Julkaistu

Arkikuvia puhelimen rullalta x 12

Viikko alkoi eilen vauhdikkaissa merkeissä kun vietimme pojan kanssa ensimmäistä lomapäivää kaupungilla ja asioilla. Kävimme viemässä tietokoneeni huoltoon (kuinka outoa datailla Tommin läppärillä, haha), lankakaupassa, erään asiakkaani luona ja näkemässä Juttaa ennen tämän lähtöä kuukaudeksi reissuun. Poika oli aivan superinnoissaan ja samalla ihmeissään kaikista junista, raitiovaunuista, työkoneista ja busseista, joita näimme. Loppupeleissä emme käy ihan kamalasti kaupungilla, vaan ulkoilemme yleensä täällä rauhallisemmassa ympäristössä, joten kylläpä keskustassa riittää ihmeteltävää. Tarkoitus olisi kehitellä kivoja juttuja näille viikolle. Käydä ehkä jossain museossa, Lintsillä ja ehkäpä siellä Kumpulan maauimalassa, jos vain tulee lämpimiä kelejä 🙂

Tänään olisi taas arkikuvapostauksen vuoro, Eli sekalaisia arkikuvia puhelimen rullalta viime viikolta ja muita turinoita.

 

Ehkäpä suosikkikahvilani tällä hetkellä on Punavuoren Relove, jonne suuntaan oikeastaan aina kun haluan mennä keskustassa istuskelemaan tai tekemään töitä. Kiva salaattibaari ja muutenkin hyvät tarjoilut, sekä tottakai kirppari-puoli, josta voi löytää vaikka mitä kivaa. Käyn usein matkalla kurkkaamassa myös viereisen Fidan (Iso-Roban puolella), josta löydän melkein aina jotain härpäkettä, vaikka yritän kirppisjuttujenkin suhteen taistella turhaa ostohimoa vastaan. Ainiin ja minä, superhuono huulipunan käyttäjä innostuin pitkästä aikaa myös huulipunan kanssa, heh.

Viime viikolla löysin Fidasta 40 sentillä tuon akaattilevyn, josta ystäväni tuumasi, että hyvä lasinalunen (ja totta, harkitsenkin nyt sen kokeilemista semmoisena!). Vastasin itse, että akaattilevyn päällä on hyvä ladata kristalleja 😀 Tuo juhannusseppelekirjailtu paita oli aivan hetken mielijohteen hankinta, koska hintaa oli hurjat 1€.

Näköjään olin melkoisella shoppailutuulella viime viikolla, koska löysin Relovesta myös tuon Banana Republicin nahkalaukun, jollaista olin etsinyt jo pitkään. Siis olalla kannettavaa tilavaa laukkua, jonne mahtuu helposti läppäri, järkkäri ja kaikki muu sälä, jota kaupunkipäivinä tarvitsee kantaa matkassa. Tätä ennen olen käyttänyt nyt pari vuotta melkeinpä aina Minkoffin isoa shopperia, mutta jotenkin sinne pakkaa aina liikaa tavaraa mukaan. Tämä on jotenkin kompaktimpi ja vähän kevyempikin. Kassi maksoi 15€.

Juuri näiden maisemien vuoksi rakastan asua kauempana keskustasta, vaikkakin sunnuntain postauksessa vähän haahuilin takaisin kantakaupunkiin, heh. Itselleni on tärkeää, että lähellä on luontoa. Se onkin meillä Suomessa parasta, että luonto on oikeastaan aina lähellä. Kaupunkien keskustoistakaan ei tarvitse ajaa kovinkaan kauas päästäkseen metsään. En itse lenkkeile nykyään koskaan autoteiden varsilla (paitsi tietysti ne pakolliset pätkät), vaan suuntaan aina metsä- ja hiekkapoluille. Ja toki luonto oli läsnä silloinkin kun asuin Alppilassa. Ellen käynyt lenkillä Töölönlahden ympärillä, suuntasin metsämaisemiin Keskuspuiston lenkkipoluille. Se oli muuten parasta!

