Julkaistu

Totuuden hetki: Pilasiko imetys rintani?

Ihan alkuun huomiona, että postauksella on ällövaroitus, eli jos imetysasiat eivät kertakaikkiaan kiinnosta, ei kannata lukea tästä eteenpäin.

Asia, jota tulevat tai tuoreet äidit aivan satavarmasti googlettavat (ainakin kerran) on se, mitä käy rinnoille äitiyden tai imetyksen myötä? Pinnallista tai ei, on aihe semmoinen, joka loppupeleissä ainakin jossain määrin mietityttää naisia. Muistan silloin ekoilla neuvolakäynneillä joskus vuoden 2015 loppupuolella kun hoitaja kysyi, että meinasinko imettää. Olin aivan ulapalla, koska en tiennyt imettämisestä MITÄÄN! En sitä, että siitä on lapselle terveyshyötyjä, sitä kuinka yleistä imettäminen on tai saati sitten ollut edes ajatellut, että meinasinko imettää.

Ihan kamala myöntää, mutta ensimmäinen ajatukseni oli, että ”en halua imettää”, ihan vain koska en oikeasti tiennyt aiheesta mitään. Jotenkin luulin, että on ihan arkipäivää syöttää vauvaa tuttipullosta. Synnytyksen lähestyessä kävi itsestäänselväksi, että aion ainakin yrittää imettää ja alkuvaikeuksien jälkeen meidän imetystaival menikin varsin intensiivisesti ja jatkui reilun vuoden, päivin ja öin. Näin reilut pari vuotta synnytyksestä ja reilu vuosi imetyksen lopettamisen jälkeen ajattelin kirjoittaa muutaman sanan aiheesta, josta ajattelin etten ikinä postaisi. Miten äitiys ja imetys vaikuttivat rintoihini?

Vaikken itse jaksanut asiaa aivan kamalasti stressata rintojen ”pilalle menemisen suhteen”, myönnän itsekin tätä joskus googlanneeni. Keskusteluiden kommenttien saldoa oli muistaakseni suurinpiirtein: ”Rintani ovat imetyksen jälkeen vain kaksi tyhjää pussia. Eivät olet palautuneet ja tuskin palautuvatkaan. Nimim. synnytyksestä 3 vuotta” tai ”Rinnat roikkuvat, eikä mieskään enää tykkää. Kaduttaa.” Mietin muutamaan otteeseen, että missä mahtoivat olla ne kommentoijat, joiden rinnat sitten palautuivat.. Luulisi, että valtaosa ovat kuitenkin näitä tapauksia. Öhöm.

Imetyshommammehan olivat hieman kinkkisiä alusta alkaen. Vauvalle kelpasi synnytyssairaalasta lähtien vain toinen rintani. Käytännössä imetin siis vain yhdestä rinnasta, joka oli aina tuplakokoinen toiseen verrattuna. Alkuun yritin pitää maidontuotantoa yllä myös toisesta rinnasta rintapumpulla, mutta muutaman viikon jälkeen en yksinkertaisesti enää jaksanut ja annoin periksi. Parin kuukauden jälkeen ei pienelle kelvannut pumpattu maito enää edes tuttipullosta, tuttia tämä ei suostunut ikinä syömään. Olin yli vuoden siis kirjaimellisesti aikalailla rintapuoli.

Poikamme oli vauvavuoden aikana todella huono syömään kiinteitä suuresta yrityksestä huolimatta ja sanoisinko tämän olleen melkeinpä 8-9kk käytännössä täysimetyksellä. Ja toki, sujuihan se niinkin. Pääasia, että joku ravinto kelpasi. Vasta imetyksen asteittain lopettamisen jälkeen, lapsen ollessa 1 v 1kk, alkoivat kiinteät maistua paremmin. Tuohon saakka ruokin lasta siis vain toisesta rinnasta. Tämän oman empiirisen tutkimukseni perusteella voinkin hyvin kertoa, että vaikuttiko imetys oikeasti rintoihin?

