Julkaistu

My bucket list / 12 asiaa jotka haluan kokea

Bongasin Kissis-Heinin blogista joku aika sitten Heinin kokoaman bucket listin eli listan asioista joita vielä haluaa elämässä tehdä tai kokea. Tuo idea oli niin hauska, että oli pakko alkaa kokoamaan omaa bucket listiäni! Monet jutut ovat toki pyörineet mielessä jo vuosikaudet, mutta mitään virallista listausta en ole koskaan saanut aikaiseksi laatia.Tässäpä siis jotain mitä itse haluan kokea tai tehdä..

1. Matkustaa Samoalle. Ei ole varmasti jäänyt täälläkään kuulematta, että kyseessä on unelmalomakohteeni. Vielä toistaiseksi en ole aivan tosissani matkoja Samoalle katsonut, mutta toki vähän hintoja sun muuta tiiraillut. Eli aika tosissaan kuitenkin näköjään haha. Sinne on kuitenkin vielä joskus päästävä!
2. Asua talossa/asunnossa jossa on koirille oma piha. Me ollaan tavallaan ”luvattu” hauvoille, että ne saavat vielä joskus oman pihan missä meuhkata joten pakkohan se on lupauksista pitää kiinni! Edes joku pieni rivarin takapihapläntti riittäisi, miksei toki kerrostalossakin alimman kerroksen asunto josta olisi käynti suoraan ulos omalle terdelle. Mistään omakotitalosta en vielä ole itse edes haaveillut, koska ensinnäkin asutaan Helsingissä eikä toisekseen ainakaan vielä olla miljonäärejä. Täällä ei ihan edullisesti ”hyviltä alueilta” omaa taloa nimittäin saa, vähintään puoli miljoonaa euroa ja siitä ylöspäin pitäisi löytyä lompakosta suunnilleen nimittäin 😀 Hyvät rivaritkin kun maksavat helposti 400t.
3. Ajaa ajokortin. En vieläkään ole saanut aikaiseksi sitä hommata, vaikka suunnilleen jokaikinen vuosi ajattelee että ”ensi vuonna”. No, ehkä ensi vuonna! 10v sitten jo kerran aloitinkin, mutta siihen se sitten jäi.
4. Kokeilla riippuliitoa/varjoliitoa. Siis tiedättekö kun mennään varjon kanssa vaikkapa veneen perässä merellä tai joltain jyrkänteeltä alas. Olisi niin siistiä!! Jotenkin en ole ikinä tosissani asiaa miettinyt vaikka monesti ajatellutkin kuinka siistiä olisi mennä. Ehkäpä täytyy jollain reissulla ottaa selkoa jos olisi mahis kokeilla. Myös laskuvarjohypystä olen joskus haaveillut.
5. Käydä Islannissa. Tämä oli pakko kopsata Heinin listalta, olen nimittäin jo muutaman vuoden halunnut matkustaa Islantiin vaikka olisikin melko epätyypillinen matkakohde itselleni. Joku kerran sanoi, että näytän islantilaiselle joten olisi myös ihan mielenkiintoista nähdä mille ne nyt sitten oikeasti näyttää. Myös Pohjois-Koreaan matkustamisesta olen pitkään haaveillut, koska moni juttu tuossa maassa kiehtoo, mutta ihan tosissani en ole koskaan alkanut P-Korean reissua kyllä monesta eri syystä kartoittamaan 😀 

Näin olen halunnut ajatella jo vuosia! Viime vuonna itseasiassa päätin, että ennenkö täytän 30 (eli reilun vuoden päästä) haluaisin saada listalle 3-5 uutta maata, joissa en aikaisemmin ole käynyt. Toistaiseksi olen tosin saanut vain yhden maan, Portugalin joka sekään ei tavallaan edes ollut uusi maa. Kohta tuo haaste muuttuu ”sitten kun täytän 40..”. Toisaalta nuo kolme uutta maata saisi helpolla jo menemällä ihan lähelle, vaikka Tanskaan, Latviaan ja Liettuaan. Eipä menisi paljoa rahaakaan! Nuo voisi kruunata vaikka sillä Islannilla. Pitäisi kyllä ottaa tavaksi vuosittaisen ison reissun lisäksi joku pienemmän budjetin pidennetty viikonloppu ja aina nimenomaan jonnekkin, jossa ei aikaisemmin ole käynyt.

