Olen absolutisti – mutta miksi se jaksaa ihmetyttää?

Vappu lähestyy ja vaikka tänä vuonna toivotaankin vappujuhlinnalta kokoontumisen välttämistä, luulisin alkoholin kuitenkin olevan osa monen vappujuhlintaa tänä(kin) vuonna. Eikä siinä, en tosiaankaan ole mikään paasaaja ja luotan siihen, että valtaosa suomalaisista osaa hoitaa homman tänä vuonna fiksusti, suuria kokoontumisia, vappupiknikejä ja erityisesti niitä känniövereitä välttäen, joista erityisesti juuri vappuna aina muistutellaan. Muiden juominen ei ole todellakaan itseltäni pois tai häiritse niin kauan kun se ei vaikuta omaan elämääni. Tai toisaalta aiheuta ahdistavaa painetta siitä, että pitäisi juoda ryhmän mukana, jossei oikeasti halua. Saisin luultavasti kasaan kokonaisen kirjan kreiseistä, enemmän tai vähemmän hauskoista kännikommelluksistani (hehheh) ja maailmanluokan krapuloistani, mutta säästänpä teidät niiltä ainakin tällä kertaa. Sen sijaan halusin tänään kirjoittaa ajatuksia juomattomuudesta ja siitä, kuinka olen ryhtynyt (kaikkien näiden vuosien jälkeen) absolutistiksi, noin niinkun virallisesti. Tadaa! 😀

Baarissa joskus 2009 😀 Tein instaan (@iines) eilen throwback-pläjäyksen vanhoista kuvista, tämä yksi niistä 😀

En ole tainnut käsitellä aihetta blogissa aikoihin – vaikkakin samaan aikaan ehkä pidän jotenkin täysin itsestään selvänä, että te lukijat kyllä tiedätte, etten juo käytännössä ollenkaan. Tätä nykyä tituleeraankin itseäni (joidenkin mielestä jopa hieman radikaalisti) absolutistin tittelillä ja arvatkaa miksi? Olen yksinkertaisesti todennut sen kaikkein helpoimmaksi tavaksi vältellä kaikkia ahdistavia selittelyitä ja kiusallisia tilanteita sen suhteen, miksi en juo alkoholia.

Aloin oikeastaan vasta viime vuoden aikana ystäväni kannustuksesta käyttää termia ”absolutisti” ja todennut sen parhaimmiksi päätöksiksi ikinä. Olin vuosia tuskaillut sen kanssa, etteivät monet tunnu ottavan asiaa lainkaan tosissaan kertoessasi, ettet nyt vain tällä(kään) kertaa juo. Harvat alkavat väittelemään, yllytysyrityksiin tai niihin ajoittain helvetin ärsyttäviin ja uuvuttaviin ”no hei, yksi vaan”, ”oot hauska kun oot juonut” tai ”haluan kyllä nähdä sut kännissä!”-jankkauksiin sen jälkeen kun on kertonut olevansa absolutisti. Ja juuri nuo jankkaukset ovat niitä, jotka ovat vuosien varrella tuottaneet minulle sosiaalisissa tilanteissa ahdistusta ja tunnetta siitä, että ulkopuolelta painostetaan juomaan, vaikka kaikkein vähiten haluaisin.

Näissä tilanteissa heitetään ilmaan mm:

Raskauskortti- tottakai!

Ai mitenniin et juo?! Hei yksi nyt vaan..

Erinäiset heitot siitä, kuinka yhden juomattomuus nyt pilaa koko illan

Ja yleisesti kaikki ahdistavat painostusyritykset, kuten ”kyllä me saadaan sut vielä juomaan!”

+ Monia muita 😀 (saa jakaa myös teidän kokemia!!)

En oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi juonut alkoholia. Pari kertaa vuodessa saatan joutua tilanteeseen, jossa hörppään jostain alkumaljasta yhden pienen siemauksen vain koska en aina kehtaa kieltäytyä. Kokonaisen alkoholijuoman (eli esim. tölkillisen siideriä tai lonkeroa) olen muistaakseni juonut kesällä 2015 eräissä häissä (eikun hetkinen – työpaikan pikkujouluissa 2017, sen jälkeen makasin seuraavan päivän koomassa sängyssä. Siis yhden – kahden  siiderin jälkeen). Sitä ennen olen ollut ystävien kanssa viettämässä iltaa niin, että olen ollut ns. humalassa, viimeksi joskus kevät-talvella 2015. Sitä ennen taisikin olla lähes vuoden tauko edellisestä kerrasta (vaikkakin jo ennen tätä join usean vuoden ajan varmasti maksimissaan 1-2 kertaa vuodessa), mutta näiden viimeisten viiden vuoden aikana en ole juonut käytännössä ollenkaan, eipä ole käynyt edes mielessäni. Nuorempana kyllä join ja kävin paljonkin baareissa. Myönnän, että olin monesti melko humalassa. Lisäksi ahdistun humalaisten ihmisten seurasta ja vältän näitä tilanteita aina kun pystyn. Nämä seikat ovat saaneetkin minut vähentämään juomista pikkuhiljaa ja pohtimaan yleisesti koko tätä hommaa alkoholin ympärillä.

Tästä huolimatta kaipaan välillä illanviettoja ja jopa baari-iltoja niin, että olisin selvinpäin. Nykyään vain olen liian mukavuudenhaluinen viikonloppuja kotona viettävä ja aikaisin yöunille kömpijä, joten nämäkin suunnitelmat ovat kirjaimellisesti jääneet suunnittelun tasolle. Oikeastaan jopa nykyään ahdistun siitä kun joudun viettämään iltaa myöhään kaupungilla ja raahautumaan kotiin edes yhdeksän-kymmenen jälkeen. Kotona rauhassa nyt vain on ihanaa ja mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus siihen mikä itsestään tuntuu hyvältä, ilman että joutuisi aina myöntymään muiden iloksi kompromisseihin, jotka ahdistavat itseään. Perhe-elämä on siitä ihanaa, että on oikeasti pätevä syy jäädä kotiin, eikä tuntea siitä huonoa omaatuntoa.

2012 eräissä kemuissa, joihin liittyy muutamakin kreisi muisto 😀

Eniten juomattomuudessa kuitenkin edelleen häiritsee seikka siitä, kuinka se tuntuu rassaavan about kaikkia muita. Edelleen näiden vuosien jälkeen jaksan ihmetellä sitä, kuinka toisen alkoholittomuus voi edelleen olla jonkinlainen ”ongelma” tai poissa juuri näiltä muilta ihmisiltä. Miksi kaikkien pitäisi juoda alkoholia? Tai miksi sen pitäisi olla ns. normaalia tai jopa perusolettamus, josta poikkeava on jotenkin ”outoa” tai asia, jota pahimmassa tapauksessa ei kunnioiteta lainkaan. Vuosi toisensa jälkeen jaksan ihmetellä sitä, kuinka alkoholi on meille suomalaisille ns. ”laillinen huume”, jota jaksetaan ihannoida ja jonka kulutusta jaksetaan normalisoida, huolimatta siitä, että se aiheuttaa suomalaisille huomattavasti kansanterveydellisiä ongelmia. Toki, monelle on helpompi rentoutua ja rohkaistua sosiaalisesti kun on ”alla pari”, mutta samalla kuitenkin on surullista, että näin on. Kulttuurillisesti on suomalaisten alkoholinkäyttö ja suhtautuminen siihen hyvin poikkeuksellista moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka varmasti valtaosa meistä onkin niitä kohtuukuluttajia, jotka rentoutuvat viinilasillisen parissa.