Ja vastaus on: No ei! Tällä hetkellä molemmat rintani ovat täysin identtisiä, edelleen. Imetysrinta ei roiku, ole isompi tai pienempi tai eroa millään muullakaan tavalla toisesta. Voisin siis todeta, että imetys ei siis ainakaan omalla kohdallani vaikuttanut rintoihin mitenkään. Sen sijaan millä oli vaikutusta, oli kehonkoostumuksen muutoksella. Rinnoista lähti rasvaa maitoa varten ja kyllä, rintani ovat edelleen ainakin yhen kuppikoon pienemmät kuin ennen lasta, mutta se ei haittaa ollenkaan! Omalla kohdallani rintojen ”palautumiseen” meni noin puoli vuotta, jonka aikana ne pikkuhiljaa kiinteytyivät rasvan palautuessa pikkuhiljaa. Toki, harvalla kolmekymppisellä nyt muutenkaan on varmasti enää samanlaiset rinnat kuin parikymppisenä..

Kehoilla on tietysti eroa ja tottakai esimerkiksi rintojen kokokin voi merkitä asiassa paljon. Rintojen palautumista voi kuitenkin edesauttaa myös itse. Tukevat liivit, liikunta, rintojen rasvailu ja rintalihasten treenaaminen ovat asioita, joilla palautumista voi edesauttaa. Asia, joka kuitenkin eniten vaikuttaa myös rintoihin, on kehon painonvaihtelu. Rasvaa tulee ja rasvaa lähtee, tottakai se jättää kehoon jälkensä. Naisilla voi olla olla todella hankala päästä raskauskiloista eroon ja jos puhutaan jopa kymmenistä kiloista, on selvää että rasvaa kertyy reippaasti myös rintohin. Ja sitten kun paino putoaa, tietysti se vaikuttaa myös ”rintoja tyhjentävästi”. Tämähän on vielä asia, joka voi käydä kenelle tahansa, ei vain äideille.

Ja mitä voisin sanoa kaikille tuleville äideille, jotka miettivät imetyksen skippaamista sen tähden, että pelätään rintojen menevän pilalle. Don’t do it! Jos asia on oikeasti tärkeä, keskity ennemmin pitämään itsestäsi huolta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kävelylenkit, kevyt liikunta ja terveellinen ruokavalio. Näin paino (ehkä) pysyy kurissa. Kirjoittaa siis Iines, joka lihosi raskauden aikana lähes 20kg.

Mitäs tuumaatte?

Pilasiko imetys tai lapsen saaminen rinnat vai palasivatko ne ennalleen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Viikon kristalli: Savukvartsi

Pienen tauon jälkeen jatkuu postaussarjani kivistä ja kristalleista! Tänään olisi vuorossa yksi lemppareistani: Savukvartsi. Sain ensimmäisen savukvartsini keväällä Eerikinkadun kivikaupan naiselta ja edelleen, tuo lahjaksi saamani kivi on ehdottomasti suosikkini savukvartseista ja myös kaikkien kivieni lemppari-viisikossa. Tarina kiven takana oli keskustelu herkkyydestä ja negatiivisista energioista, joilta suojaavaa kiveä etsin. Sitten kivikaupan täti kaivoi tuon kiven esiin ja kertoi, että kivi oli hänen omansa, jonka oli yksi päivä ottanut kotoa mukaansa, tietämättä oikein miksi. Kunnes selvisi, että tarkoitus oli ollut antaa se minulle <3 Tuolloin lähdin jälleen kerran melko hämmentyneenä ja melkeinpä kyyneleet silmissäni kotiin kivikaupasta. Kotimatka meni aikalailla savukvartsia ihaillessa.

