Julkaistu

Nelly.com -10% tänään!

Huomio, huomio! Nyt olisi ystis-tarjouksia tiedossa 🙂 Eli koodi LOVE14 antaa kassalla -10% alennuksen kaikista tilauksista Nellystä ainoastaan tänään puoleen yöhön asti, eli kannattaa käyttää hyväkseen!

Eli Nellylle TÄSTÄ!

var uri = ’http://impfi.tradedoubler.com/imp?type(js)g(18048674)a(1854317)’ + new String (Math.random()).substring (2, 11);
document.write(”);


Ja maailman ihaninta ystävänpäivää maailman ihanimmille lukijoille! 🙂

Ps. Ja teidän toiveestanne sain uutta alekoodia Cresteihin, kannattaa kurkkailla blogin oikeaa sivupalkkia lisätietoja varen!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Aloitus viikolle

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää teitä kaikkia ihania kommenteistanne eiliseen postaukseen. Yritän lähipäivinä ehtiä niihin kunnolla vastaillakkin ja vaikken ehtisikään jokaiseen syvällistä vastausta kirjoittaa, olen jokaisen ajatuksella ja ajan kanssa lukenut läpi ja tämä vuorovaikutus onkin yksi näistä bloggaamisen parhaimmista puolista, eli kiitokset vielä ♥ Huojentavaa huomata, etten ole ainoa tässä tilanteessa.

Yritän tsempata itseäni tänään töihin vielä pienestä pöhnästä huolimatta ja tässä jotain iphone-otoksia viime viikolta.. Illalla olisi ohjelmassa meno lääkärille hoidattamaan tätä mun ongelmaniskaa, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään. Mielenkiinnolla odotan ja toivon, että pikkuhiljaa saisin niskan kuntoon (ja flunssan voitettua) ja aloitettua taas juoksulenkit ja salin. Aikalailla jo kaikki menetelmät käyty läpi akupunktiota ja tätä tänpäiväistä hoitoa lukuunottamatta.

Tangle teezer mukana kaikkialla tottakai! Meinasin jo yksi päivä panikoida, kun luulin jättäneeni sen töihin.. pitää vissiin ostaa sinne oma kappale 😀
Ja kiitos Instagram, kun teit musta oranssin.
Mukavaa viikon aloitusta kaikille! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.

Julkaistu

champagne nails!

Kävin tänään huollattamassa kynnet pitkästä aikaa, kun ilmeni sopiva rako aamupäivälle. Oli tullut pieniä esteitä puoleen ja toiseen sairasteluiden vuoksi, mutta onneksi on taas kaikki kymmenen kynttä tallella, kaksi kun onnistuin viime viikonloppuna katkomaan 😀

Näin yhdellä mun kaverilla joku aika sitten tämmöiset haaleankultaiset/shamppanjanväriset glittertipit ja rakastuin niihin niin paljon, että oli pakko itsekin testata. Pienen kikkailun jälkeen (neonkeltaisella pohjageelillä, uskokaa tai älkää) saatiin just eikä melkein täydellinen haalea kulta! Nää taitaa taas vähän rikkoa tätä mun kaavaa näiden kynsien kanssa, jotka yleensä on vähän räväkämpää tasoa, mutta näköjään oon alkanut siirtyä vähän hillitympiin sävyihin, hah!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Tiedoksi

