Julkaistu

Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Tarot-taikoja ja urapohdintoja

Olen viime viikkoina harjoitellut tarot-korttien kanssa. Tehnyt pienimuotoisia tulkintoja, erilaisia spreadeja, kysynyt kysymyksiä, poiminut päivän kortteja ja muuta tuommoista pientä, joilla saa helposti tuntumaa kortteihin ja niiden symboliikkaan.

Mikä taroteissa on oikeasti tosi jännä, on se kuinka ne merkitykselliset kortit ja symbolit tulevat aina jotain kautta luoksesi. Tiedättekö, pudotat esimerkiksi pakasta yhden ainoan kortin, joka on juuri samainen, jota olet aikasemmin samana päivänä ihmetellyt. Tai sitten poimit moneen kertaan sekoitetusta pakasta kaksi kertaa peräkkäin tismalleen saman kortin samantyylisen kysymyksen yhteydessä. Omalla kohdallani nousevat tietyt kortit aina välillä esille ja nyt itseasiassa kävi mystinen sattuma juuri tämän kolikoiden kaksi-kortin kanssa, jonka poimin viikon sisällä kahtena eri päivänä kysyessäni lähestulkoon samaa työelämään liittyvää kysymystä. Mikä minusta tulee ”isona”? Palkkatyö vai oma yritys? No, kortin vastaus on selkeä. Toisaalta pallottelua kahden asian (eli juuri tämän kysymyksen äärellä) ja sitten kuitenkin  viesti mennä fiiliksen mukaan, go with the flow ja pitää kivaa.

En ole koskaan ikinä aikaisemmin ollut se tyyppi, joka menee työhön liittyen fiiliksen mukaan. Siksi nämä tulevat kuukaudet kieltämättä hieman jännittävätkin, mutta toisaalta, jos uskaltaa heittäytyä, ottaa riskejä ja katsoa uusien mahdollisuuksien taakse, voi saavuttaa niin paljon enemmän kuin toimimalla pelkästään rationaalisuuden johdattamana. Ehkä joskus on hyvä pysähtyä hetkeen ja katsoa mitä elämä tuo eteen?

Olen ehkä tullut siihen lopputulokseen, että en välttämättä tule ikinä löytämään työn ja uran suhteen ratkaisua, joka olisi itselleni lopullinen. Siis lopullinen siltä kantilta, että se olisi koko loppuelämän juttu. Toisaalta sitten, miksi edes pitäisi? Ei minusta ole tekemään samaa asiaa hautaan asti. Miksi ei siis voisi tehdä eri asioita? Eri urajaksoja, jolloin keskityt erilaisiin projekteihin, eri aihekokonaisuuksiin, ilman että se olisi välttämättä lopullista. Olla yrittäjä, mutta tehdä joskus myös toisen nimiin töitä. Eihän mikään tässä maailmassa ole ennakkoon määriteltyä, vaan maailma ympärilläkin muuttuu jatkuvasti. Mikseivät myös työelämä ja ura siinä sivussa?

Olen itse tehnyt työurani aikana juttuja laidasta laitaan. Silti sitä usein ajatellaan, että kaikki muu on turhaa, paitsi ”sen oikean” työn tai alan löytäminen. Kuin kaikki vanha ja koettu pitäisi unohtaa ja keskittyä siihen, mikä on nyt. Mutta työminähän kehittyy jatkuvasti ja on ihan loputon prosessi, mikäli vain annat itsellesi luvan oppia ja kehittyä. Kaikki mitä olet tehnyt, oppinut, oivaltanut ja minkä eteen olet ehkä raatanutkin, ovat muovanneet sinusta sen, joka olet tänä päivänä. Ilman niitä virhevalintoja tai hyppyjä tuntemattomaan, et olisi sama tyyppi kuin tänä päivänä. Jonkun toisen korvaan voisi tämmöinen itse toteuttamani ”perustanpa yrityksen, otan loparit ja lähden maailmanympärysmatkalle”-kortti kuulostaa jopa sopimattomalta työuraa ajatellen. Mutta mitäs sitten jossei koskaan kokeile?

