Julkaistu

Kolmenkympin kriisi ottaa ja antaa?

Hyvä ystäväni pohdiskeli tässä taannoin Instassa erästä aihetta, joka on paljon pyörinyt myös omissa ajatuksissani kuluvan vuoden, tai oikeastaan näiden parin viime vuoden aikana. Ajatus tai oikeastaan ehkä dilemma siitä, mitä ihminen tai tarkalleen ottaen tässä tapauksessa tämmöinen esimerkiksi kolmekymppinen nainen oikein haluaa elämältään? Siis loppuelämältään. Voiko sitä edes tässä vaiheessa vielä tietää? Tai ylinpäänsä edes miettiä? Kannattaako ennemmin elää päivä kerrallaan sen hetkisessä flowssa sen sijaan, että pohdiskelisi eläkepäiviään? Vauvavuoden aikana lähti pääni sisällä käyntiin jonkinlainen itsetutkiskelun vaihe, joka muuttuvissa muodoissaan on ollut käynnissä siitä saakka.

Lapseni syntymän jälkeen olen nimittäin käynyt mielessäni paljon keskustelua siitä, kuka minä olen, mikä tarkoitukseni ja paikkani tässä maailmassa on? Mitä minut on luotu tekemään ja kuka on se Iines, joka todella haluan olla ”isona”? Olen pohdiskellut tätä samaista aihetta täällä blogissakin useaan otteeseen, mutta nuo ystäväni mietteet nostivat asian jälleen kerran esille. Hei ihanaa, en olekaan ainut joka tätä on miettinyt lähiaikoina! Omalla kohdallani tämä pohdiskelu on ilmentynyt esimerkiksi itseni ja omien ajatusten tutkiskeluna, prioriteettien pohtimisena ja miettimällä juuri sitä tärkeintä: Kuka minä olen, mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on se, mitä haluan elämässäni toteuttaa?

Sinänsä olen huomannut myös lähipiirissäni samanlaista kolmenkympin kriiseilyä (ja paljon!!!), joka on ilmennyt valitettavan paljon esimerkiksi eroina. Näin oman melko suppean empiirisen tutkimukseni mukaan miehet ja naiset kokevat tämän kriisin (yleensä) hieman eri tavoin. Naiset usein alkavat pohtia näitä elämää suurempia kysymyksiä, ehkä vaihtavat hiustyyliä tai työpaikkaa, kun taas miesten kohdalla on tullut nähtyä useampi tapaus, jossa kriiseily menee siihen pisteeseen, että halutaan ero suunnilleen yhdessä yössä, ”koska oma pää on niin sekaisin”. Tuntuu jopa, että tämä on viime vuosina ollut joku ihme ilmiö. Ystäväni on keksinyt tälle jopa oman termin, ”psykoosijuna” 😀

Miksi monet kolmekymppiset sitten lähtevät sen P-junan kyytiin sen koommin ajattelematta nykyhetkeä pidemmälle? Kai me yksinkertaisesti käsittelemme tapahtumia ja vaikeita asioita niin eri tavoin. Enkä nyt halua tehdä mitään sukupuoliyleistystä, mutta kuten sanoin, olemme ystäväni kanssa yli vuosi keskusteltu tästä ihme ilmiöstä, jossa kolmekymppiset miehet yhtäkkiä jollain tapaa flippaavat, pakkaavat kamansa yhdessä yössä ja päättävät alkaa elämään menetettyjä nuoruusvuosiaan. Ja nimenomaan juuri silloin kolmenkympin tienoilla. Kukin tietysti tavallaan, mutta usein esimerkiksi tunteiden ja vaikeiden asioiden käsittely on miehille huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Ehkä vaikeiden asioiden pakeneminen sitten tuntuu siinä vaiheessa helpoimmalta ratkaisulta? Tai ne nostetaan esiin vasta siinä vaiheessa kun sisällä kuohuu jo niin pahasti, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin keksiä joku äkkipako. Naiset ehkä myös pyrkivät käsittelemään vaikeat asiat heti, kun taas miehillä todellisuus iskee vasta paljon myöhemmin tyyliin ”apua, mitä tässä nyt tapahtuikaan?”