Päätin tänään, että tässä blogissa ei enää jatkossa tule mitään sisältöä koskien mun henkilökohtaiseen tunne-elämään tai muutakaan kovinkaan pintaa syvemmälle menevää tekstiä. Juuri tämän blogin ”henkilökohtaisuuden” vuoksi olen tässä parin vuoden varrella joutunut käymään läpi muutaman tsembalon täällä blogin puolella. Milloin mulla oli syömishäiriö, koska listasin lukijoiden jatkuvasta pyynnöstä liikuntapäiväkirjoja, milloin olin masentunut, koska en aina jaksanut esittää maanisen iloista videpostauksissa ja milloin sitten tätä tai tuota. Aina sieltä lukijoiden joukosta ponnahtaa joku kotipsykiatri analysoimaan kommenttiboksiin mun psyykkistä tilaa, kuinka mikäkin käyttäytymisestäni juontaa juurensa semmoisista ja tämmöisistä lapsuuden perhesuhteista, tai kuinka muuten vain olen sairas shoppailuhysteerikko, jolla yritän peitellä elämän ongelmat ja tulisi hankkiutua hoitoon. Se, etteivät useat muut bloggaajat nosta esille blogeissaan niitä elämän varjopuolia, ei tarkoita sitä, että kenenkään elämä olisi täydellistä ruusuilla tanssimista, toiset vain haluavat pitää negatiiviset asiat bloginsa ulkopuolella ja keskittyä nimenomaan niihin pinnallisiin asioihin. Itse taas kuuluin niihin, jotka ennen tätä pitivät blogia paikkana, jonne voi huoletta purkaa sen hetkisiä tuntemuksia, mikä ei tarkoita sitä, että ”kaikilla muilla bloggaajilla menee elämässä täydellisesti, paitsi tällä Iineksellä, koska se kirjoittaa myös niistä ei-niin-kivoista-asioista”. Se, että on hetkellisesti stressaantunut (mikä nyt on aivan normaalia ihmisen elämässä) ja nyt flunssan vuoksi vielä extrauupunut, ei tarkoita sitä, että olisin psyykkisesti sairas ja hoidon tarpeessa. Vielä muutaman kuukauden puristus ja kaikki on ohi. Ja hei, en mä raportoi tänne blogiin jokaista elämäni asiaa!
Mutta asia, mihin mulla on täällä aivan totaalinen nollatoleranssi, on mun persoonallisuuden analysointi blogin pohjalta. Tämän blogin aihealue on rajattu vain tiettyihin aihealueisiin, eikä kukaan voi tehdä persoonallisuusanalyysia minusta kirjoituksieni perusteella. Niille ihmisille: ihan oikeasti, hankkikaa elämä ja analysoikaa sitä ja niitä läheisiänne, nimittäin niiden kommenttien perusteella te olette niitä, jotka tosiaan ovat hoidon tarpeessa, jossei ihan tosissaan ole elämässä muuta tekemistä, kun miettiä bloggaajan elämän syy-ja seuraussuhteita. Ja juu, ihan selvennyksenä siihenkin pieneen vihjaukseen, kuinka yritän tällä shoppailumanialla tuoda jotain iloa elämääni ja kuinka aivan varmasti olen korviani myöten veloissa, niin ei huolta, en ole veloissani ja omasta mielestä tienaan kokonaisuudessaan ihan kivasti. Mun mielestä tällöin on ihan oikeutettua käyttää rahojaan esimerkiksi siihen, että palkitsee itseään asettamiensa tavoitteiden saavuttamisesta, esimerkiksi opinnäytetyön suhteen. Kai se olisi sitten vain hyväksyttävämpää ryypätä nekin rahat joka perjantai ja lauantai 🙂 Ja kyllä, olen aivan terve ja onnellinen kausiluontoisesta stressistä huolimatta. Se, ettei ihmisellä koskaan ole stressaavaa ja haastavaa elämäntilannetta, on jo mun mielestä enemmän huolestuttavaa, ei elämässä pääse eteenpäin tanssimalla pumpulilla.

Kun nyt miettii, mitä muutoksia mun elämässä on viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut.. Muutto yksin uuteen kaupunkiin, täysin uusi työ, uudet ihmiset, asuminen yksin ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen, opiskelut kokopäivätyön ohella entisen osa-aikatyön sijaan. Tottakai tämmöiset tekijät vaikuttavat ihmiseen ja aiheuttavat tilapäisiä stressireaktioita, mutta omasta mielestäni olen sopeutunut muutoksiin erittäin hyvin.

