Julkaistu

Suhteeni rahaan: Raha ja ura vai vapaus?

Vuosi vuodelta huomaan suhtautuvani rahaan yhä enemmän ”raha on vain rahaa”-mentaliteetilla. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon rahasta, mutta totuushan on se, että raha kyllä puhuttaa aina. Monesti se tuottaa tavalla tai toisella myös ahdistusta ja stressiä. Varsinkin jos sitä on liian vähän. Kuten meistä varmasti jokainen työssäkäyvä tai pienyrittäjä voisi allekirjoittaa, ei rahaa koskaan ainakaan liikaa ole. Vuosi toisensa perään huomaan jollain tapaa lannistuvani yhä enemmän faktasta, että raha tosiaankin pyörittää oikeastaan kaikkea tässä maailmassa. Vaikka olenkin käsitellyt raha-asioita paljon esimerkiksi säästämisen ja sijoittamisen postauksissani, en silti koe itseäni kovin rahakeskeisenä ihmisenä. Se on selvää, että rahaa tulee mietittyä useinkin, mutta nykyään miettiessäni tulevaisuutta, en oikeastaan ensimmäisenä edes ajattele taloudellisia seikkoja tai rahaa, vaan ennemminkin kuinka voisin olla onnellinen ja elää perheeni kanssa stressitöntä, tasapainoista elämää ilman, että elämä pyörisi liikaa rahan ympärillä. No, toki siihenkin jossain määrin vaaditaan rahaa.


Mennäänpä ajassa taaksepäin vaikkapa reilut 10 vuotta. Parikymppisenä rakastin merkkivaatteita ja laukkuja. Olin todella tarkka sen suhteen minkä merkin farkut esimerkiksi ostan ja kyllä, käytin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin aivan järkysti rahaa, enkä käytännössä säästänyt ollenkaan. Tilanne on varmasti monella nuorella vastaavanlainen, joskin nykypäivänä kulutukseen kiinnitetään aivan eri tavalla huomiota kuin tuolloin ”aikanaan” (:D), toki shoppailumaniaan saattoi tuolloin opiskeluaikoina vaikuttaa myös työpaikkani vaate- ja asustekaupoissa, joka osaltaan vaikutti ostamiseen. Ja niin, aika radikaalisti ovat kulutustottumukset tässä vuosien varrella muuttuneet.

Olen pienestä saakka ollut melko yrittelijäs. Osittain tämä varmasti johtuu siitä, etten lapsena ja nuorena lähes koskaan saanut rahaa, jolloin joutui itse keksimään keinoja sille, mistä saisi muutaman kolikon ostaakseen kerran viikossa kaupasta pari karkkia tai jäätelön. Alle kouluikäisenä saatoin joskus kaivaa säästöpossusta hyvällä lykyllä pari markkaa (yleensä vain 10- ja 20-pennisiä haha) ja miettiä, mitä saisin niillä ostettua. Alaluokilla aloin kehitellä erilaisia ”bisnesideoita”, Tukholmassa asuessamme teimme kaverini kanssa noin 8-vuotiaina kotona hajustettuja kirjepapereita, joita kiersimme myymässä pihapiirimme taloissa ovelta ovelle ja ne olivat menestys!

Ala-asteella teimme taas toisen kaverini kanssa semmoisia taiteltuja ”origameja” (tiedättekö ne mihin laitettiin sisälle numeroita tai nimiä, sitten sormet sinne origamiin ja ”arvottiin” joku luukku), joita monet meidän luokkalaiset halusivat ostaa ja tehtiin jopa semmoinen ”tilauslista”. Joskus 10-vuotiaana taas pidin usein kotona äitille ”ravintolaa”, tein ruokalistan johon listasin kaikkea simppeliä, jota osasin tehdä ja pyysin äitiä tilaamaan ruokaa, josta sitten laskutin rahaa 😀 Kyllä sitä keinot keksii! Ja oikeastaan tunnistan tavallaan tämän piirteen itsestäni edelleen siinä, että mietin jatkuvasti pieniä juttuja, jotka ehkä voisivat olla kivaa pientä puuhastelua yritystoimintani oheen. Konkreettisena esimerkkinä nyt vaikka pipomallistot. Ps. Ensi viikolla tulossa taas pieni erä pipoja <3

Palatakseni opiskeluaikoihin, olin todella rahaorientoitunut. Varsinkin tulevaisuuden suhteen. Mietin kaiken harjoitteluhausta lähtien sen mukaan, mikä yritys todennäköisesti takaisi myöhemmin parhaimman palkan. Ja kuten olen aikaisemminkin todennut, ei rahoitusala kyllä ole oikea paikka, jos haluaa tuntuville ansioille, ainakaan siis uransa alkuvaiheessa. Opiskeluaikoina kurkkailinkin vähän väliä työpaikkoja pienistä investointipankeista ja yhteen johon olimme työstäneet erästä projektia olin jo menossa harjoitteluun, kunnes heillä tulikin budjetti vastaan. Saatuani lopulta palkallisen harkkapaikan Mandatumilta ja kimmokkeen muuttaa Helsinkiin, olin about NÄIN onnessani! Edelleen muuten yksi lempparityöpaikoistani ikinä! Ajattelin melko samalla tavalla vielä pankkivuosinani ja äitiys olikin itselläni melkoinen herätys tämän suhteen. Ettei elämä ole pelkkää vakavasti otettavaa uraa ja fokus jatkuvasti vain yhä suuremmassa palkkapussissa. Välillä hämmästelen itsekin, kuinka paljon olen muuttunut tämän suhteen. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan ja kuka tietää, ehkä vielä joskus haluankin palata entiseen vain kokeillakseni, että voisiko se sittenkin olla minua varten? Jossain määrin houkuttelee finanssiala nimittäin edelleen.