Mitä minä sitten haluan? Tietysti ennen kaikkea olla rakastava, tasapainoinen äiti ja puoliso. Tehdä asioita, jotka tekevät onnellisiksi ja joiden parissa pääsen toteuttamaan itseäni. Mitä tulee esimerkiksi työhön, en halua sen olevan koko elämä tai asia, joka vie enemmän energiaa, kuin antaa takaisin. Haluan tehdä yrittäjähenkistä työtä. Semmoista, jossa saan itse priorisoida asiat, vaikuttaa niihin ja näin ollen myös luoda työstä itselleni mielekästä. Minulle on tärkeää, että näkemyksiäni ja mielipiteitäni kunnioitetaan, sekä niille annetaan arvoa, vaikka toinen ajattelisikin eri tavalla. Suurin unelmani työn saralla olisi edelleen  joskus tulevaisuudessa työ, jota voisin tehdä ainakin osan vuodesta ulkomailta käsin.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin, on nykymaailmassa tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu työ jo vanhanaikainen malli. Toki edelleen monilla aloilla väistämätön seikka, mutta monessa tapauksessa on silkkaa resurssien ja voimavarojen tuhlausta ”pakottaa” työntekijä työskentelemään esimerkiksi epämieluisina kellonaikoina TAI paikassa, jos mahdollisuus muuhunkin olisi olemassa. Itse esimerkiksi pidän usein asiakkaideni kanssa Skype-paltsuja kotisohvalta heidän ollessaan toisessa kaupungissa tai maassa. Tällöin olen itse mukavuusalueellani turvallisessa paikassa ja aikaa säästyy reissaamisenkin suhteen kun ei tarvitse lähteä vain paltsun vuoksi matkustamaan.

Mikäli olisin luonteeltani radikaalimpi, valmis ottamaan suuria riskejä ja haluaisin vaihtaa täysin alaa, panostaisin varmasti jossain vaiheessa enemmän esimerkiksi pipojuttuihini. Laajentaisin toimintaa, avaisin verkkokaupan, veisin hommaa ulkomaille ja kehittelisin valikoimaan myös muita tuotteita. Mutta, homma on vielä kovin harrastepohjalla, eikä resurssit, saati sitten rohkeus riittäisi moiseen. Ideana tuo olisi kuitenkin unelma! Kuinka siistiä olisi viedä Chunky Beanie maailmalle, haha!

Joidenkin asioiden suhteen en edes jaksa miettiä sen pidemmälle. Esimerkiksi sitä, millaisessa kodissa haluan asua kymmenen vuoden kuluttua. Kerrostalo, omakotitalo, toinen kaupunki? Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiimme ja tämmöisissä jutuissa uskon siihen, että aika näyttää. Toki todella monet haaveilevat jo nuoresta saakka esimerkiksi omakotitalosta. En itse ole oikeastaan ikinä kuulunut näihin, vaikka myönnän toki välillä asuvani jossain todella hulppean ihanassa luksuskodissa. Kukapa nyt ei?

Vastaukseni omaan kysymykseeni lieneekin siis kaikessa yksinkertaisuudessaan: Haluan elämältä sitä, että olen onnellinen, elän tasapainoista elämää ja teen mieluisia juttuja. Sitä, että tunnen saavani arvostusta siitä mitä teen.

 

Ovatko nämä asiat pyörineet teillä mielessä? Onko kohdallanne selvää, mitä haluatte loppuelämältä vai uskotteko hetkessä elämiseen tai kohtaloon?

 

 

Ja ps. Kuvissa niitä Lapin ametistikaivokselta itse louhimiani ametisteja! Nuo kaksi suurinta ostin kaivokselta, siis tuon hiotun ja ison möhkäleen, mutta nuo pikkuiset louhin omin kätösin <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Kuinka valita sopiva kristalli?

Olen aikaisemmin kirjoitellut kristalleista, intuitiosta ja siitä kuinka jälkimmäinen usein toimii tehokkaana ohjaajana kristalleja ja kiviä valitessa. On ollut aivan ihana saada teiltä viestejä siitä, kuinka olette ajautuneet kivien maailmaan. Se on kyllä jännä, kuinka koukuttavia juttuja nämä ovat. Ensimmäisen kiven tai kristallin jälkeen alkaa niitä ihan huomaamattaan pikkuhiljaa kerääntyä, hups! Kivihulluus onkin pian jo hyvää vauhtia käynnissä ja alkaa enemmän myös perehtymään niiden ominaisuuksiin. Tai näin on ainakin käynyt itselläni 🙂

Kun katselet eri kiviä, kiinnittyy katseesi usein johonkin yhteen tiettyyn. Nostat sen ehkä käteesi ihasteltavaksi ja varmasti juuri siinä kyseisessä kappaleessa on ollut jotain sen verran erityistä, että huomiosi on alunperin kiinnittynyt juuri siihen. Usein juuri se ensimmäinen poimituksi asti tullut kivi on se ”oikea”. Hassua on kuinka esimerkiksi kivikauppa Seraphinen täti aina osaa sanoa, mikä kivi on se oikea (ja omalla kohdallani aina se ensimmäisenä napattu).

