Julkaistu

Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Reissussa sattuu ja tapahtuu

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Pakatessani matkalle varaudun aina siihen, että reissussa voi tulla eteen vaikka ja mitä. Tietyt asiat ovat niitä, jotka pakkaan mukaan varmuuden vuoksi, koska parempi pelata varman päälle sen sijaan, että harmittelisi reissussa. Kuumuus, pitkät kävelyt, vene- ja automatkat, sekä vatsataudit voivat kaikki saada lomahermon koetukselle, mutta onneksi joihinkin tilanteisiin voi varautua myös etukäteen.

Tässä muutama tuote, joilla varauduin koko perheen maailmanympärysmatkalle…

 

Sea Band-matkapahoinvointirannekkeet. Näitä vilautinkin jo Tahitin automatkalla IG Storiesissa ja sai aikaan melkoisen kiinnostuneen viestitulvan! Itse olen tiennyt rannekkeet jo vuosia, mutta näköjään tuote on kuitenkin monelle vielä melko tuntematon. Varmasti kuitenkin usealle matkapahoinvoinnista kärsivälle kuitenkin tarpeellinen. Harkitsin näiden ostoa vakavissani aikanaan raskauspahoinvoinnin kourissa, mutta muistaakseni pahoinvointi ehtikin sitten  juuri kriittisellä hetkellä mennä ohi ja unohdin koko asian (sopivat siis erinomaisesti myös sen ikävän vaivan hoitoon!). Pahoinvointirannekkeet ovat lääkkeetön ja sivuvaikutukseton vaihtoehto matka-tai raskauspahoinvointiin. Niiden teho perustuu P6-akupisteen painantaan ranteissa. En itse yleensä ole kovin herkkä matkapahoinvoinnille, mutta täällä reissussa on kyllä iskenyt autossa kiertelevillä teillä melkoiset yökötykset ja tästä eteenpäin onkin tarpeellista kantaa rannekkeet mukaan koko perheelle aina kun lähdemme autoilemaan. Varsinkin Uudessa-Seelannissa tulee nimittäin todella helposti huono olo kiertelevillä teillä. Poikamme kärsii pidemmillä automatkoilla usein matkapahoinvoinnista ja erityisesti lapsille ei mielellään käyttäisi lääkkeellistä hoitoa. Itseasiassa juuri lapset kärsivät yleisimmin matkapahoinvoinnista.

 Ja nyt moni varmaan miettii, että toimiiko akupainanta? Kyllä! Olen itse aikanaan jo ennen rannekkeita käyttänyt tuota akupisteen painantakikkaa pahoinvointiin, mutta tekniikka on haastava, koska molempia ranteita ei voi painaa samaan aikaan ja käytännössä pistettä täytyy painaa sormella kokoajan. Siksi nämä rannekkeet ovatkin kätevä vaihtoehto, varsinkin silloin kun ei voi tai halua käyttää lääkkeellistä hoitoa (ja haluaa keskittyä matkalla muuhunkin, kun akupisteen painamiseen, hehe :D). Tutkimusten mukaan jopa 75% matkapahoinvoinnista kärsivistä henkilöistä hyötyvät rannekkeista. Kokoja näistä löytyy kaksi, aikuiselle ja lapselle. Rannekkeita myyvät kaikki suomalaiset apteekit.