Kävimme viime viikolla pojan kanssa pitkästä aikaa kirjastossa. Ensin pieni leikki aivan tohkeissaan lelu-porakoneella minun selaillessa hyllyjä, kunnes havahduin outoon hiljaisuuteen. Menin kurkkaamaan ja hän oli jollain ihmeen tuurilla löytänyt hyllystä Autot 2-kirjan ja käynyt lukemaan. Nykyään Autot 2-leffa ja ihan kaikki siihen liittyvä on melkoisen kovassa huudossa. Kirja lähti lainaukseen ja on ollut moneen kertaan päivässä luettavana. Olin jossain vaiheessa aivan huolissani kun poika ei tuntunut olevan kirjoista lainkaan kiinnostunut. Kuvia jaksettiin katsoa ehkä 10min, kunnes kirja vaihtui toiseen. Nyt täytyy todeta, ettei aika vain ollut kypsä, koska kirjat ovat nykyään ihan lemppareita ja niiden parissa saattaa vierähtää pitkiäkin hetkiä. Itse olen lukenut paljon about aina ja minua on aina kannustettu siihen, joten olen niin onnellinen, jos saan vietyä samaa eteenpäin myös pojalle 🙂

Täytyy muutenkin ottaa kirjastokäynneistä taas rutiini. Nyt oli nimittäin liian pitkä tauko, koska olen lähikuukausina kuunnellut niin paljon äänikirjoja käsitöitä tehdessä. Otantavoitteeksi käydä pojan kanssa kirjastossa ainakin jokatoinen viikko! Pienenä oli muuten superjännää mennä kirjastoon kun ei koskaan tiennyt mitä kivoja kirjoja löytää hyllystä, haha.

Aamuiset Helsingin kadut ja ihana kukka-esillepano Minna Parikalla!

Ainakin tänne Helsinkiin on luvattu koko viikoksi sateista ja viileää säätä, joten nyt täytyy alkaa tuumailemaan tekemistä sadepäivien varalle 🙂

 

Kivaa tiistaita!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Testissä ketogeeninen ruokavalio

En olisi voinut vielä joku aika takaperin kuvitellakaan itseäni kirjoittamassa tätä postausta, saati tästä aiheesta. Tutkimustyön jälkeen päätin nimittäin noin reilu viikko takaperin aloittaa ketogeenisen ruokavalion. Minä, joka en ole oikeastaan ikinä noudattanut sen kummemmin mitään erityistä ruokavaliota. Täytyy myöntää, että olen aina suhtautunut todella skeptisesti tiukkoihin ruokavalioihin ja dietteihin. Aivan äärimmilleen viedyt fitnessdietit ja rajoitetut ruokavaliot ovat tuntuneet jopa sairaalloiselta. Nolottaa jopa myöntää, että ketogeenisestä ja paleo-ruokavaliosta taas oli kuva jonkin asteen ruokavaliohihhulointina (vaikkakin nämä poikkeavat toisistaan), mutta tämä johtui paljolti siitä, etten ollut perehtynyt näihin juuri ollenkaan. Tässä siis taas yksi seikka, miksi ei pitäisi tuomita jotain, mitä ei itse ole kokeillut tai mistä ei yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi. Ja painotan, etten todellakaan ole mikään ravitsemusalan asiantuntija, joten kerron aiheesta tässä postauksessa lähinnä omien kokemusteni ja lähtökohtien pohjalta. En siis käy aihetta kovin syvällisesti läpi, joten jos ketogeeninen ruokavalio kiinnostaa, suosittelen perehtymään aiheeseen syvällisemmin. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja sanottakoon myös, että tämä viikko on äärimmäisen lyhyt aika ruokavaliomuutoksille, mutta olen itse kokenut positiivisia hyötyjä jo nyt, joten halusin siksi käsitellä aihetta pintapuolisesti jo tässä vaiheessa 🙂

