Avainsana: asukuvat

Lentopäästöt ovat olleet yksi ympäristökeskustelun puhutuimpia aiheita jo jonkin aikaa. Olen huomannut, että erityisesti bloggaajat ovat mielipidevaikuttajina joutuneet melkoisen luupin alle tämän matkailuaiheen myötä. En ole aikoihin kirjoittanut aiheesta, koska en yksinkertaisesti ole tiennyt mitä sanoisin tai miten. Kuinka voisin puolustella valintojani ja mitä minun edes pitäisi sanoa kun tuntuu, että aiheesta keskustelu on pääasiassa loputonta väittelyä? Lentomatkailu tuntuu olevan punainen vaate, aihe johon ei oikeastaan edes voi tai saa sanoa puolustuksen sanoja. Miten siis käsittelisi aihetta niin, että ajatukseni ehkä edes joten kuten tulisivat ilmi?

Näiden kymmenen blogivuoteni aikana on matkailu aina ollut merkittävässä osassa blogissa ja edelleen miellän blogini myös osittain matkablogiksi kaiken muun lifestyle-asian ohella. Siksi koenkin olevani hieman puun ja kuoren välissä tässä asiassa. Jos bloggaat matkailusta, miten voisit puhua esimerkiksi ympäristöasioista niin, ettet ärsytä ketään tai aiheuta vastaväitteitä? Onhan se kieltämättä vähän hankalaa. Ellei jopa täysin mahdotonta. Pitäisikö kaikkien matkabloggaajien yhtäkkiä keksiä jotain täysin uutta?

Ymmärrättekö pointtini siitä, kuinka ristiriitaista olisi itselleni yrittää muuttaa koko identiteettiäni tai myös elinkeinonani toimivaa blogia profiililtaan täysin erilaiseksi vain sen vuoksi, etten enää uskalla kirjoittaa matkustamisesta sen vuoksi, ettei koskaan voi miellyttää kaikkia? Kun kirjoitan maailmanympärysmatkan olleen yksi elämäni upeimmista kokemuksista tai jaan kokemuksia kohteista, tiedostan tottakai sen aiheuttavan ihmisissä halukkuutta matkustaa. Sitten taas, ihan rehellisyyden nimissä en voisi sanoa sitäkään, ettei matkustaminen kannata tai etten siitä nauttisi, koska eihän se ole totta. Koen, että tämä on asia, joka on pala minua, identiteettiäni.

Haasteena onkin ehkä miettiä tapoja, joilla voisin tuoda ympäristöseikkoja enemmän huomioon myös matkustamisen suhteen. Onhan tämä tottakai melko kaksipiippuinen juttu. Monien köyhien maiden talous on täysin riippuvaista turismista, matkailun väheneminen saattaisi useammat ihmiset ahdinkoon, mutta sitten taas lisääntyvä lentoliikenne on erittäin tuhoisaa maapallolle. Haluttomimpia ilmaston lämpenemistä vastaan taistelemaan ovat juurikin ne köyhimpien maiden asukkaat, eli juuri ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin joutuvat ensimmäiseksi ja eniten kärsimään ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmiöistä. Karu totuus on kuitenkin se, että jos sinun täytyy valita sen väliltä, että jääkö perheesi ilman ruokaa vai oletko valmis kärsimään tulevien sukupolvien vuoksi, tottakai valitset täyden vatsan. Eihän meidän suomalaisten edes tarvitse miettiä näitä asioita. Tämän vuoksi muutoksen tekeminen on oikeasti todella vaikeaa, koska aina loppupeleissä kärsii joku. Aihe on silkkaa politiikkaa, jossa on helppo osoittaa sormella muita.

 Ja tottakai, jutun ydinhän on nimenomaan se, että meidän, joilla on mahdollista tehdä pieniä muutoksia, pitäisi juurikin pyrkiä siihen. Suomalaisen parin euron vihreämpi uhraus ruokakaupassa on loppupeleissä melko pientä verraten uhraukseen siitä, että valitsenko ympäristön vai kärsinkö itse perheineni nälästä ja ahdingosta. Mutta entäs sitten kun tuntuu, ettei mikään riitä? Tuntuu, että aina tekee väärin jonkun toisen mielestä. Olen aikaisemmin kirjoittanut lentämisestä esimerkiksi tässä postauksessa, sekä listannut lukuisissa muissa postauksissa asioita, joita itse teen arjessa ympäristön vuoksi. Luovuin punaisesta lihasta pääasiassa ekologisista syistä, en edes omista ajokorttia, olen vähentänyt maitotuotteet minimiin, suosin kotimaista, en harrasta turhaa shoppailua tai kertakäyttömuotia, sekä pyrin blogissani kannustamaan ihmisiä 2nd hand-polulle, suosimaan käsitöitä ja innostumaan valmistamaan itse hyödykkeitä käsin.