Floridral-juoma vatsatautiin ja nesteytykseen. Vatsatautia ei koskaan toivoisi reissussa, mutta meidänkin matkoilla on viime aikoina tullut niitä koettua. Kun reissaa eri hygieniatason ja bakteerikannan maissa, ovat vatsapöpöt yleisimpiä, mutta monissa maissa on myös vaikeampi löytää käsiinsä niiden hoitoon tarkoitettuja valmisteita. Tai no, itse en ainakaan kovin mielelläni lähde vasta sairastessa metsästämään apteekkia, vaan tietyt valmisteet kannamme kotoa mukana. Yksi tuotteista, joka meillä on ollut täällä maailmanympärysmatkalla just in case mukana on Floridral elektrolyytti-maitohappobakteerivalmiste, jonka itse koen erityisen tärkeänä valmisteena pienen lapsen kanssa reissatessa. Tätä olemme pojan vauva-aikana käyttäneet vatsataudin hoitoon ja nesteytykseen. Jauhe sisältää keholle välttämättömiä sokereita ja suoloja, joita menetetään vatsataudin aikana, sekä maailman tutkituinta maitohappobakteeria Lactobacillus rhamnosus GG:tä, joka tutkimusten mukaan ehkäisee vatsataudin syntyä ja lyhentää taudin kestoa. Jauheseokset sekoitetaan 2dl vettä ja valmistetta löytyy sekä aikuisille, että lapsille ja vauvoille. Vauvojen ja lasten Floridral Baby-valmiste ei sisällä lainkaan keinotekoisia makeutusaineita ja sopii käytettäväksi lapsille 6kk iästä eteenpäin.

Footner Cool Active Massager. Kuumuus ja koko päivän kävely ottavat ainakin itselläni kohtuullisesti jalkoihin. Reissussa viettää usein pitkiä päiviä retkillä ja nähtävyyksiä kierrellen. Itselleni on ainakin tuttu tunne se, kun jalat ovat päivän päätteeksi kuin muussia. Olen tehnyt reissussa iltaisin itselleni ja Tommille jalkojen ”virkistävää spa-hoitoa” Footnerin Cool Active Massager-hierontakuulalla, joka levittää jaloille viilentävää ja rauhoittavaa vaahtoa. Tuote sopii erinomaisesti käytettäväksi esimerkiksi kuumuudesta tai rasituksesta väsyneille jaloille, liikunnan jälkeen virkistämään jalkoja tai myös korkokenkien uuvuttamille jaloille (heh, ei ole tosin täällä reissussa pelkoa korkkareista), aina vähintään 2-5 minuuttia kerrallaan. Paineluhieronnan ja viilentävän geelin yhdistelmä virkistää ja rentouttaa jalkoja, tämä täytyy allekirjoittaa! Varsinkin aktiivisen ja kuuman päivän päätteeksi on kiva tehdä koti-spahoito jaloille.

 

Onko joku tuotteista teille jo ennestään tuttu? 🌴🌈✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Huomioita Uudesta-Seelannista x 5

Muutama päivä Uutta-Seelantia takana ja melkein vielä pari viikkoa edessä. Tähän mennessä on maa ollut todella mieleinen ja ollaankin jo vähän ehditty (taas) harmittelemaan sitä, ettei ehditä tällä reissulla eteläiselle saarelle.. Nähtävää nimittäin riittäisi jo täällä pohjoisellakin saarella ihan riittämiin! Ja nimenomaan jokaiselle jotain. Kamala kun tuntuu, että reilut pari viikkoakin on aivan lyhyt aika täällä. Varsinkin jos haluaisi välillä hengähtääkin, eikä jatkuvasti olla reissaamassa paikasta toiseen. Jos joku suunnittelee reissua Uuteen-Seelantiin, niin oma mielipiteeni on, että vähintään kolme viikkoa on varmasti ideaali. Sama Ausseihin, ihan kamalan lyhyeksi aikaa en itse ainakaan lähtisi näin kauas lentämään!

Tässä muutamia asioita, joihin olen kiinnittänyt täällä huomiota:

 

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja aitoja. Siis niin ystävällisiä ja avuliaita, ettei vastaavaan ole kyllä monessa paikassa törmännyt! Ihmiset ovat myös kovia höpöttelemään niitä näitä, muttei kuitenkaan samalla tavalla yhtä teennäiseen tyyliin kuin esimerkiksi Jenkeissä monesti. Itse olen ollut joku lapsi-magneetti täällä ja varmaan viisi eri lasta on tullut höpöttelemään mulle ja pojalle kaikenlaista tai kirjaimellisesti lyöttäytyneet meidän seuraan höpöttelemään ja kyselemään 😀 Kun sanon, että olemme ”kaukaa”, kysyvät lapset aina ”Ai oletteko te Australiasta?”, eehh 😀 Ei, kun vieläkin kauempaa!

