Härdelliä

Viime päivät ovat olleet kyllä yhdenlaista härdelliä. En ole ehtinyt tai oikeastaan kyennyt tännekään kovin aktiivisesti (tai siis ollenkaan..) postailemaan, pahoittelut siitä. Toivon mukaan saadaan pian korjausliike tähän, siihen saakka mennään vähän harvemmalla postaustahdilla. Olen nyt yli vuoden postaillut tänne lomia lukuunottamatta todella tiiviiseen tahtiin, aikalailla päivittäin. Ja sitten yhtäkkiä tulee aivan totaalinen katkos kun ei vaan pysty tai ehdi. Blaah. Kerron vaikka sitten myöhemmin mistä on ollut kyse.. Sillä välin onkin ollut vähän aktiivisempaa Instan (@iines) ja Snapin (iines_aaltonen) puolella 🙂

Vauva-arjessa kun kaikki (yllättäen) menee vauvan ehdoilla ja arki on muutenkin huonosti ennakoitavissa. Jos monilla tutuilla on mennyt homma niin päin, että arki on alkanut tuntua helpommalta siinä vaiheessa kun vauva on isompi, liikkuu itsekseen ja sitä rataa, on asia omasta mielestäni täysin päinvastoin. Tai siis vielä muutama kuukausi sitten napero viihtyi hetkisen omien lelujensa parissa, mutta nyt.. eheiii.

Päivät onkin siis aikalailla sitä, että toista täytyy olla aikalailla jokainen sekunti vahtimassa, koska tämä poika on melko villi tapaus! Vain ja ainoastaan kaikki mikä ei ole omaa ja sallittua kiinnostaa, ihan jatkuvasti on  päästävä tutkimusmatlkalle niihin juttuihin, joihin on sanottu ainakin tuhat kertaa, että EI 😀 Oikeasti tuhat. Tai siis varmasti kaikki vauvat nyt ovat uteliaita, mutta jotenkin ei vaan uskalla jättää toista hetkeksikään valvomatta.

Ihan mammana 😀

Tietysti ollaan tulpattu olohuoneesta kaikki pistorasiat ja evakoitu johdot siinä määrin miten mahdollista, mutta aina tulee jotain. Viime viikolla käänsin katseen pois ehkä 10 sekunniksi, niin poika oli onnistunut repimään meidän keittiön sähköpatterin seinästä irti. Joten ehkä tiedätte mitä tarkoitan, koska tuo oli vain yksi esimerkki! 😀 Sitten päälle ehkä se pari tuntia raivoamista päivässä ja yhdet 30min päikkärit, niin voin sanoa että on mamma ”hieman” nuutunut illalla! Kaihtimien narua ylösalas vetäessä saattaa viihtyä kylläkin mainiosti hetkisen, sitä en ole kieltänytkään 😀

Eilen tapahtui kylläkin ihmeitä ja tämä Vili Vilperi nukkui yli 2h päikkärit! Ja oli sen jälkeen aivan, kuin uusi vauva. Pelkkää hymyä. Mikä siinä on, ettei niillä päikkäreillä malteta nukkua, vaikka selvästi on väsynyt..? Noh, eilen vietettiin muutenkin about 95% päivästä pyjamassa, koska.. miksi ei? Ei vaan nyt jaksanut ottaa stressiä ja päätin, että vietetään melko chilli maanantai. Tänään on kyllä pakko ryhdistäytyä!

Pahoittelut niille, joita ei teistä nämä vauvajutut oikein kiinnosta.. Täällä blogissa on nimittäin ollut niitä lähiaikoina melko reippaasti! Enkä missään nimessä tahdo blogin muuttuvan vain mammablogiksi. Haluaisin vaihteeksi postailla muitakin juttuja ja lupaankin niin tehdä heti vain, kun ehdin. Inspis on ollut tänne ”hieman” hukassa siis siksi kun en yksinkertaisesti ole oikein ehtinyt oikein miettimään mitään omia juttujani, saati sitten esimerkiksi kuvailemaan.