Olen vuosien varrella ajoittain karsinut hiilihydraatteja, alkuvuodesta luovuin punaisesta lihasta, mutta noin muuten olen vuosia syönyt aika sekalaisesti kaikkea. Ruokaa, jota tekee mieli ja jolla jaksaa. Syyni ruokavaliomuutokseen tai oikeastaan tämmöiseen testijaksoon ovat pääasiassa tiettyjä ”oireita”, joista olen kärsinyt ajoittain jo vuosia. Kroppani kerää helposti jopa kilokaupalla nesteitä, olen ajoittain ihan mieletön napostelija ja herkkuhiiri, mieleni tekee todella usein pastaa, perunaa ja kaikkea todella hiilihydraattista ruokaa, joka sitten taas ei pidä nälkää kovinkaan pitkään. Varsinkin talvisin olen erityisesti aamuisin ajoittain todella pöhöttynyt ja uupunut. Verensokerini laskee usein todella äkillisesti, niin että tulee heikotus ja ruokaa on saatava HETI. Yksi motiiveistani edes testata erilaista ruokavaliota onkin juuri ajatus tasaisemmasta energiankulutuksesta ilman järkyttäviä nälkäkiukkuja tai heikotuskohtauksia.

En ole koskaan rajoittanut hyvien rasvojen saantia, vaan oikeastaan päinvastoin kokenut, että rasvainen ruokavalio sopii omalle keholleni erityisen hyvin. Kolesteroliarvoni olivat esimerkiksi ”parhaimmillaan” silloin kun söin eniten punaista lihaa. Vaikka nyt en enää punaista lihaa syökään niin uskon, että on paljon perimästä ja kehosta kiinni, kuinka elimistö reagoi eri ravintoaineisiin ja rasvoihin. Toki, rasvojenkin laadulla on suuri merkitys! Henkilökohtaisesti uskon, että eri kehoille sopivat eri jutut. Toisen keho voi toimia paljosta rasvasta, toinen taas hiilareista, raakaruoasta tai mistä ikinä. Itse olen esimerkiksi vuosien mittaan huomannut, ettei vatsani kestä suurissa määrin salaatteja ja tiettyjä raakoja kasviksia. Jotkut kasvikset menevät, mutta parhaiten sulattaa kehoni esimerkiksi aavistuksen kypsennetyt uunikasvikset. Ja sitten taas, olen täysin varma, että jokaiselle on myös olemassa se oikealla ruokavaliolla saavutettava ”optimitila”, jolloin keho toimii kuten pitääkin, eikä oireile. Luettuani paljon ketogeenisestä ruokavaliosta heräsi ajatus siitä, että mitä jos tämä olisikin itselleni se optimaalisin tapa syödä? Ei voi tietää, ellei kokeile!

Tärkkelyspitoisten kasvisten, kuten esimerkiksi perunoiden, viljojen ja riisin viljely, sekä suurissa määrin hiilihydraattipitoinen ruokavalio on ihmisten historiassa verraten ”uusi juttu”. Ennen maanviljelyn yleistymistä keskittyi ravinnonsaanti metsästykseen, kasvien hyötykäyttöön, sekä keräilytalouteen. Toki, en ole historioitsija tai ravitsemustieteilijä, mutta oma mielipiteeni jo ihan pelkällä maalaisjärjelläkin on, että ihmiskeho on alunperin luotu juurikin käyttämään ravintona puhtaita ja ravintorikkaita raaka-aineita luonnosta. Kasviksia, kalaa, sieniä, pähkinöitä ja marjoja, eikä niinkään paljon prosessoituja, tehotuotettuja ruoka-aineita tai vain vähän ravintoaineita sisältäviä nopeita hiilihydraatteja. Vaikka muinaiset esi-isämme varmasti ajoittain kärsivätkin nälästä, en jaksa uskoa, että heidän aikanaan kärsittiin samanlaista terveysongelmista tai kansantaudeista, jotka ovat myöhemmin tehotuotannon myötä astuneet kehiin ja ovat pääosin elintapojen aiheuttamia. Ja täytyy todeta, että nyt kun olen kiinnittänyt ruokavalioon enemmän huomiota, täytyy vain ihmetellä sitä, kuinka paljon olen aikaisemmin syönyt hiilarihöttöä. Eipä ihme, että on turvottanut ja ollut jatkuvasti nälkä.

