Itse olen kovin nauttinut tästä vauvan kanssa kotona olosta. Varsin rankkaahan se arki välillä on, tosin melko eri tavoin kun työelämä, mutta kuitenkin! Ehdottomasti puolensa molemmissa. Onhan tämä varsin ainutlaatuinen kokemus omalla kohdallani ainakin. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin jossain määrin alkanut ikävöidä töihinkin. Niitä aamun hetkiä työmatkabussissa musiikkia kuunnellen ja kun pääsee pukeutumaan kivoihin vaatteisiin, sekä noin muuten kommunikoimaan ihmisten kanssa muutenkin kun lässyttämällä 😀
Mutta on äippälomailussa ehdottomasti lukuisia hyviä puolia ja tässäpä niitä:
Ei stressiä töistä. Joskus aikaisemmin kun olin tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa, saatoin illalla stressata vaikka jotain tulevaa haastavaa asiakastapaamista tai jotain muuta tulevaa juttua töissä. Joskushan saattoi yöunetkin mennä niitä miettiessä. Nykyään suurimmat stressin aiheet on lähinnä, että ehtiikö imuroimaan, saako pojalle syötettyä yhtään aamupuurosta tai ennättääkö tekemään jonkun blogipostauksen.
Valvotun yön
jälkeen ehtii juomaan niin monta kuppia kahvia kun tahtoo ja voi
venyttää unia aamusta vaikka ylimääräisellä tunnilla jos yö on tullut
valvottua! Päikkäreitä en osaa nukkua ja melko mahdottomuus se olisi muutenkin, kun poika nukkuu päivän aikana kahdet ehkä 30min päikkärit. Enhän ehtisi siinä ajassa edes nukahtaa! Hyvin pärjää edelleen ilmankin, mutta tekisihän ne päikkärit varmasti joskus terää.
Se kun voi ulkoilla päivänvalossa,
talvellakin. On ihan eri juttu lähteä lenkille illan pimeydessä kun
(mahdollisessa) auringonpaisteessa päivällä. Onhan pimeissä lenkeissäkin
tietty oma tunnelmansa, mutta puolensa kummassakin.
Kiireettömät aamut kun ei tarvitse meikkailla tai muutenkaan kiirehtiä minnekään. Periaatteessa voisi olla vaikka koko päivän pyjamassa! Eilen muuten oltiin, ekaa kertaa 😀
Tietysti se kun saa viettää aikaa pikkuisen kanssa ja nähdä toisen ilot ja riemut! Ihanin asia on herätä aamulla siihen kun pieni höpöttelee iloisena viekussa ja tuijottaa 🙂
Äitiysloma ja hoitovapaa ovat myös ihan superhyviä mahdollisuuksia reissailuun. Tietty isän lomat ovat rajoitteena, mutta noin käytännössä. Selailin eilen jostain ihan hetken mielijohteesta ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen pakettimatkoja Thaimaahan! Olisi niin ihana päästä!!!
En olekaan tainnut täällä mainita, että jään helmikuussa kesään asti hoitovapaalle. Kesän alkaessa mies taas jää kotiin ja bebe menee hoitoon näillä näkymin syksyllä. Alunperin olisin palannut töihin helmikuun lopussa, virallisesti loppuu vanhempainvapaa jo helmikuun alussa, mutta käytän sen loppuu kaikki jemmassa olevat vuosilomapäivät viime vuodelta.
