Julkaistu

Vielä joskus maailmanympärysmatkalle?

Miettiessäni matkahaaveita aikaisemmin viime viikolla, hiipi mieleeni muistoja maailmanympärysmatkaltani ja aloin pohtia sitä, että voisinko lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle? (Tai siis heh, voisiko joku muka sanoa tämmöiseen ei?) Tekisinkö jotain asioita toisin reissun suunnittelun suhteen? Jos maailmanympärysmatkan budjettiasiat kiinnostaa, olen tehnyt aiheesta postauksen, joka löytyy täältä. Ja juu, toki maailmanympärysmatkan muistot pyörivät mielessä edelleen päivittäin, joten kuvituksena reissukuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Uusi reissu pallon ympäri ei lähiaikoina tosiaankaan ole ajankohtainen, mutta en sulje pois sen mahdollisuutta joskus tulevaisuudessa. Vastaukseena omaan kysymykseeni: Voisin ehdottomasti lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle! Ja juu, onhan se haaveena vielä edelleen, sitten  joskus. Teimme perheeni kanssa kaksi maailmanympärysmatkaa ollessani lapsi ja vaikka en ensimmäisestä aivan järin paljoa muistakaan, toisesta kyllä tiettyjä seikkoja.

Vaikka matka maailman ympäri maksaakin paljon (ja rahaahan siihen saa uppoamaan vaikka millä mitalla jos vain on varaa ja reipas ideoimaan :D), antoi se ainakin itselleni kokemuksena asioita, joita ei voi rahassa mitata. Ja budjettiinkin voi ilman muuta vaikuttaa kohteiden valinnalla! Omat kohteemme olivat kaikki melko kalliita ja mikäli olisimme valinneet reitille hintatasoltaan edullisempia maita, olisi budjetti pienentynyt huomattavasti.

Ennen kaikkea tiivis yhdessäolo perheen kanssa on pitkässä reissussa (itselleni ainakin) se merkittävin asia. Vaikka pitkä reissu tietyllä tavalla koetteleekin monella tapaa, antaa ja opettaa se kuitenkin sitäkin enemmän. Eikä itseäni ole missään vaiheessa harmittanut, että käytin vuosien aikana kerryttämiä säästöjäni perheemme yhteiseen matkaan, päinvastoin. Juuri niitä unelmia varten säästäminen on aivan jutun ydin ainakin omalla kohdallani, vaikka se unelma säästämisen aloitushetkellä vielä olisikin hämärän peitossa. Oikeasti, aina on hyvä hetki alkaa säästämään!

Oman matkamme pituus oli reilut 2,5kk, joka toisaalta oli passeli, mutta toki aivan liian lyhyt, mikäli toiveissa on mahduttaa matkalle enemmän kohteita ja mantereita. Reittimme Helsinki-(Oslo)- Los Angeles- Tahiti- Moorea- Uusi-Seelanti / Auckland – Brisbane – (Singapore)- Helsinki (suluissa välilaskut), oli meille todella mieleinen sitä Australian kulttuurishokkia huolimatta, palattuamme juuri Raglanin pienestä hippikylästä takaisin valtateiden ja liikennevalojen pariin. Jälkeenpäin myös parin päivän välilasku paluumatkalla Singaporessa olisi ollut fiksu vaihtoehto helpottamaan pitkiä lentoja lapsen kanssa. Jos toinen reissu joskus tulisi ajankohtaiseksi, haluaisin olla maailmalla ainakin vähintään 4kk.

En unohda ikinä sitä vapauden tunnetta, jonka koin siinä vaiheessa kun lähdimme reissuun! Lähes kolme kuukautta seikkailua edessä ja talvi lämpimässä. Ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista jutuista. Vaikka loppua kohdin koinkin pientä koti-ikävää, ei se oikeastaan johtunut siitä, että olisin halunnut takaisin kotiin, vaan enemmänkin siitä, että matkalaukkuelämä on pidemmän päälle melko raskasta. Kun reissaa parisen kuukautta niin, että yövyt maksimissaan viikon kerrallaan yhdessä majoituksessa (joskus vain 3-5 päivääkin), saa laukkuja olla pakkaamassa ja purkamassa aivan koko ajan. Pienen lapsen kanssa opettelet tietysti uudet rutiinit ja systeemit aina joka paikassa uudelleen, eikä koskaan oikein pääse asettumaan omien tavaroiden ja rutiinien suhteen kodiksi samalla tavalla, kuin kotona. Noh, tämä tulee varmasti väistämättä vastaan ressatessa, mutta kun sen kokee niin tietää mitä tarkoitan ja toki, joku toinen voi varmasti kokea asian eri tavalla.