Itsekin olen oikeasti joskus yrittänyt opetella siihen ”yhden viinilasin”-tapaan, lähinnä sosiaalisista syistä, mutta jotenkin en näe ITSE siinä järkeä. Viini on mielestäni pahaa ja lasillinen ei jostain syystä rentouta ainakaan minua, vaan saa ennemminkin epämääräisen hömelön olon, joka on lähinnä epämukava.  Siispä vesi tai vissy on itselleni täysin ok. En henkilökohtaisesti koe alkoholin tuovan elämääni juurikaan mitään positiivista (okei, toki monia hauskoja muistoja näin jälkeenpäin mietittynä :D), vaan enemmänkin huonoa oloa ja niitä seuraavan päivän oloja, joista kestää parikin päivää selvitä. Tähän voisin myös mainita, että usein kun olen selittänyt ulkopuolisille tarinoitani niistä darroista, ei minua monestikaan uskota, vaan jutut on monestikin kuitattu semmoisella ”hei, ihan perus!”-heitolla ja tiedän todellakin, ettei kyse ole siitä. Joskus olen oikeasti pelännyt kuolevani krapulaan tavallisen baari-illan jälkeisenä päivänä ja kerran olin oikeasti jo soittamassa ensiapuun koko päivän oksentelun jälkeen. Ja nämä tappo-krapulat ovat tulleet kuvioihin juurikin sen jälkeen kun on yleisesti vähentänyt juomista ja baareissa käymistä, joskus reilu parikymppisenä. Lähivuosina olenkin pohtinut, että onko syy esimerkiksi jonkinlaisessa alkoholi-yliherkkyydessä.

Tiedän, että kantani tähän saattaa jonkun korvaan kuulostaa hieman radikaalilta, mutta pointin ei ollut tarkoitus olla paasaava, vaan enemmänkin alleviivata muiden valintojen kunnioittamista. Seuraavan kerran kun seurueessa on henkilö, joka syystä tai toisesta kertoo, ettei halua juoda, kunnioita päätöstä, äläkä alennu painostamistekniikkaan – ystäväsi varmasti arvostaa tätä 🥂

 

Kuulisin mielenkiinnolla, että löytyykö teiltä kokemusta esimerkiksi juomiseen painostamisesta?

 

 

34 vastausta artikkeliin “Olen absolutisti – mutta miksi se jaksaa ihmetyttää?”

  1. Ai että tää teksti resonoi! Omaehtoinen raittius tuntuu rassaavan enemmän kavereita kuin itseään. Mä lähdin itse sober curious -matkalle ja kovasti joutuu selitellä yhdestä lasista kieltäytymistä. Mun mielestä juomisessa ei oo vaan enää mitään taikaa ja haluan olla tilanteissa läsnä. On enemmänkin sääli, jos hauskuus vaatimalla vaatii pullon korkkaamista. Olisi hienoa, jos omaehtoista raittiutta kunnioitettaisiin samalla tavalla kuin esimerkiksi tupakoinnin lopettamista. 🙂

    1. Noniinpä!! Olen NIIIN samaa mieltä! Juuri tuo, ettei hauskaa voisi olla ilman ja kunnioituksen puute toisen juomattomuuteen, johon törmää harvinaisen usein 🙁

  2. Tunnistan itseni tästä tekstistä monella tasolla. Olen myös nuorempana oman osani ryypännyt, varsinkin korkeakouluopintojen alkuaikoina, tosin olen 18 vuoden iästä asti käynyt ulkona paljon myös autolla ihan vain siksi että pääsisi kokislinjalla.

    Paljon työelämässäkin heitetään läppää viinilasillisista ja rentoutumisoluista. Osa työkavereista tietää etten erityisemmin juo, mutta osa ei ja heittää tätä läppää minuunkin kohdistuvana. Näihin yleensä vain hymähtelen puolinaurulla vastaukseksi.

    En edelleenkään ole aboslutisti, mutta alkoholin nauttiminen rajoittuu juhliin kerran kaksi vuodessa ja silloin tasoa 1-3 mietoa juomaa. En erityisemmin pidä itsestäni alkoholia nauttineena, enkä nauti sen tuomasta väsähdyksestä. Tosin tässä kohtaa edellisestä kerrasta on kohta jo taas 2 vuotta. Tai itse asiassa taisin viime kesänä juoda yhden lasin valkkaria kohteliaisuudesta. 😀

    1. Kiva kun muitakin löytyy! Ja tuosta väsähtämisestä en itsekään tykkää, sitten taas saattaa tulla juotua nopeasti liikaa kun yrittää päästä siitä yli 😀 Usein juuri työpaikalla heitetään näitä juomisjuttuja!