Nyt on pakko sanoa, että olen kyllä ymmälläni. Sain nimittäin päätöksen kodinhoidon tuesta ja suuni meinasi loksahtaa auki kun näin summan. Tai loksahti meillä kummallakin. Perusosa kuntalisän kanssa yli 600 euroa! Lapsilisän kanssa siis 700e. Bruttona siis vajaat 500e käteen kuussa, kaikille. Tekemättä mitään. Siis maksetaan siitä, että on kotona vanhempainvapaan jälkeen ja hoitaa itse lastaan. Huhhuh! Olin luullut tuon summan olevan nettona lähempänä jotain 100 euroa ja se summa takaraivossa tässä säästänytkin sen varalle. Olen jo aikaisemmin ollut positiivisesti ymmälläni tästä Suomen systeemistä, jossa saa viettää jopa kahdeksan kuukautta kotona lapsen kanssa varsin hyvin toimeen tullen. Monessa kehittyneessä maassa kun lapsi on tavallista laittaa hoitoon jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä. Suomessa taas kauhistellaan sitä, jos joku oikeasti laittaa lapsen päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, sekin on monelle vielä liian aikaista, mutta sitä vartenhan on näinkin loistava systeemi, että kullakin on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi näkee. Olen ollut superkiitollinen, että äideille (tai tietysti isälle myös) on Suomessa olemassa näin loistava juttu. Nyt sen vasta huomaa ja osaa arvostaa kun on itse päässyt kokemaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa yrittää olla ärsyttävä näsäviisastelija ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei tuo kht:n summa vetele vertoja monen ihmisen palkalle tai edes sille vanhempainpäivärahalle, koska eihän tuen tarkoituskaan ole tehdä töihinpaluusta kannattamatonta suuruudellaan, mutta onhan tämä nyt silti aika ennenkuulumatonta. Tuon tuen tarkoitus kun on toimia kannustinvaihtoehtona päivähoidolle ja semmoinen se kyllä onkin! Monessa maassa kun on ennenkuulumatonta, että saisi mitään, siis euroakaan siitä että jäät kotiin. Usein se ei olekaan mahdollista, ellei miehellä ole erityisen hyvä palkka, vaan töihin on palattava jo pian. Tietysti itsekin rehellisyyden nimissä nautin tästä kotona olosta ja tottakai aion repiä kaikki mahdolliset etuudet kun kerrankin on itse mahdollista noista kaikista maksetuista veroeuroista hyötyä. Silti olen sitä mieltä, etten kyllä näe mitään syytä että varsinaisen vanhempainvapaan tulisi olla yhtään sen pidempi mitä se on nytkään tai tuon kodinhoidontuenkaan yhtään enempää (ja puhun siis tuosta summasta Helsinkilisän kanssa). Siihen kyllä pitäisi panostaa, että saataisiin kotiäiditkin kannustavammin takaisin työelämään, monelle kun töihinpaluu saattaa olla ahdistava ajatus sen jälkeen kun on ollut vuositolkulla kotona. Monilla naisvaltaisilla aloilla kun on muutenkin naurettava palkkataso, varsinkin jos tukiin peilaa. Itse en kyllä ehkä kovin pitkään yli vuotta kotona viihtyisi yhteen putkeen.
Olin
itse hakenut kht:ta vasta siitä eteenpäin kun vuosilomani loppuu (eli
kun olisin palannut töihin), mutta Kela tiesi kertoa, että sitä kyllä
maksetaan jo lomankin ajalta ja halusivat oikoa päätöksen, että saan
tuet jo tuolta 3 viikon loma-ajalta. Kerrankin näin päin Kelan kanssa
asioidessa, olen oikeasti aivan pöyristynyt 😀 Onhan
500e käteen tietty vähän eri summa kun se mihin tässä on totuttu, mutta
huomattavasti enemmän kuitenkin kuin odotin. Järjestelyjä se tietty vaatii ja yritän
kyllä viimeiseen asti, etten joutuisi säästöjäkään nostamaan. Onhan
tässä kyllä 8kk tullut harjoiteltua tätä pienemmällä toimeentulolla
elämistä, ettei tulisi aivan shokkina tuo hoitovapaa. Omistusasunnossa
saa kuitenkin lyhennysvapaalla asumismenot melko nimimiin, tähän asti
kun ollaan maksettu ihan normaalisti asuntolainaa pois ja jemmattu noita
lyhennysvapaita juurikin ensi kevääseen, pahin olisi se ettei laina
lyhenisi ollenkaan pitkään aikaan. Vastike tietysti tulee aina maksaa,
mutta siinäpä se sitten onkin. Varsin pientä vuokraan verrattuna kuitenkin. Korot ovat niin alhaalla, että
asuntolainallinen pääsee tosi helpolla lyhennysvapaallakin. Tietty niitä
muitakin kiinteitä kuluja on, kuten puhelin, sähkö, netti ja jotainhan sitä
pitäisi syödäkin. Omien laskelmieni mukaan perukuluista pitäisi kyllä
selvitä ihan hyvin, varsinkin jos peliin tulee vaikka ruokakulujen
suhteen vähän sitä suunnitelmallisuutta ja edullisempia ruokia. Varmasti jää kyllä shoppailut väliin 😉 Lisäksi
myös pojan säästämiseen tulee keväällä paussi kun lapsilisä menee
luonnollisesti varmasti meidän talouden menoihin. Ja kyllä mielestäni
töissäkäyvän puolison tulee osallistua enemmän talouden menoihin,
varsinkin jos tekee kovin tiukkaa!
