Heivasin viisivuotissuunnitelmani romukoppaan

Täytän ensi kuussa 31 vuotta ja tässä yhtenä päivänä havahduin työni lomassa jotenkin siihen, että olen pian virallisesti ”yli 30-vuotias”. Apua! Vai eikö sittenkään kriisiä? Sanoisinko, että olen itse melko sinut ikäni ja kertyvien vuosien suhteen. En jaksa stressata asiasta, jota nyt ei nykytieteen nojalla voi pysäyttää. Normaaleinta asiaa ikinä, sitä että tulee vanhemmaksi ja tietysti myös viisaammaksi, hehe. Yleensä myös vältän lähtemästä mukaan niihin ”Voi apua, jo x vuotta täynnä”-jaaritteluihin, joita kuulee silloin tällöin. Mitä pahaa on siinä, että tulee vanhemmaksi? En minä haluaisikaan olla se sama Iines, joka oli 20-vuotiaana, vaan juuri tässä hetkessä. Viime kesänä kirjoittelin ajatuksiani kolmenkympin rajapyykistä täällä ja sanoisinko, että samoilla linjoilla mennään edelleen.

Muistatteko ne ”nuoruusvuodet” alle parikymppisenä kun 30-vuotias tuntui aivan ikälopulta? Jotenkin hassua, kuinka sitä vuosi vuodelta ajattelee enemmän niin, että ikä on vain numero. Vanheneminen on ennen kaikkea henkistä. Henkistä kasvuahan se onkin, fyysiset muutokset tulevat siinä sivussa. Oppimista, kehittymistä ja tietynlaista kypsymistä. Löytyyhän teineistäkin niitä, jotka henkiseltä tasoltaan muistuttavat enemmänkin kolmekymppistä. Itse en halua vanhentua henkisesti, enkä koe että niin olisin käynytkään. Olen edelleen se sama hassuttelija kun nuorenakin ja juuri elämänasenteella, sekä tietynlaisella lapsenmielisyydellä on paljon tekemistä sen kanssa kuinka vanhaksi itsensä tuntee. Meillä on puolisoni kanssa 10 vuotta ikäeroa, enkä koskaan edes ajattele, että olemme ”eri ikäisiä”. Juuri luonne ja persoona on se millä on väliä.

Jos otan kantaa ulkonäköseikkoihin, voisin todeta olevani itse tyytyväisempi ulkonäkööni nyt kuin 10 vuotta taaksepäin. En koe minkäänlaista kriisiä kertyvistä vuosista, vaikka kolmekymppinen vielä nuori onkin. Toki tilanne voi muuttua ja kukapa sitä nyt varsinaisesti haluaisi rupsahtaa? Tottakai hoidan ihoani, nautin kollageenin tuotantoa tehostavia vitamiineja ja pyrin huolehtimaan itsestäni, ihan vain koska se on mahdollista ja tekee minulle hyvää. Se ei tarkoita, että ikääntyminen ja sen tuomat pienet merkit olisivat maailmanloppu tai asia, josta pitäisi saada aikaan paniikkia.

Ajanjakso ikävuosien 20-30 välillä oli jotenkin semmoista ainaista etappien ja viisivuotissuunnitelmien kyhäystä. Mitä ”pitää” saavuttaa ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Itse olin ennen maailman pahin tulevaisuuden suunnittelija. Tein aina niitä listoja päässäni, mitä haluan saavuttaa ja mitä haluan saavuttaa sitten kun olen saavuttanut ne ensimmäisen suunnitelman asiat. Argh, kuinka kaoottista. Jotain tässä parin vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut. En enää jaksa stressata tulevasta. Ihan pakko paljastaa, että tällä hetkellä oikeasti ainoa varsinainen suunnitelmani (tai enemmänkin haave) seuraavalle kymmenelle vuodelle on se, että voisimme edes osan vuodesta asua jossain lämpimässä ulkomailla. Tai edes kerran hieman pidempään, muutaman kuukauden ajan. Ja yleisesti tehdä asioita, joita rakastamme ja noista nautimme. Olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää.

Ei elämää ole tehty sille, että väsätään listoja tuleville vuosille, joita sitten pää jumissa ja ajatukset elämässä oikeasti vähäpätöisiin asioihin fokusoituneena yritämme paniikissa saavuttaa. Ja mitäs sitten tapahtuu? Helpottaako olo ja elämä oikeasti sen jälkeen kun saavutat sen seuraavan etapin? Todennäköisesti sen jälkeen keksii pari lisää ”sitten kun-asiaa”, jotka tulee saavuttaa. Ja valitettavasti saattaa käydä niin, että kaiken tuon suorittamisen ja vuosisuunnitelmien pakertamisen ohella oikeasti unohtaa elää sitä elämäänsä.

Mitäs sitten jos olisin valinnut toisin? Emme olisi koskaan tavanneet puolisoni kanssa ja olisin mennyt vuosipläänien perässä. No, olisin saattanut opiskella vielä toisen tai ylemmän korkeakoulututkinnon, ehkä työskennellä suuren konsernin johto- tai asiantuntijatehtävissä, joista joskus haaveilin ja mitä aikaisemmin teinkin työkseni. Mutta en jaksa uskoa, että olisin kaiken sen jälkeen yhtään onnellisempi kuin nyt, päinvastoin. Luotan ehdottomasti siihen, että elämässä asiat kyllä järjestyvät. Jos teet toisille hyviä asioita ja olet hyvä tyyppi, tapahtuu myös sinulle hyviä asioita, jos vain uskot siihen.

