmen reissuni (2013, 2015 ja 2019) pohjalta. Tarkoitus ei ollut listata mitään maailman kummallisempia hidden gem-juttuja, vaan melkolailla perusjuttuja Balille rentoutumaan matkaavalle.

Canggu. Boheemi Canggu oli minulle pakollinen etappi Balilla, siellä en ollut aikaisemmin käynyt. Ja tykkäsin hurjasti! Kivoja kuppiloita, ravintoloita ja aivan ihania pieniä putiikkeja. Lisäksi sopivan etäisyyden päässä Kutan ja Seminiyakin vilinästä, jossa pääsi jo riisipeltojenkin äärelle. Harmittaa, ettei ehtinyt olla Canggussa kauempaa. Ainakin tähän aikaan kaudesta oli vielä melko rauhallistakin.

Suuri suositus Shady Shackille Canggussa! Tosi hyvää kasvispainotteista ruokaa. En muista oliko kokonaan vege, mutta itse söin tempe bowlin ja valinta oli todella vaikea, koska oli niin monta hyvää vaihtoehtoa!

Ubud. Riisipeltoja, vehreyttä ja henkeäsalpaavat maisemat. Suosittelen Ubudia ehdottomasti kaikille Balille reissaaville, edes kerran. Itselleni oli tämä ensimmäinen kerta Ubudissa, jota kutsutaan myös balilaisen kulttuurin kehdoksi. Jos taide, käsityöt ja temppelit, sekä yleinen zen-meno kiinnostavat, suuntaa Ubudiin. Olin ehkä ajatellut Ubudia vieläkin rauhallisempana, mutta ytimessä oli melkoisesti menoa ja melskettä. Hyppäämällä pienemmille sivukujille löysi heti aivan toisen maailman.

Spa- ja kauneushoidot. Balilla kannattaa ehdottomasti hemmotella itseään, koska ihania hoitoja saa Suomen mittapuulla aivan pikkuhintaan. Olen jokaisella Balin reissussa käynyt hieronnoissa, joskus myös ottanut kynsiin geelilakkauksia ja aina ollut todella tyytyväinen palvelun tasoon. Tällä reissulla maksoin tunnin hieronnoista noin 15€ ja perinteinen balilainen hieronta on äärimmäisen tehokasta. Kävin reissun aikana kolmessa kokovartalohieronnassa ja kasvohoito olisi vielä kutkuttanut, jos olisi ehtinyt.

EBW:n ekokosmetologini Emilia suositteli Ubudissa perinteistä balilaista spa:ta Nur Salonia, joka oli toki testattava ja pakko myös suositella eteenpäin. Aivan ihana paikka! Nur Salonin käyttämät tuotteet eivät sisällä kemikaaleja ja ovat heidän itse paikan päällä valmistamiaan. Hoitolan yhteydestä löytyy myös majatalo. En meinannut päästä hoidosta seuraavana aamuna sängystä ylös, joten oli ilmeisen tehokas. Valikoimista löytyy erilaisia vartalo-, kasvo-, ja hiushoitoja hemmotteluun. Aikavaraus suositellaan tehtävän ennakkoon ja varasin itse ajan sähköpostitse. Sivut ovat tosin hieman hassut, eikä hintatietoja ole listattuna, mutta oli mielestäni todella kohtuuhintainen. Oma 1,5h hoitoni (sisältäen tunnin kokovartalohieronnan, vartalonaamion ja kylvyn) oli muistaakseni 350 000 rupiaa, eli noin 20€. Yleisesti oli tunnin hierontojen hinnat noin 200 000 rupiassa, eli siinä 12-15€ tienoilla. Halvemmallakin varmasti löytyy.