6. Käydä jossain ihan extreme-vuoristoradassa! Koska olisi myös niin supersiistiä! 😀 Hurjat laitteet on parhaita!! Ja nyt ei puhuta mistään mitä voi edes verrata johonkin Linnanmäen vuoristorataan, joka ei oikeasti ole hurja edes pikkulapselle 😀
7. Kokeilla laitesukellusta. Vaikka snorklattua onkin tullut paljon ihan lapsesta asti, niin sukelluskurssille ei ole tullut koskaan mentyä. Se on ehdottomasti kärkisijoilla omalla bucket listilläni ja ehdottomasti toteutettava joskus. Ehkä siellä Samoalla sitten! 😀 (Googlasin just sukelluskuvia Samoalta ja jokatoisessa kuvassa oli kylläkin hai :D)
8. Muuttaa ulkomaille. Edes muutamaksi kuukaudeksi! Eikä ajankohtana olisi tosiaankaan pahitteeksi Suomen talvi. Olisi ihanaa olla reissussa kerrankin pidempään kun sen perinteisen loman ajan. Unelmapaikka olisi tietty esimerkiksi Kalifornia, mutta se vaatisi aika suuren budjetin moneen muuhun maahan verrattuna! ;D Varsinkin kun työskentely siellä oleskelun ajan ei ole mikään ihan yksinkertainen juttu. Jos saisin työtarjouksen Jenkeistä, niin olisin kyllä valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja muuttamaan vaikka heti. (Vink vink!! ;D)9. Matkustaa Sisiliaan tai Sardiniaan ”ruokamatkalle”. Viime vuosina Euroopassa matkailu on ollut aivan minimissään vuoden takaista Portugalia lukuunottamatta, sitä ennen on tullut kunnolla lomailtua jossain Euroopan kohteessa varmaan viimeksi Barcelonassa 2012. Rakastan italialaista ruokaa ja haluaisinkin viimeistään ensi vuonna tehdä jonkun minimatkan Italiaan, esimerkiksi Sisiliaan tai Sardiniaan ihan vaan ruoan vuoksi! Voisi syödä itsensä aivan ähkyyn ihania pizzoja ja pastoja, namiiii!

10. Ottaa (ehkä) joskus tatuoinnin. En halua missään nimessä ottaa tatuointia vaan sen vuoksi, että no ottaisi tatuoinnin. Silloin mun täytyy olla kyllä aivan täysin varma siitä minkä otan ja minne. Vielä toistaiseksi kun en ole tässä vuosien varrella sitä keksinyt. Muutama vaihtoehto on joskus käynyt mielessä ja olenkin miettinyt lähinnä ihan miniminitatskaa, sanotaanko semmoista ihan maksimissaan kolikon kokoista symbolia jonnekin. Eiköhän se kuitenkin sitten iske tajuntaan kun sen oikeasti keksii! Lähinnä haluaisin tuntea miltä sen tekeminen tuntuu.

11. Käydä Grand Canyonilla. Jostain syystä olen aina halunnut nähdä Grand Canyonin. Ehkä lapsena töllötetyllä Thelmalla ja Louisella on jotain osaa tähän? 😀 Tähän samaan höskään menee myös Australian Alice springs.