Tietysti toimeentulo mietityttää aina, eikä aina ole yksinkertaisesti rahan puolestakaan mahdollisuutta vain haahuilla, tehdä ainoastaan kivoja juttuja ja sitä, mihin on fiilistä. Mutta silloin kun se mahdollisuus on edes tilapäisesti, pitäisi se ehdottomasti käyttää. Tottakai ovat yrittäjyys ja päivätyön lopettaminen tuoneet myös omalla kohdallani tietynlaista epävarmuutta toimeentulon suhteen, sekä muutenkin omasta valinnastani laskenut ansiotasoa. Sinänsä hassua, että juuri tällä hetkellä tuntuu niin paljon paremmalta olla juuri näin, vaikka tienaisikin vähemmän rahaa. Mitä väliä palkan suuruudella loppupeleissä on? Pääasiahan on kuitenkin se, että on tyytyväinen ja onnellinen. Sekä se, että on varaa ja mahdollisuus tehdä niitä asioita, jotka itse kokee mielekkäiksi. Vaikka nytkään ei tekemistä ja hommaa puutu, arvostan juuri tällä hetkellä paljon esimerkiksi tietynlaista joustavuutta. Että voin suunnitella työt ja jutut perheen mukaan, sekä toimia missä ja milloin haluan.

No, loppupeleissä oli tuon kortin symboliikka melko samaa tämän tekstin kanssa. Palloilua, eri vaihtoehtojen puntarointia, tasapainottelua eri asioiden kanssa, priotisointia, sekä ehkä myös kiertokulkua uuden ja vanhan välillä. Sanoinhan, nämä osuvat aina kohdilleen!

 

Näettekö te työuran erilaisina kehittävinä jaksoina vai yhtenä kokonaisuutena? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Julkaistu

Kristallit reissussa

Tuskailin ennen matkaa sen kanssa, että mitkä kivet pakkaan mukaan reissuun, haha! Toki näiden suhteen mennään vahvasti intuitiolla, mutta ajattelin esitellä teille kivet ja kristallit, jotka pakkasin mukaan maailmalle. Näiden jälkeen tosin nappasin mukaan vielä muutaman extran, kuten savukvartsin ja mustan turmaliinin. Myös täältä matkalta on tullut ostettua muutamia kiviä ja voisin jossain vaiheessa tehdä niistä ihan oman postauksensa 💎

Mukaan reissuun lähtivät:

 

Amatsoniitti. Vaalean vihreä kivi on unikiveni ja itseasiassa ihan ensimmäisiä kiviäni, sekä myös yksi suosikeistani. Tätä kannan usein mukana, käsilaukussa, matkoilla jne.. En oikein tiedä mikä tässä on, mutta tämä tosissaan saa mielen rauhoittumaan. Ehkä silläkin on merkitystä, että turkoosi on yksi lempiväreistäni. Amatsoniitin sanotaan tepsivän erityisesti stressiin ja rauhoittavan kaaoksen keskellä. Hoitava kivi energisoi myös sydänchakraa ja auttaa käsittelemään tunneperäisiä traumoja.

Ruby in fuchsite. Violetin, vihreän ja turkoosin sävyinen kivi on nimensä mukaisesti rubiinin ja fuksiitin sekoitus. Rubiini on horoskooppimerkkini leijonan nimikkokivi ja ehkä siksi tunnenkin erityistä vetoa tähän? Positiivisuutta, energisyyttä ja motivaatiota tuova kivi kannustaa tavoittelemaan omia unelmiaan. Jään monesti ihan tämän lumoihin tutkimaan kiven kuvioita ja varsinkin noita rubiini-osia. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista kivistäni!

Melaniitti (musta garnet). Tämän ostin syksyllä Loseista, enkä edes tainnut koskaan esitellä kiveä, josta on tullut yksi suosikkini. Olin pyytänyt kivikaupan vitriinistä katseltavaksi ihan muut kivet, kunnes omistaja kysyi, että olenko kuullut tästä, joka on todella vahvasti maadoittava kivi. Melaniitti on kuulemma melko harvinainen ja tämä pieni kivi oli itseasiassa melko hintavakin (tai siis muistaakseni reippaasti yli kympin tai sinnepäin). Jotenkin tuli fiilis, että tämä minun oli tarkoituskin löytää, joten tietty ostin sen. Melaniitin sanotaan karkoittavan painajaisia ja tuovan positiivisuutta elämään.

Ametisti. Tämä on syksyllä Luoston ametistikaivokselta ostettu, eli siis suomalainen ametisti. Ominaisuuksiltaan on ametisti varsin monipuolinen! Suojeleva kivi auttaa karkoittamaan negatiivisuutta, lievittää stressiä ja vähentää ahdistuneisuutta. Ametisti on myös erinomainen kivi meditaatiokiveksi ja nostamaan luovuutta. Onpa sen sanottu auttavan myös unettomuuden hoidossa. Tämä jos joku on kivikokoelman yksi peruspilareista!

