BYE !!!

Noniin, loma on vihdoin koittanut! Lensimme eilen illalla Tukholmaan ja vietimme yhden yön täällä Arlandan Clarionissa. Oli (taas vaihteeksi) ”pientä” säätöä surffilautajuttujen kanssa, joten alkuperäiseen matkasuunnitelmaan tuli pieni muutos ja tulimmekin siitä syystä Tukholmaan jo päivää aikaisemmin. Tänään kuitenkin suunta kohti Los Angelesia ja leppoisa 11h lento 😀

Tarkoitus olisi postailla ”normaalisti” reissukuulumisia ja muita juttuja, saapi nähdä minkä tason jet lag yllättää ekoina päivinä.. Eli mm. niitä Cali-juttuja onkin siis tiedossa seuraavat pari viikkoa. Säätietojen mukaan pitäisi lämpöasteiden olla vielä reippaasti ylin +20c, joten eipä haittaa viettää rantsupäiviä poikien surffatessa ja pienemmän pojan touhutessaan hiekkaleikkejä, jotka ovat ihan parasta ikinä!!

Ja okei… Ihan näin trooppisiin maisemiin ei todellakaan olla menossa.. 😀

Eniten odotan reissulta…

 

Aamiaiseksi amerikkalaisia pannareita. Ah, ei tosiaan mikään terveellisin mahdollinen, mutta mun vakio AINA. Pancakesit buttermilkillä, banaanilla tai marjoilla, nam!

No tietysti niitä ostosjuttuja, joista ehdinkin jo aikaisemmin postailla. Ehkä myös jotain kristallikauppoja.. Heh.

Yleistä rentoilua mukavassa ilmapiirissä. Kävelyä ympäriinsä, ihmettelyä.. Ja hyvää ruokaa, tottakai. Perus lomajuttuja siis!

Haluaisin testata pastlife regressiota tai uutta tarot-luentaa, mutta saapi nähdä. Ainakin House of Intuition Silver Lakessa tarjoaa laadukkaita hoitoja (okei, en tiedä miten tuo laadukas näissä hieman erikoisemmissa jutuissa määritellään, mutta kuulemma heillä on vain parhaimmat tyypit töissä), täytyy perehtyä niihin!

Rantahengailua, ah! Pitkästä aikaa. Vaikka nykyään vietänkin auringossa ihan vain pieniä hetkiä, on siinä kuitenkin jotain niin rentouttavaa. Kuunnella meren kohinaa ja lukea kirjoja. Lisäksi pojan aivan ykkösjuttu ovat hiekkaleikit, joten kun on vielä surffihullu puoliso, niin ymmärrätte varmasti, että meidän perheellä ranta on the place to be. Iso kasa kirjoja on pakattu mukaan!

Lenkkeilyä rannalla. Se on ehdottomasti parhaita juttuja lomilla. Käyn aina aamuisin rantalenkeillä! Meren äärellä lenkkeilyssä vain on ”sitä jotain”. Rakastan muutenkin juosta auringossa ja lämmössä, silloin kynnys lenkille lähtemiselle on huomattavasti matalampi.

Ps. Tämä Arlandan Clarion on IHANA! Täällä nyt toista kertaa ja aivan täydellinen paikka rentoutua ennen pidempää lentoa.

Palaillaan <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Teen tätä, koska..

Olin joku aika takaperin eräässä tapaamisessa, jossa minulta kysyttiin, että miksi bloggaan? Tai miksi alunperin aloitin bloggaamisen? Toki olen vuosien varrella sivunnut tätäkin aihetta useaan otteeseen, mutta omien ajatusten esille tuomisen lisäksi vuorovaikuttaminen on ehkä se tärkein syy bloggata. Tiedättekö kun elämä välillä menee vuoristorataa, käy paskoja juttuja ja sitten taas niitä hyviä, mutta minulle blogi on se paikka, jonne pakenen kaikkea muuta. Tavallaan oma pieni maailmani, jossa tunnen oloni mieluisaksi ja turvalliseksi. Mutta, eihän se vuorovaikuttaminen olisi mitään ilman teitä lukijoita. Siksi olenkin vuosi toisensa jälkeen ja kommentti kerrallaan valtavan iloinen kaikesta palautteesta, vinkeistä ja mielipiteistä, joita te tänne jaatte. Se on sitä vuorovaikutusta parhaimmillaan.

