Täytyykö onnellisuus ansaita?

Vuodenvaihteessa kävi eräs mystinen juttu, joka on pistänyt sen jälkeen miettimään paljon muun muassa onnellisuutta. Tein tämän postauksen valmiiksi itseasiassa jo puoli vuotta sitten tammikuussa, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin saanut koko hommaa julkaistuksi ja aihe on jotenkin pelottanut.

Mulle nostettiin nimittäin Uuden vuoden aattona ensimmäinen tarot-kortti ikinä. Aluksi koko tarot-juttu pelotti, niistä tulee nimittäin heti ensimmäisenä mieleen elokuvat, joissa henkilölle nostetaan taroteista joku dramaattinen viikatemies ja sitten käykin köpelösti. Itse olen jotenkin niin hätähousu ja muutenkin taikauskoinen, että odottelisin varmaan joka päivä että milloin kortin ennustus toteutuu. Opin kuitenkin, ettei taroteista löydy varsinaisia ikäviä kortteja, eikä niidenkään tarkoitus ole välttämättä edes ennustaa tulevaa vaan peilata esimerksi menneisyyteen. Tulkintahan näissä on se kaikkein tärkein, oli se sitten tulevaa, nykyhetkeä tai menneisyyttä mitä se kortti symboloi. 

En ole siis aikaisemmin ollut missään tekemisissä tarot-korttien kanssa tai ylinpäänsä tiedä niistä paljoakaan, mutta hämmästyttävää (ja samalla pelottavaa) oli tuolloin Uuden vuoden illan pikkutunteina se, kuinka meille kaikille vedetyt kortit ihan oikeasti sopivat jokaiselle kun nenä päähän. Pakka sekoitettiin huolellisesti jokaisen henkilön jälkeen ja ennen vuoroani tippui lattialle eräs kortti. Ehdin jo painaa kortin mieleeni ja miettiä, että mikä ihme kävisi jos jostain kumman syystä vetäisin pakasta juuri tuon kortin johon aikaisemmin kiinnitin huomiota. 

Valitsin sopivaa korttia viuhkasta sen mukaan minkä kortin kohdalla tulisi se tunne, että juuri tuo kortti on se oikea. Ja siinä se oli, maljojen 10. Sama kortti jonka juuri olin nähnyt lattialla ja jota olin miettinyt. Ja jonka jälkeen pakka oli sekoitettu niin huolellisesti, etten olisi ikinä voinut tietää missä juuri tuo kortti sijaitsee tuosta lähes sadan kortin pakassa.

kuva täältä

 

Maljojen kymmenentähän kuvaillaan esimerkiksi näin: 

Rakkaus, onni ja ilo ovat asettuneet kysyjän elämään pysyvästi joko ystävien, rakastetun tai muitten läheisten muodossa. Sydämessä tuntuva hyvä olo, luottamus ja keveys ovat asettuneet sinne jäädäkseen.

Maljojen kymmenen on täyttymyksen ja valmiiksi saattamisen kortti, joka
antaa luvan juhlia saavutettua menestystä. Henkinen minuutesi johdattaa
sinua kohti loistavia rakkauden kokemuksia, uusia ystäviä ja menestystä.

Itse olen tänä vuonna miettinyt paljon juuri onnellisuutta ja sitä kuinka kaikki asiat ovat itselläni kohdillaan. Ei oikeastaan ole mitään mitä haluaisin muuttaa (jos nyt unohdetaan vaikkapa lottovoitto :D) enkä ole koskaan ollut näin onnellinen. Silti välillä mietin, että olenko oikeasti ansainnut tämän kaiken onnen? Tai tuleeko onnellisuuden ansaitsemiseksi ylinpäänsä tehdä jotain? Onko se itsestäänselvyys? Onko joku ihminen koko elämänsä jatkuvasti onnellinen ja tuntee ettei elämästä puutu mitään? Itse en nimittäin ainakaan ole tuntenut niin läheskään aina. Oikeastaan en ole koskaan tuntenut aikaisemmin tämmöistä samanlaista onnea. 

Samalla silti tuntee melkein huonoa omaatuntoa asiasta, ihan kuin se olisi joku perusolettamus, että jokaisen kuuluu olla edes vähän tyytymätön johonkin asiaan elämässään ja täysin ansaita se onni. Tai sitten pelkää että jotain ikävää tapahtuu jos menee liian pitkään liian hyvin. Mutta eihän sen niinkään pitäisi mennä? Nykyään mietin muutenkin enemmän karmaa ja sitä miten yrittää enemmän kiinnittää huomiota esimerkiksi omaan toimintaan ja välttää muiden ihmisten loukkaamista. Saatan itse olla esimerkiksi todella suorasanainen ja harvoin ajattelen että toinen voisi ehkä loukkaantua jostain sanomastani vain sen vuoksi että sanon jonkun asian liian suoraan, mutta olen jo pitkään yrittänyt miettiä tarkemmin vaikka sanomisiani tai tekemisiäni. Tai ylinpäänsä olla parempi ihminen. Uskonkin, että muille ihmisille tehdyt ikävät asiat osuvat ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan, sama juttu tietysti niiden hyvien tekojen kanssa.

Itse menin tuosta kortista jotenkin aivan psyykkeeseen, koska olin juuri lähiviikkoina ja päivinä pohtinut samaista asiaa. Jokainen tuosta kortista kerrottu seikka nimittäin tuntui niin ajankohtaiselta ja oikealta. Ehkäpä kortin tarkoitus oli kertoa, ettei onnellisuuden saavuttamiseksi tai ansaitsemiseksi tarvitse tehdä mitään tai ettei siitä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Mitäs mieltä te olette asiasta?