Ensifiilikset uudessa kodissa

Ensimmäiset fiilikset uudesta kodista ovat melko kiteytetysti: 1) Ihanaa, superpaljon tilaa entiseen verrattuna! 2) Täällä on superkylmä 😀
Mutta ihanaa jokatapauksessa! Vielähän täällä ei pääse asettumaan kunnolla kodiksi, koska meillä on vasta ensi viikolla keittiö ja maalausta sun muuta täytyy tehdä ihan reippaalla kädellä. Ärsyttävää kyllä, ettei remppajuttuja saanut tehtyä ennen muuttoa, mutta eipä voi mitään. Ylihuomenna lähdetään pojan kanssa Ruotsiin evakkoon keittiöremppaa, lomailemaan. Senhän tosin jo kerroinkin tuossa aikaisemmalla videolla. Nämä postailut nyt on edelleen tämmöistä räpellystä kun täällä on toistaiseksi aivan mahdoton kuvailla mitään, mutta eiköhän palailla takaisin normijuttuihin sitten kun kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa ja muutenkin valmista.

Onhan se outoa muuttaa kerrostalosta taloon, jossa joutuu sitten oikeasti itse säätelemään esimerkiksi lämmitystä muutenkin kun sillä että laittaa patterit täysille. Vielä ei jaksettu (tai oikeastaan ehditty) ihan kamalasti perehtyä tähän lämmityksen toimintaan, mutta onneksi on sentään ihanan lämpimät tohvelit! Eiköhän tänne vielä lämpimämpi saada, ei sentään kuitenkaan tule höyryä hengityksestä 😀 Itseasiassa nyt toisen yön jälkeen ei ole enää läheskään niin kylmä.
En kyllä malta odottaa, että saadaan kaikki fiksattua ja pääsee polttamaan takkatulta ja lämmittämään saunaa.

Olin aivan eliksiirissä kun pääsin purkamaan vaatekasseja ja ripustamaan vaatteita henkareihin. Ja nimenomaan niitä maailman ryppyisimpiä vaatteita. Ei enää ikinä sitä kaappiin sullomista! Henkarista nyt vaan yksinkertaisesti löytää mekot ja paidat huomattavasti helpommin. Eilen juostiin koko päivä asioilla, enkä ehtinyt purkaa yhtään mitään. Tänään onneksi ehtii purkaa ihan koko päivän. Muuten vihaan purkamista, mutta nyt se kyllä on ihanaa kun oikeasti saa tavarat oikeille paikoille siististi, eikä tarvitse tuskailla että miten saa kaiken mahtumaan!

Eilen kävin myös jättämässä avaimet Käpylän asunnolle. Kyllähän siinä vähän iski haikeus kun tajusi, ettei oikeasti enää asu tuolla! Ei enää vanhaa lähikauppaa, lenkkimaastoja, kuntosalia. No mutta semmoista se elämä on ja uudet kujeet sitten uusilla apajilla! Toisaalta sitten taas ei tule yhtään ikävä kun muistelee sitä viime kuukausien ahtautta, uloslähtemisen vaikeutta vauvan+koiran kanssa sun muuta..

Otin sen loppusiivouksen nyt sitten siivousfirmalta ja päädyin Moppi.comiin kun heillä oli tarjota siivooja nopealla aikataululla, perjantaina siis varasin maanantaiksi. Kyllähän se oikeasti helpotti stressiä kun tiesi muuttaessa, ettei itse joudu siivoilemaan niitä kaikkia muuttosotkuja ja muita.. Eilen vaan kävin päästämässä siivoojan sisälle ja lähdin itse siksi aikaa pojan kanssa kaupungille asioille, sitten vaan muutaman tunnin päästä takaisin tarkistamaan tulos. 

Pakko kyllä sanoa, että tuli kyllä niiiiiiiiin puhdasta etten edes odottanut aivan noin perusteellista jälkeä. Jääkaapit, uunit, kylppäri, kaikki tiptop! Löysin googlettamalla jonkun -20% alen muuttosiivouksista tuolta Moppi.comista, niin tuo siivous tulee maksamaan jotain ehkä 100 euron luokkaa, siitä sitten osa kotitalousvähennyksiin.. Voin kyllä oikeasti suositella jos joku kamppailee joskus samanlaisen loppusiivous-stressin kanssa.