Netistä löytyy joitakin ”kristallitestejäkin”, joiden perusteella voi ikäänkuin harjoittaa intuitioleikkiä etänä – katsella eri kiviä, valita se joka johon katse eniten kiinnittyy ja lukea kyseisen kiven hoitavista, puhdistavista tai tasapainoittavista ominaisuuksista. Itse koen kausia, jolloin tavallaan tunnen erityistä vetoa juuri tiettyjä kiviä kohtaan. Uskon itse siihen, että keho kertoo sen hetkisestä mielentilasta ja siitä, mitä se kulloinkin ”tarvitsee”. Välillä rauhoittavaa ametistia, sitten taas maadoittavaa savukvartsia tai kenties energioita selkeyttävää ja intuitiota vahvistavaa kirkasta kvartsia. Jauhan kyllä jatkuvasti siitä ennustajakäynnistä, mutta ennustaja kertoi myös mitä kiviä juuri nyt tarvitsen! Kuulemma kaikkea vihreää ja purppuraa, jotka auttavat aurani värejä eheytymään 😀 Itseasiassa ametisti on ollut jo jonkin aikaa ihan lemppari!

Tein muutama viikko taaksepäin tämmöisen ristikon kivistä ja leikin pojan kanssa ”kivipeliä”, tämä sai poimia kiinnostavan ja ihan jännityksellä katsoin, että mikä on pienen mielestä kiinnostavin! Taisi olla tuo vihertävä valtameri-jaspis, toinen oikealle vasemmasta reunasta alimmalta riviltä. Välillä on hauska pelata kivitestiä ihan omankin kivikokoelman kanssa ja katsoa, että mikä vaikuttaa juuri silloin kiinnostavimmalta. Voi vaihdella nimittäin päivän tai viikon mukaan, tosin muutamat kivet ovat ainakin itselläni semmoisia vakiosuosikkeja (esimerkiksi näistä kuvien kivistä tuo vaalean turkoosi amatsoniitti, eli unikiveni ja oikean alakulman savukvartsi). Vähän aikaa sitten oli semmoinen kausi, että oli kuukivi aina mukana laukussa.

Jos joku näistä kiinnitti erityisesti teidän huomion, niin voin kertoa kiven nimen kommenttiboksissa, niin pääsette tutkailemaan! ???

 

Ps. Pakko myös vinkata täällä pari päivää sitten IG Storiesissa vilauttamaani ”kristalliraamattua”, haha! Tilasin kirjan joskus kesällä ja vaikka eri kivien ominaisuudet olivatkin/ ovatkin melko tuttuja, niin tuo kirja on siitä hauska, että aina jos haluat tutkia jotain tiettyä kiveä, löytää sen helposti kirjasta vaikkapa iltalukemisena 🙂 Itse tilasin kirjan Adlibriksestä, josta se aikaisemmin oli loppu, mutta tuli kesällä vihdoin taas varastoon!

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Julkaistu

Wellness-hittejä Los Angelesissa

Lupasin tutkailla reissussa hieman terveysvillitysten uusia tuulia ja muutamiin seikkoihin tulikin kiinnitettyä Los Angelesissa huomiota. Onhan kaupunki kuitenkin edelläkävijä, mitä tulee hyvinvointiin, kuumimpiin terveystrendeihin ja toki myös niihin ”hihhulijuttuihin”, heh. Tässä samassa esittelen myös muutamia terveysaiheisia ostoksia, joita tuli reissusta tehtyä. Ajattelin myöhemmin myös ehkä tehdä postauksen kiviostoksistani, kiinnostaisiko teitä semmoinen?

Adaptogeeniset valmisteet. Voisin todeta, että ainakin omasta mielestäni superfoodit sun muut ovat huomattavasti enemmän pinnalla meillä Suomessa (ja siis yleisesti Euroopassa) kuin Kaliforniassa, jossa ne tuntuvat olevan  aivan ”uusi ja ihmeellinen” juttu. Toki erikoisempia juttuja löytyy, mutta en koe, että aihe kokonaisuudessaan olisi paljoa meitä edellä.Ja mainittakoon, että ihan sama juttu luonnonkosmetiikan kanssa! Suomessa ollaan kyllä ihan eri skaalassa luonnonkosmetiikan yleisyyden suhteen. Tämä siis oma havaintoni, mutta parin viime vuoden aikana olen pistänyt merkille, että esimerkiksi Sephoralle on pikkuhiljaa tullut myyntiin enemmän luonnonkosmetiikkaa. Terveellinen ruokavalio ja yleisesti terveelliset elämäntavat kun ovat meille suomalaisille enemmänkin itsestäänselvyys, mutta ehei, sama ei päde Jenkeissä. Jos suomalainen tilaa ravintolassa normaalin annoksen, on se Jenkkilän mittakaavalla vähintään jostain ”dietti-menusta”. Ehkä tämän hetken hypetetyin juttu Kaliforniassa on juuri Moon Juice, jonka valikoimista löytyy todella mielenkiintosia adaptogeenisia dusteja, ihonhoitoa ja ihania mehuja. Itsekin ostin muutaman purkin ja ajattelin myöhemmin postailla näistä tarkemmin 🙂