Luonto on niin erikoista, että se on jopa outoa. Ihan kun olisi hypännyt jonnekin aivan toiseen maailmaan. Muistan joskus vuosia sitten kun ihmettelin aivan samalla tavalla Sydneytä ja sitä kuinka kaupunki tuntui olevan suoraan jostain Harry Potter-leffasta. Täällä on vähän sama homma, paitsi että ollaan juurikin jossain hobitti- tai maahisleffassa. En ihmettele yhtään, miksi maa on valittu Taru Sormusten Herrasta leffojen kuvauslokaatioksi, koska sopii aivan täydellisesti. Ja sitten taas tämän päivän automatkan näkymien perusteella oltiin välillä jossain Jurassic Parkissa, haha. Maisemat vaihtelevat siis todella paljon!

Luonnollisuus ja terveellisyys on täällä tosi pop. Superfoodeilla, manukalla, kombuchalla ja terveellisillä jutuilla hifistellään täällä paljon, myös organic on kova sana. Kävinkin tänään hypistelemässä manukahunaja-purkkeja, täytyypi tutkia jos ostaisi purkin mukaan kun melko edullisesti saa. Myös ympäristö ja ekologisuus-seikat ovat täällä todella paljon esillä. Tai en tiedä kiinnitänkö niihin nyt vain enemmän huomiota, koska esimerkiksi Jenkeissä harvemmin törmää mihinkään kierrätys- tai ekologisuusseikkoihin, vaikka luomua paljon hypetetäänkin.

Uusi-Seelanti tai ainakin tämä Waihi on yllättänyt boheemiudellaan (onko tämä edes sana, haha). Meininki on tosi rentoa ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Söpöjä ravintoloita ja kahviloita löytyy joka paikasta. Jännä nähdä miten maa loppupeleissä eroaa esimerkiksi Australiasta, johon tätä monesti vertaa ainakin jossain määrin. Olen tässä jo pari vuotta miettinyt, että onko semmoinen ”boheemius” noin yleisesti lisääntynyt vai onko se vain nämä meidän kohteet, joita satutaan valitsemaan? 😀

Täällä on hassua (ja sama juttu oli Tahitilla), ettei monissa ruokakaupoissa ole lainkaan ostettavissa muovikasseja ostoksille, vaan omat kassit tuodaan mukana. TAI kauppa tarjoaa kantamuksille ilmaiseksi kierrätetyn pahvilaatikon (tai sitten voit myös ostaa kestokassin). Tämä on niin hyvä juttu!!! Turhia muovikasseja ei tule otettua, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Ensin luulin Tahitilla ja Moorealla, että tämä laatikko-case on joku sikäläinen saarijuttu, mutta ehkä onkin lähtöisin täältä? Kuten tuolla ylempänä sanoin, niin tämän tyyppisiin ympäristöjuttuihin täällä törmää paljon 🙂

 

Olin kommenttien perusteella hämmästynyt, kuinka paljon teidän lukijoiden joukosta löytyy täällä reissanneita! 🌎🌸✨ Allekirjoitatteko nämä seikat tai onko jotain lisättäviä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Wadap, Uusi-Seelanti!

Huh, vihdoinkin Uudessa-Seelannissa. Viiden tunnin lento tänne Tahitilta hujahti melko helposti, vaikka väsymys alkoikin loppua kohden painaa. Poika malttoi aivan hurjan hyvin istua paikallaan ja lento oli ehkä yksi vaivattomimmista tähän saakka. (Ainiin ja Air New Zealand on ihan huippu lehtoyhtiö!) Olimme siis vasta myöhään maanantai-iltana perillä Aucklandissä ja vietimme ensimmäisen yön lentokenttähotellissa. Oli muuten niin outoa nukkua ekaa kertaa kuukauteen kunnon hotellissa ja hyvässä sängyssä kaikkien noiden bungalowien sun muiden jälkeen. Vaikka tuo lentokenttähotelli ei todellakaan ollut mikään kovin kummoinen, niin voi jösses mitä luksusta voi tämän matkalaukkuelämän keskellä olla ”tyynybuffet” ja neljä erilaista tyynyä, joista valita, ah. Sänkyhifistelijä kiittää!

