Ruoka ja liikunta

Sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni tän ruoka-ja liikuntapostauksen kanssa, joten olkaa hyvät! Ja varoitus tekstinpaljoudesta 😀

Lapsena olin tosi alipainoinen nirso (nirso vieläkin). Maistoin monia ruoka-aineita vasta yläasteella (laitoin ekan kerran leivän päälle juustoa 9-luokalla, kertoo varmaan jo paljon), useimpia vasta lukiossa, kuten esimerkiksi fetaa, mozarellaa, raejuustoa, rahkaa ja kaikki nämä ovatkin nykyään yllätys, yllätys: mun suurimpia lemppareita! Maksalaatikkoa, maksamakkaraa, mustaa makkaraa, verilettuja yms en ole vielä tähänkään päivään mennessä suuhuni pistänyt ja ilmeisesti sain jotenkin luistettua siitä ala-asteen ”pakko maistaa kaikkea”-säännöstä, josta vanhemmat kaverit pelotteli jo esikoulussa, mössäämällä kaikki ällötykset jonnekkin nenäliinaan. Vihaan siis veri-ja elinruokia. Tää mun syömättömyyslista kattaa myös jauhelihan, makkarat ja leikkeleet viimeisen vajaan 10v ajalta ja muutama vuosi sitten lopetin kananugettien, kalapuikkojen ja kaiken jauhetun lihan syömisen, koska lihaa syödessäni haluan olla mahdollisimman tietoinen siitä, mitä ne sisältää, näiden ”en syö”-ruokien lista on rajaton.. Mun karkkipäivä oli lapsena jokseenkin isin kaupungilta tuoma pieni Suffeli-patukka viikossa ja sillon tällöin mukillinen vedellä lantrattua appelsiinimehua, siispä kaikki synttärikutsut sun muut lastenkekkerit olikin aina koko vuoden kohokohta, kun sai kerrankin mässäillä herkkuja ilman mitään rajaa.

En saanut koskaan karkkirahaa ja olin niiin kateellinen, kun vanhemmat kaverit sai huimia kymmenen markan setelitä karkkiostoksiin. Muistan kun säästin säästöpossusta joskus 5-vuotiaana ikuisuuden pari markkaa kasaan ja ajoin ekaa kertaa ihan itse R-Kioskille, iskin ne mun 10penniset kassalle ja kysyin, että mitä niillä saa. Irtosihan niillä semmonen Ärrän salmiakki-vadelma-mehujää ja pari autokarkkia, johan olin ylpeä! (Seuraavana vuonna hakkasin parina päivänä perhepäivähoidossa halkoja (kiva :D) ja tienasin mun ihkaensimmäisen oman 10markan setelin, joka varmaan myös oli isoin seteli jota olin koskaan ees koskenut sillon :D) Toisinsanoen mua ei koskaan totutettu siihen makeaan, joten musta ei ole vielä tähänkään päivään mennessä kuoriutunut mitään sokerihiirtä, vaikka nuorempana söinkin karkkia sillon tällöin. Sipsit ovat tosin olleet aina mun heikko kohta, mutta tän mun noin vuoden kestäneen ”sipsilakon” (eli sipsipäivä kerran viikossa, jos tekee mieli sillonkaan) jälkeen voin todeta, ettei niitäkään enää muutaman viikon tauon jälkeen tee mieli, vaikka koittaisikin pitää sipsipäivää.Tänä päivänä hampaat kiittää, kohta 24v eikä vielä yhtään reikää. Johan oon sittenkin iloinen, ettei mulle syötetty lapsena sokeria kilokaupalla!

En ole kieltänyt itseltäni mitään tiettyä ruoka-ainetta, vaikka pyrinkin useimmiten välttämään valkoista vehnää ja muita vehnätuotteita, valkoista riisiä ja sokeria, (lähinnä jogurteissa, säilykehedelmissä, mehuissa..) syön silti usein riisiä, pastaa ja perunaa, mutta pyrin vaihtamaan riisin täysjyvään tai tummaan, pastan tummaan (esimerkiksi Torinolla tosi hyviä proteiini-, ruis-, kaura- yms pastoja! Vähän kalliimpia, mutta sen arvoisia) ja tekemään lohkoperunat itse pakastealtaan valmispussien sijaan. Ruoka-aineet, joita syön rajoituksetta on mm. juustot, maitotuotteet, liha, kana, kala, vihannekset ja hedelmät.