Minulle on nimittäin tärkeintä, että blogini tarjoaa lukijoilleni jotain konkreettista. Ei vain kivoja kuvia ja arjen löpinöitä, vaan oikeasti vinkkejä, inspiraatiota ja jotain, joka oikeasti antaa ”jotain”. Jossei nyt aivan päivittäin, niin ainakin usein. Oli se sitten käsityöohje, vinkkejä säästämisestä tai vertaistukea lapsiarkeen. Pahin virhe, jonka bloggaaja tai kuka tahansa vaikuttaja voi tehdä, on aliarvioida lukijoitaan ja seuraajiaan. Ilman heitä ei kuitenkaan ole myöskään sitä vuorovaikutusta ja ilman sitä, olisi bloggaaminen melkoisen yksitoikkoista yhden naisen löpinää.

En ole aikoihin saanut ilkeitä kommentteja sen jälkeen kun hoksasin kuka se eräs stalkkeri on. Muistan kuitenkin, kuinka vielä muutamia vuosia sitten elettiin melkoista paskamyrskyjen aikakautta blogeissa. Näköjään yhä useammat ovat somen kehityksen myötä oppineet, ettei ihan kaikkea kannata sanoa netissä edes anonyyminä, vaikka kuinka ärsyttäisi. Se ruudun toisella puolella oleva henkilö on kuitenkin oikea ihminen, kuten tietysti myös kommentin jättänyt henkilö. Itselleni ei ole ongelma, jos joku on kanssani eri mieltä jostakin aiheesta. Erilaisuus on rikkaus ja erilaiset näkemyksethän vain tuovat keskusteluun lisämaustetta. Olisihan se nyt melko tylsää, jos me kaikki olisimme aina kaikesta samaa mieltä. Viime vuosien aikana olen huomannut myös itse kasvattaneeni tietyn suojakilven negatiivisia kommentteja kohtaan. Onneksi 99% näistä esitetään varsin asiallisessa muodossa, mutta blogin myötä kehittyy kieltämättä tietynlainen roskasuodatin asiattomille jutuille. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tässäpä vielä kiteytettynä muutama asia siitä, miksi kirjoitan blogia…

 

Itselläni taloudellinen hyöty on toissijainen asia, toki nykyään tärkeä sekin. Mutta kuitenkin melkeinpä vain siksi, että tähän hommaan menee aivan pirusti aikaa ja vaivaa. Mutta en vaihtaisi päivääkään pois! Sinänsä hassua, etten oikeastaan edes muista kunnolla elämääni ilman blogia ja onhan siitä tosiaan jo aika pitkä aika.. Olen aikaisemmin toitottanut, etten ikinä jaksaisi tehdä yhtä ja samaa työtä koko elämääni tai edes yli kymmentä vuotta, koska pitkästyn pitkässä juoksussa asioihin, jotka pysyvät samana ja jotka eivät mahdollista enää kehittymistä. Silti blogi on asia, joka on ja pysyy, mutta sinänsä tämä onkin niin eri juttu. Tämä nimittäin nimenomaan mahdollistaa kehittymisen, ala muuttuu jatkuvasti ja on oikeastaan vain sinusta itsestäsi kiinni minkä polun valitset.

Itselläni on vahva mielipide siitä, että blogi, joka aloittaa ainoastaan tavoitteena raha, ei voi pitkällä tähtäimellä menestyä. Toki tämä voi olla tavoitteena, mutta väittäisin, että niillä jotka blogillaan menestyvät, on todellinen intohimo ja palo hommaan. Niin, että sitä tehdään säännöllisesti ilman mitään korvausta. Jopa vuosia. Muistan kun aloin ensimmäistä kertaan tienata blogillani. Sivupalkissa taisi olla joku (ehkä edesmenneen Fashionstoren) banneri, josta sain kuukausittain jonkun huiman summan, muistaakseni 50€. Tämä oli siis ehkä vuonna 2010. Samalla sain pieniä affituloja alkuun ehkä parilla sadalla eurolla kuussa ja jösses kuinka isoja summia nuo olivat opiskelijalle! Ja jopa tuo banneripalkkio oli jotenkin aivan huikea 😀 Eihän kukaan enää edes käytä nykyään kiinteähintaisia bannereita, kai?