Probioottiset juomat. Enää ei vain kombucha ole se juttu, vaan oheisilmiönä on rinnalle ilmestynyt laidasta laitaan vaikka mitä probioottisia kefir-terveysjuomia. Melko pitkälle on tultu niistä lähes kymmenen vuoden takaisista ensimmäisistä (”terveellisistä”) vitamiinivesistä 😀 Erilaisia probioottisia juomia on kirjaimellisesti hyllykaupalla. Hassua kun kombucha on vasta ihan lähiaikoina yleistynyt Suomessa ja muualla ollaan jo siirrytty ihan muihin villityksiin. Ja mitä tulee probiootteihin, on myös niillä aivan valtava markkina Jenkeissä!!! Hyllyt notkuvat probioottivalmisteita ja tämähän on aivan loistava juttu. Toivottavasti meillä Suomessakin pian herätään enemmän siihen, että probiootit kuuluvat oikeasti jokapäiväiseen arkeen, eikä vain sinne lomamatkoille kuuriluontoisesti!

Ayurveda. Olen itsekin innostunut tutkimaan ayurvedaa ja vielä innokkaammin löydettyäni oman ayurvedisen kehotyyppini, vatan. Tuolla ylempänä mainitsinkin jo adaptogeenisista yrteistä, jotka paljolti liittyvät juuri ayurvedaan ja perinteiseen intialaiseen lääketieteeseen, mutta aihe oli paljon pinnalla myös muuten. Aiheesta on jo jonkin aikaa pitänyt tehdä postaus, mutten ole vielä ehtinyt!


CBD ja kannabis, tottakai. Molemmathan ovat tätä nykyä laillisia Kaliforniassa, kannabis myös viihdekäyttöön. Kannabioidi CBD ei tosin ole psykoaktiivinen tai luokitella millään tasolla huumausaineeksi, mutta myös se on ollut jo jonkin aikaa terveysvaikutuksiensa puolesta suuren hypetyksen alla. Pikkuhiljaa myös täällä Suomessa, missä kaikki kannabioidit ikävä kyllä vielä toistaiseksi vahvasti yhdistetään meillä vielä laittomaan kannabikseen. Kannabistuotteita vilisee Kaliforniassa vaikka missä. Kannabis-ihonhoitotuotteita, CBD-pirtelöitä, tuoksusuitsukkeita… CBD-öljyn sanotaan vaikuttavan kehossa suotuisasti vaikka mihin. Vastustuskyky, ahdistuneisuus, masennus, univaikeudet, epilepsia.. Myös itse ostin reissusta CBD-kapseleita, joita lemppari-kivikauppani täti suositteli. Näitä nyt tosin ei saanut kuljettaa Suomeen. Anyway, tepsii todella hyvin esimerkiksi stressin ja ahdistuksen hoitoon ilman mitään sivuvaikutuksia.

Salvia, Palo Santo ja muut poltettavat yrtit, joita mm. Amerikan alkuperäisväestöt ovat käyttäneet jo vuosituhansia. Kirjoittelin keväällä kodin energiapuhdistuksesta valkoisen salvian avulla (postaus täällä!). Loseissa kyse ei ole enää mistään erikoisesta jutusta, vaan niin peruskaaurasta, että salviaa ja palo santoa myydään jopa ihan ruokakaupoissa. Miettikää!! Me ostetaan Prismasta Tolua ja Kaliforniassa koti suitsutellaan puhtaaksi negatiivisista energioista suitsuttelemalla valkoistan salviaa, haha!

Kristallit, suitsukkeet, manifestointi-kynttilät, joita polttamalla voit manifestoida esimerkiksi rahaa, rakkautta tai positiivista energiaa… Sanoisinko, että näistä on kovaa vauhtia tulossa melko mainstream-juttu ja esimerkiksi Silver Lakessa vierailemani House of Intuition oli ehkä jopa liian teennäinen omaan makuuni. Homma on selkeästi, ikävä kyllä, karkaamassa sinne trendien vietäväksi ja enemmän juuri rahastusmeininkiin. House of intuition oli kiva kokemus, mutta tähän mennessä ei mikään voita Hermosan aivan parasta Soothe your soulia, joka on niin ihanan autenttinen paikka, että parempaa saa etsiä!