Ennemmin otan kalorini rasvana ja proteiinina lihasta, kun taas hiilareina nuudeleista, leivästä, leivoksista yms, koska olen itse kokenut, että tämä on paras ja mieluisin tapa itselleni. Tarvitsen joka päivä ainakin sen yhden lämpimän aterian, joka sisältää reippaasti lihaa, kanaa tai kalaa yhdessä pastan, riisin tai perunan kanssa pysyäkseni kylläisenä ja muuten vaan hyväntuulisena muita ajatellen. Vähäkalorisissa jogurteissa on paljon makeutusaineita, mutta rehellisesti sanottuna maksan yleensä mielummin siitä vähäkalorisesta 40kcal/1dl jogurtista, kun 80kcal/1dl sokeripommista, josta saan vaan huonon olon ja oonkin aikamoinen tarkkailija aina jogurttiostoksilla, vaikka se tarjonta onkin yleensä aika rajallinen. Ja se jogurttihylly onkin sitten ainut paikka, jossa niitä ravintosisältöjä yleensä katson. Mun jogurtin kulutus on muutenkin nykyään niin vähäistä, että lorautan sitä yleensä aamulla rahkan sekaan sen muutaman lusikallisen mausteeksi ja seuraksi vehnäleseitä (49% kuitua). Johan pitää puuron kanssa kylläisenä aamupäivän!

Mä en koskaan lapsena ollut mitenkään varsin urheilullinen, jossei lasketa satubalettia , jossa kävin joskus 4-5vuotiaana ja ahkeraa uintia aikalailla vauva-uinnista alkaen. Liikuntaharrastusten sijaan mut pistettiin jos minkälaisiin kuvataidekouluihin- ja kerhoihin, enkä vielä tänäkään päivänä ole oppinut nauttimaan joukkuelajien ihanuuksista, kuten jääkiekosta, jalkapallosta, koripallosta, enkä oikein mistään muustakaan pallopelistä lukuunottamatta sulkapalloa, koska sitä saa pelailla kaverin kanssa kahdestaan pelkäämättä, että pallo lentää esimerkiks suoraan päähän. Mun suhtautuminen joukkuelajeihin tuli varmaan aika selväksi ja heitetään vähän lisää vettä myllyyn kertomalla, että vihasin ekoista kouluvuosista lähtien koululiikuntaa yli kaiken. Inhoan kaikkea ”pakko, pakko, pakko”-tekemistä, enkä vielä lukiossakaan saanut käännettyä mun koululiikunta-vihaa liikkumisen iloksi, vaikka kuinka yritin. Liikuntatuntien huipennus oli esimerkiks mailin/ cooperin juoksu tai vaihtoehtoisesti ”vapaat tunnit”, jolloin sai lähteä vaan kävelemään. Teinä ja vieläkin ajoittain, kun innostui liikkumaan, sai vähän väliä kuulla kotona, kuinka on niiiin anorektisen laiha ja kun paino nousi muutaman kilon, huomautettiin taas kasvaneesta vatsasta, mikä nyt ei varsinaisesti ollut tai ole vieläkään ihan kamalan kivaa, kun mikään ei tuntunut olevan hyvä.

Juoksu, kävelylenkit, uinti ja rullaluistelu ovat taas lajeja, joita oon harrastanut yläasteesta asti enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vielä muutama vuosi sitten olin himourheilun lisäksi tosi tarkka mun syömisten kanssa, kunnes se vaan jotenkin jäi työ-ja koulukiireiden keskellä ja kuten joku saattaa tietää, kuukausien tai jopa vuoden tauon jälkeen sille rytmiin palaamiselle on aina niin suuri kynnys. Tän kaiken kiireen keskellä kärsivät myös ruokailutottumukset, koska ne ranskalaiset ja rapeat kalafileet oli aina niin helppo vaan heittää pakastealtaasta ostoskoriin ja kotona uuniin. Ja vuoden päästä tästä ei edes enää tiedostanut, että ruokavaliossa ehkä on jotain vikaa, kunnes sitten vuosi sitten, kun huomasin, ettei yhdetkään mun vanhoista farkuista enää mahtuneet jalkaan. Olin tottunut syömään töissä tauoilla aina jonkun pakaste- tai valmisruoan ja kun niitä työvuoroja oli täyteen buukattujen opintopäivien lisäksi se 4-5viikossa, olin aikalailla valmisruokahyllyn vakioasiakas.