Mun sähköpostissa oli tänään ihan ennätysmäärä suoranaisia paskakommentteja, jotka lähtivät suoriltapäin poistoon. Harkitsin ihan oikeasti koko blogin sulkemista, mutta koska suurin osa lukijoista on niitä ihania ja ymmärtäväisiä, niin en sitä tehnyt. Eli mennään sitten jatkossa pintapuolisella sisällöllä, mikä olisi varmasti pitänyt tehdä jo ennenkö nämä kävijämäärät räjähtivät siihen 15 000 henkilöön viikossa. Kaikki ei ehkä aavista kuinka paljon tämä blogi ihan oikeasti vie multa aikaa ja voimia. Tottakai bloggaaminen myös antaa paljon, mutta juuri tämmöisiin tilanteisiin tullessa alkaa miettiä, että senkö vuoksi käytän monta tuntia päivästäni kirjoittamalla teille tänne, että tulisi vastaan taas näitä tilanteita, joissa taistellaan tuulimyllyjä vastaan. Suoraansanottuna tää on välillä aika rankkaa puuhaa, minkä moni muukin bloggaaja varmasti tietää. Ja mietin usein, että haluanko ihan oikeasti, että ne ei-niin-mukavat-ihmiset saavat sitä mielihyvää, että tietävät tasan yhtään mitään asioistani.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 46 kommenttia.

Julkaistu

Aivan pakko sanoa..

