Millainen lomailija olen?

Mun aivan ehdoton lempijuttu täällä lomalla on tunnin aamulenkki rannalla. Voiko oikeasti enää olla mitään mielettömämpää kun kilometrikaupalla autiota rantaa! Kyllä silloin sielu lepää sanoisinko. Vaikka vaunulenkit pikkuisen kanssa tietysti ovat nekin kivoja, mutta onhan se silti aivan eri juttu päästä tunniksi jonnekin yksin, kävelemään ja juoksemaan niin nopeasti kun ikinä huvittaa. Päivä lähtee aivan eri tyylillä liikkeelle kun pääsee jo heti aamusta pienelle meditointilenkille. Ja meditoimaan ihan sanan varsinaisessa merkityksessä tuonne rannalle voisikin mennä, seurava vaan se meren kohina!

Eilen tuli lenkin lomassa napsittua muutamia kuviakin. Sainpa eilen illalla siirrettyä koneelle ihan oikeastakin kamerasta kuvia, joten tiedossa välillä tänne vähän muutakin kun tätä puhelinmatskua.

Tuli tässä tuumailtua, että mitä sitä oikein hakeekaan lomalta? Tietysti ihmiset hakevat eri juttuja, itse nimittäin en missään nimessä ole kaupunkimatkailija ja tiedän toki ihmisiä, jotka eivät taas rannalla viihdy. Lähiaikoina olen siinä mielessä muuttunut lomailijana, että aivan erilaiset kohteet ja paikat ovat alkaneet eri tavalla kiinnostaa. Kuten nyt vaikka Kroatia, Sisilia, Sardinia, Islanti ja yleisesti paikat ihan täällä Euroopassa.

Islanti nyt on ehkä poikkeus, mutta silti tärkein juttu jota lomalta kaipaan on lämpö ja aurinko! Tosin Italiaan voisin kyllä lähteä talvellakin ruokamatkalle, nimenomaan sen vuoksi olenkin sinne lähdöstä pitkään haaveillut. Ja onhan Etelä-Euroopan talvi nyt kuitenkin varsin eri juttu kun Suomen talvi. Islannissa taas kiehtoo maan erikoisuus ja juuri aamulla kurkin sinne huvikseni lentoja 😀 Ensi vuonna on nimittäin nähtävä Islanti, laitan tämän itselleni tavoitteeksi. Pohjoismaiden pääkaupungeista on näkemättä Kööpenhamina, koska välilaskua ei lasketa. Mietimmekin juuri kuukausi taaksepäin ystäväni kanssa, että lähtisimme Köpikseen loppuvuodesta minilomalle, mutta täytyy katsoa kuinka muuttoaikataulut sun muut menevät.

Se on silti saletti juttu, että ainakin kerran vuodessa on päästävä lomailemaan myös kauemmas! Vaikka tekisikin pari pikkureissua, eivät ne vie samalla tavoin pois sitä ikuista matkakuumetta kun kunnon kaukomatka lämpöön. Tämä on tullut nimittäin todettua! Matkakuume on kyllä piinaavin asia ikinä, varsinkaan kun siihen ei helpota oikein muu kun se matkailu itsessään 😉

Voisin ehdottomasti taipua esimerkiksi kaupunkimatkalle kiinnostavaan kohteeseen, mutta ne eivät itselläni vaan jostain syystä tyydytä sitä matkailuhammasta samalla tavoin kun rantaloma. En voisi nähdä itseäni esimerkiksi kaupunkilomalle Lontooseen tai Pariisiin, oikeastaan ei vähempää voisi kiinnostaa. Kun nuo paikat on kerran nähty, niin mielenkiinto lopahtaa oikeastaan siihen. Kivoihin rantsupaikkoihin taas sitten reissaa mielellään useammankin kerran samaan kohteeseen. Sitten on niitä jotka ovat lomailijoina täysin minun vastakohtia ja kyllästyisivät alta aikayksikön rantsussa hengailuun.