Ja näin jälkeenpäin ymmärrän täysin hyvin, miksei sitä ”kunnon ruokaa” jaksanut kamalasti enää kotona alkaa kokkailla, noi yli 12h koulu- ja työpäivät neljäkin kertaa viikossa on kieltämättä pidemmän päälle todella kuluttavia unohtamatta tietenkään kaikkia muita arjen asioita tai kouluhommia ja kun viikossa oli hyvällä lykyllä ehkä se yksi ainut oikea vapaapäivä, jonka vietti yleensä aika mielellään vaan kotona lepäillen. Tän seurauksena paino nousi parin vuoden sisällä n. 8kg jonnekkin normaalipainon ylärajalle, joka karisi reilun puolen vuoden kuluttua siitä, kun olin alottanut uudestaan kävelyn, juoksun ja uutena harrastuksena kuntosalin kolme kertaa viikossa, yhdistettynä tietty siihen terveelliseen ruokavalioon.

En siis vuosi sitten aloittanut minkään sortin laihdutuskuuria, vaan karusti vaihdoin ruokavalion vanhaan tuttuun (juotavat jogurtit maitorahkaan, valmisruoat itse tehtyyn, kouluun ja töihin kävellen ja pyörällä bussin sijaan, pieni vaiva – suuri ero) ja otin itseäni pikkuhiljaa niskasta kiinni sen liikkumisen kanssa, mikä rutinoitumisen myötä muuttui jopa niinsanotuksi terapiaksi ja stressinpoistajaksi. Sen jälkeen, kun ruokavalion on saanut käännettyä hyvälle mallille, ei sitä syömistä oikeastaan edes ajattele, koska se suhteellisen terveellinen ruokavalio on jo niin rutiinia. Mulle ei ole koskaan ollut vaikeaa pudottaa painoa ilmeisesti vilkkaan aineenvaihdunnan, ruumiinrakenteen ja varmaan myös sen vuoksi, että mut on opetettu syömään suhteellisen terveellisesti nuoresta pitäen. Nykyään syön töissä esim. Nutrlettejä, Naturdietejä, pähkinöitä, protskupatukoita, hedelmiä yms. Mehuja, limsoja, karkkeja, jäätelöä en syö koskaan. Ei sillä, että välttelisin niitä, vaan ei yksinkertaisesti tee mieli.

Nykyään pyrin käymään juoksemassa tai reippaasti kävelemässä 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi 3 kertaa (jokatoinen päivä) viikossa kuntosalilla, mikä tosin on nyt matkan jälkeen vähän jäänyt kiireiden vuoksi. Lisäksi teen kotona välillä kyykkyjä, nostoja käsipainoilla ja kylkiä kahvakuulalla, tosin nykyään melko harvoin, koska pyrin keskittämään lihasharjoittelun sinne salille. Välillä tulee käytyä myös uimassa pari kilometriä tai pelaamassa tunti sulkapalloa, vaihtelu virkistää!

Tästä tuli nyt aikamoinen sekasoppa, mutta toivottavasti vastasi edes melkein odotuksia. Saa kysyä, mikäli jäi jotain oleellista mainitsematta 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 17 kommenttia.