Nykyään tuloni ovat todella epätasaiset ja tuleva aina jossain määrin epävakaa. Mutta vaikka alkuvuonna 2019 tienasin useana kuukautena vähemmän kuin aikoihin, olin tuolloin onnellisempi ja vähemmän stressaantuneempi kuin koskaan. Ja juuri tämä onkin saanut minut miettimään rahaa jälleen aivan uudesta näkökulmasta. Kun nykyään tunnen olevani stressaantunut, alkavat hälytyskelloni heti soimaan ja muistuttavat siitä, ettei elämän täydy olla tämmöistä. Ei raha ole sen arvioista, että joutuisit olevaan viikkoja, jopa vuosia stressaantunut vain saadaksesi hyvää tiliä. Ihmisiäkin toki löytyy erilaisia, joku toinen saattaa nauttia ja elää stressistä tai haastavasta työstä, toki pieni stressi voi joskus olla myös hyvä asia, mutta pitkässä juoksussa harvemmin. Kirjoittelen lähiviikkoina enemmän ajatuksiani ulkomaille muutosta, jotka ovat tässä viime kuukausina hautuneet mielessä yhä enemmän. Palo ulkomaille on kova, mutta muuttaminen myös tietysti haastavaa varsinkin EU:n ulkopuolelle. Kuitenkin se, mikä on yhä enemmän alkanut ahdistaa on se tietynlainen suomalainen oravanpyörä, jossa elämä monissa tapauksissa uhrataan työlle ja yrittäjyydelle. Entä jos haluaakin kaikkea muuta kuin sitä?


Täytyy hieman nolona mielipiteenä todeta, että olen välillä myös suhtautunut rahaan ehkä hieman itsestäänselvyytenä. Tiedättekö, että ”kyllä rahaa aina jostain saa kasaan”. Uskon, että tähän myös vaikuttaa se, että olen aina ollut aktiivinen työnhaun ja projektien keksimisessä, jolloin ne usein ovat sitten jossain välissä tuottaneet tulosta. Eipä sitä rahaa ole tähänkään päivään mennessä mistään tupsahtanut syliin tekemättä mitään, saati sitten vanhemmilta, mutta olen silti jollain ihmeen tavalla aina onnistunut säästämisprojekteissani. Johtuen ehkä myös siitä, että olen aina ollut säästämiseen todella sitoutunut ja myös alitajuisesti vähentänyt ostelua, sekä turhaa kuluttamista säästöprojektin tähden.

Nuorena haaveillessani omaan asuntoon muutosta, torppasi äiti haaveet täysin väittämällä, etten ikinä pärjäisi rahallisesti yksin. Olin juuri täyttänyt muutama kuukausi aikaisemmin 18 vuotta ja kuulin lukiokaveriltani eräästä meidän koulua vastapäätä vapautuvasta heidän tuttavansa asunnosta. Kävin katsomassa asuntoa salaa, kuljin virastot läpi kyselemässä kaiken maailman tuista, tein laskelmia ja kävin jopa sosiaalitoimistossa (:D) kysymässä, että maksavatko he takuuvuokrani jos muutan ja vanhempani eivät suostu. Ja kyllä maksoivat. Selvittelyn jälkeen allekirjoitin vuokrasopparin ja ilmoitin kotona muuttavani, joka oli toki järkytys. Mutta kertaakaan en joutunut muutettuani tilanteeseen, jossa olisin joutunut ruinaamaan vanhemmilta rahaa. Yleensä olenkin luottanut siihen, että asiat ja (raha) kyllä järjestyy kun ottaa asioista selvää, sekä tekee niiden eteen töitä. Tämmöinen tarina tähän loppuun, heh.

Olisi mielenkiintoista kuulla millainen teidän suhteenne rahaan on?

 

Ahdistaako raha vai tunnistatteko itsenne tuosta ”vanhasta minästä”, joka eli uralle? 💰

 

Ps. Kuvien nahkahame on lempparilöytöni UFF:ilta viime kesänä ja neulepaita omatekoinen, sen helppo ohje löytyypi täältä 🙂

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Matkakassatavoite 10 000€: Mihin säästän ja miten?

Toivottavasti ette aivan kyllästy näihin matkahaaveilujuttuihin, ne tuskin tulevat olemaan ainakaan vähenemään päin tässä lähiaikoina. Kerroin lokakuussa aloittavani säästämiseen toiseen pidempään reissuun ja ajattelin tänään hieman avata sitä, miten ajattelin käytännön tasolla säästämisen aloittaa ja edetä sen suhteen. Edellistä ”matkakassaahan” säästin käytännössä vuosia, toki alkuun ihan muuten vain ja ajatus pidemmästä matkasta muotoutui sitten myöhemmin. Koska säästämisen aiheet ovat blogissa säännöllisesti toivottu aihe, käsittelen sitä tänään hieman eri kantilta, eli matkakassan näkökulmasta 😉

Tällä hetkellä on tavoitteeni saada kasaan 10 000€, aikarajana vuoden 2020 loppu. Jonkin verran säästöjä löytyy ennestään, mutta kuten edellisenkään reissun kohdalla, en halua nytkään joutua tilanteeseen, jossa palaan reissusta tili tyhjänä ja kaikki säästöt käytettynä. Ennemmin asetan tavoitteen yläkanttiin ja varaudun niin, että säästöjä jää kaikesta huolimatta myös pesämunaksi ja pahan päivän varalle. Kuten edellisellä kerralla, on tavoitteeni myös seuraavalla pidemmällä reissulle tehdä ainakin osittain töitä reissussa. Viime reissukassani koostui useista eri säästöistä. Olin säästänyt rahastoihin vuosia, sain vanhan työpaikkani henkilöstörahasto-osuuksia ja loppuvaiheessa myin myös tavaraa kirpputorilla, josta sain kätevästi tuhat euroa matkarahaa. Tästä tulikin mieleen, että varasto on edelleen pullollaan kaikkea vanhaa tavaraa, jota pitäisi viedä myyntiin kirpparille.