Mitä sitten kaipaan lomalta sen lämmön ja rantsulaiffin lisäksi? Hyvät shoppailumahdollisuudet ovat tietty plussaa, mutta nekään eivät itseasiassa ole tosiaankaan mitään aivan pakollisia juttuja. Shoppailun ja auringon suhteenhan esimerkiksi Kalifornia ja Havaiji, sekä vaikka nyt sitten Florida ovat aivan optimaalisia lomakohteita! Varsinkin silloin kun dollarin kurssi on euroon nähden meille suotuisa.

En ole mikään kovin aktiivinen nähtävyyksien kiertelijä, mutta ekaa kertaa jonnekin mennessä tulee tietty yleensä käytyä katsomassa semmoiset perusjutut. Itse toisaalta olen lomailijana ennemmin laiskottelija kun aktiivinen kiertelijä, joka suunnittelisi retkiä ja nähtäviä paikkoja kovin innokkaasti ennakkoon. Stressaannun, jos lomalle on liikaa tekemistä suunniteltuna valmiiksi. Fiiliksen mukaan meneminen onkin oikeastaan se juttu! Ennemmin kuitenkin edes jonkun verran aktiviteetteja kun pari viikkoa suljetussa resortissa. Sekin nimittäin koettu ja alkaa kyllä viimeistään viikon kohdalla pahasti kyllästyttää!

On sanomattakin selvää, että hyvä ruoka on tietysti avain loistavaan lomaan! Esimerkiksi Balille mennessä odottaa innoissaan paikallisia juttuja kuten vaikkapa nasi/mie gorengia, Jenkeissä taas kaikenlaisia mättöruokia ja pannukakkuja, tänne päästessä taas sitten odotti meriruokia. Onhan ne ruokaelämyksetkin ehdottomasti iso osa onnistunutta lomaa.
Myös tärkeä juttu on tunnelma lomakohteessa itsessään. Sen on nimittäin oltava rento, esimerkiksi Havaijille on aina yhtä ihana reissata, koska tunnelma siellä vaan on tietynlainen ja  sitä on hankala kuvailla. Esimerikisi nyt vaikka Dubaissa piisaa kyllä aurinkoa, mutta yleinen fiilis taas on kaukana laid backistä, tiedättekö mitä tarkoitan? Se tunnelma ja paikallinen kulttuuri kun tekee suuren osan siitä loman sisällöstä ja vaikuttaa lomafiilikseen. Suomiturre-kohteet ovat myös yksi juttu, jota kieltämättä yrittää välttää. Eikä nyt tietysti sillä että yrittäisi olla mitenkään parempi reissaamalla paikkoihin jossa ei suomalaisia käy, vaan yksinkertaisesti siksi että joskus vaan hakee tietynlaista rauhaa senkin suhteen miten esimerkiksi voi lomalla höpötellä. Onhan se joskus kiva pölistä ummet ja lammet, eikä miettiä sitä ymmärtääkö joku. Nykyään kaikkialla kyllä törmää edes yksiin suomalaisiin, en oikeastaan muista milloin olisi mennyt jonnekkin jossa ei olisi ketään suomalaisia ollut. Kyllä se näinkin pieni kansa näköjään ahkerasti valloittaa maailmaa! 😀
Ja tietysti kyllä henkilökohtaisesti pyrin välttämään niitä suomeksi painettuja ruokalistoja kun ruttoa. Eiköhän niitä mamman lihapullia saa kotonakin, se on kyllä tietynlainen hälytysmerkki (itselleni siis :D) jos ajautuu lomalle jonnekkin, jossa on erikseen ravintola tai baari suomalaisille. Ei kiitos! Itse lomailen mielummin muualla 😀
Mitäs juttuja te odotatte lomaltanne? Oletteko enemmän rantsu- vai kaupunkimatkailijoita?

2 vastausta artikkeliin “Millainen lomailija olen?”

  1. Rakastan vieraita kulttuureja, joten mulle tärkeintä on tutustua siihen vaikka käymällä paikallisessa kirkossa. Minusta on viime vuosina kehkeytynyt enemmänkin kaupunkimatkailija, mutta kyllä rantsullekin on joskus päästävä! 🙂

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.