12. Tämä viimeinen on niin random! Mutta oikeasti suuri haave! En tajua miksi keksin tämän muka vasta viimeiseksi. Rakastan nukkua kun kuulen joko meren kohinan tai sateen ropinan. Haluaisinkin joskus nukkua bungalowissa jossain aivan rannassa (ja kauniilla paratiisirannalla) ja nimenomaan kun sataa, mielellään myös kuulla se rannan kohina samalla. Joskus kun olen miettinyt esimerkiksi yrittäessä saada unta, että mikä olisi maailman turvallisin paikka tai ylinpäänsä mukavin paikka nukkua, niin aina tulee mieleen se koju rannalla sateessa, ihanaa!! Sateen ropina on ehdottomasti maailman rentouttavin ääni.

Kyllähän näitä varmasti tulisi mieleen enemmänkin, mutten saa ikinä tätä postausta julkaistua jos käytän tuntikaupalla aikaa näiden juttujen miettimiseen.. ;D

 

Näköjään aika monet näistä liittyivät matkustukseen! Ei vitsi kuinka olisin ihan vaikka heti valmis varaamaan nuo lennot Italian ruokamatkalle jos vaavi nyt ei olisi ihan vielä syntymässä! 😀 (Tai miksen myös Samoalle heheh…)
Tykkäsittekö tästä postauksesta? Itse kyllä innostuin aiheesta oikein kunnolla ja tätä oli superhauska tehdä :)Mitä juttuja teillä on omalla bucket listillänne?

Postauksen kuva täältä

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Mietteitä muuttuvasta kehosta

adf.track(546989, ’BioOil-it-aint-hard-to-tell’);

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin, Blogiringin ja Bio-Oilin kanssa* 

Sain mahdollisuuden lähteä mukaan Indiedaysin, Blogiringin ja Bio-Oilin toteuttamaan #äitinäkaunis -yhteistyökampanjaan, jossa teemana käsitellään raskaudenaikaisia, sekä -jälkeisiä kehonmuutoksia ja omaa suhtautumista niihin. Kirjoittelinkin aikaisemmin raskauden tuomista kehonmuutoksista keskiraskauden tienoilla, eikä aihe siinä vaiheessa ollut herättänyt vielä sen koommin ajatuksia. Eihän muutoksista ollut oikeastaan vielä muita konkreettisia kun jo siihen vaiheeseen kasvanut masu, ettei sitä enää saanutkaan helposti piiloon ison neuleen alle. Keskiraskaudenhan sanotaan muutenkin olevan melko seesteistä aikaa, joten itselläni ei tuossa vaiheessa ollut sinänsä huolen häivää mistään, varsinkaan mistään kehooni liittyvästä!

Suurimmat muutokset kehossa alkoivat konkretisoitumaan heti kun päästiin sinne kohutulle viimeiselle kolmannekselle. Väsymyksen ja erilaisten kolotusten lomassa kun välillä melkein pääsi unohtumaan, että minkä pienen ihmeen vuoksi tämä kaikki käydäänkään läpi. Itse olen alusta saakka pyrkinyt viimeiseen asti olemaan valittamatta mistään raskausvaivoista, varsinkaan niistä ulkonäöllisistä. Suurimmat jurnutuksen aiheet ovatkin itselläni olleet lähinnä selän kivut ja paha turvotus, jotka olivat oireina niin kurjia että vaikuttivat jo kokonaisvointiin.

Varmaankin
se suurin muutos on kuitenkin tässä matkan varrella ollut henkisellä
puolella. Raskauden myötä suhtautuminen omaan kehoon on nimittäin siinä
mielessä muuttunut itselläni, että omaan vartaloon on alkanut suhtautumaan
paljon armeliaammin. Painonnousu, paikkojen hetkellinen venyminen ja
hiusten rasvoittuminen ovat aivan toissijaisia asioita kun puntarissa on
oman pikkuisen kasvattaminen ja tuominen tähän maailmaan turvallisesti.
Eiköhän tässä naisen elämässä ehdi vielä myöhemminkin murehtia niitä
muutamaa pudotettavaa kiloa tai silmänympärysten juonteita! 😉
Itsekeskeisyyden ja minä-ajattelun aika on nimittäin kaikkea muuta kuin
nyt.