Jos lähtisimme joskus uudelleen maailmanympärysmatkalle, olisi tavoitteena järjestää niin, että jokaisessa kohteessa oli reippaasti aikaa aina yhdelle etapille, edes 1-2 viikkoa. (Ja tarkoitan tällä siis esimerkiksi kylää/ kaupunkia, en yksittäistä maata.) Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa halusimme toki nähdä useita paikkoja ja joissain majoituksissa yövyimme vain ihan muutaman yön. Kohteita en aivan kovin tosissani ole tälle hypoteettiselle ehkä joskus-matkalle tuumaillut, mutta yksi haaveistani olisi pidemmän reissun yhteydessä tai muuten vain mennä joskus Balille pidemmäksi aikaa, esimerkiksi pariksi kuukaudeksi ja tietty taas jollekin Tyynenmeren saarelle, heh 😀

 

Onko matka maailman ympäri teillä haaveissa? ✨

 

Mikä olisi unelmareittinne? 🌎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Matkahaaveita juuri nyt

En ole hetkeen listaillut reissuhaaveita ja ajattelinkin, että olisi hauska pitkästä aikaa tehdä tämmöinen ”paikkoja, joihin tahtoisin matkustaa”-postaus. Eikä tämä nyt tarkoita, että olisin lähdössä kaikkiin näihin paikkoihin tai edes yhteen, mutta matkahaaveilu on ehdottomasti ruokaa reissuaddiktin sielulle ja (melkein) yhtä kivaa, kuin itse reissuun lähteminen. Voisin oikeastaan todeta, että haaveilu ja matkojen suunnittelu on merkittävä osa matkakokemusta. Tiedättekö, samalla tavalla kun voisi sanoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Samaa voisi todeta haaveilusta. Selailen eri kohteita, majoituksia ja kuvia ties mistä maailman kolkista lähes päivittäin, vaikken välttämättä olisikaan edes reissuun lähdössä. Kertakaikkiaan rakastan kartoittaa kauniita ja erikoisia paikkoja, ihan vain huvikseni. Tällä hetkellä ei meillä ole aikaisemmista vuosista poiketen edelleenkään minkäänlaisia reissusuunnitelmia loppuvuodelle ja voipi olla, että seuraava matka tulee ajankohtaiseksi vasta ensi vuoden puolella. Sillä välin voikin hyvillä mielin keskittyä niihin reissuhaaveisiin..

Minulla oli pitkään haavelistallani Karibia pitkästä aikaa tai lähinnä St. Lucian saari. Viime vuonna selailin ahkeraan British Airwaysin lentoja St. Lucialle, mutta yllättävää kyllä ei kohde enää jostain syystä ole top-listallani, ainakaan siis juuri nyt. Vaikkakin viime viikolla hieman ehkä haaveilin Karibian kohteista Guadeloupesta ja Martiniquesta bongattuani eräät tarjouslennot..

Uusi-Seelanti kiinnostaa meitä edelleen ja viime talven Pohjoissaaren reissun jälkeen nimenomaan myös Etelä-saari, vaikkakin varmasti kolutaan molempia, sitten jos tai kun Uuteen-Seelantiin vielä lähdemme. Kaikin puolin aivan ihana maa, jossa riittää nähtävää ja ehdottomasti kohde, joka yllätti ennen kaikkea positiivisesti.