Mikä on ketogeeninen ruokavalio?

 

Ketogeeninen ruokavalio on vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa nautitaan maltillisesti proteiinia, mutta runsaasti rasvaa. Ruokavaliosta 70% koostuu rasvasta, 20% proteiineista ja 10% hiilihydraateista. Tiukimman alkuvaiheen aikana pyritään hiilihydraatit karsimaan enintään 20 grammaan päivässä. Keho  muuntaa normaalisti ruoasta saatavat hiilihydraatit glukoosiksi elimistön käyttöön, mutta kun glukoosivarastoja ei pitkässä juoksussa ole saatavilla, alkaa elimistö hiljalleen käyttää polttoaineena kehon omia rasvavarastoja, eli maksan tuottamia ketoaineita. Tällöin puhutaan ketoosista, johon ruokavalio tähtää. Tällöin pysyvät kehon energiatasot tasaisina, koska ravintoa on ”aina saatavilla”. Itseäni kiinnostaa ketogeeninen ruokavalio myös terapeuttisessa mielessä, sillä on esimerkiksi sanottu olevan soluja suojaava ja vanhenemista hidastava vaikutus. Ketoruokavalio ei ole VHH- tai Atkinsin dietti, vaikkakin nämä kaikki saman tyyppisiä ovatkin. Atkins on proteiinipainotteinen, kun taas ketogeenisessä ruokavaliossa pyritään pitämään proteiinimäärät maltillisina, koska proteiini  muuttuu kehossa suurissa määrin glukoosiksi. Ketolla ei pitäisi tuntea oloa nälkäiseksi ja mikäli näin on, tulee rasvojen määrää todennäköisesti lisätä.

Ensimmäisen viikon huomioita:

 

On tyypillistä, että keho voi reagoida vahvastikin hiilihydraateista luopumiseen, koska aivot ovat tottuneet käyttämään glukogeenivarastoja energianlähteenä. Ensimmäiset 3-4 päivää olin todella väsynyt ja kärsin myös lievästä päänsärystä, nämä ovatkin todella tyypillisiä oireita muuntovaiheen alussa. Ensimmäisen viikon aikana olen ollut ruokailun jälkeen aivan eri tavalla kylläinen, en ähky, mutta silti sopivan täynnä. Kylläisyyden tunne on myös kestänyt pitkään, aikaisemmin kun olin jo viimeistään tunnin päästä ruokailusta kaivelemassa kaapeista naposteltavaa. Ensimmäisten päivien aikana juoksin myös normaalia useammin pissalla, koska ruokavalio on juuri nestettä poistava. Huomasin turvotusten vähenevän jo ensimmäisten parin päivän aikana, eikä vatsa ollut ruokailun jälkeen ollenkaan turvoksissa.

Olen syönyt paljon vihreitä kaaleja (parsakaali, lehtikaali, ruusukaali), kasviksia, kalaa, tofua ja pähkinöitä (mantelit, hassel- ja saksanpähkinät). Aamupalan vaihtaminen kaurapuurosta kreikkalaiseen juguun pähkinöillä ja mustikoilla tuntui alkuun oudolta, mutta eron huomasi nopeasti: Puuro ei tosiaan ole pitänyt kylläisenä yhtä kauaa, kuin mitä tuo jogurttiaamiainen. Noin yleisesti ainoa asia, joka on jollain tapaa ”harmittanut”, on marjojen radikaali vähentäminen ja hedelmistä luopuminen. Noin muuten on ketogeeninen ruokavalio tuntunut todella omalta ja oudolla tavalla luonnolliselta. Pelkäsin alkuun, että tuntisin itseni jatkuvasti nälkäiseksi, mutta päinvastoin! Myös turvotukset ovat nyt viikon jälkeen tiessään. En ole myöskään kertaakaan saanut nälkäkiukkua tai äkkiheikotuksia, edes treenin jälkeen, jolloin ne aikaisemmin olivat perusjuttu. Tuntuu, että olen jo tämän ensimmäisen viikon jälkeen tuntenut oloni huomattavasti energisemmäksi ja ”omaksi itsekseni”, vaikka ensimmäiset 3-4 päivää olivatkin ne vaikeimmat kehon sopeutuessa hiilihydraattien poistumiseen. Vielä ei luultavasti olla lähelläkään mitään virallista ketoosia, mutta minulle on ollut ilo huomata, että jo viikon aikana on tapahtunut näin hyviä muutoksia.

