Olin eilen töiden jälkeen yksinkertaisesti niin hajalla, että heitin laukun ja ulkovaatteet keskelle olkkarin lattiaa, menin makaamaan peiton alle sohvalle ja en sitten päässytkään siitä enää ylös. Oon ollut nyt enemmän tai vähemmän sairaana varmaan kuukauden, enkä vaan ole saanut aikaseksi raahautua lääkäriin, eteenkään nyt heti ekalla työviikolla, vaikka olo onkin ollut koko ajan voimaton, enkä ole tuntenut olevani ihan ”oma itseni”. Tottakai se kynnys ottaa sairaslomaa on vielä korkeampi, kun on juuri aloittanut uudessa paikassa. Jotenkin mulle on aivan äärimmäisen vaikeaa vain asettua, ottaa rauhallisesti ja olla tekemättä mitään, vaan pakko olla jatkuvasti suorittamassa jotain.
Eilen oli kuitenkin taas noussut kuume ja viime viikosta asti oon tuntenut pistävää kipua rinnassa sydämen puolella, joten otin itseäni niskasta kiinni ja läksin ihan suosiolla suoraan Mehiläisen päivystykseen. Nyt tosiaan loppuviikko saikkua, molemminpuolinen poskiontelontulehdus (mikä nyt ei liene ihmekkään, kun viikon ajan on tullut räkää se litra päivässä), kassillinen lääkkeitä ja odottelemaan tänään tai huomenna lääkärin soittoa labratuloksista.. Rintakipu nyt onneksi liitty todennäköisesti näihin mun iänikuisiin ”ihaniin” niskavaivoihin, joista en kyllä näköjään pääse ikinä eroon. Nimim. tammikuussa neljä fyska-käyntiä takana ilman totaalisesti mitään vaikutusta..
Aivan varmasti tällä pitkään jatkuneella hetkisellä ja stressaavalla elämäntilanteella on ollut vaikutusta tänkin flunssan pitkittymiseen ja kun suoraansanottuna osa lääkäreistä (yksityiselläkin puolella) on sitä luokkaa ”virusperäistä flunssaa, ei järkeä ottaa tulehdusarvoja, menee itsestään pois, lepää nyt vain pari päivää, no can do”, niin oon nykyään ennemmin vaan sitten odotellut flunssien menevän ohi itsestään ja aristellut sitä sairasloman hakemistakin, koska ei ole kokenut olevansa niin kuoleman kielissä, ettei nyt mitenkään pystyisi istumaan siellä töissä paperita pyörittelemässä. Tällä kertaa osui kuitenkin kohdalle pätevä lääkäri ja toivon mukaan antibiootti vie mennessään tämänkin tyhmän pöpön 🙂
Eli nyt Finrexiniä ja Duactia naamaan ja nenäsuihketta nenuun! Ehkä blogien selailu peiton alla päikkäreiden välissä tuo vähän lisäboostia parantumiseen 😉
Ps. Pahoittelen kamalaa sairauskertomusta 😀