Niiden
ulkoisten seikkojen sijaan alkaa automaattisestikin keskittyä
enemmän sisäiseen hyvinvointiin tai niin sen omasta mielestäni
ainakin pitäisi mennä. Kun voit itse hyvin, voi myös vauvasi hyvin.
Kyllähän äidin terveys, onnellisuus ja hyvinvointi säteilevät myös
lapseen. Kun ei tarvitse keskittyä korjaamaan asioita itsessäsi, voit
keskittyä antamaan lapsellesi pyyteetöntä rakkautta. Useimmiten kun
sisäinen hyvä olo, onnellisuus ja tasapaino säteilevät myös ulkoisesti. Mikäs onkaan
hymyä parempi asuste?

Vaikken ehkä olekaan aivan päivittäin tuntenut itseäni kovin hehkeäksi,
en koe että olisin millään tapaa ottanut edelleenkään stressiä
ulkonäöllisistä seikoista. Ehkä juuri muutosten luonnollisuus ja
unohtamatta tietysti miksi tämä kaikki nyt tapahtuu, ovat auttaneet
hyväksymään muutokset positiivisin mielin niihin turhaan takertumatta.
Mielestäni on tärkeintä, että näkee itsensä kauniina muutoksista
huolimatta. Unohtamatta, että suurin osa niistä ovat vain tilapäisiä!
Pysyvimmät muutokset ovat sitten varmaankin juuri siellä henkisellä
puolella. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä millaisia ajatuksia pyörii mielessä sitten synnytyksen jälkeen kun ne muutokset oikeasti konkretisoituvat ja kehon palautumisprosessi alkaa.
 

Kehon muutoksista esimerkiksi reisien selluliitilta en ole välttynyt säännöllisestä liikunnasta ja suhteellisen terveellisistä elintavoista huolimatta. Toki sen kertyminen raskausaikana on normaalia ja selluliitin pitäisikin normaalisti kadota pikkuhiljaa raskauden jälkeen. Olenkin hieronut ongelma-alueita, eli reisiä säännöllisesti öljyn kanssa viimeisen kolmanneksen aikana. En tiedä onko sillä ollut vaikutusta itse selluliittiin vaan ehkä lähinnä nesteiden liikkeellesaamiseen, mutta jotain kuitenkin. Ehkäpä tuo ”sulattava” selluliittihieronta tepsii paremmin synnytyksen jälkeen kun hormoonit eivät enää tuppaa keräämään sitä selluliittia niin aktiivisesti.

Myös vatsan ja rintojen säännöllinen öljyllä hierominen iltaisin ennen nukkumaanmenoa on ollut jo pitkään rutiini. Näin onkin vielä toistaiseksi vältytty kaikilta venymäarvilta ja viimeisimpänä tuotteena onkin ollut käytössä juurikin monipuolinen Bio-Oil, jolla on pitkäaikainen maine erinomaisena tuotteena esimerkiksi juurikin raskaana oleville naisille venymäarpia ehkäisemään ja häivyttämään. Raskausarpiahan syntyy juuri nopeiden painonmuutosten yhteydessä, jolloin iho ei ehdi venymään tarpeeksi nopeasti ja ihon sidekudos repeää. Yleisimpiä nämä ovat tietty juuri viimeisen kolmanneksen aikana kun painonnousu on usein huomattavinta.

Venymäarpien ehkäisyynhän suositellaan alttiina olevien ihoalueiden öljyämistä aina neljänneltä raskauskuukaudelta eteenpäin. Itse olen onneksi onnistunut arvilta välttymään aktiivisella hoidolla ja tällä hetkellä lähinnä mietityttää mille vatsan iho näyttää synnytyksen jälkeen ja kuinka nopeasti se palaa ennalleen. Siksi olenkin yrittänyt parhaani mukaan pitää ihoa kimmoisana öljyämällä ja sama rutiini jatkuu ehdottomasti vielä synnytyksen jälkeenkin. Onneksi ihmisen elimistöllä on tehokkaat palautumisprosessit, joten mitään stressiä en tosiaankaan ole palautumisesta jaksanut ottaa. Kyllähän ne muutokset silti saattavat aluksi hätkähdyttää.

