Saako äiti olla väsynyt?

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Vitsi, en muista milloin olisin viettänyt yhtä rentouttavan päivän kotona kun eilen. Hengailtiin omassa pihassa, luin kirjoja, syötiin herkkuja ja nukuin jopa päiväunet 😀 Vielä kun saataisiin pieni uima-allas meidän pihaan, niin en ehkä poistuisi kotoa koko kesänä, haha. Juuri kun kirjoittelin siitä ”kotihiireilystä” niin tämä viikonloppu on kyllä ollut semmoista ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tänään meille tulee vieraita ja yritän saada itseni iltapäivällä raahattua juoksulenkille, jottei viikonloppu nyt kuitenkaan menisi ihan vain pelkäksi löhöilyksi.

Tällä viikolla olen ajatellut paljon kevät-talvea, maaliskuuta ja osittain myös huhtikuuta, jotka olivat jotenkin todella kaoottisia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna pakko sanoa, että olin noiden kuukausien aikana todella väsynyt ja stressaantunut. Liekö syy kiireissä, talven kylmyydessä, flunssakierteessä vai missä lie, mutta kuluneen kuukauden aikana olen vihdoin saanut energiatasot taas ladattua ”normaaliin”. Juuri eilen tuumailin, että kuinka erilaista arki oli ennen, silloin kun ei ollut lapsia. Jokainen vapaapäivä oli tavallaan ainoastaan sinulle itsellesi, ilman mitään suuria velvotteita tai huolen häivää. En väitä ettenkö tottakai nauttisi meidän jokaisesta hetkestä, mutta sitä on myös alkanut ymmärtää miksi sitä välillä saattaa tuntea itsensä väsyneeksi tai ettei ole aikaa rentoutumiseen.

Jos ennen heräsi aamulla, keitti kahvit, dataili ja lähti ulos ottamaan rennosti aurinkoa, menevät nuo samat aamut nykyään hieman eri merkeissä. Heräät kun lapsi herää, laitat kahvit tippumaan, hoidat pienelle aamupalan ja ehkä siinä välissä ehdit itse hörppimään tilkan kahvia kotitöiden lomassa, kunnes on taas vaatteiden vaihdon, ja muiden juttujen aika. Tietynlaiseen arjen hektisyyteen tottuu, siihen että ”tekee koko ajan jotain” tai ainakin mielessä on jatkuvasti jotain, mitä pitäisi tehdä. Unohtamatta tietty niitä asioita, joita ehkä myös haluaisi tehdä.

Ja kyllä, joku lapseton voisi nyt ajatella, että on yksilön oma valinta hankkia lapsia ja ”luopua” omasta ajastaan. Eihän äideillä ole lupaa valittaa siitä, että on kiireistä, rankkaa tai että välillä väsyttää. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut millään muotoa uhrautua tai valittaa siitä, että arki pienen lapsen kanssa nyt vaan on kiireistä. Sehän on vaan fakta, eikä nyt varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Tottakai tämä on valinta, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Pointti oli lähinnä se, että sitä helposti äitinä tietyllä tapaa sokaistuu ja alkaa pitää sitä kiireistä, rutiinien täyteistä arkea liian oletusarvona.

Helposti unohtaa ottaa aikaa itselleen, hengähtää tai saati sitten pysähtyä olemaan läsnä hetkessä. Asioita, jotka olivat ennen arkipäivää, mutta nykyään liian harvinaista herkkua. Sitten ihmettelee, että onko vika itsessään kun tuntee olonsa väsyneeksi. Eihän se ole ihmekään, että äitiä välillä väsyttää kun miettii, paljonko muistettavia ja hoidettavia asioita on verrattuna ”entiseen”. Me äidit olemme ehdottomasti multitasking-mestareiden lisäksiä todellisia supersankareita. Sitä pitäisi myös olla yhtä supersankari myös sen suhteen, että osaisi myös ottaa itselleen tarpeeksi niitä ”hengähdystaukoja”.

Parin tunnin puuhailun jälkeen otin läppärin terdelle ja tässä Bixun kanssa istuessa sain nämä sunnuntain ajatukset ulos. Mietin, että voisin lähiaikoina tehdä postausta niistä rentoutumiskeinoista, joita itselläni on kevään aikana ollut käytössä. Kiinnostaisiko?

Aurinkoista päivää teille kaikille, erityisesti äideille <3

 

4 vastausta artikkeliin “Saako äiti olla väsynyt?”

  1. Ja mun mielestä lapseton ei edes välttämättä käsitä että mitä kaikkea siihen lapsellisen elämään kuuluu. Joo, toki valintoja, mutta ei sitä lapsettomana tajua että mitä tuleva elämä lapsen kanssa sitten on. Vaikka voi toki lukea vaikka millä mitalla teoksia mutta jotenkin sen vasta kyllä käsittää kun itse on siinä pisteessä. Ja nytkään ei toki osaa kuvitella että millaista elämä on kolmevuotiaan kanssa, millaista kouluikäisen yms yms. En kyllä vaihtaisi päiväkään pois takaisin entiseen elämään, mun mielestä meillä oli jopa ehkä hieman tylsääkin kun tehtiin aina tiettyjä omia juttuja aikana ennen lasta 😀
    Ja todellakin viikonloput on kyllä parasta kotona 😀

    1. Niinhän se varmaan menee.. Ja sama, vaikka tosin ennen olikin niin huoletonta vaan maata koko ilta työpäivän jälkeen ja katsoa Netflixiä, niin nykyään tuntuu, että välillä tosiaan oli jopa hieman tylsää ja aikaa meni hukkaan 😀

  2. Teillä ei miehen kanssa toimi työnjako. Näin olen monesti ajatellut mielessäni kun luen väsymyksestäsi josta olet aika usein viimeaikoina kirjoitellut. Jos koet yhden lapsen kanssa toimimisen noin raskaaksi niin se tarkoittaa sitä että mies ei tee 50% kotitöistä ja lapsen toimista vaan hommat jääneet sinun vastuulle ja tilanne jatkunut niin pitkään että olet sille sokeutunut. Itse usein nukun pitkään ja syön aamiaisen rauhassa ja saan omaa aikaa koska mies on paljon lapsen kanssa ja antaa usein aamupalan ja tekee muita toimia. Kirjatkaapa viikon ajan molemmat ylös mitä kotitöitä ja lapsen toimia teette, veikkaan että sä teet 90% teidän talouden hommista.

    1. Niin, suurimmaksi osaksi syy on varmaan itsessäni, että olen semmoinen jonka täytyy saada kaikki hommat pois alta ennenkö voi hengähtää. Eli jos aamulla herää kamalaan sotkuun, niin vaistomaisesti alkaa heti siivoilemaan niitä. Mutta olen kyllä parantanut tässä työnjako-asiassa ja monesti yksinkertaisesti jätän hommia tekemättä (jossei siis ole omia sotkujani :D) ja kai se on hieman auttanut tässä! Meillä on usein niin, että en osaa enää nukahtaa aamulla jos herään lapsen kanssa, niin olen ottanut nuo aamujutut itselleni, mutta iltajutut ovat sitten taas puolisolle ja paininun usein ihan hyvillä mielin yläkertaan köllöttelemään 🙂

Vastaa käyttäjälle Matilda Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.