Kyllä ihan tosissaan rehellisyyden nimissä pistää joskus ärsyttämään se kun välillä tuntuu, ettei mikään ilmainen raha ole tarpeeksi. Aina halutaan lisää! Ja puhutaan nyt näistä etuuksista, joita ei kertakaikkiaan ole tarkoitettu miksikään kattavaksi toimeentuloksi tai palkankorvikkeeksi kenellekään jatkuvalla syötöllä, vaan nimenomaan tilapäiseen hätään takaamaan katon pään päälle ja sen, että saa ruokaa syödäkseen. Ei mielestäni vaikka nyt sitten opiskelijalla tai työttömällä pitäisikään olla kaikkia samoja mukavuuksia kun työssäkäyvällä, miksi kukaan siinä tapauksessa edes kävisi töissä? Ymmärrän kyllä, että oikeasti melko paskamainen homma jos on vaikkapa vammautunut ja työllistyminen mahdottomuus, näissä tapauksissa vastustan ehdottomasti tukien leikkaamista. Välillä pitäisi jättää iltalehdistä lukematta kaikki ne jutut perheestä, jolla jää tuista elämiseen 2000e asumiskulujen jälkeen, eikä silti riitä tai Minna näkee nälkää kun täytyy maksaa pikavipit pois. Monella työssäkäyvälläkin perheellä voi jäädä vähemmän viivan alle! Niissä tapauksissa kun ”raha ei riitä”, pitäisi vähän vaikka piirtää paperille, että mitkä niitä ralouden rahareikiä oikein on.
Tai miettii vaikka seuraavaa kuviota: Pekka ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen toimeentulotuella. Ai miksi, kun raha kuitenkin riittää viiteen röökiaskiin viikossa ja lähikapakan bisseihin. Ulosottovelkoihin menee satoja euroja kuussa kun ”on tullut nuorena vähän hölmöiltyä”, nekö sitten on reilua maksaa veronmaksajien selkärangasta? Suomessa on kuitenkin semmoinen puskurimeinikinki, että lähes kaikkiin ongelmiin on kyllä apu saatavilla ja viimeistään sossun täti kyllä auttaa todellisten ongelmien kanssa, jos vaan osaa ja jaksaa sitä apua hakea. Se nyt olisi jotenkin hävyttömyyden huippu, että valtio maksaisi muiden velkojakin tai sen, että pääsee elämään leveästi ja saa kyllä savun nousemaan korvistani. Kyllä vähän pistää ihmettelemään, että mihin rahaa kuluu, jos näkee oikeasti nälkää kaikilla näillä tuilla! Toivon kyllä, että perustulo menisi läpi, koska auttaisi nimenomaan niitä kaikkein pienituloisimpia ja kannustaisi ottamaan vastaan pätkä- ja osa-aikatöitä.
En nyt tiedä mistä ajatus tähän vuodatukseen lähti, mutta ei tätä tukiviidakkoa ennen osannut samalla tavalla arvostaa. Olinhan tietty nostanut opintotukea, mutta jotenkin sitäkin piti nuorena aivan itsestäänselvyytenä samaan tyyliin kun moni muukin pitää näitä kaikkia muita etuuksia. Rehellisyyden nimissä välillä tuntuu, että monilta unohtuu se vastuu omasta elämästään kun koko systeemi on tehty pehmustetuksi leikkikehäksi, jossa aina autetaan jos vähän kolahtaa. Enkä nyt tarkoita, ettei saisi auttaa, tietysti apua tarvitsevia täytyy tukea. Lähinnä nyt sitä, ettei edes yritetä pärjätä itse kun opiskelupaikat, asunnot ja työpaikat pitäisi kaikki tuoda nenän eteen, eikä siltikään oikein kelpaa. Tiedättekö mitä tarkoitan?