Itse tykkään säästää myös ”ihan muuten vaan”, mutta tehokkaimmin kuitenkin motivoi se konkreettinen tavoite, oli se sitten mikä tahansa. Parhaiten toki toimii unelma, jonka saavuttamiseen sinulla on todellista halua ja intohimoa. Sellaiseen asiaan säästäminen on jo itsessään hurjan palkitsevaa kun pääsee näkemään tavoitteen lähestymisen säästämisen edetessä. (Okei ja sekin toki saattaa vähän tsempata säästämisen suhteen, että kertoo asiasta ääneen, kuten minä nyt!) Ainiin ja jos maailmanympärysmatkan budjetti kiinnostaa, niin olen tammikuussa kirjoittanut aiheesta oman postauksensa täällä.

Käsitelläänpäs sitten tuota säästötavoitetta konkretian kautta 🌎💰

 

10 000€ säästötavoite reilulle vuodelle ei toki ole mikään maailman pienin tavoite. Jaettuna vaikkapa 14 kuukaudelle tarkoittaa tämä noin 700€ kuukausittaista säästösummaa. Keskimääräinen normaali säästäsummani kuukaudessa vaihtelee noin 200-500€ välillä, joten toki tämä tarkoittaa mahdollisesti jostain luopumista ja menojen minimoimista. Mikään taehan ei ole, että tähän säästösummaan pääsen (tai että edes pääsemme koko reissuun lähtemään), mutta koen itse korkeamman tavoitteen varmempana, koska silloin on todennäköisempää päästä edes sinnepäin. Välihuomiona myös, etten ole rehellisyyden nimissä parin viime kuukauden aikana lähinnä ajanpuutteen vuoksi tienannut niin paljon kuin ehkä olisin toivonut, joka on syksyn mittaan jarruttanut myös yleistä säästämistä.

Lisäksi jouduimme ostamaan alkusyksystä uuden auton (tai siis ei tosiaankaan uutta, mutta verraten aikaisempaan, vuosia erinomaisesti palvelleeseen 1500€ Opeliin todellisen luksusauton, haha 😀 Me ei siis totisesti hifistellä rahallisesti autojen suhteen), joka on lisännyt hieman kuukausittaisia kuluja, vaikken toki kortittomana itse autoa aja. Vaikka pärjäsimmekin aikanaan hyvin ilman autoa, olemme todenneet sen olevan pienen lapsen kanssa ja kauempana keskustasta asuessa oikeastaan välttämätön.

Ja tässä nouseekin myös sitten tärkeäksi myös ne jo olemassa olevat säästöt. Jos tavoittelet 10 000 euroa, mutta sattumusten tai yllättävien menojen vuoksi pääsetkin tavoiteajassa vaikkapa vain 6000 euroon, voit hyödyntää erotukseen jo olemassa olevia säästöjä ja sijoituksia, jotka vielä hyvässä lykyssä kerryttävät tuottoa tuon vuoden aikana. Säästäminen ei siis koskaan ole huonosta! Taktiikkani säästämiselle on sama kuin tähänkin asti. Säästän verotililleni ”käteisvaroja”, kuten olen aikaisemmin maininnutkin. Eli saadessani yritykseni tilille asiakkailtani rahaa, siirrän alvit, verojen osuuden ja vähän ekstraa verotililleni toiseen pankkiin, jossa myös säästän näistä rahoista pieniä summia muutamaan eri rahastoon.

Lisäksi säästän omassa pankissani kuukausittain vakuutuskuoreen, sekä Nordnetissä pääasiassa erilaisiin eri toimialojen rahastoihin. Osakesijoittamista (suoriin osakkeisiin) en näe tässä kohdin relevantiksi sijoituskohteeksi, koska rahoille on selkeä käyttötarve vuoden tai parin päästä, sijoittaessani rahastoihin pyrin siihen, että sijoitusaika on pitkä, puhutaan siis nyt monista vuosista. Yleisesti suositellaan myös osakepainotteisissa rahastoissa pitkää sijoitusaikaa ja siksi noudatankin tämän projektin suhteen myös tilisäästämistä, sekä maltillisemman riskin rahastoja. Yleensä en säästä käytännössä ollenkaan tilille, mutta tässä tapauksessa olen myös hyödyntänyt tuota verotili-taktiikkaa, eli siirtänyt sinne aina extraa, joka toki tuo myös taloudellista turvaa jos joutuisin ostamaan esimerkiksi uuden kameran tai muuta akuuttia.

Säästäessä ja yleisesti reissatessa on muuten hyvä puoli se, ettei asuntolainaa ole ihan järkyttäviä summia. Henkilökohtaisesti koen, että maksimisumma asuntolainaa, jonka itse haluaisin (ainakaan näillä tuloilla) kantaa harteillani on aivan maksimissaan 250 000€, joka on toki aivan järkyttävä summa lainaa ja rahaa yleisesti! Enkä kyllä suosittelisi muutenkaan kenellekään varsinkaan ensiasuntoon suuria summia lainaa. Korot todennäköisesti lähtevät lähivuosina nousemaan (okei, en tosin ole enää mistään varma tässä maailmassa, koska korkojen noususta on puhuttu niin monta vuotta :D), enkä itse toivo olevani silloin siinä tilanteessa, ettei lainanmaksun jälkeen ole mahdollista säästää.

Tällä hetkellä meillä on yhteensä lainaa alle 200 000€ ja varallisuuden kartuttaminen omaa kotia maksamalla on hurjan palkitsevaa pitkän aikavälin säästämistä. Plussapuolena myös se, että ainakin meidän pankissamme on jousto-ominaisuus, jolla voimme itse muuttaa kuukausittain lyhennyksen summaa suuremmaksi tai pienemmäksi. Tätä hyödynsimme esimerkiksi maailmanympärysmatkalla, jolloin maksoimme pienempää lyhennystä. Lyhennysten skippaaminen on aina ”ihan viimeinen vaihtoehto”, mutta hyvä vaihtoehto nopeaan säästämiseen, jos vaikka haluaisi muutamassa kuukaudessa säästää suuremman potin, eikä aikaisemmin ole hyödyntänyt lyhennysvapaata. Omistusasuessa säästäminen onkin mielestäni mitä oivallisinta, vaikka pitäisitkin satunnaisesti kuukausia, jolloin lyhennät vähemmän. Versus siis tilanne, jolloin maksaisin saman summan kuukausittain jokatapauksessa vuokrana ulkopuolisen pussiin. Mielestäni omistusasunnon omistajana voittaa aina.