Bio-Oilin ehdoton plussapuoli on nopea imeytyminen ja monipuolisuus. Klassikkoöljyä voi nimittäin käyttää muuallakin kehossa aina kuivan ihon hoidosta aina arpien häivyttämiseen, epätasaisen ihonsävyn hoitoon ja miksei auringonottoonkin riittävän aurinkosuojan lisänä. Itselläni onkin tuo pullo yöpöydällä, jolloin öljyämisrutiini ei pääse kovin helposti iltaisin unohtumaan. Samassa tulee muuten usein öljyttyä myös kynsinauhat ja sääretkin siinä telkkaria katsoessa 😀 Itse olen ollut tuotteeseen kovin tyytyväinen ja itseasiassa ihan lähiviikkoina kuullut monelta eri foorumilta öljystä olleen todella suuri apu juurikin myös ihon palautumisessa esimerkiksi raskauden tai painonpudotuksen jälkeen, eikä ainoastaan siinä ennaltaehkäisyssä.

Bio-Oilin #äitinäkaunis -kampanjassa on mukana muitakin bloggaajia ja jos aihe tai muiden mietteet aiheesta kiinnostavat, niin kannattaa kurkata myös kampanjasivu (täällä!)

Haastaisin myös teidät osallistumaan keskusteluun. Mikä on ollut oma suhtautumisenne kehon muutoksiin raskauden aikana? Ovatko muutokset aiheuttaneet tunteita ja mihin suuntaan? 

EDIT: ARVONTA ON SUORITETTU JA VOITTAJALLE ILMOITETTU!

Kommentin jättäneiden kesken arvotaan Bio-Oil-tuotteita, joten jätäthän mukaan myös sähköpostiosoitteesi. Voit osallistua kommentoimalla viikon ajan tästä päivästä eteenpäin eli 4.5.2016 saakka.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Toivepostaus: Lovestory

Meidän ”rakkaustarinaa” on toivottu tänne useampaan otteeseen jo pidemmän aikaa. En jostain syystä ollut koskaan aikaisemmin saanut tätä postausta toteutettua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan 😉 Aika on kulunut kyllä ihan supernopeasti ja meillä tuleekin loppusyksystä Tommin kanssa täyteen jo 4 vuotta yhteiseloa. Välillä tuntuu kun aikaa olisi kulunut vain pari vuotta, mutta niin ne vuodet näköjään vierähtävät. 
Vuonna 2012 asuimme molemmat Helsingin Alppilassa ja vaikkei ennen tuota syksyä todellakaan toisiamme tunnettu, niin olin tiennyt Tommin yhteisten kavereiden kautta Facebookista (:D) jo varmaan parikin vuotta. Joskus oli tullut selailtua jotain kuviakin ja katsottua, että kukas tämä Tommi mahtaa olla kun on kommentoinut jotain kaverin kuvaan. Ja siis huom! Minä tiesin Tommin, Tommi taas ei siis tiennyt omasta olemassaolostani mitään. Mulla on nimittäin välillä tapana selailla ihmisten profiileja ihan muuten vaan huvikseni sen kummemmin miettimättä jos nyt sattuu joku randomtyyppi eteen 😀