Maailman helpoin pestokana ja höpinäää

Musta tuntuu, että ois ihan itseni ja eteenkin muiden kannalta parempi vaan pitää jotain blogilomaa siihen asti, kunnes oon vihdoin terve. Ei kai nyt hulluakaan kiinnosta lukea jo toista viikkoa tätä mun valitusta maailman sitkeimmästä kuume-flunssasta, tai no ei mua ainakaan. Itseasiassa mua ei tällä hetkellä kiinnosta oikeestaan mikään muu, kun vaan päästä takas terveeks, töihin, ulos, MINNE VAAN KOTOA! No, mut kerron kummiskin, että soitin just terveyskeskukseen ja se hoitaja langan päässä kertoi mulle, että oon ”rajatapaus” (?) ja pohti 15min sitä, että pitäiskö mut laittaa lääkärille vai ei kun kuume on jatkunut jo 10päivää (eikun eihän se kymmentä, eikun joo no onhan se joo.. hmmm.). No, meen iltapäivällä tapaamaan sairaanhoitajaa, sain kuitenkin pummittua siihen päälle tulehdusarvojen mittauksen, vaikkei niissä mulla ikinä mitään oo. Ehkä se silti tietäis mikä mua vaivaa.. Hope so.

En oo varma oonko jo joskus aikasemmin laittanut tän maailman helpoimman pesto-kanan ohjeen tänne, mutta täältä tulee sitten toistamiseen. Musta kaikki uuni-ruoat on ihania, kun ne voi vaan nopsaa esivalmistaa ja sit ne voi vaan heittää uuniin ja antaa sen tehdä loput työstä, kun voi itse sillä aikaa esimerkiks istua tässä tietokoneella.. Tää pesto-kana nyt on vielä eritysen helppo, kun kaikki ainekset on valmisaineksia ja aivan täydellinen illallinen vaikka tämmösinä aikoina, kun kärsii esimerkiks vittumaisesta flunssasta, eikä minkään gourmet-menun kokkaaminen ehkä kenties oo ihan houkuttelevin vaihtoehto.

Ja tää on näköjään sponsored by Pirkka, jos käyt S-ryhmän  ruokakaupoissa, niin en välttis osaa suositella mitään vastaavia  aineksia. Pirkka-pestokin hakkaa Rainbown ihan sata-nolla! 🙂 Tarviit siis vaan ylläolevat. Toi kana on siitä hyvä, että toi marinaadi on joku tommonen yrtti-marinaadi, joka sopii tosi hyvin peston kanssa, eikä semmonen ”perus”marinaadi kun noissa rintaleikkeleissä ja koipireisissä yleensä on. Niistä ei saa tehtyä ainakaan mun mielestä yhtään mitään hyvää. Siks ostan yleensä maustamattomia ja välillä noita.. Ja kun näissä on vielä toi vuoka mukana, 10+! (Ei tarvii tiskata..)

Viillot kanoihin! Ite lirautan yleensä jokaiseen kanaan n. korkillisen oliiviöljyä, jos haluaa, niin sen voi tietty jättää pois tai vaihtaa vaikka margariinisulaan tai jotain.

Ja sit vaan pestoa reippaasti ja uuniin n. tunniks!

Ja voi kauhoa kanojen päälle tota lientä, ellei nyt oo ihan kauheen tiukalla laihiksella, en tiiä mitään parempaa kun toi liemi pastan seassa 😀

Lisää pestoa pastan sekaan ja valmis! Seuraavana päivänä noi loput kanat voi pastoineen ja liemineen paistaa vaikka pannulla tai heittää sinne vuokaan ja uuniin, jos haluaa päästä kaikkein helpoimmalla. Kannattaa lisätä vaan reippaasti taas sitä pestoa! Nam!

Mitäköhän sitä keksis tänään? Harmi, että oon edelleen sillä säästökuurilla, ois ollu kauheen kiva selailla vaikka jotain nettikauppoja tässä aamukahvin sivussa, mutten uskalla. Tilasin pari päivää sit ”vahingossa” yhen t-paidan siitä H&M:n Lanvin-mallistosta, koska ihan sattumalta eksyin sinne nettikauppaan JUST 9.03 kun ne jutut ilmeisesti tuli myyntiin ja ihan huvikseen sitten selailin niitä. En ollut lainkaan ees vilkassu koko mallistoa ennen tätä, mut ilmeisesti sieltä nyt on se 30euron t-paita tulossa 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Chilikana a’la Iines

Täältä tulee vihdoin tätä chilikana-ohjetta! Oon kekannu tän reseptin ihan omasta päästäni ja oon aina niin ylpeenä, kun oon saanut kehiteltyä jotain näinkin hyvää. Kerran näin telkkarissa kun joku tv-kokki teki jotain melkein ihan samanlaista ja mua alko melkein suututtaa 😀 Ehkä en ollut sittenkään ihan eka..