Silti ehkä koenkin vääräksi sen, että kritiikki kohdistuu niin kärkkäästi yksittäisiin ihmisiin. Ja tottakai siksi, että on niin helppoa ottaa maalitauluksi joku konkreettinen henkilö. Itse kuitenkin näen, että esimerkiksi bloggaajien satunnaiset lomalennot ovat melko eri mittapuulla päästönäkökulmasta suhteessa siihen, mitä esimerkiksi lukuisat suuryritykset käyttävät kokousmatkoihin, jotka järjestäisi helpostikin virtuaali-konferenssina. Unohtamatta tietysti teollisuuden rahtiliikenteen päästöjä, jotka aiheutuvat kuljettaessa niitä hyödykkeitä, joita me niin iloisena taas kerran klikkailemme verkkokaupan ostoskoriin palkkapäivänä. Tai sitten yksityisautoilu, jota tuhannet ja tuhannet ihmiset harrastavat Suomessakin huolimatta siitä, että matkat tekisi huomattavasti nopeammin ja edullisemmin julkisen liikenteen avulla. Miksei näistä puhuta?

Sehän on selvää, että vaikuttajilla on tietynlainen vastuu ja tottakai myös valta mielipideseikoissa. Mutta onko sekään reilua, että pieneltä yksittäiseltä ihmiseltä vaaditaan kaikki tai ei mitään-tekoja ja tehdään kaikki ne muut, ehkä omassa elämässä suuretkin uhraukset ja valinnat täysin merkityksettömiksi? Muuten leimataan itsekkääksi. Samalla kun päättäjät, jotka ajavat juuri näitä asioita, lentävät huomattavasti bloggaajia enemmän ja autoilevat varmasti moninverroin suhteessa keskivertosuomalaiseen. Tekopyhää? Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät muutenkaan pidä matkustamisesta ja joiden on ehkä helppo asettua semmoisen ”En matkusta ympäristön vuoksi”-asenteen taakse. Vähän kun itse mainitsin, etten autoile. No en tietenkään, koska en omista ajokorttia. Enkä missään nimessä tuomitse. Asian ydin onkin tehdä juuri ne valinnat, jotka kokee omaan elämäänsä parhaiksi. Oli se sitten luopuminen lihasta, yksityisautoilusta tai lentämisestä. Jos aletaan vertailemaan ja syynäämään toisten tekoja ja valintoja, on harva varmasti täydellinen. Loppupeleissä on helppo luopua jostain mikä ei muutenkaan ole ollut osa elämää kuin se, että vaadittaisiin yksittäiseltä ihmiseltä yhtäkkiä totaalikieltäytymistä asioissa, jotka ovat tähän saakka olleet suuressa osassa heidän elämäänsä.

Välillä tuntuu jopa siltä, että puolet ajasta menee väittelyyn siitä, kuka tekee oikein ja kuka väärin tai tietynlaiseen tekojen todisteluun, koska on niin cool olla vastuullinen. Sanotaan toisin ja tehdään toisin, koska pelätään kritiikkiä. Mihin jäi ajatus siitä, että tiedostaisi itse tekonsa ja pyrkisi käyttämään aikansa oikeisiin asioihin todistelun ja väittelyn sijaan? Ei tämä ole edelleenkään mikään kilpailu siitä, jossa näennäisesti parhaiten toimiva palkitaan. En yritä hakea oikeutusta esimerkiksi matkailulleni, mutta ihan oikeasti yritän tehdä asioiden eteen jotain niillä keinoilla, jotka parhaiten sopivat omaan elämääni. Luovuin tästä syystä esimerkiksi lihansyönnistä, maksan päästöhyvityksiä ja teen useita vihreitä tekoja, joiden koen olevan merkittävä askel myös näin vaikuttamisen näkökulmasta.

Sinänsä harmillista, että moni kokee näidenkin olevan asioita, joita on jollain muotoa todisteltava muille. Tai joihin kokee kaikilla ulkopuolisilla ihmisillä olevan jonkinlaista etuoikeutettua arvosteluvaltaa, että näyttäisi muiden silmissä paremmalta ihmiseltä. En henkilökohtaisesti itse koe olevani oikeutettu kritisoimaan tai arvostelemaan muiden ihmisten valintoja. Jos joku toinen grillaa somefeedissään kilokaupalla lihaa, esittelee uutta autoaan tai fast fashion-ostoksiaan, en voisi kuvitellekaan, että paasaisin tästä toiselle vaikka ajattelisinkin toisin. Emme koskaan tule olemaan siinä pisteessä, jossa ne omat valinnat olisivat asioita, jotka soveltuvat kaikille muille tässä maailmassa. Tärkeintä on, että tiedostaa omat valintansa.

Toki haluan itsekin jatkossa miettiä enemmän matkailuani ja ennen kaikkea tiedostaa tilanteen. Pyrkiä esimerkiksi reittien suhteen mielummin niihin suorempiin tai viettää kertaheitolla pidempiä aikoja reissussa, kuten talvella teimme – sen sijaan, että lentäisin kotiin välissä. Haaveenani tietysti on, että voisi vielä joskus asua paikassa, jossa olisi tyytyväinen ympäri vuoden. Ihmisten matkustaminen tuskin kokonaan loppuu koskaan, joten miksi olisi sitten huonompi ajatus nostaa esille niitä ”vihreämpiä tapoja” matkustaa tai edistää vähempipäästöisten teknologisten innovaatioiden kehitystä sen sijaan, ettei tekisi sitä ollenkaan? Eikö tämä ole osa juuri sitä ihmisten asenteiden muuttamista askel kerrallaan?

Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte edes osittain pointtiani ✨

Onko teillä ajatuksia aiheesta?

Kuvat Jutta