Haluan painottaa, etten halua kenenkään tekevän päätöstä ketogeenisen ruokavalion aloittamisesta, varsinkaan perehtymättä aiheeseen. Itse jatkan ruokavaliota, koska ainakin toistaiseksi koen sen sopivan itselleni erinomaisesti ja toki myös kiinnostaa nähdä, kuinka oma keho sopeutuu tähän pitkässä juoksussa kun varsinainen ketoositila lähtee päälle. Raporttia tulee sitten myöhemmin 🙂 Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukaista esimerkiksi Hannamari Rahkosen ja Katja Kokon kattavat postaukset aiheesta. Löytyvät täältä ja täältä.

 

Noudattaako joku teistä ketogeenista ruokavaliota? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Hetken mielijohteesta

Aurinkoista sunnuntaita! Toivottavasti viikonloppu on mennyt rentouttavissa merkeissä? Tiedättekö niitä hetkiä kun eksytte pitkästä aikaa jonnekin paikkaan tai asian pariin ja koette tietynlaisia uudelleen rakastumisen tunteita liian pitkän unohduksen jälkeen? Näin kävi minulle tällä viikolla kun poikkesin ekaa kertaa moneen vuoteen käppäilemään Puu-Vallilaan. Paikkaan, jota joskus aikanaan kartoitimme myös omaksi kodiksemme ja joka on yksi Helsingin kauneimmista kolkista jos minulta kysyy. Rauhaa liikenteen melulta, pienen kylän meininkiä ja tietynalaista vanhan ajan tunnelmaa.

Tuli kamala ikävä Käpylään, jossa asuessa alkoi jo pitää itsestäänselvyytenä sitä, että sai päivittäin hengailla kauniiden puutalojen keskellä. Täytyy paljastaa, että yksi omista asumiseen liittyvistä haaveistani on juurikin asustaa värikkäässä puutalossa, oli se sitten Puu-Vallilassa, Käpylässä, Helsingissä tai aivan jossain muualla. Kun tapasimme Tommin kanssa, asui tämä puutalossa Alppilassa. Kieltämättä en vielä tuolloin osannut antaa puutaloasumiselle samanlaista arvoa, ajattelin lähinnä, etten voisi ikinä kuvitella asuvani asunnossa, jossa joutuu talvella pukemaan kasapäin vaatetta vältelläkseen jäätymistä. Noh, kaikessa puolensa 😀

Kun ne normaalit arkiset reitit ja kulkemiset sijoittuvat aina suurinpiirtein samoille alueille, unohtaa helposti kaupungin helmiä. Paikkoja, joissa pitäisi käydä useammin kävelemässä ja ihan vain ihmettelemässä. Ja tämä on suuri harmi! Helsingissä olen kokenut, että olen itse todella huono lähtemään mihinkään kovinkaan extempore, vaikka ehdottomasti pitäisi. Saattaa pitkästä aikaa hairahtaa vaikka upeille Puu-Vallilan kujille.