  3. Tosi hyvä ja asiallinen juttu. Samaa mieltä, varsinkin tämän suhteen ” Viini on mielestäni pahaa ja lasillinen ei jostain syystä rentouta ainakaan minua, vaan saa ennemminkin epämääräisen hömelön olon, joka on lähinnä epämukava”. Tsemppiä ja hyvää Vappua myös sinne!! 🙂

  4. Joo,itse juuri ruvennut kanssa absolutiksi terveyden takia.Olin tossa joku aikaa sitten vuosia semmoinen että en juonut kun yhden annoksen kuussa.Kävin baareissa ja join alkoholitonta.Sit päätin että no minähän juon millon huvittaa sittenkin..mutta se meni siihen että rupesin juomaan pikkuhiljaa liikaa..tuli tissuteltua joka päivä aina illalla joi 1-2-3 olutta..Sit kännit kerran viikkoon.Alkoi terveys prakailemaan ja masennustakin tuli.Sit tuli se päivä,(tätä ei jatkunu kovin kauaa n.2 v) että olin silleen että nyt loppu tää alkoholi.Ei ihmiset sitä vielä ole tajunnut ja jotku sanonut mulle että kyllä sä nyt kerran kuussa voit ottaa..Mut en mä halua.Selvinpäin on niin paljon parempi olla.Ja alkoholin säännöllinen käyttö nosti mun verenpainetta.Niin että lääkeetkään ei kunnolla auttanut.Nyt kun lopetin pystyin vähentämään lääkkeitäkin.Hyvää vappua sulle!

    1. Hieno kuulla, että lopetit! Varsinkin tuossa tilanteessa on varmasti inhottavaa kun ulkopuoliset yrittävät kannustaa edes siihen yhteen :/ Kiitos kun kommentoit ja hyvää vappua sinne myös 🙂

  5. Mä juon joskus 1-2 lasia valkoviiniä ruuan yhteydessä. Välillä pari kertaa kuussa ja välillä puolen vuoden välein. Voisin vaikka lopettaa kokonaan. Mielenkiintoisinta on tosiaan muiden reagoiminen asiaan. Mulle on vuosien varrella tyrkytetty juomaa useampaankin otteeseen ja nimenomaan kysyjän naama vääntyy aina. Viimeksi joulun alla olin pikku-jouluissa, jossa juomaa olisi ollut tarjolla niin paljon kuin jaksaa juoda. Kun otin vain sen 2 lasia ruuan yhteydessä, niin myöhemmin mulle ihmeteltiin, et miksi et ota enempää. Kun sanoin, että mulle riittää se 2 lasia, niin kysyjä oli todella ihmeissään.

    Haluaisin kyllä kuulla sen, että miksi ihmeessä toisten juomattomuus tai vähäinen juominen on jollekulle ongelma? Ei mulle ole muiden runsaskaan juominen ongelma, niin miksi sen pitäisi toisten päinkään olla?

    1. Niinpä, tätä olen usein miettinyt myös itse 😀 Jotenkin sitä juomatonta pidetään usein ilonpilaajana! Mutta ehkä tämä on joku kulttuurillinen juttu Suomessa? Tai kun alkoholi on ollut kauan varmasti semmoinen ”yhdistävä” ja muureja kaatava tekijä, niin semmoista pidetään jotenkin sopimattomana, ettei halua kuulua tuohon joukkoon? 🙂

  6. Minulla hyvin samanlaisia ajatuksia alkoholin suhteen. Nuorempana tuli bailattua ja alkoholiakin käytettyä viikonloppuisin, mutta nykyisin olen lähes absolutisti (jos noin voi edes sanoa) ja ei tee mieli ottaa edes sitä yhtä. Myös minulla olo seuraavana päivänä on jotain aivan hirveää, vaikka joisin illan aikana vain 2-3 annosta, joten ymmärrän nuo sinun oksentelu fiilikset täysin, niitä ei ole ikävä! Tästä syystä pidättäydyn juomisesta kokonaan, ja se on osoittautunut kivaksi vaihtoehdoksi tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Jotenkin musta tuntuu, että tällainen suunta on koko ajan enemmän ”hyväksyttyä”, enkä ainakaan toistaiseksi ole juurikaan saanut kuulla juomattomuudestani muiden mielipiteitä. Voi toki johtua siitä, että saatan näön vuoksi juoda koko illan aikana esim. puolikkaan oluen, ja hengailla tölkki kädessä jolloin sanomista ei tule.