Nyt marraskuussa olen laittanut rahastoihin sivuun noin 400€, eli vielä en ole päässyt tuon 700€ kuukausitavoitteen kanssa starttaamaan. Osittain johtuen siitä, että maksoin tässä kuussa enemmän luottokorttilaskua. (Ja kyllä, käytän usein varsinkin suurempien hankintojen maksamiseen Finnairin Masteria, koska kerrytän samalla varsinkin matkavarauksista kivasti lentopisteitä! Toki sillä oletuksella, että tilillä on rahaa siirrettävissä takaisin kortille :D) Ja matkavaraukset tulisi muutenkin aina varata luottokortilla, muuten rahojaan voi olla todella vaikea saada takaisin tilanteissa, joissa matka peruuntuu matkavakuutuksessa pois rajattujen tilanteiden vuoksi! Ensi kuussa pyrin siis starttaamaan säästämisen kunnolla. Saa nähdä pääsenkö tuonne 700€ kuukausittaiseen säästötavoitteeseen, vai joudunko pitäytymään pienemmässä summassa. Tavoite on kuitenkin asetettu!

 

Kiinnostaako teitä seurata täällä matkakassan kerryttämisen etenemistä? 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Tein maanantaina Instassa kyselyn, jossa saitte esittää minulle mitä tahansa kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja taloudesta. Rahaan, sekä yleisesti säästämiseen liittyvät postaukset ovat blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista aiheista vuodesta toiseen, joten ajattelin, että mikäs sen parempaa kuin vastailla juuri niihin teihin esittämiin kysymyksiin aiheesta. Tätä oli muuten aivan huippua tehdä, täytyy toteuttaa toistekin 🙂 Kiiiiitos siis valtavasti teille aivan erinomaisista kysymyksistä!

Tänään siis aiheena raha, säästäminen ja sijoittaminen:

 

Koetko, että sijoittamalla saa tuntuvasti paremmin säästöä kuin pankkitilillä lepuuttamalla? Kyllä ehdottomasti. Tottakai tuotto-odotus riippuu paljolti siitä, mihin sijoittaa. Korkosijoitusten tuotto-odotus on toki osakkeisiin verraten huomattavasti maltillisempi ja sijoitustuotteiden tuotto-odotukset on laskettu aina pitkällä sijoitusajalla. Tavallisilla käyttötileillä on tuotto käytännössä ei mitään ja jos tuumailee esimerkiksi useiden vuosien säästämistä, kannattaa ehdottomasti valita parempituottoinen tuote edes osalle säästöistä. Pahimmassa tapauksessa inflaatio jopa pitkässä juoksussa syö tilisäästöjä. On tärkeää kuitenkin säästää myös varakassaa yllättäviin menoihin, eikä koskaan sijoittaa rahaa, jolle on jo tiedossa konkreettinen käyttötarkoitus, kuten se perinteinen hajonnut pesukone, josta aina jaksetaan toistella näissä esimerkeissä, haha 😀 Tosin, tällä hetkellä elämme rahoitusmarkkinoilla poikkeuksellisia aikoja ja korkotuotteiden tuotot ovat tänä vuonna olleet ajoittain jopa osakemarkkinoita paremmat.

Mitä mieltä olet ”luksuslaukku on sijoitus”-sanonnasta? Heh, itselleni luksuslaukut ovat ensisijaisesti kulutustavaraa, joka ostetaan käytettäväksi. Toki, olenhan itsekin ostanut joskus aikanaan pari Vuittonin huivia ennen sitä ”massahypeä” (+hintojen nousua) ja saanut huutokaupalla myydessäni jopa hyvät voitot huiveista. En kuitenkaan henkilökohtaisesti koe, että saisin omiani takaisin merkkilaukuista, joita olen varsin ahkerasti käyttänyt vuosikausia, mutta tietyssä tapauksessa ymmärrän tämän, jos esimerkiksi ostaa jonkun erikoisemman laukun tarkoituksena enemmänkin säilöä sitä niin, että jälleenmyyntiarvo säilyy. Itse toteamani karu fakta on kuitenkin, että massatuotannon huomaa nykyään myös todella kalliissa hyödykkeissä, enkä itse koe, että nykypäivänä luksusmerkiltä X ostettu laukku vastaisi täysin laadultaan 15 vuotta sitten valmistettua. Toki varmasti löytyy monia poikkeuksiakin. Itseltäni löytyy pari 2000-luvun alkupuolella ostettua Vuittonin laukkua, joista uskoisin ehdottomasti saavani omani takaisin mikäli ne myisin, mutta en usko tilanteen olevan sama, mikäli ostaisin kyseiset laukut tänä päivänä. Eli ei, joskus ehkä samaistuin itse tähän ”luksuslaukku on sijoitus”-väittämään, mutta en enää.

