Hei, me syödään kiinteitä!

Kaiken muun hömpötyksen lomassa ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän kuulumisia meidän babylaiffinkin saralta. Vauvauinnin lisäksi meillä on muutama viikko taakseperin aloitettu kiinteiden maistelu kasvissoseilla! Neuvolahan ”suosittelee” sen 6kk täysimetyksen ohella nykyään myös tuota varhaista eri ruoka-aineiden maistelua 4kk iästä eteenpäin ehkäisemään mahdollisia ruoka-aineallergioita. Oli sitten niin tai näin, niin musta on ainakin tuntunut kovin helpottavalta alkaa tarjoamaan jotain muutakin ruokaa. Vieläkään kun ei olla kertaakaan jouduttu lisämaitoa antamaan, eli omalla maidolla menty koko tämä 5kk.

Koska meidän poika ei oikein vieläkään sitä pulloa tahdo huolia, on meillä edelleen todella vahva symbioosi mun pienen rakkauspakkauksen kanssa. Eikä siinä todellakaan mitään vikaa, mutta varmasti joku osaa samaistua siihen millainen pieni helpotus se tieto kuitenkin on, että kohta toinen vanhempi pystyy osallistumaan niihin ruokailuihin edes vähän!  Mitenkään kovin suurenevissa määrin ei meillä edelleenkään noita soseita mene, mutta tietysti enemmän kuin ihan maistelun alussa. Syödäänkin aikalailla 1-2 kertaa päivässä ehkä reilu ruokalusikallinen itsetehtyä kasvissosetta, joskus myös ”jälkkäriksi” vähän jotain hedelmäsosetta.

Aloitettiin maistelut bataattisoseella ja pakastinkin itsetehdyn soseen jääpalamuotteihin, siitä se onkin sitten aina helppo pakkasesta ottaa kerta-annoksena sulamaan. Bataatin jälkeen onkin sitten syöty peruna- ja porkkanasosetta. Seuraavaksi ajattelin väsätä kukkakaalisosetta ja meillähän täytetään tällä viikolla 5kk, muutaman viikon päästä meinasin koklailla vähän jotain puuroakin. Nuo soseet on kyllä niin maailman helpoin tehdä itse! Keitetään vaan perunaa, porkkanaa tai mikä ikinä se viikon kasvis sitten onkaan ja surrutellaan sauvasekoittimella keitinvedessä hienoksi soseeksi. Tosin makeita soseita ollaan kahdesti ostanut semmoinen valmis pussiruoka, jotenkin mangososeen itse väsääminen menisi jo vähän erikoiseksi jos kaupasta saa semmoisen luomuversion eurolla 😀

En tiedä muista vauvoista, mutta ei meidän poika kyllä mitenkään kovin
suu auki innoissaan noita soseita odota! Ajattelin ensin, että
esimerkiksi mangosose uppoaisi kyllä takuuvarmasti kun taas perunasose
taas varmasti ei, mutta kuinkas kävikään! Poika nimittäin tuntuu
tykkäävän ehkä eniten juuri perunasta ja vähiten noista makeista.
Ilmeiden perusteella näyttäisi ainakin, että tuo hedelmien happamuus tai
kirpeys (en tiedä kuinka kirpeältä vauvan suuhun mango tai
banaani-päärynä voi maistua :D) ei ihan makunystyröitä hyväile ja ne on
kyllä ehdottomasti hankalampi saada alas! Ehkä on minuun tullut, että maistuu ennemmin ”suolaiset” kun makea 😀

Ja siis voi jösses tuo syöminen on kyllä sottaista puuhaa! Onneksi on
ruokalappuja (jotka näissä kuvssa tosin juuri pestyt) 😀 Meidän babyä
tarvitsee jokaisena ruokailukertana vähän ”lämmitellä” tuon syömisen suhteen ja vähän muistelemaan mieleen, että miten se menikään.. Muutaman kerran kun poika saa ihan pienen nokareen maisteltua ja parin irvistyksen jälkeen, alkaa se suu viimeinkin ihan oma-aloitteisestikin aueta. Tuon syömisenkin kanssa joutuu aina odottamaan oikeaa hetkeä, koska (ainakin meidän) vauvan pitää olla ennen soseita nälkäinen, muttei liian nälkäinen (ettei mene heti hermo), hyvällä tuulella (ettei mene heti hermo) ja tarpeeksi virkeä. Huonolla tuulella ja väsyneenä kun tuosta ei tule kertakaikkisen mitään. Mulla
ei kyllä ole mitään hajua, että missä vaiheessa näitä soseita alkaa
mennä suurempia määriä. Ei meillä mikään kiire tietty asian suhteen ole. Pikkuhiljaa siis!
Tähän loppuun myös vähän päivitystä meidän yöunista, jotka ovat nykyään aivan katastrofeja! En tiedä onko syyttämistä niistä hulinoista edelleen, mutta pojan aamuyön unista on tullut ihan superkatkonaisia. Ensin saatetaan nukkua hyvin omassa kehdossa 3-4h, jonka jälkeen herätään syömään ja otan beben viereen. Sen jälkeen tämä ei sitten suostukaan enää nukkumaan ilman että olen tämän ihmistuttina. Voitte kuvitella, että omat uneni eivät ole olleet lähiaikoina kovin ergonomiset (niska juuri aivan juntturassa..), tuleeko tässä iässä joku lussutusmania? En vaan ymmärrä miksei se oikea tutti vaan suostu kelpaamaan! Mitenköhän tuosta tuntikausien unilussutuksesta pääsisi eroon? Tietääkö joku mitä tarkoitan 😀 Vai onko tuo vaan joku vaihe, joka lähtee sitten itsekseen pois? Jotenkin en usko, että tämä olisi sitä hulinaa (tietty voi olla sekin) kun kyse ei vaikuta olevan syömisestä, vaan siitä että on pakko vaan olla siinä tuttiasemassa 😀 Meille on juuri puhjennut eka hammas ja varmasti lisää parhaillaan tulossa, joten syy voipi olla myös siinä!