    1. Sama homma! Ja ne krapulat on jotain niin järkkyä, ei todellakaan kiinnosta tuhlata päiviä semmoiseen :/ Ja olet oikeassa, tämä on ehkä yleistynyt lähiaikoina. Muutama vuosi sitten vielä törmäsi huomattavasti enemmän ihmettelyyn kun kertoi ettei juo. Kiva kuulla, että muitakin löytyy 🙂

  7. Haha, kirjoitin tästä samasta aiheesta aika lailla tasan vuosi sitten tekstin omaan blogiini ( https://astuharhaan.wordpress.com/2019/04/30/alkoholista/ ) ja samaistuinkin tosi moneen kohtaan tässä siun tekstissä. En edellenkään juo alkoholia, mutten ole myöskään julistautunut absolutistiksi – ei vain tee edelleenkään mieli, mutta eihän sitä tiedä, vaikka ensi viikolla jo taas tekisi.

    Juomiseen painostaminen on kyllä ihan turhaa. Enhän minäkään kannusta toisia olemaan illanvietossa juomatta, vaan hörppään vain rauhassa omia holittomia. Ja miksi juomattomilta ns. saa kysyä mikseivät he juo, mutta jos kysyn alkoholia juovalta ihmiseltä, että miksi hän juo, niin heti ollaan muka syyttelemässä alkoholistiksi. Huoh! 😀

    1. Täytyy käydä lukaisemassa sunkin postaus! 🙂 Ja samaa mieltä, joskus aikanaan meni baareihin niin paljon rahaakin, että ne eurot käyttää kyllä mielummin ihan muuhun. Hyvä pointti tuo käänteinen, voisin kuvitella ettei monikaan osaa siihen vastata 😀 Kiitos kommentista!

  8. Hyvä kirjoitus! Itse on tullut myös nuorena juotua ja juhlittua paljon, mutta nyt lähes kolmekymppisenä ei enää nappaa 😀 En ole absolutisti ja saatan joskus juoda pari siideriä saunajuomana, mutta humalahakuinen juominen ei ole enää mun juttu ja on rasittavaa, kun toiset koittavat painostaa vetämään kännit. Arvostan ihan liikaa sitä, ettei mene seuraava päivä pilalle, etuna on toki myös se ettei tarvitse kärvistellä morkkiksessa 😀 Yksi syy on itselläni lisäksi se, että en koe hinta-laatusuhteen kohtaavan, mieluummin käytän rahan esimerkiksi herkulliseen ateriaan kuin muutamaan drinkkiin baarissa.

    1. Kiva jos tykkäsit! Se painostaminen on kyllä ahdistavaa. Ja todellakaan ei mene hinta-laatusuhde yksiin. Mukava kuulla myös muiden näkemyksiä aiheesta, kiitos kun kommentoit 🙂

  9. Tän ehkä ne juovat ihmiset ottaa jollain tavalla henkilökohtaisena loukkauksena, että “hei toi kuvittelee olevansa jotenkin parempi kun ei juo”. Tai ettei se juomaton oo siinä samassa tilassa ja sitten muistaisi kaikkien juovien nolot kommellukset. En tiedä, tuli vaan mieleen.