Sijoitukset ja verot. Miten toimii ja täytyykö näistä itse ilmoittaa verottajalle? Käytännössä maksetaan sijoituksista verot siinä vaiheessa kun sijoituksia lunastetaan tai myydään. Poikkeuksena tietyt vakuutustuotteet, joissa on mahdollista nostaa ulos ensisijaisesti pääomaa ja ottaa tuotot ulos vasta pääoman jälkeen, jolloin verot maksetaan vasta silloin kun pääoma on nostettu ja aletaan nostamaan varsinaisia tuottoja. Noin yleisesti toimittavat pankit Suomessa automaattisesti verottajalle tiedot sijoituksista ja niiden arvoista, jolloin nämä tulee tarkastettavaksi esitäytettyyn veroilmoitukseen. En ole verotuksen asiantuntija, mutta käsittääkseni tämä ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia Suomessa toimivia sijoituspalveluiden tarjoajia? Eli käytännössä, jos myisin tänään sijoituksiani voitolla, olisi nämä tuotot huomioitu veroilmoituksessa, jonka saan ensi vuoden alussa.

Helppo säästövinkki aloittelijalle? Ehdottomasti vain aloittaa se säästäminen 🙂 Jos säästäminen mietityttää, kannattaa ensin aloittaa pienillä summilla, jotka eivät vaikuta kuukauden talouteen. Aloittelijana en lähtisi kikkailemaan esimerkiksi suorien osakkeiden kanssa, vaan valitsisin hyvin hajautetun rahaston, jolla voi helposti ”harjoitella”. Sijoittaminen nimittäin koukuttaa! Jos ei yhtään tiedä mihin rahansa laittaisi tai tiedä miten aloittaa, suosittelen käymään esimerkiksi omassa pankissa juttelemassa ja kartoittamassa se, minkä riskiluokan tuote voisi olla itselleen sopiva. Myös esim Nordnetissä on verkko-sijoitusneuvoja, jonka avulla voi päästä alkuun itselleen sopivan sijoitustuotteen kanssa. Pankkien tarjoamat omat rahastot ovat mielestäni oikein hyviä ensimmäisiksi sijoitustuotteiksi.


Miten päästä ”talouskateudesta” eroon? Termi ei ole itselleni tuttu, mutta oletan tällä tarkoitettavan tunnetta siitä, että pitäisi sijoittaa ja säästää, koska kaikilla muillakin tuntuu olevan siihen mahdollisuus? Mielestäni tässäkään asiassa ei kannata vertailla itseään muihin, jokainen säästää ensisijaisesti itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Ei ole oikeaa tapaa elää, kuten ei myöskään säästää tai sijoittaa. Kaikkien ei missään nimessä ole pakko sijoittaa tai säästää, vaikka aiheesta nykyään paljon enemmän puhutaankin. Silti toki itse näen, että säästäminen ja tulevaan varautuminen taloudellisesti on aina hyvä juttu. Oma vinkkini tähän on ehkä miettiä omat motiivit ja tavoitteet säästämiseen, sekä yksinkertaisesti aloittaa esimerkiksi kuukausittaisella rahastosäästämisellä, mikäli aihe kiinnostaa.

Kuinka paljon säästät kuukaudessa ja mihin? Pelkkiin rahastoihin vai myös tileille? En juurikaan säästä tilille. Varaan käyttötilille aina summan, joka vastaa kaikkia kuukauden arvioituja menoja ja vähän extraa. Yritykseni ALV-tili on toisessa pankissa ja pyrin siihen, että kun firman kassaan tulee rahaa, siirrän alvit, arvioidun normi-veron ja vähän extraa joustovarana OP:n verotilille. Maksan yrityksen arvonlisäverot kerran vuodessa, joten itselleni on selkeämpi vaihtoehto, että verot ovat erillään muista rahoista, enkä käy katsomassa verotiliä juuri ollenkaan (paitsi juuri äsken kun halusin katsoa erään seikan seuraavaan :D). Tätä en siis suosittele kenellekään, mutta koska olen hajauttanut sijoituksia myös eri pankkeihin, olen säästänyt suht. pienillä summilla myös verotililtä, vaikkakin sijoitusaika näille todennäköisesti on lyhyehkö.

Mutta! Olen varautunut mahdolliseen arvonvaihteluun siten, että siirrän aina verotilille myös extraa, joka tuo katetta tilille, mikäli verotililtä tehtyjen sijoitusten kurssit laskisivat. Tavoitteeni on, että nuo ”extrasiirrot” kattaisivat nuo summat, jotka olen sijoittanut rahastoihin, jolloin en joudu niitä lunastamaan veroja maksaessa. Näin olen myös huomannut saavani kivasti rahaa säästöön aivan huomaamattani, koska en ikinä edes muista koko verotilin säästöjä. Juuri kun aamulla kävin kurkkaamassa, oli ”verosäästöille” kertynyt neljästä eri rahastosta keskimäärin noin 3% tuotto, joka nyt ei päätä huimaa, mutta noin 4kk sijoitusajalle kuitenkin hyvä kun vertaa, ettei tililtä kerry mitään ja markkinat ovat lähikuukausina heitelleet aikalailla. Omassa pankissani säästän tällä hetkellä pienen summan vakuutuskuoreen (nyt lähikuukausina noin 100€) ja Nordnetin kautta pistän eri rahastoihin vaihdellen noin 200-500€ kuussa. Ihan järisyttävistä summista ei siis ole kyse. Lapselle säästän kuukaudessa noin 100€, joka menee 50/50 pienen käyttötilille ja hajautettuun osakepainotteiseen vakuutuskuoreen (kapitalisaatiosopimus, jossa voi muokata sijoitusjakaumaa myös kesken säästämisen ja nostoje tehdessä realisoituvat tuotot, sekä näinollen verotus vasta sen jälkeen kun kaikki pääoma on nostettu.) Anyway, kuukausittain laitan säästöön keskimäärin ehkä 300-600€.

Olet kirjoittanut ennenkin Nordnetistä ja se edelleen kiinnostaa. Mihin laittaisi siellä rahat? Kevään jälkeen olen ensisijaisesti sijoittanut Nordnetin kautta. Kesällä ostin osakkeita, mutta nyt olen pääasiassa merkinnyt rahastoja. Omia suosikkejani ovat eräs teknologia-rahasto, Kiina-rahasto, vastuullisen sijoittamisen rahasto ja Nordnet Smart 15, jota itse suosittelisin erityisesti aloittelevalle sijoittajalle.

