Avainsana: oma elämä

Hellurei! Kuinkas on teillä lähtenyt syyskuu käyntiin? Itselläni on alkanut nyt aivan tosissaan se loman odottelu, tämän kuun lopussa enää nimittäin kuukausi jäljellä joten kelpaahan sitä sitten odotella. Lokakuun alussa on meillä suuntana sitten Indonesia kuukaudeksi, jos nyt jostain syystä on jäänyt mun lomahehkutukset väliin 😀 Syksyn tulon on huomannut varsinkin aamuisin kun on aivan pimeää kun herätyskello soi! Lisäksi on jo huomannut niitä muitakin syksyn ensimerkkejä kun on aamuisin kylmä kun nousee lämpimän peiton alta kellon soidessa. Toki syy voi olla siinäkin että pidetään edelleen makkarin ikkunaa auki öisin, raikkaassa ilmassa nukkuu nimittäin niiiin paljon paremmin!

Pari viikkoa on tullut tehtyä töissäkin ihan killeripitkiä päiviä välillä ja tuntuu, että alkaa siitäkin syystä olla pikkuhiljaa ihan sopiva ajankohta pienelle breikille. (Ja toki myös ylityökorvaukset lämmittävät siinä vaiheessa tiliäkin kivasti!) Unohtamatta tietysti kaikkia muitakin voimia ja energiaa, mitä nyt vain on saatavilla syksyn spurttiin. Onneksi kuitenkin saanut mukavasti liikuttua vaikka välillä onkin tehnyt mieli pitää itsesääli-välipäiviä kun ei olisi vain jaksanut salille, lenkille tai kävellä töistä kotiin. Se kuitenkin palkitsee aina siinä vaiheessa kun saa itsensä raahattua tekemään jotain. Ipadin ja herkkujen kanssa sänkyyn hautautuminen on nimittäin ihan ultimaalinen väsymyksen maksimoija, vaikka kovin välillä houkutteleekin. (Varsinkin kun nyt lähiviikkoina on alkanut niin monta höpöhöpöhömppäsarjaa telkkarista, ettei oikein parempia aivojen nollaajia voisi toivoakaan :D)

Ehdinkin jo aikaisemmin innoissani puhista tuosta tank topista, jonka tilasin pari viikkoa taaksepäin paidan tekstin iskiessä lujaa jonnekin takaraivoon. Aivan mielettömän nopea toimitus, kaverin postittama paita tuli nimittäin Kaliforniasta asti muutamassa hassussa päivässä ja tässäpä tämä hömppöostos nyt sitten on:

Hahha! En kyllä edelleenkään olisi voinut löytää itselleni parempaa tekstiä paitaan 😀

Viikonloppuna leivoin ekaa kertaa Käpylässä sitä maailman helpointa mustikkapiirakkaa (linkki ohjeeseen tässä postauksessa!) ja nachojen kylkeen guacamolea (jonka ohje taas löytyy tästä postauksesta) . Pakko kyllä sanoa, että kotitekoinen guacamole on kyllä parhaimpia juttuja ikinä, edelleen!!! Kun vertaa viimesyksyisen Meksikon reissun guocciksiin, niin melkeinpä voisi sanoa että parhain guacamole on juurikin se itsetehty. Söisin sitä vaikka viikkoja putkeen. Ei liian vetistä tai liian vähää valkosipulia tai kortianteria, vaan täydellistä. Tietysti makujakin on erilaisia. Esimerkiksi tomaatti on itselläni guacamolessa ehdoton ei! Eilen käytettiin hyväksi viikonlopun jämät levitteenä ruisleivän päälle, nam! Avokadostahan saa muutenkin lisäämällä valkosipulia ja sitruunaa/limeä, tehtyä ihan superhyvää levitettä 🙂 

Tuli muuten mieleen, että monena kertana oon tuskaillut S-marketin avokadojen kanssa, jotka ovat yleensä aivan surkeita, vaikka ovat nimenomaan esikypsytettyjä. Harvoin extempore-guacamoleostoksia tehdessä löytää valikoimista valmiiksi pehmeitä avokadoja, raivostuttavaa! Totesinpa lauantaina, että kannattaa tästä eteenpäin ihan suosiolla suunnata K-kauppoihin näitä metsästämään tai ostaa hyvissäajoin kotiin kypsymään.