Jos vielä reissaamme Uuteen-Seelantiin, haluaisin yhdistää matkaan jonkin seuraavista saarikohteista:

Cookinsaaret

Samoa

Fidzi

Okei, Ranskan Polynesia ei todellakaan olisi myöskään huono vaihtoehto… Moorea pyörii mielessä edelleen varmaan päivittäin 😀

Aivan lempparipuuhaa esimerkiksi viikonloppuiltaisin on pistää googlen kuvahaku, sekä karttatoiminto rullaamaan ja tutkia eri Tyynenmeren saaria. En ymmärrä itsekään miten voin olla tästä hommasta niin kiinnostunut 😀 Usein jonkun saaren löydettyäni katson myös majoitustarjontaa ja muutaman kerran olen löytänyt niin älyttömiä autenttisia rantahökkeleitä, että on mennyt jo yli ymmärryksen, haha. Uudesta-Seelannista on todella hyvät lentoyhteydet Tyynenmeren saarille ja lentoajat muutamia tunteja. (Olen tottakai tutkinut seikan jo ajat sitten :D) Ja juu, minulla on joku vahva fiksaatio juuri Tyynenmeren alueeseen.. Olen edelleen varma, että olen jossain edellisessä elämässäni viettänyt tyytyväisenä saarielämää jollain pienellä saarella. Ja kyllä, jos täytyisi mainita niitä kohteita, joihin kaikkein eniten haluaisin reissata, olisivat ne nämä saaret! Ehkä ultimaalinen unelma olisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tehdä joku Tyynenmeren Island hopping-reissu, huhhei!

Perth, Australia. En usko, että olemme aivan hetkeen menossa takaisin Australiaan.  Maailmanympärysmatkalla jäi hieman harmittamaan, ettemme ottaneet Australian etapiksi Perthiä, joka on meillä kummallakin Australiasta semmoinen ”halutaan nähdä”-kohde. Gold Coast ei jotenkin innosta enää ollenkaan, vaikkakin Byron Bayhin ja sen läheisiin pikkukaupunkeihin voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Jos vertaa Gold Coastia ja Sydneytä, pidin itse huomattavasti enemmän Sydneystä.

Kööpenhaminan minireissu jäi nyt kesältä pois kun suuntasimme Santorinille, mutta haaveilen syksylle viikonloppureissua Köpikseen kiertelemään 2nd hand-putiikkeja. Viimeksi tein niin loistavia löytöjä Köpiksestä ja nimenomaan useiden nykyisten lempparivaatteideni muodossa, että siitä asti on kutkuttanut päästä uudelle 2nd hand-kierrokselle. Jostain syystä on minireissu Osloon tai Bergeniin alkanut myös houkutella.

Malediivit ja Seychellit kiinnostavat molemmat talvikohteena hurjasti. Muutama tuttava on joskus kysynyt, että kumpi on kohteena kivempi, Malediivit vai Seychellit, enkä ole osannut tähän kovin suoraviivaisesti vastata. Molemmat ovat todella kivoja kohteita, joskin todella erilaista. Jos etsii huoletonta köllöttelylomaa ja takuuvarmaa lämpöä, onnistuu se toki molemmissa, mutta ehkä hieman helpommin jollain Malediivien resorttisaarella, joskin kovin kultturillisia elämyksiä ei tuolloin pääse kokemaan. Seychelleillä taas on enemmän nähtävää, koskematonta luontoa ja luonnonrantoja. Hieman kaksipiippuinen juttu siis! Mikäli kuitenkin haluaa enemmän aktiviteetteja ja nähtävää, on Seychellit ehkä parempi valinta.

Kuten jo alkukesästä kirjoittelin, kiinnostaa Lappi edelleen. Voisin lähteä vaikka heti! Pidin hurjasti Luostosta ja Pyhästä, mutta Lapissa ja Pohjoisessa kiinnostaa oikeastaan moni paikka Kainuusta ja Rukasta aina Ivaloon ja Kirtilään asti. Ehkäpä ensi kesänä lähdemme vihdoinkin sinne Lapin ja Norjan autoreissulle?

 

Mitkä ovat teidän tämän hetken reissuhimotuksia tai unelmien kohteet-listalla? 🌎

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Julkaistu

Santorinin matkapostaus: Vinkkejä ja kokemuksia

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Lupasin kirjoittaa Santorinin matkasta vielä erillisen postauksen ja omia vinkkejäni kohteeseen. Santorinin saari oli mielestäni mainio valinta tyttöjen reissulle ja mieleeni ovat jääneet reissulta eritysesti kaunis Oia, joka oli väenpaljoudesta huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Omatoimimatkailijalle suosittelenkin itse yöpymistä Oiassa edes parin yön verran. Me lensimme Santorinille Finnairin suoralla lomalennolla, jotka ystäväni bongasi äkkilähtö-tarjouksella 240€ hintaan. Lento Helsingistä kesti vajaat 4h.