Millä ”tuotteella” nyt aloittaisit säästämisen / sijoittamisen? Luultavasti samalla tavalla kuin aloitin aikanaan, eli säästämällä 50/50 osakepainotteiseen hyvin hajautettuun rahastoon ja ASP-tilille omaan asuntoon. Aloitin ASP-säästämisen muistaakseni 2012 ja säästin käsirahaa ensimmäiseen omistusasuntoon reilut pari vuotta noin 300€ kuussa suoraveloituksena palkkapäivänä, sekä ohessa myös rahastoihin. Jos haaveena on omistusasunto, suosittelen ihan kaikille ASP:ia!! Jos vain olisi mahdollista, avaisin meidän naperolle oman ASP-tilin ihan heti 😀

Mikä on paras tapa säästää ja helpoin tapa päästä säästämisessä alkuun? Yhdistin tähän kaksi samantyylistä kysymystä. Parhaasta tavasta en osaa sanoa, koska toki tyylejä säästää on monia ja paras tapa riippuu toki aina yksilön tavoitteesta ja monesta muusta seikasta, kuten riskinsietokyvystä ja tuottotavoitteesta. Parhaimmiksi tavoiksi mainitsisin itse säännöllisen säästämisen, eli että säästämisestä tulee rutiini ja että säästettävä summa on tasapainossa oman talouden kanssa. Helpoimmalla pääsee tekemällä kuukausisäästösopimuksen esimerkiksi hyvin hajautettuun rahastoon, jolloin säästösumma lähtee aina tililtä automaattisesti esimerkiksi palkkapäivänä, jolloin merkintöjen tai siirtojen tekeminen ei tuota ylimääräistä päänvaivaa. Myös konkreettinen tavoite säästämiselle motivoi ja suosittelen sen miettimistä, vaikka onkin ihan ok, että tavoite mahdollisesti muuttuu matkan varrella. Säästämisen konkretisoituminen on helpompi hahmoittaa ajatuksen tasolla kun pyrit johonkin konkreettiseen asiaan, kuten omaan asuntoon, maailmanympärysmatkaan tai sitten vaikka unelmiesi lepotuoliin. Tyylejä on monia 😉 Ja edelleen kartan itse termiä eläkesäästäminen, koska se jotenkin ahdistaa, enkä edelleenkään virallisesti ole eläkesäästäjä. Tavoitteeni eläkesäästämisen suhteen on edelleen asuntosijoittaminen lähivuosina.

Miten saada säästöön rahaa, kun nettona tilille tulee reilusti alle 2000€ ja toki tulee elää? Aloitin itse aikanaan sijoittamisen tienatessani nettona noin vajaat 2000€ kun aloitin työt pankissa tradenomi-opintojen loppuvaiheessa. Sanoisinko, että jo se, että säästää vähän on jo paljon. Monet aloittavat esimerkiksi 50 euron summalla, joka on hyvä siirtää sivuun heti palkkapäivänä. Tällöin tuota summaa ei tule käytettyä muuhun ja osaa suunnitella loppukuun menot sen mukaan, mitä tilille jää. Useimmissa tapauksissa tulotaso joustaa esimerkiksi 50€ säästön.Säästää voi myös esimerkiksi jokatoinen kuukausi. Toki pienten säästösummien kohdalla paras keino on olla pitkäjänteinen ja yrittää olla miettimättä sitä, ettei pienistä summista kasva suuria säästöjä, vaan ajatella säästämistä ennemminkin pitkän aikavälin juttuna ja tavallaan kuin maksaisit kuukausittain jonkin laskun.

 

Kiinnostaako aihe? Tehdäänkö tämä kysymyshaaste joskus uudelleen?

Entä paljonko te säästätte kuussa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Tulot ja menot: Mikä on tavoitepalkkani?

Viime kuukausina olen pohtinut sitä mikä on tulotaso, johon tähtään tai mihin koen olevani tyytyväinen. Siitä huolimatta, että olen aikaisemmin painottanut paljon sitä, ettei ”rahalla ole loppupeleissä väliä” ja alkuvuoden olen yrittäjänä tullut toimeen huomattavasti pienemmällä tulotasoilla kuin aikaisemmin, sekä tietysti myös vähemmällä stressillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten pyrkisi tiettyyn tulotasoon ja tottakai hinnoittelen tekemäni työn osaamiseni perusteella ja somekanavissani yleisön koon lisäksi myös muiden asioiden, kuten asiantuntemuksen ja SEO-hyödyn pohjalta.

En suostu tekemään työtä liian halvalla ja nykyään kiinnitän yhä enemmän huomiota siihen millaista työtä teen. Sen on oltava mielekästä, inspiroivaa ja hyvä johtaminen on mielestäni hyvän työyhteisön perusjuttu. En sanoisi itseäni rahanahneeksi tai ihmiseksi, jolle merkitsee kaikessa vain raha. Se on ahdistavaa ja muutenkin, ahneus on asia, joka ei istu omiin arvoihini ollenkaan. On eri asia hinnoitella osaamisensa oikein, kuin ajatella työtä vain rahankiilto silmissä. Vaikka raha ei olekaan kaikki kaikessa, kyllähän se motivoi tekemisessä. Ajatus siitä, että vaikka arki joskus on haastavaa, saan tehdä vapaa-ajalla asioita, joista pidän ja työtä, jossa minua arvostetaan myös niin, että siitä maksetaan kohtuullinen summa. Raha on itselleni välineellinen mahdollistaja niille asioille, joita elämässäni tavoittelen. Ei niinkään se itseisarvo, johon pyrin. You know, ei se raha tuo onnea. Mutta toki tekee mahdolliseksi niitä upeita juttuja ja elämyksiä.