 Itse olen jostain kumman syystä onnistunut muuttamaan ajattelutapaani tämän kaiken suhteen. Ehkä se oli juurikin äitiys, joka oikeasti pisti elämän prioriteetit uusiksi. Enää en suostuisi vaihtamaan siihen vanhaan, ikinä. Haluan elää jokaisen päivän sillä, etten stressaa sitä mitä teen viiden vuoden kuluttua. Ennen mietin sitä lähes päivittäin. Oikeastaan, mitä väliä asialla edes on juuri tällä hetkellä? Jos teet päivittäin parhaasi siinä, minkä teet parhaiten, nautit asioista jotka teet ja tietysti teet myös töitä sen eteen, millaista haluat elämäsi olevan, todennäköisesti siitä myös tulee semmoista. Tahdonvoima on yllättävän vahva juttu ja ajaa melko tehokkaasti omia haaveita kohti, vaikkei sitä ehkä aina huomaisikaan. Toisaalta, olen elämässäni nyt siinä, missä haluankin. Siksi en näe viisivuotissuunnitelmille yksinkertaisesti mitään tarvetta.

Pikaiset jorinat asusta. Olin nimittäin hurja ja menin ostamaan uudet housut Zarasta! Nuo nilkkamittaiset rentoiluhousut löysin Milanon lentokentältä ja olin koko kevään etsinyt juuri tuommoisia löysiä lounge pants-tyylisiä housuja, joita voi käyttää helposti arkenakin ja yhdistää monipuolisesti. Ja sitten ne löytyvät Zarasta, jossa en ole käynyt ikuisuuteen. Aivan mainio löytö kyllä, vaikka nykyään pyrinkin kuikuilemaan uusia juttuja ensisijaisesti kirppiksiltä. Näitä en ollut kuitenkaan onnistunut sieltä löytämään. Tuon Minkoffin laukun taas löysin talvella Havaijilta todella hyvään hintaan alesta. En juurikaan omista värikkäitä laukkuja, joten tämä oli siinä mielessä kiva poikkeus. Sopii todella kivasti kesälaukuksi! Huomasin muuten, että tätä myydään hyvään alehintaan eri väreissä täällä 🙂

T-paita / Monki 

Housut / Zara

Camotakki / 2nd hand kirppikseltä

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Rebecca Minkoff (alessa eri väreissä täällä!)

Kaulakoru / Glitter

Nykymaailma on yhä enemmän suoritusyhteiskunta. Asioita täytyy saavuttaa yhä enemmän, suunnitellaan, laaditaan listoja ja keskitytään ehkä kehittämään itseämme osittain väärillä tavoilla. Loppupeleissä yllättävän moni asia lähtee siitä, että olet tyytyväinen nykyhetkeen ja siihen, millainen olet. Menneisyyttä ei voi muuttaa, sitävasten tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta kaikki lähtee kuitenkin siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Mitä valintoja teet, miten käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan ja kuinka hyvin teet hommasi juuri tänään.

Kuvien paidassa lukee choose peace, mutta siinä voisi yhtä hyvin lukea choose yourself 😉

Kumpaan joukkoon itse kuulut? Viisivuotispläänien laatijoihin vai niihin, jotka lompsivat eteenpäin sydämen mukaan?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

6 vastausta artikkeliin “Heivasin viisivuotissuunnitelmani romukoppaan”

  1. Olen vähän molempia. Mielestäni on hyvä tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Toisaalta olen tämän 3 kk:n aikana, jonka olen ollut töissä, huomannut, että tilanteet elävät koko ajan!

    1. Heh, joo toki jotain suunnitelmia täytyy tehdä. Itse nykyään toimin niiin, etten kuitenkaan laadi mitään semmoisia ylitarkkoja step-by-step-suunnitelmia 🙂

  2. Hei, kiva asu. 🙂 Onko kyseessä nämä housut: https://www.zara.com/fi/en/jogging-trousers-p00264181.html?v1=6483724&v2=719022 ? Itsekin olen etsinyt nilkkapituisia housuja, mutta ei ole oikein löytynyt sopivia. Ovatko nuo kooltaan suurta vai normaalia mitoitusta, entä ovatko kuitenkin ns. siistiä napakkaa materiaalia eikä sellaiset oleiluhousun tyyliset? Ajattelin, että voisin tilata nuo verkosta, kun Zaraa ei ole ihan lähettyvillä. Sitten vielä kysyisin, että osaatko sanoa onko noissa Havaianasin flip flopeissa eroa ns. tavallisiin halvempiin flip flop -sandaaleihin, onko sulla kokemusta molemmista, että voisi verrata? 🙂

    1. Hei on juuri tuo malli! Siis tosi passeli ja kiva malliltaan, mutta ainut mikä ärsyttää on tuo hiostava keinokuitu, mutta minkäs nyt teet. Silti kiva ostos! Ja nuo Havaianasit ovat olleet mulla käytössä jostain vuodesta 2011 saakka, eli ihan huippuhyvin kestäneet! ;D

  3. Mä en oo ikinä tehnyt mitään tarkkoja x vuoden suunnitelmia. On ollut sellaisia ”tuntuu että haluan x asian tms” juttuja ja sitten sitä kautta toteuttanut niitä. Hieman kauhulla aina luin kun ihmisillä oli tarkat suunnitelmat ja mietin että hitto, pitääkö munkin tollainen tehdä. En ikinä saanut sitten aikaiseksi ja nyt tuntuu että ihan hyvä niin koska olen kuitenkin elänyt hyvin enkä usko että mitään olen jäänyt kaipaamaan 😀

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.