Ihanat villat, Airbnb:t ja hotellit. Täällä jos jossain kannattaa ehdottomasti panostaa majoituksiin, ainakin siis jos pitää seikkaa tärkeänä. Jos lomabudjetti ei jousta ottamaan hintavaa majoitusta koko reissun ajalle, voi olla kiva idea hemmotella itseään parin yön ajan esimerkiksi Ubudin vierailulla. Me otimme Ubudista kaksi ihanaa spa-hotellia, jotka kustansivat yöltä noin 150-200€/ yö / huone. Loppupeleissä olivat majoituskustannukset noin vajaat 500€ / hlö (8 yötä), mikä toki on Balin mittapuulla paljon, mutta monen muun kohteen rinnalla pikkusumma ottaen huomioon majoitusten tason. Jos pitää hyviä majoituksia tärkeänä, saa Balilla ehdottomasti vastinetta rahoilleen. Me tasapainottelimme majoituskustannusten kanssa niin, että puolet reissusta yövyttiin edullisemmissa majoituksissa ja sitten toiseen puoliskoon panostettiin. Kurkin myös Balin Airbnb-tarjontaa ja täytyy sanoa, että melkoisia timantteja löytyy! Ainiin ja kauttani Airbnb:lle rekisteröityvät saavat 30€ alennuksen ensimmäisestä varauksesta 🙂 Aikaisemmin olemme vuokranneet Balilla villan Tommin paikallisen ystävän kautta ja liikkuneet skootterilla. Koska en itse omista edes ajokorttia, liikuimme tällä reissulla paikasta toiseen takseilla ja paikallisten kuskien kyydeillä.

Ubudissa yövyimme ensin Kupu Kupu Barong Villas & Tree Spa:ssa ja Pita Maha Resort & Spa:ssa, joista en ehkä ensimmäiseen menisi enää uudestaan, mutta Pita Mahaan kyllä! Jos etsii todella kaunista hotellia rentoutumiseen ja erinomaista palvelua, suosittelen. Hotellin ravintola ei ollut kovin häävi, mutta aamupala todella hyvä ja parin tunnin välein meni ilmainen kyyti Ubudin ytimeen. Canggusta täytyy kehua Frii Bali Echo Beach Hotellia, joka oli todella hyvä, keskitason hintaluokan hotelli! Asiakaskunta pääasiassa nuoria, hyvä allas, siistit huoneet ja kiva aamiainen. Rantaan käveli noin 10min, tosikaan lähiranta ei ollut kovin kummoinen. Huone maksoi yöltä noin 40€ ja hinta-laatusuhde tässä ehdottomasti kohdillaan.

Uluwatussa yövyimme pinkissä hotellissa PinkCoco Balissa, joka oli aivan ihana!! Kaikki oli pinkkiä, palvelu todella hyvää ja iltaisin tuotiin huoneeseen tuoksulyhty ja aromaattinen öljy, ah! Jos itse perustaisin majoituspaikan, olisi se ehdottomasti juuri tämmöinen (vähän ehkä myös kristalleja mukana ofc 💎). PinkCoco maksoi noin 60€/yö ja kuulemma tuo on sesonkina usein täyteen buukattu, joten huone kannattaa varata hyvissä ajoin. Hotellilta käveli kuuluisalle Padang Padang beachille muutaman minuutin. Ainoana majoituksena ei tähän kuulunut aamupalaa, mutta läheltä löytyi monia kivoja aamiaispaikkoja. Jos täytyy jotain moittia, niin huonoa nettiä.

Rannat. Ihan suoraan sanoen ei (minun mielestäni) kannata Balille tulla ensisijaisesti maailman upeimpien rantojen perässä, vaan enemmänkin kulttuurin ja luonnon. Akselilla Kuta-Seminyak-Canggu eivät rannat mielestäni ole kovin kummoisia ja tarkoitan nyt lähinnä näitä yleisimpiä turre-alueita, jonne yleensä suunnataan. Balihan on melko laaja käsite ja vähemmän tunnetuilta alueilta löytyy varmasti aivan upeita secret beacheja. Jos Balin ulkopuolella suosittelisin upeita rantoja, löytyy semmoisia ehdottomasti Lombokilta ja Gileiltä. Ehkä kauneimmat, autioimmat ja pisimmät hiekkarannat olen Indonesiassa kokenut juurikin Lombokilla, jonka voi helposti yhdistää kohteeksi pidempään Balin lomaan esimerkiksi yhdessä Gili-saarten kanssa.