Eilen käytiin illalla jo vähän vaunulenkkeilemässä uusilla hoodeilla, samoin köröteltiin ekaa kertaa täältä bussilla. Olihan se vähän outoa seisoskella kahden mummon kanssa täydessä hiljaisuudessa odottamassa bussia kun tottunut vähän vilkkaampaan meininkiin 😀 Ehkä tähän tottuu.. 
Palaillaan! Nyt niihin purkamishommiin!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Epäsuositut mielipiteeni

Tämä viikko on oikea haasteviikko! Ensin se 3 asiaa ja nyt tämä epäsuositut-mielipiteet, joka on myöskin lähiaikoina pyörinyt monissa blogeissa. Jutun idea on siis listailla ”epäsuosittuja mielipiteitä”, joista useimmiten pysyy hiljaa. Tämä postaus kannattaa lukea huumorin silauksella, tarkoitus kun ei missään nimessä ole loukata ketään mielipiteilläni, mutta kyllähän kaikilta löytyy niitä juttuja, joita salaa ajattelee mielessään muttei ehkä yksinkertaisesti kehtaa aina sanoa ääneen..

Välillä ärsyttää ihmisten saamattomuus. Tai lähinnä esimerkiksi semmoinen, että joku vaikka kuukausi/vuositolkulla lupaa aloittaa lenkkeilyn tai laihduttaa 10kg, muttei lukuisista ”lupauksista” tai puheista huolimatta sitä tee. Tai siis, että ei se nyt sen kummempaa ole kun vain aloittaa, tietty itsensä joutuu pistämään likoon ja voittamaan sen viitsimättömyyden, mutta sehän nyt onkin jutun juju. Eipä toisen valinnat todellakaan ole itseltäni pois ja kukin saa ehdottomasti tehdä miten kokee parhaimmaksi, mutta ehkä ne turhat lupaukset siinä vaiheessa ovat vain turhia, jossei homma kuitenkaan etene 🙂 Tietty ihmiset ovat erilaisia ja monet varmasti oikeasti yrittävät saavuttaa lupauksensa jossain määrin, mutta itse olen lopettanut semmoisten lupausten tekemisen, joita en ihan tosissani pitkäjänteisesti yritä saavuttaa ja pitää. Tästä syystä lupaan asioita yleensä ainoastaan itselleni, koska eihän niistä lupauksista kukaan muu hyödykään kun sinä itse.


Mua
ei oikeastaan ollenkaan kiinnosta mitkään kykyjenetsintäkilpailut.
Voice, Talent, American Idol.. Ennemmin oikeastaan katson seinää 😀
Uutisisa selaillessa skrollaan aina vimmattua vauhtia ohi kaikki Saara
Aalto-uutiset. Kaikella kunnioituksella ja yhtään naisen taitoja
väheksymättä, ei vaan oikeastaan tippaakaan kiinnosta nuo kisat. Tuntuu,
että olisi jotenkin kiellettyä sanoa ääneen evvk tälle aiheelle. Onhan
se hienoa kun Suomi taas on päässyt vähän tapetille suuressa maailmassa,
mutta muistetaanko koko hommaa enää ensi vuonna? Voicen alkukarsintoja
olen joskus katsonut, mutta en nyt silti aivan superkiinnostunut
niistäkään ole.

Asia,
joka saa mut aivan raivostumaan on se kuinka joku on niin
edesvastuuton, että a) tupakoi raskauden aikana tai b) tupakoi lapsen
tai vauvan lähellä. HALOOO! Ensinnäkin, tuntuu ettei raskauden
aikaisesta tupakoinnista jotenkin saisi puhua ja röökaavia äitejä
pitäisi jotenkin enemmänkin sääliä ”koska on se lopettaminen oikeasti
niin rankkaa, en mä nyt vaan voi lopettaa”. Ja että asiaa pidetään
jotenkin jopa hyväksyttävänä. Mulla ei vaan riitä ymmärrys! En
kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten jollain voi edes käydä mielessä että
asia olisi OK? Sitten toinen se kuinka äiti röökaa ja vauva kyyhöttää
siinä savupilvessä. Passiivinen tupakointi altistaa kuitenkin savulle ja
myrkyille, jotka eivät edes kulje sen suodattavan filtterin läpi. Joten
jos istuu rööki suussa metrin päässä lapsesta niin kannattaa miettiä,
että olisiko valmis työntämään sen tupakan lapsensa suuhun, koska
oikeastaan melko sama asia. Lapsi ei vaan oikein voi valita sitä
hengittämäänsä ilmaa.