Mukavat keskiviikot 🙂

Tänään seilaamme ystäväpariskunnan kanssa kohti Tukholmaa minilomailemaan sitä varsinaista oikeaa lomaa odotellessa. En jostain kumman syystä kyllä ole aikaisemmin ollut ihan näin innoissani laivalle lähdöstä, mitäs kummaa 😀 Kai se kaikki mikä poikkeaa normaalista kotielämästä, on nykyään niin ihanaa ja ihmeellistä. Varsinkin kun risteilylle lähtö Helsingissä asuvalle on niin äärimmäisen helppoa, tuskin edes miettisin mitään Tallinnan tai Tukholman reissuja jos laivamatkan päälle tulisi vielä tuntitolkulla autossa tai junassa köröttelyä. Hyvä näin, pääseepähän tänään ulkomaille 😉

Selasin muuten yksi päivä instagramia ja bongasin Nordströmin instassa paidan juuri minua varten!! Oli aivan pakko tulla jakamaan tämä teillekin, koskaan ennen ei nimittäin ole minkään paidan teksti kiinnittänyt huomiotani näin paljon tai herättänyt mitään ”tämä on ihan mun paita”-oloa. Katsokaa nyt vaikka itse…

Tutkin jonkun aikaa netistä ja löysin tästä myös ”Proud supporter of messy hair and sweatpants”-versiota. En kiistä etteikö se olisi ehkä ollut vieläkin sopivampi vaihtoehto…. 😀 Mikä nyt ihan oikeasti kuvaisi minua paremmin kun todella sekainen tukka ja nykyään ainakin ne Niken collarit hahah! Kaveri Kaliforniassa suostui ystävällisesti lähettämään paidan mulle Suomeen, joten pistin alkuviikosta tilausta menemään. En malta odottaa!

Mukavaa viikonloppua ja palataan asiaan viimeistään ensi viikolla kun palailen risteilymeiningeistä! ;D

ps. tänään buffaöverit

 

kuva lainattu täältä.

Olen välillä kesän aikana puntaroinut blogini nykyistä sisältöä ja todennut, että hurjasti ollaan kyllä vuosien varrella muututtu (haha, puhuin juuri itsestäni ja blogistani me-muodossa!) Tietysti blogitkin muuttuvat matkan varrella sitä tahtia kun sen pitäjäkin, ainahan omat kiinnostuksen kohteet kuitenkin peilautuvat niihin asioihin joista kirjoitetaan ja jotka ovat pinnalla.

Itselläni ne ovat täällä jo pitkään olleet aikalailla kauneuteen, kuten kosmetiikkaan ja meikkeihin, sekä liikuntaan, ravintoon ja yleiseen hyvinvointiin liittyviä. Ennen kun tuli aika paljon (toki kauneusjuttujen) lisäksi pölistyä lähinnä omista asioista ja omasta elämästä. Nykyään tuntuu, että omat asiani ovat täysin epäolennaisia täällä. Toivottavasti teitä kuitenkin kiinnostaa nykyiset aiheet aivan yhtä paljon kuin itseäni, vaikkei kovin paljoa mitään varsinaista ”elämään tirkistelyä” täällä olekaan 😀

Olisihan se vähän ahdistavaa jos olisi käytännössä koko elämä netissä. Tai kuinka paljon yleisesti meistä mahtaa kymmenen vuoden päästä löytyä netistä tietoa, joka tulee säilymään siellä ikuisesti? Ei vain bloggaajista vaan yleisesti. Sehän nyt alkaa olla jo arkipäivää. Jo pitkään on ollut outoa jos joku ei ole netissä. Tämmöisiä ajatuksia on ollut tänään mielessä..
Ensi viikonloppuna ollaan lähdössä pienelle minireissulle, päivä Tukholmassa- risteilylle nimittäin! Hahah! En tiedä olisinko vielä pari vuotta sitten vartavasten maksanut suurta summaa siitä, että pääsee risteilemään Tukholmaan kun laivoilla on ennen tullut melko paljon risteiltyä, mutta juuri nyt se tuntui kyllä ihan sopivalta jutulta.

