Viikon valopilkkuja

Onko muilla ollut liikkeellä pientä kevätväsymystä viime viikkoina? En tiedä kuvittelenko vain, mutta lähipiirissä tuntunut olevan tuota väsyä liikkeellä lähiaikoina ja vielä viime viikolla ehdinkin jo miettiä, ettei ole vielä (onneksi) itseeni ehtinyt iskeä. Nyt sitten tällä viikolla onkin ollut niin nuutunut olo, että! Toivotaan että menisi pian ohi. En nimittäin muista milloin olisi viimeksi ollut näin ”rankka viikko” takana noin niinkun kokonaisasteikolla. 
Nuo vesisateet nyt eivät yhtään auta asiaa kun säästä tulee mieleen lähinnä lokakuu maaliskuun sijaan. Kevättä kohti jokatapauksessa, jess! Ja mennäähän huomenna jo kuitenkin torstaissa 😉 En jaksaisi aina valittaa pimeästä ja talvesta ja sadasta muusta kurjasta jutusta, joten yrittänyt vain psyykata itseni vähän positiivisempiin ajatuksiin vaikka välillä ärsyttääkin.
Noin yleisesti ottaen talvet on aina mulle jotain ihan järkyttävää ja tänä vuonna täytyy vielä saada tsempattua kevääseen ilman sitä perinteistä talviloman reissua. Viime maaliskuu vierähti Floridassa ja Karibialla, sitä edellisenä vuotena siellä Havaijilla, sitä edellisenä vuotena Miamissa ja Bahamalla. Tänä vuonna vähän masentavaa kököttää harmaassa Helsingissä, mutta omapa on valinta. Tuleehan niitä rantakuvia selattua netistä ainakin jokatoinen päivä piristykseksi.
Noin yleisestikin on elämässä ollut viimeisen puolen vuoden aikana elämänmuutoksia, kuten asunnon osto ja uudelle alueelle muutto, uusi työtehtävä yms. Vaikka muutokset nyt ovatkin parempaan päin toki, mutta kyllähän tuommoiset seikat aina jollain tapaa vaikuttavat psyykkeeseen ja ehkä heijastuu astetta vaikeampana talvena. Unohtamatta tietysti lomattomuutta ja muuten vain ennätysharmaata talvea!

Plussaa tuo kuitenkin viikolle ensinnäkin..
..niinkin pieni juttu kun uusi kynsilakka! Sain Lumenelta testiin uusia sävyjä noista aivan parhaista Gel finish-lakoista ja tuo roosa kolahti kyllä muhun. Sävy on 57 (Tulee kevät).
..että on saanut raahattua itsensä jo pari kertaa salille, vaikka treenit maanantaina jäivätkin väliin. Yleensä olen pyrkinyt aina tsemppaamaan itseni maanantaitreeniin, koska se antaa ihmeen paljon energiaa viikkoon! Heti tuli tänään parempi fiilis kun sai tsempattua jalkatreeninkin pois päiväjärjestyksestä tältä viikolta.
..olen onnistunut rikkomaan taas yhden ruokavamman (se edellinenhän oli se jauheliha mitä olen joissain määrin alkanut syömään kunhan liha on itse valittua eikä mitään eineslihapullaa), nimittäin munakkaan! Sain lapsena niin järkyttävän yliannostuksen kananmunaa, että lopetin keitetyn ja paistetun kananmunan syömisen !!20!! vuodeksi. Pakko kyllä sanoa, että vielä on matkaa siihen keitettyyn kananmunaan.
Maailman typerin idea on ensinnäkin pakkosyöttää kakaroille ruokia, joista jää inhottavia traumoja jo pelkästään sen pakkopullan vuoksi ja toisekseen syöttää niitä samoja juttuja siihen asti että yksinkertaisesti ei enää pysty enää ollenkaan syömään jotain tiettyä ruoka-ainetta. Onhan sekin tietty vähän hölmöä lopettaa tietyn jutun syöminen vuosikymmeniksi, mutta tuommoiset ruokatraumat voivat juurtua ihan oikeasti ihmeen syvälle. Nyt kuitenkin syöty ensimmäinen munakas tosiaan sitten 90-luvun puolivälin. Ja pakko sanoa, että hyvää oli! Pelastus oli kuitenkin se että munakkaassa oli muutakin kun sitä munaa, muuten olisi kynnys ollut ehkä liian korkea 😀
..tajusin muuten vain, että ensi viikolla on enää pari kuukautta Portugalin reissuun. Siitä kun ei ole kauaa kun siihen oli vielä lähes puoli vuotta aikaa. Kuukauden päästä olen jo takuulla aivan kevätfiiliksissä. Miettikää, eletään jo maaliskuussa!
No mutta tämmöistä tänään. Onko jollakulla muulla ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia tämän talven kanssa?