Tajusin eilen muutenkin,  että blogissa on jo useamman viikon ollut melko reippaasti vain iphone-kuvia, en muista milloin olisin viimeksi kuvannut näin ahkeraan puhelimella 😀 Jokatapauksessa, onneksi Tommilla alkaa ensi viikolla lomaa, niin hellittää! Ja tarkoitus ei ollut missään nimessä valittaa tästä hektisestä arjesta, kaikelle ei nyt kuitenkaan ole ollut aikaa tällä viikolla.

Palataan kuitenkin taas!

 

Muistuttaisin myös, että -20% alekoodi IINES on voimassa vielä tänään ja huomenna (10.5 saakka) ihanista Ideal of Swedenin kännykkäkuorista 🙂 Postaus kuorista täällä.

Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Mitä meidän arkeen kuuluu?

Huomenta! Illalla mulla vilisi taas pää täynnä ideoita, mistä tänään kirjoittaisin, mutta yön aikana on jotenkin jännästi taas päässyt kaikki unohtumaan. Pitäisi aina muistaa kirjata kaikki ylös. Kai se liittyi jotenkin näihin meidän öihin sun muihin, olen ollut lähiaikoina todella hajamielinen! Enää kuitenkin pari viikkoa niin alkaa meillä se unikoulu. Juuri joku aika taaksepäin juttelin erään ystäväni kanssa, kellä on suunnilleen samanikäinen vauva. Heillä kun juuri käytiin unikoulu läpi ja ilmeisen hyvin tuloksin. Toivon kovasti, että meillä sama juttu! Jotenkin en toisaalta edes ole jännittänyt, että miten se menee.

Itseasiassa niissä yöhulinossa on nyt menty vähän parempaan suuntaan. Saan välillä toisen nostettua illalla omaan pinnikseen (jos tohdin) ja yösyöttöjäkin on ollut viimeaikoina ehkä 1-2 luokkaa. Asia siis oli juuri kuten arvelinkin noiden aiempien heräilyiden kanssa;  hampaat tai sitä eroahdistusta, ehdottomasti siis parempikin ettei siihen samaan syssyyn alkanut tehdä mitään unikoulua tai rinnasta vierottamista.

Niinhän se aina menee tässä vauva-arjessa, että kun yksi vaihe menee ohi, niin alkaa toinen. Nyt on nimittäin alkanut todellinen raivokausi. Raivotaan vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, jossei saa mennä mihin haluaa tai käteensä mitä haluaa (esimerkiksi vanukasta mun kädestä tai kaukosäädintä, puhelinta..), joskus noissa raivareissa ei ole toisaalta mitään logiikkaa edes vaan raivotaan lähinnä itselleen 😀

Ja mitä muuten tulee siihen imettämiseen, niin jos viime syksynä koin niitä viha-rakkaustunteita siihen, niin nyt kyllä tunnen oikeasti selvästi, että eiköhän se pikkuhiljaa ala olemaan tässä.. Melkeinpä siis jo lasken päiviä. Ensin siis tietty unikoulu pois alta ja yösyötöt, siitä sitten vähitellen rinnasta eroon. Itseasiassa en edes muista kerroinko täällä kun olin pari viikkoa taaksepäin tähän saakka pisimmän ajan pojasta erossa kun olin eräissä kuvauksissa?

Päivä siis venyi ja loppupeleissä olin pois kotoa 7-8h. Mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä (kamalan ikävän lisäksi :D), mutta kun tulin takaisin kotiin niin täällä oli kaikki vallan mainiosti! Poika ei ollut siis moksiskaan. Sen jälkeen ei ole jotenkin imetyksen lopettaminenkaan samalla tavalla ”ahdistanut”, selvästi kun ainakaan isänsä seurassa ei koko asiaa edes muista ikävöidä 😀 Tietty iltasyöttöjen suhteen voikin olla eri juttu, mutta niistähän vissiin luovutaan sitten vasta viimeisenä.