Nyt kun tuli puheeksi ihana Puu-Vallila, täytyy vinkata myös muista Helsinki-suosikeistani, kuten Käpylästä, Kumpulasta, Annalasta ja Vanhankaupunginkoskesta. Kaikki näistä kuuluivat säännöllisesti lenkkireitteihini Käpylässä asuessamme ja silloin tuntui itsestäänselvältä asua kivenheiton päässä niin kauniista paikoista! Täytyy ehdottomasti käydä kesän aikana käppäilemässä pitkästä aikaa Kumpulassa pojan kanssa ja vaikka Kumpulan maauimalassa, joka on ihan huippu lasten kanssa 🙂

Entisenä alppilalaisena koen Helsingissä itselleni mieluisampana alueena juuri Pohjoisen kantakaupungin, Kalliosta Vallilan kautta aina Käpylään asti. Tunnen tuon alueen kuin omat taskuni kun taas vaikkapa Eteläiseen kantakaupunkiin en ole koskaan saanut samanlaista ”yhteyttä”.  En ole oikeastaan koskaan esimerkiksi harkinnut muuttoa Punavuoreen, Kamppiin tai vaikkapa Kruunuhakaan, vaikka mielettömän ihania alueita ovatkin. Aikanaan kävimme katsomassa erästä myytävää asuntoa Töölössä, mutta tuo taisi olla ainoa kerta kun olimme hairahtaa ”tuttujen alueiden” ulkopuolelle. Eikä nyt tietysti edes ole mitään kaikille ”oikeaa” paikkaa, jokaiselle on omat muistonsa ja kokemuksensa elämän varrelta, jotka osittain luovat tunnesiteitä tiettyihin paikkoihin.

Hassua, että Alppila on saattanut yhteen paitsi minut ja Tommin, ystävystyimme myös Jutan kanssa pääosin siksi, että tajusimme asuvamme samassa talossa. Myös työpaikkani oli aikaisemmin pitkään Vallilan kupeessa, joten tuolloin sijoittui koko elämä pääasiassa tuolle alueelle.

 

Mikä on teidän lempparialue Helsingissä?

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Kesän reissuhaaveita

Mainitsin aikaisemmin, ettei kesälle ole juurikaan mitään sen kummempia reissusuunnitelmia. Jyväskylässä piipahdin jo aikaisemmin ja kotimaan matkakohteista haaveilen edelleen kesäisestä Lapista, Porvoosta, pienestä mökki-getawaystä tai reissusta jonnekin todella pieneen maalaiskylään. Kesä on kyllä parasta aikaa lähimatkailulle. Eipä varmasti yllätä, että pieni reissukuume on pikkuhiljaa hiipinyt kehiin ja olenkin tuumaillut mahdollisuutta johonkin pienempään reissuun heinäkuussa, Pohjoismaiden sisällä tai Euroopassa. Olen viettänyt viimeiset kuukaudet niin paljon aikaa kotona, että kieltämättä pieni maisemanvaihto voisi vähän piristää. Tietty kotonakin on ihana lomailla, mutta kun tekee pääasiassa töitä kotoa käsin, piristää kummasti lähteä käymään toisaalla – edes pariksi päiväksi.

Viime kesänä puhuimme Tommin kanssa Lofoottien reissusta ja nyt itseasiassa vähän harmittaa, etteivät Norjan roadtripin suunnitelmat edenneet. Kuinka siistiä olisi ollut kierrellä pohjoista kesällä. Ajaa täältä Lapin kautta Lofooteille saakka tai sitten ensin Ruotsiin ja sieltä Norjan rannikkoa pohjoiseen. Olen lapsena ollut perheen kanssa Norjassa roadtripillä ja se oli kyllä mieletön reissu maisemien suhteen. Meidän auto on kylläkin jo niin rähjä, ettei sillä paljoa roadtrippailla, mutta jos saisimme jossain vaiheessa lainaan äitini asuntoauton, olisi aivan unelma lähteä kokeilemaan perheenä van-lifea (silläkin riskillä, että se olisi täysi katastrofi :D). En ole nimittäin ollut asuntoautossa yötä ikinä, ellei lasketa kun kiersimme Australian rannikkoa pakulla ollessani parivuotias. Harmi, etten oikein muista itse siitä mitään 🙂

Kohteita, joita olen tuumaillut mahdollisiksi kesän minireissun kohteiksi ovat Kööpenhamina ja Biarritz. Köpikseen rakastuin viime kesänä ja siitä saakka olenkin haaveillut sunntaavani sinne uudestaan. Kööpenhamina on ihana kohde kesällä ja jos kaupunki kiinnostaa, niin kannattaa kurkata Köpis-postaukseni ja kohdevinkkini, jotka löytyvät täältä ja täältä. Ystäväni heitti ilmaan myös idean Sisiliasta, se ja Sardinia ovatkin olleet matkahaaveiden listallani jo vuosikausia. Jos teillä on vinkkejä sinne, niin saa ilmiantaa!