Itselläni itseilmaisu ja palaute toimivat motivaattorina bloggaamiseen, ei ilmaisen tavaran saaminen. Se kokemus ja vuorovaikutus mitä bloggaaminen on tuonut, ei ole verrattavissa ilmaisiin shampoopulloihin. Toki, onhan itselleen mieluisia tuotteita ilman muuta mukava testailla, en kiistä sitä. Tarkoitan vain, etten itse bloggaa siksi, että saisin jotain ilmaiseksi tai kutsuja tapahtumiin. Nykyään valitsen tiukan kalenterin vuoksi ainoastaan ne tapahtumat, jotka oikeasti koen hyödyllisiksi ja mieleisiksi verkostoitumisen tai kiinnostavan brändin vuoksi. Hassua sinänsä, että jo tapahtumissa ravaaminen voi pitkässä juoksussa käydä todella rasittavaksi.

Ajatusten käsitteleminen kirjoittamalla. Kuten pari viikkoa takaperin luovuuspostauksessa kirjoitin, on tämä tapa toteuttaa itseäni. Käsitellä ajatuksia, kasata mielipiteitä ja mietteitä kokonaisuudeksi. On valtavan palkitsevaa saada teksti itseään kiinnostavasta aiheesta valmiiksi ja tottakai ihan superpalkitsevaa, jos joku toinen pitää siitä, inspiroituu tai saa hyviä vinkkejä.

Vuorovaikutus, taas kerran. Esimerkiksi äitiysaiheet ovat niissä, joissa vuorovaikutus muiden äitien kanssa on korvaamatonta! Kuten olen kertonut, ei kovinkaan monella ystävälläni ole lapsia, joten semmoinen mammaverkosto puuttuu minulta kokonaan. Siksi olenkin hurjan iloinen kaikista ”some-mammakavereista”, joita olen saanut virtuaalisesti blogin kautta ja esimerkiksi Instagramista. Teitä lukijoita ja muita bloggaajia. Äitien pitää nimittäin tukea ja kannustaa toisiaan, ei arvostella tai lytätä!

Semmoisia jutskia. Kauanko olette pysyneet blogini matkassa mukana? ??✨

 

Ja ps. Neulemekko on omatekoinen, ohjeen olen jakanut täällä 🙂

Pps. Saatoin nyt ehkä hieman innostua noista emojeista 😀

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Hyvien yöunien ja raivokohtausten yhteisharmoniaa

Moikkelis! Eilinen iltapäivä vierähti kampaajalla ja erinäisillä asioilla. Olin illalla aivan naatti ja askelmittarin perusteella oli kertynyt ihan kiitettävästi askeleita, ihan siis vain tuommoisesta kaupungilla paikasta toiseen kävelystä. Aloitin illalla jo kevyen pakkaamisenkin, lähinnä ottamalla esiin kaikkea oleellista reissuun lähtevää tavaraa. Teen nimittäin aina kaksivaiheisen pakkaamisen. Pakkaan ensin yhden kerran ja sitten yön yli nukuttuani saatan muistaa jotain tavaroita, joita pitää vielä ottaa ja samalla karsin pois kasan vaatteita, joita ei ehkä sittenkään tarvitse matkalla. (Koska niitähän on tunnetusti aina ihan liikaa matkassa mukana…) Lisäksi tietysti pojan tavaroiden pakkaaminen tuo aina pientä lisämaustetta hommaan 😀 Pakkauslista on siis ihan pakollinen juttu, aina!