No jokatapauksessa! Olin muutamaan otteeseen jopa bongannut Tommin Alppilassa, joskus jostain ravintolan ikkunasta tai talon sisäpihalta kävelemässä ohi ynnä muuta ja ajatellut, että kappas, tuohan on se kavereiden kaveri kenen kuvia joskus katsoin Facebookissa. Lokakuussa 2012 olin tulossa illalla työpaikan virkkarijuhlista kotiin Alppilaan 3B:n vakkarisporalla kun näin sporan ikkunasta, että tämä samainen tyyppi tulee samaan sporaan Kaisaniemen pysäkiltä. Kiinnitin huomiota varsinkin Burtonin pipoon jollainen mulla oli itseasiassa kotona samanlainen. Noh, tämä tyyppi tulee tietysti istumaan mun eteen ja koska kuuntelin musiikkia, en oikein aluksi huomannut että yrittää jutellakin jotain mulle siinä. Pakko sanoa, että ekat ajatukset oli lähinnä, että nyt en jaksaisi oikeasti jutella kyllä kenellekään yhtään mitään ja kotiin vain mahdollisimman nopeasti peiton alle. 


Iines treenailee.. 😀

Jotain me siinä aikamme juttelimme kunnes tokaisin, että ”Kyllä mä sut itseasiassa tiedän, olet hyvien ystävieni x ja x kaveri!”, josta sitten riittikin juttua ja samalla ihmetystä siitä miten ihmeessä olin Tommin edes tunnistanut, hänhän ei ollut koskaan edes nähnyt tai tiennyt musta mitään 😀 Jäin kotipysäkillä pois ja meni hetki kun ystävälleni tuli viestejä udellen mun eli pisamanaamaisen Alppilan tytön henkilöllisyydestä. Jonkun ajan päästä olimme Facebook-kavereita ja treffikutsua alkoi sadella.

Niiden ensimmäisten muutaman viikon viestittelyn aikana Tomppa ehti olla Losissakin lomailemassa ja alkoi jo menettää hermonsa kun jahkailin jostain syystä koko treffijutun suhteen. Olipa kai jotain manaillutkin, että miten voi olla näin vaikea nainen. Viimeinkin joskus marraskuussa saatiin vihdoinkin sovittua treffit (Alppilan Porvoonkadun baariin naapuriin :D) ja siitäpä se sitten lähti! Herra teki ensitreffeillä niin lähtemättömän vaikutuksen, että alkoi jo harmittaa mitä ylinpäänsä olin viivytellyt koko treffien kanssa. Yhteisiä kiinnostuksen kohteitakin oli vaikka millä mitalla matkustelusta aina rantaelämään.

Olen kyllä niin onnekas kun olen onnistunut löytämään vierelle noin ihanan kumppanin, jonka kanssa täydennämme toisiamme!! Ihan mielelläni täällä siivoilen niitä rakkaan sotkuja vaikka välillä vähän kieltämättä ärsyttääkin 😉 Ihan kamalaa miettiä, että emme ehkä olisi tässä ilman sitä tiettyä kolmosen sporaa. Mitäs sitten jos olisinkin mennyt yhtä aikaisemmalla? Emme olisi ehkä ikinä virallisesti tavanneet. Näköjään kaikki kuitenkin oli tarkoitettu näin <3

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Instapläjäys ja kuulumisia

Hellurei ja harmaata sunnuntaita! Tänään on ollut aikamoinen kriiseilyn päivä. Ensin mun muistikortti jotenkin sekosi, enkä saanut varmaan viittäkymmentä kuvaa siirrettyä koneelle. Se sitten niistä kuvista joita tännekin olin meinannut. Ei onnistu vaikka varmaan viidesti yritin. ltapäivällä sitten lähdin toisen koiran kanssa lenkille ja 20minsan jälkeen alkoi niin järkyt alavatsakivut, että ehdin jo ajatella että nyt se sitten tapahtuu! Ja tietysti just silloin kun lähden lenkille jonnekin muualle kun noille ihan normihoodeille, olin melkein Viikissä asti siinä vaiheessa kun alkoi sattumaan. Onneksi vaan toinen koira messissä.
Pääsin onneksi kotiin takaisin köpötellen ja nyt mietinkin sitten että onko enää viisasta ylinpäänsä lähteä minnekään kävelylenkeille ennen h-hetkeä. Ei nyt sillä että niistä nyt varmasti mitään suurta haittaa olisi, muuta kun että vauva lähtee syntymään mutta sitä vastaan ei mulla ainakaan olisi mitään 😀 En ehkä enää luota omaan jaksamiseen noiden lenkkien suhteen vaikka kuinka olisi supernainen-olo ulos lähtiessä!
Tässä kuitenkin jotain instapläjäystä (@iines)  kuluneilta parilta viikolta!