Savukvartsi on maadoittava ja tasapainoittava kivi. Siitä voi olla apua silloin kun tuntee olonsa juurettomaksi ja haluaa palauttaa tavallaan jalat takaisin maan pinnalle. Tämä on hyvin hoitava kivi ja sen on sanottu vapauttavan negatiivisia tunteita, kuten kateutta, pelkoa  ja vihaa. Siksi kivestä voikin olla apua myös tasapainoisemman ja onnellisemman itsensä löytämiseen. Itselläni tämä kivi on ollut tärkeä juuri siksi, että se on vaikeina aikoina palauttanut tavallaan tärkeiden asioiden äärelle ja muistuttanut niistä hyvistä asioista. Savukvartsista sanotaankin, että se auttaa yli tuskallisista muistoista ja eteenpäin vaikeista ajoista. Ainiin ja usein juuri mustat ja tummat kivet ovat niitä, jotka poistavat negatiivisuutta. Tämän lisäksi esimerkiksi hematiitti ja musta turmaliini ovat pahalta, sekä negatiivisuudelta suojaavia kiviä.

Tämä on se kivikaupan tädiltä saamani, siinä on pieni särö, mutta mielestäni se kuvaa juuri minua. Eihän kukaan meistä ole täydellisiä, kaikissa on pieniä säröjä menneistä tapahtumista, jotka tekevät meistä juuri sen, joka olemme tänä päivänä <3

Kivi on muuten erinomainen valinta myös kotiin, tuomaan harmoniaa ja tasapainoa. Lisäksi se neutralisoi sähkölaitteista syntyvää elektromagneettista säteilyä. Itse olen käyttänyt tätä usein meditoidessa ja tehnyt kiviterapiaa aktivoimalla savukvartsilla juurichakraa. Kyynisyys, negatiivisuus ja turvattomuuden tunne voivat olla merkkejä siitä, että juurichakra on epätasapainossa. Kivien lisäksi juurichakraa voi aktivoida ulkoilemalla luonnossa, kävelemällä nurmikolla, vedessä ja kaikella, joka palauttaa tavallaan ”takaisin maan pinnalle ja luontoon”. Olen nyt tutkinut jonkin verran chakrajuttuja, mutta voin kirjoitella niistä enemmän sitten kun tiedän enemmän 😉

 

Onko savukvartsi teille tuttu? Onko teillä muuten mielessä jostain kiveä, josta toivoisitte postausta?

 

Ps. Tuosta kirjasta ja parista muusta tulossa lähiaikoina lyhyt arvostelu. Sain juuri tällä viikolla luettua tuon Katja Frangen Intuitiolla-kirjan (aivan super!), mutta sen lisäksi on kesältä pari muutakin kirjasuositusta.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Lapsen eka yö omassa sängyssä (iik!) ja muita kuulumisia

Hupsista, oli aamupöhnässä tullut pieni virhe otsikkoon, mutta korjasin sen näin jälkeenpäin ;D

Tällä viikolla on koittanut virallisesti paluu arkeen. Työt, tarha ja sen semmoista. Viime viikkoina olemme koko perhe nukkuneet hieman vaihtelevasti. Poika on ollut jo jonkin aikaa öisin todella levoton. Ensin arvelimme, että syy on puhkeavassa poskihampaassa, sitten tuli se flunssa ja tosiaan, vaikka flunssa on sairastettu niin villit yöt jatkuvat edelleen. Ehkäpä se on tämä kuumuus.. Tässä eräänä iltana oltiin Tommin kanssa molemmat aivan silmät ristissä 22.30 aikoihin sängyssä kun eräs pieni herra vielä mönkii täysillä, eikä suostu käymään nukkumaan. Vaikka siis olemme heränneet ihan normaaliaikoihin reippaasti ennen kahdeksaa ja päikkäritkin olleet ihan kohtuullisia, ei mitään superpitkiä.

No, viimeinen viikko ollaan pojan kanssa nukuttu alakerrassa futonilla, jossa olen todennut pääsevän huomattavasti helpommalla. Alakerrassa on viileämpää ja futonilla ei tarvitse olla ihan kokoajan heräämässä ja panikoimassa, että toinen pyörii sängystä alas jostain kulmasta. Yleensä kun herään yöllä, niin napero pyörii milloin missäkin, eilen herätessäni puoliksi lattialla pitäen futonin reunaa tyynynä.. Muilla näin hurjia unissaan pyörijöitä? On jo käynyt mielessä, että olisiko pian edessä se omassa sängyssä nukkumisen harjoittelu? Ja arvatkaa! Eka yö omassa sängyssä on nyt takana.

