Unelmatyössä!

Mietin pitkään, että kirjoitanko sen kummemmin uudesta työstäni. Enhän aikaisemminkaan ole blogissa sen tarkemmin eritellyt aiempia työtehtäviäni, sitä pankin konttorityötä lukuunottamatta, josta tein keväällä postauksen Kiinnostaako pankkityö? Kerron millaista se on oikeasti! Ennen mammalomaahan työskentelin pankissa rahanpesun asiantuntijana. Tutkin siis rahavirtoja ja arvioin, voisiko ne liittyä esimerkiksi rahanpesuun. Sitä ennen työskentelin Tanskan osakemarkkinalla, jossa selvittelin instituutioiden suurempia kauppoja ja toimin pohjoismaisena linkkinä ulkomaisille investointipankeille, jotka siis olivat asiakkaitani. Sitä ennen taas toimin eri tehtävissä pankin konttorissa ja siihen hommaan siis alunperin tulin pankkiin. Ja kaikkia näitä tehtäviä ennen olin vuoden vakuutusalalla, sitä ennen vuosia kaupan alalla myyjänä. Luottamuksellisista syistä pankin toimintatavoista, asiakkuuksista tai monista muista asioista ei saa hiiskua edes kotona perheelleen, siksi olen aina puhunut työstäni kovin yleisellä tasolla. Toisaalta olen myös tietyllä tavalla halunnut pitää työelämäni erillään blogista, koska toki minulla on myös erillinen privaattielämä, jota en tänne blogin puolelle halua. Toki nyt näistäkin tehtävistä saa mainita näin yleisellä tasolla, mutta en ole aikaisemmin vaan halunnut täällä sen koommin kertoa mitä teen.

Nykypäivänä kaikki on kuitenkin netissä, suurin osa ihmisistä Linkedinissä, joten monet tietävät toistensa työpaikat joka tapauksessa sitä kautta. Ajattelin, että miksi en toisaalta voisi puhua työstäni myös täällä. Muistatte kuitenkin kun esimerkiksi keväällä postailin paljon mietteitäni siitä, mitä oikeasti haluan tulevaisuudeltani. Uranvaihto, uudet tuulet ja itsensä kehittäminen alkoivat nousta yhä enemmän ajankohtaisiksi, sekä yleisesti tunne siitä, että haluaa tehdä jatkossa asioita, jotka oikeasti kiinnostavat ja tuovat iloa elämään. Olen aina kyllä viihtynyt työpaikoillani ja kerran olen elämässäni ollut semmoisessa työpaikassa, jonne ahdisti aamuisin mennä. Noin yleisesti olen herännyt aamuisin töihin sillä perus ”blaah, töihin”-mentaliteetilla, tiedätte varmaan. Perustyytyväisenä, mutta sen koommin en ole varsinaisesti nauttinut töihin menemisestä sillä tavoin, että olisin kokenut tekeväni jotain joka oikeasti on intohimo. Nykyään kuitenkin odotan jokaista työpäivää innolla ja töihin meneminen on ihan mahtavaa! Mikäs sen parempaa.

Aloitin mahdollisten työkuvioiden haistelun jo hyvissäajoin ennakkoon. Sanoisinko, että suunnilleen vuosi sitten. Homma lähti tietysti sen hahmottelusta, että mitä oikeasti ylinpäänsä haluan tehdä? Mistä nautin ja mitä haluan tulevaisuudelta? Mitkä ovat niitä osaamisalueitani, jotka auttaisivat tavoitteisiin pääsemisessä? Otin yhteyttä vajaa vuosi sitten kahteen eri paikkaan, jotka kiinnostivat ja molemmat näistä yrityksistä olivat semmoisia, joihin olin luonut kontakteja blogivuosieni aikana. Pistin myös huvikseni yhden työhakemuksen menemään, mutta sen koommin ei tuosta paikasta kuulunut. Sen sijaan alkoi kevään mittaan suunnittelut mahdollisen työtarjouksen tiimoilta ja kesällä homma sitten varmistuikin parin tapaamisen, sekä yhteisen ideoinnin jälkeen. Loppupeleissä en siis lähettänyt nykyiseen työpaikkaani mitään hakemusta, vaan käytännössä paikka irtosi suhteiden kautta ja juuri blogitaustani avulla.