T-paita / Ganni

Hame / 2nd hand (IRO)

Tennarit / Vans

Nahkatakki / Zara

En koskaan jännitä tai stressaa lentoja, edes niitä pitkiä. Olen itseasiassa aina pitänyt lentämisestä. On jotenkin rentouttavaa istua paikallaan, katsoa leffoja, lukea, odottaa ruokatarjoilua ja hyvällä lykyllä myös nukkua. Tosin, nyt pienen lapsen kanssa lentoja odottaa hieman eri tavalla. Ei nyt mitenkään kovin kauhunsekaisin tuntein, mutta lähinnä ilman tuota ajatusta samanlaisesta rentoutumisesta kuin silloin joskus. Turhista jutuista ei kuitenkaan kannata stressata etukäteen. Vaikka kannustankin kaikkia lähtemään reissuun lapsen kanssa, enkä ole koskaan kokenut sitä mitenkään ylitsepääsemättömäksi, en minäkään nyt kuitenkaan mikään täydellinen superhero-mamma ole, jolla sujuisi kaikki aina niin täydellisesti, että!

Juuri viime viikolla kirosin mielessäni lentäessä lapsen kanssa kahden vaivaisella reilun tunnin lennolla, että jösses mitä helvettiä tämä olisi YKSIN pitkillä lennoilla. Kun ikiliikkuja-uhmis saa raivarin siitä kun joutuu istumaan paikallaan vöissä, kun ei saa rämpyttää käsinojaa, ikkunan suojusta tai edessäolevaa pöytälevyä. Omat lelut heitellään sitten lattioille, josta ne pyörivät toisten ihmisten jalkoihin. Halutaan smoothieta, ei haluta smoothieta, perus uhmislaiffia siis! Eilen tämä pieni herra raivosi illalla siitä kun ei saanut riisikakkua (vaikka olin tarjonnut). Sitten kun tarjosin uudelleen, sai raivarin koska ”ei halunnut”. Sitten olisi halunnut juuri sen minun palan, jota ei sitten kuitenkaan halunnut ja heittäytyi lattialle X-asentoon. Kaikki pitäisi saada NYT HETI ja tehdä tietysti itse, muuten tulee maailmanluokan rage. Vähän kun kasvattaisi minikokoista teiniä parhaillaan, haha! Tämmöinen eipäs-joopas-eikun minä itse- tai enpäs sittenkään halua- juttu on ollut meillä jo jonkin aikaa melko vahvasti läsnä.

Poika on viime viikot ollut aivan super aamu-uninen. Mennään aina ysin maissa nukkumaan, eikä nukuttaminen ole todellakaan ollut enää mikään samanlainen prosessi kun niinä kuumina ja valoisina kesäiltoina.. Simahdetaan molemmat aivan hujauksessa ja pientä herraa on aamulla tosi vaikea saada ylös. Hyvällä lykyllä tämä saattaa herätä jo seiskan jälkeen (yleensä tämä siis tapahtuu perinteisesti viikonloppuisin ja silloin kun nimenomaan ollaan valvottu myöhempään), mutta yleensä vietän tovin herättelemässä tätä vähän ennen kasia. Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut aamuvirkkuisuuden suhteen äitiinsä 😀


Sikeämmät yöunet on yksi niistä syksyn ja talven plussapuolista, mutta sitten taas myös kääntöpuolena se, että on helposti myös päivisin huomattavasti nuutuneempi. Kylmillä keleillä huomaan ainakin itsessäni, että ”käyntiin pääseminen” on aamuisin paljon haastavampaa. Olo on jotenkin juminen vielä parikin tuntia heräämisen jälkeen.. Kai sitä aineenvaihdunta toimii jotenkin hitaammin kylmällä. Kroppa on myös paljon pöhöttyneempi ja ihan kun keho kävisi jollain säästöliekillä. Aina sama homma! Olen aina sanonut, että minua ei ole yksinkertaisesti luotu kylmiin oloihin, noin fyysisestikään. Haha!

Tunnistaako joku muu kehotyyppinsä ”lämpimille keleille luoduksi”? 😀

Tai kenties nämä ihanan uhmaiän kommellukset? 