Aromaterapia. Eteeristen öljyjen hypetys oli myös ihan eri luokkaa kuin ennen. Onhan aromaterapia yleistynyt hurjasti myös meillä, mutta mitä tulee salviaan ja palo santoon, olivat myös eteeriset öljyt vakiokamaa ihan ruokakaupoissakin. Whole Foodsissa myytiin jopa kompakteja matka-diffuusereita, vitsi kun jäi hieman kaivelemaan, etten ostanut 🙂

Itse intouduin öljyjen lisäksi ostamaan myös The Aromateraphy Biblen, jossa on todella monipuolisesti kaikki aromaterapiasta, johon ajattelin paneutua nyt entistäkin syvemmin. Kirja löytyy netistä 12 eurolla täältä, mikäli kiinnostaa teitäkin 🙂 Diffuuserituprutteluiden lisäksi hyödyntämään sitä myös ihonhoidossa ja ehkä kokeilla sekoittelemaan jonkin oman ihoöljyn. Heti ekana ajattelin tehdä selluliittiöljyn, haha.

Moon Juicelta lähti matkaan kolme eri dustia. Nämä ovat wellness-piireissä ehkä hypetetyin juttu tällä hetkellä ja pakkohan näitä on päästä kokeilemaan! Ostin kolme adaptogeenisia yrttejä sisältävää valmistetta: Dream Dust rauhoittaa ja auttaa levolliseen uneen, Spirit Dust rauhoittaa mieltä, avartaa tietoisuutta, sekä lievittää stressiä ja uusin valmiste Super You on kapseleina käytettävä valmiste, joka auttaa taistelemaan stressiä vastaan ja tutkimusten mukaan alentaa kehon kortisolitasoja. Tämä lähtee piakkoin testiin kuukauden kuurina! Tähän saakka olen kokeillut Dream Dustia ja pakko sanoa, että kyllä, niinä iltoina kun otin dustia, nukahdin helpommin, sekä nukuin yöni huomattavasti sikeämmin ja levollisemmin. Moon Juicen tuotteita muuten myytiin myös Sephorassa, joten jos teillä on suunnitelmissa reissua Jenkkeihin, niin käykää kurkkaamassa.

Asia, joka jäi harmittamaan, oli etten koskaan ehtinyt käydä siellä pastlife regressiossa 🙁 Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten joskus! Täytyypä huvikseen yrittää tutkia, jos jollain tuurilla täältä Suomesta löytyisi joku sitä tekevä.

Ps. Kun purin matkalaukkuani, niin löysin sisältä TSA:n lappusen, että olivat käyneet laukun sisältöä läpi. Ilmeisesti nämä hihhuliostokseni ovat olleet myös rajaviranomaisille liian outoja 😀

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kulutushysteriaa ja kasvihuoneilmiötä

Voin todeta, etten kymmenen vuotta taaksepäin juurikaan ajatellut ilmaston lämpenemistä. Mitä nyt siis tulee omiin arkisiin valintoihin. Enkä usko olevani ainoa, asia ei yksinkertaisesti ollut vielä niin tapetilla. Päinvastoin, vuoden 2008 talousnotkahduksen jälkeen asia, josta uutisissa jaksettiin jauhaa loputtomiin, oli talouskasvu ja se, kuinka ihmiset on saatava kuluttamaan rahaa. Itsekin elin vuosia jossain ihme talouskuplassa, että hei, tämähän on vain hyvä, teen tavallaan hyvää Suomelle shoppailemalla. Ehh…

Sen jälkeen kun vaihdoin alaa, en ole ihan kamalasti syventynyt talousnäkymiin. Siis tottakai luen uutisia ja haluan olla perusjutuista selvillä, mutta jostain syystä semmoinen jatkuva ankeilu talouden suhteen lannistaa. Tulee huonoja uutisia, sitten taas vähän parempia ja sama homma pyörii yhä uudelleen. En vain jaksa kuunnella sitä samaa vanhaa vuodesta toiseen, enkä nyt tällä tarkoita, etten olisi kiinnostunut taloudestamme, mutta silti. Jatkuva negatiivisuus ärsyttää, kaikessa. Siksi tuntuu välillä jopa helpommalta vaihtoehto elää omassa kuplassa, tietämättä talouden uusimmista näkymistä, millaiseen pieneen nousuun tai laskuun on menty BKT:n osalta.