Lähdin alkuviikosta extempore Jumboon shoppailemaan. Taisi muuten olla eka kerta ikinä bussilla Vantaalle muualle kun lentokentälle. Piti kesken kiertelyn pysähtyä Jungle Juice Bariin kun alkoi jalat sen verran väsyä 😀 Tuli kuitenkin ostettua Akateemisesta vauvakirja ja hypisteltyä Stockalla Balmuirin Kid mohair-huivia jota olen himoinnut jo kauan. Ei kuitenkaan kesää vasten järkeä ostaa, joten syksyllä sitten 😉

Bichulini suihkunpörheänä!

Tilasin muutama viikko takaperin Campadresta Electroluxin kamppiksesta mehupuristimen! Ihan joku kunnon linko olisi myös ollut täydellinen, mutta niitä ei kamppiksessa edes ollut. Tuo puristin on kuitenkin ollut ihan superhyvä valinta ja oon ihan intoutunut nyt noihin sitrusmehuihin. Ihan supernopeaa ja helppoa, eikä tule kädetkään kipeiksi kun tuolla sähköisellä pusertaa. En muuten välitä itse ollenkaan esimerkiksi appelsiineista kun niiden kuoriminen on niin raivostuttavaa puuhaa, mutta näin ne menee oikein hyvin. Näköjään siellä on taas käynnissä tuo Electroluxin kamppis vielä huomiseen asti ja ainakin näitä puristimiakin oli vielä 🙂 Tekisi joka päivä mieli pusertaa, mutta ei jaksa kokoajan olla kantamassa niitä hedelmiä kaupasta.

Tässä oli se uusi tukka ihan uunituoreena! Tuo kylmä sävyte on tosin nyt haalistunut pesussa ja sävy on melko perusblondi. 

En muista postasinko tänne noista Tomseista jotka löysin talvella Lontoon kentältä jostain kenkäkaupan loppualesta. Ihan superhyvät jalassa! Tosin en meinaa ihan joka päivä saada noita turvotuksen vuoksi jalkaan, mutta kesällä sitten.

Viime viikolla vietettiin Tommin synttäripäivää joka lähti käyntiin lounaalla meidän läheisessä thaikkuravintolassa. Nam nam! Oli nimittäin ekaa kertaa siis aivan ikuisuuksiin yhtäaikaa vapaapäivä arkena.

Yksi mun päivien lempparijutuista on raahautua meidän pihaan ottamaan aurinkoa ja lukemaan tunniksi. Vielä kun mennään muutama viikko eteenpäin niin tarkenee ilman takkiakin jo 😉

Ja ne synttärit jatkuivat Stockan Classic Pizzaan.. Tiedättekö, olen jotenkin aivan ällistynyt kuinka monet ravintolat ovat Helsingissä kiinni maanantaisin! Ihan omituista! Toki ymmärrän että aivan varmasti kannattavuuskysymys, mutta jotenkin älytöntä ajatella että pääkaupungissa ei 50% ravintoloista ole auki normaalina arkipäivänä. Oli muuten aikamoinen operaatio miettiä synttäri-dinneriä maanantaille kun oikeasti mikään hyvä ykkösvaihtoehto ei ollut auki.. 

Vatsa sen kun kasvaa.. Tässä viikko-pari sitten viikolla 36.