Seuraavana aamuna noudimme vuokra-automme ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä etappia täällä, Waihi Beachiä. Alunperin olimme buukanneet ekaksi kohteeksi Raglanin, mutta surffiennusteet näyttivät sen verran huonoa siellä puolella, että vaihdoimme suunnitelmia ja suuntaamme sittenkin ensin Waihi Beachille. Ja täälläpä sitä nyt ollaan, pienessä rantakylässä ihmettelemässä maailman menoa niin kaukana Suomesta kuin vain voi olla.

Eilinen meni melko väsyneissä merkeissä. Poika on ollut pari päivää todella huonolla tuulella ja itsellänikin on ollut jotenkin alavireinen olo. Taaperon kiukuttelut ovat myös semmoisia juttuja, jotka aika tehokkaasti tyhjentävät energiavarastot. Jos näistä blogiteksteistä saa sen kuvan, että meidän reissaaminen on aina helppoa ja täydellistä hyvän mielen matkailua, niin ei tosiaankaan. On päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään suju, pienen päivä on silkkaa draamailua ja tuntuu, että pääsisi niin paljon helpommalla kotona, kuin reissun päällä. Huhheijaa! Onneksi nämä kaudet usein tulevat ja menevät, mutta olisi mielenkiintoista tietää miksi 2,5-vuotiaan elämä tuntuu välillä olevan niin kertakaikkisen rankkaa? Antaisin melkein mitä vain jos joku kuskaisi minua rannalle, toisi ruoan nenän eteen ja vielä kärryttelisi matkarattaissa ympäriinsä, haha!

 Käytiin tänään toistamiseen hengailemassa rannalla, piipahdettiin Waihi Beachin kylällä ja haettiin äsken take-away fish & chipsit. Nyt täytyykin sitten suunnitella, että mitä kaikkea täällä lähettyvillä kannattaisi nähdä (kiitos edelleen kaikille hurjasti vinkeistä pohjoisen saaren suhteen!!!), ainakin Coromandelissa olisi kiva käydä nyt kun ajomatka Waihista sinne ei ole ihan kamalan pitkä. Suunnitelmissa olisi ehkä huomenna ajaa sinne suunnalle 🙂

Täällä on kyllä hassua, että vaikka päivällä on melkein +30c lämmöt ja UV-indeksi paukkuu Accuweatherin mukaan pahimmillaan 11, ovat illat silti melko viileitä. Istuskelen tässä parhaillani terdellä saronki harteilla ja silti vähän viluttaa. Outoa vaihtelua päästä käyttämään pitkiä housuja ekaa kertaa 3 viikon tropiikin jälkeen 😀

 

Palaillaan myöhemmin muiden NZ-kuulumisten kera!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Tahiti taputeltu, mihinkäs seuraavaksi?

Nämä kolme viikkoa Ranskan Polynesiassa ovat olleet aivan mielettömiä, varsinkin maisemien ja kokemusten suhteen. Tahiti ja Moorea ovat todella erilaisia, mutta ehkä omaan mieleeni on Moorea tähän asti ollut kaikessa kauneudessaan ykkönen. Sitten taas kun mietin näitä Tahitin mustahiekkarantoja ja sateenkaaria, en enää osaakaan sanoa. Jos tulette Ranskan Polynesiaan, käykää edes parilla eri saarella! Paikat nimittäin eroavat aivan hurjasti ja avartaa nähdä kuinka erilainen meininki (maisemista puhumattakaan) voikaan olla kun hyppää muutaman kymmenen kilometriä saarelta toiselle.