Hassua kuinka juuri reissussa havahduin itse siihen, kuinka vähän todella shoppailen nykyään. Edes reissussa! Yleensä olen matkoilla shoppaillut edes vähän ja nytkin tein listan siitä, mitä tarpeellista pitäisi hankkia. Loppupeleissä en kuitenkaan ostanut juuri mitään. Tai no, kiviä, aromaattisia öljyjä, kirjan, Moon Juicen dusteja ja muutaman käsityönä tehdyn korun. Ja pojalle Patagonian untsikan. Siinäpä oikeastaan ostokseni. Nykyään ahdistaa vaaterekit täynnä retkuja ja ajatus siitä, että ostaisin jotain turhaa. Nytkin olisin tarvinnut uudet juoksulenkkarit, jotka olen usein uusinut noin 3-5v välein, mutta en sitten jotenkin raaskinut ostaa niitäkään ja päätin, että mennään sitten vanhoilla. Sama homma tennareiden kanssa.

Sitten tuleekin se ristiriita. Kulutuksen vähentäminen ja vihreät valinnat ovat olleet kuuma puheenaihe jo pitkään. Kun vielä hetki sitten haluttiin, että me kuluttaisimme sen minkä ehdimme, nyt sitten taas, että emme. Mikä sitten on oikea vaihtoehto? Auttaa talouskasvua vai maapalloa? Karu totuushan on kuitenkin, että ilman maapalloa ei talouskasvua tai ylinpäänsä mitään muutakaan. Miten se silti on edelleen jotenkin niin vaikea asia joillekin ymmärtää?

Kulutuksensa pohtiminen ei kuitenkaan tarkoita, ettet saisi kuluttaa tai ostaa mitään. Jokainen meistä voi tehdä hyviä tekoja jo pienillä arkisilla valinnoilla. Suosia eettisiä ja ekologisia brändejä, miettiä kahdesti ennen sen polyesterivaatteen ostamista, valita ajoittain esimerkiksi käytettyjä tavaroita tai 2nd handiä ja vaihtaa kosmetiikka luonnolliseen. Se, että ajattelee pidemmälle, ei tarvitse tarkoittaa asioista luopumista. Päinvastoin, koen itse saaneeni omilla paremmilla valinnoillani hyvän mielen lisäksi myös huomattavasti parempia tuotteita. Bye bye kertakäyttövaateteollisuus ja semmoinen ostaminen vain ostamisen ilosta.

Kirjoitin tovi taaksepäin ajatuksistani luopua punaisesta lihasta. Myönnän, että pääasiassa juuri ympäristösyistä. Koska kuitenkin vielä matkustan, haluan kompensoida sitä jollain tavalla ja onhan lihateollisuus kuitenkin yksi suurimmista kuormittajista. Jos joku toinen välttää lihaa eläinten vuoksi, on oma syyni maapallon tulevaisuus. Kyllä, koska jälleen, ilman maapalloa ei myöskään ole eläimiä tai meitä ihmisiäkään, joten vaikka eläinrakas olenkin, pyrin ajattelemaan tätä suuremmassa kuvassa. Mitä sitten tulee matkailuun ja lentämiseen, koen tekeväni muilla arjen osa-alueilla tietoisia valintoja kompensoidakseni lentopäästöjä ja olen päättänyt jatkossa maksaa myös vapaaehtoisia päästömaksuja.

Se, että muita syyllistetään, ei auta mikään. Asiasta keskustelu, hyvä esimerkki ja se, että tekee jotain, ovat juuri niitä avainjuttuja. Luulen, että yksi syy sille, miksi jotkut eivät ole ”lämmenneet” ekologisemmalle arjelle, on juuri mielikuva siitä, että jos siihen lähtee mukaan, täytyy vetää homma ”kaikki tai ei mitään”-meiningillä ja heittäytyä kertaheitolla täydelliseksi ituhipiksi. Juttu kun nimenomaan onkin se, että jos jokainen tekee edes yhden pienen muutoksen, oli se sitten sähkösopimuksen vaihtaminen vihreämpään tai lihankulutuksen vähentäminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja pahimmillaan voi syyllistäminen ja parjaaminen johtaa ikävään vastareaktioon, jossa ekologisuus ja ympäristöasiat yhdistetään ärsyttävään pakkopullaan, jota ympäristömieliset ”tuputtavat”. Emmehän me tahdo tätä?