Itsekin olisin jonkin sortin unikoulua vailla kyllä. Lähiaikoina on ollut taas vaikeuksia nukahtaa ja sitten taas olen heräillyt aamulla jo kuudelta saamatta enää unta. Siis jo kauan ennen kuin vauva edes herää. Ärsyttävää! Jotenkin mielessä pyörii liikaa asioita ja osaksi nuo nukahtamisongelmat ovat kyllä johtuneet siitä, että olen selaillut sängyssä puhelinta ja viestitellyt, sen sijaan että yrittäisin rauhoittaa pään unia varten.. Aloitin juuri uuden kirjankin, joten täytyypi ottaa iltoihin taas lukuhetket, silloin se uni tulee parhaiten.

 Liikuin tässä läppärin kanssa koko postauksen kirjoittamisen ajan ympäriinsä pikkuherran perässä, joten voipi olla ettei teksti ole kovin systemaattista! Heti kun tässä ehdin niin kaivan niitä teidän postausehdotuksia taas esille ja toteutan 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Vauvan baby blue-asu ja ARVONTA!

Toteutettu yhteistyössä Jollyroom.fi:n kanssa

Vauvan päivän asut ovat yksi juttu, joiden kanssa on pitänyt skarpata täällä blogissa. Varsinkin kun harvemmin tulee niihin omiinkaan asuihin nyt panostettua ja vaikka tulisi, niin haasteena onkin sitten se kuvaaminen.. Usein kuitenkin tuntuu, että päivät jotenkin hujahtaa niin vauhdilla, ettei pojan asuista ehdi näpsiä kuvia.

Vaatteet myös likaantuvat aina niin tiuhaan tahtiin, että täytyisi melkein olla aina kameran kanssa hollilla heti pukemisen jälkeen 😀 Noin yleisesti noudatan tietysti pojan vaatetuksen suhteen mukavuus edellä-periaatetta ja yleisestä käytännöllisyyttä. Suosin siis vaatteita, jotka on helppo pukea ja joissa pojan on helppo liikkua, sekä yleisesti mukava olla. Juuri siis puuvillaiset trikoovaatteet ovat yllättäen kovassa huudossa!

Talvella myös sukkahousut ovat ihana asia! Ne sukat kun revitään jalasta ihan koko ajan.. Lämpimiä kelejä odotellessa, ulkovaatteiden pukeminen on nimittäin täällä meillä aina semmoista tappelua, että odottelee kieltämättä innolla sitä kun voi vaan nostaa beben rattaisiin ja läksiä ovesta ulos, hah!

Vauvan vaatetuksesta on kovasti pyydetty postausta ja yritän viimeistään nyt kevään tullen siis saada enemmän postausta aiheeseen liittyen. Nyt sain kuitenkin aiheen tiimoilta järkkäillä arvontaa, nimittäin tässä postauksessa myös arvontaa Jollyroomin lastenvaatteiden valikoimista!

Sain Jollyroomilta paketin Tiny Treasuren luomupuuvillasta valmistettuja vauvanvaatteita. Meidän pikkuiselle valikoitui nämä vaatteet baby bluen sävyssä, mutta settejä löytyy myös tyttömäisemmissä sävyissä. Puin pikkuherralle kokonaisuudessaan tuon Dino-setin päälle, mutta näitähän voi myös hauskasti yhdistellä. Mielestäni on muuten näppärää, että vauvanvaatteista löytyy noita valmiita settejä! Hyvä valinta esimerkiksi lahjaksi tai muuten vain jossei jaksa miettiä sen koommin sopivia asukokonaisuuksia 😀

Nuo Tiny Treasuren bodyt ovat kivan ”hippimäisiä” tuolla inkkariteemalla ja sopivat kivasti kevääseen. Nuo bodyt myydään 4kpl setteinä (kuvasta puuttuu neljäs, ihan perus-harmaa body) ja collegehousuja 2kpl setteinä.