 

Ps. Heh, opin juuri tekemään mun MacBookilla emojeita ???✨??? = lempparit.

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kiire on nykypäivän normi?

Tänään pääsemme aiheeseen, josta jaksan itsekin melko ahkerasti pauhata. Kiire, kiire ja kerran vielä kiire. Käsi ylös, kuka ei olisi viime vuosina saanut ystävältä tai tuttavalta kuulumisia kysellessä vastaukseksi, että ”Kiirettä on pitänyt”? Myönnän myös itse lukeutuvani niihin, jotka valitettavan usein mainitsevat olevansa tai olleensa kiireisiä. Tai oikeastaan aivan liian usein. Mikä siinä onkin, että nykypäivänä kiire on varsinkin työelämässä enemmänkin sääntö kuin poikkeus? Pikkuhiljaa huomaan, että kiire on jostain pirullisesta syystä valloittanut myös muita osa-alueita elämässäni. Kuinka siistiä olisi kerrankin sanoa, että on ollut todella leppoisaa ja rentoa! Välillä jopa tuntuu, että ihmiset päivittelevät kiireestä vain siksi, että ovat niin tottuneet siihen. Elämä tuntuu kiireiseltä aina, vaikkei se ehkä oikeasti edes olisi?

Jos miettii hetken maailman menoa satoja vuosia taaksepäin (tai edes kymmeniä vuosia!), en usko että ihmiset juurikaan edes tiesivät, mikä kiireen käsite on. Ainakaan täysin samana käsitteenä kuin mitä tänään. Kiirehän on nimenomaan meidän ihmisten ja yhteiskunnan luoma käsite. Kun täytyy saada enemmän aikaan, lyhyemmässä ajassa ja pienemmillä resursseilla. Yksilön tulee osata sitä ja tätä, olla asiantuntija aiheissa A, B ja C. Olet elämässäsi työntekijän, vanhemman, puolison, ystävän ja sitten vielä oman itsesi roolissa, joista näistä jokainen vaatii sinulta aikaa, energiaa ja panostusta. Ja tietysti tähtäämällä tähän kaikkeen, saatat ehkä hyvällä lykyllä täyttää kaikki ulkoapäin asetetut odotukset.

Kiire on nykyään niin normi, että se on läsnä lähes kaikessa. Kiire töissä, kiire kotiin, kaupungilla kiiruhdetaan kiireessä ikäänkuin laput silmillä, eikä kaiken kiireen keskellä ehkä ehditä kiinnittää huomiota ja keskittyä moneen oleellisen tärkeään seikkaan. Itse toivon monesti, että osaisin suhtautua asioihin enemmän lapsen kaltaisesti. Tiedättekö hetki kerrallaan, keskittyen vain siihen meneillään olevaan asiaan, vailla huolta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Elää hetki kerrallaan. Ilman kiirettä minnekään.

Ja tottakai se kiire on myös ihan oikea ongelma, eikä vain päämme sisällä ja itsestämme kiinni. Yhteiskunta ja työelämä asettavat meille jatkuvasti erilaisia odotuksia ja paineita. Tulee olla tehokas, luova, kekseliäs, ajatella vastuullisesti, pitää itsestäsi huolta, olla perillä mitä maailmalla tapahtuu, kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon, olla täydellinen äiti ja mitäs vielä. Ihan oikeasti, vähemmästäkin tuntee itsensä kiireiseksi. Varsinkin työelämän haasteet ja odotukset ovat kasvaneet hurjasti. Kun simppelimmät ”vanhan kansan tehtävät” ulkoistetaan ja automatisoidaan, jää jäljelle juuri ne haastavammat työt, jotka vaativat enemmän tietoa, taitoja ja resursseja. Ja sitten taas, milloin olisit viimeksi kuullut, että esimerkiksi hoitoalalla ei olisi ollut henkilöstöpulaa? Harva edes muistaa aikaa jolloin ei keskitytty tehostamiseen, vaan oli oikeasti aikaa keskittyä kuuntelemaan ja neuvomaan asiakkaita oikeasti, ilman painetta kiireestä. Osakkeenomistajille halutaan voittoa ja kuluja pyritään minimoimaan, työntekijöiden kustannuksella, tottakai. Tämä on bisnesmaailmassa nykyään niin valitettavan tuttu yhtälö.