Enkä tarkoita, että tämä koskisi kaikkea tai kaikkia, mutta kärjistettynä: Myös ovesi takana käyvät erään uskonnon edustajat ajattelevat vain hyvää, mutta miksi se tuntuu ihmisistä ärsyttävältä? Koska joku toinen astuu epämukavuusalueellemme ja tulee tunne siitä, että meille sanellaan ehdot, kuinka elää. Eihän valinta tällöin lähde meistä itsestämme? Eikä siinä, että uskonnossa todellakaan olisi mitään väärää, ajavathan hekin asiaa paremman maailman puolesta, mutta myös uskon suhteen koen itse, että kyse on yksilön omasta valinnasta ja ajautumisesta itselleen sopivan uskon pariin. Ei siitä, että joku tulee ovesi taakse ja käskee, että tulee tehdä näin ja näin.

Ei vihreän elämäntavan pitäisi olla mikään kilpailu siitä, kuka elää parhaiten ja kuka matkustaa vähiten, vaan nimenomaan vastuullisempi elämäntapa, joka lähtee itsestään ja niistä omista valinnoista, jotka parhaiten istuvat omaan arkeen. Joten sen sijaan, että parjattaisiin muiden tekemisiä ja kritisoitaisiin heitä valinnoistaan, tarvitaan oman näkemykseni mukaan positiivisuutta ja kannustamista. Ilmapiiri, jossa sekin, että teet niitä aivan pieniä asioita, on vaikutusta suurempaan. Haukut ja sormella osoittaminen ei auta ketään. Mielestäni on ihanaa tehdä vihreitä valintoja ja elää paremmin, mutta juuri sillä lähtökohdalla, että se lähtee minusta itsestäni ja halustani tehdä muutoksia, eikä siitä, että joku toinen sanoo, että vain huono ihminen tekee sitä tai tätä. Mitä tulee tuleviin sukupolviin, tulee sopeutuminen olemaan huomattavasti helpompaa heille. Maailma muuttuu ja nykypäivän lapset eivät edes tiedä vanhasta, ekologinen elämäntapa on ainakin toivottavasti heille enemmän itsestäänselvyys kuin meille, jotka olemme eläneet läpi tämän muutoskauden. Tämäkin on kuitenkin meidän vastuullamme. Kuinka viemme hyvää ajattelutapaa eteenpäin hyvässä hengessä?

Kuka on mukana?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Selvännäkijän kertomaa..

Mainitsinkin IG Storiesissa pikaisesti käynnistäni ennustajalla, taas. Tällä kertaa tosin hieman paremmin kokemuksin kuin viime talvena, jolloin kävin täällä Loseissa ihan höpöhöpö-tarot readingsissä. Nyt halusin etsiä jonkun ”luotettavamman” ja kyselinkin eräältä ystävältäni, joka suositteli lähettyvillä Redondon puolella Madame Bonnieta. Pyörä alle ja sinne siis! Loseissa ”Psychic” ja ”Tarot readings”-kyltit ovat ihan perusjuttuja, jotka näin suomalaiselle tosin sitäkin erikoisempi näky.. Mutta kuten tuo edellinen ennustajakokemukseni kertoi, löytyy täältä tekijöitä varsin moneen lähtöön. Paljon hyviä tyyppejä, mutta samalla myös paljon huijareita, sekä suoraan sanoen ihan sitä täyttä shittiä ja huuhaata. Toki myös ennustajat tekevät bisnestä ja saattavat esimerkiksi tarjota auttavansa ratkaisemaan jotain ongelmia asiakkaan elämässä tai karkoittavansa pahoja energioita tai kirouksia, jos siis maksat tottakai… Melko veemäistä touhua siis pahimmillaan! Kuka nyt haluaisi jäädä odottelemaan kirouksen kouriin..?!

Lähdin ennustukseen varsin ennakkoluulottomasti ja ilman mitään sen kummempia odotuksia. Suhtaudun näihin juttuihin avoimin mielin, mutta silti terveen kriittisesti. Silti ennustajalle meneminen jännittää ihan kamalasti! Olen aikaisemmin käynyt myös ystäväni tekemässä tarot-ennustuksessa ja myös se on jännittänyt ihan superpaljon. En odota saavani mitään järisyttäviä paljastuksia tulevaisuudesta, totuuksia itsestäni ja läheisistäni, vaan uteliaisuus ja mielenkiinto ovat asiat, jotka ajavat ennustajan luokse. Kuka nyt ei haluaisi uteliaisuuttaan testata, että osuuko ennustaja oikeaan? Ainahan on tietysti plussaa, jos käynti ylittää odotukset. Kuten esimerkiksi tällä kertaa… Ihan kamalan yksityiskohtaisesti en halua avata käsiteltyjä ja esiin nousseita aiheita, mutta jotain kuitenkin 🙂