Tahiti on muuten tunnettu tupla-sateenkaaristaan. Pakko myöntää, että ovat kyllä aivan superkauniita 🌈💕

Haaveilen vielä joskus pääseväni käymään jollain pienemmällä atollilla Ranskan Polynesiassa, katsomassa taas aivan erilaista menoa Tahitiin ja Mooreaan verrattuna. Ja joo, myönnettäköön, että Tyynenmeren muista kolkista kiinnostaa se Samoa edelleen hurjasti.. Ehkäpä siis vielä joskus! Vähän ehkä kaivelee, ettei saanut Samoaa yhdistettyä tähän samaan reissuun kun samalla suunnalla kerran ollaan, mutta ei voi mitään 🙂

Matkamme maailman ympäri ei ole ihan vielä edes puolessavälissä, eli kohteita on vielä edessä. Seuraava etappimme on Uusi-Seelanti. Lennämme tänään illalla Aucklandiin, josta vuokraamme auton ja kierrämme muutaman eri kohteen läpi pohjoisella saarella. Näillä näkymin jää eteläinen saari nyt pois, joka hieman harmittaa, mutta reiluun pariin viikkoon ei voi mahduttaa ihan kaikkea. Ei varmasti yllätä, että kohteet on valittu melko surffipainotteisesti ja ajattelin, että voisin itsekin raahautua pitkästä aikaa Uudessa-Seelannissa surffaamaan! Meinasin eilen illalla saada sydärin kun Tommi kysyi pokkanaan, että tarvitseeko sinne viisumin.. Eh. Saman kysymyksen olin kysynyt Tommilta yli kuukausi sitten ja kuulemma ei tarvinnut. Paniikkihiki alkoi nousta otsalle kun tuli joku oikosulku, että olenko ihan oikeasti muka unohtanut tarkastaa tämän? Tutkin nimittäin ennen matkaa aina mahdolliset viisumiseikat! Onneksi Suomi on mukana Visa Waiver-maissa, eli lyhyeen vierailuun saa viisumin maahan tullessa.

Pienen surffitreenit saivat jatkoa 😉 Ekaa kertaa treenailtiin vuosi sitten Havaijilla! Ei ihan huonoja paikkoja aloittaa, heh. Pieni tykkää aivan hurjasti! Saa nähdä millainen minisurffari tästä kehkeytyy. On jo nimittäin nyt ihan kreisi vesipeto. Vauvana vihasi jo pelkästään suihkua ja kylpyä niin paljon, että ehdittiin jo miettiä, että välittääkö tämä poika vedestä lainkaan 😀

Olen ollut Uudessa Seelannissa itse lapsena ja hämäriä muistikuvia löytyy, mutta rehellisyyden nimissä en tiedä maasta juurikaan. Tai siis siitä, että mitä siellä kannattaa tehdä ja missä kannattaa käydä? Lampaita, maori-kulttuuria, lumihuippuisia vuoria ja eteläisellä saarella Taru Sormusten Herrasta-maisemia, nämä ovat selviä juttuja, mutta noin muuten en oikeastaan tiedä mitä odottaa, hassua! En ole pitkään aikaan reissannut paikkaan, joka olisi kohteena niin vieras, ettei oikein tiedä mitä tulemaan pitää.

Olen ollut täällä aivan sekaisin päivistä ja kohta vielä enemmän kun ylitämme International Date Linen ja hyppäämme samalla kokonaan yhden päivän yli. Ennen oltiin 12h Suomesta jäljessä täällä ja huomenna sitten taas 11h edellä. Tänään on muuten täysikuu ja joku superkuu, vähän kyllä harmittaa että jää se nyt näkemättä tämän vuorokausi-hypyn vuoksi, mutta ei voi mitään 😀

Tuntuu kyllä haikealta jättää Tahiti ja Ranskan Polynesia, mutta toisaalta kolmen tropiikki-viikon jälkeen kaipaakin ehkä vähän jo vaihteeksi viileämpää säätä (tai siis alle +30c lämpöasteita, heh)  ja paluuta ”ihmisten ilmoille” rennon saarihengailun jälkeen. Uskon, että myös Uusi-Seelanti on upea!

Ja hei, jos teillä on vinkkejä Aucklandiin tai yleisesti pohjoiselle saarelle, niin ne ovat todella tervetulleita!! Kiitos jo etukäteen 🙂

 

Minua myös kiinnostaisi, että minkä kohteen matkajutut ovat kiinnostaneet tai kiinnostavat teitä eniten tällä reissulla? Los Angeles, Ranskan Polynesia vai Uusi-Seelanti? 🌎✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.