Lumen keskellä

Terkkuja Rukalta! Enpäs itseasiassa ollut edes tainnut mainita blogissa kun päätin pari viikkoa takaperin hieman extempore, että lähdemme naperon kanssa vajaaksi viikoksi ystäväni luokse tänne Rukalle. Nyt tammikuussa ollaan taas vaihteeksi oltu ihme flunssakierteiden kourissa ja kuten mainitsin edellisessä postauksessa töiden vähentämisestä, haluan nyt keväällä olla tarvittaessa myös enemmän kotona pojan kanssa. Sain järjestettyä etätyöviikon niin, että hoidan hommat samalla kun hengailemme täällä pakkasessa lumen keskellä. Heippa vesisade ja harmaus – ainakin loppuviikoksi! Reilun kymmenen asteen pakkaset tuntuvat tähän saumaan varsin passeleilta sen jälkeen kun on ihmetellyt viikkokausia ankeita plussakelejä, vaikkakin viima on yllättävän pureva kun on tässä viime vuosina vieraantunut lumesta ja pakkasesta.

Olen saanut joskus kyselyitä lapsen kanssa kaksin reissaamisesta ja olenkin monesti sivunnutkin aihetta blogissa. Jonkin verran on tullut reissattua lapsen kanssa kaksin, joka on toki antoisaa, mutta kieltämättä välillä myös hieman haastavaa.. Kuten tiistaina kun raahasin noin 20 kilon matkatavaroita työntäen samalla (maailman surkeimpia) matkarattaita ensin vesisateessa ja sitten lumessa. Sinnikkyyttä tässä ainakin tarvitaan 😀

Haaveammattina: Lentokapteeni!

Teimme tänne saavuttuamme kauppareissun pulkalla, ihmettelimme takkatulta ja tilasimme pizzat Pizzeria Rukasta. Oli muuten paras pizza hetkeen ja kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen listalle ikinä! Ainiin ja rakastan yli kaiken käydä täällä ruokakaupassa. Lappasin ostoskärryihin taas ties mitä Kuusamon lähiherkkuja, rieskaa ja juustoja, nam! Juuri tuommoiset pienet ruokajutut ovat reissussa parasta, vaikka ihan täällä Suomessa reissaisikin.

Olen nyt tammikuussa pyrkinyt vähentämään ruutuaikaa ja yleisesti somen käyttöä (postausta muuten tulossa aiheesta). Täällä olisikin tarkoitus tehdä akuutit työjutut, mutta välttää turhaa somettelua ja keskittyä sen sijaan ulkoiluun. Tästä syystä keskityn blogissakin tällä viikolla pääasiassa rentoihin kuulumisiin. Eilen kävimmekin iltapäivällä jo ensimmäisellä pulkkaretkellä, joka tosin päättyi aivan maailmanluokan raivariin kun napero alkoi olla väsynyt ja pulkassa ei olisi kiinnostanut istua enää sekuntiakaan pidempään. Noh, tämmöistä välillä 😀

Haluaisin käydä taas piipahtamassa rinteessä, mutta saapi nähdä saanko lähdettyä. Ehdin päästä hyvin vaihtiin viime kerran lautailukoulun jälkeen ja olisi kiva ottaa joku intensiivikurssi tälle viikolle nyt kun on päässyt homman makuun!

 

Palataan! ✨

 

 

 

6 vastausta artikkeliin “Lumen keskellä”

  1. Heippa, toivottavasti et joutunut laturaivon kohteeksi kävellessäsi hiihtoladulla 😀 hiihtoladuilla ei siis pitäisi kävellä, kun latu menee pilalle ja huonoksi hiihtää.

    1. Joo no siis tuo oli semmonen hankala reitti, ei päästy pulkan kanssa enää takaisin samaa metsäpolkua mitä tultiin niin oli pakko mennä tuosta, että päästiin takaisin. Onneksi keli oli semmoinen, että tihutti muutenkin lunta, ettei latu kärsinyt meidän menosta 🙂

  2. Tosi fiksua kävellä laduilla. Näytät myös hienoa esimerkkiä kakarallesi. Way to go girl!

    1. Itseasiassa tuo pätkä oli semmoinen, missä usein kävellään paikallisten ja turistien taholta, jotta pääsimme toiselle tielle 😀 Lisäksi keli oli semmoinen, ettei latu kyllä olisi meidän lyhyestä talsimisesta miksikään mennyt.

  3. Mullakin pisti heti silmään, miten kengistä jäi koloja vapaan ladulle 🙁 toivottavasti kukaan ei oo tökkässy suksilla noihin ja satuttanut itseensä!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.