Pojalla on nyt ollut hetken semmoinen ”juttu”, että haluaa illalla katsoa isin kanssa telkkaria ja on tottunut siihen, että mennään yhdessä kaikki nukkumaan, kuten muutamina iltoina ollaan menty. Toissailtana nukahti isin viereen sohvalle. Kai tämä on jotain semmoista, että halutaan olla isoa poikaa 😀 Aikaisemmin kun painuttiin aina ennen ysiä pojan kanssa kaksin yläkertaan ja tämä suorastaan aina oikein odotti sitä, keräsi unikirjat ja lelun valmiiksi mennen odottelemaan portaiden alle. No nyt tämä onkin sitten lähtenyt jatkuvasti karkuun tuolta omasta huoneestaan, eikä nukuttamisesta ole tullut mitään kun tämä tietää isin vielä valvovan, (”Minäkin haluan!”).

Eilen sitten hetken mielijohteesta keräsin unikirjat sun muut pojan omaan sänkyyn ja pian tämä jo kantoi itsekin erään kirjan ja laittoi sänkyyn. Sinne sitten lukemaan iltasatuja, näin me ollaan toimittu siis aina päikkäreiden suhteen, jotka pieni nukkuu omassa sängyssään. Menin itse pötköttämään futonille viereen ja hetken päästä tämä nukahti. Ja mikä hulluinta, ei herännyt kertaakaan yön aikana hulisemaan, että olisi halunnut viereen! Olen aivan ällistynyt! Menikö se tosiaan näin helposti? No katsotaan kuinka seuraava yö menee, toistaiseksi ajattelin helteidenkin vuoksi kuitenkin edelleen nukkua pojan kanssa tämän huoneessa futonilla 🙂

Useinhan tämmöisissä jutuissa tarvitaan vain sitä päättäväisyyttä, tottakai lapsi saattaa kapinoida ekoja kertoja, kuten joskus aiemmin kun ollaan yritetty omassa sängyssä nukkumista, mutta harvalla hommat varmasti menevät kerralla nappiin. Kun jaksaa olla sinnikäs ja olla ajattelematta niitä ”ei pieni halua nukkua yksin”-juttuja, niin kaikki sujuu varmasti hienosti. Ainakin tämä meidän herra nukkui tosiaan varsin sikeästi ja tyytyväisenä yksin sängyssään, verrattuna siihen millaista pyörimistä, yöllisiä huutoja ja potkimista meidän perhepetiys on useimmiten ollut, haha. Kamalinta on se, että tunnen itseni jotenkin julmaksi kun siirrän lapsen omaan sänkyyn, vaikka kyseessä on täysin normaali juttu. Varsinkin siis kun lapsi on jo yli 2-vuotias ja nukkunut tähän saakka kaikki yöt vieressämme. Vanhemmillehan tämä loppupeleissä varmasti on rankinta kun on tottunut siihen, että pieni myyryläinen tuhisee vieressä.

Töihinpaluu on sujunut kiireisissä merkeissä lähinnä sähköpostia purkaessa, voiton puolella ollaan jo! Paras asia ikinä on muuten palata lomalta keskellä viikkoa, tulee nimittäin nopeammin viikonloppu. Yay! Kuten keskiviikkona ohimennen kirjoittelinkin, olen pyrkinyt olla marmattamatta näistä helteistä. Niin monta vuotta on toivottu kunnollista kesää Suomeen ja sen kerran kun semmoinen saadaan, tulee heti ensimmäisinä viikkoina marmatusta sieltä täältä kuumuudesta. Ja kyllä, rajansa tietty kaikella. Onhan helleputki ollut jo aivan käsittämättömän pitkä, mutta ainakin tämä kesä jää mieleen! Tietysti olen välillä itsekin tuskaillut kuumasta kelistä, meidän pihassa (=sauna) ja viimeksi keskiviikkona kahvilassa työskennellessä kun hiki vain valui ympäri kehoa ja kasvoja, mutta silti olen pyrkinyt nauttimaan. Rakastanhan matkustaakin trooppisiin maihin! Mutta, meidän ilmastointi on kyllä osoittautunut kuitenkin aivan ihanaksi härveliksi näillä keleillä! (Ja useinhan niillä lomareissuilla on kuitenkin aina se ilmastoitu huone, johon illalla pakenee kuumuutta :D) Ja joo, ulkona en ole kyllä kertaakaan tänä kesänä kokenut, että olisi yksinkertaisesti niin kuuma, että toivoisin kesän jo menevän ohi. Kai sitä yrittää miettiä asioista ennemmin niitä positiivisia puolia, toki ymmärrän että oltavat voivat oikeasti olla äärimmäisen tukalat huonosti kuumaa kestäville tai esimerkiksi raskaana oleville ihmisille (apua!!!).