Mietimme parin ystävämme kanssa yhdessä vaiheessa myös yrityksen perustamista, mutta jotenkin yrittäjyys nykypäivän Suomessa pelottaa! Varsinkin someviestinnän alalla on hurjasti kilpailua, asiakashankinta on vaikeaa varsinkin pienelle toimijalle ja koko yritysbykrokratia on yhdenlainen viidakko. Juttu ehti edetä jo melko pitkälle suunnittelussa, mutta loppupeleissä pistimme homman jäihin ja sitten varmistuikin tämä uusi palkallinen työni, jossa ehkä samaan tyyliin pääsen tekemään hommia kun ehkä olisin yrittäjänä voinut tehdä. Eihän se yrittäjyys ole tulevaisuudessa lainkaan poissuljettu juttu esimerkiksi päivätyöni ohella, mutta toistaiseksi olen varsin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Työni on melko itsenäistä ja pääsen suunnittelemaan asioita, sekä nimenomaan käyttämään omia aivojani ja ideoimaan juttuja luovalla tavalla, joka ei aiemmissa töissä ollut mahdollista. Aikaisemmin olen tehnyt työtä, joka etenee tarkasti valmiiksi laadittujen työohjeiden ja prosessien mukaan. Tiedätte varmasti eron..

Nykyään työskentelen siis tulospohjaisessa mediatoimistossa, jossa tarjoamme asiakkaillemme erilaisia viestinnän/media-alan palveluita ja tuotteita. Päiväni kuluvat suunnitellen erilaisia toteutuksia, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita tavaten. Olen paljon yhteydessä bloggaajiin ja somevaikuttajiin, sekä omiin asiakkaisiimme. Teen jonkin verran myös asiakashankintaa, mutta pääasiassa hoidan asiakassuhteita, ideoin tulevia kamppiksia ja toteutuksia, sekä haistelen noin yleisesti alan uusia tuulia.. Rakastan työtäni yli kaiken! Meillä on ihan loistava porukka ja olen tosiaan tiimimme ainut nainen. Voin täysin rehellisesti sanoa, että olen jokaisesta työpäivästä innoissani ja välillä jopa harmittaa kun viikonloppu tulee, jos on ollut hyvä draivi päällä 🙂

Blogin myötä olen solminut hurjasti suhteita eri tahoille ja yleisesti some/blogikenttä, sisältömarkkinointi ja vaikuttajaviestintä ovat täysin tuttuja juttuja. Niiden vuoksi minut tähän tehtävään valittiinkin. Voin täysin rehellisin mielin sanoa, että kaikista näistä blogivuosista on ollut kyllä hurjasti hyötyä ja vasta nyt olen alkanut oivaltamaan, kuinka paljon rakas harrastus onkaan antanut tietoa ja kokemusta, jota ei siellä koulun penkillä samalla tavalla oppisi. Olen vuosia pitänyt blogikokemusta jotenkin täysin itsestäänselvänä asiana, mutta sitten taas kun juttelee toisen markkinointi-ihmisen kanssa, jolla on osaamisalana joku täysin eri aspekti kun some, ymmärtääkin vasta sen, ettei se kaikki tieto olekaan täysin itsestäänselvyys.

Sitten taas voisi miettiä, että miksi junnasin kaikki nämä vuodet jossain ihan muualla? Enpä tiedä sitä itsekään. Vielä 5v takaperin ajattelin, että some työnä on yhtä kun höpöhöpö, mutta niin sitä vaan on aina jälkiviisas näiden asioiden suhteen. Ja toki sitä kasvaa vuosien varrella ja tulee enemmän selväksi se, mitä elämältään haluaa. Itselläni juuri äitiys oli tuo ”käännekohta”, jolloin halusi tehdä kaikkensa, jotta voisi jatkossa myös työn saralla tehdä sitä mitä oikeasti rakastaa. En silti sanoisi, että mikään työkokemus on turhasta. Esimerkiksi pankki opetti hurjasti! Asiakaspalvelun lisäksi paineensietokykyä, pitkäjänteistä myyntityötä, asiakaskontaktointia ja uusasiakashankintaa. Taitoja, joita tarvitaan nykyään todella monella alalla. Oma mielipiteeni on, että kaikki kokemus on aina plussaa ja kasvattaa sitä kokonaisosaamista. En itsekään välttämättä olisi juuri tässä nyt, jos olisin tehnyt uravalinnat eri tavoin.