Eli tarvitset kaikki ylläolevat, eli toisinsanoen:
Maustamattomia broilerin rintaleikkeleitä
– Valkosipulia (marinaadiin ihan reippaasti esim. 5 kynttä, vihannesten sekaan maun mukaan)
– Oliiviöljyä
– Soijakastiketta
– Sitruunatiivistettä
– Chiliä (ja täähän on tietty tän reseptin oleellisin aines, meillä on noita kuivattuja ”maailman tulisimpia” Naga-chilejä tilattuna täältä, kannattaa jättää ne S-marketin perus-chilit ihan sinne hyllyyn, koska niistä tuskin saa kauheesti potkua, ellei nyt oo ihan erityisen herkkä tuliselle. Suosittelen käymään vähintään jossain etnisessä kaupassa hakemassa näitä.)
– Kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia, jotka tulee siis siihen vihannespedille. Tietty tähän voi lisätä vaikka jotain juureksia oman maun mukaan.
– Marinaadiin lisäks ihan hyppysellinen suolaa (koska soijakastike on jo valmiiks aika suolapitoista) ja mustapippuria.

Ainiin ja unohdin mainita, että käytän myös jauhettua thai-chiliä, jota heitän yleensä noin ruokalusikallisen marinaadin sekaan.

Naga

Mulla ei oo mitään erikoisempia mittasuhteita tän marinaadin tekoon, lorautan eka öljyä kulhoon ehkä muutaman desin (joskus puolet rypsiöljyä ja puolet oliiviöljyä), lorauksen soijakastiketta (iso loraus siis) ja ihan reippaasti myös sitä sitruunatiivistettä. Noi valkosipulinkynnet puristan mössöks aina semmosella valkosipulin puristimella ja sekotan ne tonne marinadin joukkoon, lisäten sitten sen pippurin ja suolan. Noi chilit mä murennan yleensä tonne sekaan jollain kumihanskoilla, koska voin kokemuksesta sanoa, että ei oo kauheen kivaa kokea seuraavaa 3 päivää sellasta ihanaa polttelua käsissä, mikä ei lähe pois millään!

Sitten viilletään noi rintaleikkeleet, jotta toi marinaadi varmasti imeytyy joka koloon!

Ja pakataan (kahteen pussiin varmuuden vuoksi) tiiviisti maustumaan ja laitetaan jääkaappiin maustumaan vähintään 3 tunniks, jos on illalla aikaa tehdä tää niin näiden voi antaa ihan hyvin maustua myös yön yli. Kannattaa myös parin tunnin välein käännellä tota, niin noi maustuu tasapuolisesti.

Kanat kannattaa ottaa huoneenlämpöön n. 30min ennen paistamista, jolloin on viimeistään hyvä aika pilkkoa noi vihannekset tonne vuokaan.

Sitten kanat siihen päälle ja ne kaikki loput marinaadit sieltä pussista tohon päälle. Jos haluaa ihan extra-mehukasta tosta kanasta, niin kannattaa liruttaa n. 15min välein voi- tai margariinisulaa niiden päälle ja jossei margariinisulaa, niin vähintään tota marinaadia. Uuniin siis n. tunniksi (n. 225c keskitasolla, ei tääkään nyt oo niin justiinsa).

Ja tarjoillaan siis pitkäjyväisen riisin kanssa, jonka voi keittää kasvieliemikuution kanssa, niin se ei oo ihan mautonta. Jos tota kanaa jää yli, niin voi riisit voi seuraavana päivänä heittää tonne vuokaan ja lämmittää uunissa, samalla kauhoen sitä kanan lientä niiden leikkeleiden päälle. Yleensä tää on toisena päivänä vielä parempaa! 😀

Valmista! Tässä vaiheessa suosittelen myös kauhomaan vielä jokaisen leikkeleen päälle tota lientä ja jos nyt sattuu olemaan erityisen herkkä, niin ottamaan vähintään lasillisen maitoa viereen tulisuuden varalta tota syödessä! 🙂

Jos joku testailee tätä lähiaikoina, niin saa ihmeessä kertoa mitä tykkäsitte!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.