Ne Freddyhousut. En itse voisi jalkaani laittaa. Ja en tiedä olenko väärässä, mutta käsittääkseni nuo housut olivat ainakin alunperin tarkoitettu ns. korostamaan treenattua pyllyä. Tuntuu, että monelle nuo housut ovat ”persehousut” lähinnä siitä syystä, että siellä salilla ei ole ihan hetkeen tullut käytyä eivätkä ne normifarkut tunnu enää yhtä mukavilta jalkaan. Ovathan ne varmasti tavallisiin farkkuihin verrattuna mukavammat jalassa, mutta itselleni varmaan kävisi noiden kanssa niin, että takapuoli leviäisi pikkuhiljaa kun housut ovat niin joustavat ettei lihomista huomaa 😀

Feikkijutut EN.TAJUA. Eniten en oikeasti tajua tätä (tai toiseksi eniten heti sen röökijutun jälkeen)! Olen Facebookissa viihteen vuoksi eräässä ebay/aliexpress-ryhmässä, jossa aika aktiivisesti on (tai ainakin oli, nyt en ole kyllä hetkeen nähnyt) feikkikeskustelua. Tilaillaan Kiinasta feikki-Korsia, Canada Goosea ja jopa Niken lenkkareita. Oikeasti!!! Miksi pitää edes tilata tiettyä ”merkkiä” (koska merkkituotteitahan nuo eivät edes ole) jossei ole varaa aitoon? Se ei ole noloa, että käyttää H&M:n laukkua vaan se, että olalla roikkuu se feikki-Kors tai Vuitton, josta kyllä huomaa kilometrin päähän ettei takuulla ole aito. Voisin väittää, että itse tunnistan kyllä lähes poikkeuksetta feikin aidosta (koska kyllä, on niillä eroa. Ehkä ei tosin semmoisen silmään joka ei ole aitoa nähnyt), harvoinpa kenellekään nyt kuitenkaan kehtaa mainita, että laukkusi ei taida olla aito.

Itse esimerkiksi ostan lenkkarit niiden mukavuuden vuoksi, en merkin.

Älytöntä, että jollain käy mielessä ostaa feikki-tennarit sen vuoksi, että se merkki on niin siisti. Veikkaan nimittäin, etteivät aivan kamalan hyvät jalalle ole. Ja lopuksi mainittava tähän Canada Goose-juttuun, kun niiden eettisyydestä on paljon kohistu. Feikkitakeilla kun ei ole sitäkään häivää eettisyydestä, feikkitakkien turkis voi olla vaikka koiraa. Toisaalta, eläin kun eläin eikä kumpikaan ole oikein, mutta tässä tapauksessa ei voi kyllä sanoa, että feikkiteollisuudessa kovinkaan varmasti käytettäisi muun tuotannon ohessa syntynyttä turkistuotetta vaan niitä koiria tai muita kyllä varmasti kasvatetaan ainoastaan niitä takin turkiskauluksia varten tai jahdataan jostain kaduilta. En ehkä edes halua tietää enempää. Myöskään feikkitakkien untuvasta ei ole takuuta, että se olisi desinfioitu ties millaisen kynimisen jälkeen.

Luin joskus netistä, että feikki Canada Goosejen untuvatäytteestä on löytynyt eläviä salmonellabakteereja. Yäk! En siis tietty tarkoita, että aitojen takkien turkikset olisivat sen enempää ”oikein”, mutta ainakin niiden tuotantoa valvotaan jollain tapaa. Itsekin omistan vuosia sitten ostetun CG:n, en ehkä enää nykypäivänä takkia ostaisi, mutta täytyyhän sitä nyt käyttää kun on kerran ostanutkin. Tietty löytyy varmasti monia, jotka oikeasti luulevat ostavansa aitoa netin ihmeellisen maailman ”superalennusmyynneistä”, mutta vähän maalaisjärkeä pitäisi nettishoppailussa nykyään olla. Ei tonnin laukkuja tai takkeja nyt kertakaikkiaan vaan myydä netissä superalennuksella.