Loppuun voisin myös todeta, että hyppy tuntemattomaan työn suhteen oli ehkä elämäni suurempia päätöksiä. Toki nyt on huomannut, että jos haluaa saavuttaa unelmiaan, on riskejä vaan ottettava 🙂 En kadu päivääkään!

 

16 vastausta artikkeliin “Unelmatyössä!”

  1. Ihana kuulla, että oot löytänyt tollasen työn. 🙂 Itsekin juuri vauvavuotena tajusin, mitä haluan tehdä ja otin loparit silloisesta työstäni. Nyt sitten aika epävarmalla pohjalla mennään, mutta olen silti paljon tyytyväisempi. 🙂

    1. Nojoo, ehdottomasti!! Ennemmin pieni epävarmuus alkuun kun vuosien tyytymättömyys ja jossittelu 🙂 Äitiyden myötä ne elämän realiteetit jotenkin vaan hahmottuvat!

  2. Mahtavaa! Työsi kuulostaa todella mielenkiintoiselta 🙂 Kokemusta on alanvaihdosta: lastentarhanopesta valokuvaajaksi oli aikamoinen loikka, mutta nykyään sitä vaan ihmettelee miksei lähtenyt jo aikaisemmin!

    1. Eikös! Ja siis tuttu tunne se jälkeenpäin pohdiskelu, että miksi odotti.. Toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂 Kiva kun kommentoit, Salla!

  3. Voi että, kuulostaa niin upealta. Onneksi olkoon ja olet ansainnut tuon työn! <3 Ihanaa vielä, että se on sitä mitä haluatkin tehdä. Todellakin hyppy tuntemattomaan kannattaa, kuin jäädä tekemään työtä, josta ei saa mitään irti ja missä kaikki on jo valmiiksi ohjattu niin, ettei omaa luovuutta saa yhtään käyttää. Koska itse olen vielä siinä tilanteessa, jossa tavoittelen omaa unelmaani ja se työ, mikä on intohimo, ei saa 100%:sta huomiota, sillä käyn töissä (myös vakuutusalalla), niin tämän tyyppiset kirjoitukset ja muiden saavutukset vaan auttaa jaksamaan jatkamaan sitä omaa unelmaa kohti. Kiitos siitä 🙂

    1. Joo ehdottomasti! Ja tosiaan vielä vuosia sitten se oma ”tätä haluan tehdä”-juttuni oli vakuutus/rahoitusala, mutta niin sitä vaan mielipide muuttuu ja hahmottuu se mitä oikeasti tahtoo tehdä ”isona” 🙂 Mutta se on jo puoli voittoa kun tietää, että mikä se oma unelma on!! Tsemppiä hurjasti urahaaveisiin <3

  4. Ihana kirjoitus ja jopa kadehdin sinua tuosta urapolusta! <3 Siellä pankissa ja konttorityössä myös 8 v. istuneena haaveilen edelleen jostain markkinointi/mainonta/pr tmv. työstä, jossa sydän olisi mukana 🙂 Onneksi oman blogin kautta se kehittää itseään vähän luovemman homman parissa 🙂

    1. Kiitos hurjasti!! <3 En tosiaan tiennyt, että säkin olet pankkilainen ;D Onhan blogi ja luova homma kyllä niin vastakohta pankkimaailmalle, mutta toki sielläkin viihdyin. Ihan varmasti sullakin tulee vielä vastaan se homma, missä on sydän täysillä mukana! 🙂

      1. Tai siis ex-pankkilainen nykyään! 🙂 Mutta siis joo, sanantyyppisiä selvittelytöitä tein minäkin, tosin korttien parissa. Nyt kaupan alalla vähän muissa hommissa. 🙂 Eihän sitä tiedä mihin elämä kuljettaa milloinkin. 🙂

  5. Oi miten inspiroiva postaus! Sun työ kuulostaa mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea se miten päädyit siihen. Jotenkin tuli ihan sellainen olo että kaikki todellakin tapahtuu syystä. 🙂 Onnea nykyiseen työhön ja mahtavaa syksyä!

    http://www.tyhjaajatus.com

  6. Mis tommoseen työhön voi päästä käsiks? Millanen palkka sinulla on? Noin verrattaessa vaiks pankkivirkailijaan tai lääkäriin.

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.