10 vastausta artikkeliin “Viikon valopilkkuja”

  1. Uskon kanssa itse tuohon ruokatraumaan siinä mielessä, että sain noin viitisen vuotta sitten itse oksennustaudin aikalailla sen jälkeen, kun olin syönyt pasteijoita. Tänäpäivänäkin aina nähdessäni pasteijoita tulee mahaan todella ällöttävä tunne 😀

    Itse en ole kuitenkaan yhtään nirso ruuan suhteen ja kokeilen mielelläni uusia ruokia, vaikka kaikki ei tietenkään aina maistu niin hyvältä. Oikeastaan nirsoilu ruuan suhteen on yksi asia mikä itseäni inhottaa. Aina välillä saa todistaa tilanteita, kun joku jalo sielu on kokkaillut/leiponut jotain todella kivaa muille, ja joku ei halua syödä sitä, koska se on jotenkin erilaista tai uutta. Ärsyttää jotenkin aivan tavattomasti itseäni, vaikka monet ovat myös sitä mieltä, että kukin saa syödä mitä itse haluaa eikä ketään voi pakottaa jne.

    1. No kyllä vaan, ihmismieli kyllä tekee yllättävän vahvasti noita mielleyhtymiä eri asioihin "huonojen kokemusten" pohjalta, vaikka nyt jos miettii tuota oksutautia! Ja olen täysin samaa mieltä, että pääasiassa tulisi kyllä olla avoin uusille kokemuksille, ellei nyt ole allergioita ja pahempia traumoja estelemässä 😀 Edes nyt siis vieraanvaraisuudeksi!

  2. Mulla ei niinkään ole ongelmia talven kanssa, vaan näiden säävaihteluiden suhteen. Välillä on pakkasta, välillä sataa lunta, välillä räntää ja välillä paistaa aurinko!

    Mullakin on kokemusta pakkosyötöstä. Ala-asteella oli ruokana lindströminpihviä. Se oli pahaa! Opettaja pakotti syömään sen – minä sitten itkua vääntäen söin… Sen jälkeen en ole ko. ruokaa syönyt – enkä syö!

    1. No onhan nuo säävaihtelutkin olleet aika perseestä kun ei milloinkaan tiedä miten täytyy varustautua ulos lähtiessä 😀 Lindströmin pihvi ON kyllä pahaa!

  3. Väsymystä löytyy täältäkin suunnasta, mutta onneksi kesä porskuttaa jo kovaa vauhti lähemmäs. Tsemppiä sinne ja onnea kananmunakammon selätyksestä (tai ensiaskeleiden ottamisesta sen lopulliseen selättämiseen :D)! Mulla itsellä on ihan järkyttävä maksakammo juurikin lapsuuden kamalien kouluruokakokemusten vuoksi, kun oli PAKKO syödä vaikka oksennus nousi jo suuhun.. Eikä kyllä houkuta se maksan syöminen edelleenkään, huhhuh. Taukoa taitaa olla kulunut nyt hmm.. 12-15 vuotta. 😀

    1. Maksa on täällä myös inhokkilistalla (kuten kaikki muutkin elimet, yök), joten vielä riittää hommaa näiden ruokatraumojen kanssa. Tosin, ei mun mielestä kaikkien täydy kaikkea syödäkkään, tykätäänhän me nyt ihan eri jutuistakin! Toivottavasti saadaan väsy selätettyä sielläkin päässä!! 🙂

  4. Mä oon tällä hetkellä päiväkodissa harjoittelussa ja ruokailuhetkillä sanon lapsille, että maistaa täytyy mutta ei ole pakko syödä.. Hei jos yhtään piristää niin mun on jälleen pakko kehua sun silmiä! Noi ripset on vaan niin wau 🙂 . Jenniii

    1. No sulla on hyvä asenne! Kyllä itse myös helpommin lapsena maistelisin uusia juttuja kun sitä maistamista ei tehtäisi pakoksi! 😉 Ja heh, kiitos 😀

  5. Ruoka asiasta tulikin mieleen kun yritin eräänä päivänä tehdä raakapuuroa Pirkkaohjeen mukaan, se oli niin velliä että jäi syömättä. Sitten tuli mieleen että sinähän teit raakapuuroa jokin aika sitten, viitsitkö vielä laittaa linkkiä siihen juttuun.

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.