Vielä pukkaa asukuvia Köpiksestä. Kuvan kukkahameen ostin myös reissusta. Tämä löytyi semmoisesta pienestä ”nimettömästä” putiikista Nørrebrohon vievän sillan kupeesta Nørrebrogadelta. Putiikissa kävi vain käteinen ja se oli täynnä ihania kimonoita, koruja, astioita ja ties mitä! Yritin urkkia nyt jälkeenpäinkin sen nimeä, mutta eipä löydy. Melkoinen mysteerikauppa siis.

Hame / No brand

T-paita / H&M Premium

Kengät / Toms

Aurinkolasit / Prada

Noniin, kello tulee seitsemän ja olen jo saanut tämän postauksen naputeltua. Huhhei! Heräsin tänään jo 5.30 miehen kolinoihin, enkä enää saanut unta, joten päätin nousta itsekin puuhastelemaan hommia koneella. Nyt siis työjuttuja kovalla tempolla ja sitten iltapäivällä fokus viikonloppuun! 🙂

Loistavaa viikonloppua! Kertokaa ihmeessä, millaisia kokemuksia teillä on lapsen omaan sänkyyn totuttelusta.

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Hiusjuttuja ja testissä odotetut uutuudet Olaplexiltä + arvonta

Kaupallinen yhteistyö: Olaplex

Tiedätte varmasti menneet ongelmani vaalennetun tukan kanssa. Se yhdistettynä kaikenlaisiin hormoniheittelyihin on itselläni ainakin ollut aivan katastrofi. Kuiva ja sen myötä katkeileva blondi tukka on kuitenkin ihan varmasti useimmille tuttu juttu. Viime vuosina on meitä blondeja tosin hemmoteltu oikein olan takaa kun markkinoille on tullut vaalennusaineilta suojaavia ihmeaineita, kuten Olaplex.

Itselleni Olaplex-hoidot ovat tuttuja jo vuosien ajalta ja allekirjoitan, että Olaplex-hoidon jäljiltä tukka on vaalentaessa huomattavasti parempikuntoisempi. Ei nimittäin enää niitä katkeilleita hiuksia tai kuivan koppuraa lopputulosta. Ennen kesäkuun alun kevyttä raidoitusta olin vaalentamatta hiuksiani lähes vuoden, mutta koko tuon ajan olemme kampaajani Qhairin Marian kanssa laittaneet pidennyshuoltojen yhteydessä hiuksiini aina Olaplex-hoidon, joka ilman vaalennustakin tekee ihmeitä juuri sille jo aikaisemmin kärsineelle latvalle. Tukka on nimittäin aivan ihanan tuntuinen salonkihoidon jälkeen ihan myös tehohoitona vaurioituneelle tukalle.