Valitsin ennustustavaksi tarot-korttien, käsistä ennustamisen ja ”psychic-readingin” yhdistelmän, jossa ennustaja tulkitsi kaikkien näiden menetelmien avulla. Kämmenistä ennustettiin katsomalla uria ja viivoja, jotka kertoivat terveydestä, omasta psyykkeestä ja perhesuhteista. Hän tulkitsi myös tarotien avulla, sekä ”selvännäön” avulla, jossa ennustaja siis kirjaimellisesti näki ja aisti asioita, sekä energioita elämästäni ja tulevaisuudesta. Sessio kesti noin 45min ja lisäksi sain lopussa kysyä itse asioita.

Mielenkiintoista oli, kuinka ennustaja osasi kertoa minusta esimerkiksi seuraavaa: Olen luova ihminen ja hän näki, että luovuus tulee ensi vuoden aikana kasvamaan ja kehittymään entisestään. Tuo prosessi liittyy henkiseen eheytymiseeni, joka on parhaillaan käynnissä. Prosessiin, jossa etsin itseäni. Kuten jo ennalta tiesinkin, olen todella herkkä ulkopuolisille energioille. Esimerkiksi ympärillä oleva negatiivisuus vaikuttaa minuun vahvasti ja saa minut helposti pois tolaltaan. Siksi minun pitäisi panostaa ihmisiin ja ympäristöön, jotka antavat positiivista energiaa, sen sijaan, että imisin itseeni ympäriltä negatiivisuutta ja antaisin sen vaikuttaa itseeni.

Ja tämä on niin totta. Ympärillä oleva negatiivisuus vaikuttaa todella helposti minuun ja jos joku on esimerkiksi huonolla tuulella, imen helposti sitä huonotuulisuutta itseeni. En kestä, jos joku on ympärilläni kiukkuisena, koska nuo negatiiviset tunteet tarttuvat minuun todella helposti. Samoin, jos esimerkiksi ystävälläni on vaikeaa, imen helposti itseeni myös muiden murheita ja jään vatvomaan asioita, jotka eivät välttämättä suoranaisesti edes vaikuta omaan elämääni.

Asia, jota heti alkuun pelästyin, oli tuo kuoleman kortti, jonka ennustaja poimi heti ensimmäisenä. Taroteissahan symbolit ovat tulkinnallisia, eli esimerkiksi kuolema voi tarkoittaa jonkun kauden päättymistä, uusia alkuja. Olen ohimennen maininnut myös täällä henkilökohtaisesta kriisistäni, jota olen lähikuukausien aikana käsitellyt. Itseni etsimistä ja sitä, kuinka olen jollain tavalla kokenut olevani hukassa. No, sattumalta käsittelimme paljon juuri tätä aihetta ja kuulemma aurani on tällä hetkellä harmaa ja sen värit ovat haalistuneet pois. Lähikuukausien ja ensi vuoden prosessi on eheyttää juuri itseäni ja löytää värini uudelleen.

Ennustaja tiesi myös lapsestamme, siitä että luovuuteni liittyy kirjoittamiseen, perhesuhteistani ja muita asioita, joita en tosiaankaan ollut paljastanut. Sekä lisäksi eräitä lähikuukausina tapahtuneita melko vaikeita juttuja, joita en ole täälläkään käsitellyt. Hän ihmetteli, miksei näe tiettyyn aiheeseen liittyviä energioita juuri tällä hetkellä, kunnes selitin mistä se johtuu ja ettei tietty asia ole ollut lähikuukausina läsnä elämässäni. Lisäksi sain kuulla tulevista tapahtumista todella tarkkaan. Ensi vuoden alkupuolella elämääni astuu henkilö tuoden mukanaan erään asian. Kotiimme liittyviä seikkoja, rahaan liittyviä yksityiskohtia esimerkiksi matkustamiseen liittyen ja muuta todella yksityiskohtaista.

Hassua, että hän kertoi asiat todella spesifisti kuukausien tarkkuudella. Ystävämme oli kanssani ennustajalla ja myös hänellä oli todella häkeltyneet kokemukset. Huh, jotenkin hämmentävää, miten joku ihminen voi tietää jotain asioita. Olipa sitten kyse oikeista kyvyistä tai vain hyvästä ihmistuntemuksesta, melko erikoista kuitenkin.

Ei voi muuta sanoa kun huhhuh, aikamoista! Nyt sitten täytyy vain odotella, että pitävätkö ennustukset paikkansa 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.