Kotityöt ja se, että ne kuuluisivat naiselle. Tästä tulee varmaan taas kotona keskustelua, mutta mielestäni kotityöt kuuluvat ehdottomasti molemmille. Keskustelimme juuri jokin aika sitten tästä ystäväni kanssa ja en itse osaa asettua siihen ajattelutapaan, että nainen tekee kaiken valmiiksi miehelle, joka ei suunnilleen osaisi edes perunaa keittää. Tietty ymmärrän semmoisen järjestelyn, että pariskunta on keskenään sopinut, että mies tuo leivän pöytään ja elättää naisen. Tällöin kodinhoito on naisen työ. Mutta silloin kun molemmat tienaavat omat rahansa, ei se naisen vapaa-aika varmasti yhtään sen vähemmän arvokasta ole, että se pitäisi kaikki käyttää kotihommiin ja toisen sotkujen siivoamiseen? Varmasti löytyy niitäkin, jotka suoranaisesti nauttivat kotitöistä, mutta itse en kyllä kuulu niihin. Parisuhteessa kumpikin ansaitsee välillä tulla puhtaaseen, valmiiksi siivottuun kotiin ilman että pitäisi muistutella hommien tekemisestä.


Ja viimeisenä. Musta on todella outoa, jos joku ei tykkää koirista tai ylinpäänsä eläimistä. Itse olen ehdottomasti enemmän koiraihminen kun kissaihminen, mutta kyllä silti pidän kissoista ja ihan kyllä kaikista eläimistä. Jos miettii vaikka parisuhdetta, niin en voisi ikinä olla yhdessä ihmisen kanssa, joka vihaisi koiria tai eläimiä. Se on vaan jotenkin outoa. Ymmärrän, jos joku pelkää eläimiä, mutta se että vihaa. Omaan silmääni kertoo jotain empakyvystä.
Kiitos ja anteeksi!! Jos osui kohdalle, niin älä loukkaannu. Jokainen saa käyttää niitä Freddyjä, feikki-korsia tai mitä ikinä, ei se nyt oikeasti ole niin justiinsa. Kukin tavallaan 🙂

Kuvituksena harjoittelukuvia meidän maailman huonoimmassa valossa!

Samaistuuko joku johonkin kohtaan? 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Vauvakuulumisia 6kk ja unijuttuja

Kuinkas teillä vietettiin itsenäisyyspäivää? Itse en rehellisyyden nimissä edes muistanut maanantaina koko päivää vasta kun illan suussa, niin putkiaivona täällä aina mennään 😀 Innostuin vähän eilen pakkailemaan ja nyt onkin suurin osa tavaroista jo laatikoissa ja säkeissä. Ei ehkä olisi kannattanut vielä intoilla kun joutuu päiväkaupalla asustelemaan täällä säkkien seassa. Enää muutama päivä onneksi!

Uskokaa tai älkää, mutta Käpylässä asumisen aikana olen karsinut vaatteeni niin minimiin, etten eilen löytänyt vaatekaapistani oikeastaan ainuttakaan vaatetta joka olisi lähtenyt kirppiskassiin! Varastossa sen puoleen onkin kassikaupalla kirppiskamaa ja voi olla, että tulen useiden vaatteiden kanssa toisiin aatoksiin myynnin suhteen kun pääsee penkomaan. Toisaalta miksi nyt pitäisi ”turhaan” omista vaatteistaan luopua, varsinkin jos loppupeleissä sitten kävisi niin, että laittaisi jonkun keräykseen vain ostaakseen vastaavanlaisen sitten uutena jonkun ajan päästä..

Harjoiteltiin pojan kanssa viikonloppuna uuden kameran kanssa kuvausta! Aika mahdoton tehtävä täällä meidän maailman huonoimmassa sisävalaistuksessa, mutta hauskaa puuhaa silti ;D Uusi kamera on siis Canonin 70D, jota alunperinkin harkitsin. Ihanaa kun on kunnolla toimiva kamera eikä enää tarvitse menettää hermojaan!

Meillä on kovaa vauhtia konttausharjoitukset meneillään tai ollut jo jonkin aikaa. Poika ei ole sitä ryömimistä edelleenkään kunnolla oppinut ja veikkaan, että käy niin että alkaa suoraa konttaamaan. Asemissa nimittäin jo ollaan! Ehkä parempikin tässä muuttorumbassa, ettei vielä pääse kovin hyvin eteenpäin täällä. Jonkun matkaa pääsee kyllä eteenpäin ihme möyrynnällä, pyörimällä napansa ympäri tai kierimällä 😀

En muista milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut tänne vauvan nukkumisesta. Kaiken maailman hulinoita tulee ja menee, nyt juuri on ollut 6kk hulinat meneillään (milloinka niitä nyt ei olisi :D) ja poika on muutaman viikon nukkunut levottomammin. Nyt jo ehkä unijutut parempaan päin, mutta vielä joku aika sitten valvottiin kyllä öitä niiden tosi levottomien unien kanssa kun poika heräsi ihan kokoajan hulinoimaan.