Ja sitten siihen arvontaan!

Nimittäin nyt myös yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa kaikki nämä samat kuvissa näkyvät tuotteet, joko sinisenä tai vaaleanpunaisena. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotain (ainakin siis, että ”mukana” :D) ja että kumman värisenä vaatteet ottaisi, vaaleansinisenä vai vaaleanpunaisena. Osallistua voit sunnuntaihin 30.4 saakka, jonka jälkeen arvon voittajan. Liitäthän mukaan myös sp-osoitteesi, jotta saan yhteyden voittajaan 🙂

 

Arpaonnea!!

 

EDIT: Arvonta nyt suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu kommenttiboksissa sekä henkilökohtaisesti.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 76 kommenttia.

Eroahdistusta ilmassa

Kirjoittelin joku aika taaksepäin meidän levottomista öistä. Ja nehän jatkuu edelleen! Tilanne on viimeaikoina päässyt jotenkin täysin eskaloitumaan, koska mukaan on tullut lisämausteena vauvan eroahdistus. Eroahdistusta on jossain määrin ollut jo aikaisemmin, mutta nyt sekin on saanut aivan uuden käsityksen. Näihin aikoihin kun lapsi (viimeistään) alkaa ymmärtämään olevansa äidistä erillinen yksilö ja sen myötä iskee ahdistus peliin kun vauva alkaa pelätä, että vanhempi hylkää tämän ellei ole jatkuvasti aivan vieressä.

Itse olen huomannut eroahdistuksen selkeimmin siitä, että en saa enää nukutettua tai edes siirrettyä poikaa omaan sänkyyn nukkumaan tämän nukahdettua. Kun poika nukahtaa viereen, yritän (tai yritin ennen :D) siirtää tämän varovasti pinnasänkyyn nukkumaan. Yleensä tuo onnistui aina näppärästi siihen seuraavaan heräämiseen saakka (eli siis ehkä 30min), mutta nyt jo useamman viikon on pieni herännyt joka kerta kun siirrän tämän pinnasänkyyn.

Heti alkaa aivan mahdoton raivoaminen, joka ei hevillä laannu. Ellei ota viereen. Olen nimittäin huomannut, että vieressä nukkuessa uni sitten onkin varsin levollista. Ja vaikka heräilyitä jatkuvasti onkin, se on lähinnä semmoista ulinaa ja kitinää, jonka myötä kuitenkin nukahdetaan nopeasti uudelleen (sitten kun saa rintaa..).

Eroahdistus on lähinnä siis tarkoittanut sitä, että sekin oma aika, joka minulla oli aikaisemmin pojan nukkuessa, on nyt mennyttä. Joudun nykyään nimittäin kököttämään päikkäritkin toisen vieressä sängyssä. Onpahan tullut luettua kirjoja, haha! Tosin olen huomannut viime aikoina myös niiden päikkäreiden lyhentyneen ja ollaan menty ehkä semmoisilla 30min unilla. Usein varma keino on lähteä ulos vaunuilemaan, silloinhan poika yleensä takuuvarmasti nukahtaa ja jos käy hyvä tuuri, niin jää vielä hetkeksi vaunuihin unille kun palataan takaisin kotiin.

Ainiin! Ja soseiden syönti on mennyt (taas) jotenkin aivan mahdottomaksi. Poika saattaa syödä lusikallisen pari, jonka jälkeen kieltäytyy totaalisesti syömästä, tätä on ollut ehkä parisen viikkoa. En tiedä onko siellä joku hammas juuri tulossa läpi, joka vaikuttaa soseiden maistumiseen vai mitä ihmettä.. Melkoisen itsepäisesti pidetään suu kiinni lusikalle ja tämä alkoi aivan yhtäkkiä 😀

Unikouluhan on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta eipä sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa. Aina nimittäin tulee joku situation, hampaat, nyt tämä eroahdistus ja sitten homma siirtyy. En kyllä tiedä voisiko unikoulu juuri olla apukeino tähän? Onhan kohta pääsiäisen pyhät tulossa ja oiva mahdollisuus hoitaa samalla unikoulu pois alta.