Pinkki opaali. Edellisen kerran käydessäni Seraphinessa, valikoitui mukaan pinkki opaali, joka on rauhoittava ja rakkautta symbolisoiva kivi. Itselleni tämä tuli tasapainon kiveksi. Pinkin opaalin sanotaankin auttavan tasapainoittamaan tunteita, vapauttamaan levottomuutta, ahdistuneisuutta ja hoitavan sydänsuruissa.

Spirit quartz. Näköjään ei tästä ollut kunnon kuvaa, mutta multi-kiteinen kvartsi on myös nykyään yksi suosikeistani. Sen sanotaan eheyttävän auraa, harmonisoivan ja auttavan henkisessä kasvussa. Spirit quartzia suositellaan erityisesti esille huoneeseen tai kotiin, jossa se energisoi tilaa.

Herkimerin timantti. Tämä on todella voimakas kristalli, joka värähtelee todella korkealla tasolla. Herkimer puhdistaa auran tukoksia, edesauttaa luovuutta ja tuottavuutta, sekä auttaa tasapainottamaan erityisesti rakkauteen liittyviä tunnetiloja. Onpa sen sanottu elävöittävän unia ja auttavan ratkaisemaan ongelmia unien kautta pidettäessä öisin tyynyn alla.

Vihreä kuukivi. Heh, uskokaa tai älkää, mutta tämä kivi rohkaisee menemään elämässä ”with the flow” ja näkemään asioita kokonaisuuksina. Vihreä kuukivi tuo onnea, maadoittaa, muistuttaa ottamaan elämästä kaiken irti ja kohottaa intuitiota. Ehdottomasti yksi suosikeistani, tämä on myös Loseista ostettu. Ihastuin tähän House of Intuitionissa, enkä voinut jättää ostamatta! Tässä on myös häivähdys persikkaa ja yksi kivistäni, joita tykkään usein ihastella 🙂 Jostain syystä tunnen erityistä vetoa kuukiviin, joita löytyy kivikokoelmasta muutama.

Kiinnittikö joku näistä erityisesti teidän huomion?

Mikä on kivoin? 💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Reissussa sattuu ja tapahtuu

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Pakatessani matkalle varaudun aina siihen, että reissussa voi tulla eteen vaikka ja mitä. Tietyt asiat ovat niitä, jotka pakkaan mukaan varmuuden vuoksi, koska parempi pelata varman päälle sen sijaan, että harmittelisi reissussa. Kuumuus, pitkät kävelyt, vene- ja automatkat, sekä vatsataudit voivat kaikki saada lomahermon koetukselle, mutta onneksi joihinkin tilanteisiin voi varautua myös etukäteen.

Tässä muutama tuote, joilla varauduin koko perheen maailmanympärysmatkalle…

 

Sea Band-matkapahoinvointirannekkeet. Näitä vilautinkin jo Tahitin automatkalla IG Storiesissa ja sai aikaan melkoisen kiinnostuneen viestitulvan! Itse olen tiennyt rannekkeet jo vuosia, mutta näköjään tuote on kuitenkin monelle vielä melko tuntematon. Varmasti kuitenkin usealle matkapahoinvoinnista kärsivälle kuitenkin tarpeellinen. Harkitsin näiden ostoa vakavissani aikanaan raskauspahoinvoinnin kourissa, mutta muistaakseni pahoinvointi ehtikin sitten  juuri kriittisellä hetkellä mennä ohi ja unohdin koko asian (sopivat siis erinomaisesti myös sen ikävän vaivan hoitoon!). Pahoinvointirannekkeet ovat lääkkeetön ja sivuvaikutukseton vaihtoehto matka-tai raskauspahoinvointiin. Niiden teho perustuu P6-akupisteen painantaan ranteissa. En itse yleensä ole kovin herkkä matkapahoinvoinnille, mutta täällä reissussa on kyllä iskenyt autossa kiertelevillä teillä melkoiset yökötykset ja tästä eteenpäin onkin tarpeellista kantaa rannekkeet mukaan koko perheelle aina kun lähdemme autoilemaan. Varsinkin Uudessa-Seelannissa tulee nimittäin todella helposti huono olo kiertelevillä teillä. Poikamme kärsii pidemmillä automatkoilla usein matkapahoinvoinnista ja erityisesti lapsille ei mielellään käyttäisi lääkkeellistä hoitoa. Itseasiassa juuri lapset kärsivät yleisimmin matkapahoinvoinnista.