En kyllä osaa sanoa monestiko yössä heräilen pojan ollessa vieressä, koska laskeminen jäänyt jo ajat sitten, mutta veikkailisin että noin viidesti. Nuo heräilyt menee nykyään niin automatiolla, ettei niitä oikeastaan edes mieti. Viime yönä siirsin aamuyöstä pojan takaisin omaan sänkyyn ja olin ihan ihmeissäni kun ehdin nähdä untakin vielä tuon ehkä vajaan parituntisen aikana! Nykyään muistan unet ehkä pari kertaa kuussa, aina varmaan juuri sopivasti herää kun alkaisi se univaihe. Kyllä se väsymys on alkanut painamaan tässä puolen vuoden kohdalla, ekat kuukaudet kun menivät tuosta vaan. Sen väsymyksen huomaa selkeimmin juuri kognitiivisella tasolla, muisti, lauseiden muodostaminen ja yleisesti ajatuksen kulku takkuaa useimmiten.

Nyt poika on nukahtanut taas iltaisin vähän levollisemmin (hulinoiden aikaan siis saattoi herätä huutamaan vähän väliä täyttä ekat 2-3h yöunista ja sitten sama heti puolenyön jälkeen) ja nukutan pikkuisen siis useimmiten omaan petiin sänkyni viereen. Yöllä ekalla syöttökerralla nostan sitten loppuyöksi viereen. Mitään ihan virallista unikoulua ei vielä olla aloteltu, mutta ainakin muutaman kerran viikkoon saan pojan nukahtamaan itsekseen omaan petiin. Välillä on pieniä kiukkupäiviä, jolloin ei vaan onnistu ja vauva ei suostu nukahtamaan muualle kun rinnalle. Jossain vaiheessa lähiaikoina ajattelin perehtyä Tracy Hoggin unikoulumetodeihin 🙂 Ajattelin, että odottelisin unikoulujen kanssa vielä 7-8kk ikään ja ylinpäänsä uuteen kotiin ettei tule liikaa uutta ja muutakin hälinää lyhyen ajan sisään.

Olen maailman huonoin ihminen kyllä arvioimaan vauvan (edes oman) perusluonnetta siinä mielessä, ettei oikeastaan mitään hajua mitkä ovat semmoisia piirteitä joita ”kaikissa vauvoissa” on ja kuinka erilaisia vauvat loppupeleissä ovat tämän ikäisinä. Tai siis varmasti todella erilaisia, mutta kun ei tosiaan ole muista kokemusta niin osaa vain listata millainen tuo oma on. En tiedä millainen oikeasti haastava vauva on in real life tai sitten taas superhelppo vauva. Ainakin mitä voisin tämän yhden vauvan perusteella sanoa, niin hän on kyllä maailman tyytyväisin ja kiltein vauva! 
Poika ei koskaan kitise tai kiukuttele mielestäni turhasta ja on aina tyytyväinen kun saa vaan olla vieressä, sylissä tai muuten vaan mukana menossa. Tämä useimmiten ottaa rennosti, leikkii leluilla, höpöttelee ja hymyilee paljon, tarkkailee äitiä ja chillailee. Ei siis stressaile turhista! Kun kaikki on hyvin, turva lähellä ja kaikki hyvin, niin ei tarvitse kiukutella. Vielä ei ole vierastamistakaan tullut vaan kaikkien sylit kelpaa vallan mainiosti. Ainut asia, joka edelleen takkuaa, on se soseiden syöminen. Se on tullut selväksi, että jos joku nyt ei vaan ole pojan makuun, niin sitä ei ole kyllä aikomuskaan syödä 😀
Päivisin leikitään, jumppaillaan, ”luetaan” (eli katsotaan kirjojen kuvia), syödään, syödään ja vielä kerran syödään. Vaikka mammalaiffi onkin paperilla melko yksinkertaista, saa noihin ihan perus hoitorutiineihin  kuten ruokailuun kyllä ihan kiitettävästi aikaa uppoamaan!
Semmoisia vauvakuulumisia meiltä 🙂 Jotenkin viime viikot ovat menneet niin kohinalla, että sen lisäksi että unohdin itsenäisyyspäivän, olen unohtanut myös tavallaan koko joulun odotuksen. Eiköhän se joulufiilis tästä parin viikon kuluttua ala viimeistään kolkuttelemaan.
Kivaa keskiviikkoa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Eka videopostaus sitten 2014