Toisaalta en koe tilannetta mitenkään aivan mahdottomaksi, aina se perinteinen ajatus helpottaa paljon: Tämä menee ohi ajan kanssa.. Tällä hetkellä kun on kuitenkin tiedossa ehdoton deadline unikoululle ja imetyksen vähentämiselle/lopettamiselle. Toukokuu! Itsehän palaan kesäkuun alussa töihin, joten on sanomattakin selvää, että hommalle on tultava loppu siihen mennessä. Maito kun ei yli 1v ikäiselle ole enää se pääasiallinen ravinto, joten toukokuussa 1v synttäreiden kolkuttaessa voikin sitten rauhallisin mielin alkaa siirtyä hiljalleen pois rintamaidosta. Eniten kuitenkin arveluttaa se, kuinka paljon se nesteen määrä vähenee kun maidon antaminen suurina määrinä loppuu.

Kyselisinkin teiltä vinkkejä, että miten siirryitte pois rintamaidosta/korvikkeesta 1v kynnyksellä ja paljonko vauvanne joi siirtymän jälkeen mukista vettä/perinteistä maitoa?

Onko muillakin eroahdistusta ilmassa? Entä onko teillä siihen hyväksi koettuja vinkkejä?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Asiat jotka tulevat tutuksi vauvan kanssa

No, otsikko varmasti kertoo oleellisen postauksen sisällöstä. Rehellisyyden nimissä mua itseäni raivostuttaa tämmöiset ”kuule, et sinä nyt vaan tajua näitä juttuja kun sulla ei ole lapsia”-pätemiset, mutta oli vaan pakko! On niitä juttuja nimittäin vaan tullut vastaan, joita ei vain aikaisemmin ole tarkemmin ajatellutkaan. Tai siis osannut ajatella niitä tilanteita äidin näkökulmasta. Tässäpä muutamia ”vain äitinä tiedät”-juttuja, joita tuli mieleeni..

Se kun olet juuri nukahtamassa illalla ja käännät vaikkapa kylkeäsi, jolloin sänky narahtaa, peitto kahisee liian äänekkäästi tai muuten vain esimerkiksi aivastat tai yskäiset ja tietysti vauva herää! Eli se tunne kun tajuat, ettet ihan vielä pääsekään unten maille. Yöllä herääminen ei ole edes yhtä paha kun iltaisin silloin kun olet juuri nukahtamassa, varsinkin jos olet aivan superväsynyt. Käy itselleni ainakin sanoisinko kerran viikossa.. Nyt poika on kylläkin nukkunut pääasiassa vieressä, joten helpottaa vähän tätäkin asiaa! Kuinka osaakaan kuitenkin arvostaa sitä kun saa katsoa illalla edes 15min telkkaria omassa rauhassa. TAI kun se herääminen jääkin vaan yksittäiseen uniseen huutoon ja toinen nukahtaakin heti uudelleen. Huh!

Se kun ei oikeasti ehdi tai muista syödä. Ekoina kuukausina muistan kuinka vauva kiukustui aina juuri silloin kun olin itse alkamassa syömään, en ymmärrä kuinka sattuikaan aina tismalleen samaan aikaan. Siis ihan aina! Nykyään päivisin on niin paljon muistettavaa, että muutamakin tunti hujahtaa supernopsaa ja tajuaa, että hemmetti kello on jo kohta neljä enkä ole vielä syönyt kunnon lounasta. Eikä mikään salaattilounas paljoa anna energiaa kun meuhkaa täällä ympäriinsä tuntitolkulla, tuntuu että on koko ajan hakemassa/viemässä jotain pikkujuttuja täällä kotona eestaas.