 Ja nyt moni varmaan miettii, että toimiiko akupainanta? Kyllä! Olen itse aikanaan jo ennen rannekkeita käyttänyt tuota akupisteen painantakikkaa pahoinvointiin, mutta tekniikka on haastava, koska molempia ranteita ei voi painaa samaan aikaan ja käytännössä pistettä täytyy painaa sormella kokoajan. Siksi nämä rannekkeet ovatkin kätevä vaihtoehto, varsinkin silloin kun ei voi tai halua käyttää lääkkeellistä hoitoa (ja haluaa keskittyä matkalla muuhunkin, kun akupisteen painamiseen, hehe :D). Tutkimusten mukaan jopa 75% matkapahoinvoinnista kärsivistä henkilöistä hyötyvät rannekkeista. Kokoja näistä löytyy kaksi, aikuiselle ja lapselle. Rannekkeita myyvät kaikki suomalaiset apteekit.

Floridral-juoma vatsatautiin ja nesteytykseen. Vatsatautia ei koskaan toivoisi reissussa, mutta meidänkin matkoilla on viime aikoina tullut niitä koettua. Kun reissaa eri hygieniatason ja bakteerikannan maissa, ovat vatsapöpöt yleisimpiä, mutta monissa maissa on myös vaikeampi löytää käsiinsä niiden hoitoon tarkoitettuja valmisteita. Tai no, itse en ainakaan kovin mielelläni lähde vasta sairastessa metsästämään apteekkia, vaan tietyt valmisteet kannamme kotoa mukana. Yksi tuotteista, joka meillä on ollut täällä maailmanympärysmatkalla just in case mukana on Floridral elektrolyytti-maitohappobakteerivalmiste, jonka itse koen erityisen tärkeänä valmisteena pienen lapsen kanssa reissatessa. Tätä olemme pojan vauva-aikana käyttäneet vatsataudin hoitoon ja nesteytykseen. Jauhe sisältää keholle välttämättömiä sokereita ja suoloja, joita menetetään vatsataudin aikana, sekä maailman tutkituinta maitohappobakteeria Lactobacillus rhamnosus GG:tä, joka tutkimusten mukaan ehkäisee vatsataudin syntyä ja lyhentää taudin kestoa. Jauheseokset sekoitetaan 2dl vettä ja valmistetta löytyy sekä aikuisille, että lapsille ja vauvoille. Vauvojen ja lasten Floridral Baby-valmiste ei sisällä lainkaan keinotekoisia makeutusaineita ja sopii käytettäväksi lapsille 6kk iästä eteenpäin.

Footner Cool Active Massager. Kuumuus ja koko päivän kävely ottavat ainakin itselläni kohtuullisesti jalkoihin. Reissussa viettää usein pitkiä päiviä retkillä ja nähtävyyksiä kierrellen. Itselleni on ainakin tuttu tunne se, kun jalat ovat päivän päätteeksi kuin muussia. Olen tehnyt reissussa iltaisin itselleni ja Tommille jalkojen ”virkistävää spa-hoitoa” Footnerin Cool Active Massager-hierontakuulalla, joka levittää jaloille viilentävää ja rauhoittavaa vaahtoa. Tuote sopii erinomaisesti käytettäväksi esimerkiksi kuumuudesta tai rasituksesta väsyneille jaloille, liikunnan jälkeen virkistämään jalkoja tai myös korkokenkien uuvuttamille jaloille (heh, ei ole tosin täällä reissussa pelkoa korkkareista), aina vähintään 2-5 minuuttia kerrallaan. Paineluhieronnan ja viilentävän geelin yhdistelmä virkistää ja rentouttaa jalkoja, tämä täytyy allekirjoittaa! Varsinkin aktiivisen ja kuuman päivän päätteeksi on kiva tehdä koti-spahoito jaloille.

 

Onko joku tuotteista teille jo ennestään tuttu? 🌴🌈✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Huomioita Uudesta-Seelannista x 5

Muutama päivä Uutta-Seelantia takana ja melkein vielä pari viikkoa edessä. Tähän mennessä on maa ollut todella mieleinen ja ollaankin jo vähän ehditty (taas) harmittelemaan sitä, ettei ehditä tällä reissulla eteläiselle saarelle.. Nähtävää nimittäin riittäisi jo täällä pohjoisellakin saarella ihan riittämiin! Ja nimenomaan jokaiselle jotain. Kamala kun tuntuu, että reilut pari viikkoakin on aivan lyhyt aika täällä. Varsinkin jos haluaisi välillä hengähtääkin, eikä jatkuvasti olla reissaamassa paikasta toiseen. Jos joku suunnittelee reissua Uuteen-Seelantiin, niin oma mielipiteeni on, että vähintään kolme viikkoa on varmasti ideaali. Sama Ausseihin, ihan kamalan lyhyeksi aikaa en itse ainakaan lähtisi näin kauas lentämään!