Tein toissa viikonloppuna teille yllärin ja kuvasin piiiiitkästä aikaa videon! Jotenkin tämän lataamisessa meni ikuisuus kun mietin ensin, että julkaisenko ollenkaan koko videota. Jossei siis mun imetysturvonnut pöhönaama aiheuta mielipahaa, niin kurkkailkaa marraskuun tokavikan viikon kuulumiset videolta 🙂

Ja kertokaa toki noin yleisesti videoiden kohtalo. Kyllä vai ei? 😀 Eli että teenkö näitä jatkossa lisää uusia vai jätänkö homman ammattilaisten käsiin? En nimittäin ole perehtynyt millään tapaa esimerkiksi näiden editointiin, apua 😀 
Ja jos videoita, niin mitä videoita?!
PS. Kivaa Suomen synttäripäivää!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

3 asiaa

Blogeissa on lähiviikkoina pyörinyt tämä 3 asiaa-haaste ja ajattelin nyt itse myös kyhätä moisen kasaan! Mun piti julkaista tämä jo itseasiassa viikonloppuna, mutten sitten ehtinytkään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 😀

3 asiaa, joista pidän
Matkustelu tietty!
Aurinko ja lämpö
Italialainen ruoka
3 asiaa, joista en pidä
Pimeys ja loska
Valehtelevat ihmiset. Mitä niiden päässä liikkuu?
Uusiin asioihin perehtyminen noin alkuun
3 asiaa, joita tein viikonloppuna
Eilen kävin ystävän kanssa pizzalla
Söin riisipuuroa
Aloitin muuttopakkailun

3 asiaa, jotka osaan

Leipoa
Suunnitella taloutta
Käyttää näppärästi sosiaalista mediaa

3 asiaa, joita en osaa
Soittaa kitaraa tai oikeastaan mitään muutakaan soitinta
Ajaa autoa
Remontoida
Tuntuu kyllä välillä, etten osaa mitään 😀
3 asiaa, jotka haluasin osata
Taistelulajeja, esim kickboxing
Enemmän ”miesten juttuja”, kuten porata vaikka hyllyn seinään ja tietokone-säätöjä 
Ajaa autoa 😀

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
Siivota!
Ilmoittaa töihin hoitovapaasta
Tehdä ruokaa
3 asiaa, joista stressaan
Sitä kun Tommi stressaa asioista 😀
Siivoamisesta ja kotitöistä
Ettei pääse reissuun tai että miten pärjää hoitovapaalla

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
Kun koti siisti
Kun kaikki hommat päivältä/viikolta on hoidettu
Kun on lomalla, eikä tarvitse pyörittää arkea
3 asiaa, joista puhun usein
Vauvasta 😀
Laukuista 😀
Unelmien matkoista tai yleisesti matkustelusta

3 asiaa, jotka mielelläni puen päälleni
Farkut tai kotona collarit
Villapaidan
Uggsit
3 asiaa, joita en puen päälleni
Kireä ja lyhyt baarimekko
Noin yleisesti epämukavat vaatteet 
Korkkarit
3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
Uuden automaattisen kahvinkeittimen (kävin jo katsomassa!!)
Hästensin sängyn/ uudet tyynyt ja peitot 
Polkupyörän (näin just unta, että mulla oli taas polkupyärä ja ajoin sillä :D)


3 asiaa, joista unelmoin
Matkustelusta aina vaan. Samoa..
Tällä hetkellä jatkuvasti tulevasta muutosta
Siitä, että näkee pojan kehitystä ja kasvua 🙂
3 asiaa, joita pelkään
Nykyään kyllä kaikkea.
Pöpöjä ja tauteja
Sotaa
3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa 
Uuden kodin kiva sisustaminen
Monta ihanaa reissua
Että tämä pimeys vähän hälvenisi!

Hommasin muuten vihdoin ja viimein sen uuden kameran!!! Tuli siis viikonloppuna räpsittyä jotain ihan sekalaisia juttuja harjoitteluksi. Mistäs muustakaan tietty kun kahvista, mutta kyllä huomaa eron kuvissa 😀 Myös Bixu-neiti suostui mun malliksi, hihi!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.