Olaplexin tarinahan lähti tuotteesta, joka kehitettiin suojaamaan hiuksen rakennetta värjäyksen yhteydessä, sekä sen ohella käytettävästä tulosta ylläpitävästä kotihoidosta. Useimmat kampaamot tarjoavat värjäyksen yhteydessä tai erikseen Olaplexiä lisäpalveluna suojaamaan ja vahvistamaan hiuksia. Tuotteen patentoitu koostumus estää hiusta vaurioitumasta kemiallisten käsittelyiden yhteydessä, sekä korjaa jo syntyneitä vaurioita jokaisella käyttökerralla. Kuten tuolla ylempänä jo mainitsin, muhitellaan hiuksissani edelleen kampaamokäynneillä Olaplexiä hemmotteluhoitona hiuksille, vaikkei hiuksia sillä kertaa edes vaalennettaisi. On ehdottomasti auttanut tukkaani parempaan kuntoon ja edistänyt kasvatusprojektiani! Olaplex-hoitoja tarjoavat kampaamot löytyvät muuten esimerkiksi Olaplexin sivuilta.

 Mutta! Värjäyksen ohella on todella tärkeä juttu on kuitenkin ylläpitää tulosta kotona, ettei hius pääse ajan mittaan kuivumaan ja kunto huonontumaan. Siihen olen itse käyttänyt aikaisemmin sitä Olaplexin nr3-kotihoitoa, mutta onneksi sarja on vihdoinkin laajentunut myös shampoolla ja hoitoaineella. Nämä paljon odotetut Olaplex Bond Maintenance– uutuudet tulevat Suomessa myyntiin elokuussa ja ainakin itse sanoisin, että tulevat varmasti olemaan melkoinen hitti. Sain itse jo kesäkuun alussa ennakkotestiin kyseiset uutuudet ja nyt olisikin tarkoitus kertoa omia kokemuksiani näistä. Kotihoitotuotteiden tarkoitus on ylläpitää salongissa tehtyä Olaplex-hoitoa, jotta hiukset pysyvät hyvässä kunnossa myös jatkossa.

Vaalennettu hius tarvitsee sopivissa väärin kosteutusta ja hoitavuutta. Siispä nuo ominaisuudet ovat nyt kiteytettynä näihin pulloihin. Olaplex-tuotteet on suunniteltu erityisesti käsitellyille, huonokuntoisille ja vaurioituneille hiuksille. Oma hiustyyppini on melko vaativa ja kaipaa säännöllisesti riittävää kosteutusta, sekä hoitoa, ettei lähde haurastumaan. Hiukseni takkuuntuu todella helposti ja on aavistuksen luonnonkihara. Tukkaa on paljon, mutta yksittäinen hius on melko hento.  Eli juuri semmoinen perinteinen ”pöhö”, joka tarvitsee paljon siloitusta ja hoitoa. Siksi olenkin melko tarkka siitä, mitä tuotteita nykyään käytän säännöllisesti ja mitkä ovat niitä, jotka auttavat pitämään vaalennetut hiukset terveinä. Valitettavasti osassa hiustenhoidon tuotteita ei nimittäin ole tarpeeksi hoitavia ominaisuuksia. Olen joskus blondimman tukan kanssa käyttänyt liian vähän hoitavia hiustuotteita ja huomannut hetken päästä eron: Latva lähtee helposti katkeilemaan kuivuessaan, jolloin koko hiusten pituus pikkuhiljaa haperoituu epätasaiseksi ja tukka lyhenee pikkuhiljaa.

Mitä sitten olen tuumannut näistä uutuuksista? No ihan ensimmäisenä: Tykkään oikeasti hurjasti! Hiukset ovat näiden jäljiltä samettisen pehmeät, kiiltävät ja hoidetun tuntuiset, mutteivat kuitenkaan missään tapauksessa ylihoidetun lättänät. Jo pestessä tuntuu shampoo todella samettiselta ja hiukset ovat kivan tuntuiset pestessä jo pelkän shampoon jälkeen, joidenkin shampoiden jäljiltä tukka tuntuu nimittäin natisevan puhtaalta, jota ei saisi selväksi millään ilman hoitoainetta. Hoitoaineessa on myös todella miellyttävä koostumus, molemmat näistä ovat kuin nestemäistä samettia, koostumus on nimittäin jotenkin todella ihana. Nämä ovat nousseet itselläni todellisiksi suosikeiksi ja niin kauan kun tukassani on vaaleaa tai kuivia latvoja, aion ehdottomasti pitäytyä näissä tätä hiusten kasvatusprojektiani tukemassa. Tuotteet eivät muuten sisällä lainkaan parabeeneja, sulfaatteja tai eläinperäisiä ainesosia.