Ruoka

 

Koko reissun parhaimman ruoan söimme ehdottomasti Oiassa. Mielestäni ehkä paras ravintola löytyi Oian satamasta, Ammoudi Baystä, joka oli käymisen arvoinen paikka noin muutenkin. Rauhallisempaa meininkiä, kalaravintoloita ja pienen tarpomisen päässä myös kallioinen paikka pulahtaa uimassa. Kävimme kahdesti syömässä Ammoudi Bayn Ammoudi Sunset-ravintolassa, jossa ensimmäisellä kerralla otin kreikkalaisen salaatin (matkan paras) ja toisella kerralla illallisella seafood-pastan, joka myöskin oli todella hyvä. Seinillä oli muuten kuvia ravintolan omistajasta ties keiden julkkisten kanssa. Esimerkiksi Oprah ja Michael J. Fox olivat ilmeisesti käyneet ravintolassa syömässä 😀

Toinen todella kiva ravintola Oiassa oli Elinkon meze, jossa kävimme syömässä lounaan. Tykkäsin myös itse hurjasti PitoGyros-ravintolasta, joka tarjoili vähän street food-henkisesti melko edullista paikallista gyros-ruokaa kivenheiton päässä Oian pääkaduilta. Kamarin kivoimpia ruokapaikkoja oli esimerkiksi Elias Grill, jossa oli perinteisiä kreikkalaisia souvklaki- ja gyros-ruokia ja enemmän fine dining-elämystä etsivälle rantakadun Mesogaia. Yleisesti vaihtelevat ruokien hinnat keskimäärin noin 10-20€ välillä hieman ruoasta riippuen. Salaatit pyörivät siinä 10€ hujakoilla (halvin syömäni kreikkalainen salaatti taisi olla 8€) ja muut annokset siitä ylöspäin. Alkuruokia saa 4-7€ hintaan ja kreikkalaiset meze-jutut olivatkin ihan parhaita! Söimme varmaan joka aterialla tsatsikia, fetaa jossain muodossa ja paikalliset fried tomato ballsit on superhyviä! Ainiin ja reissun vakkari-aamiainen oli kreikkalainen jugu paikallisella hunajalla, niiin hyvää!

majoittuminen ja rantsuelämä

 

Hotellimme Kamarissa oli Santorini Crystal Blue, joka sijaitsee aivan rannan äärellä. Hotellin asiakkaille oli tarjolla ilmaiset rantatuolit, kreikkalainen buffet-aamiainen ja palvelu oli noin muutenkin todella hyvää. Hintatasoltaan ei edullisemmasta päästä, mutta bongasimme hotellista hyvän tarjouksen. Oiaan verrattuna ovat majoitusten hinnat Kamarissa huomattavasti huokeammat. Se meidän Oian pettymyksen tuottanut majoitus oli Santorini Paradise, joskin palvelu kyllä pelasi, minkä nyt toisaalta pitäisi noilla hinnoilla olla itsestäänselvyys.

Jos haluaa lomaltaan myös rantaelämää, voin itse kyllä suositella Kamaria rantakohteeksi Santorinilla. Toisaalta, hankala vertailla muihin saaren rantoihin ja mielestäni ei Kamari ollut millään mittapuulla kovin ihmeellinen, tarkoitan että ranta olisi hyvin voinut olla melkeinpä mikä tahansa Välimeren rantakohde, muttei tosiaankaan mitään moitittavaa. Oian jälkeen tuntui Kamari melko rauhalliselta, eikä ollut mielestäni todellakaan mikään rellestäjien rantapaikka. Enemmänkin perheitä ja pariskuntia. Kamarin ranta oli kivinen (ei siis hiekkaranta), eikä siis ehkä paras vaihtoehto lasten hiekkaleikkeihin, mutta muunlaisiakin rantoja löytyy Santorinilta kyllä. Tämmöiselle tyttöjen rennolle lomareissulle tarjosi Kamari kaikkea sitä, mitä lomalta hakeekin. Jos täytyy mainita jokin ärsyttävä seikka, niin ravintoloiden sisäänheittäjät ja rantakaupustelijat.