    Itse juon kanssa tosi vähän ja harvoin, mutta tästä ei kyllä kukaan ikinä mitään sano. Kaverit tietää etten juo paljon ja ehkä tämä on myös kulttuurin sidonnainen juttu, sillä en asu Suomessa. Mutta ihmetyttää kyllä tommoset kommentit, eihän jonkun valinnat johonkin näin arkiseen asiaan kun mitä juo tai ei juo tai minkälaista ruokaa vaikkapa haluaa syödä, pitäis muita hetkauttaa…

    1. Hyvä pointti! Tuossa voi olla perää 🙂 Mutta toisten valinnoista jurnuttaminen on kyllä rasittavaa, luulisi ettei ole muilta pois. Kiitos kun kommentoit 🙂

  10. Hyviä pohdintoja sulla. Itse käytän alkoholia tosi vähän ja nuorempana olin sellainen ”2 kaljan ihminen” eli mulle tuli stoppi tuon jälkeen ettei edes tehnyt mieli ottaa enempää. Mä en tykkää siitä tunteesta, kun alkoholi nousee päähän, koska alkaa helposti huippaamaan jne. Lisäksi mulla on terveydellisiä syitä, miksi tosi vähän käytän nykyään, ettei vaivat lisäänny. Tää on vähän paradoksaalista, koska tykkään esim. vodkasta ja konjakista ihan niiden maun vuoksi. 😀

    Omalla kohdallani kanssa osa ihmisistä on vuosien varrella tästä juomattomuudestani häiriintynyt, mutta kun alkaa olemaan 40v. lähellä, ketään ei taida enää asia kiinnostaa. 😀 Samoja kommentteja olen saanut kuin sä, esim. ”haluan nähdä sut kännissä”, johon voin todeta että oon ihan samanlainen kuin selvin päin paitsi etten pysy pystyssä. Kivaa vappua sinne!

    1. Kiva jos tykkäsit! Haha, olin ihan ihmeissäni tuosta vodka- ja konjakkimieltymyksestä, aika jännä!! 😀 Nuo kommentit ovat kyllä rasittavinta ikinä! Kiitos kun kommentoit ja kivaa vappua sinne myös 🙂

  11. Mä käytän itse alkoholia, melkeinpä joka viikonloppu. Joskus enemmän, joskus vähemmän 😀 Joskus darrat on niin kamalia että vannon, etten juo enää koskaan. Yleensä ne on kuitenkin siedettäviä.
    En oo KOSKAAN kokenut häiritseväksi sitä, että joku seurueesta ei juo. Eihän se vaikuta muhun millään tavalla. Mä en häpeile omaa alkoholinkäyttöäni. En örvellä, en tappele. Monesti tuntuu, että ne ”ota ny ees yks”-tyypit jotenki kokee olevansa huonompia, kun seurassa on joku joka ei juo. Siksi aletaan painostamaan, et heeeeei yks vaa.
    Mun sisko on absolutisti, eikä meidän perheessä käytetä muutenkaan alkoholia yhtään.
    Mulla on sit omat viikonloppuhupini kavereiden kanssa, ja mun mielestä se on ihan ok 😀

    Et joo: iha hanurista tommonen painostaminen/arvostelu/ihmettely. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

    1. Heh, ehdottomasti kaikilla on oikeus tehdä omat valinnnat, eikä siinä mitään väärää ole 🙂 Itseäni ei häiritse muiden käyttö kunhan se ei vaikuta omaan elämään. Niin, en kyllä tiedä mikä siinä painostamisessa on takana! Kiitos kun kommentoit ja kivaa vappua 🙂

  12. Hyvä postaus! Muuten, jos saa kysyä niin mikä on miehesi kanta alkoholiin? Jos hän juo vaikka kotona haittaako se sinua yhtään?

    1. Kiva jos tykkäsit! Mies kyllä juo välillä viiniä yms kotona, muttei käy juurikaan esim. baareissa. Mua ei häiritse muiden kohtuukäyttö, mutta kännääminen sitten eri (varsinkin siis kotona), mutta meillä ei siis semmoista ole 😀