Uutuudet tulevat myyntiin elokuun aikana kampaamoihin, sekä hyvin varusteltuihin tavarataloihin. Jos etsit tehoapua tukalle, niin suosittelen testaamaan! 🙂

Ja hei! Pistän käyntiin myös arvonnan, jossa yhdellä onnekkaalla on mahdollisuus voittaa itselleen, sekä ystävälleen nämä uutuudet. Toteutan arvonnan Instagramissa, jossa arvonta löytyy Olaplex-aiheisesta kuvasta. Eli huom! Arvontaan ei voi tällä kertaa osallistua blogin puolella. Löydät minut IG:stä @iines

Arpaonnea!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Paluu arkeen ja mietteitä helteiseltä heinäkuulta

Köpis on ollut reissun jälkeen aktiivisesti mielessä ja olenkin jo tiiraillut päivittäin, että jos tulisi jotain hyviä lentotarjouksia! Kamala kun jaksan vieläkin jankata täällä tästä samasta reissusta. Haha! Sanoisinko, että viimeisten viiden vuoden aikana olen löytänyt aikalailla kaksi kohdetta Euroopassa, jotka ovat iskeneet minuun aivan kympillä. Siis niin täysillä, että voisin harkita jopa muuttoa jompaan kumpaan näistä. Ensimmäinen oli Biarritz ja nyt sitten Köpis. En oikein tiedä, mikä näissä kummassakin niin paljon viehättää? Ehkäpä juuri semmoinen tietynlainen boheemius, rento ilmapiiri ja kuitenkin jonkinasteinen ”hienostuneisuus”. Ranskassakin kun on mielestäni sitä jotain.

Lupasin aikaisemmin yrittää esitellä jotain Köpiksen ostoksia, mutten ole yksinkertaisesti ehtinyt! Tässä asussa kuitenkin yksi ostoksistani, joka löytyi sieltä aiemmin esittelemästäni Second Wardrobe – 2nd hand-liikkeestä. Hame on IRO:n ja voi hitto kuinka ihastuin tuohon! Merkkinä IRO oli itselleni vieras, mutta olen nyt innostunut selailemaan brändin valikoimaa mm. the Outnetistä. Ihania juttuja!!

Nyt kesällä olen viettänyt ihan ennätyspaljon aikaa hameessa ja mekoissa. Tietysti ihan myös näiden helteidenkin vuoksi. Ihan kamalasti ei nimittäin ole houkutellut ajatus pukea päälle farkkuja, huhhei! Mitä tulee noihin Köpiksen kirppiskauppoihin, niin juuri tuommoisia ihania hameita olisi löytynyt vaikka millä mitalla. Samasta liikkeestä lähti matkaan muuten myös Acnen vihreä neulemekko <3 Upeat löydöt siis! Vähän harmittaa, etten löytänyt niitä Acnen farkkuja käytettynä ja loppupeleissä ostin mustat Pegit sitten uusina. Mustat arkifarkut kun oli muutenkin ostoslistalla syksyksi, vaikka olisikin ollut ihan megajuttu löytää ne alle puoleen hintaan 2nd handinä..

Balenciagan City on kulkenut nyt matkassa about päivittäin, onhan se lempilaukkuni. Nyt kun ei ole tarvinnut lomalla rahjata laukussa työläppäreitä ja muuta tavaraa, niin on helposti pärjännyt Cityllä, johon mahtuu aivan erinomaisesti semmoiset arjen normaalikamat. En ole itseasiassa edes aikoihin haaveillut uudesta laukusta, voitteko uskoa! Vielä vajaa vuosi sitten luolasin Celinen Mini Luggagen perään ja Havaijilla kävinkin sitä kaupassa kyyläilemässä. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että toistaiseksi en tarvitse uutta laukkua. Jos lähivuosina jonkun ostan, niin luultavasti se on Balenciagan Papier B4, jota olen tässä pari vuotta tuumaillut ja käynyt muutamaan otteeseen liikkeissä katsomassakin. Mutta, joskus sitten.. Ehkä.