Mitään reissua ei koko kesänä tullut taaskaan tehtyä minnekään, joten pieni risteily ystäväpariskunnan kanssa on varmasti juuri sopiva pieni minireissu. Pääseepähän vähän herkuttelemaan buffetissa ja shoppailemaan! Kai sitä täytyy myös käydä kurkkaamassa millainen se meininki on laivalla nykyisin illasaikaan 😉

Mulla on koko kesän ajan ollut kamala tunne siitä että on aivan kelvoton bloggaaja kun ei ole kertakaikkiaan ehtinyt antaa tänne niin paljon kun olisi halunnut. Samalla tuntuu, että kotonakin roikkuu vaikka mitä hommia, joita ei kertakaikkisesti ole vain saanut aikaiseksi hoitaa. Meillä tulee kohta tasan vuosi täyteen tässä asunnossa ja hoksasinpa tässä eräänä päivänä, että meillä lojuu edelleen sohvan takana esimerkiksi keittiörempan ylimääräiset laudanpätkät kaapeista. Ne(kin) piti raivata pois jo viimeistään muutama kuukausi muuton jälkeen..

Eikä tuo ole tosiaan ainut juttu joka kotona on odottanut parempia päiviä. Välillä tuntuu että meidän muutosta on vain pari kuukautta, kun kaikki näyttää samalle kun pari viikkoa muutosta. Vaikka on pitänyt käydä Ikeassa, laittaa lisää tauluja seinille, raahata turhaa roinaa varastoon ja muuta ihan höpöhöpöjuttua. Ehkäpä meidän kotikin on viimeinkin valmis sitten joskus kun on aika muuttaa täältä pois 😀

Kotijuttuihin liittyen olen yrittänyt miettiä olohuoneeseen vähän lisää säilytystilaa. Tv-tasonahan meillä toimii nykyisin vanhasta kämpästä tuttu Ikean lipasto, joka nyt on tuossa ollut aikalailla ”hätäratkaisuna” kunnes keksii jotain parempaa. Nyt haluaisin viimeinkin hommata meille ihan varsinaisen tv-tason ja siirtää tuon Malm-lipaston keittiönpöydän taakse. Samalla saisi kenties perhana kaikki typerät johdot ja pelikonsolit (:D) pilloon kun olisi joku aivan virallinen tv-taso niillä johtoreiteillä. Ongelmana on, että olen maailman huonoin ihminen sisustamaan, siis kertakaikkiaan.

Onni meillä on se, että turhaa roinaa on nykyään melko vähän (jossei mennä kurkkimaan niihin täyteentungettuihin lipaston laatikoihin tai vaatekaappiin joka on aivan pommin jäljiltä :D), joten pienilläkin sisustustavaroilla ja isojen kalusteiden siirtämisellä saisi jo paljon aikaan. Itse kun olen ollut aina niitä, jotka sisustavat mutu-tuntumalla ja kai se on onneksi aina omaa silmää kuitenkin miellyttänyt. Nyt parin kuukauden sisään on kertakaikkiaan pakko saada fiksattua meiltä tämä keskeneräinen koti-vaihe pois, ehkä innostun sitten jotain kuviakin napsimaan. Se nyt oli edes jotain edistystä, että sain keväällä viimeinkin ruokailuryhmän vaihtoon, vanhat pois ja tämän Artekin tilalle. Olen ollut nimittäin niin megasuperdupertyytyväinen! 🙂