Jos nyt edes on mahdollista niin oon kotona ollessa kiintynyt jotenkin entistäkin enemmän meidän hauvoihin. Niiden kanssa kun tulee vietettyä niin paljon enemmän aikaa ja kokoajan leikittyä tai rapsuteltua. Elämä olisi kyllä niin paljon ankeampaa ilman koiria <3

Kivaa sunnuntain jatkoa! Jos shoppailuhammasta kolottaa, niin muistakaa tuo Boozt.comin flash sale (aiempi postaus) joka vielä tänään loppupäivän käynnissä 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Keskiviikon höpinää

Olin eilen huonosti nukutun yön jäljiltä jotenkin niin naatti, etten jaksanut edes tänne tulla mitään raapustamaan. Maanantaina taas vietettiin Tommin synttäreitä ja tuli kerrankin vietettyä vapaapäivä arkena yhdessä! Harmittaa että tällä viikolla on mennyt kelitkin surkeiksi, ehti jo tottua niihin viime viikon auringonpaisteisiin. Itselläni ainakin heti vaikuttaa sekin vireystasoon jos on yhtään synkempi ja pilvisempi päivä. Tuntuu ettei meinaa saada mitään aikaan ja joku roskien vientikin tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Onneksi aina nyt ei täydykään saada ihan kamalasti aikaan! Tulipa eilen nukuttua pitkästä aikaa jopa päiväunet. Tänään onkin sitten tullut kivana yllärinä jotain lumi/räntäkuuroja, joten loppupäivän voikin sitten ihan hyvillä mielin viettää sisätiloissa puuhaillen.
Nyt aamusta on ollut taas kamala meno päällä. Tässä kirjoittamisen lomassa syön samalla mysliä, järkkäilen vauvan tavaroita ja selaan asuntoja. Eikä siis tosiaankaan edes olla muuttamassa mihinkään, mulla on ihan pakonomainen tarve selailla myytäviä asuntoja melkein päivittäin! Se on niin kivaa! Tosin siinä vaiheessa alkaa aina vähän ärsyttää kun löytää jonkun oikeasti potentiaalisen ja tajuaa ettei nyt ihan tuosta vain tulekaan kyseeseen tehdä tarjousta. No mutta harvoin niitä oikeasti täydellisiä edes tulee vastaan 😀

Sain pari viikkoa sitten katsottua Netflixistä House of Cardsin uusimman kauden ja nyt on tullutkin töllötettyä kaikenlaista random-ohjelmaa Ruudusta yms. House of cards on vaan niin hyvä!! En tosin olisi alunperin vuosi-pari sitten voinut kuvitella että koukuttuisin näin pahasti tuommoiseen poliittiseen draamaan, mutta se nyt vaan on niin eri tavalla jännittävä. Inhottavaa kun täytyy taas odottaa uutta tuottista varmaan vuosi. Jokatapauksessa pitäisi ensi viikolla ottaa lukuun tuo Keplerin uusin Playground, jonka tilasin. Saa nähdä ylittääkö odotukset myös tällä kertaa!

Luin talvella myös tuon Jens Lapiduksen VIP-huoneen, joka oli yllättävän hyvä. On tullut luettua kaikki nuo Lapiduksen Stockholm Noirit ja välillä on jotenkin ärsyttänyt se tyyli kuinka tarkasti noissa kuvaillaan kaikenmaailman jetsetlaiffia, tyyliin ”hän kietoi harteillensa viininpunaisen Hermeshuivin, joka oli kuluvan vuoden mallistoa” tai siis kuulostaa oudolle että mieskirjailija kuvailee niin tarkkaan vaikkapa noita brändiseikkoja, mutta jotenkin olen kai alkanut suodattaa ne toisesta korvasta ulos 😀

Mun tyynyparatiisi 😀

Tämmöistä nunnuttelua meillä on ollut tänään! Voisin vaikka aloittaa pakkaamaan jo ennakkoon sen sairaalakassin valmiiksi. Eipä käynyt mielessä kun vasta pari viikkoa takaperin, että täytyy tosiaan sekin pakata. Nyt kun vaan keksisi mitä kaikkea sinne tunkee 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.