No mutta!
Mistä soseesta teidän pienokaiset ovat tykänneet eniten? 😀

11 vastausta artikkeliin “Hei, me syödään kiinteitä!”

  1. Siis mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä, että miksi monet äidit puhuu vauvasta me-muodossa 😀 Sunkin postauksissa tämä on ruvennut ärsyttämään todella paljon.. Anteeksi.. Siis ettehän TE alkaneet syödä kiinteitä vaan vauva 🙂 Luulen että sinä ja vauvan isä olette kuitenkin ollut kiinteällä ruokavaliolla aika pitkään 😉 Lueppa huvikseen postauksiasi taakse päin niin huomaat varmaan, että käytät tätä me-muotoa joka postauksessa.. Ajattelin vain jos et ole itse hoksannut 🙂

    1. Nojoo, olet ihan oikeassa 😀 Pahoittelut tästä! En oikein keksi miten tuon voisi paremminkaan "korvata", "me syödään kiinteitä" "meidän vauva syö kiinteitä", on esitetty lyhyemmässä muodossa. Kai tuo on semmoinen tapa, joka tule vähän itsestään.. Täytyy kai alkaa kiinnittää siihen huomiota.

  2. Jos nyt aletaan pilkkua nussia niin kyllä se taitaa vauvan äitikin kiinteää ruokaa syödä, tuskin millään nestedieetillä on 😉

  3. olen lukenut blogiasi kauan ja nyt oli pakko kommentoida. Meidän vauvoilla on tasan 2 viikkoa ikäeroa ja olen aina yhtä hämilläni, miten kaikki teidän pojan meneillään olevat jutut ovat kuin meidän arjesta!:) meillä myös tutti ei ole koskaan kelvannut eikä tuttipullo myöskään. Tällä hetkellä myös neiti menee omaan unipesään nukkumaan, mutta 4-5 h jälkeen vain sylissä ja tissi suussa kelpaa nukkua! Mietin samaa olisko hampaiden tulo.. ihana kuulla, että emme ole ainoita jotka tämän asian kanssa kamppailee. Blogiasi on kiva lukea jatka samaan malliin!:)

    1. Ihanaa, etten ole yksin!! Eli tuo on siis juuri joku vaihe meneillään 😀 Vitsit kuinka samoihin aikoihin se kehitys kyllä menee, tosi hauska kuulla muilta suunnilleen samanikäisiltä, että kuinka hurisee! 🙂 Meillä nyt yksi ja ensimmäinen hammas puhjennut, mutta varmaan toinen tulossa. Ja kiitos, mukava kun kävit kommentoimassa!

  4. Voih, kuulostaa niin tutulta, meillä nyt 4kk ikäinen poika, joka ei myös huoli tuttia, mutta pullosta kyllä juo (varmaankin alun hankaluuksia johtuen) Meillä menee tällä hetkellä jonkin näköinen unikoulu, jotta ei tarvii kahden tunnin välein heräillä.. Soseita ei olla vielä aloitettu, mahdollisten allergioiden takia, jotka vaikuttavat juurikin esim vauvan nukkumiseen… Mutta esikoisen lemppari sose oli porkkana, ja nyt pitäisi alkaa luumulla kuopuksen kanssa 🙂
    Kiitos blogistasi, olet ihanan pirteä pikkuvauvan äidiksi, itse muistutan lähinnä zombieta nykyään 😀

    1. Millaista unikoulua olet harjoittanut? Munkin pitäisi käydä lainaamassa joku kirja aiheesta, olen nyt siis yrittänyt nukuttaa meidän poikaa rinnan sijasta omaan kehtoon, että laitan hereillä sinne ja sitten hetken örinän ja heilumisen jälkeen nukahtaa itsekseen. Ei tosin ole noihin hulinoihin vaikuttanut :/

      Ja kyllä täälläkin usein muistutetaan zombieta.. onneksi kohta on Halloween!! ;D Kiitos kommentista ja ihanaa viikonloppua!

    2. Samoin olen tehnyt, mutta öisin ei meinaa millään rauhoittua omaan sänkyynsä..

  5. Meillä meni pojan kanssa myös niin että n. 4kk ikään nukkui sen 12h 2-3 syötöllä mutta siitä eteenpäin on yöt ollu aika levottomia. Nyt ikää siis 8kk. Hulinoiden lisäksi uniin vaikuttavat myös tiheän imun kaudet, hampaiden tulo ja motorinen kehitys. Ilmeisesti myös n. 9kk iässä saattaa tulla eroahdistusta joka tekee yöt vielä katkonaisimmiksi, sitä siis odotellessa 😀
    Jostain muuten luin että vauva tankkaa yöllä ruuan lisäksi myös läheisyyttä sekä varmistaa lussuttamisella että äiti ei varmasti katoa mihinkään. Tuttihan on muuten äidin korvike, ei toisinpäin 😉

    1. Juu niinhän se on, että noihin hulinoihin kuuluu myös se läheisyyden tankkaus, mutta varmaan noilla muillakin jutuilla juuri osansa 🙂 Eli ei ainakaan näillä näkymin toivoa vielä paremmista öistä, hahah ;D Kivaa syksyä teille!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.