Voisin myös omastakin kokemuksesta todeta, että kiireeseen tosiaan tottuu helposti. Ollessasi kiireinen töissä, tarttuu se kiireinen hektisyys tehokkaasti myös muihin elämän osa-alueisiin ja huomaatkin yhtäkkiä olevasi kiireinen kaiken suhteen. Tehdään kymmentä asiaa, mutta silti tuntuu, ettei oikeastaan saa oikein mitään kunnollista aikaan? Allekirjoittaako joku muukin? Itse olen pyrkinyt hölläämään esimerkiksi hieman kotitöiden kanssa. Oppimaan hieman enemmän semmoista hälläväliä-asennetta. Ei ole niin justiinsa, jossei kaikkia kotitöitä saa tehtyä kerralla tai kerättyä kaikkia leluja lattialta kolmesti päivässä vain havahtuakseen siihen, että ne ovat tunnin päästä taas ympäri asuntoa. Välillä pitää osata myös antaa olla. Huomaan kuitenkin itse olevani fyysisten tehtävien lisäksi enemmän kuitenkin ”kiireinen” ajatustulvan ja jatkuvan informaation suhteen. Tiedättekö kun nykyään informaatiota tulee jatkuvasti ja joka tuutista. Välillä tuntuu, että aivot käyvät ylikierroksilla kun ärsykkeitä tulee joka tuutista. Telkkari, some, sähköposti ja kymmenen muuta asiaa. Joskus olisi kyllä ihana kokeilla semmoista wifi-vapaata hemmottelulomaa paratiisisaarella 🙂

Mikä sitten apukeinoksi katkaisemaan kiireen kierteen? Oletteko kiinnittäneet huomiota, että mindfulness, jooga ja muut tietoisuutta kohottavat menetelmät ovat viime vuosina yleistyneet? Syynä on juurikin yleistynyt jatkuvan kiireen ilmapiiri, jonka vastapainoksi ihmiset hakevat rauhaa, itseään ja tietynlaista tasapainoa kiireiseen elämään. Sitähän jokainen tarvitsee. Meditaatio, mindulfness, jooga ja hakeutuminen luontoon. Kaikki nämä kiireen vastalääkkeet ovat yleistyneet juurikin samaa vauhtia kiireen lisääntyessä. Onko sitten kyse sattumasta vai ihmisten vastaiskusta kiireen ilmapiirille? Oma tavoitteeni viimeistään ensi vuodelle on pyrkiä vähemmän kiireiseen elämään, ihan jo itsenikin kannalta.

Lukeudutteko te niihin aina kiireisiin tyyppeihin vai onko teillä kyky ottaa rennosti, vaikka ”olisi kiire”? Saa heittää vinkkejä kehiin!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Sunday vibes

Hei ja ihanaa sunnuntaita! Istuskelen tässä pyjamassa kahvikupposen kanssa ja tuumailen, että mistä ihmeestä tänään kirjoittaisin sunnuntaiturinat. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet enemmän tai vähemmän lomareissua odotellessa. Tiedättekö kun ennen matkaa on jotenkin levoton fiilis ja vaikea ihan kamalasti keskittyä mihinkään. Poika menee vielä viikoksi tarhaan ennen reissua ja sitten vietetäänkin taas aikaa perheen kesken. Lennetään tällä kertaa Loseihin SAS:illa ja ollaan välissä yksi yö Arlandassa. Tuntuu jotenkin niiiiin helpolta hommalta kun tietää, että edessä on vain yksi lento ja vielä ihan (ainakin toivon mukaan) hyvin nukutun hotelliyön jälkeen! Pidetään peukkuja, että napero nukkuu lennolla pitkän pätkän, niin ollaan heti hieman virkeämpinä sitten perillä aikaeron suhteen 🙂 En malta odottaa pannaribrekuja, kristallikauppoja ja kaikkea kivaa taas.