  13. Heissan! Mä veikkaan, että oon sua huomattavasti vanhempi, joten… En oo juonu 23 vuoteen ollenkaan. Eli siis nuorempana oon juonu ehkä max. 10 krt, mutta yhden kerran jälkeen vaan tuli kertakaikkisen kamala sunnuntai päivä, jonka vuoksi jäin miettimään, onko itse aiheutetussa oksennustaudissa mitään järkeä. Ja toinen syy oli se, että mun harrastukseeni ei vaan istu alkoholi kuvioihin. Toden totta, monissa vapaa-ajan- ja työkarkeloissa oon joutunut selittelemään vaikka kuinka kauan sitä, miksi en juo. Noh – aika nopeasti porukka sulkee suunsa, kun oon sanonnu, etten mäkään kysele heiltä perusteluja sille, miksi he itse juovat. Viimeistään siinä vaiheessa suut on supussa, kun sanon, että mun uskontoon ei kuulu alkoholi (ja tää ei ole loukkaus uskovaisia ihmisiä kohtaan, anteeksi vaan, tosin kuka määrittelee uskonnon 😉 ) Mun puolesta jokainen saa juoda just niin paljon kuin huvittaa, kunhan se ei aiheuta mulle tai mun läheisille ongelmia.
    Terv. Miuku
    ps. Mä niin ihailen sua – sä oot niin superkaunis ja hehkeä!!!

    1. Niinpä, itsellä oli myös virallisesti aina oksennustautiin verrattava krapula ja sitä ei tosiaan ole ikävä! 😀 Mukava kuulla, että löytyy monia muitakin. Aikaisemmin on kokenut monesti painetta juomisen suhteen juuri siksi, että on ollut ns. ainoa, joka ei juo 🙂 Kiitos kun jaoit omia kokemuksiasi! Ja voi kiitos kauniista sanoistasi <3

  14. Kiitos tästä postauksesta! Mielestäni tästä aiheesta voisi puhua enemmänkin, kun alkoholi tuntuu meillä Suomessa kuuluvan ihan joka juttuun.

    Itse en muista poiketen odottanut 18-vuotispäivää, jotta pääsisi baariin ja ensimmäiset alkoholikokeilunikin taisin tehdä vasta täysi-ikäisenä. Joskus parikymppisenä kyllä juhlin ja join ihan siinä missä muutkin, mutta aika nopeasti sellaisesta ”perseiden vetämisestä” katosi hohto. En jaksanut sitä, että seuraava päivä meni aina ihan ohi, vaikken ikinä kovista krapuloista kärsinytkään. Aloin myös treenata enemmän, enkä halunnut pilata treenejä juomalla, sillä en ikinä treenaisi krapulassa! Nykyisin käytän alkoholia kohtuudella todella harvoin. Saatan juoda lasillisen tai kaksi viiniä ruoan kanssa, lasin kuohuvaa juhlan kunniaksi tai yhden siiderin terassilla. En kuitenkaan halua enää juoda humalahakuisesti, sillä en pidä humaltumisen tunteesta, seuraavan päivän olosta puhumattakaan.

    Inhoan kuitenkin sitä, että jotkut pitävät minua tylsänä tai jonkinlaisena niuhottajana jos en juo, vaikka minun puolestani muut saavat kyllä juoda ihan niin kuin haluavat (toki örvellystä en jaksa katsoa ja ovathan ne humalaisten jutut aika ärsyttäviä…). Olen kuullut näitä samoja tyrkytyksiä ja kysymyksiä. Joskus joku tuttu on myös kysynyt hieman arvostelevaan sävyyn, olenko koskaan ollut kunnolla kännissä. Sellainen ärsyttää minua, sillä olen kyllä ollut, mutta mielestäni se ei ole mitenkään tavoiteltava tila. Joskus myös kuulen sellaisia kommentteja, että ”mikä sua vaivaa nykyisin, kun et juo? Ennen olit paljon rennompi! Silloinhan me aina juotiin sitä ja tätä!” Aivan kuin kohtuullinen alkoholinkäyttöni olisi jotenkin muilta pois tai tekisi minusta tiukkapipon. Joskus minun on myös oletettu toimivan juhlien kuskina, jos olen ilmoittanut, etten lähde baariin. En yhtään kaipaa yökerhoja, örvellystä ja melua. Mieluummin olen kotona ja keskustelen ystäväni kanssa lasillisen ääressä tai katson vaikkapa leffaa. En myöskään ole ikinä kaivannut ”nollausta”, vaan rentoudun ennemmin ulkoilemalla, kotisohvalla tai vaikka hyvän ruoan parissa.