Liikkuminen

 

Takseja ei Santorinilla ole juurikaan, mutta kulkeminen on helppoa ja edullista paikallisilla busseilla. Viimeisenä päivänä piipahdimme saaren pääkaupungissa Firassa (Thirassa), jonne kesti Kamarista bussilla noin 20min. Bussilippu maksoi suuntaansa 1,80€. Lentokenttäkyydit järjestimme majoitusten kautta. Kamarin hotellimme kuskasi meidät maksutta Oiasta Kamariin ja lentokentälle. Menomatkalla maksoimme lentokenttäkuljetuksesta Oiaan 40€. Useimmissa paikoissa onnistui maksaa kortilla, joten käteinen ei ole pakollista, mutta esimerkiksi vettä tai muuta pientä ostaessa suositeltavaa (saarella ei tosiaan voi juoda hanavettä). Itse nostin jonkin verran käteistä pienempiin ostoksiin ja automaatteja oli kyllä ympäriinsä.

Ostokset ja hintataso

 

Omaan makuuni olivat reissun parhaimmat ostosapajat Oiassa. Itse ostin reissusta yhden puuvillaisen hameen, muutaman käsikorun, rantahatun, kullatun sormuksen ja pari tuliaista, omasta mielestäni olivat laadukkaimmat liikkeet Oian kujilla. Kamarin kadut olivat täynnä oikeastaan erilaista turisti- ja rantakamaa, Firassa taas paljon korukauppoja ja matkamuistoliikkeitä. Oiasta löytyi useastakin kaupasta erikoisempia käsitöitä, pienten kreikkalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja jopa kivikauppa! Jos turrekrääsä ei nappaa, niin suosittelen ostospaikaksi Oiaa, vaikka hintatasoltaan ei mikään kaikkein halvin paikka ollutkaan. Ketjuliikkeitä ei osunut ainakaan omaan silmääni ollenkaan. Kamarissa oli muuten ihana boho-liike La Boheme, josta löysin uuden aurinkohatun muotonsa menettäneen tilalle.

Hintataso on Santorinilla muita Kreikan saaria korkeampi, mutta yllätyin silti hintatason ollessa edullisempi kuin mihin olin asennoitunut. Yleisesti on syöminen ja shoppailu Suomea edullisempaa, vaikka hinnat esimerkiksi Oiassa olivatkin melko korkeita kaupoissa. Mielestäni ei ravintoloiden hinnassa kuitenkaan ollut kovin suurta eroa Kamarin ja Oian välillä. Kalleinta oli Oian ytimessä ja ruokailu oli jo jonkin verran edullisempaa kun käppäili edes muutaman sataa metriä vilkkaimpien kujien ravintoloista syrjempään.

Saarten välisiä lauttoja näytti kulkevan usein ja jos menen vielä joskus Kreikan saarille, haluaisin ehdottomasti käydä jollain pienemmällä ja rauhallisemmalla saarella, niitä varmasti löytyy roppakaupalla.

 

Jos teillä on suosituksia kivoista pienistä Kreikan saarista, niin kuulen mielelläni ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Matkakuulumisia ja maailmankaikkeuden mysteereitä

Pian on aika palata lomamoodista takaisin tavalliseen arkeen, huomenna aamulla nimittäin lennämme jo takaisin Suomeen. Loma on tehnyt terää, mutta toisaalta olen jo monta päivää haikaillut takaisin kotiin. Viimeiset neljä päivää olemme viettäneet Kamarin rantakylässä, joka on ollut kivaa vaihtelua alun Oian etapille. Kahdessa eri kohteessa majoittuneena on saanut Santorinista hieman kattavamman kuvan. Tänään kävimme bussilla tutkailemassa pääkaupunkia Firaa. Teen vielä myöhemmin erillisen postauksen omista Santorini-vinkeistäni 🙂

Eilen vietimme Viivin kanssa 32v-synttäreitäni, mitenkäs muuten kuin syömällä matkan ensimmäiset pizzat ja jälkkäriksi jäätelöä (kerroinhan, että täällä jos jossain on ketodietille tullut pahimman kerran lomapaussi, jatkuu taas kotona :D). Illalla pötköttelimme altaalla, pimeällä rannalla ja hotellin baarissa katselemassa tähtitaivasta, sekä tutkimassa kantaamme siihen, että onko vuoden 1969 Apollo 11-lento pahimman luokan salaliittoteoria tai poliittinen huijaus ja sitä, että mikseivät kiinalaiset ole vielä toistaiseksi käyneet miehitetyllä lennolla kuussa (tai ylinpäänsä kukaan muukaan kymmeniin vuosiin)? Kyllä, salaliittoteoriat ovat avaruusjuttujen ohella yksi mielenkiinnon aiheistani, haha.