 Yritin etsiä, mutta en näköjään ollut tehnyt juurikaan postauksia edelliseltä Indonesian reissulta vuodelta 2015, varmasti johtuen järkystä alkuraskauden pahoinvoinnista ja väsymyksestä.  Vuoden 2013 reissusta Balilla, Gilillä ja Jaavalla löytyy vanha postaus täältä. Jokatapauksessa, yksi kauneimmista rannoista Balilla, jolla olen käynyt on äärimmäisen kaunis vaalea hiekkaranta Balangan Beach. Ei ehkä aallokon vuoksi parhaimpia rantoja uimiseen, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Söin Balanganin rantahökkelissä myös reissun parhaimman nasi gorengin, hintaa 2€. Näin jälkeenpäin jäi ehkä vähän kaivelemaan, että Nusa Penida jäi näkemättä. Se oli ollut myöskin Bali-listallani jo pitkään.

Padan Padang Beach nousi kuuluisaksi Eat, Pray, Love-leffasta. Rannalle laskeudutaan jyrkät portaat ja on kallioiden piilossa. Rannalle on pieni pääsymaksu (taisi olla jotain euron luokkaa) ja on perinteinen nähtävyys Uluwatussa. Rannalla on melko paljon porukkaa ja täytyy sanoa, etten tiedä olisiko Padang Padang noussut suosituksi ilman leffaa, koska mielestäni ei ole rantana nyt loppupeleissä mikään niiin ihmeellinen, mutta silti kiva paikka nähdä.

Ostokset. Sisustustavarat, käsityöt, korut, puuesineet ja tekstiilit ovat juttuja, joita kannattaa ehdottomasti tiirailla Balilla. Itse rakastan bongailla käsityö- ja taidekamaa. Olen ostanut Balilta useita saronkeja, käsikoruja, sekä puu- ja koriste-esineitä. Myös macrameita löytyi nyt aivan mielettömiä Ubudin taidemarkkinoilta! Ah, Bali on kyllä ostosparatiisi, jos kaikki tämmöinen boho-kama kiinnostaa. Teen myöhemmin vielä ostospostauksen omista löydöistäni.

Ruoka. Itse rakastan indonesialaisia riisi- ja nuudeliruokia. Jään aina kaipaamaan niitä kotiin reissatessa, eivätkä meidän kotona väkertämät mie gorengit ole koskaan vetäneet edes lähelle vertoja Balilla syödyille! Omasta mielestäni kannattaa nasi- ja mie gorengit jättää väliin paremmissa ravintoloissa, oman kokemukseni mukaan ne ovat kaikkein parhaimpia (ja halvimpia) paikallisten suosimissa, ehkä suomalaisten mielestä hieman epämääräisen näköisissä warungeissa. Itse olen syönyt ehkä parhaimman nasi gorengin aikanaan night marketilla todella hämyisessä kojussa. Maksoi 10 000 rupiaa, eli alle euron 😀 Itse en pelkää syödä reissuissa kojuissa, kunhan ruoka on hyvin kypsennettyä. Sen sijaan, jos haluaa olla erityisen tarkka ruoan kanssa, välttelisin ehkä kypsentämättömiä kasviksia, raakaa kalaa ja maitotuotteita. Probiootit on ihan must! Ekalla Balin reissulla sain viikkoja kestävän kampylobakteerin, mutta noin muuten ei ole koskaan ollut mitään perus bali bellyä kummempaa ongelmaa.

Tähän saakka olen jostain syystä pitänyt Balia hygieniatason ja kaoottisen liikenteen vuoksi hieman hasardina matkakohteena lapsen kanssa. Pojan lähennellessä 3v ikää ja nähtyäni paljon perheitä pienten lasten kanssa, rohkaistuin vähän myös Balista perhelomakohteena. Ja olenhan itsekin ollut Balilla 2,5v ikäisenä 🙂

 

Oliko tuttuja juttuja? Onko teidän joukossa paljon Balilla reissanneita? 🌴✨

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Viidakkomaisemia ja vesiputouksia

Jätimme eilen Ubudin taaksemme ja suuntasimme reissun viimeiseen kohteeseen Uluwatuun. Rakastuin Ubudiin aivan hurjasti ja täytyy todeta, että se on heittämällä yksi kauneimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Aikaisemmin olen hifistellyt täysillä vain rantapaikkoja, mutta nyt viime vuosina ovat juurikin tämmöiset rauhalliset ja luonnonläheiset kohteet alkaneet kiehtoa yhä enemmän. Ubud veti näköaloillaan ehdottomasti vertoja Moorean vuorimaisemille. Ubud on juuri semmoinen paikka (kuten Mooreakin), jossa voi uppoutua ikuisuudeksi vain ihailemaan maisemia sen koommin mitään pähkäilemättä ja vain rentoutua ilman huolen häivää.