No se kun ei itse enää edes välitä niistä pienistä pukluläikistä omissa vaatteissaan. Mitäpä nyt pienistä! Onneksi pukluista on päästy jo eroon, mutta tilalle ovat tulleet sose- ja kaikki muut mahdolliset tahrat. Tahroista huolimatta samat releet päälle seuraavana päivänä. Eilen huomasin mun juoksutrikoissa jotain ihme sosetahroja ja muistin sitten huomanneeni ne jo aikaisemmin viikolla, en silti jaksanut laittaa pesuun vaan ajattelin, että laitetaan nyt vielä kerran jalkaan, haha.

Multitasking. Tietty moni saattaa olla multisuorittaja jo ennestäänkin, mutta viimeistään nyt tekee sataa asiaa samaan aikaan ja jotenkin asia nousee aivan uudelle levelille. Eilen esimerkiksi pesin hampaita samaan aikaan kun tein puuroa ja purin puhtaita astoita koneesta. Erona edelliseen, että nykyään joku näistä operaatioista saattaa jäädä kesken ja tajuaa, että tekee neljää juttua muttei kuitenkaan saa yhtäainutta valmiiksi.. Tuntuu, että kaikissa pikkujutuissakin kotona menee ihan ikuisuus! Nykyään saa ehkä enemmän kuitenkin aikaan kun esimerkiksi 6kk sitten, mutta tuntuu silti että yhden kotihomman suorittamiseen menee huomattavasti kauemmin kun ennen.

Se kuinka yhtäkkiä on täysin normaalia raportoida muille asioista, joista ei ennen olisi tullut kuuloonkaan puhua. Imetys, vauvan vatsantoiminta, synnytys, mitä näitä nyt on… Koska tietysti kaikkia kiinnostaa (NOT). Voin rehellisesti sanoa, että ennen omakohtaista kokemusta ei olisi ihan kamalasti kiinnostanut keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, toisaalta nyt en edes tiennyt niistä niin paljoa, että olisin saati sitten osannut tai tiennyt, että niistä saa ihan keskusteluun asti asiaa. Tarkemmin ajateltuna ei olisi esimerkiksi 2v sitten tullut kuuloonkaan kysyä kenenkään synnytyksestä ja siitä miten se meni. Jotenkin ajatteli ennen, että synnytys kun synnytys, sama juttu esimerkiksi imettämisen kanssa, eipä sitä ajatellut että siihenkin voi liittyä kaiken maailman haasteita. Parhaani mukaan ainakin yritän välttää liiaksi näistä aiheista hölöttämistä lapsettomien ystävien kanssa, ellei siis tietysti erikseen kysy.

Mombrain. Kun ajatus nyt ei vaan kulje, muisti ei pelaa ja sitä rataa.. Oli nyt sitten valvomisesta tai hormoneista johtuvaa, niin tämä varmasti tulee kaikille? Voisin sanoa, että olen onneksi jo vähän päässyt tästä yli, mutta ajoittain tulee semmoisia jaksoja kun on (esim juuri valvomisesta) jotenkin pää niin jumissa, ettei mitään rajaa. Huomaan myös edelleen, että olen hajamielisempi ja keskittymiskyky asioihin on edelleen huono. Ah, odotan niin innolla sitä kun saan taas omat aivoni (joskus) takaisin..

Tietysti myös se kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Kaikkihan sitä jauhoivat jo odotusaikana, mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa väittämän. Vielä 2kk ja meidän vauvavuosikin on jo hujahtanut ohi, apua! Poika täytti nimittäin eilen jo 10kk. Olen tällä viikolla ollut vuoden kotona ja kun eilen aloin tarkemmin ajatella, niin enää reilut pari kuukautta kotona ja sitten töihin. Sehän on yksi hujaus, kun kerta tämä vuosikin on mennyt ennätysvauhtia. Apua!

Pikkuisen kasvaessa varmaan tulee eteen uusia asioita, mutta moisia olen tähän mennessä tuumaillut. Luulisin ainakin, että nämä ovat melko yleisiä seikkoja?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.