Avoimuus palkka-asioissa on mielestäni asia, josta edelleen pitäisi keskustella enemmän. Olen ollut turhauttavassa tilanteessa työpaikan ainoana naisena, joka toki tienasi myös tonnin vähemmän kuussa. Monesti tuntuu, että juuri naiset ovat niitä, jotka helposti tyytyvät tiettyyn palkkatasoon, kun taas miehet vaativat röyhkeämmin parempaa liksaa ja arvottelevat oman työ-pääomansa eri tavalla. Usein vedotaan siihen perinteiseen ”kokemukseen” tai ”vastuuseen”, vaikkei työtehtävissä nyt loppupeleissä ihan kamalasti olisikaan eroa. Nuorempana sinnittelin vuosia palkalla, johon en ollut laisinkaan tyytyväinen, saati sitten tuntunut edes kohtuulliselta tehtävään työhön nähden. Nyt mietinkin, että miksei palkkakeskustelu ollut tuolloin yhtä avointa? Sen jälkeen olen onneksi oivaltanut, että työ voi myös olla huomattavasti mielekkäämpää suuremmalla palkalla, kunhan vain tietää minne suuntaa ja uskaltaa esittää palkkatoiveen sille tasolle, johon olisi tyytyväinen. Osa suuristakaan yrityksistä ei esimerkiksi kilpaile lainkaan palkoilla (joka on mielestäni outoa, koska valtaosalle työntekijöistä palkka on suurin tai ainakin yksi merkittävimmistä motivaattoreista työssä)  ja itsellenikin tuli aikanaan melkoisena yllärinä, että saman alan palkat voivat samoissa tehtävissä vaihdella huomattavasti kilpailevien yritysten välillä.

Tällä hetkellä on tavoitetulotasoni (brutto) noin 5000€ /kk. Tämä on summa, johon parhaani mukaan pyrin silloin kun teen muutakin työtä kuin omia kanaviani, joka toki ajallisesti työllistää vähemmän. Ja noin yleisesti taso, jolle olen arvottanut oman tekemiseni ja osaamiseni hinnan. Viime vuonna pyrin tähän tulotasoon, mutta tilannetta toki vääristi silloin työhön käytetyt tunnit, joita kertyi usein jopa 60h viikkoon. Ja voin kertoa, ettei kenenkään, ikinä, koskaan tule lähteä moisiin tuntimääriin, aivan jo oman terveytensäkin kannalta. Työtuntien suhteen eivät ne perinteiset 38h viikossa aivan riitä, mutta pyrin ehdottomasti siihen, etten tee kovin paljoa yli 40-45 työtuntia viikossa. Jos taas miettii tulotasoa, jolla kyllä tulisin toimeen ja eläisin ihan perusarkea ilman suurta säästämistä tai törsäilyä, olisi se varmasti noin 2000€/kk. Alkuvuoden aikana oli tämä aikalailla se yleisin tulotasoni minulle aloittelevana yrittäjänä, vaikkakin melkoinen pudotus verrattuna siihen, mitä tienasin aikaisemmin täysiaikaisessa päivätyössä.

Monestihan sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan menot. Ja toki, usein kulut ehdottomasti myös kasvavat tulotason myötä, mutta olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt kiinnittämään asiaan huomiota. Omat kiinteät kuluni kuukaudessa ovat tällä hetkellä noin vajaat 1200€, sisältäen asunto- ja opintolainan lyhennyksen, vastikkeen, sekä muut kuukausittaiset kulut, kuten puhelin, sähkö, netti, blogin palvelinmaksu, YEL-vakuutus ja päivähoitomaksu. Itseasiassa yllätyin nyt itsekin tuosta summasta, koska olen aina pitänyt kulujani pieninä, sanoisinko alle tuhannen euron. Ruoasta emme ihan kamalasti pihistelle ja ketodietin myötä ovat ruokakulut myös jonkin verran kasvaneet, koska ostan nykyään useammin ruokaa, jota kokkaan vain itselleni. Sanoisinko, että ruokaan menee kuussa keskimäärin ehkä noin 500€ kuukaudessa.


Näin ollen ovat noin vajaan parin tonnin nettotulot siinä luokassa, että tulisin toimeen ja hyvällä lykyllä saisin vielä rahaa säästöönkin. (Toki täytyy huomioida, että YEL:in suuruus on suhteellisen suuri näissä kuluissa ja työntekijöistä poiketen maksu, jonka maksan itse. Ilman sitä laskisivat kulut toki jonkin verran). Mutta mikä eniten yllätti oli ajatus siitä, kuinka olin kuvitellut tulevani helposti toimeen reilulla tuhannella eurolla ”pahimmassa tapauksessa”, mutta eihän se tietysti näin ole. Vaikka kyllä sanonkin suoraan, että kesäkuussa kituuttelin juurikin reilun tonnin tuloilla. Jos vertaan tilannetta hoitovapaaseen, oli asuntolainanlyhennys tuolloin minimissään ja elin myös osittain säästöillä, jolloin hoitovapaalla sinnitteli helposti.

Semmoista tänään. Kiinnostaako palkkakeskustelu teitä? Ja hei! Oletteko te tyytyväisiä tulotasoonne?

 

Entä oletteko kokeneet eriarvoisuutta palkan suhteen?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Arjen helpompaa maksamista

Kaupallinen yhteistyö: Pivo

Vaikka yleensä pyrinkin olemaan mukana ajankohtaisissa ilmiöissä, nolottaa hieman myöntää, että olen kunnolla tutustunut kaverimaksamiseen vasta tämän vuoden aikana. Ja huhhei, jopas on arki helpottunut maksamisen osalta. Itse en nimittäin pidä käteisen ja tilinumeroiden kanssa säätämisestä sitten ollenkaan. Väittäisin, ettei kovin moni varmasti muista ulkoa loputtoman pitkää IBAN-tilinumeroansa ja onhan se ”mikä sun tilinumero nyt olikaan?”-rumba kieltämättä jo hieman vanhanaikaista. Täytyy myös myöntää, etten nykyään kanna käteistä mukana oikeastaan koskaan (yhtä ruttaantunutta kymppiä lukuunottamatta, joka lojuu lompakossani aivan hätävarana). Miksi siis tehdä asioista vaikeaa jos mahdollista hoitaa ne helpomminkin?