Olen kesän aikana lukenut useammankin kosmologia-aiheisen kirjan ja taas vaihteeksi koukuttunut pahimman kerran maailmankaikkeus-mysteerien tuumailuun. Voisin lukea aiheesta vaikka päivät pitkät. Eilen tuumailin koko päivän mm. avaruuden laajenemista, multiversumeita, pimeää ainetta ja ankeilin tajutessani, ettei maailmankaikkeuden suuriin mysteereihin todennäköisesti saada vastauksia vielä aikoihin, jos koskaan. Muistan kun odotin pienenä aina tohkeissani sitä, että milloin muualta löydetään elämää tai milloin ihminen pääsee avaruuteen kuuta kauemmas. Olin aina varma, että aivan lähitulevaisuudessa elettäisiin ratkaisun hetkiä. Toivottavasti edes jälkimmäinen toteutuisi lähivuosina.

Ekana iltana täällä Kamarissa bongasin rantakadulta erään tytön kaukoputken kanssa, joka tarjosi eurolla kurkistusta Jupiteriin. Minähän tottakai maksoin heti toisena iltana kun illallisen jälkeen ohitimme tämän, koska tähtien ja planeettojen tiirailu on ihan lempparihommaani, varsinkin matkoilla. Tunnin päästä olin jo selailemassa netistä kaukoputkia ja tähtikiikareita, ihan pakko nimittäin ostaa vihdoinkin!! Ja Jupiter kuineen oli aika hieno, vaikkakin melkoisen pieni kaukoputken linssissä 🙂 Olen aina rakastanut tähtitaivaan tutkimista ja lähiaikojen (tai ehkä kaikkien aikojen) kauneimmaksi tähtitaivaaksi täytyy mainita Moorealla juurikin Viivin kanssa viime vuodenvaihteessa ihailemamme tähtitaivas! Tyynenmeren tähtitaivas on jotain niin upeaa ja Moorealla bongailimme myös kaukaisen galaksin, jota ensimmäisinä iltoina luulimme pilven haituvaksi.

Tulipas nyt syvällisiä maailmankaikkeuden mietteitä! Istuskellaan vielä viimeiset hetket tässä huoneemme terassilla, täytyy myös bongailla vielä tähtiä ennen unia 🙂

Muita avaruus- ja tähtifaneja? 💫

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Santorinin auringonlaskuja ja ajatuksia Oiasta

Jätimme eilen taaksemme Oian ja saavuimme tänne Kamariin, jossa yövymme loppuajan reissusta. Neljän Oiassa vietetyn päivän jälkeen oli toisaalta kiva saada vaihtelua ja toisaalta myös päästä karkuun turistimassoja, jotka alkoivat kieltämättä jo ahdistaa. En muista milloin olisin ollut matkakohteessa, jossa olisi ollut yhtä vilkkaasti tunkeilevia turisteja kuin Oiassa – en varmaan koskaan 😀 Tai paikassa, jossa jokaikinen kadun kulma täyttyy parhaiden kuvauspaikkojen valtaajista jo tunteja ennen auringonlaskua. Oia oli todella kaunis, mutta tietyllä tapaa oli tuo ryysis ja täydellisten auringonlasku-spottien metsästäminen jo vähän liikaa meidän makuumme.