Jorinat sikseen. Tänään koittaa siis paluu arkeen. Mietin koko eilisen jo valmiiksi työjuttuja ja mitä kaikkea täytyy tällä viikolla hoitaa, eli käytännössä olin jo henkisesti eilen töissä, vaikka aluksi lupasin itselleni, että suuntaan ajatukset työhommiin vasta keskiviikko-aamuna kun avaan työkoneen kannen. Perus minä. Vaikka lomailu on kivaa, niin on töihinkin mukava palata. Jatkuva lomailu ja tietynlainen rutiinien puuttuminen, sekä paljolti kotona kyhnyttäminen äänikirjoja kuunnellen lamaannuttaa aivot pitkässä juoksussa, ainakin siis minulla. Onneksi on blogi, niin on saanut kuitenkin puuhasteltavaa heinäkuun ajaksi. Lupaukseni itselleni työsyksyksi on yrittää olla stressaamatta liikaa tai yrittää olla olematta mikään yli-ihminen, jossei siihen ole ylimääräistä energiaa.

Mitä tulee tähän kesään, oli heinäkuu ehdottomasti tämän kesän huippuaikaa! Vaikka ensimmäinen lomaviikko menikin pienessä sopeutumis-stressissä kun mieli vielä harhaili työarjessa, niin voin sanoa olevani todella rentoutunut ja levännyt tämän kuukauden jäljiltä. Vaikka mistään pitkistä yöunista ei voikaan puhua, olen tehnyt juuri niitä asioita, joista nautin, viettänyt aikaa perheen kanssa ja pojan seurassa leikkien. Vaikka lomakaan ei aina ollut ihan silkkaa zen-momentia ja chillailua, niin aivan paras kesäloma kuitenkin! Tosin, se Linnanmäki on edelleen käymättä kunnolla sitä minun ja pojan hieman mönkään mennyttä kertaa lukuunottamatta, argh! No mutta eihän elokuu nyt vielä syksyä meinaa, vaikka loma loppuisikin 😉

Monet varmasti hyppivät ja kiljuvat riemusta kun helteille on luvattu loppu. Tänä kesänä kun ei totisesti ole lämpöä ja aurinkoa puuttunut. Olenkin itse pyrkinyt ottamaan siitä kaiken irti ja yrittää olla viimeiseen asti valittamatta lämmöstä. Nyt kun kerrankin on sitä oikeaa kesän lämpöä Suomessa, niin pitäisi ottaa kaikki irti ja varmasti valtaosa suomalaisista onkin niin tehnyt. Viimeksi eilen istuin illalla sohvalla neulomassa kun t-paidan alla valui hiki norona, mutta joo. Kesä on kerran vuodessa. Voin paljastaa, että olen täsä viime viikkojen aikana viettänyt aika paljon aikaa kotona pelkästään bikinien alaosa päällä, ihan siis melkein aamusta iltaan, haha! Onneksi meillä on kotona ilmastointi, joka on ollut suuri ilo niinä päivinä kun ei oikein ole jaksanut hengailla meidän pihalla noin +40c lämmössä (sinne ei siis tuule ikinä.. :D). Toivottavasti aurinko ja lämpö jatkuvat ainakin jossain määrin. Muuten tulee melkoinen ikävä niitä tunnelmallisia kesäiltoja terasilla istuen, samalla kun poika puuhailee vieressä vaippasillaan omia vesileikkejään.

Ja hei, lähiviikkoina voisin taas toteuttaa toivepostauksia! Muutamia aiemmin lupaamiani postauksia on vielä luonnoksissa kun en ole ehtinyt niitä viimeistelemään, mutta jos toivot postauksia jostain tietystä aiheesta, NYT SAA TOIVOA JA EHDOTTAA! 🙂

Aivan parasta elokuun ensimmäistä teille <3

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.