Loppu lihansyönnille?

Ennen reissua lupaamani ”normaali postaustahti” ei sitten aivan ole pitänytkään täällä. Ihan kamalasti ei ole tullut vietettyä aikaa sisällä koneella ja meidän aamut ovat muutenkin olleet melko härdelliä. On siis voinut unohtaa hiljaiset hetket kahvikupponen kädessä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena.. Kotona sitten taas viimeistään normijuttuihin.

Voitteko muuten uskoa, että täällä alkoi perjantaina satamaan ja ukostamaan! Kuulemma ensimmäistä kertaa sitten huhtikuun.. Los Angelesissa ei nimittäin sada juuri ikinä. Kuulin illalla kun joku mies naapurista huusi ensimmäisten sadepisaroiden kohdalla, ettei voi uskoa silmiään, että ulkona sataa. Haha, meillä taitaa mennä juuri päinvastoin. Varsinkin näin syksystä on Suomessa enemmänkin poikkeus silloin kun ei sada ja paistaa aurinko. Vaihtaisin kyllä oikein mielelläni.. Noin yleisesti ovat säät olleet täällä tosi hyvät. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sitä rataa, eli samaa mitä täällä noin 95% vuodenpäivistä.

Viikon päästä kyyhötetäänkin jo sitten kotona. En edes halua ajatella kotiinpaluuta vielä, yhtään ei nimittäin ole iskenyt koti-ikävä. Ainut asia, jota on kotona ikävä on hyvä sänky. Omaa sänkyä ja tyynyjä on aina ikävä! Yhtä hyviä on aina todella vaikeaa löytää reissuista. Itseasiassa tuntuu (taas) ihan kamalalta ajatella, että taas odottaa lähtö kotiin 🙁 Olo on niin kotoisa täällä, että mielellään jäisin hengailemaan vaikka koko loppuvuodeksi.. Mööh. Taas se sama vanha tunne siitä, että vaikka arki ja elämä onkin Suomessa, kuuluu sydän jonnekin aivan muualle.. Täytyypäs sitten olla vaikeaa.

Viime viikkoina olen tuumannut tosissani erästä asiaa. Nimittäin miettinyt luopuvani kokonaan punaisesta lihasta. Kyllä. Minä, entinen pihvihullu! Totuushan on kuitenkin se, etten ole pariin vuoteen syönyt juurikaan punaista lihaa. Sanoisinko, että ehkä noin 3-5 kertaa kuukaudessa, enkä aina edes sitä. Välillä voi mennä useampi viikko lainkaan ilman lihaa, nykyään en tosin juurikaan edes mieti lihaa, paitsi siis ehkä ajoittain juuri siltä kantilta, kuinka vähän sitä loppupeleissä tulee nykyään syötyä. Silti myönnän, että minulla on muutama lihansyöjän heikkous: a) Hyvät hampparit Naughty Brgrissa b) pekoni ja c) entrecote, jota tosin nykyään syön ehkä kahdesti vuodessa, jos sitäkään. Usein jossain reissussa.

Nyt olenkin miettinyt, että luopuisin kokonaan punaisesta lihasta, mutta ainakin näin alkuun yhdellä ”ehdolla”: Jos mieli joskus harvoin tekee esimerkiksi hampparia, sallisin sen itselleni. En pidä siitä, että asioista tehdään kamalia mörköjä, tyyliin että kun teet jonkin päätöksen, tarkoittaa se, että sinun täytyy totaalikieltäytyä joistain asioista. Itsessäni semmoinen aiheuttaa enemmänkin ärtymystä, kuitenkin kun muutosten pitäisi lähteä siitä, että haluat sisimmissäsi tehdä jonkin asian, eikä siksi, että koet olosi painostetuksi ja samalla ahdistuneeksi siitä kun on ”pakko tehdä jotain”. Vähän sama kun kieltäisi itseltään, että tästä lähtien en saa syödä ollenkaan sokeria. Tai nyt et saa enää ikinä räplätä puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Tai käydä hamppariravintolassa. Eihän nyt semmoinen pidä pitkässä juoksussa. Ainakaan omalla kohdallani.. En näe itseäni ”joko-tai”-tyyppinä, vaan ennemminkin semmoisena, joka muuttaa asioita ja tapojaan pikkuhiljaa, mielessä pitkäaikaiset jutut. Ja juuri siinä itselleen mukavaksi tuntuvassa tahdissa askel kerrallaan.

Voihan se olla, että lihaa tekee vähemmän mieli mitä harvemmin syö. Itse olen ainakin huomannut, etten tosiaan syö punaista lihaa oikeastaan lainkaan, lukuunottamatta juuri niitä todella satunnaisia hamppareita tai pekonia joskus harvoin aamupalalla. Itselleni tämä olisi kuitenkin melko iso askel ja koen jo, että ollaan edetty melko pitkälle asian suhteen. Poikammehan on ollut tarhassa koko ajan erityisruokavaliolla ilman punaista lihaa, mutta välillä olemme syöttäneet tälle lihaa tämän pienen koon vuoksi testaamaan, että olisiko sillä vaikutusta kasvuun. Eipä ole juurikaan ollut. Mies luopui lihasta jo aikapäiviä sitten, muistaakseni vuosi-pari sitten. Se varmasti onkin yksi niistä syistä, miksi meillä ei oikeastaan sitä lihaa syödä. En itseasiassa osta lihaa ruokakaupasta oikeastaan koskaan. Tämän vuoden aikana olen ehkä kerran tehnyt itselleni ja pojalle makaroonilaatikkoa jauhelihasta.