Heittämällä olisin viihtynyt Ubudissa viikonkin verran, mutta voin kuvitella, että joku muu saattaisi kyllästyä jo parissa päivässä. Toki, nähtävää kyllä riittää jos on retkien ja aktiviteettien perään. Paljon onkin kiinni siitä missä majoittuu ja mitä haluaa nähdä. Lyhyen matkan päästä löytyy riisipeltoja, temppeleitä, taidemyyjäisiä ja vesiputouksia. Aivan ehdoton suositus kuitenkin kaikille Balille matkaaville! Harmittaa, ettei ole tullut käytyä Ubudissa aikaisemmin. Ehdottomasti #happyplace -tägien arvoinen! ;D Rauhallisten päivien ja luontomaisemien jälkeen oli jopa outoa palata takaisin ihmisvilinään ja liikenteen keskelle. Mitä ”vanhemmaksi” tulee, alkaa kaivata yhä enemmän niitä todella rauhallisia matkakohteita ilman kamalaa ryysistä.

Laitan vielä myöhemmin koottuna hotellivinkkejä, mutta tämä Ubudin Pita Maha Resort & Spa oli aivan ihana. Ei tosin aivan halvimmasta päästä, mutta näistä kannattaa bongailla tarjouksia! Me halusimme panostaa hotelleihin juurikin Ubudissa ja valita semmoiset hotellit, joissa luonto olisi läsnä ja saisi rentoutua kaikessa rauhassa. Tuo allas oli upea ja vitsit mitkä maisemat oli istuskella tuossa altaan reunalla lukemassa tai ihan vain ihmettelemässä!

Poikkesimme matkalla kuskimme suosittelemana Tegenunganin vesiputouksella, joka on kuulemma Balin suurin ja ihmismäärästä päätellen myös ruuhkaisin. Pari kuvaa etäämmältä ja pois – ruuhkaiset nähtävyydet eivät ole minua varten ja luinkin nyt myöhemmin netistä, että vesiputouksille kannattaisi suunnata heti aikaisin aamusta. Sen jälkeen kun bongaili Tahitilla spontaanisti luonnon vesiputouksia sieltä täältä, ei tämmöiset tuhannen ihmisen ihmettelykohteet ja väenpaljous jaksa inspata, vaikkakin toki vaikuttava näky olikin. Silti luulen, että Balilta löytyisi varmasti monia vähemmän tunnettuja vesiputouksia?

Olen itse paljolti semmoinen, että ennemmin jätän ne perinteiset ja ruuhkaisimmat nähtävyydet matkoilla väliin, keskittyen niiden sijaan vaikka luontoon tai aivan yksinkertaisiin pieniin juttuihin. Poikkean kivalle pikkukujalle tai rauhoitun rannalla. Loppupeleissä kun tuntuu monesti, että niille nähtävyyksille raahautuu vain kuvien vuoksi, eikä muista keskittyä itsessään siihen elämykseen. Tai sitten vain kokee, että joku paikka on ”pakko nähdä”, koska kaikki muutkin. Olen itsekin paljon stressannut sitä, että pitäisi reissuilla nähdä sitä ja tätä, mutta mitä vikaa loppupeleissä on sillä, ettei suunnittele kamalasti ennakkoon? Uskon itse, että kun menet fiiliksen mukaan, koet juuri ne kivoimmat jutut ja näet itsellesi parhaimmat asiat.

Tänään vietämme vielä päivän täällä Uluwatussa ja sitten kotiin! Täällä olisi viihtynyt kyllä taas pidempäänkin, mutta mielelläni olisin napannut myös miehen ja naperon messiin 🙂

 

Rentouttavaa sunnuntaita 💕✨

 

 

Kuvat minusta Jutta

Sisältää kaupallisen linkin

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.