Tässä muutamia asioita, joihin olen kiinnittänyt täällä huomiota:

 

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja aitoja. Siis niin ystävällisiä ja avuliaita, ettei vastaavaan ole kyllä monessa paikassa törmännyt! Ihmiset ovat myös kovia höpöttelemään niitä näitä, muttei kuitenkaan samalla tavalla yhtä teennäiseen tyyliin kuin esimerkiksi Jenkeissä monesti. Itse olen ollut joku lapsi-magneetti täällä ja varmaan viisi eri lasta on tullut höpöttelemään mulle ja pojalle kaikenlaista tai kirjaimellisesti lyöttäytyneet meidän seuraan höpöttelemään ja kyselemään 😀 Kun sanon, että olemme ”kaukaa”, kysyvät lapset aina ”Ai oletteko te Australiasta?”, eehh 😀 Ei, kun vieläkin kauempaa!

Luonto on niin erikoista, että se on jopa outoa. Ihan kun olisi hypännyt jonnekin aivan toiseen maailmaan. Muistan joskus vuosia sitten kun ihmettelin aivan samalla tavalla Sydneytä ja sitä kuinka kaupunki tuntui olevan suoraan jostain Harry Potter-leffasta. Täällä on vähän sama homma, paitsi että ollaan juurikin jossain hobitti- tai maahisleffassa. En ihmettele yhtään, miksi maa on valittu Taru Sormusten Herrasta leffojen kuvauslokaatioksi, koska sopii aivan täydellisesti. Ja sitten taas tämän päivän automatkan näkymien perusteella oltiin välillä jossain Jurassic Parkissa, haha. Maisemat vaihtelevat siis todella paljon!

Luonnollisuus ja terveellisyys on täällä tosi pop. Superfoodeilla, manukalla, kombuchalla ja terveellisillä jutuilla hifistellään täällä paljon, myös organic on kova sana. Kävinkin tänään hypistelemässä manukahunaja-purkkeja, täytyypi tutkia jos ostaisi purkin mukaan kun melko edullisesti saa. Myös ympäristö ja ekologisuus-seikat ovat täällä todella paljon esillä. Tai en tiedä kiinnitänkö niihin nyt vain enemmän huomiota, koska esimerkiksi Jenkeissä harvemmin törmää mihinkään kierrätys- tai ekologisuusseikkoihin, vaikka luomua paljon hypetetäänkin.

Uusi-Seelanti tai ainakin tämä Waihi on yllättänyt boheemiudellaan (onko tämä edes sana, haha). Meininki on tosi rentoa ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Söpöjä ravintoloita ja kahviloita löytyy joka paikasta. Jännä nähdä miten maa loppupeleissä eroaa esimerkiksi Australiasta, johon tätä monesti vertaa ainakin jossain määrin. Olen tässä jo pari vuotta miettinyt, että onko semmoinen ”boheemius” noin yleisesti lisääntynyt vai onko se vain nämä meidän kohteet, joita satutaan valitsemaan? 😀

Täällä on hassua (ja sama juttu oli Tahitilla), ettei monissa ruokakaupoissa ole lainkaan ostettavissa muovikasseja ostoksille, vaan omat kassit tuodaan mukana. TAI kauppa tarjoaa kantamuksille ilmaiseksi kierrätetyn pahvilaatikon (tai sitten voit myös ostaa kestokassin). Tämä on niin hyvä juttu!!! Turhia muovikasseja ei tule otettua, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Ensin luulin Tahitilla ja Moorealla, että tämä laatikko-case on joku sikäläinen saarijuttu, mutta ehkä onkin lähtöisin täältä? Kuten tuolla ylempänä sanoin, niin tämän tyyppisiin ympäristöjuttuihin täällä törmää paljon 🙂

 

Olin kommenttien perusteella hämmästynyt, kuinka paljon teidän lukijoiden joukosta löytyy täällä reissanneita! 🌎🌸✨ Allekirjoitatteko nämä seikat tai onko jotain lisättäviä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.