 

Pienin askelin siis.. Mitäs teidän sunnuntaihin? ?

 

8 vastausta artikkeliin “Loppu lihansyönnille?”

  1. Mä oon lopettanut punaisen lihan syönnin joskus 90-luvulla ja arvaat varmaan että maha ei kauheasti tykkää siitä, varsinkaan enää näin pitkän ajan jälkeen. En tosin koskaan oo ollu ihan ehdoton, jouluna syön kinkkua ja kesällä pihviä. Ja kyllä, joskus ravintolassa entrecoteta, se onkin niitä ainoita juttuja mitä on joskus vaan pakko saada ja ollaan sitten kipee jälkikäteen 😛

  2. Muistan menneiltä vuosilta kun sulla oli tapana aina paistaa perjantai entrecote 😀 Oonkohan mä jo lukenut jo liian kauan sun blogia kun muistan tällaisia… 😀

    Pienikin lihansyönnin vähennys auttaa myös, itse en varmaan ihan kokonaan pystyisi lopettamaan mutta välillä töissä otan kasvisruoan niin nykyisin ne on kyllä todella hyviä ja maukkaita ja sekin on musta kiva että tulee kaikkia lihankorvikkeita jotka maistuu myös ihan hyvälle 😀

    1. Niin olikin! Hassua sinänsä myös, että vielä tuolloin (tästä on siis about 6-7v), ei kasvisruoka ollut vielä ollenkaan niin tapetilla kuin tänään. Nykyään jopa nolottaisi hehkuttaa pihvi-perjantaita! Ja sepä juuri kun kasvisruoat ovat nykyään todella maukkaita, joskus yläaste-aikoina kun kasvisruoka meinasi jotain Apetitin kasvispihviä, eikä oikein muusta tiedetty 🙂

  3. Mielenkiintoinen aihe! Itse luovuin lihasta vähän vahingossa, kun vuodenvaihteessa päätin tehdä ryhtiliikkeen ja opetella vihdoin kokkaamaan ylipäänsä. Jossain vaiheessa huomasin valinneeni koko projektin ajan ainoastaan kasvisruokakareseptejä, ja samalla huomasin että ajatus lihasta oli alkanut jopa hieman ällöttää. Myös ravintolassa huomasin tilaavani vain kasvisruokaa, ja minä sentään olin vielä vuosi sitten Naughty burgerin kanta-asiakas joka tilasi pekoniburgerin.. no kanta-asiakas olen edelleen mutta tällä kertaa valitsen listalta ilomielin portobello-hampparin?suosittelen muuten kokeilemaan tuota!

    Kasvisruokien tarjonta on nykyään suorastaan valtava niin ruokakaupoissa kuin ravintoloissakin, ettei lihalle oikein koe enää edes tarvetta, tuntuu yksinkertaisesti turhalta. Olen iloinen siitä että tämä luopuminen on tapahtunut näin luonnostaan, sillä en edes koe että olisin joutunut luopumaan mistään. Olen myös sitä mieltä että tiukat kiellot ja rajoitukset ravintoasioissa eivät vie pitkälle, siksi tämä nykytilanne on oikein ideaali. Tällainen tarina siis täällä tästä aiheesta?

    1. Hei kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Näen paljon myös omia ajatuksiani tässä. Tähän saakka on tämä oma luopumiseni myös käynyt paljolti itsestään ja juuri omilla ehdoilla, silti olen välillä syönyt juuri noita hamppareita ja sillon tällöin lihaa. Sehän siinä juuri onkin, että pienetkin teot vaikuttavat ja samalla voi olla iloinen, että tekee myös suuressa kuvassa hyviä tekoja 🙂 Ja hei, mieheni onkin maistanut tuota portobelloa, täytyy myös itse testata se!! 🙂

  4. Hyviä ajatuksia lihansyönnin vähentämisestä! Itse jätin punaisen lihan kokonaan pois kolme vuotta sitten ja en osaa ollenkaan edes kaivata sitä enää, ajatus vaikka pihvistä lähinnä ällöttää. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä että totaalikieltäytyminen ei usein ole fiksuin tapa toimia – siitä tulee vain usein ahdistunut olo kun kieltää itseltään kokonaan jotain.

    Itse yritän syödä lähinnä kasvisruokaa mutta kanaa ja kalaa tulee yleensä useamman kerran viikossa syötyä. Ensin ajattelin että miksi en voisi vaikka muutaman kerran vuodessa syödä ruokaa jossa on punaista lihaa mutta nyt kun sitä ei tee yhtään mieli ja en ole varma miten kroppa reagoisi niin on jäänyt vaan syömättä 🙂

    1. Olet ihan oikeassa! Itseäni on kuluvan vuoden aikana alkanut jostain syystä tympiä myös kana, joten olen harkinnut myös siitä luopumista. Ja on varmasti ihan totta, ettei lihaa enää tee mieli kun ei hetkeen ole syönyt 🙂 Kiva kun kommentoit!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.