Kesä on piknikkeilyn, juhlien ja illanistujaisten aikaa yhdessä ystävien kanssa. Monet kestittelyt ja yhteiset lahjat maksetaan monesti kimppaan, jakaen kulut jälkeenpäin muiden kesken. Olen itse tyyppi, joka ennemmin toimii itse kulujen maksumiehenä ja jakaa nämä jälkikäteen, kuin alkaisi kuittien kera selvittelemään, että kuka maksaa kellekin ja kuinka paljon. Tiedättekö, koska jokainen on halunnut osallistua maksamalla jotain pientä. Oli sitten kyseessä hotellimajoitus, lennot, mökkiruoat tai vaikka yhteinen synttärilahja ystävälle, maksan sen mielummin itse kokonaisuudessaan ja pyydän muita maksamaan minulle sitten jälkikäteen.

En siis kertakaikkiaan halua tehdä asioista vaikeita tai alkaa tekemään monimutkaisia laskuselvityksiä. Kun on useita osallistujia, on kaverimaksaminen ehdottomasti helpoin tapa toimia. Riittää kun puhelinnumerot ovat tiedossa, niin rahan maksaminen, pyytäminen tai kulujen jako hoituu hujauksessa ilman tilinumeroiden kaivamista. Vaikka tietyllä tavalla tuntuu joskus haikealta, ettei käteistä liiku nykyään käytännössä ollenkaan, on tämä toisaalta myös helpotus. En usko, että monikaan tahtoisi saada enää kaverin lounasrahoja kirjaimellisesti käteisenä? No, kieltämättä en minä ainakaan.

Pivo on kotimainen helpon maksamisen sovellus, joka on ilmainen kaikkien pankkien asiakkaille. Pivo helpottaa arkea esimerkiksi juuri kätevän kaverimaksamisen avulla, jonka kautta maksat tai pyydät muilta rahaa tilillesi pelkän puhelinnumeron avulla. Helppoa! Itse olen todella huono pyytämään kavereilta velkoja tai muistuttelemaan rahojen siirtämisestä, joita ollaan jääty auki vaikka ravintolaillasta, koska jotenkin koen sen nolona. Siksi tykkäänkin itse Pivon Pyydä-ominaisuudesta, jolla voit helposti ja sen kummemmitta selittelyittä laittaa kaverillesi puhelinnumeron avulla pyynnön maksaa summan x vaikkapa edellisviikon illallisesta. Itse pidän Pivosta erityisesti siksi, että se on omanlainen, eli jokaisen Pivo on kovin erilainen, käyttäjästä riippuen. Eli, juurikin sinunlainen 🙂

Pivoon on vastikään tullut myös toivottu Jaa-ominaisuus, jolla voit helposti jakaa kulut tasan useamman henkilön kesken. Pivosta löytyy myös erilaisia sovelluksia, kuten Kotipizza ja Cityshopper (joka on muuten maksuton OP:n omistaja-asiakkaille), jotka tekevät sovelluksen käyttämisestä vieläkin monipuolisempaa. Pivo käyttää myös Siirto-maksua, joka tarkoittaa, että Nordean ja Osuuspankin tilien väliset maksut siirtyvät tilille aina reaaliajassa.

Mihin tilanteisiin koen Pivon erityisesti mahtavana omassa arjessani?

 

Illanistujaiset ja illalliset ystävien kanssa tai perheen kanssa. Esimerkiksi reissussa olemme todenneet, ettei laskujen jakaminen seurueen kesken todellakaan ole mikään itsestäänselvyys – välillä ei siihen edes suostuta. Tällöin olemme itse yleensä harrastaneet matkoilla käteisrumbaa, joka on usein melkoista säätämistä kun jokainen yrittää kaivella sopivaa rahaa pöytään. Varsinkin ulkomailla helpottaa maksaa yhdestä laskusta, jolloin muut ruokailijat voivat helposti siirtää summat takaisin maksajalle kaverimaksuna.

Valmistujaislahjat ja muut muistamiset. Lahjaostokset menevät perinteisesti niin, että yksi käy ostamassa lahjan ja muut osallistuvat jälkeenpäin. Mikä olisikaan helpompaa, kuin laittaa lahjan oston jälkeen maksupyyntö kaikille osallistujille esimerkiksi Whatsapp-ryhmän puhelinnumeroiden avulla? Mutkatonta kaikille, ilman tilinumeroita, käteistä ja ylimääräistä säätämistä.

Perheen sisäiset kulut. Jaamme taloudessamme oikeastaan kaiken puoliksi puolison kanssa. Käymme paljon ruokaostoksilla erikseen ja käytämmekin aktiivisesti nopeaa kaverimaksamista juurikin perheen välisten siirtojen tekemiseen. Laskujen jakaminen, yhteiset hankinnat ja kauppaostokset ovat ehkä ne yleisimmät, joissa siirrämme rahaa toisillemme helposti kaverimaksun avulla.

Lentojen ja majoitusten varaus. Toimin usein matkojen varaajana ja maksumiehenä. Varauksen jälkeen on kätevää laittaa matkakumppanille summa maksupyyntönä Pivon kautta tai jakaa matkakulut tasan isomman matkaporukan kesken jaa-ominaisuudella.

Näen kaverimaksamisen erityisen kätevänä myös reissussa kun tulee maksettua vuorotellen paljon lounaita, illallisia, kahvieväitä, pieniä ostoksia tai vaikkapa aurinkotuolien vuokria rantsussa.

Onko teissä aktiivisia Pivon käyttäjiä?

 

Suosittelen itse lämpimästi kokeilemaan! Sovelluksen lataaminen onnistuu maksutta esimerkiksi täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.