Tutun lomakohteen plussia on esimerkiksi juuri tutut rutiinit ja paikat. Tiedät, mistä on helppo hakea mukaan nopea dinner jos väsyttää, missä syödä hyvä aamiainen, ruokaa pojalle ja kaikki oleelliset hommat. Tämä on siis kai meidän viides yhteinen matka juuri Hermosa Beachille ja vaikka pidänkin myös uusien kohteiden löytämisestä, on tuommoiset tutut kohteet aina kivoja. Vähän sama kuin minulle Havaiji, joka on aina semmoinen tuttu ja turvallinen paikka palata, mutta silti löytyy aina jotain uutta ja ihmeellistä. Viimeksi spottasin Hermosassa kivalta näyttävän joogapaikan, jossa en tosin ehtinyt käydä kun tammikuun reissulla olimme Hermosassa vain muutaman yön. Jospa tällä kertaa ehtisin sinnekin joillekin tunneille rantalenkkien lisäksi.

Sitten hieman ohi Cali-aiheen! Olemme harkinneet pojan kanssa rantsulomaa Vietnamin Pho Quociin. Onko kellään kokemuksia? Onko paikka ollut kiva? Me ei olla vielä oltu lapsen kanssa missään Aasiassa päin, joten kyselisin myös kokemuksia, joita teillä on mahdollisesti esimerkiksi saman tyylisestä Thaimaasta pienen lapsen kanssa. Onko ollut helppo kohde pienen lapsen kanssa? Entä onko tullut mitään ”ongelmia” hygieniatason kanssa, vatsatauteja tms? Olisin iloinen kokemuksista, niin lapsen kanssa Aasiassa reissanneilta, että Pho Quocin osalta 🙂


Ollaan mietitty tässä alustavasti kylppärirempan tekemistä. En ole täällä esitellyt kylpyhuonettamme, koska se on melko karsea. Tai siis voisi kai olla kamalampikin, mutta melkoisen rempan tarpeessa, kuten 90-luvun alun kylpyhuoneelta ehkä saattaa olettaa. Eilen käytiin pikaisesti Partioaitta Outletissä (lemppari) ja Ikeassa hakemassa pientä kylppäri-inspistä. Jos joku teistä on viimeaikoina teetättänyt kylppäriremonttia, kuulisin mielelläni suosituksia ja kuinka paljon budjetti on ollut (ilman saunaremonttia)? Uusi ja hieno kylppäri olisi kyllä luksusta! Ei ole kyllä vielä hajuakaan paljonko rempat kustantavat, mutta ainakin kuvittelisi, että 10 000e riittää helposti jos saunaa ei remontoida? Jos meillä olisi vähän isompi kylppäri, olisi poreamme ihan ehdoton, mutta harmi ettei tule tilan puolesta kyseeseen..

Tietty remontoitu kylppäri on myös myyntivaltti sitten asunnosta luopuessa, omalla kohdallamme ainakin uskomme, että todennäköisesti remppa maksaisi itsensä takaisin sitten myydessä. Tosin, en itse ainakaan näe, että vielä ainakaan pariin vuoteen haluaisin tästä minnekään muuttaa. Olen aikaisemmin tottunut siihen, että muuttaa uuteen kotiin aina muutaman vuoden välein ja on jopa alkanut ajatella, että se on ihan itsestäänselvyys hakea joku uusi kotiprojekti aina tasaisin väliajoin. Nyt on enemmänkin semmoinen olo, ettei oikeastaan edes jaksaisi vielä aikoihin. Välillä ehkä toivoisi muutaman neliön lisää tai toista vessaa, mutta noin yleisesti en kyllä näe, miksi tästä täytyisi vielä aikoihin muuttaa. Hassu juttu, että teimme kaupat tästä kodista jo pari vuotta sitten, vaikka tuntuu enemmänkin siltä, että siitä on vuosi aikaa.

Tein muuten eilen vihdoin itse niitä kynttilöitä luonnonvahasta. Ohjetta tulossa ensi viikolla 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.