    1. Kiva jos tykkäsit postauksesta! Mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja mietteitä aiheesta. Itse taas suhtauduin juomiseen nuorempana hyvin eri tavalla ja muutos on tullut vasta nyt reilun 10 vuoden aikana. Nuo kommentit ja heitot esimerkiksi tylsään viitaten ovat kyllä niin rasittavia 😀 Ja ei kyllä ole täälläkään ikävä yökeroihin! Onneksi on siis mahdollisuus valita näin 🙂

  15. Siis jep! Miksi muille on ongelma, juoko toinen vai ei? Ensinnäkin senhän pitäisi olla hyvä asia, jos ei juo, sillä eihän se mitään terveysjuomaa ole. Toisekseen sillä ei pitäisi olla yhtään mitään väliä, onko lasissa vettä vai viiniä vai limua. Itse juon kyllä, mutten isoja määriä ja ainoastaan silloin, kun itse haluan. Pidän esim. viinistä, mutta liika saa mut voimaan pahoin. Monesti ihmetellään just sitä et ”aijaa oot autolla höh”, ”voithan sä yhden juoda”, ”no kuis nyt näin?” Jne. Öö miksi mun pitää perustella? Joskus vaikka tekis mieli ottaa lasillinen, niin kieltäydyn ihan vaan siksi, että haluan ärsyttää. 😄 Miksi ”ei kiitos” ei riitä?

    1. Niin! Sitä en kyllä ymmärrä edelleenkään! 😀 Ankeaa juuri tuo oletus, että jossei juo, niin on automaattisesti autolla, raskaana tai muuta, eikä se, ettei vain halua, tunnu olevan pätevä syy. Kiva kun kerroit ajatuksiasi aiheesta 🙂

  16. Vaikka itse en sylje kuppiin, niin muakin ärsyttää illanvietoissa ne tyypit jotka tekee hirveen numeron jonkun juomattomuudesta. Itselleni on tärkeintä et jengi kokoontuu yhteen ja pitää hauskaa!

    Mulla ei oo (ainakaan vielä ) tappo-darroja mut voisin kuvitella et sellaset rajoittais myös mun juomista 😀

  17. Kiva, että alkoholittomuudesta ja raittiudesta kirjoitetaan myönteiseen tapaan. Itse päätin muutama vuosi sitten 40v täytettyäni, että pidän alkoholittoman vuoden. Sain helposti migreeniä ja univaikeuksia pienenkin alkoholimäärän jälkeen, ja siksi ajattelin testata, muuttuuko mikään, jos jätän kaiken alkoholin pois. Testi jäi päälle, nyt neljäs vuosi kivuttomasti menossa! Olen tänä aikana tehnyt kaikkea mitä ennenkin: käynyt keikoilla, matkustellut, juhlinut synttäreitä, syönyt ravintolassa jne. Kaikki kuitenkin kivennäisveden, mocktailien, kahvin, hedelmämehujen ja alkoholittomien oluiden kanssa. Muutaman kerran on tullut tapauksia, joissa juomattomuutta on pitänyt kovastikin perustella, mutta en välitä, mitä toiset valinnastani ajattelevat. Koen, että tämä on minulle sopiva elämäntapa. Ei ole yhtään niin hyvää viiniä tai cocktailia, joka voittaisi hyvin nukutun yön ja seuraavan aamun voittajafiiliksen! Suosittelen!

    1. Kiva kuulla!! Ja itseäni on ehdottomasti yllättänyt positiivisesti kuinka paljon aiheesta samalla tavalla ajattelevia löytyy, tälle siis on ehdottomasti kysyntää! Toivottavasti muiden asenne aiheeseen muuttuu sitä myötä kun juomattomuudesta puhutaan enemmän, eikä se ole enää yhtä ”outoa” tai normaalista poikkeavaa kuin joskus aikaisemmin 🙂 Kiitos kun jaoit kokemuksiasi, darrattomuus on kyllä parasta! 😀

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.