Yövyimme tosiaan eräässä ”cave housessa”, joita erityisesti Oiassa vuokrataan paljon. Ilmeisesti majoituksessa oli hometta, koska heräsin noina jokaisena kolmena yönä järkyttävään allergiseen reaktioon ja syyhyäviin silmiin. Ensimmäisen yön jälkeen otin varulta allergiatabletit jo valmiiksi yöpöydälle ja jouduin jokaisena yönä ottamaan allergialääkkeen. No, kerta se ensimmäinen kun tulee tämmöistä vastaan reissuissa. Luultavasti melko yleinen ilmiö noissa luolakämpissä. Loppupeleissä on reissuilla tullut todella vähän mitään sen kummempia pettymyksiä majoitusten suhteen, mutta täytyy myöntää tuon Oian majoituksen olleen pienoinen pettymys. Ottaen huomioon, että maksoimme kolmen yön majoituksesta yli 1000€, jolla jo luulisi saavansa vastinetta rahoilleen. Jos siis yöpyy Oiassa, maksaa todennäköisesti majoituksissa pääasiassa siitä sijainnista, eikä niinkään fasiliteeteista.

Näiden ensimmäisten päivien aikana on päässyt kunnolla lomamoodiin, olen myös tietoisesti jättänyt blogin täällä hieman vähemmälle ja pyrkinyt keskittymään ihan vain chillailuun. Kotona tekee työjuttuja helposti viikon jokaisena päivänä, mutta uudessa ympäristössä on osannut ottaa rennommin. Olemme pyrkineet siihen, ettemme aikatauluta lomaamme, vaan menemme fiiliksen mukaan ilman kiirettä ja painetta siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja suorittaa. Päivät ovat pyörineet lähinnä rentoilun ja ruokailun ympärillä. Vielä toistaiseksi ei ole tullut fiilistä, että Santorinille olisi ehdottomasti pakko päästä joskus uudelleen, vaikka onkin ollut lomakohteena kiva. Toisaalta täytyy joskus tehdä uusi Kreikan visiitti perheen kanssa jo ihan pelkästään kreikkalaisen ruoan tähden!!! Ruoat ovat nimittäin olleet täällä aivan mielettömän hyviä. En muista milloin olisin viimeksi fiilistellyt reissussa ruokia yhtä paljon kuin täällä.

Santorinin (tai tarkemmin sanottuna juurikin Oian) auringonlaskua kutsutaan maailman kauneimmaksi ja toki tämä väittämä kiinnosti meitäkin. Onko Santorinin auringonlasku oikeasti se maailman kaunein..? Majoituksessamme oli käytössämme sunset terrace, joka kuului yksinomaan meille ja viereisen luolahuoneen asukkaille, joita ei tosin kertaakaan terassilla näkynyt ja saimme hengailla siellä kaksin auringonlaskua odottelemassa. Olimme ajatelleet, että saisimme katsella merelle laskevaa aurinkoa rauhassa edes omalta terdeltämme, mutta ei. Varmaan sadan turistin lössi nimittäin valtasi terassimme edustan jo hyvissä ajoin ja ympärillä pörräsi droneja tuon tuosta. Ajatus rauhallisesta ja hiljaisuuden keskellä seuratusta auringonlaskusta oli todellisuudessa enemmänkin sitä, että yritti itse saada kaiken metelin keskellä kuvan, jossa ei olisi näkynyt kymmenen turistin päätä 😀

Minä ja muutama muu..

Meidän tekemämme analyysin tulos: Auringonlasku oli kyllä kaunis, mutten menisi kutsumaan sitä kauniimmaksi, kuin mitä monissa muissakaan paikoissa. Kauniita auringonlaskuja näkee niin Suomessa, Kaliforniassa, kuin Portugalissakin, enkä itse kutsuisi näistä yhtäkään toistaan kauniimmaksi. Toisin sanoen, Santorinin auringonlasku ei ollut mielestäni sen kauniimpi kuin vaikkapa viime syksynä Pyhätunturilla näkemäni, vaikkakin ymmärrän kyllä viehätyksen Oian idyllisen kylän taakse laskevasta auringosta. Mutta! Nouseva kuu oli täällä aivan mieletön! Perjantaina istuimme ennen puolta yötä erään ravintolan terassilla syömässä jälkkäriä ja höpöttelemässä bongattuamme hitaasti vuorten takaa nousevan punertavan kuun, joka oli kyllä ehdottomasti hienoimpia näkemiäni juttuja! Harmi, etten saanut kuusta oikein kuvaa muuta kuin IG Storiesiin.

 

Loppureissun aikana olisi tarkoitus koluta Kamaria ja luultavasti piipahtaa myös pääkaupungissa Firassa ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.