Ja nyt kun kerta tuli reissujutuista puhe niin täytyy todeta, että tällä hetkellä ei ole yhtäkään konkreettista matkaa suunnitteilla syksylle tai loppuvuodelle. Ihan jo siitäkin syystä, etten yksinkertaisesti vielä halua uhrata ajatustakaan syksyyn, vaan keskittyä täysillä nauttimaan tästä kesästä. Moni kohde kyllä houkuttaa ja kieltämättä olisi ihanaa taas viettää vaikka joulu jossain auringon alla. Seychellit ja Los Angeles ovat kohteita, joita itse olen eniten tuumaillut. Alkuun mietimme, että lähtisimme pojan kanssa alkusyksystä Portugaliin miehen surffireissun sivuhengareiksi, mutta päätimme sittenkin jättää tuon reissun väliin.

Saapi nähdä mitä reissujuttuja keksitään kesälle. Onko teillä kesäksi reissusuunnitelmia?

 

Lomailetteko Suomessa vai ulkomailla? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Aamuvirkusta ilta-aktiiviksi

Kirjoittelen tätä postausta juuri Punavuoren Relovessa, johon tulin syömään lounasta, tekemään hommia ja istuskelemaan. Olin aamulla eräässä tapaamisessa ja loppupäivän ajattelin viettää keskustassa hengaillen, sekä asioita hoitaen. Tämä aamu oli jotenkin aivan katastrofi. Vaikka heräsin kuuden jälkeen kellonsoittoon, tuli silti niin kiire, että loppupeleissä juoksin aivan hiestä märkänä ehtiäkseni junaan. Koirat eivät suostuneet kunnolla ulos, koska satoi, poika taas taisteli pukemista ja hiusten harjausta vastaan (hänkään ei tykkää yhtään jos joutuu lähtemään kiireellä jonnekin). En löytänyt mistään puhtaita sukkia, vaikka luulin laittaneeni illalla kaikki valmiiksi, loppupeleissä revin kaapista lattialle about kaiken sukkalokeron sisällöstä ja mitäköhän vielä.

Ette ehkä ikinä usko kun kerron, että minusta on alkanut ehkä jossain määrin tulla iltaihminen! Saa nähdä onko kyseessä joku ohimenevä ”ilmiö” vai onko tämä tullut jäädäkseen. Olen nimittäin ollut aamuihminen niin kauan kuin muistan. Jo ala-asteella heräsin aamulla varhain ja olin joskus koululla jo melkein tuntia ennen tunnin alkamista ihmettelemässä. Vuosikausia olen herännyt ilman ongelmia viimeistään kuuden-seitsemän maissa, päivätöissä käydessäni saatoin nousta ylös jo viiden nurkilla. Ennen lasta noudatin parissakin eri työpaikassa liukuman puitteissa 7-15 työaikaa, joka toimi itselläni erinomaisesti.

Rakastin herätä ennen kukonlaulua, juoda kaikessa rauhassa latteöverit, kirjoitella blogiin, kulkea tyhjissä raitiovaunuissa ja mennä toimistolle ensimmäisten joukossa. Vielä viime vuonna heräsin useinkin viiden jälkeen, jolloin ehdin tehdä omia juttuja rauhassa ennen töihin lähtöä ja pojan viemistä tarhaan. Joskus olen jopa sanonut rakastavani aamuja niin, että toisinaan olen jopa odottanut pääseväni illalla aikaisin nukkumaan, jolloin seuraava aamu tulisi nopeammin. Heräsin oikeastaan aina ilman herätyskelloa täysin pirteänä, mutta nykyään taas herään yhä useammin vasta kellonsoittoon. Välillä saatan herätä edelleen todella väsyneenä katsomaan puhelimesta kelloa, mutta patistaa itseni hereille, vaikka vielä väsyttäisikin. Todella harvoin nukun arkena yli seitsemään, vaikka joskus satunnaisesti saatan sen kortin käyttää jos olen jostain syystä valvonut myöhempään tai nukkunut huonosti.