Tää kulunut vuosi on ollut mulle todella rankka ja toivon, että saisin tän puurtamisen pikkuhiljaa päätökseen. Viime helmikuun
Aussi-reissun jälkeen varauduinkin siihen, ettei seuraavaa lomaa tule
aivan hetkeen. Kevään pakersin täyttä päätä kursseja ja samalla töitä,
päätinpä myös olla pitämättä lainkaan kesälomaa, tai itseasiassa yhden
ainoan viikon, jonka vietin aika intensiivisesti parin kesäkurssin
parissa. Olin ensin kaavaillut pidempää lomaa jouluks, mutta sitten tuli
tavallani oppari, yllättäviä työpaikkamuutoksia, joten sekin sitten jotenkin
vain jäi. Voitte kuvitella, että tällä hetkellä alkaa olla tuntemukset
aikalailla sitä luokkaa, että tekisi mieli yksinkertaisesti maata
kokonainen kuukausi tekemättä mitään ja ladata akkuja. Uusi työ on
tuonut taas lisähaasteita henkisesti, kun on sata uutta asiaa opittavana ja muistettavana, mikä tuo
kamalasti henkistä rasitusta, mutta myös antaa niin paljon (lisäpotkuna kuitenkin tää kiva flunssa just ensimmäiselle työviikolle), unohtamatta sitä opparia, joka tekisi
jokatoinen päivä mieli lähinnä heittää roskakoriin, kun taas jokatoinen
päivä haluaisi yrittää edetä sen kanssa, jotta senkin saisi joskus pois
työjärjestyksestä. Mutta kun aikaa on rajallisesti.
Teen
kokopäivätyön ohella käytännössä kahta työtä, sekä vielä päälle opparia
ja pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oisko kenties mahdollista
delegoida näitä hommia jollekulle muulle hoidettavaksi, jotta ehtisin
arkisin esimerkiksi tiskata, tehdä ruokaa, käydä kaupassa tai nähdä
ylinpäänsä ketään. Mä tiedän, että nämä kaikki mun ”ongelmat” on aivan
mun itse valitsemiani, mutta aina vain tuppaan menemään eteenpäin sillä
”sitten kun saan tämän asian tehtyä, niin on yksi homma vähemmän, sitten
kun taas saan tuon tehtyä, niin en haali enää mitään ylimääräistä”.
Jostain niitä ylimääräisiä hommia silti jotenkin mystisesti kasaantuu ja
en kertakaikkiaan enää kestä. Mä tiedän, että mun pitäisi vain päästä tästä
tavasta eroon ja olenkin asettanut tavoitteen, että heti kun saan opparin
alta pois, suljen pois ihan kaiken muun, kun vakkarityöt. (Joo katellaan sitten kun tää toteutuu :D)
Eihän ne hommat tietenkään tekemämättä tehdyksi tule,
mutta kun on työpäivän jälkeen oikeasti uupunut ja tän mun viimeisen
kuukauden (tai kuinka kauan tää nyt ikinä onkaan mussa itänyt)
mykoplasma-superuupumuksen seurauksena niin totaalisen hajalla, että
makaa sohvalla koko loppupäivän tekemättä mitään, koska ei vain jaksa.
Avasin tänään koulun
sähköpostin, jossa oli opettajalta taas se tsiljoona korjausehdotusta
opinnäytetyön liitteeseen ja meinasin ihan oikeasti saada hermoromahduksen siihen
paikkaan.
Sain tästä siis aivan kamalan itkupaniikkiraivokohtauksen ja
luulin jo lopullisesti menettäneeni järkeni, en ihan oikeasti ymmärrä mikä muhun meni, koska sillä sekuntilla tuntui oikeasti, että koko universumi kaatuu niskaan ja koko maailma on mua vastaan, vaikka yleensä omaan ihan hyvät defenssit tämmöisiiin stressireaktioihin. Olin ihan hilkulla heittää
kaikki loput koulujutut huitsin nevadaan sen jälkeen kun yritin alkaa niitä korjauksia sitten tekemään. Siivosin siinä raivonpuuskassa
koko asunnon, pistin pyykit koneeseen, menin sohvalle makaamaan
pääsemättä siitä enää ylös ja mietin, että mikä ihme mua nyt oikeesti
vaivaa. Keitin teetä ja otin Buranan ja sain taas vähän hommiakin
tehtyä. Huoh. Ehkä tän voi laittaa vaan tän flunssan piikkiin. Eikä enää yllättävää kyllä edes ärsyttänyt.
Mä tiedän, että valitan jatkuvasti tästä samasta asiasta, eikä kukaan ihan oikeasti voi tehdä päätöksiä mun puolesta, mutta toisaalta en mahda itselleni mitään. Silti oon lähiaikoina alkanut tosissani ajatella, että onko tämä kaikki tosiaan sen kaiken arvoista, kuluttaa mun elämä tällä tavalla. Pitäis varmaan harkita jonnekkin elämäntapa ja itsensä-coachaukseen menemistä. Ainiin ja vetää se raja, vielä tämä oppari pois alta, eikä kertakaikkiaan enää mitään lisähommia (ainakaan hetkeen) ja ainakin pari vuotta ilman mitään jatko-opintoja. Huh, mitäs se työnarkomaani itselleen voi. Toisaalta taas oon niin kiltti, etten vaan kehtaa sanoa esimiehelle, että hei, nyt ois tämmöinen tilanne ja mikäli passaa, niin ottaisin mielelläni vaikka pari viikkoa palkatonta ja lähtisin hermolomalle ekaa kertaa vuoteen..
Sori avautumiinen, mutta tätä vartenhan mä tän blogin kyllä alunperin perustinkin 😀 Vois jo alkaa harkita sen opparin ostamista jostain netistä, niin voisin ylpeästi olla vale-tradenomi, LOL.

PS. HUH!!! Kaks hommaa pois alta, ihan tarpeeksi silti jäljellä.

PPs. Valkaisen mun hampaita just tämmösillä muoteilla samalla kun kirjotan tätä ja mun syliin on valunut varmaan litra kuolaa, oon varmaan kyllä tällä hetkellä söpöimmilläni ikinä. Miettikääs sitä! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 29 kommenttia.