Ja tosiaan! Spirulinatabletit loppuivat viikko taaksepäin enkä ole saanut aikaiseksi tilata uusia. Sillävälin onkin menty spirulinasmoothien kanssa. Olen tunkenut normismoothien sekaan vielä ruokalusikallisen spirulinajauhetta. Tuo jauhe maistuu pelkiltään aivan kammottavalle, mutta hedelmien ja marjojen kanssa hukkuu onneksi sopvasti. Ylläolevan smoothien tein mangosta, banaanista, jogurtista, chiasta, pellavansiemenistä ja spirulinasta. Muutaman mustikankin taisin heittää mukaan ja tietysti lirauksen maitoa.  Itse tykkään ainakin, pitää kuitenkin muistaa pistää ne tabletitkin tilaukseen ensi viikolla 🙂

Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä kuinka itselleni syksy on aina ollut uuden alku, uusi kappale kirjassa ikäänkuin. Kesän loppumiseen liittyy myös itselläni aina pientä haikeutta ja jollain tapaa samalla ahdistaa tuleva syksy, en tiedä miksi. Ja syksyhän yllättää nopeasti! Jos muistelee vaikka lapsuusvuosia, ehti olla vain hetken koulussa kesäloman jälkeen kun ulkona jo olikin liikuntatunnilla niin kovin viileää iltapäivisin ja yhtäkkiä oltiinkin jo syystamineissa.

Moninkerroin ahdistava on syksy itselleni varsinkin jos se menee yhdessä sumussa puurtaen oikeastaan ilman mitään mitä odottaa. Yleensä kun ainakin se syksyn lomareissu motivoi. (Viimeistäänhän sitten Joulun pyhät :D) Ajatus siitä tuntuu niin oudolle, että on kertakaikkiaan niin kesä-ihminen, että tuntuu koko elämän pyörivän sen odottelun ympärillä. Kai se idea kuitenkin olisi oppia sopeutumaan kaikkiin vuodenaikoihin ja oppia nauttimaan niistäkin. Yritinkin miettiä, mitä positiivisia asioita tulevasta syksystä keksin?

# pimeinä öinä saa nukuttua ainakin helpommin

# lenkkeily raittiissa syysilmassa virkistää

# ”pääsee käyttämään” kaikkia ihania neuleita, nahkatakkia, kaulaliinoja, UGGseja..

# Syksyn kunniaksi ”saa” myös lisäksi ostaa kasan uusiakin vaatteita 😀

# ei harmita istua päivät pitkät toimistossa kun tietää ettei ulkona nyt olisi ainakaan sen parempi

# on kertakaikkiaan enemmän aikaa tehdä juttuja kun ei tule sitä ”pakko päästä aurinkoon”-oloa

Selfiepläjäystä!

Ei siitä kyllä pääse yli eikä ympäri, että kesä on vuoden parasta aikaa. Eipä nuo ylläolevat positiiviset seikatkaan loppupeleissä nyt niiin upeita juttuja ole, vaikka kuinka yrittäisi tsempata itsensä positiiviseksi. Niihin kivoihin syysvaatteisiinkin kyllästyy viimeistään kuukauden päästä ja miettii, että kunpa voisi kävellä ympäriinsä varvassandaaleissa ja collegeshortseissa. Piste 😀 (Toisaalta tuo lupa ostaa syysvaatetta on kyllä ihan kiva puoli ja pätee tosissaan ;))

Mietin muuten juuri eräänä päivänä, että ennen (puhutaan siis n. 5v sitten) kukaan muu ei ottanut peilikuvia ja selfieitä kun vaan bloggaajat. Selfie oli todellinen hätävaihtoehto kun ei oikein ollut ketään joka ottaisi susta kuvan tai et vain kehdannut pyytää, tuolloin se oli jotenkin tosi hassua. Nykyään taas kaikki ottavat selfieitä tai peilikuvia ainakin jossain määrin, aivan älytöntä! Ei varmaan olisi silloin kuvitellut, että näistä tulisi niin kertakaikkisen arkipäivää, jopa poliitikoiden hommaa. Miettikääpäs sitä! Eivät bloggajat aina aivan väärässä ole 😉