Oikeastaan kärsin nykyään usein aamuisin herättyäni kamalasta jumituksesta, mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Oikeasti, tämä on ihan uutta! Nyt ymmärrän täysin niitä tyyppejä, jotka ovat aamuisin lähes toimintakyvyttömiä. Uskon, että ihmisen biokemia tai hermoston toiminta voi helpostikin muuttua vuosien varrella ja ehkä minulle onkin tässä yrittäjäksi ryhdyttyäni jotenkin käynytkin niin, että sisäinen kello on asteittain siirtynyt ”eri aikaan”? Jos aamuni ovat nykyään niin paljon rauhallisempia, ovat aivoni ehkä alkaneet mukautua elämään, jossa ei tarvitse aamulla olla aivan niin skarppina ja vireystaso nousee vasta puolenpäivän jälkeen? Olen nimittäin lähiaikoina huomannut, että olen nykyään iltapäivisin aivan eri ihminen kuin aamuisin. Mitä ihmettä! Aikaisemmin koin tuottavuuteni olevan huipussaan aamun tunteina, kun taas mitä pidemmälle iltapäivään mentiin, sitä vähemmän jaksoin tehdä paljon keskittymistä ja ajattelua vaativia juttuja. Nykyään taas olen ehkä parhaimmassa työmoodissa juurikin 12-15 välillä. Aikaisin menen kuitenkin edelleen nukkumaan (yleensä noin klo 21-22 hujakoilla), jotta jaksaa herätä viemään poikaa hoitoon. Hassua, onko teille muille käynyt näin, että sisäinen kello tai ”optimaalisen toimintakyvyn ajankohta” muuttuvat esimerkiksi elämäntilanteen muutoksen, vaikkapa erilaisiin työaikoihin siirtymisen vuoksi?

Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että vaikka kotona on hurjan mukava tehdä töitä vaikkapa terassilla bikineissä, niin kärsii tuottavuus omalla kohdallani pitkässä juoksussa myös sillä, että möllötän kotona. Tempo on aivan erilainen kun lähtee muualle tekemään hommia, itse en juurikaan häiriinny pienestä hälystä ympärillä, nykyään enemmänkin kodin hiljaisuus on semmoinen jumittava tekijä, auttaa heti jos laittaa vaikkapa jotain musiikkia soimaan taustalle 🙂 Toisaalta, välillä jo pelkästään samat ympyrät ja yksinolo kotona tekevät huonoa luovuudelle. Välillä tekee ihan hyvää lähteä vaikkapa kaupungille haahuilemaan tai kahvilaan istumaan, ihan vaikka itsekseen. Uusia ideoita tai inspistä voi ilmaantua ihan itsestään.

Eilen kirjoittelin, että aion ensi viikon lomalla herätä aikaisin tekemään hommia, mutta ehkäpä teenkin aivan toisin ja nukumme pojan kanssa niin pitkään kun vain nukuttaa? 🙂 

 

Ps. Anteeksi Ellos-pommitus, mutta pakko mainita lisäedusta, jonka sain eilen sähköpostiin. Koodi 395725 antaa nimittäin 2.7 saakka -30% lisäalen jo alennetuista kesäalen tuotteista. Itse tilasin eilen nämä palmulakanat ja tämän puuvillamaton, jota olin aikaisemminkin tuumaillut yläkertaan. Molemmat olivat -50%, josta lähti vielä pois tuo -30% 🙂 Alevalikoima löytyy täältä!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.